Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Viini

Syysloma m/s Gabriellalla: Testissä B4F Inside Comfort Family

Jahas. Nyt seuraa varoitus. Jos olet kiinnostunut kauniista ammattibloggaajatasoisista kuvista, jotka on otettu ruuasta, merimaisemista tai ihanista vaatteista, niin kannattaa hypätä tämän postauksen yli reippaasti. Se on nääs niin, että erinäisten juttujen takia asianmukainen kuvaaminen jäi puolitiehen ja meriloma oli, noh superryytynyt meriloma, jolloin keskityttiin olemiseen kuvaamisen sijasta. Jos taas kokemukset Comfort-luokan B4F-perhehytistä, Gabriellan uudesta À la carte & Seafood Barista, syyslomaristeilystä tai vaikkapa Viikkarin samppanjauutuudesta kiinnostaa, kannattaa lukaista tämä postaus.

Että nuin, mitä tapahtuu, kun parvekkeita ja ikkunasta näkyviä merimaisemia rakastava prinsessa pistetään ikkunattomaan ”koppiin” ja pöytäkin on varattu ravintolasta, jossa on nykyään merenantimiin keskittynyt avokeittiö sekä niitä meren örkkejä pursuva seisova pöytä? Eipä siinä ravintolassa muuta vikaa ole kuin ne meren örkit, sillä tällä prinsessalla on melkoisen paha mentaalinen allergia koskien merenantimia!

Juu, siitä syyslomasta. Monena kertana syysloman aikaan olemme suunnanneet Karibian lämpimille vesille risteilemään, mutta tällä kertaa jäimme koto-Suomeen syysloman ajaksi. Ihan matkatta emme sentään pystyneet syyslomalla olemaan, joten suunnistimme ruotsinristeilylle koko perheen kera viikon loppupuolella. Laivaksi valikoitui Viking Linen Gabriella ja hytiksi astetta isompi B4F, jossa oli pehmoinen comfort-luokan parisänky meille aikuisille.

Jos ollaan rehellisiä, niin risteilylle lähtöpäivä oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Tunsin sen sisuksissani oikeastaan jo aamulla, joten hämmentävän työpäivän ja sateessa sateenvarjotta tarpomisen jälkeen fiilarit terminaalissa eivät olleet kovin kummoiset. Siinä vaiheessa, kun mies ja minä huomasimme hytissä matkalaukkuja purkaessamme muutaman hyvin tärkeän asian unohtuneen kotiin, en voinut kuin istahtaa lattialle hämmästyneenä ja katsahtaa kohti yläkertaa. ”Ihanko oikeesti tämän vielä keksit?” pääsi meikäläisen suusta ja me molemmat miehen kanssa tiesimme, että tämä reissu olisi täyttä ryytymystä erään tärkeän pienen asian puuttumisen takia. Eipä siitä sen enempää, mutta matkan luonne muuttui sen jälkeen kokonaan. Kuinka sattuikin meidän perheelle. Taas.

Siinä teille Facessakin pyörähtänyt väkinäinen hymy. Tuon hymyn takana oli aikas kohtaloonsa närkästynyt nainen.

Syyslomaristeilyt on lapsiperheiden ja nuorison juhlaa

Me emme lähteneet laivalle nuorisolle suunnatun ohjelman perässä vaan ihan muuten vaan, mutta sen voin sanoa, että pienen pientä puuhaa pienemmille lapsille oli näköjään järjestetty myös kokouskannelle. Oma jälkikasvu on tullut äitiinsä ja enemmänkin ulkomaiset esiintyjät kiinnostavat, joten lapseni eivät myöskään korvaansa letkauttaneet Hesaäijän tai Lucaksen suuntaan ja nautimme laivasta muutoin. Muut alaikäiset matkustajat olivat sentään toista maata ja meno oli melkoisen eläväistä. Pienet lapset ja nuoret sinkoilivat innosta piukeina ja itse aloin jo hieman kaipaamaan rauhallisempaa menoa ympärilleni. Olimmekin miehen kanssa iloisia siitä, ettemme suunnanneet buffettiin ollenkaan matkan aikana ja vaikka lapsia löytyi à la cartenkin puolella, oli meno sentään varmasti rauhaisampaa kun keulaosastossa samalla kannella.

