Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Kävelyllä Singaporen Chinatownissa

Singaporen suuri rikkaus on sen monikulttuurisuus. Oma suosikkini etnisistä kaupunginosista on eläväinen Chinatown, jonka kaduilla on hauska aistia kiinalaisia tunnelmia.

Armoton rankkasade piiskaa katuja Chinatown Point -ostoskeskuksen ulkopuolella. Olemme juuri syöneet maittavan nuudelilounaan samaan aikaan Singaporeen sattuneen FiftyFifty-blogin Sonjan ja hänen miehensä Pyryn kanssa. He jatkavat matkaansa muualle ja meidän perheemme tarkoituksena on lähteä tutkimaan Chinatownia. Sää näyttää kuitenkin lohduttomalta, sillä ukkonenkin jyrähtää muutaman kerran uhkaavasti.


Onnistumme suunnistamaan kuivien metrotunneleiden kautta keskeisen Pagoda Streetin päähän, josta värikkäiden puotien reunustamat kadut jatkuvat varsin kiinalaisissa tunnelmissa. Luovimme kauppakatosten suojissa hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Näemme näillä ahtailla väylillä koko rihkamakauppojen punasävyisen kirjon onnenamuleteista avaimenperiin ja sisustustyynyistä pehmolohikäärmeisiin.

Saavumme pian komean Buddha Tooth Relic Templen ovelle. Vasta vuonna 2007 avattu buddhalaistemppeli on yllättävän uusi, mutta mielenkiintoinen nähtävyys. Ensimmäistä näkemäämme salia hallitsevat kullanväriset patsaat ja muut kauniit esineet.

Siirrymme suurempaan saliin, jossa on meneillään buddhalainen seremonia. Saamme seurata sitä salin takaosassa. Munkkien laulussa on helposti tarttuva sävel, joka toistuu kerta toisensa jälkeen. Hengellisyys välittyy hyvin, vaikkei sanoista ymmärtäisikään mitään. Seurakunta nousee välillä paikoiltaan ja kiertää jonossa salin ympäri. Kaunis temppeli tekee vaikutuksen. Rakennuksen ylemmissä kerroksissa toimii Buddhalaisen kulttuurin museo, jota emme tällä kerralla lähde tutkimaan.

Sade valuu entistä rankemmin Chinatownin kaduille, joten jäämme vielä hetkeksi miettimään jatkosuunnitelmia buddhalaistemppelin katetulle reunustalle. Pahimman myräkän hellittäessä on aika nostaa sateenvarjot esiin ja jatkaa matkaa.


Sää kirkastuu suunnistaessamme Ann Siang Hill -puiston halki. Seuraava etappimme on perinteinen taolaistemppeli Thian Hock Keng, jonka koristeellisten katosten alla leijailee suitsukkeiden tuoksu. Meren jumalattarelle omistettu kiinalaistemppeli on seissyt paikallaan vajaat kaksi vuosisataa. Tuntuu uskomattomalta, että se sijaitsi alun perin meren rannalla. Singaporen rantaviiva on siirtynyt huomattavasti maansiirtotöiden seurauksena.

Hiljaisille pihoille on mukava pysähtyä ennen paluuta kohti taustalla kohoavia pilvenpiirtäjiä. Kävijöitä on vain harvakseltaan, joten saamme olla kaikessa rauhassa ja aistia harrasta tunnelmaa. Taivas kirkastuu, mutta yksittäisiä pisaroita valuu vielä räystäältä alas. Joku polvistuu sivualttarille rukoilemaan.

Oikaisemme Telok Ayer Greenin puistikon pronssipatsaiden ohitse ja päädymme pian takaisin Ann Siang Hillille. Kauniiden rakennusten reunustama Club Street näyttää sikäli nimensä mukaiselta, että baareja tuntuisi olevan riittävästi. Päivällä on vielä hiljaista, mutta vastaan tuleva paljasjalkainen mies kärrää olutlaatikoita jonnekin iltaa varten. Kuvan Amoy Street edustaa samanlaista arkkitehtuuria. Ilmankosteus hipoo huippulukemia, mutta pilvipoutainen sää tuntuu silti miellyttävältä.

