Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Viro

Tallinkin asiakaspalvelu testissä Silja Europalla, kuis sujui?

”Ei ole!”

Tuo surullisen kuuluisa, melkeinpä Tallinkin tunnuslausahdukseksi muodostunut sana-asetelma. Nuo kaksi sanaa, jotka saivat aikoinaan miehen ja minutkin vetämään eräällä risteilyllä herneen nenän syövereihin niin pahasti, että päätimme olla käyttämättä kyseisen yhtiön aluksia hyvin pitkään aikaan.

Kyllähän me jatkoimme matkaamista Tallinkin aluksilla myöhemmin, mutta vasta nyt me saimme raivattua miehen kanssa kalentereistamme tilaa 22 -tunnin risteilylle laajasti uudistetulla Silja Europalla. Hyttinä meillä oli ihanan, ison ikkunan Deluxe minibaarilla ja erikoisaamiaisilla, mukavasti hintaan 35 euroa/perjantailähtö. Kyseisen lähdön me valitsimme juuri aluksen erinomaisen viihteen takia, sillä esiintyjänä oli Itämeren paras bilebändi Disco Inferno.

Tehän tiedätte, että minä olen tällainen asiakaspalvelua rakastava ja vaativa nainen. Olen ystävällinen asiakaspalvelijoille, arvostan heidän työtään ja kohtelen kaikin puolin asiallisesti, mutta samalla myöskin oletan, että asiakaspalvelija on ystävällinen ja tekee työnsä halulla. Voitte arvatakin, että astuin Länsiterminaaliin mielenkiinnolla ja asetin TallinkSiljan henkilökunnan salaiseen testiin koko matkan ajaksi aina terminaalista lähtien. Kuis kävi?

Lähtöselvitys

Mies oli vasta matkalla terminaaliin, joten yritin vältellä tiskillä asioimista tekemällä lähtöselvityksen automaatilla. Lähtöselvitysautomaatti ei suostunut yhteistyöhön kanssani, vaikka paikalla ollut virkailijakin yritti saada automaattia toimimaan. Virkailija pyyteli tapahtunutta anteeksi ja ohjasi minut Gold-asiakkaiden tiskille, jossa palvelu oli kaikin puolin yhtä hymyä ja ystävällistä. Oman, varausvaiheessa tehdyn virheen johdosta Gold-asiakkaiden juomakuponkeja tuli vain yhdelle henkilölle, joten jouduin palaamaan mieheni kanssa myöhemmin uudestaan lähtöselvitystiskille selvittämään asiaa. Jälleen kerran asiakaspalvelutilanne oli oikein positiivinen ja tulpahan samalla opittua myös se, että varausta tehdessä kannattaa laittaa kaikkien klubilaisten korttinumerot mukaan etujen saamiseksi.

Deluxe-hytti

Hyttimme oli kaunis ja asiallisesti siivottu, eikä matkustajien bilettäminen ollut saanut paikkoja vielä huonoon kuntoon. Tallinkin kuuluisat kovat patjat oli muutoksen myötä vaihtuneet pehmeämpiin, joskin tyynyt ja peitot olivat edelleen ohuita. Minibaarista löytyi kaksi piccoloskumppaa, kaksi olutta, kaksi cokista, kaksi Spriteä ja kaksi 0,5 litran vettä, toinen kuplilla ja toinen ilman.

Hytin kokovartalopeilistä plussaa.

Ja pisteet myös isosta, ihanasta erkkeri-ikkunasta. Tartteeko enempää selitellä kun ikkunoista avautuu upeat merimaisemat ja kätösessä on lasi skumppaa? Juu, pienet on pienen ihmisen ilot!

Grill House, päivällinen ja aamupala

Halusimme syödä nopeammalla kaavalla, mutta nauttia samalla rauhasta ja palvelusta, joten päädyimme aterioimaan Grill House -ravintolaan heti sen avauduttua. Paikkavarausta emme tarvinneet, joskin ravintola täyttyi nopeaan tahtiin saavuttuamme sinne. Kannattaakin kiltisti tehdä pöytävaraus ravintolaan ennen matkaa.

Saanen esitellä 16 euron hintaisen Veggie -annoksen: Grillattua kesä- ja myskikurpitsaa, kikhernepyrettä, herkkusieniä, pinaattia ja maalaisranskalaisia.

Annos oli maittava, joskin melko suolaisen makuinen. Ravintoloiden portobello-sienien ahkeran käytön takia herkkusienet ovat edelleen minulle kauhistus, mutta innostuin aivan valtavasti lautasellani olleista chili- ja valkosipuliöljyssä paistetuista herkkusienistä. Menusta olisi ollut mahdollista tilata myös alku- ja jälkiruoka, tai noutaa ne tuttuun tapaan erillisestä alku- ja jälkiruokapöydästä. Palvelu ravintolassa oli hyvää ja mikä parasta, suomen kielellä pärjäsi koko aterioinnin ajan.

Deluxe-hytin hintaan kuuluva erikoisaamiainen skumppalasin kera nautittiin myös Grill Housessa. Kaikki tarvittava löytyi, joskaan marjoja en tuntunut löytävän tarjottavista. Palvelu aamupalalla oli ihan yhtä hyvää ja tyhjät lautaset hävisivät sopivaan tahtiin pöydästämme.

Erityiskiitos lese- ja siemenvalikoimasta!

Corner Bar, Ocean Club ja ihqu Disco Inferno

Bileilta alkoi maittavilla drinkeillä Corner Barissa. Miehellä oli negatiivinen muistikuva tiskillä olleesta asiakaspalvelijasta edelliseltä risteilyltä, mutta tällä kertaa ei niin asiakaspalvelijaksi syntyneellä asiakaspalvelijalla oli vahva yritys palvella vaikkei kielitaito ollut parhaimmasta päästä. Pisteet siitä.

