Browsing Tag

Kaupunkiloma

Lomaviikko Montenergon Budvassa 1/3

Tällä leidillä alkoi heinäkuun alussa kesäloma! Varasimme jälleen viime tipassa äitini kanssa perinteisen tyttöjen kevät/kesäretken Montenegron Budvaan. Olimme puhuneet Italian Toscanasta, Garda-järvestä, Kroatiasta sekä Kreikan saarista. Googlasimme lähtöjä tietylle aikavälille ja vastaan tulikin Montenegro. Kumpikaan meistä ei ole käynyt näillä nurkin aiemmin (äitini kyllä entisessä Jugoslaviassa) ja muutaman paikan päälle käyneen työkaverin haastattelun jälkeen varasimme viikon matkan Budvaan.

Minulle hyvin epätyypilliseen tapaan pesin pyykkiä hullun raivolla vielä tiistaina (lähtö oli keskiviikkona aamuyöstä klo 4.00) ja tehokuivatin niitä ropellituulettimellani. 😂 Myös silitysrautani sanoi sopimuksensa irti, joten silittelin viimeiset vaatteet kuivaksi toisaalla vielä puolen yön aikaan. 😄 Yleensä tykkään pakata kaikessa rauhassa ja tehdä vähän listaa mitä vaatteita otan mukaan. Tällä kertaa viskoin laukkuuni tavaraa hullun raivolla ja tiedän että tavaraa on hirveesti liikaa, varsinkin Minskin matkan tiiviin pakkauksen kantapääopiston jäljiltä. Olen viime aikoina matkustanut niin tiheästi, että kaikki peruskamppeet olivat kunnossa eikä maitohappobakteereita kummempia hankintoja tarvinnut onneksi tehdä.

Lähdimme liikkeelle jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan klo 4.00 sillä lentomme lähti Helsinki-Vantaalta klo 7.45.

Lento oli JetTimen ja meillä kävi mieletön tuuri, että saimme koko viimeisen penkkirivin itsellemme eikä käytäväpaikkaa täytetty ollenkaan. Se oli onni, sillä muuten lentokone oli todella pieni ja ainakin itse istuin polvet edessä olevassa penkissä kiinni. Edessä olevalla pikkupojalla oli myöskin sen verran vauhdikas meininki, että vesipullot ja ruoka oli pakko laskea viereisen penkin pöydälle. Kolmelta yöllä heränneenä etukäteen tilattu ruoka oli kuin taivaan lahja eväskärryn kolistellessa meitä kohti. Tämä 22 euron arvoinen gourmet lentokoneruoka ravitsi väsyneet matkalaiset jaksamaan vielä pari tuntia koneessa istumista sekä bussimatkan hotellille.

Hotellimme Villa Aria oli hyvällä paikalla ja todella siisti. Ainoa miinus on se, että hotellissa ei ole omaa uima-allasta. Se oli tietenkin tiedossa ja alle viikko sitten varatulle matkalle uima-altaalla varustettuja hotelleja ei ollut enää saatavilla.

Saavuimme puolen päivän aikaan hotelliin ja otimme muutaman tunnin päiväunet. Heräiltyä ja kerättyä itsemme laskeuduimme Budvan rantakadulle ja vanhaan kaupunkiin syömään. Näkymät olivat täysin kehujensa arvoiset.

Edellä mainitun lentokoneaterian jälkeen nälkä oli melkoinen ja päädyimme ensimmäiseen kohdalle osuneeseen rantaravintolaan syömään.

Brusettaleivät alkupalaiksi ja vanha kunnon club sandwich pääruoaksi. Ei jäänyt nälkä, ei.

 

 

Tunnelmia vanhasta kaupungista.

Budva yllätti minut positiivisesti esteettömyydellään. Jokaisen jalkakäytävän päässä on ramppi. Vanhassa kaupungissa kulkeminen oli myöskin melko esteetöntä, mutta moneen kauppaan oviaukko oli yllättävän kapea ja sinne oli porras ylöspäin tai useampi alaspäin. Rantakadulla kauppoihin ja ravintoloihin pääsi esteettömästi.

Kaupunki on hyvin mäkinen, joten pyörätuolilla kulkeminen saattaa olla raskasta tai ainakin hotelli kannattaa ottaa läheltä rantaa, joka on tasaisempi. Matkallmme en nähnyt yhtään esteetöntä kulkua/tehtyä reittiä rannalle. Pyörätuolilla kulkeminen ei kuitenkaan ole mitenkään mahdotonta ja avustajan kanssa se sujuu varmasti ilman suurempia ongelmia.

Budvan satama oli todella kaunis auringon laskiessa! Satamassa oli parkissa todella hienoja jahteja, jotka kilpailevat Monacon kanssa täysin samassa sarjassa.

