Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Häikäisevä Soča-joki ja Kozjak-putous

Slovenian-matkan luontoelämykset jatkuivat, kun lähdimme katsomaan Kozjak-putousta. Pääosaan nousi kuitenkin vesiputouksen sijasta turkoosina hehkuva Soča-joki.

Kozjak-putous sijaitsee Kobaridin kunnassa Slovenian länsilaidalla. Ajomatkaa tukikohtanamme toimineesta Tolminista on vain parikymmentä minuuttia, joten Kozjak toimii meille erinomaisena puolipäiväretkenä. Matka sujuu leppoisasti hyväkuntoista tietä pitkin. Ohitamme muutaman traktorin, jotka ovat näillä main tavallinen näky.


Putoukselle johtava kävelyreitti löytyy helposti, kun hakee Google Mapsista Parking Kozjak -nimisen parkkipaikan. Opin ennen matkaa Toisiin maisemiin -blogin Hannelilta, että pysäköinti on täällä maksullista. Niinpä olemme varanneet mukaan riittävän määrän kolikoita. Parkkimaksu on puolitoista euroa tunnilta. Päätämme maksaa pysäköinnin kolmeksi tunniksi. Ilma tuntuu tukahduttavan kuumalta, kun lähdemme kävelemään auringon paahtamalta peltoaukealta kohti metsää.


Ohitamme pienen mehiläistarhan sekä kojun, jossa kaupitellaan paikallista juustoa ja hunajaa. Saavumme pian upean Soča-joen varteen. Vaikka olemmekin nähneet joen jo aiemmin toisaalla, se ei ole näyttänyt vielä koskaan näin upealta. Taustalla kohoavat vuoret täydentävät täydellisen maiseman.


Aurinko valaisee joen ja saa sen kimaltamaan uskomattomissa väreissä. Sočan epätodelliset sävyt johtuvat kalkkikivestä, jonka hiukkasia on liuennut veden joukkoon.


Maisemat ovat parhaimmillaan Sočan ylittävältä riippusillalta nähtynä. Kevyesti heilahtelevalla sillalla on ajoittain ruuhkaa, mutta saamme olla sen päällä hetken myös keskenämme.


Soča on suosittu vesiurheilijoiden harrastuspaikka. Nytkin sillan alta lipuu useita melojia värikkäissä kajakeissaan. Yksi heistä haluaa viihdyttää katselijoita tekemällä eskimokäännöksen. Palaamme riippusillalta takaisin kävelyreitille. Suurin osa matkasta kuljetaan hyväkuntoisella polulla tai hiekkatiellä, eivätkä korkeuserot ole suuria. Erään kivisillan alle syöksyvä puro muodostaa pienen vesiputouksen.


Pian vastaan tulee myös lipunmyyntikoppi. Pääsy Kozjak-putouksen juurelle maksaa kesä- ja lokakuun välisenä aikana aikuiselta neljä euroa, mutta on muulloin ilmainen. Löydämme pian itsemme keskeltä satumaista ympäristöä, josta tulee mieleen jonkinlainen peikkometsä. Ilmassa kuuluu niin rauhoittavaa puron solinaa kuin lintujen kirkasäänistä lauluakin.


Loppumatka kohti putousta kuljetaan pienessä rotkossa, jota reunustavia kallioita peittävät sammal ja kasvien lehdet. Vieressä virtaavan vuoristopuron vesi viilentää ilmaa. Matalan puron vesi on niin kirkasta, että siihen saattaa muutamissa paikoissa astua vahingossa, ellei katso tarkasti jalkoihinsa.


Auringonsäteet siivilöityvät kauniisti oksien välistä. Valon ja varjojen leikkiä on hauska katsella, vaikka se tekeekin valokuvauksesta haastavaa. Matka jatkuu hiljalleen kivien ja pienten puisten siltojen ylitse. Lopulta voimistuva kohina paljastaa Kozjak-putouksen läheisyyden.

Vesiputous kuohuu luolamaisessa ympäristössä, jonne tulee valoa vain kapeasta kallioiden väliin jäävästä aukosta.


Ihailemme erikoista näkyä hetken, kunnes ympärillämme alkaa olla liian ahdasta. Annamme tilaa muille retkeilijöille ja palaamme satumetsän halki kohti Soča-jokea. Pysähdymme välillä puiden siimekseen syömään eväsleipämme.


Sočan rannalle on kerääntynyt iltapäivän kuluessa lisää ihmisiä nauttimaan kauniista päivästä. Vuolaassa virrassa näkyy silloin tällöin myös melojia.


Emme halua palata parkkipaikalle suorinta tietä, mutta toisaalta meillä ei ole aikaa kiertää Kobaridin historiallista reittiäkään, joka tietäisi paria ylimääräistä kävelykilometriä. Niinpä päätämme tehdä kompromissin. Ylitämme menomatkalta tutun kuvauksellisen riippusillan ja käännymme sen jälkeen vasemmalle (katso kävelyreittimme kartalla). Kapea päällystetty tie ohittaa leirintäalueen ja jatkuu vajaan kilometrin päässä odottavalle Napoleonin sillalle.


Sillan nimi muistuttaa paikalla aikoinaan marssineista Napoleonin sotajoukoista. Nykyinen silta on kuitenkin uudempaa tekoa, sillä se on pystytetty ensimmäisessä maailmansodassa tuhoutuneen rakennelman tilalle. Vaikka päivän parhaat postikorttimaisemat ovatkin jo jääneet taakse, ovat näkymät edelleen kauniita. Sillalta on enää lyhyt matka takaisin parkkipaikalle. Noin neljän kilometrin mittainen helppo kävelyretki ylitti odotukset. Turkoosin Soča-joen katseluun ei voi kyllästyä ja Kozjak-putouksen ympäristö satumetsineen vei taas uudenlaisten luontoelämysten äärelle.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply