Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Raskaus ja synnytys Saksassa

Noniin, tämä juttu on ollut pitkään työpöydällä ja vihdoin on valmista! Eli kuinka raskaana olo ja synnytys sujuukaan Saksassa? Tämä stoori on oma kokemukseni Düsseldorfin alueelta, NRW-osavaltiosta, käytännöt saattavat erota muualla. Kuvat muutama päivä ennen h-hetkeä.

En tunne juurikaan Suomen käytäntöjä ja olen tältä osin pelkästään kuulopuheiden varassa. Joten suuremmat vertailut jätän sikseen, olisi mukava kuulla kokemuksia Suomesta ja muualta maailmasta kommenttiboksissa!

Kuten osa teistä tietääkin, saavuimme Lontoossa vietettyjen vuosien jälkeen Bilbaon kautta Düsseldorfiin lokakuussa 2015. En tiennyt vielä koneen noustessa Bilbaosta kohti Düsseldorfia, että meitä olisi kesällä kolme. Pian ihana totuus kuitenkin valkeni, ja alkoi ihan uudenlainen elämäntilanne ja tulevaisuuden suunnittelu Saksassa. Ongelmaksi koitui kuitenkin käytännön toimet. Miten tilanteessa toimitaan, miten lääkärit ja neuvolat pelaavat? Eikun selvittämään (tai Matteo selvitti, koska puhuin saksaa noin kaksi sanaa).

Ja iso kiitos Ajatuksia Saksasta -blogin Oilille, joka oli suurena apuna alkuvaiheessa!

IMG_6085

Alussa: etsi kätilö ja lääkäri

Saksassa ei ole neuvolasysteemiä Suomen tapaan, vaan jokainen äiti etsii itselleen hebammen eli kätilön joka opastaa ja auttaa raskausaikana. Hebammen löytäminen ei ollut Düsseldorfissa helppoa puuhaa, sillä monet olivat täyteen varattuja ja tietysti kun englanninkielistä etsii, on vaihtoehtoja vielä vähemmän. Minua kuitenkin onnisti lopulta, ja löysin englantia hyvin puhuvan kätilön kodin läheltä.

Kätilön kanssa tapasin kerran suunnitellusti, ja sen jälkeen mikäli oli asiaa / jokin mietitytti, sain soittaa hänelle ja tarvittaessa sopia tapaamisen. Eli emme tavanneet säännöllisesti, mutta tarvittaessa hän oli aina saatavilla. Tapasin hänet kaksi kertaa raskauden aikana, ja vaihdoin muutaman WhatsApp-viestin.

Lääkärin löytäminen oli myöskin taitolaji, sillä monet praktiikat olivat täynnä. Saksassa vastaanotot ovat yksityisiä, joten sain soitella varmaan kymmeneen ennenkuin minua onnisti. En voinut enää valita sillä olin viikolla 6, ja ensimmäinen tarkastus odotteli jo. Otin ensimmäiseltä vapaalta praktiikalta ajan, ja onneksi otin – paikka osoittautui napakympiksi (tästä lisää tekstin edetessä).

IMG_6093

Raskausajan tutkimukset lääkärin vastaanotolla

Tässä päästään aiheeseen, jota en voi lakata ihmettelemästä. Miten jokin asia vaan voi toimia näin hyvin?

Ensimmäisen kerran näin lääkärin viikolla 6, kuten yllä mainitsin. Perustarkastus, jossa tarkastettiin että siellä tosiaan on joku. Ensimmäiset 7 kuukautta tapasin lääkärin (gynekologi luonnollisesti) kerran kuussa, jolloin tapaamisilla suoritettiin ultraääni ja otettiin tarvittavat kokeet. Toiseksi viimeisellä kuulla lääkäri ultrasi vauvan kahden viikon välein ja viimeisellä kuulla kerran viikossa. Yliajalla lääkäri treffataan kahden päivän välein. Ei valittamista, laskin että kävimme noin 15 ultrassa raskauden aikana (muutamaan ultrakertaan saattoi vaikuttaa se, että olin hetken tarkemmassa syynissä lapsiveden määrän vuoksi).

