Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Viini

Case väljähtänyt samppanja ja tyhmästä päästä kärsinyt käsi

Että helouta vaan saikkulandiasta, lyhyt viesti vasemmalla kädellä. Oikea käsi on nääs nyt sitten poissa vahvuudesta sillä sain loppuviikon saikkua, Burana-reseptin ja käskyn lepuuttaa kättä. Nyt sitten tiedän, että kädestä löytyy semmoinenkin kun värttinäluun puikkolisäke ja tuntuu olevan tarpeellinen vehje. Se me miehen kanssa opittiin, että seuraavalla kerralla kyllä tarkastetaan, että oksasilppuri on käytettävissä ennen kuin alamme katkomaan oksia isolla urakalla. Tää oli kyllä taas niitä huonoja hetkiä jäädä saikulle mutta minkäs teen. Postaukset onkin nyt sitten jäissä vähän aikaa, sillä oikea käsi ei anna naputella tietsikkaa oikeastaan ollenkaan.

Jännetuppitulehdus

Kultainen käsi, tärkeä työvälineeni töissä. Tuon reistaillessa olen täysin työkyvytön. Että nuin.

Anyway, puhisin taannoin kyvyttömyydestäni reklamoida Ravintola Teatterissa ostamani Lanson samppanjalasillisen hapottomuudesta, mutta kiitos ihanien kanssabloggaajien (Pöndekengissä, The Present is Perfect ja Samppanjaa muovimukista) päätin lähettää reklamaation netin kautta viime perjantaina. Sain tänään ravintolalta ystävällisen vastauksen, joten eiköhän sitä lipitetä samppanjaa kunnon kuplilla Ravintola Teatterissa seuraavalla kerralla.

Ravintola Teatteri Lanson

Case is closed.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Haluatteko tietää? Ei se mitään, kerron sen silti!

Kthetraveller selfie

Hah! Heitetääns kuulkaas viikonlopun kunniaksi romukoppaan virallisuus ja matkablogien ainaiset matkat, sillä ihminen mää vaan oon! Laitetaan itseironista huumoria kehiin, pilkettä silmäkulmaan ja fiilistellään koti -> työpaikka -> koti-kuvioisen naisen ”tapahtumarikasta” elämää. Niin että mites meikäläisen viikko on mennyt?

Mää nimittäin kävin kuulkaattes ihan ulkona tyttöjen kanssa viime perjantaina, enkä edes tiedä, milloin olen sellaista viimeksi tehnyt. Tapasin muutamaa lapsuusajan kaveriani sitten vuoden nakki ja miekka ja päädyimme syömään ravintola Kiilaan. Noh, ei siinä muuta, mutta rakas skumppakamuni oli hankkinut pullon Lansonia hänelle ja minulle, joten päädyimme nauttimaan tuon pullon ennen ateriaa. Pikkuinen 43 kiloinen nainen, lähes tyhjä maha ja kolme lasia samppanjaa. Öhöm. Päähänhän se nousi. Päädyttiin sitten vielä alkuiltajatkoille ravintola Teatteriin, jossa minäkin olen ollut viimeksi varmaan sellaiset seitsemän vuotta sitten. Pistin rahani innoissani lasilliseen Lansonia, mutta pullo oli lienee avattu edellisenä päivänä tai seitsemän vuotta sitten, sillä samppanja oli väljähtänyttä. Olisihan minun pitänyt valittaa asiasta, mutta tunsin oloni sen verran nauttineeksi, että reklamaatio olisi ollut kaikkea muuta kuin uskottava. Että nuin. Siellä minä lipitin lähes hapotonta Lansonia naama irvistellen ja manasin kykenemättömyyttäni palauttaa lasillista takaisin.

Moët & Chandon Garnd Vintage 2006 Rosé

Kuvan samppanjapullo ei liity sitten millään tapaa iltaamme. Olen vain iloinen siitä, että tuollainen pullo meillä löytyy kaapista. Saas nähdä milloin se juodaan. Meillä kun tuntuu olevan niin tylsiä perusviikonloppuja, ettei tuommoista samppanjaa viitsi tuhlata niihin.

