Browsing Tag

Viro

Kivaa tekemistä lapsiperheille Martin markkinoilla Kaapelilla

Ah, Tallinna. Sinne sydämeni jäi viime kesänä kun piipahdimme perheen kanssa viikonloppulomalla kauniissa kaupungissa. Jännä miten muutaman tunnin laivamatkan päässä on aivan toinen maailmansa ja ihan harmittaa ettei ole saanut itsestään aikaiseksi ottaa ja lähteä piipahtamaan uudestaan Tallinnassa. Nämä arjen ja viikonloppujenkin kiireet ovat olleet osasyynä siihen, minkä takia sopivaa väliä pieneen viikonloppupiipahdukseen ei ole vain vielä löytynyt.

Pientä Tallinnan tunnelmaa on kuitenkin tarjolla Helsingin Kaapelitehtaan tiloissa kun Tallinnan talvikauden perhe-elämykset esittäytyvät Helsingin Teatterimuseossa tänään lauantaina kello 12-16. Siellä kuulet Tallinnan joulu- ja talvimatkailun uutuuksista, kuten Lennusadaman uudesta näyttelystä ja joulunajan tapahtumista Tallinnassa.

Tallinnan kaupungin matkailutoimiston lisäksi paikalla on runsaasti tallinnalaisia yrityksiä, kuten Viimsin rantakansan museo, Saku Tour, Kalev Spa, Birgitta-festivaali ja Viron Sokos Hotellit.

Kuka lapsi nyt jaksaisi vain kierrellä ständejä ja kuunnella kiltisti pitkiä aikoja pelkkää puhetta? Lapsien (ja vanhempien iloksi) on lomavinkkien lisäksi tiedossa on suosittujen virolaisten klovnien Piipin & Tuutin konserttinumeroita, hiekkakuvien askartelua, pöytäpelejä ja arvontaa sekä Kalevin makeistehtaan herkkuja. Samalla voitte tutustua Teatterimuseon elämykselliseen näyttelyyn.

Teatterimuseon lasten tapahtuma on osa perinteisiä Martin markkinoita, joita vietetään Helsingin Kaapelitehtaalla 22.-23.11. Martin markkinat on Suomen suurin Viro-tapahtuma, joten kannattaakin siis osallistua molempiin tapahtumiin. Tiedossa siis esittelyjä Tallinnan joulu- ja kulttuuritarjonnasta sekä tuoreita ravintolauutisia. Kaikkiin Martin markkinoiden tapahtumiin on vapaa pääsy.

Siitä vain Teatterimuseoon tänä viikonloppuna, osoite Tallberginkatu 1 G, 00180 Helsinki.

Niin juu, ja ei vakituisille lukijoille ohessa vielä postaukseni viimekesäiseltä Tallinna reissulta perheemme kanssa.

https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2014/06/29/rakastuin/
https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2014/06/30/lapsiperheen-tallinna-solo-sokos-hotel-estoria/
https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2014/07/02/lapsiperheen-tallinna-tallinna-teletorn/
https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2014/07/25/lapsiperheen-tallinna-piritan-seikkailupuisto/
https://wpdev.rantapallo.fi/kthetraveller/2014/07/31/lapsiperheen-tallinna-ravintola-peppersack/

Ja talvista Tallinnan tunnelmaa alla:

 

 

 

Lapsiperheen Tallinna: Ravintola Peppersack

Monille suomalaisille tuttu, Raatihuoneentorin läheisyydessä sijaitseva Ravintola Peppersack oli meidän perheen valinta keskiaikateemaan sopivaksi ruokaravintolaksemme kun Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi tutustumismatkallamme illallisen koko perheelle. Meille vanhemmille Peppersack oli jo aiemmilta kerroilta tuttu ja valinta oli helppo koska olimme pitäneet heidän ruoistaan.

Keskiaikainen ravintola itsessään on hyvin kaunis ja sieltä löytyy useita kerroksia joissa on erilaisia ja sopivia alueita niin isoille kuin pienemmillekin seurueille. Kellarikerroksesta puolestaan löytyy Kolmen Sammakon Grilli, jossa ruoka valmistetaan avokeittiössä asiakkaiden silmien edessä.