Kaksi näistä ultrista oli omakustanteisia, sillä kaltaiselleni nuorehkolle henkilölle ei esimerkiksi niskapoimu-ultra kuulu pakettiin. Nämä itsemaksetut, sonografin suorittamat ultrat olivat erittäin tarkkoja ja saimme selville pienen sukupuolen viikolla 12. 99% varmuudella lääkäri lupasi poikaa, ja sieltä se poika sitten tuli (tyttölupausta ei olisi uskaltanut antaa). Toisella kerralla suoritettiin rakenne- ja 4D-ultra, joka otettiin kun pakettiin kuului. Omaa kustannetta taisi näisä kahdesta tulla maksettavaksi noin 200€ verran.

Olin todella onnekas lääkärini suhteen ja tämä leidi on aivan mahtava tapaus. Ammattimainen, mutta samalla sopivan rento – sai minut, lääkärikammoisen, positiiviselle mielelle lääkärin tapaamisista.  Hän soitteli jopa henkilökohtaisesta numerostaan puhelimeeni muutaman kerran kun yliaika lähestyi ja kyseli että ”eikö vielä mitään kuulu?”. Tällaista arvostan kovasti, tulee sellainen fiilis että on hyvässä hoidossa. Vauvan synnyttya WhatsAppailimme puolestaan vauvasta (ja jalkapallon EM-kilpailuista). Ehdottomasti paras lääkärikokemus ikinä. Lääkärikäytännöissä saattaa olla vaihtelevuutta Saksan sisällä, ja joillain ultria on ollut paljon vähemmän kuin omalla kohdallani – käsittääkseni riippuu siis praktiikasta ja lääkäristä kovastikin.

Nostan vielä ylös ison positiivisen jutun lääkäristäni: hän nimittäin lupasi, että saan halutessani sektion.  Synnyttäminen oli omalla kohdallani välttämätön paha, jonka toivoisi voivan jättää välistä kokonaan. Loppuvaiheessa kuitenkin kallistuin normaaliin synnytykseen, sillä ajattelin näin pääseväni nopeammin lenkille ja golfkentälle. No, hätäsektioon jouduttiin kuten tiedätte ja silloin sitä mietti että sillä suunnitellulla sektiolla olisi päässyt helpommalla. Mistäs näistä sitä koskaan tietää. Minua kuitenkin helpotti aivan järjettömästi tieto siitä, että sektion saa halutessaan eikä siitä tarvitse vääntää (ilmeisesti ei Saksassa muutenkaan juuri tarvitse). Muuten olisin luultavasti panikoinut koko raskauden ajan, mikä sekään ei kovin ideaalitilanne ole.

Sairaalan valinta: Uniklink Düsseldorf

Sain valita synnytyssairaalan Düsseldorfissa, ja kiersin kaukaa kaikki niin sanotut hippisairaalat. Kyllä, näitä kuulemma Saksassa on ja esimerkiksi ainakin yksi Düsseldorfissa sijaitseva sairaala on tunnettu luonnonmukaisista synnytystavoistaan. Ei kiitos. Lopulta valitsin Düsseldorfin yliopistollisen sairaalan, joka oli sekin mitä mainioin kokemus. Kerroin jo sairaalaan rekisteröityessäni siitä, että olen pohtinut sektiovaihtoehtoa ja normaalitilanteessa haluan kaikki dropit mitä laillisesti saa sairaala minulle antaa. Rekisteröityminen tapahtui noin 1,5kk ennen laskettua aikaa, ja silloin käydään tapaamassa lääkäriä ja tarkistamassa että kaikki on heidän osaltaan ok. Sain samalla lähetteen anestesialääkärin vastaanotolle varmistamaan, että epiduraalille ei ole estettä – käsittääkseni tämä on normaalikäytäntö.

IMG_6109

Sairaalassaoloaika

Pelosta etukäteen ilmoittaminen osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, ja koko toimitus oli yhtä tuntia lukuunottamatta melko kivuton ja henkilökunta oli todella mahtavaa. Olisihan lääkkeet varmasti muutenkin saanut, mutta anestesialääkäri saapui paikalle laittamaan epiduraalia 5 minuutissa ja sitä lisättiin kätilön toimesta erittäin usein. Ihana kätilöni oli tietoinen halustani saada kaikki lääkkeet ennakkopapereiden perusteella eikä nikotellut asiassa ollenkaan. Kaikki sujui siis melko kivuttomasti siihen asti kunnes loppumetreillä minut raijattiin nukutettavaksi ja heräsin seuraavana aamuna kivuliaan haavan kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin, eikä nopeasta sektiosta jäänyt traumoja. Eikä enää tarvitse kuulemma synnyttää normaalisti jos lisää lapsia joskus meille siunaantuu.

