Browsing Tag

Rodos

Extemporee rantaloma Rodoksella, 9 ja 3/4

Arvasin, että en voi sanoa etukäteen ”tässä postaussarjassa on kolme osaa” kun tiesin ettei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Rodoksen ravintolat, kahvilat ja herttaiset kaupat ansaitsevat kuitenkin omat kuvansa ja kehunsa. Tiedossa siis sekalainen seurakunta naama-, ruoka- ja cappuccinokuvia! 😄

Gyrosit. Niitä syötiin paljon! Rodoksen paikallisherkku sisälsi pitaleivän sisään käärittynä joko kana- sika- tai nautakebabbia, ranskalaisia, tzatzikia, punasipulia ja tomaattia. Halvimmillaan pikaruoka maksoi 2e/annos take away-tötteröistä syötynä linja-autoaseman viereisessä kojussa, joka oli myös paikallisten suosima.

Historian havinaa hotelli Cactuksen edessä. Minulla on kuva vuodelta -98 täsmälleen samasta paikasta isoäitini kanssa. Hotelli Cactuskin oli päivittänyt habitustaan niiltä ajoilta.

Hmm, veikkaan kanagyrosia!

Tzatzikia, sitä meni paljon. Otimme joka ilta alkupalaksi ainakin tzatzikia ja pitaleipää, viikon kestävä valkosipulin käry oli siis taattu.

Oli pakko ottaa tästä mahtipontisesta rakennuksesta kuva, täältäkö kaikki sotku alkui…

Pikku Myy shoppailujen jälkeen hengähtämässä.

Ensimmäinen yritys Starbucksissa:

Toinen yritys:

Rodoshan on tunnettu toinen toistaan ihanemmista sateenvarjoista. Ostin äidille tuliaisiksi yhden pikkusontsan ja jäin harmittelemaan miksi ihmeessä en ostanut itselleni! Sateenvarjokauppoja oli siis yksi toisensa jälkeen ja tämä ihana ”sateenvarjokuja” löytyi vanhasta kaupungista.

Osuimme yhtenä iltana sattumalta Restaurant Agalmaan ja jälkikäteen totesimme sen olevan monessa oppaassa ja matkailusivustolla ravintosuositusten joukossa ja siellä sen pitäisimme jatkossakin. Ruoka oli ilmeisen hyvää, sillä se katosi ennen valokuvan ottamista. Ravintolan sisustuskin oli tuotu antiikin Kreikasta 2000-luvulle. Ei halvin ruokapaikka, muttei kalleinkaan!

Rodos oli täynnä ihania pikku putiikkeja, mutta varsinkin tämä hajuvesikauppa vei sydämeni!

Se joka sanoo, että asettelulla ei ole merkitystä…

Serkkuni piirrätytti itsestään karikatyyri-piirroksen. Yllättäen tämä ei ollut Rodoksen kaupungissa yhtä yrittäjää isompi bisnes, tai sitten muut taiteilijat olivat vielä talviunilla sesongin ollessa alkumetreillä. Piirros maksoi 20e ja siitä jää varmasti hauska muisto matkalta. 🙂

Jätin tällä kertaa piirroksen itsestäni väliin. Minulla on yksi itsestäni keväällä 2015 Prahassa tehty karikatyyri, ja ollakseni rehellinen, se on niin kohteliaasti tehty että en halunnut pahoittaa mieltäni uudella versiolla! 😄

Kaiken kaikkiaan Rodoksesta jäi tosi hyvä mieli ja se yllätti kokonaisuudessaan tosi positiivisesti. Lähdin matkaan ehkä hieman varautuneesti ajatuksella ”tää on rantaloma ja aivot voi ripustaa naulaan lentokentällä”, mutta Rodos yllättikin maisemien ja kulttuuritarjontansa puolesta positiivisesti. En vertaisi Berliiniin tai Roomaan, mutta Rodoksesta voi saada yllättävän paljon irti, varsinkin kun sattuu paikalle esimerkiksi juhlapyhiksi.

