Browsing Tag

Rantaloma

Lomaviikko Montenergon Budvassa 1/3

Tällä leidillä alkoi heinäkuun alussa kesäloma! Varasimme jälleen viime tipassa äitini kanssa perinteisen tyttöjen kevät/kesäretken Montenegron Budvaan. Olimme puhuneet Italian Toscanasta, Garda-järvestä, Kroatiasta sekä Kreikan saarista. Googlasimme lähtöjä tietylle aikavälille ja vastaan tulikin Montenegro. Kumpikaan meistä ei ole käynyt näillä nurkin aiemmin (äitini kyllä entisessä Jugoslaviassa) ja muutaman paikan päälle käyneen työkaverin haastattelun jälkeen varasimme viikon matkan Budvaan.

Minulle hyvin epätyypilliseen tapaan pesin pyykkiä hullun raivolla vielä tiistaina (lähtö oli keskiviikkona aamuyöstä klo 4.00) ja tehokuivatin niitä ropellituulettimellani. 😂 Myös silitysrautani sanoi sopimuksensa irti, joten silittelin viimeiset vaatteet kuivaksi toisaalla vielä puolen yön aikaan. 😄 Yleensä tykkään pakata kaikessa rauhassa ja tehdä vähän listaa mitä vaatteita otan mukaan. Tällä kertaa viskoin laukkuuni tavaraa hullun raivolla ja tiedän että tavaraa on hirveesti liikaa, varsinkin Minskin matkan tiiviin pakkauksen kantapääopiston jäljiltä. Olen viime aikoina matkustanut niin tiheästi, että kaikki peruskamppeet olivat kunnossa eikä maitohappobakteereita kummempia hankintoja tarvinnut onneksi tehdä.

Lähdimme liikkeelle jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan klo 4.00 sillä lentomme lähti Helsinki-Vantaalta klo 7.45.

Lento oli JetTimen ja meillä kävi mieletön tuuri, että saimme koko viimeisen penkkirivin itsellemme eikä käytäväpaikkaa täytetty ollenkaan. Se oli onni, sillä muuten lentokone oli todella pieni ja ainakin itse istuin polvet edessä olevassa penkissä kiinni. Edessä olevalla pikkupojalla oli myöskin sen verran vauhdikas meininki, että vesipullot ja ruoka oli pakko laskea viereisen penkin pöydälle. Kolmelta yöllä heränneenä etukäteen tilattu ruoka oli kuin taivaan lahja eväskärryn kolistellessa meitä kohti. Tämä 22 euron arvoinen gourmet lentokoneruoka ravitsi väsyneet matkalaiset jaksamaan vielä pari tuntia koneessa istumista sekä bussimatkan hotellille.

Hotellimme Villa Aria oli hyvällä paikalla ja todella siisti. Ainoa miinus on se, että hotellissa ei ole omaa uima-allasta. Se oli tietenkin tiedossa ja alle viikko sitten varatulle matkalle uima-altaalla varustettuja hotelleja ei ollut enää saatavilla.

Saavuimme puolen päivän aikaan hotelliin ja otimme muutaman tunnin päiväunet. Heräiltyä ja kerättyä itsemme laskeuduimme Budvan rantakadulle ja vanhaan kaupunkiin syömään. Näkymät olivat täysin kehujensa arvoiset.

Edellä mainitun lentokoneaterian jälkeen nälkä oli melkoinen ja päädyimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen rantaravintolaan syömään.

Brusettaleivät alkupalaiksi ja vanha kunnon club sandwich pääruoaksi. Ei jäänyt nälkä, ei.

 

 

Tunnelmia vanhasta kaupungista.

Budva yllätti minut positiivisesti esteettömyydellään. Jokaisen jalkakäytävän päässä on ramppi. Vanhassa kaupungissa kulkeminen oli myöskin melko esteetöntä, mutta moneen kauppaan oviaukko oli yllättävän kapea ja sinne oli porras ylöspäin tai useampi alaspäin. Rantakadulla kauppoihin ja ravintoloihin pääsi esteettömästi.