Olin luonnollisesti aivan pihalla koko leikkauksen ajan, ja herätessäni Matteo oli minua vastassa vauvan kanssa. Muistan vain, että vauvalla oli keltainen pipo ja näin Matteon kasvot omieni läheisyydessä. Sitten taisin tajunnan rajamailla siirtyä vähän muihin asioihin: ensimmäinen kysymys oli lääkärille, että miten päin viilto tehtiin vatsaani. Bikinirajaan tavallista rajumpi viilto, ylhäältä alas-viiltoja ei kuulemma enää suosita. Näköjään siinä sumussa prioriteetit olivat kunnossa. Muistan myös jutelleeni lääkärille viisaita taiwanilaisesta ruoasta heti viillon suunnan selvittyä. Sillä lailla. Hän ei muistaakseni ollut järin kiinnostunut aiheesta.

Halusin ehdottomasti perhehuoneen sektion jälkeen. Olin suunnitellut sitä muutenkin normaalitilanteessa yhdeksi yöksi, ja ajattelin sen jälkeen selviäväni jaetussa huoneessa kunnes pääsen kotiin. Perhehuone kustantaa 200€ yöltä, joten ajattelin yhden yön riittävän (jaetussa huoneessa oleilu on ilmaista). Arvaamattomien tapahtumien jälkeen päädyimme kuitenkin jäämään perhehuoneeseen neljäksi yöksi. Meidän ei tarvinnut poistua sieltä ollenkaan, ja lääkärit ja hoitajat hoisivat kaikki asiat huoneessamme (huom. saksalaiset lääkärit olivat kuin suoraan Abercrombie & Fitchin mallikatalogista, joten vastailepa sitten siinä nätisti kaikkiin how does it feel down there kysymyksiin).

Olin seuraavat päivät melko kipeä, ja Matteo pystyi olemaan sairaalassa yötä ja hoitamaan vauvaa. Jaetussa huoneessa oleilu olisi ollut ilmaista, mutta ajattelen niin että on olemassa asioita joita ei pysty rahassa mittaamaan. 800€ on paljon rahaa, mutta näin pääsin hyvin aloittamaan toipumisen ja Matteokin sai olla pienen kanssa heti alusta pitäen.

Kotiinpääsy

Kotiinpääsy tapahtui neljäntenä päivänä, kun päätin että nyt saa sairaalaelämä riittää ja paranen paljon paremmin kotona. Eihän se kävely mitään herkkua ollut, mutta tahdon voimalla marssin autoon ja tuskailin jokaisen kuopan kohdalla mikä automatkalla kohdalle osui. Sain luvan kotiutua sillä ehdolla, että hebammeni eli kätilöni tulee kylään heti kotiutumista seuraavana päivänä. Tämä onnistui, ja muutenkin kätilöpalveluihin olen Saksassa supertyytyväinen. Kätilö käy synnytyksen jälkeen kotona noin 10 kertaa tsekkaamassa että vauvalla ja äidillä on kaikki ok ja auttamassa alkuun, mikä on ihan mainio juttu. Ja täällä sitä kotona ollaan, ja kaikki on oikein mainiosti.

Taitaa olla parempi pysytellä tästedes matkailullisissa jutuissa, tämän jutun kokoamiseen kului tuplasti aikaa verrattuna normaalijuttuihin – matkailusta runoilu on huomattavasti helpompaa. Ajattelin kuitenkin vielä valaista Saksan terveydenhuoltoon liittyviä juttuja erillisessä artikkelissa, ja sivuta hätäsektiosta toipumista muiden juttujen ohella.

Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta kotimaassasi? Suomessa / muualla? Kuulen erittäin mielelläni!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply Veera tiistai, syyskuu 19, 2017 at 20:05

    Hei, Vaikka tämä kirjoituksesi on jo reilusti yli vuoden vanha, toivoisin tosiaan että pystyisit vastata ja auttaa minua. Elikkä ongelmani on että kärsin vakavasta synnytyspelosta, vaikka suunnittelen vasta raskauttani. Pelkoni pohjautuu lähipiirin traumaattisiin synnytyskokemuksiin, ja itse aion välttää alatiesynnytystä kuin ruttoa. Tiedän että Suomessa on mahdollista saada sektio pelkosyin, mutta ymmärrykseni mukaan tämä voi olla melkoisen taistelun takana varsinkin ensisynnyttäjillä, enkä usko mielenterveyteni riittävän tähän.
    Olisin siis erittäin kiinnostunut menemään ulkomaille synnyttämään, esimerkiksi saksaan, jos vain pystyisin valita sektion synnytystavaksi. Kielikää ei tule olemaan ongelma sillä puhun saksaa kohtalaisesti sujuvasti.

