Yleinen

Paluumuutto ottaa voimille

27.12.2017

Joulu tuli ja meni. Haettiin joulukuusi vaarin metsästä, laskettiin liukureilla mäkeä. Nähtiin, kun joulupukki laskeutui helikopterilla ja saatiin vähän lahjojakin. Ulkoiltiin ja nautittiin hiljaisuudesta. Päivitettiin kuulumisia. Otettiin rauhallisesti, mutta siitä huolimatta olo ei tunnu levänneeltä.

Suomeen saapumisesta on nyt reilut kaksi viikkoa ja olen ihan poikki. Olen lohduttanut vanhaa kotia ja ystäviä itkevää lasta, olen kannustanut ja rohkaissut uuteen menemiseen. En ole ehtinyt keskittyä omiin tuntemuksiini. Vaikka olen ajatellut, ettei tämä nyt niin koville ota, on kehoni ilmeisesti asiasta eri mieltä. En muista näin pahaa väsymystä olleen aikoihin, josko koskaan. Ihan kuin kaikki voimat olisivat poissa. Voisi nukkua vaikka kuinka ja silti väsyttää. Ei pysty oikein ajattelemaan mitään pakollista enempää. Ei pysty. Ei kykene.

Hermot ovat olleet kireällä itse kullakin perheessämme. Paljon uutta lyhyessä ajassa. Ikävää entiseen ja tottumista uuteen. Lisähaasteena uudenlaiset virukset ja bakteerit, jotka tuovat tautia sairastettavaksi. Jouluaattona oli perheen kuopuksen vuoro maata reilun 39 asteen kuumeessa. Kukin vuorollaan köhii, niistää, potee kuumetta ja särkyä.

Pahvilaatikkopinot kotona ahdistavat, mutta huonekalujen uudelleenkokoaminen ja tavaroiden järjestäminen paikoilleen ottaa aikansa. Ja se raivostuttava tarvittavan etsiminen. Puoliksi tyhjennettyjä pahvilaatikoita on siellä täällä. Päätimme vielä tapetoidakin kamalaan kuntoon pääseen olohuoneen. Kunhan jaksamme. Etusijalla oli lasten koulun saaminen hyvään alkuun, talvivarusteiden hankkiminen ja joululahjojen keksiminen. Muutaman joulukoristeen sain aikaiseksi lasten toiveesta kaivaa esille ja kävin hakemassa kaupasta perinteisen hyasintin ja joulutähden pöytää koristamaan.

Olemme koittaneet ottaa hieman maltillisemmin nämä ensimmäiset viikot. Siitä huolimatta, että miehellä alkoi uusi työ ja itse olen tavannut opettajia, koulun kanslistia ja terveydenhoitajaa. Yrittänyt saada arkea asettumaan uusiin uomiinsa ja laittaa kotia asuttavaan kuntoon. On helpottavaa ajatella, ettei kaikkia sukulaisia tarvitse ehtiä ja jaksaa tavata joulun aikaan, vaan joulun jälkeenkin ehtii. Mikäs kiire tässä on. Emme ole lähtemässä vähään aikaan mihinkään. Elimistölle pitää antaa aikaa toipua ja tottua. Jos ei pää ymmärrä hidastaa tahtia, on hyvä, että keho ottaa tilanteen hallintaansa.

Ulkona on kaunista. Eikä yhtään pahvilaatikkoa häiritsemässä silmiä. Talviaurinko järjestää ihasteltavaa ja tekee hyvää kuunnella hiljaisuutta ja hengittää sisäänsä raikasta pakkasilmaa. Kävin myös kuntosalilla parin vuoden tauon jälkeen. Ja vastapainoksi olen syönyt mahani aivan liian täyteen jo aivan liian monta kertaa. Kuten jouluna kuuluukin. Vihreät kuulat vielä odottavat avaamistaan. Ehkäpä kokeilen tämän vuoden uutta hittikin, vihreistä kuulista tehtyjä joulutorttuja.

Jos saan aikaiseksi. Armollinen yritän itselleni olla. Jos jotain ei ole pakko, niin sitä ei nyt heti tarvitse tehdä.

Facebooktwitter

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Anu / Mielilandia 27.12.2017 at 09:54

    Paljon tsemppiä, Jonna! Toivottavasti löydätte teille aikuisillekin tarpeeksi lepoaikaa ja saatte tukea läheisiltä. Paluumuutto on varmasti ihan yhtä rankka kokemus kuin ulkomaille muuttaminenkin – ehkä jopa rankempi jollain tapaa.

    Kaikkea hyvää teille vuoden viimeisille päiville ja vuoteen 2018!

    • Reply Jonna 29.12.2017 at 09:01

      Kiitos Anu <3 ja samoin sinulle kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

  • Reply E-A 27.12.2017 at 13:53

    Huh, huh! Tsemppiä teille kaikille! Ei se muutto kovin helppoa koskaan ole, muutti minne tahansa ja halusi muutta tai ei. Minun ja mieheni muutto takaisin Suomeen monessa eri maassa asumisen jälkeen oli meille vaikeampi (paljon vaikeampi) kuin poislähtö. Voi olla, että suuri vaikeus johtui meillä mm. siitä kun paluumuutto ei ollut omasta halusta tapahtuvaa ja viihdyimme molemmat todella hyvin silloisessa asuin- ja työskentelymaassamme. Meillä meni monta vuotta ennen kuin kaipaus ja koti-ikävä loppuivat tai oikeastaan siirtyivät taka-alalle. Tuo koti-ikävä sinne kauniiseen maahan jäi kyllä päälle eli sinne minä kaipaan ja sinne se koti-ikävä edelleen on (ei Suomeen kuten ihmiset luulevat).

    Minä olen pyöritellyt päässäni Suomeen muuttoa jo pidempään ja luultavammin ensi keväällä teen sen, kun en vain ole kotiutunut maahan yrityksestä huolimatta. En minä Suomeen kaipaa, mutta on nyt vaihtoehtona kuitenkin helpompi. Koska Suomeen (paluu)muuto tulee omasta halustani ja koska viihtyminen täällä on ollut huonoa, niin eipä siitä minulle varmaan sen kummenpaa vaikeutta tule, paitsi että mieheni jää edelleen tänne. Mutta koska Saksa on loistava matkailumaa, niin siitä voin sitten täällä mieheni luona vieraillessani,turistina, paremmin nauttia.

    Apua, ne laatikkovuoret (stressin oireita jo ajattelustakin)! Me muutimme viimeksi n 9kk sitten ja vain täällä Saksanmaan sisällä, mutta voi sitä stressiä niiden laatikoiden kanssa elämisestä ja jatkuvasta tavaroiden etsimisestä ja teillä lapsiperheenä tavaraa on vielä enemmän kuin meidän kahden aikuisen huushollissa (myötätuntostressi nostaa päätään, kun vain ajattelenkin). Ajan kanssa sitä rumbaa on tehtävä ja uskoi tai ei niin jossakin vaiheessa ne laatikot hävisivät kuin hävisivätkin. Tai ne purkamattomat laatikot ovat kenties jääneet jonnekin varaston perukoille…. No, ainakin ovat pois silmistä.

    Terveisin Baijerista,
    E-A

    • Reply Jonna 29.12.2017 at 09:00

      Kiitos kommentistasi 🙂 Meillekin paluumuuttopäätös oli vaikenpi kuin aikanaan päätös Saksaan muuttamisesta. Sitä kipuilee paljon enemmän ja nyt tuntuu myös siltä, että pitäiis olla tyytyväisempi paluumuuttoon, kun se kuitenkin oli oma päätös. Viiden hengen omaisuuden siirtäminen paikasta toiseen oli kyllä sellainen operaatio, etten äkkiä jalua uudestaan tehdä. Miksi oi miksi pitää olla niin paljon tavaraa! Vaikka paljosta luovuttiinkin ennen muuttoa. Muuttokuorma oli lopulta 35 kuutiota. Oli siinäkin pakkaamista ja kantamista!

  • Reply Viherjuuria 27.12.2017 at 17:17

    Ota iisisti Jonna! <3
    Koko syksy on ollut aikamoista järjestämistä ja jytinää, uuteen ympäristöön ja elämäntilanteeseen tottuminen vie voimia. Onneksi nyt enää ei ole mikään kiire! Ehtii ne laatikot myöhemminkin purkaa. Hengittele sitä pakkasilmaa ja helli itseäsi. Olet sen ansainnut.

    • Reply Jonna 29.12.2017 at 08:57

      Kiitos <3 onneksi ei ole enää kiire, paitsi oman pään sisällä pitkä lista mitä pitäisi aloittaa, nyt kun on Suomessa. Työnhaku, opinnot… Onneksi on joululoma!

    Leave a Reply