Kaupunki on hyvin mäkinen, joten pyörätuolilla kulkeminen saattaa olla raskasta tai ainakin hotelli kannattaa ottaa läheltä rantaa, joka on tasaisempi. Matkallmme en nähnyt yhtään esteetöntä kulkua/tehtyä reittiä rannalle. Pyörätuolilla kulkeminen ei kuitenkaan ole mitenkään mahdotonta ja avustajan kanssa se sujuu varmasti ilman suurempia ongelmia.

Budvan satama oli todella kaunis auringon laskiessa! Satamassa oli parkissa todella hienoja jahteja, jotka kilpailevat Monacon kanssa täysin samassa sarjassa.

Kävelimme ensimmäisenä iltana hotellille, kun yhtäkkiä sammuivat katulamput ja sitten koko kaupunki pimeni. Ainoa paikka missä oli valot, oli supermarketti johon läksimme ottamaan tuumaustauon. Hetken tuumailtuamme totesimme, että ei kai tässä mikään auta ja läksimme puhelimen taskuvalon turvin kiipeämään oikopolkua hotellillemme. Vaikka Budva on melko esteetön pyörätuolin käyttäjälle, on kadut täynnä pieniä kohoumia ja monttuja ja helposti ainakin allekirjoittanut muljauttaa nilkkansa nivelsiteet niissä ympäri. Taskulamppu oli suurimpana apuna siinä, että pääsimme ehjin nilkoin perille. Sähköt palasivat juuri kun pääsimme hotellille eivätkä ne olleet pois kuin puolen tunnin ajan. Kauempana toisella puolen Budvaa katko oli kestänyt jopa 3 tuntia ja sinä aikana mm. hotellihuoneiden sähköiset ovikortit eivät olleet toimineet…

Kyseessä oli kuitenkin suht koht harvinainen ilmiö, sillä edellinen sähkökatko oli ollut viime toukokuussa.

Mitään hätää tai vaaratilannetta ei ollut, mutta oli melko creepyä kun olet ensimmäistä iltaa uudessa kaupungissa, ei mitään hajua missä päin, mistä pääsee takaisin hotellille ja koko kaupunki pimenee yhtäkkiä. 😄 Kerran aikaisemmin, lomaillessani Turkissa noin 10-15v sitten sähköt katkesivat yhtäkkiä, mutta se on siellä todella yleistä ja aikana ennen älypuhelimia kannoimme pientä taskulamppua mukanamme.

Näkymä hotellistamme parvekkeelta, kun sähköt olivat jo palanneet osaan kaupunkia, vuoristo oli suurimmaksi osaksi vielä pimennossa.

Seuraavissa postauksissa käydään Montenegron entisessä pääkaupungissa Cetinjessä sekä kauneudestaan kuuluisassa Kotorin kaupungissa sekä ihaistellaan Budvan maisemia.

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 9 ja 3/4

Arvasin, että en voi sanoa etukäteen ”tässä postaussarjassa on kolme osaa” kun tiesin ettei se pidä kuitenkaan paikkaansa. Rodoksen ravintolat, kahvilat ja herttaiset kaupat ansaitsevat kuitenkin omat kuvansa ja kehunsa. Tiedossa siis sekalainen seurakunta naama-, ruoka- ja cappuccinokuvia! 😄

Gyrosit. Niitä syötiin paljon! Rodoksen paikallisherkku sisälsi pitaleivän sisään käärittynä joko kana- sika- tai nautakebabbia, ranskalaisia, tzatzikia, punasipulia ja tomaattia. Halvimmillaan pikaruoka maksoi 2e/annos take away-tötteröistä syötynä linja-autoaseman viereisessä kojussa, joka oli myös paikallisten suosima.

Historian havinaa hotelli Cactuksen edessä. Minulla on kuva vuodelta -98 täsmälleen samasta paikasta isoäitini kanssa. Hotelli Cactuskin oli päivittänyt habitustaan niiltä ajoilta.

Hmm, veikkaan kanagyrosia!

Tzatzikia, sitä meni paljon. Otimme joka ilta alkupalaksi ainakin tzatzikia ja pitaleipää, viikon kestävä valkosipulin käry oli siis taattu.