Onneksi illalla juomani alkoholimäärä oli sen verran asiallinen, että ainoa ongelmani seuraavana aamuna oli hieman kivistävä pää. Hyvä niin, sillä lauantaina suunnitelmissa oli takapihan raivaus. Useampi puska piti karsia oikein kunnolla ja sitä oksajätettähän syntyi järkyttävä määrä. Ei siinä muuta, mutta oksasilppuria ei ollutkaan käytettävissä, joten päädyimme pilkkomaan oksat pikku pikku kätösillä (ilman hanskoja tietty) ja oksaleikkurilla. Päivä siinä meni, lapsetkin valjastimme moiseen hommaan ja kun ilta tuli, kaaduimme miehen kanssa molemmat ryytyneinä sohvalle katsomaan illan must-ohjelmia. Sanotaanko vain näin, että edellisen illan ”biletys” ja päivän työt aiheuttivat sen, ettei tällä naisella ole minkäänlaista muistikuvaa illan ohjelmista. Ehkä katsoin, ehkä en. Ikääntyminen. Ei se aina ole mukavaa.

Syreenipuska

Siinähän niitä, viheliäisiä irti leikattuja oksia. Sen verran tämäkin toimistotyöläinen joutui tekemään fyysistä hommaa, että sain ilkeän rasitusvamman ranteeseeni. Tällä hetkellä ranteeni on ihan turvonnut yhdestä kohtaa, joten taitaapi joutua unohtamaan käsijumpat vähäksi aikaa.

Noh, sunnuntaina jatkoimme hommiamme ja metsästimme takapihallemme yhtä sun toista. Pikkuisen hämärää minulle on tuokin päivä ja vaikka mies maanitteli minua kovasti testaamaan uutta autoamme, kieltäydyin kunniasta vedoten ryytyneeseen olotilaani. Niin juu, mikä uusi auto?

Vuosi sitten koeajoimme kuumeisesti autoja, kun uuden auton pakollinen hankkiminen alkoi kolkutella ovella. Minähän olen niitä autonaisia, jotka nauttivat ulkonäöstä ja paremman luokan autoista, kun minun mieheni taas arvostaa aivan eri asioita. Kävimme aikoinaan melkoisen tiukkasanaisia keskusteluja miehen ”autoihanuudesta” (voit lukea hupaisan stoorin täältä), mutta onnenkantamoinen kävi eikä meille ko. avaruusalusta tullut koskaan. Jotain muuta kyllä tuli, ja mieheni sai tyydytettyä tila- ja lisähärpäketarpeensa kiitettävästi. Kaiken kukkuraksi uudesta autostamme löytyy automaattivaihteisto.

Automaattovaihteisto

Jaa-a. Minä olen nainen, joka haluaa hallita ihan itse minne mennään ja mitä tehdään. Tuollainen itse jarrutteleva auto automaattivaihteistolla vaatii pikkuisen totuttelemista ja tiistaina minä sitten suostuin istahtamaan ratin taakse. Oi jospa tuota tilannetta olisi ollut joku filmaamassa, niin muhevaa materiaalia olisi saanut aikaiseksi. Mies selitti tuttuun tapaan rauhallisesti, mutta sieltä rupes pukkaamaan siihen malliin informaatiotulvaa, että minun oli jo pakko laittaa käsi pystyyn, näyttää sitä miehelle ja sanoa vaan että ”talk to hand”. Ihka oikeesti, jos opiskellaan vasta alkujuttuja, niin silloin ei kannata vielä kertoa kaiken maailman nippeleistä, valoista ja vakionopeudensäätimestä!

No, enhän minä halunnut ajaa autoa kovassa liikenteessä samantien, joten hiukkasen aikaa kului metsästäessämme rauhaisaa hiekkakenttää, jossa voisin rauhassa asetella penkkiä ja hankkia ajotuntumaa. Jonkun käyttämättömän sivutien me sitten ajan myötä löysimme ja ihmeen helpolle se auto tuntui. Pian olinkin jo onnesta mykkyränä rauhallisessa liikenteessä ja kytkinjalkakin vipatti olemattomalla polkimella vain muutaman kerran. Vaihdenuppiin olisi tosin voinut laittaa jonkun pikkuisen sähkönapauttiminen, sillä käsi tuntui hakeutuvan vaihdekepille useamman kerran. Summa summarum, nautinnollinen auto meillä on nyt alla ja kehtaan sillä ajella. Mannerheimintien ruuhkaan en sillä vielä viitsi lähteä pyörimään ja harkiten pakitan parkkiruutuun, sillä pakittaessa auto tuntuu lähtevän kuin rusakko puskasta.

