Browsing Tag

Vanhakaupunki

Lomaviikko Montenergon Budvassa 1/3

Tällä leidillä alkoi heinäkuun alussa kesäloma! Varasimme jälleen viime tipassa äitini kanssa perinteisen tyttöjen kevät/kesäretken Montenegron Budvaan. Olimme puhuneet Italian Toscanasta, Garda-järvestä, Kroatiasta sekä Kreikan saarista. Googlasimme lähtöjä tietylle aikavälille ja vastaan tulikin Montenegro. Kumpikaan meistä ei ole käynyt näillä nurkin aiemmin (äitini kyllä entisessä Jugoslaviassa) ja muutaman paikan päälle käyneen työkaverin haastattelun jälkeen varasimme viikon matkan Budvaan.

Minulle hyvin epätyypilliseen tapaan pesin pyykkiä hullun raivolla vielä tiistaina (lähtö oli keskiviikkona aamuyöstä klo 4.00) ja tehokuivatin niitä ropellituulettimellani. 😂 Myös silitysrautani sanoi sopimuksensa irti, joten silittelin viimeiset vaatteet kuivaksi toisaalla vielä puolen yön aikaan. 😄 Yleensä tykkään pakata kaikessa rauhassa ja tehdä vähän listaa mitä vaatteita otan mukaan. Tällä kertaa viskoin laukkuuni tavaraa hullun raivolla ja tiedän että tavaraa on hirveesti liikaa, varsinkin Minskin matkan tiiviin pakkauksen kantapääopiston jäljiltä. Olen viime aikoina matkustanut niin tiheästi, että kaikki peruskamppeet olivat kunnossa eikä maitohappobakteereita kummempia hankintoja tarvinnut onneksi tehdä.

Lähdimme liikkeelle jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan klo 4.00 sillä lentomme lähti Helsinki-Vantaalta klo 7.45.

Lento oli JetTimen ja meillä kävi mieletön tuuri, että saimme koko viimeisen penkkirivin itsellemme eikä käytäväpaikkaa täytetty ollenkaan. Se oli onni, sillä muuten lentokone oli todella pieni ja ainakin itse istuin polvet edessä olevassa penkissä kiinni. Edessä olevalla pikkupojalla oli myöskin sen verran vauhdikas meininki, että vesipullot ja ruoka oli pakko laskea viereisen penkin pöydälle. Kolmelta yöllä heränneenä etukäteen tilattu ruoka oli kuin taivaan lahja eväskärryn kolistellessa meitä kohti. Tämä 22 euron arvoinen gourmet lentokoneruoka ravitsi väsyneet matkalaiset jaksamaan vielä pari tuntia koneessa istumista sekä bussimatkan hotellille.

Hotellimme Villa Aria oli hyvällä paikalla ja todella siisti. Ainoa miinus on se, että hotellissa ei ole omaa uima-allasta. Se oli tietenkin tiedossa ja alle viikko sitten varatulle matkalle uima-altaalla varustettuja hotelleja ei ollut enää saatavilla.

Saavuimme puolen päivän aikaan hotelliin ja otimme muutaman tunnin päiväunet. Heräiltyä ja kerättyä itsemme laskeuduimme Budvan rantakadulle ja vanhaan kaupunkiin syömään. Näkymät olivat täysin kehujensa arvoiset.

Edellä mainitun lentokoneaterian jälkeen nälkä oli melkoinen ja päädyimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen rantaravintolaan syömään.

Brusettaleivät alkupalaiksi ja vanha kunnon club sandwich pääruoaksi. Ei jäänyt nälkä, ei.

 

 

Tunnelmia vanhasta kaupungista.

Budva yllätti minut positiivisesti esteettömyydellään. Jokaisen jalkakäytävän päässä on ramppi. Vanhassa kaupungissa kulkeminen oli myöskin melko esteetöntä, mutta moneen kauppaan oviaukko oli yllättävän kapea ja sinne oli porras ylöspäin tai useampi alaspäin. Rantakadulla kauppoihin ja ravintoloihin pääsi esteettömästi.

Kaupunki on hyvin mäkinen, joten pyörätuolilla kulkeminen saattaa olla raskasta tai ainakin hotelli kannattaa ottaa läheltä rantaa, joka on tasaisempi. Matkallmme en nähnyt yhtään esteetöntä kulkua/tehtyä reittiä rannalle. Pyörätuolilla kulkeminen ei kuitenkaan ole mitenkään mahdotonta ja avustajan kanssa se sujuu varmasti ilman suurempia ongelmia.