Esteettömyyden näkökulmasta Rodosta ei tarvitse sulkea pois pyörätuolin käyttäjältä, mutta helpompiakin kohteita varmasti on. Jokaisen kävelytien päässä oli ramppi, mutta siinä saattoi olla skootteri edessä parkissa. Rotvallit (kuten meillä Tampereella sanotaan, muille katukivetykset) olivat melko korkeita, mutta avustajan kanssa varmasti selviäisi hyvin. Kaupungin keskusta oli osittain kävelykatua ja ihan tasaista, mutta joihinkin liikkeisiin oli askelmat. Vanha kaupunki oli yllättävän OK suhteessa siihen kuinka epätasainen ja isoilla korkeuseroilla varustettu maasto olisi voinut olla. Invavessoja ei osunut silmiini lainkaan, niitä en kyllä huomannut erikseen tarkkailla tai kysyä. Kuten aiemmin kerroin, hotellimme oli yleisiltä tiloiltaan esteetön allasaluetta lukuun ottamatta.

Rodokselle palaan varmasti joskus, mutta maailmaa on niin paljon nähtävänä, että en ehkä vielä ensi kesänä!

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 3/3 ortodoksinen pääsiäinen

Lauantai-iltana Rodoksella vietettiin isoa pääsiäisjuhlaa. Torstaina kauppoihin alkoi ilmestymään pääsiäiskoristeita, suklaamunia ja erilaisia koristeltuja kynttilöitä. Menimme käymään tässä ihanassa suklaapuodissa, ihan vaan suklaan perässä.

Suklaissa ei ollut mitään hintoja ja valitsin varovaisesti vain kuusi konvehtia. Niiden yhteishinta oli alle 3e, joten olisin ehkä raaskinut ottaa enemmänkin. Ai että oli hyviä! Olen myös joskus ostanut Harrodsilta 10 konvehtia noin 25-30 punnan yhteishintaan, siitä moinen varovaisuus. 😂

Suklaapuodissa oli myynnissä lukematon määrä erilaisia koristeltuja kynttilöitä. Tapani mukaan kysyin myyjältä lisätietoja ja hän kertoi, että kyseessä on kreikkalainen perinne, ostetaan itseä miellytävä kynttilä ja se sytytetään sunnuntaina ja maanantaina saa syödä suklaamunia. Okei.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, hotellimme naapuribaarin pitäjä kehoitti meitä menemään seuraamaan pääsiäishulinoita lauantai-sunnuntai yönä Rodoksen pääkirkolle.

Kiertelimme lauantaina alkuillasta vanhassa kaupungissa ja silloin huomasi, että kaupat sulkivat ovensa jo hyvissä ajoin, viimeistään 7-8 aikaan. Kävimme syömässä ja katselimme kyliä ja joimme reissun parhaat Cafe Mochat, ja odottelimme että kello lähenisi kymmentä.

Kymmenen jälkeen siirryimme kirkolle, joka sijaitsi satamassa turistilaivojen vieressä. Jono kirkkoon oli vielä maltillinen, mutta kirkossa jo täysi tohina päällä, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja mennä katsomaan miltä sisällä näyttää.

Kirkko oli upea sisältä.

En tunne tarkalleen kreikkalaisten pääsiäisperinteitä kirkon menojen osalta enkä oikein löytänyt netistäkään luotettavaa tietoa aiheesta.  Suomenkielisenä täältä  löytyi jonkin verran tietoa, mutta lähdekritiikin jätän jokaiselle lukijalle.

Turismo pakotettuna kirkkoon. Tulimme kuitenkin siihen lopputulemaan, että ei tarvitse olla uskovainen käydäkseen kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisissa paikoissa. 🙂

Messun jälkeinen ilotulitus oli upea. Uskallan väittää, että kauas taakse jää monen pääkaupugin uuden vuoden ilotulitukset. Harmi, kun  en pysty liittämään tänne kuvaamaani useamman minuutin videoita ilotulituksista.