Ocean Club oli jälleen iloista bileporukkaa täynnä. Löysimme miehen kanssa hieman rauhallisemman alueen läheltä casinoa, josta oli hyvä katsella muita ihmisiä ilman, että olisi ollut tarvetta pelätä niskaan kaatuvia juomia. Positiiviseksi yllätykseksi pöytiimme pelasi tarjoilu, joten saimme sinne juomamme ilman jonottelua palvelutiskillä. ”Kiitos ja ole hyvä” tulla tupsahti henkilökunnalta ihan luonnostaan.

Jösses, kattokaas tuota. Tarjoilija toi ihka oikean juoman pöytään!

Disco Inferno pisti taas hyvän shown pystyyn puolen yön maissa soittaen yhteensä kolme settiä. Ensimmäisen osion me katselimme kiltisti paikoiltamme, mutta kaksi muuta tanssimme itsemme läkähdyksiin saakka. Ei mitään haukuttavaa pojista ja bändi sopi erinomaisesti niin miehistä tykkääville naisille kuin miehillekin, huumorista nauttiville ja 1970 – 2000 -luvun musiikista tykkääville bilehileille.

Siivous ja yleinen järjestys laivalla

Alus oli siisti, bilettäminen ei ollut aiheuttanut näkemäni mukaan vielä kovin näkyviä vaurioita, vessat toimivat ja ”Ei tööta” -lappuja ei näkynyt missään. Länsiterminaalissa osa porukasta oli juhlakunnossa jo ennen matkaa ja raakaa viinaa tunnuttiin vedettävän taskumatista jopa laivan ovesta sisään astuttuessa. Hyttikäytävällämme soi bilemusiikki alkuillasta kymmenisen minuuttia ja keskustelua kuului ajoittain alkuillasta/päiväsaikaan joko naapurihytistä tai käytävältä, mutta suuntaa en osannut sanoa. Yleisesti ottaen bilettäminen oli huomattavasti asiallisempaa/rauhallisempaa, ja järjestysmiehiä näkyi erityisesti yökerhossa ihan mukavasti. Yksi nainen näytti saavan puolen yön maissa passituksen hyttiinsä ja ryhtyi hankalaksi, mutta järjestysmiehet hoitivat tilanteen ammattilaisen rauhallisesti.

Isoin miinus risteilyltämme tuli siivouksen ajankohdalle. Siivooja ilmestyi koputtelemaan hytin ovelle jo 8.30 haluten siivota vessamme ja kysyi, voisiko hän laittaa sängyn kuntoon kello 14.00. Annoimme luvan, mutta siivooja yritti tulla hyttiimme jo 13.30. Me puolestamme olimme miehen kanssa nauttimassa sängystä viimeisen puolituntisen ajan, joten pikkuinen närkästys siivoojan omavaltaisesta aikataulun muutoksesta meille tuli. Ihan pikku vinkki Tallinkin suuntaan. Sovituista ajoista kannattaa pitää huolta, sillä mekin miehen kanssa tykkäämme vielä toisistamme lähes 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Se on vaan mukava päästä olemaan ilman lapsia keskenään keskellä kirkasta päivääkin, kun kotona siihen ei ole lasten takia samanlainen mahdollisuus.

Ja oliko muuten vessan siivouksesta aikaisin aamulla mitään hyötyä tuleville matkustajille? Ei. Me käytimme vessanpönttöä ja laitoimme roskia roskikseen ihan yhtä ahkerasti kuin ennenkin, sekä kärsimme siivoojan mukaan lähteneestä yhdestä isosta pyyhkeestä. Sen me opimme reissullamme, että pyyhkeet kannattaa jättää kylpyhuoneen telineeseen roikkumaan, sillä vaatekaapin ovessa roikkunut pyyhe päätyi pesusäkkiin. Siivoojan saldo oli siis yksi vaatekaapin ovesta korjattu kylpypyyhe ja kylpyhuoneen lattialla ollut käsipyyhe. Että nuin, tämä hyttimatkustaja voitti kisan siivoojaa vastaan.

Ostokset, Tax Free Superstore

Mitäpä merimatka olisi ilman täksärissä käyntiä? Ei mitään. Niinpä mekin suunnistimme miehen kanssa Tax Freehen kiertelemään ja ostimme yhtä sun toista kotiin ja hyttiin. Henkilökunnan palvelua emme tarvinneet visiittimme aikana, mutta nurkkasilmällä katselin kun eräs juomaa nauttinut herra kaatoi esittelypöydällä olleen muutaman punaviinipullon rikkinäiseksi lattialle. Olisihan siitä saattanut pikku närkästystä henkilökunnalta tulla, mutta mitään haloota tilanteesta ei syntynyt. Surullista, että noin yleensä käy. Minulta ei riittäisi huumorintaju palvella kännisiä asiakkaita kovinkaan pitkään.

No, mikä on laivatytön tuomio uudistetun Silja Europan 22-h bileristeilystä?

Tallink on todellakin ottanut vihdoin onkeensa matkustajien nurinat asiakaspalvelusta. Silja Europan viimeisin uudistus on nostanut laivan profiilia ja yhdessä parantuneen asiakaspalvelun kanssa laiva on ihan mukava paikka viettää 22-tuntinen merellä/satamassa. Vaikka asiakaspalvelu on vielä virolaisen varautuneen hymyistä/ajoittain hymytöntä, niin sanoja ”ei ole” ei kuulunut kertaakaan. Pieni mahdollisuus siitä olisi ollut Grill Housessa, kun kyselemäämme viiniä ei ollut enää tarjolla, mutta ”ei ole” sanojen sijaan tarjoilija pahoitteli tilannetta sanoilla ”se on valitettavasti nyt loppu”, ja jatkoi pohtimalla vaihtoehtoisija viinejä kanssamme.