B4F Inside Comfort Family-hytti

Meille oli miehen kanssa tärkeää päästä nukkumaan hyvät yöunet comfort-luokan sänkyyn ja tilaakin halusimme, joten ryhdyimme katsomaan parempitasoisia hyttejä varaustilanteessa. Omat lapset ovat jo kuitenkin sen verran vanhoja, ettei heillä molemmilla ole enää asiaa nukkumaan luksusluokan hyttien sohvasängyillä, joten ainoiksi vaihtoehdoiksi tilanteessamme jäi sviitti, kaksi luksusluokan hyttiä melkoiseen hintaan tai Comfort-luokan sisähytti B4F. Me päädyimme jälkimmäiseen.

Hiukkasenhan minä kohotin kulmiani ymmärtäessäni saaneemme hytin samasta kerroksesta kuin missä info sijaitsi. Ajatuksissa siinsi infon vieressä olevan hissiaulan mölinät ja mikä pahinta, kantta ylempänä sijaitsevan buffetin kolinat. Hyttikin sijaitsi niin keskellä laivaa monen kulman takana, että ahtaan paikan kammo meinasi ottaa valtaa. Tähänkö sitä oli tultu? Ikkunattomaan koppiin keskellä ei mitään, paikkaan, josta ei pääsisi hädässä ulos? Ja tähän perään syvä huokaus tältä prinsessalta. Taas.

Anyway, 13 m²:n kokoiset neljän hengen B4F Inside Comfort Family-hytit löytyvät kansilta 7 ja 9. Sisustus on miellyttävän vaalea, valaistus tunnelmallinen ja hytistä löytyy 160 cm leveä comfort-luokan sänky pehmein patjoin ja paksummin tyynyin. Kaksi muuta hytissä matkustavaa saavat tyytyä pullman-vuoteisiin (ylä- ja alasänky), joten vuodesohvaa ei hytissä ole. Oikeastaan ihan hyvä, sillä pullman-vuoteiden myötä tilaa hyttiin tulee ihan mukavasti. Puhelin löytyy parisängyn vierestä, televisio hytin ulko-oven vierestä seinältä, hiustenkuivaaja kuuluu hytin varustukseen ja pari USB-latauspistokettakin kampauspöydän luota. Kampauspöydän tuolin lisäksi hytistä löytyy myös nojatuoli ja WC/suihkutilat ovat samanlaiset, kuin muissakin perustason hyteissä.

Mitäpä mieltä olin hytistä kaiken kaikkiaan? Jos ollaan rehellisiä, niin ikkunattomuus haittasi ajoittain, mutta se johtui varmasti myös siitä, että hytin valaistus oli todellakin tunnelmallinen. Tunnelmavalaistus sopi hytin värimaailmaan, mutta haittasi ajoittain työkentelyä hytissä. Meikkaaminen kampauspöydän ääressä ei onnistunut ja muutamassa muussa ”työtilanteessa” kaipasin paljon enemmän valoa. Miellelläni olisinkin nähnyt hytissä säädettävän valaistuksen ja ainakin tässä vaiheessa en itse suosittele ko. hyttiä valoa kaipaaville. Itse hytissä ja sen varustuksessa ei ollut haukuttavaa, joskin jääkaappia, edes tyhjää sellaista, kaipailin hieman tämän tasoisessa hytissä. Laivan Wi-Fi pelasi silleen ja tolleen hytissä ja oma netti ei ollenkaan edes laivan ollessa satamassa, joten hyvin keskellä ”ei mitään” oltiin.

Tuossapa kuvassa meidän hytin #7026 sijainti merkittynä vaaleansinisellä ympyrällä. Tuo sinisempi pallura taas on puolestaan ”olet tässä”-pallura.

Hytin sijainti oli loppujen lopuksi oikein oiva. Kyllähän se söi loppuun saakka tämän naisen mieltä, että hytti löytyi monen mutkan takaa, mutta meidän hytti oli kaikin puolin rauhallisessa paikassa. Mitään mölyjä sinne ei kuulunut ja yllämme olleesta The Buffetistakaan ei kuulunut kolinoita hyttiin. Minä nautin valtavasti siitä, että palvelut (lue: myymälät ja kahvila) oli ns. nurkan takana ja mikä parasta, ison matkalaukun rahtaaminen laivaan ja laivasta ulos oli äärettömän helppoa infon vieressä sijainneen uloskäynnin takia. Mies piti hytistä paljon, lapset taas ilmoittivat toisin.

