Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Retkiä Dublinista – Howthin kalliot ja Malahiden linna

Irlannin vilkkaasta pääkaupungista kannattaa tehdä retkiä lähiseudulle. Kävimme kymmenisen vuotta sitten sekä Howthissa että Malahidessa, jotka molemmat soveltuvat erinomaisesti päiväretkikohteiksi.

Dublin ei anna kovin kattavaa käsitystä Irlannista, joten lyhyelläkin matkalla kannattaa piipahtaa myös pääkaupungin ulkopuolella. Kätevä Dart-juna kuljettaa lähiseudun rannikkokyliin nopeasti ja edullisesti. Keskustasta pohjoiseen päin lähdettäessä mielenkiintoisimpia vierailukohteita ovat Howth ja Malahide, jotka molemmat ovat noin puolen tunnin junamatkan päässä.

Howthin satamassa puhaltaa raikas merituuli. Kävelemme heti aluksi itäiselle laiturille kyselemään kuljetusta läheiselle Ireland’s Eyen saarelle, jossa käyminen kuulostaa kiinnostavalta ajatukselta. Löydämme Mark-nimisen miehen, joka ohjaa meidät punaisen avoveneen Little Flowerin kyytiin. Odotamme vielä paria muuta matkustajaa, kunnes Mark käynnistää moottorin ja vene irtoaa laiturista.

Aallokko on onneksi siedettävä, joten pääsemme perille ilman suurempia ongelmia. Kevytkin tuuli keinuttaa silti alusta jonkin verran koko vartin mittaisen matkan ajan. Vedessä voisi hyvällä tuurilla nähdä hylkeitä, mutta niitä ei tule nyt vastaan.

Perillä meitä odottaa pieni asumaton saari, joka on erityisesti lintubongaajien suosima retkikohde. Sovimme Markin kanssa palaavamme veneelle jo puolen tunnin kuluttua, sillä taivaalla liikkuvat pilvet enteilevät sadetta, eikä meillä ole aikomusta jäädä kiikaroimaan lintuja pidemmäksi aikaa.

Ireland’s Eye on jätetty melko lailla luonnontilaiseksi. Muutamaa kapeaa polkua ympäröi korkea heinikko, jonka seassa on piikkipensaita ja nokkosia. Emme näin ollen viitsi lähteä tutkimaan vaikeakulkuista saarta läpikotaisin, vaan käymme kuvaamassa pyöreää Martello-tornia. Se rakennettiin aikoinaan puolustustarkoitukseen Napoleonin mahdollisen hyökkäyksen varalta.

Ruohikon seassa taapertaa pieni harmaavalkoinen lokinpoikanen. Lokkeja näkyy muutenkin runsaasti niin komeilla rantakallioilla kuin pilvisellä taivaallakin. Täällä olisi kuulemma pieni mahdollisuus nähdä pari lunniakin, mutta sitä varten pitäisi taivaltaa saaren toiseen päähän. Muita Ireland’s Eyen lintuja ovat suulat, kiislat, ruokit ja merimetsot.

Nälkä ehtii jo yllättää, kun saavumme takaisin Howthin satamaan. Pysähdymme lounaalle ensimmäiseen huomaamaamme pubiin. Nautimme viihtyisästä tunnelmasta sekä peri-irlantilaisesta ruoasta. Fish and chips ja tuopillinen Guinnessia johdattavat paikallisen kulttuurin ytimeen.

Pubilounaan voimalla on hyvä jatkaa matkaa Howthin niemeä kiertävälle kävelypolulle. Ohitamme muutaman talon, minkä jälkeen saavumme polkua pitkin etenevälle Howth Cliff Walkille.


Violetteina kukkivien nurmikellokanervien ja muun aluskasvillisuuden reunustama reitti on hyvässä kunnossa. Tihkusade ei haittaa matkantekoa, sillä nautimme ilman raikkaudesta ja kaukaisuuteen jatkuvista merimaisemista.

Katselemme kulkiessamme, kuinka jyrkät kalliot laskeutuvat suoraan mereen. Korviin kantautuu lintujen huutoja ja kaukana alhaalla muutama purjevene luovii Dubliniin päin.

Meillä ei ole sen kummempaa tarkoitusta kiertää koko niemeä, mutta edessä näkyy aina seuraava mutka, jonka taakse haluamme välttämättä kurkistaa. Niinpä polku houkuttelee meidät kulkemaan askel askeleelta noin neljän kilometrin päähän, kunnes näemme rantaa vartioivan Bailyn majakan. Käännymme sisämaahan päin, mutta pysähdymme vielä katsomaan Dublininlahdelle päin avautuvaa maisemaa. Näkyvyys ei ole paras mahdollinen, mutta jossain vastarannalla siintävät Dún Laoghairen satama ja Killineyn kukkula.