Tämmösiä juttuja siis tänne matkojen ulkopuolelta. Joskus on ihan hyvä puhua muustakin ja muistaa, että ihan normaali (?) ihminen täällä ruudun toisella puolellakin on, eiks vain?

Hyvää viikonloppua muruset!

P.S.: Me meinaamme jatkaa takapihan kunnostusta rasitusvammastani huolimatta tänä viikonloppuna, mutta tarvinnee varmaan pikkuisen nauttiakin vapaasta viikonlopusta. On nääs yksi harvoista vapaista viikonlopuista ennen kesää. Ja vauh, mikä kesä meille onkaan tulossa!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Päivä Tukholmassa, m/s Mariella ja testissä AD2 Seaside Comfort

Laivatyttö indeed. Eiköhän se jonkinlainen saavutus ole, kun tein kuukauden sisällä kolme risteilyä joista yksi oli viikon pituinen.

Viking Line lippuIMG_2766

Viking Linen vanha rouva Mariella kävi keväällä 2015 läpi laajempia uudistuksia, jolloin mm. osa A- ja B-luokan hyteistä muutettiin kahden hengen parivuoteellisiksi Comfort-luokan hyteiksi. Näin selkä- ja niskavaivaisena innostuin hyttiuudistuksista melkoisesti, mutta vasta nyt meillä oli mieheni kanssa mahdollisuus testata ikkunallinen AD2-hytti. Sen verran halusimme luksusta matkaamme, että varasimme hyttiin kuohuvaa ja himoitsemiani mansikoita, otimme ruokakupongit Food Gardeniin sekä Plateen, ja aamupalankin päätimme nauttia Food Gardenissa.

Mariella AD2

Niin kuin arvata saattaa ja kuvasta näette, AD2 Seaside Comfort ei ollut koolla pilattu. Jouduimme hieman pyörimään ja hyörimään liikkuessamme hytissä, mutta vaalean sisustuksensa ansiosta hytin seinät eivät kaatuneet päälle. Hytin sänky oli 140 cm leveä, joka hieman vaikutti nukkumismukavuuteeni melko leveästi nukkuvan mieheni takia, mutta muutoin sänky oli oikea unelma. Sopivan pehmeä patja, muhkeammat peitot ja ah, ne upottavat tyynyt saivat tämän pariskunnan hyväksynnän niin, ettei meillä ollut paljoakaan intoa lähteä hytistä ulos. Siellä me pötkötimme, katselimme televisiota ja olinpa minä varannut itselleni oikein mukavat lököverkkarit mukaan, jotta ultimaattinen pötkötysmukavuus oli taattu. Iloa toi sängyn molemmille puolille laitetut sähköpistokkeet, joten molemmat saivat kännynsä helposti latinkiin. Kaiken kukkuraksi sänky oli rakennettu siten, että sen alle sai 67 cm x 56 cm x 26 cm kokoisen matkalaukun vaivatta. Oikein näppärä juttu ottaen huomioon hytin rajallinen tila.

Mariella AD2 sänkyMariella AD2 tyynyt

Mää ja onnenhymy. Oi niitä pehmoisia tyynyjä!

Viking Line vaihtoi laivan viininsä vuoden alussa (viinit esitelty täällä) ja valitettavasti uudesta makeamman makuisesta kuohuviinistä ei tullut meidän lempparia maistaessamme sitä Viking Gracella edellisellä viikolla. Hiemanhan minä harmittelin kun ymmärsin hyttiimme varatun skumpan vaihtuneen, mutta hytissä odottikin pienoinen yllätys ja pääsimme nauttimaan laivan samppanjaa. Laadukas, erittäin kuiva Charles Heidsieck Brut Réserve oli kyllä Viking Lineltä nappiveto. Kyseinen samppanja sopii nautittavaksi ruokailtaessa koko aterian ajan, joten suosittelen todella testaamaan kyseisen kuohujuoman. On nääs nannaa ja pullon hintakin merimyymälässä on Viking Club-kortilla vaivaiset 29,90 euroa.