Meidän perheen tuomio olikin seuraava: Mies arvosti sänkyä ja lisäneliöitä A4-hyttiä enemmän, joten B4F oli miehen valinta. Lapset rankkasivat kaikesta huolimatta perus A-luokan hytin paremmaksi ikkunan ja paremmin toimivan netin takia. Minä olin ja olen edelleen kahden vaiheilla. Ikkuna on melkeinpa must, mutta ihana parisänky ja lisäneliöt ovat kiva lisä. Hätään voisinkin matkustaa B4F-hytissä, jos valaistusta olisi hieman enemmän, mutta telkullinen ja ikkunallinen A4T Seaside Standard saattaisi tässä vaiheessa olla mieluisampi. Omat suosikkini Gabilla on kuitenkin keulanäkymien LXA Seaside Premium Large (kylmään vuodenaikaan) ja LUX Seaside Premium Balcony (lämpimään vuodenaikaan).

Pikku vinkki: Saman kokoinen ja muotoinen hytti perheille löytyy kannelta 6. Kyseinen B4L-hytti on ns. alkuperäisessä kunnossaan, eikä ole saanut uutta modernia ilmettä. Hinta on kuitenkin edullisempi ja itse asiassa samoissa hinnoissa nopeasti katsottuna kuin A-luokankin hytti. Muistathan kuitenkin, että hyttien hinnat ovat kelluvia lähtöajankohdan ja suosionsa mukaan, joten tarkkoja hintoja on tänne turha laitella.

Viking Linen oma samppanja maistelussa ja À la carte & Seafood Bar

Samppanjatalo Piper-Heidsieck on syventänyt yhteistyötään Viking Linen kanssa ja ihana Master of Wine Essi Avellan on suunnitellut Viikkarille ihan oman samppanjan, joka on luonnollisesti myynnissä vain punaisilla laivoilla. Niinpä minä astelin tyytyväisyyttä hymisten Gabin Wine Bariin ja tilasin menomatkalla lasillisen tuota herkkua maistiaisiksi, Sen vaan sanon, että olpahan melkoinen makupommi.

Essentiel by Essi -samppanja on upean paahteinen, täynnä tuoreiden ja kuivattujen hedelmien aromeja. Maku on kermaisen pehmeä, runsas ja eloisa.

-Master of Wine Essi Avellan

Mitäpäs itse olin mieltä uutuusjuomasta, jota on myynnissä vain tietty erä? Essi on valinnut samppanjaan liköörin, johon eleganssia ja herkullisuutta tuo ikääntynyt chardonnay. Itse haistoin ja maistoin liköörin samppanjassa, makujen tulva oli valtava ja koin oikeastaan samppanjan olevan enemmänkin ruokasamppanja kuin yksistään nautittava. Enemmän pidinkin paluumatkan ruokailussa alkumaljana nauttimastani Taittinger Prélude Grands Crus -samppanjasta, jota ostin pullon kotiin vietäväksi.

Niin, mites se meikäläisen mentaalinen allergia merenantimia kohtaan?  Olisihan sitä voinut varata pöydän rakastamastani No Namesta, mutta me halusimme syödä hieman nopeamman kaavan mukaan ja pitäydyimme alkuperäisesssä suunnitelmasta syödä à la carten puolella. Kävin varmuudelta ilmoittamassa ongelmastani ensimmäisenä iltana ravintolan ovella ja meidät sijoitettiin toisena iltana kauas kalapöydästä. Kaiken kukkuraksi olimme väliverhon takana, joten hirveästi ei tarvinnut seisovaa pöytää tuijotella. Tuoksuja ei paljoa tullut sieraimiini, mutta tässä ravintolassa ei merenantamilta voinut välttyä. Viereisiin pöytiin kannettiin minunkin silmiini upean näköisiä raputarjottimia ja kyllä näytti porukalle maistuvan. Sitä en ihmettele yhtään.

Meikkiksen alkuruoka: Herkkusienipuuroa, pikkelöityjä sieniä, chiliöljyä ja purjotuhkaa. Ai että, mikä ihanuus!

No hups, kuvaaminen oli toissijaista. Ravintola täynnä ihmisiä, ikkunapöytäkin oli tavoittamattomissa (puhinaa) ja valaistus sellainen, että olisi tarvittu apuvaloa annokselle. Minä en halunnut kiinnittää täydessä ravintolassa yhtään sen enempää huomiota. Siksi kerrassaan surkeita kuvia.