Tunnelma kirkon pihassa oli mahtava. Pääsiäinen oli selvästi iloinen juhla, ihmiset halailivat toisiaan ja juttelivat iloisesti. Paikalliset myös hakivat kirkosta tulen kynttilöihinsä, jakoivat sitä toisilleen ja osa vei jopa lyhdyssä sen kotiinsa hyvää onnea tuomaan. Tuli on kuulemma lennätetty Jerusalemista saakka Kreikkaan. Paikalliset siirtyivät kirkon pihalta toistensa koteihin kyläilemään tai ravintoloihin syömään. Ravintolat olivat ihan ääriään myöten täynnä ja kaikki pöydät olivat varattu, vaikka kello läheni yhtä yöllä.

Hotelli oli muistanut vieraitaan pääsiäispaketilla ja perinteisillä punaiseksi värjätyillä munilla.

Munat on arvottu ja merkattu, sitten ei muuta kun kolistelemaan.

 Olin tällä kertaa onnekkaampi, äkkiä lotto vetämään!

Olimme molemmat tosi mielissämme, kun olimme vahingossa sattuneet juuri pääsiäiseksi Rodokselle ja pääsimme seuraamaan ”once in a life time” hengessä paikallisia juhlamenoja.

Elämä on aika loppupeleissä aika mahtavaa!

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 2/3 Vanha kaupunki

Yllätykseksemme ortodoksit viettivät pääsiäistä viikkoa meidän jälkeemme ja opas varoitteli, että pitkäperjantaina ja pääsiäissunnuntaina kaikki paikat olisivat kiinni.

Perjantaina suuntasimmekin suoraan aamupalalta altaalle. Kävelimme katoksen alta, levitimme pyyhkeet aurinkotuoleille ja asetuimme tuoleillemme, kunnes

Odotimme vielä hetken aurinkoa joka ujostelun jälkeen pitkottikin. Kävimme hotellin viereisessä snack baarissa lounaalla ja baarin pitäjä, iäkäs herrasmies puhui erinomaista englantia. Kyselimme häneltä vinkkejä mitä Rodoksella voisi tehdä pääsiäisenä ”kun kaikki paikat ovat kiinni”. Hän neuvoi meidät vierailemaan akvaariossa ja tutustumaan vanhaan kaupunkiin.

Vanha tuttu kaava, suihku ja kylille ja tällä kertaa akvaarioon.

Akvaario oli lievästi sanottuna pettymys. Netistä löytyi paljon arvosteluita ääripäästä toiseen, mutta ehkä olisi pitänyt osata aavistaa jotain jos liput aikuisilta maksoivat 5,5e/kpl.

Akvaario oli kävelty läpi 20 minuutissa, vaikka olisi kuinka jäänyt kääntämään infotauluja suomeksi. Ensimmäistä kertaa mikään akvaario tai eläintarha herätti mielessäni ahdistusta. Akvaario oli todella ahdas, kostea ja melkein kaikki altaiden saumat tiputtivat vettä käytävälle, mikä teki ahtailla käytävillä kulkemisesta jopa pelottavaa. Kaloilla oli niin ahtaat oltavat, että kaktuksellanikin on enemmän vettä purkissaan kuin näillä fisuilla altaissaan.

Akvaario voitti tähän mennessä vierailemistani ”nähtävyyksistä” kaikista esteisimmän palkinnon. Akvaarioon ei ole mitenkään mahdollista päästä pyörätuolilla tai edes lastenrattailla. Sisäänkäynti oli kahtien alaspäin mentävien portaiden päästä eikä hissiä ollut. Kuten aiemmin kerroin, akvaarion käytävät olivat niin ahtaat ettei kaikissa kohdissa olisi mahtunut edes pyörätuolilla tai rattailla kulkemaan.

Mielestäni on aivan käsittämäntöntä, että nykypäivänä voi olla tuonlaista, lapsiperheitä houkuttelevia nähtävyyksiä joihin ei ole minkäänlaista esteetöntä pääsyä. Akvaariossa olisi nähtävää varmaan pienille lapsille, mutta ensi kerralla ostan sillä vitosella pari Somersbytä ja tyydyn nauttimaan auringosta ja katselemaan akvaarion edustalla olevia kukkaistutuksia.

No, akvaariosta kohti vanhaa kaupunkia. Emme tutustuneet vanhan kaupungin karttaan tai sisäänkäynteihin sen kummemmin, vaan lähdimme kiertämään vanhaa kaupunkia muurien välistä. Löysimme tosi hienoja kuvauspaikkoja ja olin melko etuoikeutettu oman valokuvaajan ollessa mukana.

Tällänen kuva oli kuulemma must. 😄

Aikamme käveltyämme rupesimme miettimään, että mistä ihmeestä täältä pääsee muurien sisälle kaupunkiin ja kiipesimme sisään mitä ihmeellisempää sivukujaa, ainakin metrin korkuisia portaita ja tupsahdimme jonkin ravintolan eteen. No, eikai se väliä, perillä ollaan! 😂

Rodoksen vanha kaupunki oli aivan ihana ja ylitti kaikki odotukseni moninkertaisesti! Kaikki kuvat ovat täysin käsittelemättömiä ja puhelimella otettuja.

Välikahvit toriaukiolla muiden (suomi)turistien kanssa.

Sympaattinen paikallinen asunto terassin kukkineen. Sen asukas, noin 40-50- vuotias mies tuli juuri ulos asunnosta kun otin valokuvaa. Pahoittelin asiaa hänelle ja kysyin saanko ottaa kuvan johon hän pahoitteli että oli tullut kuvani eteen ja pyysi minua ottamaan uuden.

Vanhan kaupungin kadut olivat isoa kivilaattaa sekä pientä ”nupukki”kiveä. Vanha kaupunki oli mielestäni yllättävän esteetön, varsinkin kun käytti oikeita sisäänkäyntejä. Siellä pääsi kulkemaan hyvin sekä pyörätuolilla että rattailla, toki pikkukivi ei varmasti ole mukavin alusta pyörätuolilla kulkemiselle. Sivukujilla pikkukivet oli heitetty ilmeisesti olan yli paikalleen, sillä toisena päivänä kulkiessani ohuempipohjisilla kengillä sivukujilla, kivet tuntuivat todella ikävästi kenkienkin läpi. Ei tietenkään ideaali alusta, mutta mielestäni yllättävän OK ollakseen vanhaa kaupunkia. Myös kauppoihin ja ravintoloihin pääsi melko helposti sisään, invavessoja en tosin nähnyt ainuttakaan.

Yllätykseksemme lähes kaikki kaupat olivat pitkäperjantaina auki ja laittoivat ovensa kiinni 7-8 aikaan. Sesonki oli muutenkin vasta alkamassa, joten en osaa sanoa kuinka pitkään kaupat ovat auki normaalisti kesäsesongin aikaan.

Lähtiessämme vanhasta kaupungista portilla oli maailman sympaattisin jäätelöauto, jota piti herttainen vanha mies. Tunnetusti kalliit irtojäätelöpallot maksoivat 1,80e/pallo.

Samainen naapuribaarin pitäjä neuvoi aamulla meitä myös tutustumaan myöhään lauantai-iltana ortodoksien pääsiäisen viettoon Rodoksen pääkirkon liepeillä. Hän kertoi ortodoksien pääsiäisjuhlamenoista ja olin jälleen kiitollinen, että olin avannut suuni ja kysynyt neuvoa paikalliselta.

Seuraavassa postauksessa kerronkin tarkemmin pääsiäisen vietosta Rodoksella, sillä se on ortodoksien vuoden suurin juhla ja suhteessa paljon isompi kuin luterilaisten joulu. Uskoin tämän vasta kun näin itse.

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 1/3 Let’s mentiin!