Kävelimme ensimmäisenä iltana hotellille, kun yhtäkkiä sammuivat katulamput ja sitten koko kaupunki pimeni. Ainoa paikka missä oli valot, oli supermarketti johon läksimme ottamaan tuumaustauon. Hetken tuumailtuamme totesimme, että ei kai tässä mikään auta ja läksimme puhelimen taskuvalon turvin kiipeämään oikopolkua hotellillemme. Vaikka Budva on melko esteetön pyörätuolin käyttäjälle, on kadut täynnä pieniä kohoumia ja monttuja ja helposti ainakin allekirjoittanut muljauttaa nilkkansa nivelsiteet niissä ympäri. Taskulamppu oli suurimpana apuna siinä, että pääsimme ehjin nilkoin perille. Sähköt palasivat juuri kun pääsimme hotellille eivätkä ne olleet pois kuin puolen tunnin ajan. Kauempana toisella puolen Budvaa katko oli kestänyt jopa 3 tuntia ja sinä aikana mm. hotellihuoneiden sähköiset ovikortit eivät olleet toimineet…

Kyseessä oli kuitenkin suht koht harvinainen ilmiö, sillä edellinen sähkökatko oli ollut viime toukokuussa.

Mitään hätää tai vaaratilannetta ei ollut, mutta oli melko creepyä kun olet ensimmäistä iltaa uudessa kaupungissa, ei mitään hajua missä päin, mistä pääsee takaisin hotellille ja koko kaupunki pimenee yhtäkkiä. 😄 Kerran aikaisemmin, lomaillessani Turkissa noin 10-15v sitten sähköt katkesivat yhtäkkiä, mutta se on siellä todella yleistä ja aikana ennen älypuhelimia kannoimme pientä taskulamppua mukanamme.

Näkymä hotellistamme parvekkeelta, kun sähköt olivat jo palanneet osaan kaupunkia, vuoristo oli suurimmaksi osaksi vielä pimennossa.

Seuraavissa postauksissa käydään Montenegron entisessä pääkaupungissa Cetinjessä sekä kauneudestaan kuuluisassa Kotorin kaupungissa sekä ihaistellaan Budvan maisemia.

-Laura-

Vuoden suuri seikkailu Minskiin ja takaisin 7/11, matkapäivä 5.

Seikkailu on tullut puoleen väliin ja vapaapäivä Minskissä valkeni kuuman helteisenä. Toiset ehtivät aamupalalle ja toisen nukkuivat pitkään.

Vaikka oli vapaapäivä, kaikki lähtivät yksissä tuumin kohti toisen maailman sodan museota. Puitteet olivat hulppeat Minskille sopivaan tyyliin.

Noin viikon päästä alkavat jalkapallon EM-kisat näkyivät joka puolella kaupunkia.

Museo oli tosi upea, mutta harmillisesti suurin osa opastauluista oli vain venäjäksi, joitakin saksaksi ja englanniksi.

Paikalla sattui onneksi olemaan muutama äidinkieleltään suomenkielinen historiasta erittäin kiinnostunut matkanjohtaja ja matkalainen ja saimme kannatavan esittelyn esimerkiksi alla olevista käsikranaateista ja maamiinoista mansen murteella. Takana oikealla myös vihreään lasipulloon tehty suomalaisten Molotovin coktail-niminen paukku. Ei ne varusteet vaan se sisu!

Museo oli tosi puhutteleva, alla olevassa kartassa juutalaisvainoissa kuolleiden Valko-Venäläisten määrä kaupungeittain.

Gdanskin toisen maailman sodan museosta tutun näköinen vaununpätkä.

”The Hall of Victory” jossa oli mainittu kaikki sodassa taistelleet ja kaatuneet Valko-Venäläiset. Valitettavasti en saanut kuvia kultaisista seinistä kaiverruksineen paikallisen koululuokan riehuessa ympärillä.

Museon jälkeen menimme hotellin läheiseen ostariin Galleria Minskiin lounaalle ja shoppailemaan (lue: nauttimaan ilmastoinnista). Ulkona oli niin tolkuton helle, ettei tullut mieleenkään jäädä aurinkoon ihmettelemään kaupunkia, vaikka vähän harmittikin että ei jaksanut tutustua kaupunkiin sen tarkemmin.

Nimeltään tuntemattomaksi jäänyt mahtipontinen Minskiläinen hotelli.