Pääruokana minulla oli järkyttävän kokoinen annos paistettua myskikurpitsaa, belugalinssejä, vegaanista juustoa, pikkelöityä inkivääriä ja kurpitsansiemenpestoa. Kaikkea en vaan kertakaikkisesti jaksanut. Annos oli melkoisen mausteinen ja maistui omaan suuhuni mausteiden (?) takia melko suolaiselta, joten pojot meni alkuruualle. Mies ei alkuruokaa nauttinut, mutta antoi täydet pisteet savustettulle häränfileeannokselle, jossa oli myös paistettuja suppilovahveroita, pikkelöityjä pikkusipuleita ja sienivaahtoa. Jälkkärit kävimme katsastamassa ja tilaamassa erillisestä jälkiruokakärrystä, jonka olisin suonut olevan hieman ”kauniimpi”. Nyt kyseinen vaunu näytti enemmänkin sairaalakaapilta, mutta lienee siihen oma syynsä.

Anyway, me aterioimme pitkän kaavan mukaan, joskin lapset lähtivät annokset hotkittuaan pois. Palvelu oli hyvää, tunnelma rauhaisa ja mitään muuta pahaa sanottavaa ei ollut kuin se, että pelkkään pöytävaraukseen ei saanut varaustilanteessa liitettyä ns. ikkunapöytävarausta. Mielelläni olisin ne muutamat eurot maksanut ikkunapöydästä, mutta omassa tilanteessamme tuntui suoranaisen turhalta ottaa koko perheelle aikuisten hintaiset À la carte arvonkupongit hintaan 152 euroa ilman ikkunapöytävaraustakin. Omat lapsemme ei todellakaan iästään huolimatta syö kuin aikuiset, joten tietynlainen lokerointi ja pakottaminen aikuisten ateriapakettiin ikkunapöydän saamiseksi tuntui hieman epämiellyttävälle. Onneksemme ravintolassa sentään ”yli-ikäiset” lapsemme sai valita ruokailunsa niin lasten seisovasta pöydästä, lastenmenusta kuin aikuisten menusta pienemmillä annoksilla. Siitä pojot Viikkarille.

Aluksen viihde syyslomalla

Lapsimatkustajat säntäilivät välillä melkoisesti ja tulipa scoottikin käytävällä vastaan. Lucas ja Hesaäijä jäi näkemättä, Euroboat -show ei säväyttänyt kun ei olla miehen kanssa Euroviisufaneja, mutta menomatkalla soittanut Elixir-band ja paluumatkalla soittanut De Sotos loksautti tämän naisen leuan. Mahtavia bändejä molemmat ja jösses, millaiset laulaäänet molempien bändien solisteilla oli. Aivan yön pikkutunneille ei miehen kanssa iltaa istuttu omasta huonosta onnesta johtuneen ryytymyksen ja lasten takia, mutta jotain pystyn sentään bilefiiliksestä sanomaan.

Torstaina meno oli hyvin rauhaisaa ja huomasi kyllä laivan olevan lapsiperheitä täynnä. Perjantaina laivaan tuli ruotsalaisia ja bilemeno oli hieman menevämpää tanssilattialla. Kyllä sitä olisi ollut kiva heittää muutama tanssimuuvi De Sotosin tahtiin, mutta saattuneesta syystä johtunut ryytymys voitti vallan ja suunnistimme miehen kanssa korvat luimussa hyttiin. Tarttee varmaan tehdä uus risteily piakkoin, sillä nyt ei kyllä mennyt parhaimman kaavan mukaan tämä reissu.

Siinäpä jo rennompi hymy Tukholman päässä. Rauhallinen laiva, eikä muita matkustajia oikeastaan mailla eikä halmeilla. Aurinko paistaa ja merimaisemiakin näkee, vaikka satamassa ollaan.