    Toivoisin siis että jaksaisit vastata muutamaan kysymykseen käytännönhaasteista. Elikkä ensiksi, onko mahdollista suomalaisena ilmoittautua vain saksalaiseen sairaalaan synnyttämään ja onko heillä mitään velvollisuuksia ottaa minut vastaan. Tarvitaanko joku ”oikea” syy oleilla sakassa, kuten työ, opiskelu, tai mikä, että saa käyttää saksan synnytyspalveluita.
    Olen itse ollut saksassa opiskelijavaihdossa ja käyttänyt päivystyspalveluita pelkästään eurooppalaisen sairaanhoitokortin turvin ja mitään ongelmia ei ole ollut, eikä laskua ole tullut perässä.
    Luin myös kelan sivuilta että halutessaan voi hakeutua toiseen EU-maahan hakemaan hoitoa, jolloin maksan vain paikallisen hinnan palvelusta. Voiko tämä tosiaan olla niin helppoa.
    Olisitko niin kiltti ja kertoisit minulle miten käytännön järjestelyt omalla kohdallasi toimivat synnytyssairaalaan hakeutumisessa ja maksupolitiikan kanssa. Olen kiitollinen kaikesta tiedosta mitä voit kyseisestä aiheesta kertoa.
    Minulle voit myös vaihtoehtoisesti lähettää viestiä yksityisesti osoitteeseen
    [email protected]

  • Reply Noora torstai, huhtikuu 27, 2017 at 08:42

    Eksyin tänne ties mitä kautta nyt vasta ? mulla on melko samanlaisia kokemuksia Neuburgista, Baijerista. Tosin raskautta alettiin siellä seuraamaan vasta 8. kuulla, kun tulin mieheni kotikaupunkiin synnyttämään (asuimme silloin Ugandassa, jossa en halunnut synnyttää). Olimme löytäneet anopin avustuksella kätilön, joka ymmärsi englantia, muttei sitä mielellään puhunut. Yhtälö toimi minun kohtalaisen saksankielen ymmärrykseni kanssa ihan ok, tosin jossain vaiheessa alkoi rassaamaan kun sairaalassakaan kätilöt eivät puhuneet englantia. Onneksi kaikki lääkärit sentään puhuivat, ja kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä tällaista ulkomaalaista ummikkoa kohtaan. ”Pakotin” mieheni kustantamaan perhehuoneen, tarkkaa loppusummaa en tiedä (en halunnut tietää), enkä muista kuinka monta yötä siellä olimme. Aika monta. Mutta kuten sanoit, joitakin asioita ei voi mitata rahassa ja dramaattisesta synnytyksestä ja vauvaelämän alusta selviytyminen miehen tuella on yksi näistä asioista.

    Sairaala, jossa synnytin on erityisesti panostanut luonnollisiin kivunlievitysmenetelmiin, mutta toki sieltä olisi tropit saanut jos olisi halunnut. Oma toiveeni oli luonnollinen synnytys, luomuna, joka menikin sitten ihan puihin (käynnistys lääkkeillä, tuntien tuska kun kukaan ei tarjonnut kivunlievitystä enkä itse jääräpäissäni pyytänyt, lopulta kaikkien mömmöjen kera leikkaussaliin) ja nyt olen aika samoilla linjoilla kanssasi, mitä sitä turhaan kärsimään, tosin uskon vakaasti etteivät luonnolliset supistukset ole yhtä pahoja kuin väkisin käynnistetyt. Jos vielä tulee joskus toinen kerta niin on hyvin paljon mahdollista että pyydän suunnitellun sektion, paranin edellisestä ei-suunnitellusta ennätysajassa.