Meidän hotellimme, jos joku osaa kirjoittaa nimen länsimaalaisittain, apu otetaan ilolla vastaan! 😄 Matkanjohtaja Jyrkiä lainatakseni ”olis navigaattori nyt heti sanonu että se on se hotelli jossa on Pirkanmaan Yrittäjien logo katolla” 😂👍🏻

Menimme illalla paikalliseen ravintolaan syömään porukalla. Tilasimme koko porukalle paikallisen erikoisuuden ja oli meinaan hyvää. Lihaa, perunalättyjä ja kastiketta, kuvaus ei valitettavasti imartele annosta.

Jos joskus eksyt Minskiin, tälle ravintolalle täysi 6/5! Ruoka oli erinomaista ja palvelu pelasi, myös englanniksi.

Koko kaupunki oli tosiaan päällystetty ”Minsk 2019” tavaralla. Jäimme paluumatkalla ravintolasta pohtimaan olivatko nämä kukkaruukut kalliimpia vai halvempia kuin Tampereen Hämeenkadun itäpään elävöittämiseen muutava vuosi sitten ostetut 6te/kpl kukkaruukut, joten päätimme varmuuden vuoksi ottaa niiden kanssa kuvan. 😄🤷🏻‍♀️

Vapaapäivä Minskissä oli virkistävä ja kaupungista tuli nähtyä ehkä 2%. Kaupunki oli tosi mielenkiintoinen ja täällä saisi kulumaan pitkän viikonlopun jo ihan pelkästään maisemia ja rakennuksia ihmetellen. Tänne täytyy ehdottomasti vielä palata ja hyödyntää lentäen saapuville turisteille luotu viisumivapaus. Emmepä tuolloin vielä tienneetkään ettei kyseisestä maasta poistuta ihan niin helposti kuin sinne oli saavuttu, ja meinasi viisumien voimassaoloaika käydä vähiin… Tästä lisää seuraavassa postauksessa.

-Laura-

Vapaapäivän virallisen PeterPanBiken matkablogin löydät täältä.

Joulu Gdanskissa 1/2

Viime syksynä halusin kovasti lähteä joulutorimatkalle Eurooppaan, mutta en osannut päättää mihin lähteä ja koska. Jouluaattoa edeltävänä viikonloppuna totesin, että nyt on jälleen päästävä tuulettamaan päätään kotikulmien ulkopuolelle. 23.12 varasimme matkan ja tapaninpäivänä starttasimme aikasin aamulla ja lensimme Helsinki-Vantaalta kohti Puolan Gdanskia. En ole käynyt aiemmin Puolassa ja useiden ystävien suosituksesta Gdansk kuullosti sopivalta kohteelta muutaman päivän pikalomalle hyvän ruoan ja shoppailun merkeissä. Lennot olivat edulliset ja hotelli Arthus saanut suositukset useammalta ystävältä hinta-laatu-sijainti suhteestaan. Totesimme Gdanskin myös todella edulliseksi ruoan ja juoman osalta.

Gdanskin vanhan kaupunkin kävelykadulta, käytännössä hotellimme takapihalta.

Gdansk ensimmäisenä iltana. Kaupunki oli valaistu kauttaaltaan tosi kauniisti ja vaikka lunta ei ollut yhtään, tunnelma oli tosi jouluinen ja lämmin.

Hemmetin kylmä siellä kyllä oli! Tulin siihen lopputulemaan, että tuuli suoraan Siperiasta, ellei jopa Pohjoisnavalta. Olin tosi iloinen, että otin nahkahanskat mukaan sekä villakangastakin sen suunnittelemani kevyemmän takin sijaan. Paksumman kaulahuivin jouduin ostamaan ja pipoa kuljetin mukana ihan varmuuden vuoksi.

Kauppakeskus Forum ja sen ympäristö oli myöskin valaistu tosi kauniisti.

Vanha kaupunki oli juuri sellainen kuin kuvissa!

Kuten mainitsin, ruoka oli hyvää ja noin puolet Suomen hinnoista.

Ensimmäisenä iltana nälkäkiukku meinasi iskea ja menimme ensimmäiseen avoinna olevaan ravintolaan, Hardrock Cafeeseen. Ei kovin omaperäistä, mutta Hardrock Cafeissa on kaikkialla maailmassa ollut todella hyvä ruoka, eikä Gdansk tehnyt poikkeusta!

Parhaat bruschettat jotka olen ikinä syönyt! Olisin voinut syödä pelkästään näitä.

Löysimme toisena iltana pannukakkukahvilan, josta sai suolaisia ja makeita pannereita. Huomaatteko edessäni neljä päänkokoista ”pientä” pannaria vaniljakastikkeella, hillolla ja kermavaahdolla? Valitettavasti yli puolet annoksesta meni hävikkiin.

Ja Gdanskin joulutori! Se oli kuin Disneyn sadusta!

Joulun jälkeen toreilla oli jo hiljaisempaa ja osa kojuista oli kiinni, mutta toisaalta oli mukava katsella ympärilleen kun ei ollut hirveää härdelliä ympärillä.

Suurin heikkouteni, churrot! Eivät ihan vetäneet vertoja oikeille espanjalaisille churroille, mutta Gdanskin joulutorilta ostettuina varsin kelpoja.

Gdanskin keskusta oli melko estetön, jalkakäytävät oli leveät, tosin osa kaduista oli mukulakiveä. Muuten joka paikkaan oli rampit tai hissit. Täällä pärjäisi hienosti manuaalipyörätuolin kanssa, ehkä jopa ilman avustajaa.

Kävimme ystäväni suosituksesta katsomassa toisen maailmansodan museota, joka veti jopa minut hiljaiseksi. Museota ei hehkuteta missään matkaoppaissa, joka on kyllä suuremman luokan vääryys. Kuvia ja tunnelmia museosta seuraavassa postauksessa.

-Laura-

Joulu Gdanskissa 2/2 Toisen maailmansodan museo ja yhteenveto

Kuulin Gdanskissa käyneeltä ystävältäni, että siellä on tosi hieno toisen maailmansodan museo, jossa kannattaisi käydä. Ihmettelin, kun missään matkaoppaassa ei ollut mainintaa edes museon olemassa olosta. Sateisena päivänä suuntasimme museoon, joka oli noin kilometrin päässä hotellistamme. Museo oli rakennettu melkein kokonaan maan alle ja maanpäällinen osuus oli melko pieni museon todelliseen kokoon nähden.

Museon sisäänpääsy oli noin 4-5e/hlö ja muistaakseni se summa sisälsi ääniopastuksen, joka oli ihan ehdoton. Nähtävää oli niin paljon, että ääniopastus helpotti ihmettelemistä. Kyseinen museo on ehdottomasti hienoin ja laajin museo missä olen ikinä käynyt. Vietimme siellä aikaa noin 4-5 tuntia ja toiset samanlaiset olisi mennyt jos olisi viittinyt lukea edes puolet opastauluista. Museossa oli koottuna toisen maailmansodan tapahtumat hyvin tarkasti ja suuri paino oli tietysti juutalaisvainoilla ja sen seurauksilla. Alla pieni osa kuvista ja museon kohteista.

Tuhoamisleirit kartalla.

Tämä junanvaunu oli todellisessa koossaan museossa, mutta siitä oli mahdoton saada kuvaa kokonaisuudessaan muiden uteliaiden museovieraiden vuoksi.

Tämä matkalaukkuseinä oli kolmiulotteinen ja oikeista matkalaukuista tehty. Viimeistään tässä vaiheessa museota ei ollut hirveästi enää sanottavaa.

Auschwitziin johtavilta junaraiteilta.

Tämä osa näyttelystä oli siis oma tilansa, jossa pääsi katsomaan ”miltä pommituksien keskellä on näyttänyt”. Tämäkin pisti miettimään, vaikka todellisuus on tietysti tosi kaukana lavasteista.

Museo on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Ei tarvitse olla superkiinnostunut historiasta saadakseen aikansa kulumaan täällä. Matkakaverini mukaan tämä museo on hyvä harjoituskappale kestääkö kantti mennä käymään oikealla keskitysleirillä, joka kiinnostaisi minua kovasti. Myönnän, että melko valju olo paikasta tuli, mutta ehkä se on ihan ”terve” reaktio.

Museo oli posiviitinen yllätys esteettömyyden osalta. Museossa oli isot hissit ja joka paikkaan pääsi esteettömästi. Iso peukku. 👍

Kokonaisuudessaan Gdansk yllätti positiivisesti. Kosmetiikkaa sieltä ei kannata lähteä hakemaan, sillä niin ostareilla kuin Taxfreessäkin kosmetiikka oli 25-30% kalliimpaa kuin Suomessa, ainakin niiden tuotteiden osalta joita itse käytän ja usein matkoilta metsästän. Kesällä Gdanskissa käydessä kannattaa kuulemma käydä Sopotissa, läheisessä rantakaupungissa. Mutta kuten jo kerroin, ruoka ja juoma oli edullista ja esimerkiksi naisten shoppailuviikonlopuksi Gdansk on erinomainen kohde. Gdansk on nätti kaupunki ja ostarit ovat valtavia, varsinkin kun menee hieman kauemmas keskustasta. En kuitenkaan nostaisi Gdanskia suosikkikaupunkeihini, mutta voisin hyvin tulla tänne uudelleen, esimerkiksi keväällä tai kesällä.

Kohti uusia seikkailuja!

-Laura-