Kokemuksia Viking Line Clubista

Olin matkalle lähtiessä Member-tason jäsen Viking Line Clubissa. 24 venettä minulta taisi puuttua, joten innolla kirmasin laivalle tuhlaamaan muutamaa kymppiä. Jännästi Viking Linen kännysovelluksen kautta näin veneiden päivittymisen melko nopeasti ja mikä parasta, matkan päällä muutuin jo Plus-tason jäseneksi. Sain Plus-tason alennukset ja pisteet sen siliän tien risteilyllä, eikä tarvinnut odotella uutta korttia tai seuraavaa risteilyä saapuvaksi. Premium-aamupalat olin tilannut ennen matkaa ja maksanut osan veneillä, mutta veneitä tienasin aamupalasta niiden oikean määrän ennen ”venelyhennystä”. Nyt jään odottamaan sitä, millaisia Plus-tason tarjouksia ja hyttialennuksia uuden kortin myötä tuleepi, vai tuleeko mitään.

Niin juu, mites se silmänruokapalkinto?

Nyt ei ole antaa kulkaas yhtään nimeä, mutta muutaman kerran vilkaisin kävellessäni nurkkasilmällä Bistrotekin suuntaan. Pojot siis muutamalle Bistrotekissä häärännelle kokkiherralle, joskin ihan yhdellä nurkkasilmällä Bistorekin suuntaan vilkaisin. Sen siitä saa, kun kokonaisvaltainen ryytymys sai aivot pyörimään hitaalla. Kyllä vaan hyvillä yöunilla on iso merkitys näillä vuosikymmenillä.

Psst. Alkoiko merimatkat kiinnostamaan? Viikkarin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tapaturma laivalla, laivan sairaanhoitopalvelut testissä

Että nuin, sehän meni hienosti se minun vimosin Retroristeily Vol 4. Tällä kertaa kipeänä ei ollut ainostaan jalat tanssimisesta, vaan oman osuutensa tähän ryytyneeseen olotilaan antoi pienoinen isku takaraivoon ensimmäisenä iltana. Sen verran kuitenkin tömähti, että nyt parannellaan olotilaa sairasloman turvin muutama päivä ja pistetään poskeen kahta eri lääkettä siinä samassa.

Tuossapa ”before” -kuva meikäläisestä. Vielä on fiilikset korkealla ja päällä maailman osuvin paita. Cruise Chick.

Tapaturma ja kokemuksia vartijan sekä sairaanhoitajan palveluista

Kyllä ne Mariellan yökerhon tuolit on hieman vinkeitä. Joku suunnittelun kukkanen niissä kyllä on, kun tuolin jalat tulevat enemmän ulos kuin varsinainen istuinosa. Usemman kerran olen ihan ilman alkoholiakin meinannut niihin jalkoihin kompastella, mutta nyt sitten tanssin tuoksinassa kävikin hieman köpömmin. Tanssilattian ollessa täynnä osa meistä innokkaista tanssijoista pisti jalalla koreaksi tanssilattian ulkopuolella ja niin minäkin. Pieni virheaskel aiheutti sen, että kompastuin tuolin jalkaan ja lensin suorilta jaloiltani taakse päin niin, että matkalla maahan kalautin takaraivoni pöydänkulmaan.

Juu, prinsessa olen. Kyllähän tuommoinen nolostutti, joten ei muuta kuin nopeasti ylös ja tanssiaskeleilta ottamaan. Eipä siitä tanssista mitään tullut, kun olo oli vähän ilkeä ja päätin lähteä hyttiin potemaan. Ei tullut hyttikeikkaa siitä, sillä siinä matkalla huomasinkin käteni olevan ihan veressä ja ymmärsin, että hieman pahemminkin taisi takaraivolle käydä. Suunnistin infoon selittämään asiani ja sieltä paikalle hälytettiin vartija viemään minut paikattavaksi.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Minussa on joku jännä valuvika. Vaikka olenkin ihan kiltti ihminen enkä tee pahoja, niin silti minä pelkään jotenkin mm. vartijoita, poliiseja ja tullivirkailijoita. Esimerkiksi tullin ohi kävellessäni oloni on aina rikollinen, vaikka laukussa ei olisi yhtikäs mitään joten tietänette miltä minusta tuntui, kun luokseni hälytettiin vartija. Sitä noloutta ja tuskaa herran minua viedessä sairaanhoitajalle ja jäädessä vielä seuraamaan tilannettani on vaikea kuvailla. Siinä ei vartijan lohduttavat ja ystävälliset sanat auttaneet sitten yhtään.