Lähdin pääsiäissunnuntaina pitkästä aikaa rantalomalle. Ajatus lähti siitä, kun vaihdoimme serkkuni kanssa maaliskuussa pitkästä aikaa kuulumisia ja totesimme, että meillä on samaan aikaan lomaviikko. Olin päättänyt lähteä joka tapauksessa johonkin matkalle lomallani, ihan sama minne, kunhan jonnekin pois kotiympyröistä. Olin pitänyt viimeksi lomaa 2 päivää joulun pyhinä, sitä ennen 2 päivää syyskuussa ja sitä ennen 3 viikkoa viime kesänä. Tämä ei tietenkään ollut mikään tavoiteltu suoritus, vaan usean sattuman summa. Serkkuni ei ole juurikaan matkustanut mutta kuitenkin innostunut reissaamisesta ja yhdessä tuumimme, että pitäisikö….

Seuraavana perjantaina ajelin serkkuni luo kylään, sovimme budjetin, löimme lomatoiveemme yhteen ja varasimme matkan. Viiden viikon päästä varauksesta näimme seuraavan kerran Tampereen rautatieasemalla valmiina lähtöön.

Hotelliksemme valikoitui Hotelli Mediterranean. Hotelli oli tosi hyvällä sijainnilla Ellin rannan kupeessa saaren pohjoiskärjessä, Rodoksen casinon vieressä ja akvaariota vastapäätä.

Meitä harmitti, kun merinäköalahuoneet olivat loppuun bookattu, mutta viikon kuluessa totesimme parin kympin lisämaksullisen mutta karun kuuloisen ”näkymä tielle”-vaihtoehdon erinomaiseksi. Parvekkeellemme paistoi koko päivän aurinko, mutta myös tuuli ihanasti, sillä huhtikuussa Rodoksen hotelleissa ei ollut vielä ilmastoinnit päällä. Jos menisin jatkossa samaan hotelliin, ottaisin ehdottomasti samanlaisen huoneen tie-näkymällä.

Hotelli oli yleisiltä tiloiltaan esteetön allasaluetta lukuunottamatta, mikä on tietysti aika merkittävä puute rantakohteessa. Hotellimme allasalue oli todella pieni ja se oli etukäteen tiedossa, mutta yllätyin että altaalle tai auringonottopaikoille ei päässyt lainkaan esteettömästi, varsinkaan kun allasalueelle oli upeampi kulkureitti.

Matkustuspäivän jälkeen saavuimme hotellille väsyneinä ja nälkäisinä, joten suuntaisimme hotellia lähinnä olevaan ravintolaan, joka taisi olla saaren tai ainakin matkamme kallein ravintola. 😄

Reissun ensimmäinen ”mä oon niin lomalla” mansikkamargarita ja pitaleipä tzazikilla.

Restaurant Louisissa oli erinomainen ruoka mutta luokattoman surkea palvelu. Sen vuoksi emme palanneetkaan kyseiseen ravintolaan enää lomamme aikana.

Ensimmäinen varsinainen lomapäivämme maanantai aukesi puolipilvisenä ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Kiersimme perus turistinähtävyydet satamassa ja nautimme siitä, että olimme vihdoinkin lomalla. Olen käynyt Rodoksella viimeksi 10 vuotta sitten ja silloin Casinoa vasta rakennettiin, nyt se oli koko komeudessaan Ellin rannallalla paraatipaikalla. Serkullani edellisestä kerrasta Rodoksella on 11 vuotta eikä kovin montaa tuttua paikkaa muistunut kummallekaan mieleen.

Kun päivä kirkastui, palasimme hotellin parvekkeelle ottamaan aurinkoa ja kuuntelemaan lomabiisilistaamme. Totesimme yhteen ääneen, että elämä on ihanaa! ☀️

Päivät 2-4 tiistaista torstaihin latasimme akkuja seuraavalla kaavalla: aamupala, altaalle, lounas, takaisin altaalle, suihku ja kylille. Kuulostaa kamalan tylsältä, mutta teki niin hyvää. Ihmettelimme, kuinka paljon ihminen voi nukkua 9-10h yöunien päälle, näköjään vielä 2-3h päiväunet auringossa…

Seuraavassa postauksessa tarkemmin Rodoksen vanhasta kaupungista, joka yllätti meidät molemmat monipuolisuudellaan ja upeilla maisemillaan!

-Laura-