Enää matkustaja ei ole Tallinkin laivalla se välttämätön paha, mikä on hienoa. Muistakaahamme me matkustajat myöskin kohdella asiakaspalvelijoita ystävällisesti, sillä silloin matkasta tulee mukava kaikille.

Tallinkilla on tosiaan alkanut puhaltaa uudet tuulet. Vihdoin. Erinomaista!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Romanttinen viikonloppu Tallinnassa, eihän se ihan nappiin mennyt

Juu. Myönnän ihan suoraan. Kyllä sellainen pieni Ameriikan bachelor-meininki, siis sellaiset ihanat treffit, olisi kiva saada joskus oman kullan kanssa. Siinä vaiheessa kun kotona asustelee kaksi melkoisen iltavirkkua tenavaa, niin isin ja äidin oma aika on hieman vajaata. Pääkaupunkiseudulla ei ole tukiverkostoa ja vaikka lapset ovatkin jo melkoisen isoja, ei meillä vanhemmilla ole kovinkaan usein intoa lähteä kahdestaan illalliselle ”isoon kaupunkiin”, sillä siitä on romantiikka kaukana. Äitinä pohdin koko ajan, miten minun pikku palleroiset pärjää ja tunnelmaan ei vaan tällä pääkopalla pääse. Ja kyllä. Minun lapsillani on monta hemmottelunimeä, joista se yleisin on kuitenkin äidin oma pikku palleroinen. Saas nähdä, luovunko ko. hellittynimestä edes lasten tultua täysi-ikäisiksi.

Anyway, voitte kuvitella, että meikä odotti melkoisesti hääpäivän juhlintaviikonloppua Tallinnassa. Ajatuksissa siinsi rauhallinen piknik Kadriorgin puistossa, käsi kädessä kävelyt Tallinnassa, ihana päivällinen kovasti kehutussa vegaaniravintola Vegan Restoran V:ssä ja lasillinen (tai kaksi) viiniä pikkusuolaisen kera Rotermannissa sijaitsevassa Flammkuchen Barissa. Kahdenkeskinen hemmotteluhoito olisi ollut nappeli juttu, mutta me molemmat tarvitsimme tehokkaat jalkahoidot itsellemme, joten varasimme sellaiset Sinine Salong -hoitolasta. Kaiken kruunasi iso sviitti kehutussa Hilton Tallinn Parkissa ja leppoisa merimatka Tallinnaan. Mutta kuis kävikään. Taas?

Viking Line lisäsi jälleen kapasiteettiaan Helsinki-Tallinna välille kesäksi. Pika-alus Viking FSTR liittyi lainattuna Viking XPRS:n kaveriksi jo huhtikuussa (FSTR:n arvosteluni voit lukea täältä) ja kesäkuussa mukaan tulivat ruotsinlaivat Mariella ja Gabriella. Me matkustimme molempiin suuntiin Gabriellalla, jonka aikataulu sopi meille parhaiten. Menomatka sujui mukavasti hytin rauhasta nauttien lyhyiden yöunien takia, mutta paluumatkalla intouduimme hieman katsastamaan, miten Gabriella taipui palveluiltaan Helsinki-Tallinna liikenteeseen. Tarinaa paluumatkastamme voit lukea postauksen loppupuolelta.

Pelottelut isoista passijonoista Tallinnan päässä olivat aivan turhia, sillä kävelimme ulos laivasta ilman minkäänlaisia pysäytyksiä. Taksilla hurautus Hilton Tallinn Parkiin ja meidät vastaanotettiin miellyttävästi jo hotellin ovella. Hotellin turvasääntöjen takia Executive-huoneidenkin sisäänkirjautuminen hoidettiin alakerroksessa Executive Loungen sijaan, mutta muuta eroa sisäänkirjautumisessa ei ollut, kuin pehmoisten penkkien puuttuminen. Pian pääsimmekin katsastamaan huoneemme, ja pienen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme nauttimaan päivällistä Vegan Restoran V:ssä. Ja se on muuten niin, ettei haaveilemani käsi kädessä kävelykään oikein onnistunut, sillä taivaalta tuli ajoittain vettä ja me päädyimme majailemaan Hiltonista lainaamiemme isojen sateenvarjojen alla.


Kuvan pikkukahvila ei liity aiemmin mainitsemaani ravintolaan mitenkään. Tuon kyseisen suloisen pikkukahvilan/baarin satuin vaan bongaamaan kävellessämme kujia.

Kokemuksia Vegan Restoran V:stä

Hiltonin Executive Loungen henkilökunta oli hoitanut puolestamme pöytävarauksen Vegan Restoran V:hen jo ennen matkaa. Vanhankaupungin rauhallisemmalla kujalla sijainnut ravintola ihastutti meitä suloisilla yksityiskohdillaan ja kävipä meillä tuuri pöydänkin kanssa. Ravintola oli pieni ja melkoisen täysi, mutta ikkunan vieressä saimme olla hieman rauhassa hälyltä. Liharuuista pitävä mieheni innostui annoksista jo menua lukiessa, eikä meillä kummallakaan ollut yhtään pahaa sanottavaa päivälliseemme. Edessä möllötti kerrassaan maukkaita ja onnistuneita annoksia, palvelu oli ystävällistä eikä päivällisen hintakaan päätä huimannut. Siinä vaiheessa kun kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa, yksi jälkiruoka, lasi viiniä ja pullo olutta maksoi n. 46 euroa, ei voinut muuta kuin todeta, että Tallinnaan kannatti lähteä pelkästään jo syömäänkin hyvin. Suosittelemme.