Budvan satama oli todella kaunis auringon laskiessa! Satamassa oli parkissa todella hienoja jahteja, jotka kilpailevat Monacon kanssa täysin samassa sarjassa.

Kävelimme ensimmäisenä iltana hotellille, kun yhtäkkiä sammuivat katulamput ja sitten koko kaupunki pimeni. Ainoa paikka missä oli valot, oli supermarketti johon läksimme ottamaan tuumaustauon. Hetken tuumailtuamme totesimme, että ei kai tässä mikään auta ja läksimme puhelimen taskuvalon turvin kiipeämään oikopolkua hotellillemme. Vaikka Budva on melko esteetön pyörätuolin käyttäjälle, on kadut täynnä pieniä kohoumia ja monttuja ja helposti ainakin allekirjoittanut muljauttaa nilkkansa nivelsiteet niissä ympäri. Taskulamppu oli suurimpana apuna siinä, että pääsimme ehjin nilkoin perille. Sähköt palasivat juuri kun pääsimme hotellille eivätkä ne olleet pois kuin puolen tunnin ajan. Kauempana toisella puolen Budvaa katko oli kestänyt jopa 3 tuntia ja sinä aikana mm. hotellihuoneiden sähköiset ovikortit eivät olleet toimineet…

Kyseessä oli kuitenkin suht koht harvinainen ilmiö, sillä edellinen sähkökatko oli ollut viime toukokuussa.

Mitään hätää tai vaaratilannetta ei ollut, mutta oli melko creepyä kun olet ensimmäistä iltaa uudessa kaupungissa, ei mitään hajua missä päin, mistä pääsee takaisin hotellille ja koko kaupunki pimenee yhtäkkiä. 😄 Kerran aikaisemmin, lomaillessani Turkissa noin 10-15v sitten sähköt katkesivat yhtäkkiä, mutta se on siellä todella yleistä ja aikana ennen älypuhelimia kannoimme pientä taskulamppua mukanamme.

Näkymä hotellistamme parvekkeelta, kun sähköt olivat jo palanneet osaan kaupunkia, vuoristo oli suurimmaksi osaksi vielä pimennossa.

Seuraavissa postauksissa käydään Montenegron entisessä pääkaupungissa Cetinjessä sekä kauneudestaan kuuluisassa Kotorin kaupungissa sekä ihaistellaan Budvan maisemia.

-Laura-

Joulu Gdanskissa 1/2

Viime syksynä halusin kovasti lähteä joulutorimatkalle Eurooppaan, mutta en osannut päättää mihin lähteä ja koska. Jouluaattoa edeltävänä viikonloppuna totesin, että nyt on jälleen päästävä tuulettamaan päätään kotikulmien ulkopuolelle. 23.12 varasimme matkan ja tapaninpäivänä starttasimme aikasin aamulla ja lensimme Helsinki-Vantaalta kohti Puolan Gdanskia. En ole käynyt aiemmin Puolassa ja useiden ystävien suosituksesta Gdansk kuullosti sopivalta kohteelta muutaman päivän pikalomalle hyvän ruoan ja shoppailun merkeissä. Lennot olivat edulliset ja hotelli Arthus saanut suositukset useammalta ystävältä hinta-laatu-sijainti suhteestaan. Totesimme Gdanskin myös todella edulliseksi ruoan ja juoman osalta.

Gdanskin vanhan kaupunkin kävelykadulta, käytännössä hotellimme takapihalta.

Gdansk ensimmäisenä iltana. Kaupunki oli valaistu kauttaaltaan tosi kauniisti ja vaikka lunta ei ollut yhtään, tunnelma oli tosi jouluinen ja lämmin.

Hemmetin kylmä siellä kyllä oli! Tulin siihen lopputulemaan, että tuuli suoraan Siperiasta, ellei jopa Pohjoisnavalta. Olin tosi iloinen, että otin nahkahanskat mukaan sekä villakangastakin sen suunnittelemani kevyemmän takin sijaan. Paksumman kaulahuivin jouduin ostamaan ja pipoa kuljetin mukana ihan varmuuden vuoksi.

Kauppakeskus Forum ja sen ympäristö oli myöskin valaistu tosi kauniisti.

Vanha kaupunki oli juuri sellainen kuin kuvissa!

Kuten mainitsin, ruoka oli hyvää ja noin puolet Suomen hinnoista.

Ensimmäisenä iltana nälkäkiukku meinasi iskea ja menimme ensimmäiseen avoinna olevaan ravintolaan, Hardrock Cafeeseen. Ei kovin omaperäistä, mutta Hardrock Cafeissa on kaikkialla maailmassa ollut todella hyvä ruoka, eikä Gdansk tehnyt poikkeusta!

Parhaat bruschettat jotka olen ikinä syönyt! Olisin voinut syödä pelkästään näitä.

Löysimme toisena iltana pannukakkukahvilan, josta sai suolaisia ja makeita pannereita. Huomaatteko edessäni neljä päänkokoista ”pientä” pannaria vaniljakastikkeella, hillolla ja kermavaahdolla? Valitettavasti yli puolet annoksesta meni hävikkiin.

Ja Gdanskin joulutori! Se oli kuin Disneyn sadusta!

Joulun jälkeen toreilla oli jo hiljaisempaa ja osa kojuista oli kiinni, mutta toisaalta oli mukava katsella ympärilleen kun ei ollut hirveää härdelliä ympärillä.

Suurin heikkouteni, churrot! Eivät ihan vetäneet vertoja oikeille espanjalaisille churroille, mutta Gdanskin joulutorilta ostettuina varsin kelpoja.

Gdanskin keskusta oli melko estetön, jalkakäytävät oli leveät, tosin osa kaduista oli mukulakiveä. Muuten joka paikkaan oli rampit tai hissit. Täällä pärjäisi hienosti manuaalipyörätuolin kanssa, ehkä jopa ilman avustajaa.

Kävimme ystäväni suosituksesta katsomassa toisen maailmansodan museota, joka veti jopa minut hiljaiseksi. Museota ei hehkuteta missään matkaoppaissa, joka on kyllä suuremman luokan vääryys. Kuvia ja tunnelmia museosta seuraavassa postauksessa.

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 9 ja 3/4

Arvasin, että en voi sanoa etukäteen ”tässä postaussarjassa on kolme osaa” kun tiesin ettei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Rodoksen ravintolat, kahvilat ja herttaiset kaupat ansaitsevat kuitenkin omat kuvansa ja kehunsa. Tiedossa siis sekalainen seurakunta naama-, ruoka- ja cappuccinokuvia! 😄

Gyrosit. Niitä syötiin paljon! Rodoksen paikallisherkku sisälsi pitaleivän sisään käärittynä joko kana- sika- tai nautakebabbia, ranskalaisia, tzatzikia, punasipulia ja tomaattia. Halvimmillaan pikaruoka maksoi 2e/annos take away-tötteröistä syötynä linja-autoaseman viereisessä kojussa, joka oli myös paikallisten suosima.

Historian havinaa hotelli Cactuksen edessä. Minulla on kuva vuodelta -98 täsmälleen samasta paikasta isoäitini kanssa. Hotelli Cactuskin oli päivittänyt habitustaan niiltä ajoilta.

Hmm, veikkaan kanagyrosia!

Tzatzikia, sitä meni paljon. Otimme joka ilta alkupalaksi ainakin tzatzikia ja pitaleipää, viikon kestävä valkosipulin käry oli siis taattu.

Oli pakko ottaa tästä mahtipontisesta rakennuksesta kuva, täältäkö kaikki sotku alkui…

Pikku Myy shoppailujen jälkeen hengähtämässä.

Ensimmäinen yritys Starbucksissa:

Toinen yritys:

Rodoshan on tunnettu toinen toistaan ihanemmista sateenvarjoista. Ostin äidille tuliaisiksi yhden pikkusontsan ja jäin harmittelemaan miksi ihmeessä en ostanut itselleni! Sateenvarjokauppoja oli siis yksi toisensa jälkeen ja tämä ihana ”sateenvarjokuja” löytyi vanhasta kaupungista.

Osuimme yhtenä iltana sattumalta Restaurant Agalmaan ja jälkikäteen totesimme sen olevan monessa oppaassa ja matkailusivustolla ravintosuositusten joukossa ja siellä sen pitäisimme jatkossakin. Ruoka oli ilmeisen hyvää, sillä se katosi ennen valokuvan ottamista. Ravintolan sisustuskin oli tuotu antiikin Kreikasta 2000-luvulle. Ei halvin ruokapaikka, muttei kalleinkaan!

Rodos oli täynnä ihania pikku putiikkeja, mutta varsinkin tämä hajuvesikauppa vei sydämeni!