Lapsille oli oma ruokalistansa joka sisälsi ne perussuosikit kuten esimerkiksi nauravat nakit. Hyvin tuntui ruoka uppoavan jälkikasvulle ja me vanhemmat saimme keskittyä omaan ateriointiimme. Vuohenjuustosalaatti hunajakuorrutuksella.Talonsalaatti ankanfileen ja auringossa kuivatettujen tomaattien keraKäsityöläisen unelma: Grillattu naudan sisäfilee lämpimän vihannessalaatin, uuniperunoiden ja kirsikkaviinikastikkeen keraMöllerin neidin onni: Vihanneswok riisin, kikherneen ja cashew-pähkinöiden kera.

Illallisen kohokohtana ja ohjelmanumerona oli miekkataistelu, jossa taisteltiin mm. kauniin neidon suosiosta. Esitys sisälsi niin jännitystä kuin huumoriakin, ja näyttelijät olivat todella ilmeikkäitä mikä tietysti lisäsi tunnelmaa esityksen aikana. Meidän aikuisten lisäksi lapset nauttivat kovasti esityksestä ja jälkikäteen intoutuivatkin pieneen leikkisään miekkailuun hammastikuilla. Varoituksen sanana kuitenkin pienempien lasten vanhemmille, esitys sisältää jonkin verran väkivaltaa ja huutamista joten kannattaa varoitella etukäteen/varautua selittämään tilanteita taikka sitten aterioida toisena ajankohtana. Yleisesti ottaen suosittelen kuitenkin varaamaan pöydän sellaiselle ajankohdalle että pääsee näkemään hupaisan esityksen.

   Esityksen jälkeen olikin vuoro nauttia herkulliset jälkiruoat.Vana Turu unelma: Valkoinen suklaa-limettileivos vadelmakastikkeen kera. 

Munkin kiusaus: Crème Brûlée mansikkakastikkeen kera.

Palvelu ravintolassa oli ystävällistä, ruoka oli jälleen maittavaa ja annokset tuhdin kokoiset. Keskivertoa paremmat annokset olivat hinta-laatusuhteeltaan ihan hyvät ja ehkä siksikin Peppersack on pysynyt ihmisten suosiossa. Illalla ravintolaan tuli isoja ryhmiä, joten kannattaa varmuudelta varata pöytä ennakkoon varsinkin jos miekkataistelu kiinnostaa.

Ravintola Peppersackin sivuille pääset suoraan tästä.

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.

Lapsiperheen Tallinna: Keskiaikainen Kiek in de Kök

Vanhempana minua alkoi hieman epäilyttää se miten lapset enää intoutuisivat jatkamaan tutustumisturneetaan Tallinnan kaupungin matkailutoimiston järjestämän ohjelman puitteissa, sillä takana oli jo Tallinna Teletorniin tutustuminen ja Piritan Seikkailupuisto sekä lapsille maittava lounas perheemme virallisessa hätäravintolassa Mc Donald’sissa. Kävimme hiukan freesautumassa hotellissa ennen Kiek in de Kökiin ja Neitsyttorniin tutustumista, joten lapsia alkoi kiinnostaa enemmän Solo Sokos Hotel Estorian Loungessa olleet keksit ja pieni lepohetki. Onnekseni meille tutustumispaketin mukana tulleesta infolehtisestä kävi ilmi Kiek in de Kökin nimen tarina, joten innoissaan lapset päättivät lähteä katsomaan kuinka moneen keittiöön he pystyisivät kurkkimaan Kiek in de Kökin ikkunoista.

1400-luvun jälkipuoliskolla rakennettu Kiek in de Kök oli 1500-luvulla Pohjois-Euroopan jykevin tykkitorni. Mäellä sijaitseva torni oli sen verran korkea, että vartijat pystyivät näkemään vihollisen etulinjojen taakse. Tottahan toki samoista ikkunoista pystyi samalla näkemään läheisten talojen keittiöihin, josta tornin nimikin tulee. Kiek in de Kök kun tarkoittaa ”kurkkaa keittiöön”.