Oli pakko ottaa tästä mahtipontisesta rakennuksesta kuva, täältäkö kaikki sotku alkui…

Pikku Myy shoppailujen jälkeen hengähtämässä.

Ensimmäinen yritys Starbucksissa:

Toinen yritys:

Rodoshan on tunnettu toinen toistaan ihanemmista sateenvarjoista. Ostin äidille tuliaisiksi yhden pikkusontsan ja jäin harmittelemaan miksi ihmeessä en ostanut itselleni! Sateenvarjokauppoja oli siis yksi toisensa jälkeen ja tämä ihana ”sateenvarjokuja” löytyi vanhasta kaupungista.

Osuimme yhtenä iltana sattumalta Restaurant Agalmaan ja jälkikäteen totesimme sen olevan monessa oppaassa ja matkailusivustolla ravintosuositusten joukossa ja siellä sen pitäisimme jatkossakin. Ruoka oli ilmeisen hyvää, sillä se katosi ennen valokuvan ottamista. Ravintolan sisustuskin oli tuotu antiikin Kreikasta 2000-luvulle. Ei halvin ruokapaikka, muttei kalleinkaan!

Rodos oli täynnä ihania pikku putiikkeja, mutta varsinkin tämä hajuvesikauppa vei sydämeni!

Se joka sanoo, että asettelulla ei ole merkitystä…

Serkkuni piirrätytti itsestään karikatyyri-piirroksen. Yllättäen tämä ei ollut Rodoksen kaupungissa yhtä yrittäjää isompi bisnes, tai sitten muut taiteilijat olivat vielä talviunilla sesongin ollessa alkumetreillä. Piirros maksoi 20e ja siitä jää varmasti hauska muisto matkalta. 🙂

Jätin tällä kertaa piirroksen itsestäni väliin. Minulla on yksi itsestäni keväällä 2015 Prahassa tehty karikatyyri, ja ollakseni rehellinen, se on niin kohteliaasti tehty että en halunnut pahoittaa mieltäni uudella versiolla! 😄

Kaiken kaikkiaan Rodoksesta jäi tosi hyvä mieli ja se yllätti kokonaisuudessaan tosi positiivisesti. Lähdin matkaan ehkä hieman varautuneesti ajatuksella ”tää on rantaloma ja aivot voi ripustaa naulaan lentokentällä”, mutta Rodos yllättikin maisemien ja kulttuuritarjontansa puolesta positiivisesti. En vertaisi Berliiniin tai Roomaan, mutta Rodoksesta voi saada yllättävän paljon irti, varsinkin kun sattuu paikalle esimerkiksi juhlapyhiksi.

Esteettömyyden näkökulmasta Rodosta ei tarvitse sulkea pois pyörätuolin käyttäjältä, mutta helpompiakin kohteita varmasti on. Jokaisen kävelytien päässä oli ramppi, mutta siinä saattoi olla skootteri edessä parkissa. Rotvallit (kuten meillä Tampereella sanotaan, muille katukivetykset) olivat melko korkeita, mutta avustajan kanssa varmasti selviäisi hyvin. Kaupungin keskusta oli osittain kävelykatua ja ihan tasaista, mutta joihinkin liikkeisiin oli askelmat. Vanha kaupunki oli yllättävän OK suhteessa siihen kuinka epätasainen ja isoilla korkeuseroilla varustettu maasto olisi voinut olla. Invavessoja ei osunut silmiini lainkaan, niitä en kyllä huomannut erikseen tarkkailla tai kysyä. Kuten aiemmin kerroin, hotellimme oli yleisiltä tiloiltaan esteetön allasaluetta lukuun ottamatta.

Rodokselle palaan varmasti joskus, mutta maailmaa on niin paljon nähtävänä, että en ehkä vielä ensi kesänä!

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 3/3 ortodoksinen pääsiäinen

Lauantai-iltana Rodoksella vietettiin isoa pääsiäisjuhlaa. Torstaina kauppoihin alkoi ilmestymään pääsiäiskoristeita, suklaamunia ja erilaisia koristeltuja kynttilöitä. Menimme käymään tässä ihanassa suklaapuodissa, ihan vaan suklaan perässä.