Viking Line laivan samppanja

Ensimmäisenä iltana aterioimme tykkäämässämme Food Gardenissa, emmekä pettyneet tälläkään kertaa. Poissa oli buffetin ryysikset ja hälinä, tilalla oli rauhallinen tunnelma ja maittava ruoka. Valitettavasti menut olivat vaihtumassa eikä minulle löytynyt listan alkuruoista kasvisvaihtoehtoa, joten päädyin maistamaan elämäni ensimmäisen kerran bliniä.

IMG_2739

Niin rapsakkaa ja niin maistuvaa. Tuoretta sipulisilppua, tuhtia smetanaa ja meikäläisen lempparia, merileväkaviaaria. Yksi sana: Nautinto!

Food Garden alkuruoka

Miehen alkuruoka.

Food Garden kasvisruoka

Meikäläisen kasvispääruoka.

Food Garden jälkiruoka

Ja ah, se jälkiruoka! Niin että naama messingillä kävelimme Food Gardenista ulos.

Loppuilta menikin nauttiessa ja jätin kameran hyttiin. Istuimme Mariellan Arcadella kuunnellen hyvää pianomusiikkia bulgarialaisen Tihomir Dimitrovin soittamana ja sen verran nautimme hänen sulosoinnuistaan, että missasimme Total Beats show’n. Kunnon biletystä vielä valomerkkiin saakka ja yöruoan kautta hyttiin pötköttämään, pehmoisten vällyjen väliin.

Aamupala Food Gardenissa oli erittäin miellyttävä. Hiihtoloma-aikaan buffetissa oli ymmärrettävistä syistä varmasti erilainen meininki kuin mikä Food Gardenissa oli, joten rauhallinen aamupala (sis. lasin kuohuvaa) saariston maisemia ihaillen loi oivan pienen luksuksen merimatkaan. Ihastuin paksuun marjasmoothieen ja oikeastaan ainoa, jota jäin kaipaamaan oli tuoreet croissantit. Niinhän se meni, että edellisen illan riekkuminen tuntui näissä vanhuksissa niin kovasti, että kömmimme takaisin vällyjen väliin ja heräsimme ennen kahta suomen aikaa. Se oli siinä sitten, meidän Tukholman visiitti. Kyllä minua hieman hävetti kun kaunis Tukholma jäi näkemättä ja aurinkoinen ulkoilma nuuskuttamatta.

Paluun iltaruokailun piti tapahtua toisessa lempipaikoistani, maukkaiden ja innovatiivisten annosten Platessa. Valitettavasti emme tienneet, että menuvaihdoksen takia kasvismenu oli poistunut kokonaan tarjonnasta ja miehen lihamenukin sisälsi pakostikin hieman mereneläviä, joten jouduimme perumaan ateriointimme Platessa. Pöytävaraukselliset ravintolat oli tietysti täynnä ja päädyimme syömään Ocean’s Grilliin. Eihän se mennyt ihan Strömsössä sielläkään, mutta tarjoilija reagoi kiitettävästi meidän vastoinkäymisiin ja kävelimme loppujen lopuksi hymyssä suin ovesta ulos. Sen vain sanon, että asiakaspalvelu oli todellakin kohdillaan ja pelasti illan, sillä palkokasvi meikäläisen nenässä oli meinannut upota melkoisen syvälle illan aikana.

Otin Viikkarin puolelta selvää tuosta Platen menusta matkan jälkeen ja tällä hetkellä lihaista menua ei todellakaan saa ilman mereneläviä. Tämä kannattaa huomioida maistelumenua varatessa. Mahdolliset menumuutokset on kuitenkin pohdinnan alla ja hyvä niin.