Punajuuriraviolia ja cashew-juustoa.

Paahdettua valkosipuliciabattaa erilaisilla levitteillä.

Seitan-tacoja juustolla ja guacamolella.

Kesäkurpitsanuudeleita punaisella quinoa-salaatilla, grillattua avocadoa, tofua ja pestoa.

Tuhdin aterian jälkeen me herkkusuut suunnistimme herkkukaupan kautta hotellille rauhoittumaan iltaan ja hyödyntämään Executive Loungen tarjonnat, jonka jälkeen vetäydyimme sviittiimme masut pinkeinä. Pikku toiveen me kuitenkin yläkertaan heitimme kylpyammeessa lilluessamme, kun toivomme parempaa säätä seuraavalle päivälle.

Ja pah. Meidän tyypillisellä tuurilla aamu alkoi yhtä harmaassa säässä kuin edellinenkin päivä. Nautittiin kerrankin kiireetön brekkari ilman lasten ”voiks mennä jo kyselyitä”, jonka jälkeen lähdimme suunnistamaan pikku hiljaa kohti jalkahoitolaamme ihmetellen hiljaisia katuja. Olisihan sitä voinut hieman tutkailla Tallinnan ohjelmistoa ennen reissua, mutta kun ei niin ei. Se on nääs niin, että Tallinnassa pidettävän nuorten laulu- ja tanssijuhlatapahtuman massiivinen juhlakulkue käveli pitkänä pötkönä Virun edestä kohti laululavaa, ja mehän olimme tietysti väärällä puolella jalkahoitolaamme ajatellen. Siinä sitä odotettiinkin pikkuinen tovi juhlakulkueen häntää, mutta onneksi oltiin varattu aikaa hoitolaan siirtymiseen.

Kokemuksia Sinine Salong -hoitolasta

Olin varannut molemmille 80 minuutin pituiset pedikyyrihoidot netin kautta ennen meidän matkaa, jolloin esitin myös toiveen yhtäaikaisista hoidoista. Sähköpostiviestittelyn kävin suomeksi, koska hoitola lupasi suomenkielistä palvelua ja viestittelykokemus olikin kaikkinensa positiivinen ja teksti täysin ymmärrettävää. Sinine Salongiin saavuimme hyvissä ajoin ja meidät otettiin ystävällisesti suomen kielellä vastaan, mutta haaveilemamme yhtäaikainen hoito samoissa tiloissa ei valitettavasti onnistunutkaan.

Meidät siis erotettiin toisiin huoneisiin, vaikka yhteishuoneitakin olisi ollut. Hoito oli miellyttävä ja jalat tulivat pehmoisiksi, mutta tunnelmaan en hoidon aikana päässyt, sillä verhon takana hoidettavana ollut suomalainen nainen kertoili avoimesti mm. jalkasienestään. Levollinen olotila oli menetetty sen siliän tien, mutta lievää rauhoittumista tarjosi hoidon jälkeen tarjottu piccoloskumppa (miehelle olut/skumppa) rauhallisessa Spa-loungessa. Palvelu oli siis hyvää, suomen kielellä pärjäsi, tilat olivat siistit, hoito oli toimiva ja kesti luvatut 80 minuuttia. Sinine Salong oli sinänsä ihan ok paikka sijaintinsakin puolesta, mutta melkoinen ”hoitotehdas” se oli.

Piknik jäi kelien takia kokonaan nauttimatta. Itse asiassa koko Kadriorgin puistokin jäi näkemättä, sillä suunnistimme vähemmän mieluisan sään johdosta etsimään minulle (ja miehelle) hääpäivälahjaa. Melko aktiivisen ja tuloksettoman etsinnän jälkeen luovutimme ja lähdimme talsimaan kohti Rotermannin korttelissa sijaitsevaa Flammkuchen Baria. Eihän siitä tullut mitään, sillä kaupunki oli laulujuhlien takia kuin Helsinki juhannusaattona, eikä koko viinibaari ollut auki. Oliko edes lappua ovessa? Ei. Nälkäisinä ja väsyneinä me sitten päädyimme syömään lähistöllä olleeseen ravintola Platziin, jonka kasvishampurilainen ei oikein saanut meikkiksen pojoja. Jälleen kerran jouduin tyytymään niin monessa perusravintolassa törmäämääni ainoaan kasvisruokaan, kasvishampurilaiseen, joka yleisimmin sisältää nykyään portobello -sientä, mutta Platz oli vienyt idean vielä hieman pidemmälle. Sanotaanko vaan, että sienet oli useamman viikon pannassa Platzin tarjoaman annoksen jälkeen, sillä liika vaan on joskus liikaa.

Juu ja tiedättekös mitä? Noloa myöntää olevansa lähes täysi ummikko Tallinnassa. Se ol nääs eka kerta Rotermannin korttelissakin ja me olimme miehen kanssa ihan myytyjä. Ristinsieluakaan siellä ei tosin laulujuhlien takia ollut, tai sitten vilpoinen keli oli ajanut ne vähätkin immeiset kujilta pois.