Suklaissa ei ollut mitään hintoja ja valitsin varovaisesti vain kuusi konvehtia. Niiden yhteishinta oli alle 3e, joten olisin ehkä raaskinut ottaa enemmänkin. Ai että oli hyviä! Olen myös joskus ostanut Harrodsilta 10 konvehtia noin 25-30 punnan yhteishintaan, siitä moinen varovaisuus. 😂

Suklaapuodissa oli myynnissä lukematon määrä erilaisia koristeltuja kynttilöitä. Tapani mukaan kysyin myyjältä lisätietoja ja hän kertoi, että kyseessä on kreikkalainen perinne, ostetaan itseä miellytävä kynttilä ja se sytytetään sunnuntaina ja maanantaina saa syödä suklaamunia. Okei.

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, hotellimme naapuribaarin pitäjä kehoitti meitä menemään seuraamaan pääsiäishulinoita lauantai-sunnuntai yönä Rodoksen pääkirkolle.

Kiertelimme lauantaina alkuillasta vanhassa kaupungissa ja silloin huomasi, että kaupat sulkivat ovensa jo hyvissä ajoin, viimeistään 7-8 aikaan. Kävimme syömässä ja katselimme kyliä ja joimme reissun parhaat Cafe Mochat, ja odottelimme että kello lähenisi kymmentä.

Kymmenen jälkeen siirryimme kirkolle, joka sijaitsi satamassa turistilaivojen vieressä. Jono kirkkoon oli vielä maltillinen, mutta kirkossa jo täysi tohina päällä, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja mennä katsomaan miltä sisällä näyttää.

Kirkko oli upea sisältä.

En tunne tarkalleen kreikkalaisten pääsiäisperinteitä kirkon menojen osalta enkä oikein löytänyt netistäkään luotettavaa tietoa aiheesta.  Suomenkielisenä täältä  löytyi jonkin verran tietoa, mutta lähdekritiikin jätän jokaiselle lukijalle.

Turismo pakotettuna kirkkoon. Tulimme kuitenkin siihen lopputulemaan, että ei tarvitse olla uskovainen käydäkseen kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoisissa paikoissa. 🙂

Messun jälkeinen ilotulitus oli upea. Uskallan väittää, että kauas taakse jää monen pääkaupugin uuden vuoden ilotulitukset. Harmi, kun  en pysty liittämään tänne kuvaamaani useamman minuutin videoita ilotulituksista.

Tunnelma kirkon pihassa oli mahtava. Pääsiäinen oli selvästi iloinen juhla, ihmiset halailivat toisiaan ja juttelivat iloisesti. Paikalliset myös hakivat kirkosta tulen kynttilöihinsä, jakoivat sitä toisilleen ja osa vei jopa lyhdyssä sen kotiinsa hyvää onnea tuomaan. Tuli on kuulemma lennätetty Jerusalemista saakka Kreikkaan. Paikalliset siirtyivät kirkon pihalta toistensa koteihin kyläilemään tai ravintoloihin syömään. Ravintolat olivat ihan ääriään myöten täynnä ja kaikki pöydät olivat varattu, vaikka kello läheni yhtä yöllä.

Hotelli oli muistanut vieraitaan pääsiäispaketilla ja perinteisillä punaiseksi värjätyillä munilla.

Munat on arvottu ja merkattu, sitten ei muuta kun kolistelemaan.

 Olin tällä kertaa onnekkaampi, äkkiä lotto vetämään!

Olimme molemmat tosi mielissämme, kun olimme vahingossa sattuneet juuri pääsiäiseksi Rodokselle ja pääsimme seuraamaan ”once in a life time” hengessä paikallisia juhlamenoja.

Elämä on aika loppupeleissä aika mahtavaa!

-Laura-

Extemporee rantaloma Rodoksella, 1/3 Let’s mentiin!

