Browsing Tag

Novgorod

Vuoden suuri seikkailu Minskiin ja takaisin, 5/11, matkapäivä 3.

Ajopäivä 3 starttasi helteisen kuumana Novgorodista. Mittari näytti nopeasti yli 30 asteen, ei muuta kun coretexit niskaan ja menoks!

Miltä näyttää, kun keskellä -ei mitään- on yksi huoltoasema 200km säteellä ja 7 motskarin jono on tankkaamassa kyseisellä asemalla. Kyseisellä asemalla toimii/ on käytössä tasan yksi mittari. Just tältä. 😄

Kun ruokkii kuskia ja bensatankkia samaa tahtia, pysyy meno tasaisena ilman ylimääräisiä pomppuja ja kiinnileikkaamisia. Arvatkaa mitä ruokaa kyseisellä huoltiksella oli saatavilla? 😉

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi mitä eroa on eri huoltoasemaketjuilla. Ainakin Venäjällä merkittävimmät erot ovat että Nesteellä oli takuuvarmasti kahvia ja hodareita sekä siisti sisävessa. Muilla asemilla vessaa ei välttämättä ollut ollenkaan (ei välttämättä myöskään sillä joka oli ainut bensa-asema 200km säteellä) tai sitten vessan virkaa toimitti puinen lautahökkeli aka huussi pihan perällä. Harmi kun olin liian järkyttynyt ottamaan kyseisestä hökkelistä valokuvaa. 😂

Pitkän maantieajon jälkeen saavuimme Pihkovaan. Pihkova on noin mansesterin kokoinen kaupunki Latvian, Viron ja Venäjän rajan tuntumassa. Kaupunki oli todella kaunis ja jotenkin sympaattinen! Jos olisi pakko asua Venäjällä, laittaisin Pihkovan listan kärkipäähän näillä kokemuksilla.

Kuvia ei ole montaa, sillä pysähdyimme vain syömään Pihkovaan ja jatkoimme sitten matkaa.

Matkanjohtaja Jyrki tarkistamassa tilukset.

Mitä saisi olla ruoaksi?

”Onko ceasar-salaattia? Kiva, otan sen.” 😄

Kanaa juustoraasteella ja krutongeilla. Tässä maassa ei juuri kasviksilla koreilla. 😂 Hyvää oli!

Kun jatkoimme matkaa Pihkovasta kohti Sebeziä, kokeilimme miltä tuntuu jonottaa Pihkovan maakunnassa tasoristeyksessä. Lämminhän sielläkin oli. 😄

Hotellimme Sebezissä sijaitsi ihan Latvian ja Venäjän välittömässä läheisyydessä. Hotelli näytti ulkoapäin jälleen melko karulta, mutta huone oli hyvä ilmastointilaitteineen ja lämpimän suhkuveden kera. Hotellissa ei kuitenkaan myyty vettä tai olutta, mutta votkaa ja limpparia oli saatavilla. Ruokaakin saatiin, ei sitä mitä luulimme tilaavamme mutta kyllä se nälkä lähti siitä pöytään tarjotustakin. 😄

Hieno seikkailupäivä sisälsi 450km vaihtelevaa asvalttia ja entistä asvalttia sekä hieman hiekkatietä.

Myös maantiehotellissa nukutti hienosti ja keräsimme tietämättämme voimia pari venäläistä muuttujaa sisältävään seuraavaan ajopäivään, josta tuli muuten koko PeterPanBiken historian pisin päivämatka. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

-Laura-

Viralliseen PeterPanBiken matkablogiin pääset tästä.

Vuoden suuri seikkailu Minskiin ja takaisin 4/11, Matkapäivä 2.

Toisena matkapäivänä heräsimme Viipurissa huomattavasti edellispäivää viilempään säähän. Etukäteen maksettuun hotelliimme sisältyi aamupala, mutta viime vuodesta poiketen se olisi pitänyt tilata etukäteen. No, istuimme pöytään ja tilasimme aamupalat. Seisovaa pöytää ei ollut, vaan kaikki ruoat tulivat tilauksesta. Aamupalasalin ollessa täynnä (noin 50 vierasta) luulisi buffet-pöydän olevan helpoin kaikkien osapuolien kannalta. Venäjän kielinen tarjoilija haablasi, ja ystävällinen suomea taitaava venäläisnainen käänsi meille, että aamupalaa saa tilattua vain klo 8.00 ja aikaisintaan seuraavaksi aamuksi. Noin 20 minuuttia tätä keskustelua ja taistelua käytiin eri tahojen ja eri matkalaisten toimesta. Lopulta pakkasimme kamamme ja poistuimme paikalta pyörinemme aamupalapaikkaa etsimään. Erinomainen aamupalapailla löytyikin Viipurin torin laidalta, johon pääsi syömään ilman etukäteistilauksia.

Kuvassa Viipurin kauppahalli, tori oli tosi hiljainen ainakin sunnuntaiaamuna.

Vähänpä reissun miehet ymmärsivät, kun päästivät leidit kauppahalliin ihmettelemään. Tarjolla oli kaikkea mahdollista mukeista karvahattuihin ja karkeista onkivapoihin. Saattaa olla, että pari Viipuri-matkamagneettia tarttui mukaani maatuskan lisäksi.

Päivä enteili hieman sadetta, mutta ainakaan yksi jästi ei suostunut pukemaan etukäteen sadeasua päälle. Lähdimme ajamaan Terijoen kautta kohti Koivistoa ja seuraavaa majapaikkaamme, Novgorodia.