Epäilyni lasten laskeneesta motivaatiosta tutustua paikkaan hälveni pian kun saavuimme paikalle. Tykit, aseet, kuulat, ammukset sun muut sai lapset kiertelemään tornia innoissaan. Lattiassa olevasta lasiaukosta oli kiva kurkistella mitä kerrosta alempana tapahtui ja vanhojen aikojen esineet sai aidosti pohtimaan sitä millaista elämä aikoinaan oli. Olisiko ollut kiva kävellä vanhoilla puukengillä, mites varpaiden kävi kylmänä päivänä? Miltä mahtoikaan maistua pienen pienessä keittiössä vartaassa kypsennetty possu ja tuliko savu keittiöstä paljonkin ympäri paikkaa kun liesituuletinta ei tuolloin ollut? Ja voi että, kyllä nykyajan vesiklostetti vain on ultimaattista luksusta.

Rappusia talsiessamme ylös ja alas pohdimme yhdessä sitä miten rappusissa pärjäsi kompastumatta jos tulisi kiire. Miekkataistelut rappusissa vaati varmasti ammattitaitoa ja voi että kun se prinsessan hameenhelma olisi voinut jäädä jalan alle ja prinsessa kaatua ryminällä rappusiin.

Tykkien ja aseiden lisäksi Kiek in de Kökissä oli esillä myös mm. keskiaikaisia kidutusvälineitä, muuta sen aikaiseen elämiseen liittyvää, maalauksia ja Vanhankaupungin pienoismalli.

Kerroksia kiivetessä ihmeteltävää riitti ja ylimmästä kerroksesta löytyi kahvila, josta olisi voinut ostaa pientä purtavaa. Lattiassa olleesta lasiaukosta lapset yrittivät kurkkia tornin alakerrokseen saakka ja tietty niitä keittiöitäkin piti metsästää Tallinnan Vanhaankaupunkiin avautuvista ikkunoista.

  Keskiaikaisesta tunnelmasta intoutuneet lapset päättivät kokeilla myös jousiammuntaa tornin lähellä olleella jousiammuntaradalla. Nuorempi alkoi olla sen verran poikki päivän aktiviteeteista, että hävittyään pisteillä isommalle sisarukselleen pienoinen kriisi oli valmis. Neitsyttorni siis jäi valitettavasti käymättä, mitä nyt kiipesimme pikaisesti kapeat rappuset siinä tornin viereisellä muurilla.

Keskiaikaisten tarinoiden lisäksi Tallinna tarjoaa paljon muutakin lapsiperheille. Kivoja ideoita koko perheelle löytyy Tallinnan kaupungin matkailutoimiston omilta virallisilta sivuilta, linkki tässä.

Visiitti Kiek in de Kökiin ylitti kaikki odotukset. Lasten takia tutustuminen jäi melko pintapuoliseksi ja esimerkiksi Bastionin tunnelit jäi kokonaan kokematta. Kannattaa ostaa yhteislippu jos tornit ja tunneli kiinnostavat, mutta jokaisessa voi toki vierailla erikseenkin. Huomioithan myös sen, että Tallinn Cardilla sisäänpääsyt museoihin ovat pääsääntöisesti ilmaisia joten kannattaa harkita kyseisen kortin hankintaa Tallinna-lomansa ajaksi, varsinkin kun edut eivät rajoitu vain museokäynteihin. Lisätietoja Tallinn Cardista suoraan täältä.

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.

Lapsiperheen Tallinna: Piritan Seikkailupuisto

Tallinnan televisiotornilta ei kauaa aikaa mennyt bussilla kun olimme jo saapuneet perheen kanssa seuraavaan ohjelmassamme olleeseen kohteeseen, Piritan seikkailupuistoon. Hieman peloissani minä olin, sillä olin tutustunut kohteeseemme netissä jo ennakkoon ja tiesin sen että tulisin keikkumaan korkealla. Korkeanpaikankammoisena ajatus ohuista parruista useiden metrien korkeudessa sai palan nousemaan kurkkuun, mutta kiinnostus oman korkeanpaikankammon voittamiseen ja eräänlainen seikkailumieli sai minut tepastelemaan päättäväisesti bussipysäkiltä seikkailupuiston portille.