Anyway, sairaanhoitaja otti vastaan, tutki haavan ja ryhtyi hommiin. Vartija autteli putsaustilanteessa ja pelkkä liimaus riitti tapauksessani, joskin kaupan päälle tuli perjantaipipo (verkkomyssy) kompressin kera sekä muutama kylmäpussi. Tajuttomuutta ei koskaan ollut ja olin ihan hyvin kartalla koko ajan, joten skumppakamu sai ohjeet herätellä yöllä minua ja omia Ibumaxejakin sain popsia. Aivan heti en sentään saanut lähteä hyttiin, sillä henkkarit oli näytettävä vielä läksiäisiksi. Olisihan se ollut ihan kiva olla incognitona tuo keikka, mutta näillä mentiin.

Voitte uskoa, että yö meni nukkuma-asentoa kipujen takia hakiessa ja suloinen skumppakamunikin jaksoi herätellä meikäläistä kiitettävällä tarkkuudella. Pipo lensi aamulla roskikseen ja pääsin käymään suihkussa pesemässä veret pois. Siitä iso kiitos, kun liimaus oli sen sorttista päässä, että päätä sai kastella normaalisti ilman saippuaa.

Ja ”after” -kuva. Fiilikset sen mukaiset. Olin nöyryytetty nainen.

Mites tuo minun oma rakas mieheni kotona? Kiipesi tietty seinille, sillä meillä olisi tuossa muutaman päivän päästä jotain isompaa kenties tapahtumassa. Epikriisi oli saatava varmuuden varalta, joten minä talsin infoon selittämään tilanteen ja pääsinkin tapaamaan uudelleen sairaanhoitajaa paluumatkalla. Sairaanhoitaja tarkisti haavani kunnon, meillä oli kaikkinensa hyvä keskusteluhetki ja epikriisikin tulla tupsahti nätisti koneelta. Kaikkinensa asiakaspalvelu niin vartijan kuin sairaanhoitajankin puolelta oli oikein miellyttävää niin illalla kuin seuraavana päivänäkin, joten kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Eikä muuten lystin hintakaan kirpaissut. Tasan nolla euroa.

Kuis Retroristeily Vol 4 sujui muuten?

Meillä on nyt skumppakamun kanssa kokemuksia yhteensä kolmesta Radio Novan Retroristeilystä, joista ainoastaan ensimmäinen jäi välistä. Bilettää osattiin tälläkin kertaa, eikä järjestyshäiriötä näyttänyt omiin silmiin olevan paljoakaan. Hyttimme sijainti oli onnistunut, sillä jäistä koituvaa haittamelua ei viidennen kannen peräportaikon lähettyvillä ollut ja hytistämme oli helppo päästä yöherhoon. Ainoa haitta sijainnissamme oli hyttimme molemmin puolin lähettyvillä olleet bilehytit, joiden asukkaat pistivät käytäväbileet pystyyn päiväsaikaan, mutta onneksi ymmärsivät nukkua yöt. Aivan hiirulaisille, rauhaa rakastaville ja absolutisteille en risteilyä suosittele, sillä alkoholi on suuressa osassa laivalla ja joillakin jo matkalla terminaalille.

Me aloitimme juhlat vasta hytissä, kun olin tilannut sinne odottamaan laivan kuohuviinin. Viikkari on vaihtanut laivojen juomansa tälle vuodelle ja sen vaan sanon, ettei tämä(kään) skumppa, italialainen Mezza di Mezzacorona, kolahtanut tähän naiseen. Tämänvuotinen laivan samppanja Piper-Heidsieck Essentiel voittaakin kuohuvien juomien kisan, muttei se ole mielestäni yhtä hyvää kuin edellisvuoden Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut. Laivan valkoviini, australialainen Astronomer Chardonnay miellytti jokseenkin.

Kyllä sitä vaan pitää kerran vuodessa repäistä ja palata vanhaan nuoruuteen. Siihen meillä kuului aina hytin oven koristelu ja niin tälläkin kertaa. Ensimmäisenä iltana ovesta hävisi yksi mies ja Helsingin päässä jäljellä oli vaan enää muutama kuva.

Bileet oli siis jälleen huippuja, tanssia sai sydämensä kyllyydestä ja parasta oli se, että menoa oli päivälläkin sellaisesta tykkääville. Ensimmäisenä iltana illallistimme Ocean Grillissä, aamupalan ja lounaan nautimme Coffee & Joyssa ja toisena iltana söimme maittavat pitaleivät Platessa. Palvelu oli kaikkialla hyvää, ruoka maittoi ja vaikka laivayhtiön järkkäämällä brunssilla olisi ehkä rahallisesti päässyt halvemmalla, nautimme me skumppakamun kanssa siitä, ettei ryysistä ollut ja ateriointi oli nopeampaa.