Vettä alkoi tulemaan kuin esterin *****stä ja sadevaattet saatiin niskaan vasta kun ensimmäinen vesipatja oli vastaantulevan rekan toimesta saatu niskaan. Sattumoisin visiirikin oli pikkusen raollaan, onneksi puhelinsetti ei kastunut. Koko Terijoen pätkän vettä tuli tosi paljon ja näkyvyys oli täysin nolla. Harmitti tosi paljon, sillä nimenomaan Terijoella olisi ollut meikäläisen maita poijutettavana. Täytyy jättää tilusten merkkaus ensi kertaan. Lisäksi pyörä oli kastunut ihan täysin ja kone ei meinannut pysyä ollenkaan käynnissä. Riemu oli ylimmillään kun vettä satoi aivan ämpäristä kaatamalla, koko Terijoen rantatie oli ihan tukossa ja pyörä sammuili millon mihinkäkin risteykseen vaikka kuinka huudatin kaasua ja kytkintä. Onneksi kone höyrytti itsensä kuivaksi kaasu- ja kytkinkahvan armottomalla repimisellä. 😄

Tilannekuva matkalta Pietarhoviin, Venäjälle tyypilliseen tapaan odotimme junan ylitystä tasoristeyksessä. Tai ainakin tasoristeykseen johtavassa jonossa.

Ajelimme kuuluisan Koiviston kirkon kautta Pietarhovin kupeeseen syömään.

Koiviston kirkko on ollut merkittävässä asemassa entisen Viipurin alueella. Valitettavasti kirkko on nykyisin harrastus- ja kerhotilakäytössä. Muistan oman isoäitini usein kertoneen Koiviston kirkosta ja sen hienoudesta. Harmillisesti emme päässeet sisälle katsomaan sen tarkemmin.

Matkanjohtaja Jyrki ja Laura

Matkalaiset Juha, Laura, Heikki, Marjariitta, Kaarina, Tarmo ja Ilkka tyylikkäissä sadeasuissaan.

”Ei haittaa pieni vesisade” sanoi hän, jolla oli molemmissa saappaissa ainakin litra vettä.

Saimme pyörät hienosti parkkiin ainoan länsimäisesti kirjoitetun ravintolan ”Family Restaurantin” pihaan. Söimme koko porukka seljankakeittoa ja leipää, joka oli paikallisella mittapuulla pirun kallis lounaaksi, kokonaiset 8 euroa/ hlö juomineen.

Pari uitettua leidiä. Family Restaurant oli tosi upeasti sisustettu. 😍

Minä ja matkanjohtaja Jyrki otimme nopean ”parin sadan metrin” ruoansulatuslenkin kohti Pietarhovia ja sen myyntikojuja. Matkanjohtajan edelliseltä reissulta hankittu kuuluisa ja erittäin tyylikäs ”Russia”-lippalakki oli kadonnut ja ”vastaavia ei ole saatavilla mistään muualta.” 😄 Myyntikojuja oli kuin basaarissa ja saatoinkin täydentää kuuluisan matkamagneettikokoelmani Pietarin osalta. Pietarhovia emme tämän tarkemmin ehtineet vilkaista aikataulun vuoksi, jäi sekin ensi kertaan!

Saavuimme illalla Novgorodiin. Kilometrejä päivälle tuli 470km.

Tämän päivän reitti hyvin suurpiirteisesti havainnollistettuna. Itselläni ei ollut navigaattoria enkä pitänyt mitään paikkannussovellusta päällä, joten tarkkoja pysähdyksiä ja poikkeamia ei ole tuossa merkitty.

Kaupunki oli ensivaikutelmaltaan melko neuvostohenkinen, mutta toisaalta tosi hienoksi laitettu kukkineen ja valoasetelmineen. Novgorod on Venäjän vanhimpia kaupunkeja sen juhliessa tänä vuonna 1160-vuotis juhliaan.

Söimme illallista tässä upeassa laivassa. Ruokalistat olivat tietenkin venäjäksi, mutta Tarmon oivaltaman Google kääntäjän ansiosta jokainen löysi syötävää itselleen.

Hotellimme sijaitsi Novgorodin läpi virtaavan Olhavanjoen rannalla. Hotelli oli jälleen hyvin neuvostohenkinen ulkoapäin sekä yleisiltä tiloiltaan, mutta huoneet olivat oikein hyvät. Ilmastointikone ja saappaiden kuivatuspaikkana toiminut ikkunalauta kruunasivat kaiken. 😄👍🏻

”Ei mitään kiirettä, mutta vähä nälkä olis”

Iloinen ”seurakunta” menossa syömään. Juha, Ilkka, Heikki, Marjariitta, Kaarina, Laura ja Tarmo.

Matkanjohtajakin oli tyytyväinen päivän ajoihin. 😄👍🏻

Auringonlasku oli todella kaunis, ihan kaikista kauneimmasta maisemasta en ehtinyt ottaa kuvaa. Novgorodissa riittäisi hyvin katseltavaa ainakin pitkäksi viikonlopuksi, mutta totuttuun tapaan kaikki kirjoitettu ja painettu teksti oli vain venäjän kielellä, joten sen osaamisesta olisi suuri hyöty Novgorodiin matkatessa.

Ajopäivän jälkeen maistui jälleen uni ja se tulikin erityisen sukkelaan jo aiemmin hehkutetun ilmastointilaitteen ansioista.

Seuraavassa postauksessa matkaamme Novgorodista Pihkovan kautta Sebeziin, Venäjän ja Latvian rajalle, noin 300m tarkkuudella.

-Laura-

ps. Viralliseen PeterPanBiken matkablogiin toisen matkapäivän osalta pääset tästä.