    Joka tapauksessa olin kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen hoitoon Saksassa sekä itseni että poikani puolesta, vaikka silloin sairaalassa ollessa saatoin olla eri mieltä (liikaa holhoamista). Menisin samaan sairaalaan kyllä uudestaan synnyttämään ja varmaan ottaisin saman kätilönkin. Ymmärrykseni mukaan kaikki, paitsi perhehuone, maksettiin vakuutuksen puolesta, tosin mies (syystä että hän on saksalainen ja niin on vakuutuksemmekin) hoitaa meillä nämä asiat niin en ole aivan satavarma, enkä tiedä vakuutuksistamme paljon muuta kuin että hyvin on aina toiminut, olimme sitten missä maassa tahansa.

  • Reply Merja keskiviikko, heinäkuu 27, 2016 at 09:25

    Esikoinen syntyi 20 vuotta sitten Keski-Suomen Keskussairaalassa, Jyväskylässä ja kuopus siitä reilut kaksi vuotta myöhemmin Tammisaaressa. Molemmat olivat yliaikaisia, kuopus peräti yli kaksi viikkoa. Käynnistystä ei kuitenkaan aloitettu, ja kävin joka toinen päivä Tammisaaressa ja katsoivat, että vauvalla kaikki hyvin. Ne olivat todella piiitkiä päiviä. Molemmat ovat syntyneet alateitse ja kipulääkitystä sain pyydettäessä. Epiduraalia ei tosin kummallakaan kerralla ehditty laittaa, kun synnytys oli jo niin pitkällä, ettei se enää mahdollista mutta sain kohdunkaulan puudutuksen, joka sekin auttoi. Jyväskylässä sain ensin vesirakkulat, joiden laittaminen sattui todella paljon. Hyötyä ei siihen nähden ollut yhtä paljoa. Tammisaaressa kokeilin ensin altaassa oloa, mutta se ei minua paljoa auttanut. Molemmat synnytykset kestivät n. 9-10 h eikä niistä kammoa jäänyt. Päinvastoin, leikittelin joskus ajatuksella, että voisin synnyttää vielä kerran ellei tarvitsisi raskaana olla (lääketieteellinen mahdottomuus ?). Mielenkiintoista kuulla miten Saksassa moni asia eri tavalla.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 15:02

      Mä voin kuvitella, että nuo yliaikaiset päivät olivat todella pitkiä! Mulla meni vain 3 päivää yliajalle, mutta olihan nekin päivät ihan tuskaa välillä… kun kuvittelee ja luulee ja tietää että voi mennä vaikka 2 viikkoa ennenkuin mitään tapahtuu. Tosin lääkärini sanoi, että hän haluaa käynnistää 1 viikon yliaikaisuuden vuoksi, tiedä sitten oliko tämä vauvan koon vuoksi (lähes 4kg) vai yleinen käytäntö. 9-10h on muuten todella ”miellyttävä” aika, itsellä olisi kestänyt normaalisti himpun tuon yli sairaalassa oloa mutta epiduraali auttoi kestämään. Kuulee välillä näitä kauhutarinoita jolloin joku on synnyttänyt esimerkiksi 3 päivää, ai kamala! Mä muuten käytän tuota lausetta usein, lapsia voisin hankkia lisää jos ei tarvitsisi olla raskaana tai synnyttää 😀

  • Reply -K- tiistai, heinäkuu 26, 2016 at 13:31

    Onnea vielä!

    Mä synnytin esikoisen Naistenklinikalla 20 vuotta sitten. Olin haaveillut luonnollisesta synnytyksestä, mutta siellä oli kovin yliopistomainen meininki ja mut vietiin eka suolihuuhteluun, sairaalakamat päälle, pyörätuolilla synnytyssaliin ja epiduraali peliin. Tietysti myös omasta toiveestani. Taisin olla vähän paniikissa. Yli 4 kiloinen poika syntyi yöllä, sinertävänä. Olen ajatellut, että epiduraali vaikutti siihen.

    Kuopuksen synntyspaikaksi valitsin luonnonmukaiseen synnytykseen perehtyneen Tammisaaren sairaalan. Matkaa sinne oli yli 50km ja yöllä lähdettiin synnyttämään. Kaikki meni kuin jossain luonnonmukaisen synnytyksen kirjassa! Ei tarvinnut laittaa sairaalavaatteita, ei tippoja joka suoneen. Kipua lievitin lokoilemalla kylpyammeessa. Lopussa laitettiin vesirakkulat selkään. Kun kipu yltyi suht kovaksi olikin aika synnyttää. Saimme punaisen kymmenen pisteen tytön, joka hänkin painoi yli 4 kiloa. Olin todella tyytyväinen niin synnytykseen kuin sen jälkeiseen olotilaan. Olin kuin 7. taivaassa. Tammisaaren sairaala oli ihana kodikas pieni paikka. Harmi, että se on sittemmin suljettu.