Saavumme katetulle Smith Streetille, joka tunnetaan Chinatownin virallisena ruokakatuna. Houkuttelevia itämaisilta herkuilta tuoksuvia kojuja onkin vieri vieressä. Meillä ei ole tällä kerralla nälkä, mutta jalkojen lepuuttaminen japanilaisen jääteen äärellä tuntuu hyvältä ajatukselta.

Smith Streetillä voi syödä edullisesti siistissä ja oikeastaan myös aika mukavalta näyttävässä ympäristössä. Ruoan taso täytyy tulla testaamaan jollakin toisella kerralla. Kiinnitän huomiota viereisen ravintolan ulkoseinässä roikkuvaan työpaikkailmoitukseen, jossa kerrotaan vain singaporelaisten, malesialaisten ja kiinalaisten olevan tervetulleita. Tuntuisi oudolta nähdä kotimaassa vastaava ilmoitus, jossa hyväksyttäisiin vain vaikkapa suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset työnhakijat.


Kierrämme jälleen parin korttelin ympäri Chinatownin sydämessä. Paperilyhdyt roikkuvat katujen yläpuolella ja vanhat kolmekerroksiset rakennukset puisine ikkunaluukkuineen miellyttävät silmää.


Nenään väkisin työntyvä tuoksu kertoo, missä on saatavilla pahamaineista durian-hedelmää. Värikkäistä kujista on helppo nauttia, koska kaikki kauppiaat jättävät ohikulkijat rauhaan.

Hindutemppeli Sri Mariammanin äänet kuuluvat kauas punavalkoisten muurien ulkopuolelle. Suorastaan meluisalta kuulostava musiikki on tärkeä osa hinduseremoniaa, jota pääsemme pian itsekin seuraamaan. Portti sijaitsee näyttävän gopuram-tornin alapuolella. Jätämme kengät alueen ulkopuolelle ja astumme paljain jaloin eteenpäin.


Turistit saavat seurata hinduseremoniaa taustalla, mutta eivät astua liian lähelle pääalttaria. Tuntuu mukavalta päästä seuraaman eri uskontojen rituaaleja saman päivän aikana. Äänekäs ja värikäs hindulaisuus on kuin eri maailmasta harmoniaa huokuvaan buddhalaisuuteen verrattuna. Kaupungin vanhimman intialaisen temppelin sijainti Chinatownissa kuvaa jollain lailla Singaporen etnisten ryhmien sopuisaa yhteiseloa. Kaupunginosasta löytyy myös moskeija ja kirkkokin.

Palailemme hiljalleen kohti metroasemaa ja hotellilla odottavaa iltauintia. Chinatown tuo esiin omaa kulttuuriaan samaan tapaan kuin Singaporen muutkin etniset kaupunginosat. Alueeseen voi suhtautua myös kliseitä pursuavana rihkamakauppojen rivistönä, mutta ainakin itse nautin näistä kortteleista. Kauniit vanhat rakennukset, punaiset paperilyhdyt, markkinakatujen vilinä, temppelien hartaus ja kiinalainen ruoka ovat lopulta melkoisen mainio yhdistelmä.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 10.2.2019 at 14:44

    Mäkin pidän Singaporen Chinatownista, vaikka siihen tosiaan voi suhtautua myös ”feikkinä” kiinalaiskaupunginosana. Eihän se oikeaa Kiinaa juuri muistuta, mutta minusta siellä on mielenkiintoista kierrellä, kun löytyy hienoja rakennuksia, kivoja kojuja ja tietysti myös hyvää ruokaa. Meilläkin muuten osui sateinen sää viimeksi, kun tuolla kiertelimme, ja samalla tavalla puikkelehdimme kauppakatosten suojissa eteenpäin. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.2.2019 at 18:47

      Tuo on mukavaa aluetta, jossa on kiva kierrellä omaan tahtiin ihmettelemässä mitä kaikkea tulee seuraavaksi vastaan. Eihän se mikään autenttinen Kiina ole, vaan oma kiehtova ilmiönsä nimeltä Singaporen Chinatown. Viimeistään New Yorkin Little Italy opetti mulle mistä näissä etnisissä kaupunginosissa on kysymys. Eihän oikeassa Italiassakaan koristella jokaista kadunkulmaa vihreävalkopunaiseksi 😀

    Leave a Reply