Browsing Tag

Pihkova

Vuoden suuri seikkailu Minskiin ja takaisin, 5/11, matkapäivä 3.

Ajopäivä 3 starttasi helteisen kuumana Novgorodista. Mittari näytti nopeasti yli 30 asteen, ei muuta kun coretexit niskaan ja menoks!

Miltä näyttää, kun keskellä -ei mitään- on yksi huoltoasema 200km säteellä ja 7 motskarin jono on tankkaamassa kyseisellä asemalla. Kyseisellä asemalla toimii/ on käytössä tasan yksi mittari. Just tältä. 😄

Kun ruokkii kuskia ja bensatankkia samaa tahtia, pysyy meno tasaisena ilman ylimääräisiä pomppuja ja kiinnileikkaamisia. Arvatkaa mitä ruokaa kyseisellä huoltiksella oli saatavilla? 😉

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi mitä eroa on eri huoltoasemaketjuilla. Ainakin Venäjällä merkittävimmät erot ovat että Nesteellä oli takuuvarmasti kahvia ja hodareita sekä siisti sisävessa. Muilla asemilla vessaa ei välttämättä ollut ollenkaan (ei välttämättä myöskään sillä joka oli ainut bensa-asema 200km säteellä) tai sitten vessan virkaa toimitti puinen lautahökkeli aka huussi pihan perällä. Harmi kun olin liian järkyttynyt ottamaan kyseisestä hökkelistä valokuvaa. 😂

Pitkän maantieajon jälkeen saavuimme Pihkovaan. Pihkova on noin mansesterin kokoinen kaupunki Latvian, Viron ja Venäjän rajan tuntumassa. Kaupunki oli todella kaunis ja jotenkin sympaattinen! Jos olisi pakko asua Venäjällä, laittaisin Pihkovan listan kärkipäähän näillä kokemuksilla.

Kuvia ei ole montaa, sillä pysähdyimme vain syömään Pihkovaan ja jatkoimme sitten matkaa.

Matkanjohtaja Jyrki tarkistamassa tilukset.

Mitä saisi olla ruoaksi?

”Onko ceasar-salaattia? Kiva, otan sen.” 😄

Kanaa juustoraasteella ja krutongeilla. Tässä maassa ei juuri kasviksilla koreilla. 😂 Hyvää oli!

Kun jatkoimme matkaa Pihkovasta kohti Sebeziä, kokeilimme miltä tuntuu jonottaa Pihkovan maakunnassa tasoristeyksessä. Lämminhän sielläkin oli. 😄

Hotellimme Sebezissä sijaitsi ihan Latvian ja Venäjän välittömässä läheisyydessä. Hotelli näytti ulkoapäin jälleen melko karulta, mutta huone oli hyvä ilmastointilaitteineen ja lämpimän suhkuveden kera. Hotellissa ei kuitenkaan myyty vettä tai olutta, mutta votkaa ja limpparia oli saatavilla. Ruokaakin saatiin, ei sitä mitä luulimme tilaavamme mutta kyllä se nälkä lähti siitä pöytään tarjotustakin. 😄

Hieno seikkailupäivä sisälsi 450km vaihtelevaa asvalttia ja entistä asvalttia sekä hieman hiekkatietä.

Myös maantiehotellissa nukutti hienosti ja keräsimme tietämättämme voimia pari venäläistä muuttujaa sisältävään seuraavaan ajopäivään, josta tuli muuten koko PeterPanBiken historian pisin päivämatka. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

-Laura-

Viralliseen PeterPanBiken matkablogiin pääset tästä.