    Suomalaisella kaverillani oli todella vaativa raskaus täällä Kataloniassa. Hänen vatsansa jouduttiin mm avaamaan kesken raskauden jonkun operaation takia. Riskiraskaudessa kasvanut vauva syntyi vajaa 3kk ennen laskettua aikaa keisarinleikkauksella ja oli intensiivihoidossa ekat kuukaudet. Nyt tämä lapsi on reipas 3 vuotias, jolla ei ole havaittu mitään keskosuudesta johtuvia oireita! Kaveri on ollut hyvin tyytyväinen niin raskausaikaan, keskosen hoitoon kuin lapsen kasvun seurailuun täällä! Sano, että saivat huippuluokkaista hoitoa koko ajan!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 14:59

      Paljon kiitosta <3 Mielenkiintoista kuulla kokemuksia tuosta Tammisaaren sairaalasta, tässä kommenttiketjussa on tainnut muutama kommentti tulla paikasta hyvin positiiviseen sävyyn! Kataloniasta muuten mielenkintoista kuulla, aika hurjalta kuulostaa tuo kaverisi raskaudenaikainen operaatio… onneksi kaikki nyt hyvin siellä. Onneksi hoito toimi, ja 3kk etuajassa syntyneillä pienillä on jo mahdollisuus selviytyä asianmukaisessa hoidossa. Onko Kataloniassa parempi hoito kuin muualla Espanjassa, osaatko sanoa? Mietiskelen tässä mitenkähän Bilbaossa ja Baskimaalla mahtaa olla, onko aluekohtaisia eroja.

      • Reply -K- tiistai, elokuu 2, 2016 at 09:41

        En osaa sanoa miten hoito eroaa Baskimaan ja Katalonian välillä. Olen ymmärtänyt, että Kataloniassa monet asiat toimii vähän muuta Espanjaa paremmin. Meidän oma tytär kärsii useista eri autoimmuunitaudeista ja hän on saanut todella hyvää hoitoa täällä, hänen lääkärinsä on Espanjan parhaimpia, joka on käynyt syvemtämässä oppejaan mm Suomessa! Täytyy joskus paneutua asiaan paremmalla ajalla!

  • Reply Rva K from Twinland tiistai, heinäkuu 26, 2016 at 13:28

    Olipa kiva lukea miten asiat sujuu Saksassa. Teistä on todellakin pidetty huolta ja on todella tärkeää, että raskaana ollessa (ja muutenkin potilaana) voi tuntea olevansa hyvissä käsissä. Että ei itse tarvitse olla oman odotuksensa ja synnytyksensä asiantuntija, vaan ne ammattilaiset todellakin on siellä sua varten.

    Omat kokemukset on sekä Suomesta että Englannista ja jos pitäisi vielä valita noiden väliltä, niin ehdottomasti haluaisin olla Suomessa. Englannissa, ainakin täällä meidän alueella, ei riskiraskauksien hoito just nyt toimi ja pari sen luokan mokaa tapahtui, että henki olisi voinut lähteä ellei olisi ollut onnea matkassa. Mun kokemuksia voi käydä lukemassa täältä http://fromtwinland.blogspot.co.uk/2016/01/matka-jatkuu-to-twinland.html

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 14:56

      Mä olen ihan supertyytyväinen Saksan toimintaan, tuntuu että kaikki meni todella sujuvasti ja meistä huolehdittiin. Ei mitään moitetta. Tuo sinun tarinasi UK:sta oli kyllä todella villi, mä en meinannut uskoa lukemaani. Taisin aiemminkin sanoa, että olen ollut NHS tyytyväinen pienemmissä toimenpiteissö (+yksi umppari), ja kaikki on sujunut hyvin paitsi tuossa umpparissa eivät meinanneet uskoa että se oikeasti on umppari eikä ”stressireaktio”. Mutta muuten. Onneksi kaikki teillä siellä hyvin!