Niinhän se meni, että Arcadella soittanut Tihomir vangitsi meidät jälleen kuuntelemaan sulosointuja. Mikäs siinä oli kuunnellessa, ihmisiä katsellessa ja lipittäessä Cava Barin ystävällisen baarimestarin listan ulkopuolelta väsäämää Belliniä. Total Beats tosin jäi taas näkemättä.

Kthetraveller

Jos minä söin elämäni ensimmäisen kerran blinejä, niin elämäni ensimmäisen kerran myös rahtasin luuni ulkokannelle saavuttuamme yöllä Maarianhaminaan. Mahtavan näköistähän se oli katsella kahden laivan ”pikku käkkäreitä” Maarianhaminan satamassa. Eiköhän tuo minun onnenhymy kerro kaiken, että melkoinen kokemus se minulle oli.

Niin juu ja mites meikäläisen selkä ja niska Comfort-luokan sängyssä nukutun yön jälkeen? Ei kolotuksia taikka jäykkyyttä. Itämeren mukavimmat sängyt, todellakin.

Hytti saatu Viking Linen ”lahjakortilla”, ateriat maksoimme itse.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Viking Grace ja risteilykonkarin omakohtainen ahaa-elämys

Hah, emme me tosiaan pysyneet kuivalla maalla edes kahta viikkoa, kun suuntasimme auton nokan kohti Turkkusta lauantaina. Sen minä vain sanon, että jos Viking Grace ei seilaisi noilla vesillä, emme letkauttaisi korvaammekaan Turkkusen suuntaan risteilyjen merkeissä. Laivalla on siis väliä tuolla reitillä, sillä Viking Gracen palvelutaso, merelliset näkymät, laivan yleiset tilat (unohdetaan se viheliäinen Rockmore), hytit ja viihde vain huutavat tämän tasokkaammasta matkustustavasta tykkäävän perheen nimeä. Arvoimme vahvasti Premiumin ja S4-hytin väliltä varatessamme reissua, mutta tällä kertaa S4 vei pidemmän korren muutamasta painavasta syystä.

Meille laivat ovat jo kakkoskoteja, joten lapset nauttivat olostaan Gracella ilman hiihtolomaviikon ohjelmaakin: Vaeltelua yhdessä ympäri laivaa, maisemien ihailua, pelailua koko perheen kesken uudistuneessa Teens-mestassa ja shoppailua laajassa Shopping Worldissa. Illalla tenavat hankkivat karkit ja limun/vichyn kouraan ja ei kun hyttiin nauttimaan leppoisasta ja rauhallisesta olosta legojen kera tai pelikonsoli/känny kourassa. Me aikuiset livahdimme perheaktiviteettien jälkeen nauttimaan Seamoren Lounge-musiikista samppanjalasillisen verran ja katsasimme Redraman show’n sekä Club Voguen muun ohjelmatarjonnan. Kävimme tarkistamassa hytin tilanteen puolen tunnin välein, ja kännykälläkin olisi saanut meihin normaalisti yhteyden väliaikoinakin, joten lapsilla oli turvallinen olo. Näin äitinä täytyypi hehkuttaa hieman nykyistä vapauttamme, sillä lapsillamme alkaa olla sitä ikää on jo sen verran, että liekanarun pidentäminen onnistuu jo hyvin. Se suurin ongelma taitaapi olla tämän äidin omassa päässä, sillä napanuoran katkaisu tuntuu todella vaikealta. Pitäisi vain luottaa enemmän siihen, että lapset pärjäävät tuolla isossa maailmassa, eivätkä he opi pärjäämään, jos ei heitä päästä sinne myös menemään. Nih, että näillä saarnasanoilla myönnän, että kun isompi tenava havahtui mieheni kanssa aamuyön tunteina käymääni keskusteluun yöruoasta, kysyin ihan suoraan, haluaisiko lapseni lähteä hakemaan kanssani lihapullia. Voi sitä onnenhymyä kun hän ymmärsi, että pääsee hiippailemaan laivan julkisiin tiloihin siihen aikaan, joten Sweet & Saltysta lähti lautasten kanssa hyttiin yksi tyytyväinen lapsi ja äiti. Muut bilettivät vielä ravintoloissa, joten meillä oli hyvin rauhallinen ruokakeikka.