Se joka sanoo, että asettelulla ei ole merkitystä…

Serkkuni piirrätytti itsestään karikatyyri-piirroksen. Yllättäen tämä ei ollut Rodoksen kaupungissa yhtä yrittäjää isompi bisnes, tai sitten muut taiteilijat olivat vielä talviunilla sesongin ollessa alkumetreillä. Piirros maksoi 20e ja siitä jää varmasti hauska muisto matkalta. 🙂

Jätin tällä kertaa piirroksen itsestäni väliin. Minulla on yksi itsestäni keväällä 2015 Prahassa tehty karikatyyri, ja ollakseni rehellinen, se on niin kohteliaasti tehty että en halunnut pahoittaa mieltäni uudella versiolla! 😄

Kaiken kaikkiaan Rodoksesta jäi tosi hyvä mieli ja se yllätti kokonaisuudessaan tosi positiivisesti. Lähdin matkaan ehkä hieman varautuneesti ajatuksella ”tää on rantaloma ja aivot voi ripustaa naulaan lentokentällä”, mutta Rodos yllättikin maisemien ja kulttuuritarjontansa puolesta positiivisesti. En vertaisi Berliiniin tai Roomaan, mutta Rodoksesta voi saada yllättävän paljon irti, varsinkin kun sattuu paikalle esimerkiksi juhlapyhiksi.

Esteettömyyden näkökulmasta Rodosta ei tarvitse sulkea pois pyörätuolin käyttäjältä, mutta helpompiakin kohteita varmasti on. Jokaisen kävelytien päässä oli ramppi, mutta siinä saattoi olla skootteri edessä parkissa. Rotvallit (kuten meillä Tampereella sanotaan, muille katukivetykset) olivat melko korkeita, mutta avustajan kanssa varmasti selviäisi hyvin. Kaupungin keskusta oli osittain kävelykatua ja ihan tasaista, mutta joihinkin liikkeisiin oli askelmat. Vanha kaupunki oli yllättävän OK suhteessa siihen kuinka epätasainen ja isoilla korkeuseroilla varustettu maasto olisi voinut olla. Invavessoja ei osunut silmiini lainkaan, niitä en kyllä huomannut erikseen tarkkailla tai kysyä. Kuten aiemmin kerroin, hotellimme oli yleisiltä tiloiltaan esteetön allasaluetta lukuun ottamatta.

Rodokselle palaan varmasti joskus, mutta maailmaa on niin paljon nähtävänä, että en ehkä vielä ensi kesänä!

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 2/3 Vanha kaupunki

Yllätykseksemme ortodoksit viettivät pääsiäistä viikkoa meidän jälkeemme ja opas varoitteli, että pitkäperjantaina ja pääsiäissunnuntaina kaikki paikat olisivat kiinni.

Perjantaina suuntasimmekin suoraan aamupalalta altaalle. Kävelimme katoksen alta, levitimme pyyhkeet aurinkotuoleille ja asetuimme tuoleillemme, kunnes

Odotimme vielä hetken aurinkoa joka ujostelun jälkeen pitkottikin. Kävimme hotellin viereisessä snack baarissa lounaalla ja baarin pitäjä, iäkäs herrasmies puhui erinomaista englantia. Kyselimme häneltä vinkkejä mitä Rodoksella voisi tehdä pääsiäisenä ”kun kaikki paikat ovat kiinni”. Hän neuvoi meidät vierailemaan akvaariossa ja tutustumaan vanhaan kaupunkiin.

Vanha tuttu kaava, suihku ja kylille ja tällä kertaa akvaarioon.

Akvaario oli lievästi sanottuna pettymys. Netistä löytyi paljon arvosteluita ääripäästä toiseen, mutta ehkä olisi pitänyt osata aavistaa jotain jos liput aikuisilta maksoivat 5,5e/kpl.

Akvaario oli kävelty läpi 20 minuutissa, vaikka olisi kuinka jäänyt kääntämään infotauluja suomeksi. Ensimmäistä kertaa mikään akvaario tai eläintarha herätti mielessäni ahdistusta. Akvaario oli todella ahdas, kostea ja melkein kaikki altaiden saumat tiputtivat vettä käytävälle, mikä teki ahtailla käytävillä kulkemisesta jopa pelottavaa. Kaloilla oli niin ahtaat oltavat, että kaktuksellanikin on enemmän vettä purkissaan kuin näillä fisuilla altaissaan.