Lähdin pääsiäissunnuntaina pitkästä aikaa rantalomalle. Ajatus lähti siitä, kun vaihdoimme serkkuni kanssa maaliskuussa pitkästä aikaa kuulumisia ja totesimme, että meillä on samaan aikaan lomaviikko. Olin päättänyt lähteä joka tapauksessa johonkin matkalle lomallani, ihan sama minne, kunhan jonnekin pois kotiympyröistä. Olin pitänyt viimeksi lomaa 2 päivää joulun pyhinä, sitä ennen 2 päivää syyskuussa ja sitä ennen 3 viikkoa viime kesänä. Tämä ei tietenkään ollut mikään tavoiteltu suoritus, vaan usean sattuman summa. Serkkuni ei ole juurikaan matkustanut mutta kuitenkin innostunut reissaamisesta ja yhdessä tuumimme, että pitäisikö….

Seuraavana perjantaina ajelin serkkuni luo kylään, sovimme budjetin, löimme lomatoiveemme yhteen ja varasimme matkan. Viiden viikon päästä varauksesta näimme seuraavan kerran Tampereen rautatieasemalla valmiina lähtöön.

Hotelliksemme valikoitui Hotelli Mediterranean. Hotelli oli tosi hyvällä sijainnilla Ellin rannan kupeessa saaren pohjoiskärjessä, Rodoksen casinon vieressä ja akvaariota vastapäätä.

Meitä harmitti, kun merinäköalahuoneet olivat loppuun bookattu, mutta viikon kuluessa totesimme parin kympin lisämaksullisen mutta karun kuuloisen ”näkymä tielle”-vaihtoehdon erinomaiseksi. Parvekkeellemme paistoi koko päivän aurinko, mutta myös tuuli ihanasti, sillä huhtikuussa Rodoksen hotelleissa ei ollut vielä ilmastoinnit päällä. Jos menisin jatkossa samaan hotelliin, ottaisin ehdottomasti samanlaisen huoneen tie-näkymällä.

Hotelli oli yleisiltä tiloiltaan esteetön allasaluetta lukuunottamatta, mikä on tietysti aika merkittävä puute rantakohteessa. Hotellimme allasalue oli todella pieni ja se oli etukäteen tiedossa, mutta yllätyin että altaalle tai auringonottopaikoille ei päässyt lainkaan esteettömästi, varsinkaan kun allasalueelle oli upeampi kulkureitti.

Matkustuspäivän jälkeen saavuimme hotellille väsyneinä ja nälkäisinä, joten suuntaisimme hotellia lähinnä olevaan ravintolaan, joka taisi olla saaren tai ainakin matkamme kallein ravintola. 😄

Reissun ensimmäinen ”mä oon niin lomalla” mansikkamargarita ja pitaleipä tzazikilla.

Restaurant Louisissa oli erinomainen ruoka mutta luokattoman surkea palvelu. Sen vuoksi emme palanneetkaan kyseiseen ravintolaan enää lomamme aikana.

Ensimmäinen varsinainen lomapäivämme maanantai aukesi puolipilvisenä ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Kiersimme perus turistinähtävyydet satamassa ja nautimme siitä, että olimme vihdoinkin lomalla. Olen käynyt Rodoksella viimeksi 10 vuotta sitten ja silloin Casinoa vasta rakennettiin, nyt se oli koko komeudessaan Ellin rannallalla paraatipaikalla. Serkullani edellisestä kerrasta Rodoksella on 11 vuotta eikä kovin montaa tuttua paikkaa muistunut kummallekaan mieleen.

Kun päivä kirkastui, palasimme hotellin parvekkeelle ottamaan aurinkoa ja kuuntelemaan lomabiisilistaamme. Totesimme yhteen ääneen, että elämä on ihanaa! ☀️

Päivät 2-4 tiistaista torstaihin latasimme akkuja seuraavalla kaavalla: aamupala, altaalle, lounas, takaisin altaalle, suihku ja kylille. Kuulostaa kamalan tylsältä, mutta teki niin hyvää. Ihmettelimme, kuinka paljon ihminen voi nukkua 9-10h yöunien päälle, näköjään vielä 2-3h päiväunet auringossa…

Seuraavassa postauksessa tarkemmin Rodoksen vanhasta kaupungista, joka yllätti meidät molemmat monipuolisuudellaan ja upeilla maisemillaan!

-Laura-