Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Vilnan boheemi puoli – Užupisin tasavalta

Vilnan mielenkiintoisimpana kaupunginosana on jo pitkään pidetty Užupisia, joka on leikkimielisesti julistautunut omaksi tasavallakseen. Užupisin sielu on boheemi ja rosoinen, mutta sen kauneus on katsojan silmässä.

Ruostuneeseen kaiteeseen ripustetut lemmenlukot värittävät Vilnia-joen ylittävää siltaa. Hitaasti virtaava joki muodostaa luonnolliset rajat kaupunginosalle, jonka nimi tarkoittaa turuksi käännettynä tois pual jokke. Tunnelmaa kannattaa silti verrata Suomen Turun sijasta vaikkapa Kööpenhaminan vapaakaupunkiin Christianiaan, joskaan huumeet eivät näy Užupisin kaduilla tanskalaisen serkkunsa tavoin. Mielessä käy myös Krakovan historiallinen juutalaiskortteli Kazimierz.

Užupis olikin aikoinaan nimenomaan juutalaisten asuinalue, joka tunnetuista syistä autioitui toisen maailmansodan yhteydessä. Hylättyihin taloihin asettui lähinnä eri alojen rikollisia, joten tavallinen kansa kiersi alueen vuosikymmenien ajan mahdollisimman kaukaa. Neuvostoliiton romahtamisen ja Liettuan itsenäistymisen aikoihin Užupis koki taas uuden kevään, kun seutu siistiytyi ja sinne alkoi muuttaa taiteilijoita, opiskelijoita sekä muuta vapaamielistä väkeä.

Ohikulkijoita vahtii suurimman sillan kulmalla merenneitoa esittävä patsas, jonka tehtävänä on houkutella seireenin lailla ihmisiä Užupisiin. Paikallisen uskomuksen mukaan merenneitoa ei saa jäädä katsomaan liian pitkäksi aikaa, tai kohtalona on jäädä Užupisiin ikuisiksi ajoiksi. Jatkamme varmuuden vuoksi matkaa heti valokuvan ottamisen jälkeen.

Maaliskuiseen harmauteen löytyy väriä Užupis Art Incubator -keskuksesta, joka löytyy heti vanhankaupungin suunnalta tulevan sillan tuntumasta. Joen varrella lojuu hylätty flyygeli, puihin on ripustettu koristeita ja käsin maalatun tienviitan mukaan Harkovaan on 1154 kilometriä matkaa.

Kävelemme mukulakivien peittämän taidekeskuksen sisäpihan halki. Gallerioista pilkottaa valoa ja Užupisin informaatiopisteen ovi olisi kutsuvasti avoinna, mutta jatkamme silti matkaamme eteenpäin.

Graffitit kuuluvat vahvasti Užupisin ilmeeseen. Paikallisen taiteilijan Martynas Šniokan maalaamat intiaanin kasvot edustavat kaupunginosan taidokkainta katutaidetta.

Saavumme pian Užupisin keskusaukiolle. Pientä kolmionmuotoista toria vartioi näyttävä enkeliä esittävä patsas, jota pidetään kaupunginosan symbolina. Aukion laidalla kannattaisi kuulemma käydä kahvilla Coffee1:ssa ja oluella Špunkassa, mutta molemmat jäävät nyt väliin.

Užupisissa on paljon houkuttelevia kahviloita, baareja ja ravintoloita. Oma valintamme osuu Šturmų Švyturysiin, josta kerroin tarkemmin aiemmassa Vilna-postauksessa.

Užupis julistautui pilke silmäkulmassa omaksi tasavallakseen vuoden 1997 aprillipäivänä. Kuten kunnon valtiolla ainakin, myös Užupisilla on 41 artiklaa käsittävä perustuslakinsa. Perustuslakiin voi tutustua Paupio-kadun varrella, josta se löytyy useilla eri kielillä kiiltäviin peililaattoihin painettuna.

Perustuslaki korostaa Užupisin vapaata ilmapiiriä. Mieleeni jäävät muun muassa kohdat, joiden mukaan jokaisella on oikeus erehtyä, rakastaa ja olla huomaamaton. Koiralla on oikeus olla koira. On myös hyvä, että jokaisella on oikeus juhlia syntymäpäiväänsä tai jättää juhlimatta.

Užupis on varsin mukava kohde pienelle kävelyretkelle ja rentoon ajanviettoon. Ohitamme kuluneita tiiliseiniä, rapistuneita sisäpihoja ja vaihtelevaa katutaidetta sekä huomaamme erilaisia poikkitaiteellisia projekteja. Joukkoon mahtuu myös perinteisiä arvokkaalta näyttäviä taidegallerioita.

Oma lukunsa on graffitien reunustama Jono Meko Skersvėjis -niminen kuja. Ilta pimenee hiljalleen ja jostain käytävän kätköistä kuuluu teemaan sopivaa rap-musiikkia. Löydämme pian paikallisen teinijoukon iltaa viettämästä.

Tutkimme värintäyteisiä seiniä ja päädymme hämyisen portaikon kautta puistoalueen laitaan. Rapistumaan jätettyjen talojen töhrityissä seinissä ei ole enää omiin silmiini mitään kaunista, mutta löydämme sentään pari sympaattista kissamaalausta.

Graffitikuja on nimetty elokuvaohjaaja Jonas Mekasin mukaan. Mekas syntyi Liettuassa, mutta teki uransa Yhdysvalloissa kokeellisten elokuvien parissa. Užupisin kunniakansalaiseksikin nimetty Mekas menehtyi pari kuukautta sitten 96 vuoden kunnioitettavassa iässä.

Vilnan välimatkat ovat lyhyitä ja Užupisin sijaintia voi pitää hyvinkin keskeisenä. Vanhaakaupunkia halkovalle Pilies-kadulle tai kauniiseen Pyhän Annan goottilaiskirkkoon kävelee Užupisin sillalta vain parissa minuutissa. Kolea maaliskuun alun iltahämärä antaa tuskin parasta mahdollista kuvaa paikasta, jossa mieli karkaa haaveilemaan lämpimistä ja kiireettömistä kesäpäivistä. Užupisin kauneus on silti vuodenajasta riippumatta katsojan silmässä.

Užupisia voi kuvailla rosoiseksi ja paikoitellen rappioromanttiseksikin, mutta välillä mennään kaunistelemattomasti pelkän rähjäisyyden puolelle. Ilmapiiri on silti hyväntahtoinen ja turvallinen. Kaupunginosa on joka tapauksessa eläväisyytensä ja erilaisuutensa ansiosta erinomainen vierailukohde, jota ei kannata jättää Vilnassa väliin.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 24.3.2019 at 17:06

    Kuvien perusteella tuolla tosiaan mennään välillä kaunistelemattomasti pelkän rähjäisyyden puolelle. Tällaiset kohteet ovat kuitenkin myös mun mielestä kiinnostavia, vaikka ne joskus häilyvätkin siinä rajalla, että löytyykö mitään nättiä vai ei. Vilna on vielä mulla käymättä, mutta jos tulee mentyä sinne, niin täytyyhän noilla kujilla käydä katselemassa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.3.2019 at 10:39

      Vilna on viihtyisä kaupunki, jota voi lämpimästi suositella vaikka viikonloppukohteeksi. Parissa päivässä ehtii nähdä jo paljon. Užupis on kiinnostava kaupunginosa, jossa on kauniit ja rumat puolensa. Ihan rähjäisimmistä paikoista ei tullut edes kuvia, mutta paikoitellen on siistiäkin.

    Leave a Reply