Akvaario voitti tähän mennessä vierailemistani ”nähtävyyksistä” kaikista esteisimmän palkinnon. Akvaarioon ei ole mitenkään mahdollista päästä pyörätuolilla tai edes lastenrattailla. Sisäänkäynti oli kahtien alaspäin mentävien portaiden päästä eikä hissiä ollut. Kuten aiemmin kerroin, akvaarion käytävät olivat niin ahtaat ettei kaikissa kohdissa olisi mahtunut edes pyörätuolilla tai rattailla kulkemaan.

Mielestäni on aivan käsittämäntöntä, että nykypäivänä voi olla tuonlaista, lapsiperheitä houkuttelevia nähtävyyksiä joihin ei ole minkäänlaista esteetöntä pääsyä. Akvaariossa olisi nähtävää varmaan pienille lapsille, mutta ensi kerralla ostan sillä vitosella pari Somersbytä ja tyydyn nauttimaan auringosta ja katselemaan akvaarion edustalla olevia kukkaistutuksia.

No, akvaariosta kohti vanhaa kaupunkia. Emme tutustuneet vanhan kaupungin karttaan tai sisäänkäynteihin sen kummemmin, vaan lähdimme kiertämään vanhaa kaupunkia muurien välistä. Löysimme tosi hienoja kuvauspaikkoja ja olin melko etuoikeutettu oman valokuvaajan ollessa mukana.

Tällänen kuva oli kuulemma must. 😄

Aikamme käveltyämme rupesimme miettimään, että mistä ihmeestä täältä pääsee muurien sisälle kaupunkiin ja kiipesimme sisään mitä ihmeellisempää sivukujaa, ainakin metrin korkuisia portaita ja tupsahdimme jonkin ravintolan eteen. No, eikai se väliä, perillä ollaan! 😂

Rodoksen vanha kaupunki oli aivan ihana ja ylitti kaikki odotukseni moninkertaisesti! Kaikki kuvat ovat täysin käsittelemättömiä ja puhelimella otettuja.

Välikahvit toriaukiolla muiden (suomi)turistien kanssa.

Sympaattinen paikallinen asunto terassin kukkineen. Sen asukas, noin 40-50- vuotias mies tuli juuri ulos asunnosta kun otin valokuvaa. Pahoittelin asiaa hänelle ja kysyin saanko ottaa kuvan johon hän pahoitteli että oli tullut kuvani eteen ja pyysi minua ottamaan uuden.

Vanhan kaupungin kadut olivat isoa kivilaattaa sekä pientä ”nupukki”kiveä. Vanha kaupunki oli mielestäni yllättävän esteetön, varsinkin kun käytti oikeita sisäänkäyntejä. Siellä pääsi kulkemaan hyvin sekä pyörätuolilla että rattailla, toki pikkukivi ei varmasti ole mukavin alusta pyörätuolilla kulkemiselle. Sivukujilla pikkukivet oli heitetty ilmeisesti olan yli paikalleen, sillä toisena päivänä kulkiessani ohuempipohjisilla kengillä sivukujilla, kivet tuntuivat todella ikävästi kenkienkin läpi. Ei tietenkään ideaali alusta, mutta mielestäni yllättävän OK ollakseen vanhaa kaupunkia. Myös kauppoihin ja ravintoloihin pääsi melko helposti sisään, invavessoja en tosin nähnyt ainuttakaan.

Yllätykseksemme lähes kaikki kaupat olivat pitkäperjantaina auki ja laittoivat ovensa kiinni 7-8 aikaan. Sesonki oli muutenkin vasta alkamassa, joten en osaa sanoa kuinka pitkään kaupat ovat auki normaalisti kesäsesongin aikaan.

Lähtiessämme vanhasta kaupungista portilla oli maailman sympaattisin jäätelöauto, jota piti herttainen vanha mies. Tunnetusti kalliit irtojäätelöpallot maksoivat 1,80e/pallo.

Samainen naapuribaarin pitäjä neuvoi aamulla meitä myös tutustumaan myöhään lauantai-iltana ortodoksien pääsiäisen viettoon Rodoksen pääkirkon liepeillä. Hän kertoi ortodoksien pääsiäisjuhlamenoista ja olin jälleen kiitollinen, että olin avannut suuni ja kysynyt neuvoa paikalliselta.

Seuraavassa postauksessa kerronkin tarkemmin pääsiäisen vietosta Rodoksella, sillä se on ortodoksien vuoden suurin juhla ja suhteessa paljon isompi kuin luterilaisten joulu. Uskoin tämän vasta kun näin itse.

-Laura-