Oikaisemme sisämaan kautta takaisin Howthin keskustan suuntaan. Tien varrelle jää siistiltä näyttävä asuinalue. Koko matka on käytännössä alamäkeä, joten taival etenee joutuisasti. Seuraava juna on pian lähdössä, joten palaamme Howthin asemalle suuremmin pysähtelemättä. Howthin keskustaan täytyy tutustua paremmin seuraavalla kerralla.


Seuraava retkikohteemme on Malahide, joka tunnetaan ennen kaikkea komean linnansa ansiosta. Lähdemme junamatkan jälkeen seuraamaan linnalle opastavia kylttejä. Saavumme pian laajalle puistoalueelle, jolta löytyy niin vehreää metsikköä, pallokenttiä kuin niityillä kirmailevia kanejakin.

Linnan sisätiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella, jonka aikana nähdään hienoja mattoja, suuria maalauksia, marmorilla koristeltuja takkoja sekä ylellisiä kristallikruunuja. Samalla saa hyvän käsityksen rakennuksen historiasta. Englannin kuningas Henry II lahjoitti Malahiden maat ansioituneelle ritarille Richard Talbotille vuonna 1185. Talbot pystytti paikalle normannilinnan, joka pysyi suvun omistuksessa lähes keskeytyksettä miltei kahdeksansadan vuoden ajan.

Kuva: Catherine McCluskey / Tourism Ireland

Linnan merkittävimpiin huoneisiin kuuluu Oak Room, jossa huomio kiinnittyy upeasti veistettyyn tummaan tammipanelointiin. Katselemme koristeellisen ikkunan lävitse näkyvää puistoaluetta ja mietimme, millaista elämää linnassa on eletty satoja vuosia sitten.

Kuva: Tourism Ireland

Toinen erityisen vaikutuksen tekevä tila on suuri ruokasali, jonka vaaleita seiniä koristavat monet maalaukset. Neljätoista Talbotin suvun miestä kokoontui tänne syömään aamiaista ennen Boynen taistelua heinäkuussa 1690. Iltaan mennessä he kaikki olivat kuolleet.

Kuten kunnon irlantilaisessa linnassa kuuluukin, on myös Malahidessa omat kummituksensa. Linnassa kerrotaan asuvan viisikin eri kummitusta, joista tunnetuin on hovinarri Puckin haamu. Maallisessa elämässään puukotetuksi joutunut Puck asustaa ruokasalin nurkasta löytyvän pienen oven takana.

Linnaa ympäröi upea puutarha-alue, johon tutustumiseen kannattaa varata aikaa. Katselemme auringonpilkahdusten ja sadekuurojen sävyttämässä säässä suuria puita sekä värikkäitä kukkia. Puutarhassa näkyy ennen kaikkea lordi Milo Talbotin kädenjälki. Talbot kuoli vuonna 1973, minkä jälkeen linna siirtyi hänen sisarensa omistukseen ja pari vuotta myöhemmin Irlannin valtiolle.

Palaamme metsikön halki Malahiden keskustaan, joka on odotuksiimme nähden jopa yllättävän vilkas. Suunnistamme kahvilan kautta suojaiseen satamaan, jonka tyynessä vedessä kelluu pieniä veneitä. Täällä kevyen merituulen jälleen puhaltaessa voi olla tyytyväinen näiden retkipäivien antiin. Vaikka Dublin onkin mukava kaupunki, alkaa kiinnostavin Irlanti heti keskustan ulkopuolelta.



Dart-junien aikatauluihin voi tutustua Irish Railin sivuilla. Muista, että rata haarautuu Dublinin pohjoispuolella, joten Malahideen ja Howthiin kulkevat eri junat.

Mainitsemani veneet liikennöivät Ireland’s Eyen saarelle edelleen. Lisätietoa löytyy Island Ferriesin sivuilta.

Malahiden linnan matkailijapalveluissa on tapahtunut käyntimme jälkeen muutoksia, mutta sisätiloihin pääsee edelleen tutustumaan vain opastetulla kierroksella. Lue lisää Malahide Castlen sivuilta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Suosittelen kaikille Irlannin ystäville myös Facebookista löytyvää Irlanti-viikko sivua! ☘

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply