Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Äiti matkustaa yksin ilman vauvaa

kahvila

Ensimmäinen matkani ilman vauvaa oli joulukuussa, jolloin vauva oli 5 kuukautta vanha

Joulukuussa, parhaimpaan joulumarkkina aikaan täällä Saksan maalla, jätin viiden kuukauden ikäisen pikkuiseni Matteon kanssa kotiin Düsseldorfiin, ja nousin itse Düsseldorfin päärautatieasemalla Oberstdorfin junaan.

Oberstdorfiin asti en kuitenkaan matkannut, vain jäin poissa Mainzissa jossa tapasin Keski-Euroopassa vaikuttavia bloggaajakollegoita yhden yön verran. Juna matkasi Kölnin ja Koblenzin halki, ja jo Kölnissä avasimme pikkolopullot reissun kunniaksi Heidin ja Jonnan kanssa.

Mainzissa vietetty yö oli ensimmäinen, jonka olin erossa pikkuisesta.

(Ja anteeksi, tässä jutussa on paljon kuvia hotellisängyistä. Koska oli kiva nukkua.)

radisson

Toisen kerran olin erossa vauvasta yön yli tammikuussa, 7 kuukauden iässä

Tammikuun lopussa meidän pikkuinen läheni seitsemän kuukauden rajapyykkiä ja lähdin taas reissuun ilman häntä. Matkasin 24 tunniksi Helsinkiin matkamessuille, ja minulla oli reissullani kieltämättä oikein mukavat puitteet. Yövyin 11. kerroksen kulmahuoneistossa Helsingin Jätkäsaaren Clarionissa (yö saatu, juttua hotellista luvassa myöhemmin), nukuin hyvin pehmeässä sängyssäni, nautin shampanjaa edellisenä iltana ja söin kiireettömän aamupalan. Ja juoksin messuilla pää kolmantena jalkana.

Molemmilla kerroilla reissu kesti yhden yön.

Ja kuulkaa, minä nautin näistä reissuista. Minulla ollut mitään ongelmaa jättää pikkuista kotiin isänsä kanssa, ja kotiinkin oli aivan ihana palata lyhyen poissaolon jälkeen. Joskus on ihana rentoutua joko yksin tai ystävien kanssa, ja ihan vaan olla.

Huomaan ajatusteni kuitenkin hieman muuttuneen tämän aiheen tiimoilta. Olen jopa huomannut pehmenneeni sisältä päin.

Ennen pikkuisen syntymää olin nimittäin sitä mieltä, että jo marraskuussa voisin lähteä entiseen kotikaupunkiimme Lontooseen pitkäksi viikonlopuksi kavereita moikkaamaan. En sitten lopulta raaskinutkaan olla poissa pikkuisen luota kuin yhden yön, joten Lontoon reissu on vielä tekemättä.

Edellytys näiden reissujen onnistumiseen on myös ollut se, että pikkuinen syö myös pulloa, ja hyvin syökin. Jos pullo ei olisi maistunut, niin nämä matkat tuskin olisivat onnistuneet.

ClarionHelsinki

Äiti matkustaa ilman vauvaa on juttu, joka aiheuttaa tunteita

Blogeissa on tätä aihetta pohdittu jonkin verran, ja ei niin kovinkaan yllättäen äitien matkustaminen ilman vauvaa aiheuttaa jos jonkinmoista reaktiota.

Nostan esimerkkinä Salamatkustaja-blogin Satun, joka piipahti Lontoossa kahdestaan esikoisensa kanssa kuopuksen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Satun blogin lukijat eivät aivan mukisematta bloggaajan päätöstä sulattaneet, vaan kommenttiboksiin jätettiin varsin ilkeitä kommentteja. Olet huono äiti, siellä sanottiin (Toim. huom. Satun beibi oli isänsä kanssa kotona). Osa kommenteista oli myös varsin ”huolehtivaisia” (lue:syyttäviä) kannanottoja imetykseen liittyen.

Mediapersoona ja yrittäjä Annabella Daily on myos joutunut suomalaisen nettikansan syynäävän silmän alle. Marja Hintikka Show’ssa vieraana ollut Annabella ei ole kritiikilta säästynyt, syynä lienee Annabellan työn ja perheen yhdistäminen sekä eräs safari, jonka ajaksi pikkuinen jai mummon hoiviin. Minun silmiini Annabellalla on käytossään varsin onnistunut ratkaisu rakentaa omaa yritystä lasten ollessa pieniä, jos lastenvahtien palkkaamiseen on varaa ja pystyy käymään esim lounastunneilla kotona imettämässä. Yöunistakin karsitään, jotta oman uran ja perheen käsittävä kombo toimisi. Tämä lienee ainoita vaihtoehtoja Annabellan kotikaupungissa New Yorkissa, jossa elinkustannukset ovat huimat ja äitiyslomat käytännössä olemattomat.

Keskustelu on aina hyvästä, mutta anonyymit haukkukommentit eivät. Äitimaailmassa päteminen ja krtisointi on asia, joka minut on yllättänyt. Tai ei ilmiö itsessaan, vaan se ilkeilyn määrä. Jotenkin ajattelin aina äitien vetävän yhtä köyttä – mutta eihän se niin ole. Ainakaan netissä.

Minun on kovin vaikea käsittää, miten paljon toisten ihmisten valinnat aiheuttavat tunteita. Tuskin kenellekään tulee suurena shokkina tai yllätyksena, että kaikki toimintamallit eivät sovi kaikille, ja jokainen muokkaa annetuista vaihtoehdoista itselleen sopivaia. Nettikeskusteluita seuranneena huomaan itsekin välillä ”puolustelevani” omia reissujani, kunnes tulin siihen tulokseen että hei, ei minun muuten tarvitse. Vauva on kuitenkin kotona oman isänsä kanssa.

Me olemme molemmat olleet oita vauvasta erossa, tosin emme yhtä aikaa. Matteo oli olosuhteiden pakosta työmatkalla Lähi-Idässä yli viikon, ja sen koimme ehdottomasti liian pitkäksi ajaksi, tosin työmatkoille ei nyt hirveästi mitään mahda. Yksi yö on kuitenkin ollut itselleni todella hyväksi – olen saanut ladata omia akkuja, ja palata arkeen taas täynnä energiaa. Joku ei halua olla vauvasta erossa ensi vuosina ollenkaan, joku on pidempaan lomailumielessa tai olosuhteiden pakosta. Ja eipä se taida muille kuulua, eihän?

Monessa maailman kolkassa on ennenkuulumatonta, etta kotona voi olla valtion tuella parhaassa tapauksessa kolme vuotta. Kun palaa aikaisin työelamään, pelkka työpäiväkin erossa pienestä saattaa olla enemmän kuin monet suositukset kehoittavat pysymaan erossa pikkuisesta. Ja silti normaaleja lapsia kasvaa ympari maailmaa.

Ajatuksia?

EDIT 26.2: Keskustelu jatkuu uuden jutun tiimoilta Salamatkustaja-blogissa, ja Chez Helena on kirjoittanut aiheeseen mainion vasteen. Käykääs lukemassa!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Martina keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 16:34

    Kirjoitin samasta aiheesta jutun (joka löytyy täältä: https://wpdev.rantapallo.fi/tastytravelissimo/2016/11/07/vuosipaivamatka-madridiin-reissussa-ilman-vauvaa/) kun olimme Henkan kanssa viikonloppureissulla Madridissa pikkubloggaajan ollessa 3 kuukautta vanha. Olin varautunut negatiivisiin kommentteihin, mutta sain yllättävän hyvää palautetta. Minusta on tärkeää että vanhemmat muistavat myös oman elämänsä vauvan synnyttyä ja tekevät asioita sekä yksin että pariskuntana ilman vauvaa. Itse ainakin olen parempi äiti kun olen käynyt välillä tuulettumassa ihan itsekseni. Madridin reissun jälkeen olemme molemmat reissanneet tahoillamme pari kertaa ja varasimme juuri toisen yhteisen viikonloppureissun, jolle lähdemme taas kahdestaan. Meille se on oikeastaan jopa win-win-win -tilanne, sillä me saamme omaa aikaa, pikkuinen pääsee viettämään laatuaikaa mummolaan ja isovanhemmille lapsen kyläilyt vasta mieluisia ovatkin. Kaikki hyötyvät. 🙂

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:33

      Martina, olit mielessä kun kirjoitin tätä! Mä luulin kans että itselle tulee kauhea lynkkauskommentointi, mutta nää kommentit on olleet kaikki ihania. <3 Ja ymmärtäväisiä kaikkiin suuntiin ja ääripäihin, ihana huomata miten fiksuja lukijoita mulla on. Mulle sopii tosi hyvin juuri tämä tyyli, minilomille reissuun ja sitten takaisin kotiin. Akut ladattu ja jaksaa taas. Tietenkin sillä ehdolla, että pienellä on luotettava hoitaja eli tässä tapauksessä isä, mummolan aika on kesällä. 🙂 IHanaa, että teillä on kuviot muotoutuneet ja kaikille tilanne on win win ja isovanhemmat ovat lähellä! Sitä täällä aina kaipaa.

  • Reply Lotta keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 10:13

    Isätkin kokemukseni nukaan usein nauttivat kahdenkeskisestä ajadta vauvan/lapsen/lasten kanssa. Saavat tehdä kaiken rauhassa ja omalla tavallaan.

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:31

      Sama kokemus meillä! Tiedän, että Matteo tykkää olla pienen kanssa ja mielellään onkin. 🙂

  • Reply Rva K From Twinland tiistai, helmikuu 28, 2017 at 19:54

    Osaan kuvitella tuon fiiliksen. Mä saan vielä samoja fiiliksiä töissä käymisestä :D. Kirjoittelinkin aiheesta ihan juuri.

    Voi äly hoi! Miksi isät saa matkustaa ja äidit ei. Isät saa myös käydä töissä, mutta äitien pitäisi pysyä kotona, kunnes lapsi on 3v.

    Meillä ainakin isä pystyy ja haluaa hoitaa lapsia. Hän pärjää 4 lapsen kanssa siinä missä minäkin. Vielä kun nuorimmat, kaksoset, on olleet lähes alusta asti pulloruokinnassa, niin ei ole ollut mitään syytä miksi isäkin ei olisi voinut täysipainoisesti osallistua. Imetettyjen vanhempien lasten kohdalla tilanne on ollut eri, kun murkina on ollut minusta kiinni.

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:30

      No tämä mua ärsyttää näissä nettikeskusteluissa, että äidit ei saa mennä mutta isät saa eikä kukaan kyseenalaista isien reissaamista. Isät saa tosiaan käydä myös töissä ja mennä kavereiden kanssa, mutta jos äiti tekee samaa niin on huono äiti. Pitää rueta parantamaan äitien asemaa aktiivisesti blogissa, sille on tarvetta 😀 Meillä eroaa vanhemmuus lähinnä imetyksen kautta, muuten olen sitä mieltä että menee ihan tasan. Ja hyvä niin.

  • Reply Terhi/ Fammo matkalla tiistai, helmikuu 28, 2017 at 19:21

    Jokainen saa toki kasvattaa lapsensa kuten haluaa. Tulee muistaa, että vielä 70-luvun alussa äitiysloma oli ruhtinaalliset 3kk! Kun minun esikoiseni syntyi niin se oli nostettu jo kuuteen kuukauteen. Silloin myös aloitin opiskelun ja lapsen isä sai hoitaa vauvaa päivisin. Miksi isä olisi huonompi vaihtoehto kuin äiti?
    Ja kyllä lapsen isoäitikin on aivan varteenotettava vaihtoehto.

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:28

      Juuri tämä – monessa maassa äitiyslomat ovat olleet 3kk ja ovat vieläkin, ja Suomessakin ne ovat olleet pitkät vasta lyhyen aikaa. Meillä isä on ainakin ihan täysin samanlainen vanhempi kuin äiti (tosin ei voi imettää 😀 ), joten ei ole mikään ongelma jättää pientä isänsä kanssa kotiin. Hänkin nauttii lapsen kanssa olosta. Ja voi, isovanhemmat ,ehdottomasti! Olisivatpa lähempänä <3

  • Reply Mrs Finntastic tiistai, helmikuu 28, 2017 at 16:44

    Minä olen sitten aivan kauhea äiti kun 18v sitten palasin töihin poikani ollessa vasta 6kk vanha ( silloin äitysloma Englannissa oli ruhtinaalliset 12 viikkoa jonka päälle sai ottaa muutaman kuukauden palkatonta vapaata). Olin oikein innostunut kun sattui työmatkoja koska tiesin silloin että saisin NUKUTTUA!!! Äitina olin paljon tyytyväisempi kun palasin kotiin ja mielestäni lapsikin aisti sen, puhumattakaan siitä että mies ja poika saivat omaa ”bonding” aikaa ilman että tomera suomalaisäiti natsi oli urputtamassa että miten kaikki tehdään! 🙂 Ihan terve, kohtelias ja mukava miehenalku siitä vauvasta on kehittynyt, nyt melkein 19v eikä hänellä kyllä mitään traumoja ole jäänyt siitä että äiti joskus jätti lapsen muutamaksi yöksi! Anna palaa vaan, huolehdi itsestäsi, sitten onkin helpompi huolehtia muista sen jälkeen!

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:25

      Oi mä voin kuvitella, miten noilla työmatkoilla oli luksusta nukkua! Itse olin Helsingissä matkamessuilla ja voi, silloin nukutti. 😀 Ja Matteo oli pienen kanssa kotona, ja anoppikin oli saapunut muutama tunti ennen minua paikalle joten paljon oli hoitajia! Kiitos tsempistä, kyllä mä menen ja käyn reissuissa ilman pientä vastedeskin… jaksaa taas! 🙂

  • Reply miija tiistai, helmikuu 28, 2017 at 16:32

    Mun mielestä on outo ajatus, että äidit ei saisi viettää päiviä/öitä erossa lapsestaan silloin kun lapsi on pieni. Monissa maissa äitiyslomat loppuu jo siinä vaiheessa kun lapsi on jonkun 4-5kk. Ollaan vaan Suomessa totuttu niin ruhtinaallisiin äitiyslomiin, että monet kuvittelee ettei lapsi pärjää ilman äitiä sekuntiakaan ennen kuin lapsi on jonkun vuoden ikäinen. ? Ja jos äiti on yön tai pari poissa lapsen luota, niin ei siitä mitään traumoja synny. Esim. oma äitini on aina tehnyt kolmivuorotyötä ja ollaan pienestä pitäen oltu myös öitä hoitajilla. Kunhan on tuttu ja turvallinen aikuinen kenen kanssa lapsi on, niin se on pääasia. ?

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:23

      Tämä juuri, monessa maissa äitiyslomat ovat ihan toista luokkaa kuin Suomessa (esim Belgiassa ja Hollannissa 3kk), ja silloin on pakko mennä töihin. Suomessa on asiat tässä tilanteessa tosi hyvin, että valtion tuella saa olla kotona 3 vuotta, moni olisi tästä kateellinen. Kyllä sitä itselläkin tekisi tiukkaa olla poissa pienen luota tässä iässä koko työpäivä, mutta nyt on saatu asiat järjestymään näin… tilanne voisi olla toinenkin, että olisin jo palannut muualle töihin.

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta tiistai, helmikuu 28, 2017 at 16:20

    Haha, jostain syystä mulla on aina ollut mielessä, että äiti-ihmiset ja kaikenmaailman vauvapalstat on tyyliin maailman ilkeimpiä paikkoja netissä 😀 En tosin niitä ole koskaan seuraillut, mutta muiden kommenteista on tullut tämmöinen fiilis, että jos jostain nettiraivo syntyy, niin se on jotain äitiyteen ja lapsiin liittyvää 😀

    Mä kans täällä lapsettomana huutelen, mutta minusta olisi perin kummallista, jos ei vanhemmat saisi ottaa ”lomaa” lapsistaan. Entinen työkaverini vaikeroi kun sen piti lähteä useamman yön työmatkalle, ja se ei ollut koskaan jättänyt lastaan yli 1 yöksi..ja lapsi kuitenkin oli 7v… :O

    Musta tuntuu, että tuollaiset lyhyet akkujen latauslomat ovat tarpeellisia nimenomaan silloin kun lapsi on pieni (ja vaativa, eikä saa nukuttua jne). Toki aina löytyy niitä jotka kilpailee sillä kuinka paljon he uhraavat lastensa puolesta, mutta minusta se on vaan surullista 😛

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:14

      Mä en ollut ihan kamalasti käynyt vauvapalstoilla ennen pikkuisen syntymää mutta nyt kaikki googletukset johtavat sinne 😀 😀 Ihan älytön draama koko ajan päällä noilla foorumeilla ja fb ryhmissä. Mä olen sitä mieltä, että itse tarvitsen lomaa silloin tällöin, ei pitkäksi aikaa mutta joskus. Vaikka meillä ihan ok nukutaankin, niin oli se silti kiva nukkua keskeytyksettä… jäi skumppakin yhteen lasiin, kun teki mieli nukkua! 😀

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana maanantai, helmikuu 27, 2017 at 12:15