Redrama Viking Grace

Anyway, Redrama veti hyvän show’n, vaikken minä sen musiikin ylin ystävä olekaan. Laivalla oli paljon nuorisoa ja täytyypi kyllä kehua, että hyvin osasivat käyttäytyä. Hieman minua pelotti ennakkoon satamassa möykänneet Ilves-fanit, muttei heitä näkynyt eikä kuulunut koko matkalla, joten laiva vaikutti kaikin puolin rauhalliselta illallakin. Oli ihana katsella sitä, miten ihmiset nauttivat aluksen palvelutarjonnasta, osa oli jopa pynttäytynyt juhlavamminkin ja panostanut merimatkaan. Ei epäilystäkään siitä, etteikö nykyään haettaisi elämyksiä ja pientä luksusta siltä lyhyeltä (aivan liian lyhyeltä, jos saan sanoa) risteilyltä. Harvoinpa sitä maissa pääsee yhtä edullisesti ja helposti samaan vuorokausisuoritukseen kuin laivalla. Ravintolaillallinen, baari-/yökerhoilta, huippuartistin keikka ja hotelliyö siinä samassa. Ei pitkiä matkoja paikasta toiseen, rämpimistä loskakeleissä, sitä viimeistä bussia kotiin tai hintavaa(kin) taksia/hotelliyöpymistä. Ja jos ja kun sitä luksusta hakee, niin Viking Gracen hyteistä löytyy valinnanvaraa, Oscar à la carten ruoat ovat huippuja ja melkoisen täydestä Spa’stakin löytyy ihanat VIP-tilat, joissa voi nautiskella poreista, saunasta ja merimaisemista aivan omassa rauhassa. Suosittelen.

Mites meikäläisen karsastama buffet? Aamu-unisina jätimme aamupalat hankkimatta ja varasimme lasten toiveista Buffet Auroran. Minen ole buffettien ystävä oikeastaan ollenkaan, koska nautin siitä, että tasokas ruoka tuodaan pöytään, saan henkilökohtaista palvelua tarjoilijoilta ja ryysikset ovat poissa. Buffet ei sovi tuohon kuvioon ollenkaan, mutta lounasaikaan Viking Gracen Buffet Aurora on ollut aina rauhaisa ja niin oli myös nyt. Ilokseni seisova pöytä sisälsi mielettömästi kasvisvaihtoehtoja ja meikäläinenhän ahtoi naama messingillä ruokaa niin paljon, ettei koko matkalla tullut enää nälkä. Raavas lihasyöjämiehenikin hehkutti kasvisruokavalikoimaa, joten iso plussa täältä suunnasta ”buffamätölle”. Mukavan ateriahetken kruunasi vielä ystävällinen miestarjoilija, jolta heltisi aina muutama sana meille.

Pienen ruokalevon jälkeen mies meni lasten kanssa Spa & Wellness osaston poreisiin lillumaan, mutta minä päätin käyttää äidin oman parituntisen Seamoressa. Istuskelin, katselin ja nautin merimaisemista lipittäen lasillisen Henriot Rosé samppanjaa (hinta 14 euroa, mutta hintansa väärti sanon minä!). Sen verran listalta huuteli myös Bellini, että tilasin toisen lempijuomani pöytään tuotuna. Ah, sitä olemisen keveyttä, pienet oli ihmisen ilot.

Henriot Rose Champagne Viking Grace Seamore

Miellyttävä, rauhaisa risteily jälleen kerran, jonka kruunasi ystävällinen asiakaspalvelu. Club Voguen kakkoskerroksessakin minulle väsättiin drinkki listan ulkopuolelta, kun kaipasin ”suklaista pehmisdrinkkiä”. Luulisi, ettei tuommoinen olisi kovin iso asia, mutta siitä syntyi pienoinen ongelma Club Voguen kerrosta alempana sijaitsevassa baarissa.