Kuis paluu? Kökkökeli taasen. Katselimme lähdön Gabriellan takakannelta kuohuvalla kilistellen ja siirryimme kylmän sateista keliä karkuun sisätiloihin. No Name ja Bistrotek oli muuttunut päiväsaikaan pastaa ja muuta pikkulämmintä tarjoavaksi ravintolaksi, jossa me myös nautimme pasta-ateriat. Täksäristä tarttui tuliaiset mukaan ja yökerhossa tuntui olevan ohjelmaa perheen pienimmille. Mies vetäytyi päikkäreille hyttiin ja minä hilpasin nauttimaan lasillisen laivan samppanjaa mansikoiden kera Wine Bariin. Pieni oli onnenhetkeni, mutta kyllä vaan pienelläkin merimatkalla oli hyvä istua rauhallisessa pianobaarissa, katsella merimaisemia ja ohikulkevia ihmisiä kuunnellen muutakin kuin olutuoppien kittaajien örinöitä. Tuo pieni hetkeni oli minun luksukseni ja kyllä vaan harmitti, kun merimatka oli aivan liian nopeasti ohi.

No, mitäs me tykkäsimme reissusta? Totesimme miehen kanssa, että kaksi yötä Tallinnassa oli aivan liian vähän. Emme todellakaan ehtineet nauttimaan kaupungista ja paljon jäi näkemättä, mm. Kadriorgin kaunis puisto. Viking Linen kesälisä, m/s Gabriella, taipui Tallinnan-reitille todella upeasti ja palvelut pelasi. Auki oli niin kahvila Coffee & Joy, Viking Buffet kuin Grill, jonka lisäksi No Namen/Bistrotekin keittiö tarjosi lämmintä pikkusuolaista. Yökerho Club Mar, Wine Bar ja Upstairs Pub piti huolta juomapuolesta, ja ohjelmaakin oli mukavasti. Tältä kesältä Mariellan ja Gabriellan Tallinna-visiitit ovat loppu, mutta Viking FSTR jatkaa Viking XPRS:n parina vielä 22.10. saakka. Siitä ei ole tietoa, millaisella lisäkalustolla Helsingin ja Tallinnan välillä Viikkari ensi kesänä liikkuu, mutta jos Mariella/Gabriella hoitavat reittiä tuttuun tapaan, voin suositella lämpimästi ko. laivoja lahden ylitykseen.

Sen vaan sanon, että Tallinnaan kannattaa lähteä vaikka pelkästään syömäänkin hyvin, sillä Helsingin ja Tallinnan välillä kulkevat laivat mahdollistavat eri pituisia piipahduksia etelänaapurissa. Kannattaa toki jäädä tutustumaan komeaan kaupunkiin useammaksikin päiväksi, sillä nähtävää on paljon ja hotelliyöpymisen voi saada mukavaan hintaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Esittelyssä: Hilton Tallinn Park ja King Deluxe One Bedroom Suite

Kesäkuussa 2016 Tallinnassa toimintansa aloittanut Hilton Tallinn Park on tasokas lisä Tallinnan hotellitarjontaan. 13-kerroksinen hotelli sijaitsee keskustan läheisyydessä, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Viru-keskuksesta vehreän Politsei Parkin vieressä. Hotellissa on yhteensä 202 huonetta ja sviittiä, joista me varasimme hääpäivän juhlintaan King Deluxe One Bedroom Suiten. Meillä ei ollut aiempia kokemuksia Hilton Tallinn Parkista, mutta arvostelut Tripadvisorissa ja tuttujen kertomukset lupasivat hyvää hotellista.

Hotellista näki, että sisustuksen suunnittelusta oli vastannut dSign Vertti Kivi & Co:n sisustusarkkitehtitoimisto. Juuri se sama, joka on vastannut myös Viking Gracen ja Megastarin sisustuksesta. Hotellissa oli kaunista, värit lämpimiä ja yksityiskohdat tarkkaan harkittuja sekä katseen kiinnittäviä, mutta ajoittain tuntui siltä, että Vertti Kiven toimistossa ollaan liian rakastuneita tähtikuvioihin ja samoja ideoita käytetään kohteesta toiseen. Niin tai näin, hotelli oli silti iso ilo silmälle, jonka täydensi Hilton hotelleille tuttu hyvä ja ystävällinen palvelu kauttaaltaan.

King Deluxe One Bedroom Suite

Pohdimme varausta tehdessämme kahden sviitin, King One Bedroom Suiten ja King Deluxe One Bedroom Suiten välillä. Vaikka kyseiset sviitit ovat melkoisen samanlaisia, löytyy niistä pienoisia eroja. King One Bedroom Suite on kooltaan n. 53 m² ja ikkunoista avautuu näkymät Lasnamäen suuntaan, kun 65 m²:n King Deluxe One Bedroom Suitesta on puolestaan näkymät mm. Tallinnan satamaan ja vanhaankaupunkiin. Juuri tuosta kyseisestä syystä päädyimme isompaan Deluxe-sviittiin, ja viimeinen silaus päätökselle oli ihastumiseni makuuhuoneen komeaan kulmaikkunaan.

Meidän sviittimme #821 sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa, hotellin kulmassa. Sisääntulon lähellä oli vaatetangollinen kaapisto ja kaapistosta löytyi silitysvälineiden lisäksi housuprässi. Tilava, kaakeloitu wc sijaitsi myöskin sisääntulon yhteydessä.

Olohuone oli miellyttävän kokoinen, joskin hotellin rakenteen vuoksi olohuonetta halkoi iso tukipylväs. Kulmaikkunasta oli näkymät satamaan ja Lasnamäen suuntaan, ja sviitin kulmasijainnin myötä pääsi myös katselemaan halutessaan muiden huoneiden ikkunoihin. Aivan kaikkea ei peilaavat ikkunat peittäneet, joten tiettyihin huoneisiin näki jonkin verran sisälle.