    Minä olen ollut pienestä pitäen hoidossa mummollani tai jonkun tätini luona, enkä ole siitä mitään traumoja saanut. Lapset on erilaisia, perhesuhteet on erilaisia, tilanteet on erilaisia. Ja nämä saattaa vaihdella samassa perheessä myös eri aikoina. Joten jos vaan halua, tilaisuus ja mahdollisuus on, niin menoks vaan! Vanhemmat kyllä itse tietävät, voiko lähteä vai pitääkö jäädä.
    .
    Minä en ole ollut yötä poissa pienimmän luota kuin vasta joskus 8-9kk tienoilla ja se on tuntunut itselleni ihan ensimmäisiltä mahdollisilta hetkiltä. Vauva oli niin äidinkipeä eikä syönyt pullosta, etten raskinut huudattaa lasta, järkyttää miestä ja pilata omaa reissuani murehtimalla. On ollut kivempi fiilis lähteä reissuun, kun tilanne on ollut helpompi. Mies kannusti minua lähtemään, halusihan hänkin päästä enemmän vastuuseen lasten hoidosta. Ja kas kummaa, kaikki meni kaikilla osapuolilla oikein hyvin!
    .
    Luin ja kommentoin itsekin Satun juttua ja oli kyllä uskomatonta se kommenttikentän vaahtoaminen. Että äidit pystyvät olemaan ilkeitä toisilleen!

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:19

      Kati, kiitos sinullekin kokemuksen jaosta! Tämä pitäisi ihmisten muistaa, että perhetilanteet ovat aina erilaisia ja mikä toimii yhdelle, ei toimi muille. Ihan uskomatonta tekstiä tuolla nettipalstoilla tähän liittyen – yksi ainoa malli on toimiva, ja poikkeavat tulokset eivät ole ”luotettavia” tai uskottavia (kuten Satun kommenttiboksissa). Ihan varmasti oli kiva fiilis lähteä reissuun vasta, kun pieni oli siihen valmis. Muutenhan se olisi mennyt ihan huolehtimiseksi – olisih varmasti toiminut samoin.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 22:30

    Meidän keskimmäinen lapsi oli 5 kk, kun jäi isosiskon kanssa mummolaan neljäksi yöksi, kun miehen kanssa lähdettiin kahdestaan Pietariin. En ole vielä traumoja joutunut purkamaan, ja edelleen ollaan miehen kanssa matkustettu kahdestaan vuosittain. Tuo käynti ei myöskään vaikuttanut millään tavalla imetykseen, vaan se jatkui matkan jälkeen samanlaisena kuin aiemminkin. Lapset ovat myös viettäneet mummolassa pitkiä loma-aikoja, kun me ollaan oltu töissä. Meille se on ollut parempi ratkaisu kuin varahoitopaikat.

    Tällä hetkellä huomaan nauttivani kaikkein eniten matkoista, jotka voin tehdä yhden (tai korkeintaan kahden) lapsen kanssa. On ihan mahtavaa, kun ei tarvitse aina mennä sen pienimmän ehdoilla. Mun mielestä myös lapset ansaitsevat tuollaisen mahdollisuuden. Ja onhan toki miehen kanssakin kivaa matkustaa kahdestaan.

    Ja koskaan ei kannata mennä lukemaan äitipalstoja!

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:17

      Kiitos kokemuksen jaosta Katja! Meillä ei nämä minun reissut ole myöskään vaikuttaneet imetykseen, ja kaikki on jatkunut ihan ennallaan. Tietysti kaikilla ei näin ole, mutta meillä näin. 🙂 Tuo on muuten hyvä pointti, että yhden lapsen kanssa on varmasti ihan erilaista matkustaa, ja näin saa reissuista kaikki enemmän irti kun on samat kiinnostuksne kohteet – mitä pienellä ei varmasti vielä ole. Me ei olla vielä reissattu kaksin Matteon kanssa, kesällä sitten. 🙂
      Ja joo, en googlaa enää 😀

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 20:54

    Omasta mielestä on vain tervettä, että pystyy olemaan välillä myös erossa lapsesta edes yön tai pari. Ymmärrän kuitenkin, että tuo voi olla äärimmäisen vaikeaakin monelle äidille ja isälle, koska onhan se vanhempien ja lapsen välinen suhde valtavan tiivis. Kuitenkin sinulla on oikea asenne, kun et jaksa välittää siitä, mitä muut huutelevat asiaan liittyen :). Sinähän sen tiedät, mikä on parasta niin sinulle kuin muulle perheelle, joten toimit juuri sen mukaisesti. Se on varmasti pidemmän päälle kaikin tavoin parempi ratkaisu, että käyt välillä lataamassa akkuja, koska kun äiti on onnellinen, muukin perhe on :).