  • Reply Minna tiistai, heinäkuu 26, 2016 at 12:20

    Myös synnyttänyt 20 v. sitten. Olin luonnonmukaisista synnytystavoistaan tunnetussa sairaalassa: lapsen etu ja hyvinvointi yli kaiken, eli saimme oman perhehuoneen, ruokailut sai nauttia seisovasta pöydästä milloin huvitti, ja koska lapsi ei tullut luonnonmukaisella tavalla, tehtiin myös sektio. 5 pv. saimme nauttia omasta huoneesta, ei maksanut mitään, emme olleet kuin lakisääteisesti vakuutettuja. ei mainostuotteita (niitä ainakin muualla jaettiin koppakaupalla), omaiset sai tulla vain silloin, kun annoimme luvan. Aivan ihana ja rauhallinen tapa.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 14:50

      Minna, mielenkiintoista kuulla kokemuksia! Kuulin Düsseldorfissa sijaitseista luonnonmukaisista sairaaloista myös paljon hyvää, mutta olen niin kipuherkkä että päätin jättää kokeilematta… kätilöni kertoi, että siellä annetaan touhun edetä luonnollisesti niin pitkään kuin mahdollista, mielellään loppuun asti. Tietysti sektioidaan, jos tarve tulee. Mukava tapa muuten tuo, että omaiset ja vieraat saa tulla vain luvan kanssa. Olin viimeisen päivän normaalilla osastolla ja siellä huonekaverin koko suku oli paikalla – tuollaisesta tavasta olisi voinut olla hyötyä. Vaikka tuskin olisin saanut heidän vierailuihinsa silti vaikuttaa..

  • Reply Pirjo tiistai, heinäkuu 26, 2016 at 11:34

    Vaikka synnytyksistäni täällä Saksassa on jo 25 ja 23 vuotta, niin yhdyn tähän ihan kaikessa, oli mitä parahin ja turvallisin kokemus, ja lääkäri, jonka luona silloin kävin,siis ekaks kerran kuussa, lopussa tiuhempaan, laittoi kaikki ultrat (joka käynnillä) videokasetille meille.Valitsemani sairaala, Uniklinik Würzburg oli paras mahdollinen valinta.Onnea koko perheelle 🙂 täältä Rheinland-Pfalzista Mainzin kupeesta.

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 14:52

      Pirjo, iso kiitos 🙂 Mielenkiintoista kuulla samanlaitaisia kokemuksia Saksasta! Täällä toimii kyllä todella hyvin kaikki, ei mitään moitetta. Tuo ultraustahti on ihan mieletön ja lääkäri oli myös todella ammattitaitoinen. Uniklinik oli ehdottomasti itselleni se paras vaihtoehto, muita en edes harkinnut.

  • Reply Liza in London maanantai, heinäkuu 25, 2016 at 20:44

    Ihana postaus, ja paljon onnea vielä kerran koko perheelle! Mahtavaa, että synnyttäjällä on Saksassa noin paljon valinnanvaraa ja ekstamahtavaa, että sun toiveita oikeesti kuunneltiin ja sait reilusti lääkitystä -noin sen juuri pitäisi mennä!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 14:47

      Kiitos Liza! <3 Tää oli ihan huikea kokemus, kaikki toimi ja valinnanvaraa oli – en vaihtaisi mistään hinnasta edes Suomeen. Hyvin tyytyväinen näin.

  • Reply Susanna maanantai, heinäkuu 25, 2016 at 20:40

    Oma huone kuulostaa kyllä paremmalta ja on enemmän yksityisyyttä. Tuo on aivan totta, kaikkia asioita ei voi rahassa mitata

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 14:46

      Mä oon niin onnellinen tosta omasta huoneesta, oli ihana olla omassa rauhassa. Normaalisti ei niin väliä, mutta tuossa tilanteessa olin niin pihalla että en olisi jaksanut minkäänlaista sosiaalisuutta!

  • Reply Teea | Curious Feet maanantai, heinäkuu 25, 2016 at 19:36

    Eipä ole kokemuksia, mutta oli ihan mielenkiintoista lukea miten ne hommat siellä Saksassa menee :D. Kuulostaa kyllä oma huone rahan arvoiselta!

    • Reply lena / london and beyond perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 14:45

      Oi, oli kyllä parhaiten sijoitettu raha ikinä (tietty lentolippujen kanssa:D). Mutta terveydenhuolto ja sairaalat täällä toimivat, ihan mahtava juttu.

    Leave a Reply