Meren lähellä, vain noin 15 minuutin bussimatkan päässä Tallinnan keskustasta sijaitseva Piritan seikkailupuisto oli meidän perheelle aivan uusi tuttavuus. Metsän siimeksessä oli kuusi erilaista rataa, jotka vaikeutuivat aina numeron suuretessa. Alle 115 cm:n pituisille lapsille oli oma matala temppuiluratansa, jonka vierellä vanhemmat pystyivät kulkemaan ja auttamaan pikkupilttejään. Korkeanpaikankammoisena ja melko tiukan aikataulun takia pysyttelimme kolmella ensimmäisellä radalla, jotka sopivat alle 140 cm:n pituisille seikkailijoille.

Aiempi temppuiluni rajoittui yhteen kertaan Norwegian Breakawayn temppuradalla yli vuosi sitten, joten oli hienoa että saimme opastusta turvavaljaiden käyttöön ja radalla liikkumiseen. Henkilökunta oli ystävällistä ja hyvin auttavaista, minkä johdosta melko luottavaisin mielin minä lasten kanssa lähdin talsimaan rataa.

Mites se menikään? Sininen silloin ja keltainen tuolloin, mutta tuossa kohtaa kaikki yhdessä. Niin juu, ja aina kiinni ainakin yhdestä kohtaa. Lievää hitautta ja arpomista havaittavissa aluksi jopa äidillä, joten hyvä on jos kokemattomia lapsia on auttamassa ainakin yksi vanhempi radalla. 

Ensimmäinen nousu tuntui ihan helpolle, mutta nuoralla keikkuessa hymy vaihtui paniikkiin ja suoranaiseen kauhuun. Wihii, tämä on turvallinen paikka haparoida! Nyt pyörii ja keikkuu jalkojen alla… Tuskanhiki nenältä pois ja eikun matkaan! Ja täällä toinen hurjapää.    Voiko yksien tikapuiden kiipeäminen olla niin vaikeaa? Kyllä! Kolmas rata alkoi olla jo sellainen, että se alkoi vaatia aikuisen apua jo hieman enemmän lapsille. Olikin hyvä että jätimme leikin siihen, koska ehkä noin viiden metrin korkeudessa minun työskentelykykyni alkoi vaikeutua korkeanpaikankammoni takia.  Tämä on mahtavaa!

Omalla tavallaan harmittaa ettei uskallus ja aika riittänyt viimeisten ratojen läpikäymiseen. Rannan puoleiselta radalta olisi lisäksi kuulemma ollut näkymät merelle ja Tallinnan vanhaankaupunkiin. Lapsille puiden latvoissa keikkuminen ja kiipeileminen oli mahtava kokemus, mutta niin myös minulle. Radan läpikäyminen vaati keskittymistä ja ajoittain unohdin olevani siellä korkealla. Keli oli mitä mahtavin meidän ollessa radalla, mutta sateella puiden muhkeat latvat olisivat varmaan antaneet sopivasti suojaa seikkailijoille.

Mitä lapsemme sitten pitivät seikkailupuistosta? Naamat messingillä he muistelivat kolmosradan pitkää köysiradan liukua, riippumattoa ja kaikkia kiipeilyjä. Kavereille ja isovanhemmille on jo kerrottu ahkerasti paikasta ja toisen kännykässä komeilee kuva maailman komeimmasta liu’usta, missäs muuallakaan kuin Piritan Seikkailupuistossa. Vanhempana nautin suunnattomasti lasten iloisista ilmeistä, pohdinnoista ja yhteistyöstä joskus jopa hieman hankalissa kohdissa. Kiinnitin huomiota myös siihen, että eräässä kohdassa jonkun lapsen jäädessä vaikeuksiin henkilökunta tuli metsän siimeksestä auttamaan lasta. Hatunnosto korkeilla tikkailla kiipeilevälle työntekijälle, joka keikkui turvavaljaitta korkealla puiden siimeksessä. Itse pitelin kahta lujempaa omista turvavaljaistani pelastusoperaatiota seuratessani.

Koko radan läpikäymiseen mennee alta kolme tuntia, joten oivan sijainnin ja hyvien liikenneyhteyksien takia tämä kohde sopii hyvin myös päiväristeilijöille. Omasta ja lasteni puolesta voin suositella kohdetta niin lapsiperheille kuin seikkailumielisille aikuisille. Toisaalta kohde on oiva myös korkeanpaikankammoisille, sillä siellä radalla jos missä pystyy kokeilemaan omia rajojaan.

Piritan seikkailupuiston omille sivuille pääset suoraan tästä. Älkää antako suomennettujen sivujen kirjoitusvirheiden häiritä.

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.

Lapsiperheen Tallinna: Tallinna Teletorn

Me olemme miehen ja lasten kanssa vierailleet elämässämme useammissa torneissa, seisoneet näköalatasanteilla niin Hongkongissa kuin New Yorkissakin ihmetellen näkymiä ja toisaalta myöskin hieman kyllästyneet aikojen saatossa samaan kaavaan. Siksi Tallinnan televisiotorni ei ollut ihan ykköskohde vierailulistalla silloin kun teimme päiväristeilyjä Tallinnaan. Mitä ihmeellistä yhdessä tornissa nyt voisi olla? Jälleen kerran väärä olettamus meiltä perheen aikuisilta, joten hyi meitä.

Tallinnan matkailutoimiston suunnitteleman ja tarjoaman tapahtumarikkaan päivän aloitimme tutustumalla vuonna 1980 valmistuneeseen 314 metriä korkeaan televisiotorniin, joka olikin kaikkea muuta kuin pelkkä näköalatorni. Matka Tallinna Teletornille ei sekään vienyt kauaa, sillä bussilla pääsi Viru keskuksesta tornille 20 minuutissa.

Tornin alakerrassa oli esillä näyttely tornista ja sen mielenkiintoisesta historiasta. Lapsille oli tarjolla hauskaa tekemistä joten meillä aikuisillakin oli hieman aikaa tutustua seinillä olleisiin tietoiskuihin. Samasta tilasta löytyi myös 3D elokuvateatteri, mutta valitettavasti meillä ei ollut mahdollisuutta käydä katsomassa elokuvaa.

 

Jonkin aikaa alhaalla kierreltyämme siirryimme tornin näköalakerrokseen hissillä, jonka matka alhaalta ylös kesti 49 sekuntia. Täytyy myöntää että hämmästyin saavuttuani tornin näköalakerrokseen. Lapset kirmasivat innoissaan ja minä vain huokailin. Komeat näkymät niin sisällä kuin ulkona, lapsille tilaa tulla ja mennä sekä tietysti mielenkiintoista tekemistä ja luettavaa. Tiloissa nimittäin sijaitsi interaktiivinen Viron huippujen huiput-näyttely jossa tutustuttiiin lähes kolmeenkymmeneen virolaiseen huippusaavutukseen. Lapset tutkivat innoissaan robottinäyttöjä jotka taipuivat tutkimaan tulleen henkilön suuntaan, kokeilivat ja ihmettelivät. Multimedianäytöt mm. suurensivat kiinnostavia kohteita ulkona sijainneella kameralla ja kovasti me yritimme zoomata Helsingin suuntaankin, mutta nätistä kelistä huolimatta oman pääkaupunkimme näkeminen jäi haaveeksi. Eräällä näytöllä oli mahdollisuus myös katsella miltä samat paikat näyttivät ennenvanhaan.

Näyttelyssä tutkimme myös sitä, kuinka monta samanlaisen näköistä ihmistä löytyisi Virosta. Annoin koneellle omat mittani ja ominaisuuteni, joten alla tulos minun kaltaisistani ihmisistä. Lapsia kone ei vertaillut mutta innosta puhkuen lapset antelivat isovanhempiensa mittoja koneelle.

Kaiken sisällä olleen mielenkiintoisena tekemisen lisäksi tornista tietysti avautui hulppeat 360 asteen näkymät alas Muugan metsiin, merelle ja kauempana paistavaan Tallinnan vanhaankaupunkiin.