    • Reply lena keskiviikko, maaliskuu 1, 2017 at 18:10

      Jerry, kiitos mielipiteestä, ihan samalla linjalla kanssasi! Onhan se välillä haikeaa jättää pikkuinen kotiin tai hoitoon, mutta aina tulee itse palattua kotiin iloisin mielin ja kotiinpaluun fiilis on tosi kiva. 🙂 (en muuten voinut aiemmin edes olettaa, miten tällaisesta voi tulla ongelma, ajattelin vain että lähden ja palaan sitten kotiin.. olen selvästi pehmennyt 😀 ). Ja onhan tässä muutenkin vähän muuttunut, messujen jatkoilla Clarionissa join yhden lasin shampanjaa ja menin nukkumaan! ;D

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, helmikuu 24, 2017 at 21:29

    Näin lapsettomana on aina hyvä huudella, mutta mun mielestä on outoa, jos ei ole vuosikausiin poistunut lasten luota paria tuntia pidemmäksi ajaksi. Ehkä samalla tavalla oudoksun niitä pariskuntia, jotka sanovat vuosikausien seurustelun jälkeen viettäneensä jonkun max yhden yön erossa toisistaan. Jotenkin oma (ja avopuolison) elämäntyyli on niin liikkuva ja molemmilla on paljon myös omia juttujaan, että on tosi normaalia mennä myös omissa menoissaan. Ajattelisin saman tyylin jatkaen lasten kanssa, että osataan ottaa sitä omaakin aikaa. Mun mielestä Tasty Travelissimon poppoollakin vaikuttaa hyvin toimineen, vaikka meneväisiä ovat hekin. 🙂 Kiva, että säkin oot rohkeasti tehnyt omien tuntemusten mukaan!

    Ehkä tää ajattelutapa on periytyvää – en ollut muutamaa kuukautta vanhempi, kun isäni oli lähdössä pitkälle työrupeamalle ja äiti ja isä lähtivät sitä ennen kahdestaan Ruotsiin risteilemään jättäen minut mummolaan pariksi yöksi. En traumatisoitunut. 😀

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:13

      Tuo pariskuntajuttu on muuten jännä, miten ihmiset on siinäkin erilaisia. Itse tuskin oltaisiin tässä tilanteessa jos olisi kaikki pitänyt tehdä yhdessä… (esim Taiwanin aika, ei olisi onnistunut 😀 ). Tietysti kaikki ei sovi kaikille, mutta meillä on niin liikkvaa tämä elämä että omat menot on tuttuja. Ja ne kyllä sopii meille, kiva välillä puuhata omiaan, vaikka paljon yhdessä ollaankin.
      Aika moni meistä on varmasti ollut pienenä mummolassa ja sieltä on kivat muistot, kun vanhemmat reissussa, eikä mitään sen kummempaa ole tapahtunut 🙂 Ja Tasty Travelissimon poppoolla on mun mielestä kans kiva meininki, reissataan ilman vauvaakin niin että vauva on turvallisen ja tutun aikuisen kanssa. Näinhän sen pitäisi ollakin.

  • Reply Susanna perjantai, helmikuu 24, 2017 at 20:17

    Hyvä aihe, kun asiaa tarkemmin miettii niin ainakin mielestäni on ok jos on erossa tunnin tai pari tai vaikka sen päivän koska se ei ole niin pitkä aika. Tietysti eri asia sitten jos lapsi on vaikka muutaman vuoden ikäinen ja itkee vanhemman perään, silloin se ei ole enää niin ok asia koska lapselle voi vaikka jäädä traumat siitä että toinen jättää ja lähtee. Lapsihan ei välttämättä käsitä sitä erossaoloaikaa että tunti ei tarkoita vuotta jne. Mutta sitä en kyllä ymmärrä jos äiti (tai miksei myös isä) lähtee viikkokausien matkalle jättäen lapsen vaikka mummolaan tai lastenhoitajalle erityisen pitkäksi ajaksi. Tiedän itseasiassa entisen talon pihapiiristä yhden perheen, jossa nainen meni uudestaan naimisiin ja ”karkasi” viikoksi ulkomaille lomalle uuden miehensä kanssa niin että jätti usean lapsensa keskenään kotiin ja jopa ilmoittamatta sitä maata mihin lähtivät. Mutta meitä on joka junaan ja toiset toimivat erilailla, vanhemmilla on kuitenkin se tietty vastuu siihen saakka että lapsi täyttää sen 18v. Välinpitämätön ei kumminkaan kenenkään kannata olla, koska se voi vaikka kostautua lapsen vanhetessa vaikkapa etäisinä väleinä vanhempiinsa, jotka ovat jättäneet lapsen usein toisten huolehdittavaksi pitkiksi ajoiksi

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:10

      Samaa mieltä tuossa, että pari viikkoa on kyllä liian pitkä aika.
      En itse pystyisi, kuin aivan äärimmäisen pakon edessä, ja toivottavasti sellaista ei tule. Lapsilla on tosiaan aikakäsitys ihan eri, ja äidillekin tulisi iso ikävä. Hui tuo kokemuksesi, ei tuollaista toivoisi kenellekään että vanhemmat karkaavat ja jättävät lapset kotiin, ei voi ymmärtää… 😮 Vaikka mielestäni hyvin avarakatseinen olenkin, on tuo jo ratkaisu jossa ei ole mitään järkeä. Ei edes lastenvahtia ilmeisesti, hui!

  • Reply Heidi / Seikkailujen helmiä perjantai, helmikuu 24, 2017 at 19:54

    Hö mie en tajua! Inhottavaa lukea tuommosia kommentteja. Jokainen tekee niin kuin ite haluaa! Ja jos lapsi on vielä isänsä kanssa niin eihän siinä pitäis olla mitään ongelmaa. Yhtä turvallinen aikuinen se iskäkin sille vauvalle on.

    Meidän tyttö (kohta 7 kk) ei enää huoli pulloa. Alkuun huoli, mutta lopetti siinä 3 kk iässä. Ollaan tehty vaikka ja mitä mutta kun ei huoli niin ei huoli. Voin sanoa, että on se aika rankkaa itelle, kun ei pääse käymään missään ilman sitä pelkoa että toinen huutaa kurkku suorana nälkäänsä. Eli enpä oo käyny missään yksin (paitsi lyhyellä lenkillä tai kaupassa) muutamaan kuukauteen enkä pääse varmaan vielä moneen aikaan. No ei siinä, on siihen jo tottunut ja ehtiihän sitä myöhemminkin. 🙂

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:07

      No juuri näin, isä on myös vauvalle turvallinen aikuinen (useimminten, kuten kuuluukin!) ja ainakin meillä mielellään vauvan kanssa kotona. 🙂 Tsempppiä sulle tuohon tilanteeseen, varmasti hieman haastavaa… mutta toisaalta, pieniä lapset ovat vain hetken ja tuokin aika on kohta kuin muisto vain! Eli nauti nyt, ei mene aikaakaan kun voit taas mennä ja tulla vapaammin!

  • Reply Kata perjantai, helmikuu 24, 2017 at 18:17

    Minä en ole koskaan halunnut olla lasteni luota poissa yötä ja aika lailla erot isommista lapsista ovatkin jääneet niihin muutamiin öihin mitä olen käynyt synnärillä synnyttämässä pikkusiskoja. Kahdeksanvuotias on kyllä lisäksi käynyt isänsä kanssa parin yön pituisella reissulla ja yöpynyt yksittäisiä öitä poissa kotoa koulun telttaretkien yhteydessä, mutta itse en ole lasten luota reissannut yön yli vielä mihinkään. Kolmevuotiaasta nuorimmaisesta en itse asiassa ole vielä koskaan ollut erossa muutamaa tuntia pitempään.

    En välitä yleisestä mielipiteestä enkä siitä mitä muut ajattelevat. Minulle itselleni vain tuntuu luonnottomalta olla pitkään erossa lapsistani enkä ole tuntenut siihen toistaiseksi tarvetta, eikä onneksi ole ollut pakkokaan.

    Se mitä muut tekevät omien lastensa kanssa on ihan heidän oma asiansa, enkä oikein ymmärrä miksi tästä aiheesta herää suuntaan tai toiseen keskustelua. Yhtäältä syytetään huonoksi äidiksi jos viettää aikaa poissa lapsen luota mutta toisaalta saa siitäkin kyllä kuulla aikamoista arvostelua, jos lapsistaan ei halua olla erossa. Aikamoisia heittoja siitä kuinka parisuhdettakin pitäisi hoitaa ja niin edelleen – ikäänkuin oma aika ja hyvä parisuhde poikkeuksetta vaatisivat omia lomia. Hyvää elämää voi elää niin kovin monin eri tavoin, oli kyse sitten lasten kasvatuksesta tai parisuhteesta tai ihan mistä hyvänsä elämän osa-alueesta, ja se mikä yhdelle toimii on toisen painajainen. Joku aina joka tapauksessa arvostelee teki niin tai näin, eli parasta vain tehdä miten itse parhaaksi näkee! Se on minun linjani.

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:05

      Kata, et voisi olla enempaa oikeassa, kun sanot että ”Joku aina joka tapauksessa arvostelee teki niin tai näin, eli parasta vain tehdä miten itse parhaaksi näkee”. Olen ihan samaa mietä, jokainen tekee niinkuin itselleen ja perheelleen parhaaksi näkee. Oli se sitten kumpaa ääripäätä vain, kenelläkään ei ole oikeus arvostella. 🙂 Olen ollut todella yllättynyt syntyneen keskustelun määrästä netissä. Vielä noin vuosi sitten äitimaailma oli minulle täysi tuntematon, mutta nyt olen tähän maailmaan tutustunut ja vähän ihmeissäni. Jokaisella tuntuu olevan jotain sanottavaa ja kritisoitavaa, sellaista oman itsensä pönkittämistä. Huomaa sitä itsekin kyllä ajatusmaailmaltaan muuttuneensa, välillä tulee huono omatunto parin tunnin poissaoloista, etenkin jos niitä on peräkkäisinä päivinä. Ja välillä yhden yön reissu on kiva juttu. Näin ne ajatukset elää 🙂

  • Reply Stella perjantai, helmikuu 24, 2017 at 14:28

    Ja sä olet siellä kaukana Saksassa sentään! En ihan tiedä, miten Saksassa suhtaudutaan äiti&lapsi -komboon kulloinkin, mutta saksalainen kohteliaisuus ja fiksuus luultavasti vetää pidemmän korren kuin suomalainen vääntö.
    Mun lapset on jo aikuisia. Silloin ei ollut sen kaltaisia nettikeskusteluja kuin nykyisin on, mutta neuvojia riitti! Ja paheksujia! Teit melkein mitä vain tai jätit tekemättä niin olit väärässä ja kaikki saivat arvostella sinua mielestään aivan vapaasti. Ja pahaa tarkoittaen, ei siis suinkaan hyvää. Ja ne silmäykset!!! Niitä sai jos ei edennyt jonossa tarpeeksi ripeästi tai jos lapsia joutui pakkaamaan autoon jonkun mielestä liian pitkään, että odottaja joutui jäämään minuutiksi paikalleen lämpimään autoon jne.
    Opastavia neuvoja sateli, vaikkei niitä pyytänyt/halunnut vaan oli aikomuksessa selvittää asiat ihan itse.
    Tää on aika runsas aihe minulle ja onneksi beibiaika on tuolta osin takana.
    Mutta voit varautua mielesi pahoittamiseen monet kerrat jos Suomen äiti-palstoja seurailet ja vielä yllyt kommentoimaan jotain. Koskaan ei ole hyvä. Ei ehkä kovin tarkasti kannata edes seurata. Ainakin pitää kovettaa itsensä. Jos osaa, niin seuloa hyvää tarkoittavat keskustelut ja neuvot ja painaa muistintyhjennystä päinvastaisten kohdalla.

    • Reply lena / london and beyond sunnuntai, helmikuu 26, 2017 at 18:02

      Moikka Stella, ja kiitos mielenkiintoisista näkemyksistä! Mulle on tosi vähän tullut neuvoja kasvotusten, mutta kun tuonne nettipalstoille menee niin alkaa aika nopeasti kiehumaan. 🙂 Jotkut fb-ryhmätkin ovat välillä haastavaa luettavaa.
      Saksassa olen kohdannut myös tosi vähän neuvomista, toki kielitaidon ollessa puutteellinen se ei ole ihme. MIllaista olisi Suomessa sitten, en tiedä…. Aivan uskomatonta tuo kokemasi neuvominen, on kyllä niin totta että jätit tekemättä tai teit, niin aina tuleee sanomista. Meillä on niin paljon kulttuurieroja perheessä, että pari asiaa mietityttää Suomessa – etenkin lasten vieminen ravintolaan ilta-aikaan, joka on täällä ja Italiassa ihan normaalia. En ole vielä uskaltanut kokeilla, raportoin sitten 😀

    Leave a Reply