Minä en osaa, enkä tiedä yhdenkään drinkin sisältöä. Ihastuin Mudslide-nimiseen ”jäätelö”pohjaiseen drinkkiin Meksikon-risteilyllä, joten kyselin Club Voguen yläkerrassa vastaavanlaisen drinkin perään. Sisällöstä en tiennyt muuta kuin sen, että siinä oli vaniljajäätelön tapaista, suklaakastiketta ja alkoholia. Ystävällinen baarimestari kertoi, ettei heillä ollut sellaista drinkkiä, mutta he voisivat tehdä listan ulkopuolelta ”suklaalle maistuvan vaniljajäätelödrinkin”. Kiitin kauniisti ja ilmoitin tilaavani sellaisen myöhemmässä vaiheessa.

Palasin myöhemmin illalla kyselemään kyseisen drinkin perään alakerran baarista, koska se oli matkan varrella. Eipäs se onnistunutkaan, sillä minun, drinkeistä totaalisen tietämättömän ihmisen, olisi pitänyt tietää juoman ainessisältö. Yritin selittää, etten tiedä sisältöä ja että yläkerrassa oli sanottu, että sellainen drinkki onnistuisi. Baarimestari lupasi selvittää asiaa yläkerran baarista, mutta kun se ei onnistunut ja minäkään en tiennyt mistään mitään, niin baarimestari neuvoi meitä menemään yläkerran baariin. Hieman puhisten ja hämmästellen minä sinne kyllä menin, sillä olisi luullut baarimestarin tietävän sen verran juomista, että jonkin sortin suklainen juoma oli syntynyt ”lennosta”. Osasyy närkästykseeni oli myös se huomio, että kyseessä oli kolmas kerta kolmesta kyselystä, kun alakerran baarissa ei pystytty vastaamaan erikoistilaukseen. No, yläkerran baarissa homma onnistui aivan hyvin, niin kuin aina sieltä jotain erikoista kyseltyäni.

Hiemanhan se huvitti, kun huomasimme kannen 10:n Club Voguen olevan kuin jatkoa simppelille buffetille ja Pubille. Sieltä saa näppärästi perusjuomat ja perusdrinkit, mutta kannen 11 Voguesta sitten erikoisempaa. Mikä oiva huomio tosiaan, laadukas Oscar à la carte, Seamore, nautinnollinen Spa ja Club Voguen kekseliäät ja asiakkaan toiveisiin paneutuvat baarimestarit samassa kerroksessa. Jos minulta kysyttäisiin, vaeltelisin mielelläni kannella 11, mutta se tanssilattia, lasten rakastama buffet ja yöruoan mekka Sweet & Salty taitaa kuitenkin vaatia meikäläisen läsnäoloa kerrosta alempanakin.

Tämä ei ollut haukku. Kannella 10 sijaitsevassa Club Voguen baarissa ei ollut mitään varsinaista vikaa. Sen vain sanon tuleville matkustajille vinkkinä, että jos kaipaa hieman erikoisempaa juomaa eikä sen tekeminen onnistu alakerrassa, kannattaa kokeilla vielä yläkerran baaria.

Jätskidrinkki

Tuossa se nyt on. ”Suklaisen makuinen vaniljajätski-juoma” ja pahoittelut, ei hajuakaan sen sisällöstä. Mutta nannaa se oli, joten kyllä kelpasi paremman puutteessa.

Tähän perään vielä pikkuinen toivomus/ehdotelma Itämeren laivayhtiöille: Ottakees Frozen Mudslide tulevan kesän drinkkilistoille mukaan. Mikäs sen mukavampaa kuin lipittää juomaa, jossa on esimerkiksi Kahlúaa, vodkaa, Bailey’s Irish Cream-likööriä, vaniljajätskiä ja suklaakastiketta raitana. Nam ja nam, sanon minä, saattaisipa sitä ostaa joku muukin kuin allekirjoittanut. Tarjoiluehdotus alla:

Norwegian Cruise Line Mudslide

Niin ja lukijoille tiedoksi, että ihan justiinsa kaivelin tuon herkullisen näköisen Frozen Mudslide-ohjeen. Olisi ollut meikäläisen asiointi hiukkasen helpompaa Viking Gracen Club Voguen alakerrassakin, jos olisin tehnyt drinkkiläksyni ennen risteilyä. Kyllä noita edellä mainitsemiani aineita (ilman suklaakastiketta) olisi baarista varmasti löytynyt.