Yksi sana Platen pitaleiville. Nam.

Hyvä risteily tapaturmasta huolimatta. Se on varmaa, että Retroristeily Vol 5 menee aikanaan varaukseen, sillä fiilis laivalla on aina ollut uskomaton ja tuommoiseen tapahtumaan kaksi yötä on juuri sopiva. Kyseessä on ehdottomasti Itämeren parhaat bileet, joten kyllä vaan Radio Nova, Oku ja Viikkari osaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tallink Silja hemmottelee kasvissyöjiä ja vegaaneja

Tallink Silja kutsui lehdistöä ja somevaikuttajia kesäiselle lounaalle m/s Silja Symphonylle maistelemaan Suomi 100-kesäbuffetin antia eilen. Tottahan toki minä pistin ilmottautuen heti ihan jo siitä syystäkin, että kasvissyöjänä olin erittäin kiinnostunut pääsemään maistelemaan uudistettua tarjontaa.

Moni kasvissyöjä voinee yhtyä niihin haukkuihin, ettei Tallink Silja ole aiemmin ollut innostunut tarjoamaan maittavaa kasvisruokaa meille ”ruokarajoitteisille” ja vegaanit ovat olleet laivalla hätää kärsimässä. Iso haukku varustamolle on tullut erityisesti à la carte -tarjonnasta, sillä esimerkiksi Bon Vivantiin meillä ei ole ollut mitään asiaa. Nyt siihenkin on tulossa muutos.

Tallink Silja löi hynttyyt yhteen PING Helsingin ja somevaikuttajien kanssa vastatakseen vegaani- ja kasvisruokailijoiden tarpeisiin. Pikkuhiljaa menujen vaihtumisen myötä jopa Bon Vivantiin tulee vegaanisia annoksia, joten syyskuussa pitäisi pystyä astumaan huoletta tuohonkin ravintolaan. Grande Buffetissa vegaanit ovat jo onnensa kukkuloilla, El Capitánissa ensi viikonloppuna ja eiköhän Tavolátassakin jossain vaiheessa.

Kesän myötä viihdettä ja tekemistä lapsille ja nuorille

Kesän myötä Helsinki-Tukholma -reitin viihdetarjonta muuttuu nuorisoystävällisemmälsi. Näin teini-ikäisten vanhempana täytyypi kehua, että laivalta löytyy muutakin kuin se muumi perheen pienimmille. Unkarin Talent-kisan finaalissa ollut Quantum XXL-poikaryhmä pistää tanssien humoristisen shown myötä mm. rap- ja katutanssia, joten alkuillan show uponnee nuoremmallekin väelle. Quantum XXL- ryhmä vetää tanssitunteja teineille ja 12.6. – 10.8. 2017 väliseksi ajaksi aluksen kokoutilat muuttuvat jälleen Summer Center -maailmaksi. On seikkailurataa ja pomppulinnaa, karuselliakin, joten lapsia hemmotellaan kesäisellä merimatkalla varmasti.

Tallink Silja juhlii tänä vuonna 60-vuotista taivaltaan Itämerellä. Juhlavuoden kunniaksi drinkkilistallekin on tuotu mukavan oloisia drinkkejä. Tällä kertaa emme päässeet maistelemaan ko. juomia, mutta mistä sitä tietää, vaikka joku tulisi ostettua baarista ensi viikonloppuna.

Ihan hyvin pojat tuntuivat vetävän shown.

Vegepaatti on täällä!

Anyway, viihdyttävän shown jälkeen suuntasimme Grande Buffetiin katsastamaan Suomi 100 -kesäbuffetin ja meikähän hihkui innoissaan. Itse asiassa kylmien ruokien kuvaamisen jälkeen meikäläinen keskittyi siihen malliin syömiseen, että kuvaaminen unohtui kokonaan. Sen siitä saa, kun laivayhtiö lappaa tiskiin sellaista ruokaa, että oksat pois!

Vihreä merkki ruokien ohessa olevissa lapuissa kertoi niiden olevan täysin vegaanisia. Erinomaista!

