Browsing Tag

Viking Line

Romanttinen viikonloppu Tallinnassa, eihän se ihan nappiin mennyt

Juu. Myönnän ihan suoraan. Kyllä sellainen pieni Ameriikan bachelor-meininki, siis sellaiset ihanat treffit, olisi kiva saada joskus oman kullan kanssa. Siinä vaiheessa kun kotona asustelee kaksi melkoisen iltavirkkua tenavaa, niin isin ja äidin oma aika on hieman vajaata. Pääkaupunkiseudulla ei ole tukiverkostoa ja vaikka lapset ovatkin jo melkoisen isoja, ei meillä vanhemmilla ole kovinkaan usein intoa lähteä kahdestaan illalliselle ”isoon kaupunkiin”, sillä siitä on romantiikka kaukana. Äitinä pohdin koko ajan, miten minun pikku palleroiset pärjää ja tunnelmaan ei vaan tällä pääkopalla pääse. Ja kyllä. Minun lapsillani on monta hemmottelunimeä, joista se yleisin on kuitenkin äidin oma pikku palleroinen. Saas nähdä, luovunko ko. hellittynimestä edes lasten tultua täysi-ikäisiksi.

Anyway, voitte kuvitella, että meikä odotti melkoisesti hääpäivän juhlintaviikonloppua Tallinnassa. Ajatuksissa siinsi rauhallinen piknik Kadriorgin puistossa, käsi kädessä kävelyt Tallinnassa, ihana päivällinen kovasti kehutussa vegaaniravintola Vegan Restoran V:ssä ja lasillinen (tai kaksi) viiniä pikkusuolaisen kera Rotermannissa sijaitsevassa Flammkuchen Barissa. Kahdenkeskinen hemmotteluhoito olisi ollut nappeli juttu, mutta me molemmat tarvitsimme tehokkaat jalkahoidot itsellemme, joten varasimme sellaiset Sinine Salong -hoitolasta. Kaiken kruunasi iso sviitti kehutussa Hilton Tallinn Parkissa ja leppoisa merimatka Tallinnaan. Mutta kuis kävikään. Taas?

Viking Line lisäsi jälleen kapasiteettiaan Helsinki-Tallinna välille kesäksi. Pika-alus Viking FSTR liittyi lainattuna Viking XPRS:n kaveriksi jo huhtikuussa (FSTR:n arvosteluni voit lukea täältä) ja kesäkuussa mukaan tulivat ruotsinlaivat Mariella ja Gabriella. Me matkustimme molempiin suuntiin Gabriellalla, jonka aikataulu sopi meille parhaiten. Menomatka sujui mukavasti hytin rauhasta nauttien lyhyiden yöunien takia, mutta paluumatkalla intouduimme hieman katsastamaan, miten Gabriella taipui palveluiltaan Helsinki-Tallinna liikenteeseen. Tarinaa paluumatkastamme voit lukea postauksen loppupuolelta.

Pelottelut isoista passijonoista Tallinnan päässä olivat aivan turhia, sillä kävelimme ulos laivasta ilman minkäänlaisia pysäytyksiä. Taksilla hurautus Hilton Tallinn Parkiin ja meidät vastaanotettiin miellyttävästi jo hotellin ovella. Hotellin turvasääntöjen takia Executive-huoneidenkin sisäänkirjautuminen hoidettiin alakerroksessa Executive Loungen sijaan, mutta muuta eroa sisäänkirjautumisessa ei ollut, kuin pehmoisten penkkien puuttuminen. Pian pääsimmekin katsastamaan huoneemme, ja pienen rauhoittumisen jälkeen suuntasimme nauttimaan päivällistä Vegan Restoran V:ssä. Ja se on muuten niin, ettei haaveilemani käsi kädessä kävelykään oikein onnistunut, sillä taivaalta tuli ajoittain vettä ja me päädyimme majailemaan Hiltonista lainaamiemme isojen sateenvarjojen alla.


Kuvan pikkukahvila ei liity aiemmin mainitsemaani ravintolaan mitenkään. Tuon kyseisen suloisen pikkukahvilan/baarin satuin vaan bongaamaan kävellessämme kujia.

Kokemuksia Vegan Restoran V:stä

Hiltonin Executive Loungen henkilökunta oli hoitanut puolestamme pöytävarauksen Vegan Restoran V:hen jo ennen matkaa. Vanhankaupungin rauhallisemmalla kujalla sijainnut ravintola ihastutti meitä suloisilla yksityiskohdillaan ja kävipä meillä tuuri pöydänkin kanssa. Ravintola oli pieni ja melkoisen täysi, mutta ikkunan vieressä saimme olla hieman rauhassa hälyltä. Liharuuista pitävä mieheni innostui annoksista jo menua lukiessa, eikä meillä kummallakaan ollut yhtään pahaa sanottavaa päivälliseemme. Edessä möllötti kerrassaan maukkaita ja onnistuneita annoksia, palvelu oli ystävällistä eikä päivällisen hintakaan päätä huimannut. Siinä vaiheessa kun kaksi alkuruokaa, kaksi pääruokaa, yksi jälkiruoka, lasi viiniä ja pullo olutta maksoi n. 46 euroa, ei voinut muuta kuin todeta, että Tallinnaan kannatti lähteä pelkästään jo syömäänkin hyvin. Suosittelemme.

Punajuuriraviolia ja cashew-juustoa.

Paahdettua valkosipuliciabattaa erilaisilla levitteillä.

Seitan-tacoja juustolla ja guacamolella.

Kesäkurpitsanuudeleita punaisella quinoa-salaatilla, grillattua avocadoa, tofua ja pestoa.

Tuhdin aterian jälkeen me herkkusuut suunnistimme herkkukaupan kautta hotellille rauhoittumaan iltaan ja hyödyntämään Executive Loungen tarjonnat, jonka jälkeen vetäydyimme sviittiimme masut pinkeinä. Pikku toiveen me kuitenkin yläkertaan heitimme kylpyammeessa lilluessamme, kun toivomme parempaa säätä seuraavalle päivälle.

Ja pah. Meidän tyypillisellä tuurilla aamu alkoi yhtä harmaassa säässä kuin edellinenkin päivä. Nautittiin kerrankin kiireetön brekkari ilman lasten ”voiks mennä jo kyselyitä”, jonka jälkeen lähdimme suunnistamaan pikku hiljaa kohti jalkahoitolaamme ihmetellen hiljaisia katuja. Olisihan sitä voinut hieman tutkailla Tallinnan ohjelmistoa ennen reissua, mutta kun ei niin ei. Se on nääs niin, että Tallinnassa pidettävän nuorten laulu- ja tanssijuhlatapahtuman massiivinen juhlakulkue käveli pitkänä pötkönä Virun edestä kohti laululavaa, ja mehän olimme tietysti väärällä puolella jalkahoitolaamme ajatellen. Siinä sitä odotettiinkin pikkuinen tovi juhlakulkueen häntää, mutta onneksi oltiin varattu aikaa hoitolaan siirtymiseen.

Kokemuksia Sinine Salong -hoitolasta

Olin varannut molemmille 80 minuutin pituiset pedikyyrihoidot netin kautta ennen meidän matkaa, jolloin esitin myös toiveen yhtäaikaisista hoidoista. Sähköpostiviestittelyn kävin suomeksi, koska hoitola lupasi suomenkielistä palvelua ja viestittelykokemus olikin kaikkinensa positiivinen ja teksti täysin ymmärrettävää. Sinine Salongiin saavuimme hyvissä ajoin ja meidät otettiin ystävällisesti suomen kielellä vastaan, mutta haaveilemamme yhtäaikainen hoito samoissa tiloissa ei valitettavasti onnistunutkaan.

Meidät siis erotettiin toisiin huoneisiin, vaikka yhteishuoneitakin olisi ollut. Hoito oli miellyttävä ja jalat tulivat pehmoisiksi, mutta tunnelmaan en hoidon aikana päässyt, sillä verhon takana hoidettavana ollut suomalainen nainen kertoili avoimesti mm. jalkasienestään. Levollinen olotila oli menetetty sen siliän tien, mutta lievää rauhoittumista tarjosi hoidon jälkeen tarjottu piccoloskumppa (miehelle olut/skumppa) rauhallisessa Spa-loungessa. Palvelu oli siis hyvää, suomen kielellä pärjäsi, tilat olivat siistit, hoito oli toimiva ja kesti luvatut 80 minuuttia. Sinine Salong oli sinänsä ihan ok paikka sijaintinsakin puolesta, mutta melkoinen ”hoitotehdas” se oli.

Piknik jäi kelien takia kokonaan nauttimatta. Itse asiassa koko Kadriorgin puistokin jäi näkemättä, sillä suunnistimme vähemmän mieluisan sään johdosta etsimään minulle (ja miehelle) hääpäivälahjaa. Melko aktiivisen ja tuloksettoman etsinnän jälkeen luovutimme ja lähdimme talsimaan kohti Rotermannin korttelissa sijaitsevaa Flammkuchen Baria. Eihän siitä tullut mitään, sillä kaupunki oli laulujuhlien takia kuin Helsinki juhannusaattona, eikä koko viinibaari ollut auki. Oliko edes lappua ovessa? Ei. Nälkäisinä ja väsyneinä me sitten päädyimme syömään lähistöllä olleeseen ravintola Platziin, jonka kasvishampurilainen ei oikein saanut meikkiksen pojoja. Jälleen kerran jouduin tyytymään niin monessa perusravintolassa törmäämääni ainoaan kasvisruokaan, kasvishampurilaiseen, joka yleisimmin sisältää nykyään portobello -sientä, mutta Platz oli vienyt idean vielä hieman pidemmälle. Sanotaanko vaan, että sienet oli useamman viikon pannassa Platzin tarjoaman annoksen jälkeen, sillä liika vaan on joskus liikaa.

Juu ja tiedättekös mitä? Noloa myöntää olevansa lähes täysi ummikko Tallinnassa. Se ol nääs eka kerta Rotermannin korttelissakin ja me olimme miehen kanssa ihan myytyjä. Ristinsieluakaan siellä ei tosin laulujuhlien takia ollut, tai sitten vilpoinen keli oli ajanut ne vähätkin immeiset kujilta pois.

Kuis paluu? Kökkökeli taasen. Katselimme lähdön Gabriellan takakannelta kuohuvalla kilistellen ja siirryimme kylmän sateista keliä karkuun sisätiloihin. No Name ja Bistrotek oli muuttunut päiväsaikaan pastaa ja muuta pikkulämmintä tarjoavaksi ravintolaksi, jossa me myös nautimme pasta-ateriat. Täksäristä tarttui tuliaiset mukaan ja yökerhossa tuntui olevan ohjelmaa perheen pienimmille. Mies vetäytyi päikkäreille hyttiin ja minä hilpasin nauttimaan lasillisen laivan samppanjaa mansikoiden kera Wine Bariin. Pieni oli onnenhetkeni, mutta kyllä vaan pienelläkin merimatkalla oli hyvä istua rauhallisessa pianobaarissa, katsella merimaisemia ja ohikulkevia ihmisiä kuunnellen muutakin kuin olutuoppien kittaajien örinöitä. Tuo pieni hetkeni oli minun luksukseni ja kyllä vaan harmitti, kun merimatka oli aivan liian nopeasti ohi.

No, mitäs me tykkäsimme reissusta? Totesimme miehen kanssa, että kaksi yötä Tallinnassa oli aivan liian vähän. Emme todellakaan ehtineet nauttimaan kaupungista ja paljon jäi näkemättä, mm. Kadriorgin kaunis puisto. Viking Linen kesälisä, m/s Gabriella, taipui Tallinnan-reitille todella upeasti ja palvelut pelasi. Auki oli niin kahvila Coffee & Joy, Viking Buffet kuin Grill, jonka lisäksi No Namen/Bistrotekin keittiö tarjosi lämmintä pikkusuolaista. Yökerho Club Mar, Wine Bar ja Upstairs Pub piti huolta juomapuolesta, ja ohjelmaakin oli mukavasti. Tältä kesältä Mariellan ja Gabriellan Tallinna-visiitit ovat loppu, mutta Viking FSTR jatkaa Viking XPRS:n parina vielä 22.10. saakka. Siitä ei ole tietoa, millaisella lisäkalustolla Helsingin ja Tallinnan välillä Viikkari ensi kesänä liikkuu, mutta jos Mariella/Gabriella hoitavat reittiä tuttuun tapaan, voin suositella lämpimästi ko. laivoja lahden ylitykseen.

Sen vaan sanon, että Tallinnaan kannattaa lähteä vaikka pelkästään syömäänkin hyvin, sillä Helsingin ja Tallinnan välillä kulkevat laivat mahdollistavat eri pituisia piipahduksia etelänaapurissa. Kannattaa toki jäädä tutustumaan komeaan kaupunkiin useammaksikin päiväksi, sillä nähtävää on paljon ja hotelliyöpymisen voi saada mukavaan hintaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Se on kesäloma nyt! Kuulumisia tässä samalla

Helou helou! Minä en ihan oikeasti voi edes ymmärtää, miten voin kerrankin kertoa jotain tämmöistä. Minä olen hämilläni ja isosti.

Tiedättekö, en edes muista milloin olen viimeksi pitänyt neljän viikon pituisen kesäloman pötköön. Öö, en sitten varmaan vuoden 2006. Joka effen vuosi minä olen jäkättänyt miehelle loman jälkeen siitä, että hän on pakostikin (kiitosta vaan koulujen ja päiväkotien kesälomat) pilkkonut lomamme pieneen osiin ja nyt kun loma onkin yhtä pötköä, olen ihan ulapalla. Loma on buukattu täyteen menemisiä, mutta neljä viikkoa. Apua sanon minä.

Loma tuli kuin varkain, ja minä reppana havahduin hiukkasen liian myöhäisessä vaiheessa loman tulemiseen. Pari viikkoa sitten töissä katselin kuukausikalenteriani tavalliseen tapaan ja ihmettelin, kun punainen ympyrä alkoi lähestyä keltaiseksi merkittyä aluetta. Sitten se iski. En ollut edes ymmärtänyt varoittaa esimiehiä isommastakin sijaistarpeesta, joten korvat luimussa pistin anoen sijaiset muutamalle päivälle. Samalla katselin työpinkkaani ja oikeastaan kaikkea huoneessani. Ei näin. On se kumma, että nämä erikoispäiväyllärit on alkaneet siirtyä jo kesällekin. Jouluhan nyt on aina tullut yllärinä meikäläiselle.

Neljän viikon kesäloma loi ihan erilaiset paineetkin minulle. Lyhyiksi pilkotut lomat antoi aikoinaan turvallisen tunteen, kun tiesi, että hommia pystyy jatkamaan viikon loman jälkeen. Nyt piti hoitaa oma tontti kuntoon, briiffata sijaiset ja tehdä kaikki niin hyvin, ettei lomalla tuntuisi takaraivossa kaikki tekemättömät työt. Arvatkaa vaan, olenko tyytyväinen itseeni? En. Yhden päivän olin ollut virallisesti lomalla ja jo sen jälkeen pohdin, josko kävisin tekemässä yhden asian töissä. Ihan pikaseen.

Anyway, siitä kesälomasta. Odotan pienellä innolla hääpäivän juhlintaa Tallinnassa ja käyn ensimmäisen kerran elämässäni hemmoteltavana tallinnalaisessa kauneussalongissa. Suosituksesta päädyn Sinine Salong -nimiseen paikkaan, joten tulen kertomaan omat kokemukseni sitten myöhemmin. Tottahan toki arvostelua Hilton Tallinn Park-hotellista ja sen Executive sviitistä + Executive Loungesta seuraa myöskin aikanaan, sillä hotelliarvostelut ja Tallinna-jutut tuntuvan kiinnostavan teitä lukijoita.

Tallinnasta puheenollen, toissa perjantaina rahtasin duunikaverini Tallinnaan virkistyspäivää viettämään ja hyvinhän se meni. Siinä missä kotimaassa järjestettävä virkistyspäivä kustantaa melkoisen summan (jos haluaa muutakin kuin retken Suomenlinnaan), niin Viking Line tai muutkin laivayhtiöt järjestävät ihan hyvän hintaisen päivän Tallinnaan. Me nautimme Viking XPRS:n kokoustilojen rauhasta ja salaattibuffetista menomatkalla sekä osa Bistro Buffetin antimista paluumatkalla, joten sori vaan Suomi, Tallinna voittaa virkistyspäivä -skaban 6 – 0. Meillä kävi hyvä tuuri muutoinkin. Aurinko helli päiväämme ja paluumatkan kruunasi Kaivopuisto Air Show. Mikäs siinä oli seistessä laivan uusitulla aurinkokannella lipittämässä skumppaa, kun yllä lensi hävittäjä tehdessä komeita temppujaan.

Että nuin. Kesäloma on virallisesti alkanut ja se aloitettiin Silja Linen ruotsinristeilyllä. Otimme todella iisisti koko reissun, joten mukaan pakkaamani järjestelmäkamerakin pysyi visusti laukussaan. Tukholman päässä jäimme laivalle nauttimaan upeasta kelistä ja sehän kostautui. Puolisen tuntia suorassa auringossa ilman aurinkovoidetta piti huolen siitä, että illalla peilistä katsoi punanahkainen nainen. Niin sitä pitää. Vaaleaihoisena ja herkästi palavana melanoomariski kannattaisi ottaa vakavasti, eikä sitä yhtäkään ”ei nyt yksi puolituntinen merkkaa mitään” lausetta saisi päästää suustaan. Koskaan.

Minä muuten esittelin ja arvioin Tallink Siljan uusimman buffetvalikoiman vegaaneille tuossa taannoin, kun kävin Tallink Siljan tarjoamalla kesälounaalla, mutta nyt pääsin testaamaan Grande Buffetin valikoiman ”livenä”. Melkoisen ryppyotsaisena minä siellä buffetissa pyörin, sillä tämän kasvissyöjän elämä näytti tehdyn hankalaksi. Minä voin syödä mm. maitotuotteita ja kananmunaa sisältäviä tuotteita, joten ateriointi on hieman helpompaa tuolla maailmalla liikkuessa. Ihastuin Tallink Siljan ideaan merkitä vegaaniruoat vihreällä lapulla, mutta kasvissyöjänä törmäsin juuri siihen ongelmaan, jota hieman epäilinkin kesälounaalla käydessäni. Useampi kasvisruoalta näyttävä/kasvissyöjälle sopiva ruoka oli merkitty punaisella nimilapulla selittämättä asiaa sen enempää. Palloilin epätoivoisena, muutaman kerran kyselinkin tuotteiden perään ja loppuvaiheessa luovutin. Osa tuotteista jäi tiskiin ja osan poimin ulkonän perusteella lautaselle. Kyllä minä vatsan täyteen sain, mutta tatin otalle siinä samassa. Yksi pieni asia, vaikkapa ohut vihreä viiva ruoan punaisessa nimilapussa, jonka lisäksi esim. maitopullon kuva antaisi selvyyden siitä, että tuote sopii kasvissyöjille joilla ei ole estettä nauttia maitotuotteita. Että nuin, oman mielipiteeni olen nyt asiasta antanut.

Testattuani rehellisesti molemmat buffetit, Tallink Siljan ja Viking Linen, muutan kantaani ja sanon. että molemmat ovat ihan yhtä tasavahvoja. Viikkarin versio on helpommin tulkittavissa meille kasvissyöjille.

Paljoa emme ehtineetkään kotona nauttimaan, sillä seuraavana päivänä suuntasimme tänne mökille nauttimaan rakkaiden ihmisten seurasta. Mikäs näitä maisemia on ihaillessa, eiks vaan? Oikein mahtavaa juhannusta kaikille!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Radio Novan Retroristeily Mariellalla taas biletetty!

Siis voi äiti! Jälleen kerran tanssimisesta kipeät jalat ja järkyttävä väsymys jo toista päivää, sekä muutaman limupullon korkkien kääntämisestä hiertyneet sormet. Olo on niin räjähtänyt, ettei oikein ymmärrä, miten tähän tilanteeseen taas joutui. Sen siitä sai, kun kaksi äityliä päästettiin vapaalle kerran vuodessa. Ai että.

Kehuskelin jo edellisellä kerralla Mariellaa parhaimpana bilelaivana ja eipä muuttunut mieleni tälläkään kertaa. Aluksen ”kompakti” koko ja ravintoloiden sijoittelu mahdollistaa ravintolakannen valjastamisen bilekäyttöön mitä parhaimmin. Me vaeltelimme skumppakamun kanssa paikasta toiseen ja nautimme tunnelmasta täysillä, joten ei muuta kun kuvia näytille siitä, kuinka Retroristeily Vol 3 sujui. Järjestelmäkamera jäi taasen kotio, sillä matkan pääasiallinen tarkoitus oli täydellinen irrottautuminen arjen kuvioista.

Mikä mahtava tapa aloittaa risteily: Kylmä huurteinen aurinkoisella takakannella. Totuus kuvan takana oli kuitenkin toinen. Meikä päätti pukeutua farkkujen kanssa olkaimettomaan raitapaitaan, mutta eihän sellaisen kanssa tarjennut ollenkaan. Ei auttanut päälle vedetty neule, ei sitten yhtään (kiittistä Mother Nature), joten päädyttiin korvat luimussa sisälle nauttimaan muovituopin sisältö. Nuorena sitä oltaisiin irvistelty kylmässä ilmassa miniminivaatteissa, mutta nykyään tuo mukavuus menee näyttäytymisen edelle. Saas nähdä, millon korkkarit vaihtuu Ainoihin. Never.

Dagens outfit: Vanha hame vuodelta nakki ja miekka sekä paita vuodelta nakki ja miekka. Ei ihan ysäriä, mutta ei pysty, ei taivu.

Ruokaa nassuun Ocean Grillissä, Porto BRGR. Paluussa muuten oli ihanan valkosipulinen kastike tuolla välissä, kokille kiitoksia.

Päivän koristeet. Meillä muuten kävi hytin sijainnin suhteen mieletön mäihä, emmekä olisi voineet skumppakamun kanssa olla tyytyväisempiä. Hyttimme sijaitsi samassa kerroksessa kuin missä on myös uloskäynti, joten matkalaukkua ei tarvinnut rahdata toiseen kerrokseen. Kaiken kukkuraksi hytti sijaitsi aivan käytävän päässä, eikä vastapäätä ollut hyttiä, joten rauha oli taattu. Parasta.

Ja ei kun radalle! Tuo paita muuten tuossa kuvassa on monia vuosia vanha. On se vaan kumma, ettei meikäläiselle löydy edes bilepaitaa netistä eikä maista. Väriä pitäisi löytyä, pienesti jotain jujua siihen myös. Ei avonaista selkää, napaan asti ulottuvaa kaula-aukkoa taikka paljaita vatsalihaksia, koska se ei vaan tunnu yli nelikymppisenä naisena omalta jutulta. Olkaimetonkin saa olla, nou problemos, mutta jotenkin sellainen kauniin elegantti ja edustava. Juu ja koko 32/34. Ei tästä valtiosta/nettikaupoista! 

Kippis ja kulaus, nannaa oli!

Niin nannaa tosiaan, että seuraava aamu menikin hitaasti heräillessä. Hytistä rahtauduimme ulos vasta puoli kahden jälkeen metsästämään ruokaa, jonka jälkeen piipahdimme pienoisella happihyppelyllä Södermalmilla.

Hah! Se on kuulkaattes niin, että minua ihan kutkutti ajatus voida nauttia piccoloskumppa keskellä päivää. Ihan vaan, koska mä voin. Oli aivan pakko käydä hakemassa sellainen maukkaan hedelmäsalaatin kera. Hiukkasenhan minua epäilytti keittiön tekemän hedelmäsalaatin liemi, muttei se ollutkaan mikään supermakea. Suosittelen.

No, kuis ilta?

Aivan huippu! Ensimmäisenä iltana painoi hieman pohjalla ollut rankka työpäivä, joten toisena iltana fiilaritkin oli lenteliäämmällä tuulella. Burgeriannokset taasen nopeasti nassuun ja ei kun menoksi. Pakkohan sitä reikääkin oli käydä katsomassa ja ottamassa kuva.

Tadaah, tässä mää nyt oon. Reikäkin oli paikallaan.

Aijai, ihan eturiviin pääsin seisomaan. La Bouche veti hyvän keikan, mutta hiemanhan tuo minun katseeni eksyi äimistelemään taustatanssijana heilunutta Henna Peltosta. Muutama sana minulla olisi sanottavana, mutta jätän tämän vain nyt tähän.

Että nuin. Kaikkinensa aivan huippuristeily jälleen kerran, jonka kruunasi Oku Luukkaisen mahtava show.

Kiitämme:

  • Ravintoloiden aukioloaikoja. Juomaa ja ruokaa sai mukavasti eri pisteistä ja hienoa, että Tukholman satamassaoloaikana oli paikat mukavasti auki. Oli siis otettu huomioon se, ettei kaikki todellakaan poistu/kykene poistumaan laivalta maihin.
  • ”Mummotunnelia”, eli arcadelle illalla pistettyä diskoa. Pössis tuntui olevan kohillaan, vaikka itse viiletin vaan kävellä ohi.
  •  Järkkäreitä, jotka tuntuivat pitävän homman kasassa, vaikka meno tuntui olevan välillä vähän hmm…. villiä.

Haukumme:

  • Kylmää keliä.

Miksi Radio Novan Retroristeily on The Risteily ja kannattaa varata?

Haloo te ysärinä bailanneet! Me vanhenemme ja niin vanhenee artistitkin. Tulee päivä, jolloin diggaamamme esiintyjät ovat vaihtaneet hiippakuntaa ja me jäämme rollaattoriemme kanssa ihan yksin muistelemaan kaiholla vanhoja hyviä aikoja. Nyt kun jalka vielä nousee ja jaksaa jokseenkin mennä kaksi päivää, niin nyt on se oikea hetki vielä kokea Itämeren messevimmät ysäribileet. Kaksi iltaa ja yötä, päivä siinä välissä, aikaa bailata ja nauttia tunnelmasta. 22-tunnin risteilyt ovat vain aivan liian lyhyitä tällaisiin spektaakkeleihin, sanon minä. Ja jos ei 90-luvun musa kolahda ihan täysillä, mutta korvat ei vuoda vertakaan, niin Retroristeily on kuitenkin kuin 22-tunnin bileristeily tuplana. Takuuvarmaa menoa ja meininkiä on tarjolla, joten tunnelma on katossa. Muistattehan kuitenkin bilettää nätisti ja muita matkailijoita kunnioittaen, joohan?

Ja tähän loppuun vielä pikkuinen  pyyntö Mariellan  kapteenille. Kuules, jos tämmöinen risteily järjestetään jälleen lämpimänä aikana ja satamassa on samaan aikaan Karibian-risteilijä, niin et viittis parkkeerata Mariellan perää Karibian-risteilijään päin? Siinä olis Karibian-risteilijän matkustajilla ihmettelemistä, kun pikkuisen laivan peräkannella bilettää iso kasa ihmisiä tuulipuvuissaan, kreppitukan ja vyökaukkujen kera. Näytetääns vähän isommille, miten homma hoidetaan. Ja tähän perään se silmäniskuhymiö, jota en suosi postauksessani.

Kiitos Radio Nova ja Viking Line. Retroristeily nelosta odotellessa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Mariellan Retroristeilyn kunniaksi laivabilemuistoja vol 2!

VAROITUS: Kuvat saattavat järkyttää herkimpiä lukijoita ja niitä, joilla on yliruusuinen kuva puhtoisesta ja hienohelmaisesta bloggaajasta. Kannattaa siis jättää lukematta tämä postaus, mikäli haluaa säilyttää ihanteellisen kuvan minusta. Vielä linjoille jääville esitän pahoittelut kuvien laadusta. Sellaista se on, kun on elänyt ajalla ennen digikameraa.

Niin että jälleen tuo edelliselläkin laivabilepaljastuskerralla postauksen alkuun kirjoitettu varoitus. Radio Novan Retroristeily sille ehdottomasti sopivimmalla laivalla, Mariellalla, starttaa perjantaina ja tottahan toki minä olen siellä taas tanssahtelemassa skumppakamun kanssa. Edellinen Retroristeily oli menestys ja tämäkin vanhus jaksoi bilettää, joten saas nähdä, miten tällä kertaa käy. Kunnon bilemeininkiä on varmasti tiedossa tulevalla risteilyllä, sillä artisteina on mm. Waldo’s People ja La Bouche.

Anyway, Mariellan Retroristeilyn kunniaksi jälleen kerran valokuvia valokuvakansioiden syövereistä. Lupaan, että nämä kuvat jäävät viimeisiksi paljastelukuviksi, sillä kuvasaldo kansioissa alkaa olemaan pahemmanlaatuista sorttia. Voisihan nämäkin tietty jättää julkaisematta, mutta hei, joskus on kiva hullutella ja näyttää, millainen höpönassu (?) täällä ruudun toisella puolella on.

Parhaat kuvat otetaan kankkusessa, eiks vaan?

No mutta, kukas se siinä naama messingillä? Tässä sitä pötkötetään Cinderellan aulan lattialla mallaamassa (nykyään meikäläistä ei sais lattialle makaamaan). Hymy oli herkässä, mutta olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä. Edellisen illan bailaaminen näkyi ja tuntui, sillä kuvien ottamisen välillä meikä kävi halaamassa kiitettävään tahtiin julkisten vessojen pönttöjä. Päivän asuna oli olkaimeton raitapaita (ehdoton lempparini) ja vyötärölle vyöllä vedetyt Levikset, luottokoruna toimi kunnon kultadubleekaulakoru. Tämmöttis Cinderellan 20-h risteilyllä joulukuussa 1994.

Pepsodent powa!

Tämmönen leveä hymy Mariellan yökerhossa alkuillasta kesäkuussa 1993. Laiva oli vasta startannut Helsingistä ja me istuimme skumppakamun kanssa yökerhossa plaraamassa tax-free-kuvastosta hyttioluita. Vaatteina Leviksen (501) farkkushortsit, musta sydänkaula-aukkoinen uimapuku ja lila/kultainen jakku.

Merellistä muotia.

Isabellan 24-h risteily elokuussa 1993. Kuuma kesäpäivä ja risteilymieli taas korkealla. Päivän asuna Leviksen farkkushortsit, valkoinen bikiniyläosa ja sen ajan kuuminta huutoa olleet klubitakit. Takaa tietysti asianmukaisesti sellaisilla ”henkseliklipseillä” kiristettynä.

Me mitään hytissä juoda!

Bissetuoppi baarista ostettuna ja tasaista jatkotäyttöä hytissä. Mikä kuningasidea ostaa täksäristä muumipillit ja imeskellä söpösti juomaa kierrepillin kautta. Pillit lensi melkoisen nopeasti nurkkaan, sillä oluen imeminen pillin kautta oli tuskallisen hidasta puuhaa. Vaatteena joku merkkimekko, jonka oma äitini oli minulle ostanut. Tämmöttis Mariellalla helmikuussa 1998.

Ja mä mitään ole juonut!

Tiedättekö mitä? Meillä tytöillä oli joku pakottava tarve Mariellan reikää kohtaan. Nääs kakkoskannella oli hissien edessä sellainen reikä, joka kuvassakin näkyy. Sinne meidän oli suunnistettava ottamaan kuva, vaikkei ko. kannella oltais asusteltukaan. Pitäsiköhän muuten suunnistaa tuonne ottamaan kuva jälleen tulevalla risteilyllä? Iltaeleganssina upea sähkönsininen iltapuku, jota rakastin yli kaiken. Näin jälleen Mariellalla helmikuussa 1998.

Vyölaukut. Parasta.

Tällaista iltabile-eleganssia Isabellan ruotsinristeilyllä helmikuussa 1995. Roiskeläppä, toppi, vyölaukku ja luottokoruni kultadubleinen kaulakoru. Tuohon aikaan luottojuomani oli pullollinen lypsylämmintä Henkell Trocken -skumppaa. Sen verran traumatisoiduin ko. juomasta, ettei se maistu edelleenkään edes kylmänä.

Nöyryytetty matkanjohtaja.

Gabriellan ensimmäinen ruotsinristeily Helsingistä Tukholmaan 17.-19.4.1997. Minä matkanjohtajana silloisen työpaikkani kokousristeilyllä ja eihän se mennyt meikäläiseltä ihan helpoimman kaavan mukaan. Tyytyväiset matkalaiset tarjosivat matkanjohtajalleen juomia ja olo oli sen mukainen aamulla. Minä halasin taas hyttini vessanpönttöä ahkeraan ja kolmen-neljän aikaan päivällä olin jo niin heikossa hapessa, että pakko oli soittaa infoon ja kysellä apuja laivan sairaanhoitajalta toistamiseen. Sydämellinen sairaanhoitaja saapui hyttiini parin peräpuikon kanssa ja rupesi jo vetelemään kumihanskoja kouraan, mutta minä kiitin nätisti ja sanoin hoitavani epämieluisan tehtävän ihan itse.

Raahauduin hieman myöhässä ja tuskaisena päivälliselle saaden sääliviä katseita työpaikkalaisiltani. Eräs inhoamani mies tarjosi aivan väen vänkäämällä takkinsa minulle, joten tuohon yllä olevaan kuvaan kätkeytyy tunteita laidasta laitaan. Kaamea kankkunen, inhoamani miehen takki ja peffassa jotain sellaista, mitä en olisi sinne halunnut saada. Nimesin muuten peräpuikon Sputnikiksi. Elämä on.

Kahden promillen kuningasidea.

Mariella helmikuussa 1998. Jätän. tämän. vain. tähän.

Että nuin. Radio Novan ja Viking Linen Retroristeily tänä viikonloppuna 19.-21.5.2017. Yritän päivitellä kuvia Faceen matkan päältä, jos ja kun netti pelittää.

P.s: Ihan itte maksettu matka kuulkaattes on. Ja tuo vimonen kuva tuossa, voitte olla huoleti. Kultaiset rintsikat ja nahkahanskat jäi hyttiin ennen kuin lähdettiin hyttimme ulko-ovea kauemmas.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

m/s Gabriella LUX Seaside Premium parvekehytti

Tiedättekö mitä? Minä tosiaan luulin, ettei ruotsinristeilystä voisi saada enää enempää irti. Tuttu laiva, tuttu firma. Reittikin niin monta kertaa koluttu, että mitäpäs tuossa. Laivaan sisään ja nauttimaan tuttuun tapaan merimatkasta.

Minulla kävi mukava tuuri, kun laivatyttöä muistettiin hyttilahjakortilla ja tottahan toki iskin heti kiinni parvekkeelliseen hyttiin, jota olin hieman kaihoisasti katsellut Facen uutisvirrassa muutaman kerran. Aiempia kokemuksia ruotsinlaivojen parvekehyteistä ei ollut, joten perjantaina me sitten astuimmekin innosta piukeina Gabin sisuksiin, pirteä risteilyisäntä toivotti ovella tervetulleeksi ja me kurvasimme matkalaukkuinemme hisseille.

The hytti

Aijai sitä fiilaria, kun astuimme hytin ovesta sisään. Auringon valo tulvi isoista ikkunoista sisään, hytin pöydällä odotti etukäteen tilaamani mansikat ja miellyttävä lisäyllätys muutamalta ihanalta punaisen varustamon työntekijältä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä työpaikkani kautta. Lapset pyörivät hytissä väkkyränä, minä ihastelin isoa kylpyhuonetta ja, no, tunsin vaan taas olevani niin kotona.

Saanen esitellä LUX Seaside Premium Balcony -hytin. Kyseisen hyttiluokan hytit sijaitsevat omalla osastollaan, aluksen kannella 11. Pinta-alat vaihtelevat 22-25  m² paikkeilla ja saman luokan reunimmaiset parvekehytit ovat niitä pienempiä. Vaikka reunahytit ovat kivan muotoisia ja niistä löytyy valoa tuova sivuikkuna, on niissä pienempi parveke. Kannattaakin esittää varausta tehdessä toive halutunlaisesta parvekehytistä.

Meidän hyttimme oli tuo meikäläisen nuolella merkitsemä #11106. Hyttialue on suljettu muilta matkustajilta erityisellä ovella, joka avautuu vain kyseisen alueen hyttikorteilla. Samalla alueella sijaitsee LUX Seaside Premium Balcony -hyttien lisäksi myös parvekkeellisia SUM Junior Suiteja ja B2X Inside Premium -sisähyttejä. Rauha ja yksityisyys onkin vähähyttisellä alueella taattu, eikä ainakaan meidän matkalla ollut minkäänlaisia häiriöitä. Kiva lisä on myös aluksen peräkannelle johtava ovi, joka tosin on avattavissa vain sisäpuolelta.

Mitäpä ei olisi tämän tasoinen hytti ilman Comfort-sänkyä? Ei sitten yhtikäs mitään. Jälleen kerran saimme miehen kanssa makoisat yöunet Itämeren mukavimmassa sängyssä. Tyynyjä oli kahta erilaista ja minä niskavaivaisena nautin erityisesti muhkeasta tyynystä. Ei kolotuksia, ei mitään! Vuodesohva oli puolestaan melkoisen kapea, mutta lapsemme pärjäsivät vielä siinä kahdestaan.

Mites kylpyhuone? Minä tiedän, että myös se kiinnostaa teitä lukijoita.

Kokoa oli mukavasti ja suihkunurkkauksen ruskeat kaakelit toivat tervetullutta vaihtelua perusvalkoiseen kylpyhuoneeseen. Pyyhekoukkuja oli melko hyvä määrä, mutta erityisesti käsienpesualtaan äärellä olleet koukut aiheuttivat harmaita hiuksia käsipyyhkeiden kanssa. Käsipyyhkeissä ei ollut ripustuslenkkiä, joten pienoiset ja pyöreät pyyhekoukut tuppasivat tiputtamaan käsipyyhkeen jokaisessa tilanteessa. Loppuvaiheessa hermostuinkin ja kiepsautin käsipyyhkeen mukitelineen ympärille. Ovessa sentään oli kunnon koukku, mutta siihenkään ei lenkitön pyyhe paljoa paremmin asettunut. Niin että kainovieno ehdotus minulla laivayhtiön suuntaan olisi, kun esittäisin ripustuslenkkejä pyyhkeisiin taikka uudenlaisia pyyhekoukkuja.

Talo tarjoaa tässä hyttiluokassa ilmaiset Ritualsin peseytymistuotteet omassa pussukassaan. Tuotteita en testannut matkan aikana, mutta pussukka sujahti matkalaukkuun myöhempää käyttöä varten.

The parveke

Niin juu, ja se ihqu parveke! Olin esittänyt etukäteen toiveen, että saisin hytin muualta kuin reunoilta juuri tuon parvekkeen kokoeron takia. Ikkunaerkkerin takia keskihyttien parveke on keskikohdalta kapeampi. Päädyissä on enemmän tilaa ja sinne mahtuukin tuolit ihan hyvin. Me asettelimme itsemme vaivoitta parvekkeelle siten, että me vanhemmat seisoimme nurkissa ja lapset siinä meidän välissä.

Olin ennen matkaa haaveillut nauttivani lasillisen kuohuvaa laivan lähtiessä satamasta ja pelännyt samalla kylmää ja sateista keliä. Kait tuo pelkoni oli huomioitu jossain, sillä aurinko saatteli meidät matkaan Helsingistä. Me napsimme miehen kanssa mansikoita alkupalaksi ja lipitimme talon samppanjaa, ihastelimme ohi lipuvia maisemia ja lähestyvää sumua. Parasta.

Aijai, sitä ihanaa, syntisen hyvää ja rapsakkaa suklaata mehukkaiden mansikoiden kanssa.

Psst. Herkullisen mansikkakuvan jälkeen onkin mukava muistuttaa, että hyttiin voi tilata erityisen hyttitervehdyksen. Mikä oiva tapa yllättää hyttikumppani esimerkiksi samppanjalla ja suklaaseen dipatuilla mansikoilla tai ihanalla hedelmätarjottimella. Valikoimasta löytyy myös mm. pitkävartinen ruusu sekä makeisia ja alkoholittomia virvokkeita. Mukaan voi laitattaa ilmaisen tervehdyksen.

Kippis meille! Että siinähän sitä, nannaa talon samppanjaa. Vuoden 2016 samppanjaksi valittu Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ostos laivan täksäristä.

Saanen esitellä yhden tarjolla olevista tervetulolahjoista: herkullinen hedelmävati.

Miten mahtavan näköistä sumuun seilaaminen olikaan.

Ja miten muikeena sitä myöhemmin illalla oltiinkaan!

EDIT: Tiedoksi, että Gabriellalla on kahdenlaisia LUX Seaside Premium-parvekehyttejä. Täältä voit lukea esittelyn toisesta saman kategorian pavekehytistä ja kyseisessä postauksessa myös vinkkejä hytin valintaan.

Kasvissyöjän ja vegaanin onnenpäivät

Niin entäs se ruoka? Viking Line on kiinnittänyt yhä enemmän huomioita meihin kasvissyöjiin ja vegaaneihin. Kuulimme uudesta vegetaarisesta Spring & Green menusta sen verran myöhään, ettei vapaita paikkoja à la carte ravintolaan ollut enää alkuillalle. Ehkä se oli johdatusta, sillä oli kerrassaan mahtavaa voida nauttia rauhassa lähdön hetkestä, ilman kiirettä syömään määrättynä kattausaikana. Ilman viiletessä suuntasimme Grilliin syömään, eikä jonottaakaan tarvinnut kuin vartin verran. Palvelu oli hyvää siitäkin huolimatta, että henkilökunta oli ilmiselvästi kiireinen.


Saanen esitellä vegaanisen Porto BRGR -hamppariaterian. Paahdettua portobelloa, beluga-linssejä, vegaanista majoneesia, kotitekoista vegaanista juustoa ja herneenversoja. Ihan hyvä hamppari, mutta voi, jos välissä olisi ollut ihanan muheva vuohenjuustoviipale. Että juustotyttö täällä myöskin, terve.

Mites ilta? Shoppailua (lue: epätoivoista arpomista The Samppanjan välillä, kiitosta vaan avuliaalle henkilökunnalle + kiloittain suklaata ja muuta kivaa), sekä muutama tanssi parketilla ja juoma yökerhossa. Löysinkin itselleni ihanan lempparin, kun baarimestari suositteli Winter Passion drinkkiä. Yksi upposi masuun, mutta niin vaan maistuvia drinkkejä löytyi alkoholittomista versioistakin. Siinä sitä olikin hieman pidättelemistä, kun nanna alkoholiton drinksu huusi lipittämään juomaa kuin vettä janoon konsanaan. Olisi siinä ollut porukalla katseltavaa, jos pieni nainen olisi huitaissut alkoholilta näyttävän juoman minuutissa huiviinsa. Että nuin, meikä ainakin suosittelee maistamaan niitä alkoholittomiakin juomia. On nääs meinaan ihan hyviä ja tarpeen tullen ”katu-uskottavia” tuolla bilemaailmassa.

Anyway, ei meidän ilta kovin kauaa kestänyt, sillä olimme tosiaankin perhematkalla. Aamu alkoi ihanasti ikkunoista ohi lipuvilla komeilla maisemilla ja minä kiepsahdin hyttiluokkaan kuuluvaan lainakylpynuttuun. Maukas aamupala Food Gardenin puolella oli täysi nappivalinta matkallemme ja lapsetkin löysivät mieleistänsä syötävää. Nautimme miehen kanssa ravintolan rauhallisuudesta ja siitä, että kahvi tuotiin pöytään. Hyi minua, kun hymisin tyytyväisyyttäni ajatellessani buffetin ruuhkia ja tuplahyi minua, kun olin sitä mieltä, että skumppalasillinen vaan oli se piste i:n päällä. Pikku luksus kiireiseen arkeen ja täysin jotain muuta, kuin ne omat aamupalat kotona.

Upgreidattiin muuten meidän buffet-brekkari menomatkan iltana Food Gardenin ovella. Käytiin kysymässä muutosmahdollisuutta ja muutamia paikkoja oli vielä jäljellä. Kannattaakin käydä aina kysäsemässä ovelta, jos astetta parempi aamupala alkaa houkuttelemaan laivalla ollessa.

Kuis Tukholma? Juu. Nähtiinhän me se hyttimme parvekkeelta. Jotenkin vaan lapsillakaan ei ollut intoa lähteä vaeltelemaan vilpoisaan Tukholmaan, joten jäimme heidän toiveestaan laivalle. Nautimme rauhasta ja siitä, että laiva oli ”meidän” päiväsaikaan. Hytti toimi ihanana paikkana levähtää välillä ja minähän käytin tilanteen hyväksi istua nököttämällä parvekkeella, mitäs muuta kuin miljoona vaatekertaa päällä.

Kasvissyöjiä ja suklaan ystäviä hemmotellaan Viking Buffetissa

Paluumatkalla aterioimme Viking Buffetissa. Viking Line on uusinut menuaan myös buffetin puolella, joten minä hihkaisin onnesta kasvissyöjänä. Paljon uutta ja valikoimaa siihen malliin, etten edes jaksanut maistaa kaikkea kasvistarjontaa. Alkuruoat saivat tämän kasvissyöjän hyväksynnän täysin, mutta omaa hölmöyttäni menin täyttämään vatsani jo niistä. Lämpimiä ruokia noukin vain pienesti, enkä itse asiassa ymmärtänyt hakea lisää vaihtoehtoja lautaselle. Valitettavasti juuri osa niistä jäi ottamatta, joita olin eniten menusta etukäteen luettuna himoinnut.


Vielä kasvissushia ja merileväkaviaaria lisukkeiden kanssa nassuun jo täynnä olevaan mahaan ennen illan huipentumaa, suklaalähdettä. Iso virhe!

Ymmärrättehän minua? Suklaaseen dipattuja mansikoita lähdön hetkellä ja iso kasa suklaata merimyymälästä. Juu ja suklaarusinat. Niitä piti ostaa pussi ja käsi kävi pussilla niin viuhaan, että rasitusvamma oli lähellä. Voitte kuvitella, millaisina silmäni kiilsivät ja kuinka paljon tein töitä, etten näyttäisi suorastaan naurettavalta suklaalähteen lähellä. Minä nappasin tikkuun hedelmiä ja vaahtokarkkeja, pyörittelin suklaassa ja nappasin vielä lusikallisen terveellisempää (?) puolukkaista rahkaa lautaselle. Enempää en teille suklaalähteestä kirjoita, sillä ainakin täällä ruudun toisella puolella harmitellaan kirjoittaessa nyt isosti, kun ei ole suklaata lähettyvillä. Paha, paha kokki, joka tuollaisen jälkiruoan on keksinyt.

Tuollaisen ruoan ahtamisen jälkeen olikin melkoisen tuhti olo. Nautimme hieman hytin rauhasta ja me vanhemmat käytimme vielä hieman laivan palveluita. Yksi juoma rauhaisassa Living Roomissa, jossa drinkit tehdään laadukkaammista raaka-aineista ja palvelu on henkilökohtaisempaa. Hieman hyvän musiikin kuuntelua yökerhossa ja nukkumaan vielä edellisiltaa aikaisemmin. Lasten kanssa matkustaessa iltariennot jäivät tosiaan vähäisemmiksi, mutta eiköhän sitä tule otettua takaisin muutaman viikon päästä skumppakamun kanssa Retroristeilyllä.

No, mitäs tykkäsimme reissusta ja hytistä?

Olen hämilläni. En voinut kuvitellakaan, miten suuri merkitys parvekkeellisella hytillä olisikaan tutulla reitillä ja laivalla. Kyseinen hytti toi matkaan niin paljon lisäarvoa ja tavallista luksushyttiä enemmän luksusta, että risteily tuntui aivan uudelta kokemukselta. Mies kehui ja sanoi, että risteilymme oli yksi parhaimmista, ellei jopa paras ruotsinristeily koskaan, juuri tuon hytin ansiosta. Hytin koko ja kunto oli hyvä, joskin ikä näkyi parvekerakenteissa, wc:n ovessa ja parvekkeen oven alaosassa. Käsipyyhekoukut sai haukut, sänky oli unelma, mutta vuodesohva isommille lapsille hieman pieni (120 cm?) ja lapset huomauttivat, että televisio olisi voinut olla isompi. Juu, olisihan sinne hyttiin isompikin töllö tosiaan mahtunut. Ikkunaerkkeri toi lisätilaa mukavasti hyttiin, mutta otti sen valitettavasti parvekkeen puolelta pois. Parvekkeelle mahtui silti ihan hyvin, joten parvekenautinto oli taattu.

Viking Line palkittiin viime kuussa Service Scoren seremoniassa Tukholmassa parhaasta palvelusta Itämerellä. Katselin tiukalla silmällä henkilökuntaa, enkä huomannut kyllä missään leipiintymistä, saatikka saanut huonoa palvelua. Pieni testihetki tulikin yökerhossa, kun baaritiskillä odotellessani vetäisin valitettavasti herneen nenuuni. Pieni nainen, jonkin verran ihmisiä ja sinne joukkoon minä taisin pikkuisena unohtua. Siinä vaiheessa kun baarimestari oli palvellut ohitseni muutamaa ihmistä, rypistyi meikäläisellä otsa ja tulihan sieltä eräälle asiakkaalle pikkuinen kipakka avautuminen tapahtumista.

Ai, sitä ”kahden viivan” univormuun pukeutunutta henkilökunnan miespuolista jäsentä siellä baarissa! Hän taisi huomata avautumiseni ja nappasi heti minut asiakkaakseen. Kohteli reippaasti ja iloisesti, sai kaivettua sanoinkuvainnollisesti herneen nenustani ja minä kävelin tyytyväisenä pois. Taisipa herra muistaa närkästyneen asiakkaansa seuraavallakin kerralla, kun kävin hakemassa piccoloskumpan miehen kanssa jaettavaksi. Sitä reipasta askelta minun suuntaani ja pirteää vastaanottoa oli ihana katsella ja kuunnella. Harmi vaan, ettei baariin ollut enää sen enempää asiaa.

Asiakaspalvelu, ne pienetkin asiat. Asiakkaan huomioiminen yksilönä, eikä pelkkänä kasvottomana massana. Siitä minä tykkään, siitä minä jaksan toitottaa.

Perusristeilyt Ruotsiin on ok. Ei niissä vikaa ole, mutta ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen, kerta kun sanon tämän. Mitäpä jos varaisit paremman hytin, ehkä parvekkeellisenkin? Unohda buffet, aterioi à la cartessa tai vastaavassa, maistele drinkkejä, viinejä tai samppanjaa rauhallisesssa baarissa, haasta henkilökunta suosittelemaan juomaa sinun makuusi. Käytä asiakaspalvelua ystävällisesti ja nauti upgreidaamasi merimatkan lopputuloksesta. Vanha ja tuttu ruotsinristeily voi olla niin paljon enemmän.

Kesä tulee hitaasti jolkottaen. Mitäpä jos pistäisit varaten mukavan risteilyn? Kesäaikaan laivan kokoustiloihinkin pistetään kunnon aktiviteetit lapsille, joten kivaa tekemistä löytyy kaiken ikäisille.

Viking Linen omille sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.