Ensi kerralla sitten.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

Blogihaaste: Matka maailman ympäri, viisi kohdettani

Sain tuossa jokin aika sitten Travel is My Passion -blogin Suvilta haasteen kertoa viisi kohdetta, jotka sisällyttäisin matkaani maailman ympäri. En ole itse ajatellut maailmanympärimatkaa kovinkaan vakavissanikaan, sillä olen reissannut vuosien saatossa useisiin maihin ja pärjännyt ihan sillä, että matkalle on menty aina kerrallaan yhteen tai kahteen maahan. Jos ja kun tekisimme maailmanympärimatkan, vaatisi se todella paljon rahaa sillä meistä ei ole mieheni kanssa reppureissaajiksi. Kohteet olisivat varmasti kalliimpiakin, joten tasokas hotelli myös näkyisi matkabudjetissa. Nautinnollinen matkustustapamme suosisi kyllä aikuisten kesken tehtävää reissua, mutta me ottaisimme lapsemme mukaan näyttääksemme heille maailmaa. Alla siis meidän viiden matkakohteen listamme, olkaattes hyvä.

1) Australia

Tällaista onnenhymyä Sydneyssä tammikuussa 2012.

Olemme käyneet Aussiystäväni luona Sydneyssä useampaan otteeseen ja yhden kerran olemme poikenneet myös Cairnsissä. Meille Australia on ollut aina sellainen maa, jonne muuttaisimme, mikäli ulkomaille pitäisi muuttaa. Leppoisa elämäntapa ja upea luonto kutsuisi meitä tutustumaan tarkemminkin maahan, joten aloittaisimme varmasti matkamme Australiasta. Lempimaata kiertäessämme kävisimme varmasti muutamalla viinitilalla, sillä olemme mieheni kanssa kiinnostuneita viineistä.

2) Uusi-Seelanti

Kovin kauas emme seuraavaksi lentäisi Australiasta, sillä Uusi-Seelanti ja sen luonto on kiehtonut minua ja miestäni jo pidemmän aikaa. Uutta-Seelantia kiertelisimme yhtä innolla kuin Australiaakin.

Kuva: Pixabay.com

3) Malediivit

Valkoinen hiekkaranta ja upea hotellihuoneisto, kenties kristallinkirkkaan meren yllä. Valkoisella rannalla tai huoneistomme isolla terassilla haluaisin syödä romanttisen illallisen mieheni kanssa. Tuollainen illallinen kun sattuu nimittäin olemaan meikäläisen bucket listillä.

Kuva: Pixabay.com

4) Etelä-Afrikka, Rovos Rail

Tämä kohde on ollut jo pidempään miehen ja minun bucket listillä. Vanhanaikainen juna, ensiluokkainen palvelu ja upeat maisemat. Eipä tarvinne enempää selitellä. Lisää voit lukea Vaihda vapaalle -blogista, kannattaa käydä kurkkaamassa miten hienosta junasta on kyse.

5) New York uudenvuodenaattona

New York on yksi lempikaupungeistani. Olemme olleet siellä kesällä ja muutaman kerran syksyllä, mutta vuodenvaihde Nykissä on vielä kokematta. Päättäisimmekin maailmanympärimatkamme upeaan ilotulitukseen Isossa omenassa. Miksei Sydney, joka on kuuluisa hulppeista ilotulituksistaan? No se on jo vähän niin kuin koettu!

Kuva: Pixabay.com

Tämmöinen maailmanympärimatka olisi siis meidän haaveena. Kuten jo aiemmin kerroin, tuollainen matka rokottaisi perheemme matkabudjettia melko kiitettävästi, joten haaveeksi taitaapi jäädä. Näillä näkymin pysyttelemmekin yksittäisissä matkoissa, sillä me emme olisi valmis kompromisseihin maailmanympärimatkallamme.

En tiedä kuka on jo haasteen vastaanottanut ja kuka siihen vastannut, joten en haasta ketään yksittäistä bloggaajaa. Siitä vaan kuitenkin osallistumaan haasteeseen kutsumattakin, jos aihe tuntuu kolahtavan.