Makuuhuone jatkoi miellyttävää sisustusta ja siitä tuli oikeastaan meidän lemppari isojen ikkunoidensa johdosta. Sänky oli yllätykseksemme hieman kovahko ja mies sai jonkin verran selkävaivoja sängyn takia, mikä oli nukkumillemme hotellisängyille harvinaista. Pimennysverhot pitivät maakuuhuoneen muutoin pimeänä, mutta kulman takia verhot eivät pystyneet kohtaamaan aivan täysin ja minäkin onnistuin heräämään aikaisin aamulla pilkistäneeseen valonsäteeseen. Iso plussa tuli hyvin toimivalle ilmastoinnille, joka oli säädettävissä erikseen molemmissa huoneissa.

Makuuhuoneesta oli käynti kylpyhuoneeseen pukeutumisalueen/vaatehuoneen kautta. Vaatekaappi sisälsi vaatetankopuolen sekä hyllypuolen, jossa oli myös turvalokero. Iso matkalaukku sujahti kätevästi silmiltä piiloon makuuhuoneen ja pukeutumisalueen välimaastossa olleen tukipylvään taakse.

Tilava kylpyhuone oli onnistuneesti suunniteltu. Lasinen vedettävä väliovi ei vienyt tilaa huoneesta ja maitolasi toi yksityisyyden wc:n puolelle. Tupla-allas oli luonnollisestikin käytännöllinen, kuten myös valaistu meikkipeili. Kylpyhuoneen ison koon takia suihkukaapissa oli tilaa isommallekin suihkuttelijalle, varustukseen kuului sadesuihku ja käsisuihku, eikä vesikään eksynyt kylpyhuoneen puolelle hyvän suunnittelun ansiosta. Miellyttävän kylpyhuonekokonaisuuden kruunasi syvä kylpyamme suihkulla, Peter Thomas Rothin peseytymistuotteet (sekä meikäläiselle niin tärkeä kylpynuttu ja kylpytossut).

Executive Lounge

Huoneluokkaan kuuluva Executive Lounge sijaitsi 11. kerroksessa. Sisälle pääsi kätevästi huonekortilla ja yksityisyys oli taattu, kun omaa huonenumeroaan ei tarvinnut kertoa loungeen saavuttaessa. Intiimiyttä ja tunnelmaa suureen tilaan toi väliverhot, jotka jakoivat tilan sopivasti kolmeen osaan. Sohva- ja istuinryhmien lisäksi loungesta löytyi ruokapöytiä, joista muutama kahden hengen ruokapöytä oli sijoitettu myös isojen ikkunoiden ääreen.

Loungen sisustus miellytti silmääni, mutta tarjonta sai hieman risuja. Päivisin loungessa oli tarjolla mm. olutta, virvoitusjuomia, vettä, mehua, kahvia ja teetä pienten snacksien ja hedelmien kera.  Illalla oli kaksi tuntia kestävä cocktail-tilaisuus, jolloin esillä oli puna- ja valkoviiniä, vahvempia alkoholeja, kahta erilaista lämmintä ruokaa, muutamia salaatteja, leikkeleitä, hedelmiä, juustoja sekä pientä makeaa. Ruoka oli hyvin lihapainotteista ja valitettavasti minä kasvissyöjänä kärsin ruokarajoitteestani melko paljon. Ensimmäisenä iltana kasvisvaihtoehtona oli pelkästään omena-sellerisalaattia. Kun kyselin asiasta, esille tuotiin myös punajuurisalaattia. Toisena iltana loungen noutopöydästä löytyi jälleen vain omena-sellerisalaattia, mutta kyselyni jälkeen noutopöytään ilmestyi sentään vihersalaatti. Mitään pientä lämpimää oli aivan turha olettaakaan saavansa koko yöpymisajanjakson aikana, vaikka jonkinlainen lämmin kasvisvaihtoehto olisi varmasti uponnut lihasyöjillekin.

Eipä lihaa syövä miehenikään ollut aivan tyytyväinen loungetarjontaan. Tiettyä mielikuvituksen puuttumista oli havaittavissa erityisesti ensimmäisenä iltana, kun lihaisan pastasalaatin ohessa tarjolla oli lämpimissä ruoissa joko kanaa tai pastaa lihaisalla kastikkeella.

Saanen esitellä ensimmäisen illan tarjonnan kasvissyöjälle. Alunperin tarjolla olleelle omena-sellerisalaatille sain kaveriksi kyselyni jälkeen punajuurisalaattia. Kiitosta kuitenkin henkilökunnalle siitä, että tulivat tarjonnan lisäämisestä minulle henkilökohtaisesti ilmoittamaan (nassumuisti).

Näkymät loungesta oli suoraan Politseiparkin ja vanhankaupungin suuntaan.

Aamupala The Able Bucher -ravintolassa

Söimme aamiaisen Executive Loungen sijaan hotellin pihviravintolassa, joka toimii hotellin buffetaamiaisravintolana. Sortimenttia oli riittävästi myös meille kasvissyöjille, miehen pekonit ja paistettavat munakkaat olivat ihan ok, mutta sekä mies että minä jäimme kaipaamaan marjoja aamupalalla. Osa kasviksista näytti olleen pilkotun ”jo aikoja sitten”, joten täyttä pisteytystä en aamupalalle pystynyt antamaan. Eräs työntekijä ilahdutti aamuamme toivottamalla huomenet ja kiitokset suomeksi.