Yksi jännimmistä asioista lapsille oli tietysti 175 metriä korkealla olleen tilan lattiassa sijainneet pienet lasilattia-aukot. Korkeanpaikankammoisena arastelin itse hieman lasin päällä seisomista, mutta pian minäkin temppuilin ja tutkin ahkerasti lasten kanssa lattiasta avautuvia näkymiä.

 Ei se bloggaaja vaan ne mahtavat näkymät!

Kerrosta ylempänä (22. krs) sijaitsi kahvila-ravintola, josta pääsi helposti ulkona sijaitsevalle isolle näköalaparvekkeelle. Päivisin kahvilana toimiva tila muuttuu illalla ravintolaksi jossa voi viikonloppuisin nauttia myös elävästä musiikista. Itse emme ehtineet testata kahvila-ravintolan palveluja ollenkaan tällä kertaa, mutta ehkäpä vielä joskus palaamme uudelleen ravintolaan.

Ravintolan parveke oli mukava paikka oleilla kauniina kesäpäivänä ja tarjolla oli myös vilttejä jos vilu olisi iskenyt. Siinä näkymiä ihaillessamme huomasimme myös tornin henkilökuntaan kuuluneen miehen kantamassa köysiä ja mieheni silmät alkoivat loistaa. 20 eurolla olisi päässyt tekemään tornissa 30 minuuttia kestävän äärelläkävelyn, jonka yhteydessä olisi myös otettu valokuvia ja lähetetty sähköpostiin veloituksetta. Jälleen kerran yksi must do-listalle lisätty asia, sillä tällä kertaa aikaa moiseen erikoisuuteen ei ollut. Hurjapäisemmille tiedoksi että samaisesta tornista on mahdollisuus tehdä myös köysilaskeutuminen, minkä aktiviteetin minä tosin kierrän varmasti kaukaa elämäni loppuun saakka. Äärelläkävelyä minä kuitenkin harkitsen vakavasti, sillä kai sitä voisi ihan kiltisti tallustella parvekkeen ulkopuolella pitäen tiukasti kiinni verkkoaidasta?

Alakertaan palattuamme törmäsimme vielä tiloihin pystytettyyn televisiostudioon jossa olisi ollut mahdollisuus tehdä oma videotervehdys ja lähettää se jollekin. Valitettavasti laite oli epäkunnossa mutta meitä se ei paljoa haitannut, sillä nappasimme kännykameran ja filmasimme oman lastemme tekemän tervehdyksen muistoksi.

Myymälästä ostimme vielä pienet matkamuistot ja menimme ulos lyhyeksi aikaa lasten leikkipaikalle ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä.

Visiitti Tallinnan televisiotorniin oli ikimuistoinen. Koettavaa riitti paljon niin lapsille kuin meille aikuisillekin ja tuntui itse asiassa siltä, että lippuun merkitty tunti oli hieman lyhyt aika vaikka tornissa ei ollut paljoa väkeä aamutuimaan.

Voin suositella televisiotornia kaikille erilaisten aktiviteettien takia. Tornin juurelta löytyy myös aurinkoinen terassi janoisemmille jonka hintatasosta en osaa valitettavasti enempää sanoa.

Pikkuvinkkinä vielä erityisesti lapsiperheille: olkaa liikkeellä heti tornin avaamisen aikaan aamulla kello 10.00 niin paikka on rauhallinen.

Tallinnan Teletornin suomenkielisille sivuille pääset suoraan tästä. Ehdottomasti visiitin arvoinen kohde!

Postaus on osa yhteistyötä Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen kanssa. Tallinnan kaupungin matkailutoimiston majoituspartenerina toimi meidän tapauksessa Solo Sokos Hotel Estoria. Tallinnan kaupungin matkailutoimisto tarjosi matkat, majoitukset, yhden illallisen ja sisäänpääsyt suunniteltuihin kohteisiin, me maksoimme muut ruoat, liikkumiset paikkojen välillä ja muut tekemiset. Kaikista tarjotuista asioista huolimatta mielipiteet täysin omia.