Yhteenveto

Hotellin palvelu oli kauttaaltaan hyvää. Ystävällistä, hymyilevää, taattua Hiltonin laatua ja henkilökunnan kielitaito (englanti) oli ymmärrettävää, kansainvälistä tasoa. Henkilökohtainen palvelu jäi kuitenkin puuttumaan, eli juuri se, mitä matkoillamme nykyään kaipaamme. Koimme sijainnin aluksi hieman kaukaisena, mutta huomasimme vertailevamme Hiltonin sijaintia useaan otteeseen Sokos Hotel Viruun. Pidemmän päälle 10 minuutin kävely Virun kulmalle ei ollut mitenkään ongelmallinen ja Stockmannillekin oli miellyttävän lyhyt matka. Sviittimme oli erinomainen hääpäivän viettoon ja ikkunoista avautuvat näkymät verrattuna pienempään sviittiin oli juuri se ”the juttu”, minkä takia tässä postauksessa esittelemäni sviitti kannattaa varata. Executive Loungen tarjonta oli heikkoa näin kasvissyöjän näkökulmasta ja kuohuviiniä jäimme molemmat kaipaamaan loungessa, mutta palvelu oli hyvää. Hotellin Cafe and Bar Linnuteeta taikka kaunista Spa-osastoa emme ehtineet harmiksemme testaamaan.

Menisinkö uudelleen?

Hilton lähetti kyselyn vierailuni jälkeen, jossa kerroin rehellisesti juuri Executive Loungen tarjonnan heikkoudesta ja nimenomaan siitä, ettei erikoisruokavaliotani oltu otettu täysipainoisesti huomioon. Hilton Tallinn Park otti minuun yhteyttä, kertoi selvittäneensä asiaa ja lupasi, että seuraavalla kerralla yöpyessäni erikoisruokavalioni huomioitaisiin paremmin. Olin ennen tuota yhteydenottoa tehnyt päätöksen testata seuraavalla kerralla toista loungellista hotellia Tallinnassa, mutta nyt koen ainakin, ettei minulla ole mitään estettä majoittua Hilton Tallinn Parkissa uudelleen. Tavallisissa huoneissa majoittuvat ihmiset pitävät varmasti Hiltonin tasosta, joten voin suositella hotellia. Loungellisissa huoneissa majoittuville suosittelen etukäteistä asennoitumista hieman suppeampaan loungetarjontaan.

Sviittihinnat Hilton Tallinn Parkiiin lähtevät n. 200 eurosta/yö. Me maksoimme omasta sviitistämme 212,42 euroa/yö, joten kyseinen hinta pärjää enemmän kuin hyvin vertailussa suomalaisiin ja kansainvälisiin hotelleihin.

Kiinnostuitko? Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hääpäivävinkkejä Tallinnaan kaivataan!

Vau! Enpä ihan kuulkaattes uskonut tästä naisesta, joka on aina halunnut ulkomaille hääpäivää juhlimaan, että päätyisin juhlimaan hääpäivää Tallinnaan. Ei Tallinnassa mitään vikaa ole, ei todellakaan. Kaunis kaupunki, mutta minä en vain ole laskenut mielessäni Tallinnaa ulkomaiksi. Pääkaupunkiseutulaisena Tallinnaan pääseminen on erittäin vaivatonta, joten matkamielessä olo on kuin menisi hääpäivää viettämään vaikkapa Hämeenlinnaan. Itse asiassa Hämeenlinnakin taitaapi olla hankalammin tavoitettavissa kuin Tallinna, joten se siitä.

Kuva: Pixabay

Tässä sitä kuitenkin ollaan. Meidän kesä näyttää pahalle siinä mielessä, että loma menee lasten huoneita tuunatessa ja talon X ulkokuorta laittaessa. Minulla oli haaveena lähteä Berliiniin ja majoittua siellä Ritz-Carltoniin, mutta siinä vaiheessa kun Club-tason huoneet eivät pelmahtaneet varauslistassa näkyviin eikä pienimpien sviittienkään kohdalla lukenut mitään sisäänpääsystä loungeen, pisti meikä varaussivuston kiinni ja rupesi katsomaan toista kohdetta. Ei. Minä en lähde Berliiniin, ellen pääse Ritz-Carltoniin yöpymään ja vielä isompi ei, jos huonehintaan ei kuulu sisäänpääsyä loungeen. Se on sellainen palvelu hotellissa, joka kannattaa ottaa.

Mites sitten vajaa viikko haaveilemassani kohteessa, Seychelleillä? Ei ole tarpeeksi aikaa käytettävänä. Italia tai Espanja muutamaksi päiväksi/pitkäksi viikonlopuksi? Ah, niitä hotellien kesähintoja, kun tasoakin pitäisi löytyä. Olimme jälleen sen niin useasti eteen tulleen ongelman äärellä. Rahoille vastinetta, kiitos, ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kuva: Pixabay

Juuri noiden lastenhuoneprojektien ja talon X ulkovuorausprojektin takia hotelli mahdollisimman lyhyen matkan päästä tuntui sopivimmalle ratkaisulle. Tallinna rupesi kutsumaan helppoutensa ja kauneutensa takia, ja kun eräs hotellikin oli herättänyt aiemmin kiinnostukseni, avasin varovaisen innostuneena Hilton Tallinn Park -hotellin sivut. Sieltä se sitten pelmahti esiin juuri sopivaan hintaan, Executive-tason sviitti upein ikkunoin.

Kuva: Pixabay

Että nuin. Olemme molemmat miehen kanssa innoissamme suuntaamassa Tallinnaan heinäkuun alussa juhlimaan hääpäiväämme. Ihan viralliselle hääpäivälle matkamme ei osu, sillä erityisesti talon ulkovuorausprojekti osuu hääpäivällemme. Nyt on siis otettava ilo irti ennen virallista päivää, mutta eiköhän se onnistu. On ihanaa jäädä kaupunkiin, kun suomalaiset päivämatkailijat poistuvat illalla takaisin kotimaahan ja Tallinnan tunnelma muuttuu kansainvälisemmäksi, alkaa tuntua ulkomailta. Se on varmaa, että käymme syömässä Vegan Restoran V:ssä maittavaa ruokaa ja nautimme hotellin palveluista, mutta kaikki muu on auki.

Nyt minä tarvitsen teidän lukijoiden apua.

Ette te viisaat ja kokeneet viittis kertoa, mitä kaikkea romanttista/kivaa Tallinnassa voisi pariskuntana tehdä? Onko suositella jotain kivaa piknik-paikkaa, kun Pariisin piknik-hetki ei onnistunut toukokuussa? Mitä muuta rakastuneet voisivat Tallinnassa tehdä? Kaikki ideat ja suositukset otetaan kiitollisena vastaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lapsille ja aikuisille: Energian oivalluskeskus Tallinnassa

Mitä kummaa nyt tuossa alueessa voi olla että lapset pyörivät innosta puhkuen vanhojen koneiden ympärillä, puikkelehtivat, tutkivat ja räpsivät pikkuisia ”sähkäreitä” naama messingillä? Ei siinä mitään jos lapsemme olivat pikku Edisoneita tuolla, mutta kun me aikuisetkin intouduimme liimautumaan tiukasti seinämään saadaksemme sähköä aikaiseksi ja pyörittelimme vinhasti polkupyörän rengasta saadaksemme lampun syttymään. Kaiken kukkuraksi tämä äiti  olisi vielä kerrankin halunnut ilmavamman tukan tyyliin ”totally bad hair day” ja harmitteli pienessä mielessään pitkiä jonoja kun ei ollut ainoa jonka teki mieli saada uusi kampaus edes vähäksi aikaa. Mikä on siis tuo paikka, jossa aikuisestakin kuoriutuu tutkiva ja naurava lapsi?

Teimme koko perheen voimin päiväristeilyn Tallinnaan viime viikonloppuna ja kävimme tuossa yhteydessä tutustumassa sataman lähettyvillä sijaitsevaan Energian oivalluskeskukseen. Kesäkuussa 2014 avattu Energian oivalluskeskus sijaitsee vanhassa sähkölaitoksessa, jossa tuotettiin sähköä aina vuoteen 1979 saakka. Rakennus oli helposti löydettävissä, eikä matka sinne ollut kovinkaan pitkä (Google Mapsin mukaan 650 metriä A-terminaalista).

Energian oivalluskeskuksen tilat ovat kolmessa kerroksessa: pohjakerroksessa keskitytään ääniin ja optiikkaan, keskitasossa mm. energiaan ja ylimmässä kerroksessa sähkön tuottamiseen. Tällä hetkellä esillä on myös ”Avaruuden Äänet” -näyttely, johon voi tutustua aina syyskuuhun 2015 saakka.

Energian oivalluskeskuksessa on 130 näyttelyesinettä, joita voi kokeilla itse. Lapset nauttivat kovasti jokaisen kerroksen esineistä ja intouduimmepa me aikuisetkin painelemaan nappuloita sekä testailemaan ääniä sun muita. Ohjeet testattavien esineiden käyttämiseen löytyvät myös suomen kielellä, ja näyttelyssä on lisäksi avustavaa henkilökuntaa (osa jopa suomen kielen taitoisia). Tiettyinä kellonaikoina on tarjolla myös erilaisia esityksiä, joista me ehdimme omalla visiitillämme nähdä staattisesta sähköstä kertovan hiuksia nostattavan esityksen. Esityksistä kuulutetaan vielä erikseen, joten kuulutuksia kannattaa kuunnella.

Saanko esitellä öljyliuskeen, palavan kiven, jota käytetään sähkön tuottamiseen.

Tuolla pikkuisella vaunulla, joka on muuten Energian oivalluskeskuksen ensimmäinen näyttelyesine, kuljetettiin öljyliusketta vuodesta 1982 aina vuoteen 2013 saakka.

Paljon oli koneita tutkittavana.

Ja mittareita ihailtavana.

Koneiden lisäksi oli paljon muutakin nähtävää ja koettavaa.

Mikäs kivilaatta se olikaan lämpimin ja miksi?

Mistäs vaasista lähti se helein ääni?

Tämä se törisi ja kunnolla!

Mitä ovien takaa löytyikään?

Silmät näkivätkään?

Ja kädet tunsivatkaan?

Hiemanhan se harmitti ettemme kerenneet nähdä salamaesitystä, mutta ehkäpä kenties joku toinen kerta…

Mitäpä lapsemme pitivät piipahduksesta? Lapset nauttivat kovasti visiitistä, testaisilivat innoissaan ja antoivat pisteitä 4,5/5 sekä 4/5. Kyselin heiltä hieman mitä jäi puuttumaan kun olivat antaneet vajaat pisteet, mutteivat he osanneet sanoa sitä. Ehkäpä he ovat vain samanlaisia kuin vanhempansa, joiden on hankala antaa täysiä pisteitä vaikka arvosteltava kohde olisikin kaikin puolin hyvä.

Sisäänpääsyn hinta 9 euroa/aikuinen tai esim. perhelipulla 25 euroa, planetaario-esityksestä tarvitsee pulittaa vain muutaman euron lisää. Energian oivalluskeskuksen suomenkielisille sivuille pääset suoraan tästä.

Perheemme suosittelee!

Yhteistyössä Tallinnan kaupungin matkailutoimisto ja Energian oivalluskeskus, jotka tarjosivat sisäänpääsyn Energian oivalluskeskukseen ja siellä olleeseen planetaarioesitykseen. Me maksoimme laivamatkat ja ruoat itse, mielipiteet tuttuun tapaan ihan omia.