No. Mikäs on kasvissyöjän tuomio? Kumpi voittaa buffetpöydän kasvistarjonnan, Tallink Silja vai Viking Line?

Minun täytyy myöntää, että Viking Line on mielestäni aiemmin ollut niskan päällä buffet-tarjonnassa. Tallink Silja on tuonut #vegepaatti -projektinsa myötä buffetin tarjontaan todella maukkaita ruokia, jotka uppoavat varmasti sekasyöjillekin ja sille raavaimmalle lihansyöjälle. Kasvissyöjänä en karsasta maitotuotteita taikka munia, mutta niiden puuttuminen vegaanitarjonnasta ei haittaa ollenkaan. Kylmissä alkuruoissa molemmilta varustamoilta löytyy ihan hyvä tarjonta, mutta lämpimien ruokien osalta Tallink Silja vetää tarjonnallaan Viking Linestä pidemmän korren. Vegaaniruokana maukkaita ruokia ei ollut kyllästetty esim. juustolla, jolloin maut tulevat enemmän esiin ja ruoka tuntuu kevyemmältä.

Buffalinjaston vegaaniset ruokalajit on merkitty vihreillä lapuilla, joten ruoan valitseminen on helppoa ja nopeaa. Tarjoiluastioissa osa kasvisruoilta näyttävistä ruoista on merkitty kuitenkin punaisella lapulla selittämättä sitä sen enempää, mikä saattaa aiheuttaa pientä hämmennystä. Itse jouduin esimerkiksi kyselemään asiaa kokeilta eräästä punaisella merkitystä ruoasta. Kysymässäni tapauksessa vegetarian-nimen sisältävään ruokaan oli käytetty kalakastiketta, joten esim. kalan kuva lapussa olisi selventänyt heti kaikenkielisille, että tuotteessa on nimestään/ulkonäöstään huolimatta kalaa. Minulta jäi kyseinen tuote ottamatta, mutta pelkkä juuston/maitopullon kuva lapussa ei olisi ollut este ottaa tuotetta lautaselle. Pikku ehdotus siis Tallink Siljalle merkintöjen osalta. Edellä mainitut lisämerkinnät helpottavat niin asiakasta kuin henkilökunnan työmäärääkin, kun ei tarvitse selvitellä tuotteen sisältöä.

Täytyy myöntää, että ilolla astelen Siljan sisuksiin ensi viikonloppuna ja syön vatsani varmasti täyteen maittavaa ruokaa. Bon Vivantin syksyllä tulevaa menua odotan erityisellä mielenkiinnolla. Vihdoin meilläkin kasvissyöjillä on mahdollisuus päästä nauttimaan maittavista, taidokkaasti ja kauniisti rakennetuista annoksista hyvän palvelun (tähän kysymysmerkki, kun en ole ko. paikassa käynyt) ravintolassa.

P.S: Päästiin muuten maistelemaan uusia talon viinejä, mukaan lukien samppanjaa. Samppanjalle kiitos, on parempaa kuin edellinen, valkoviini sopivan helposti lähestyttävä ja kesäinen (ohutta yläpilvee) -viini, ja punkku sellainen ok. Ei pöllömpiä, joten alas menee, eikä ylös tuu.

P.P.S.: Iskikö näiden ruoka- ja merikuvien myötä matkakuume? Tallink Siljan sivuille pääset suoraan tästä.

Yhteistyössä Tallink Silja. Tarjotusta lounaasta, ohjelmasta ja juomasta huolimatta mielipiteet ihan omia.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

Puhutaanpa viineistä ja viininjuomisesta(ni)

Hip hei, puhutaanpas viikonlopun kunniaksi viinistä, tuosta minun lempijuomastani. Se on nimittäin niin, että ihana viini saa minut ajoittain hymisemään parhaimmillaan tyytyväisyyttä. Luen puolimielelläni arvosteluja viineistä ja saatan ostella pulloja niiden mukaan, mutta välillä viiniarvostelut saavat tämän blondin siniset silmät pyörimään päässä.

Öööö, mikä mättää. Taas?

Paas lukien muutama netistä poimittu arviosana viineistä!

Jalohomeinen: Que? Onko jalohome hienompi home kuin se home, joka möllöttää yli viikon verran pussissa muhineen leivän päällä?
Terävä piiskansivallus nousee lasissa: Tarkoittaako tuo nyt sitä samaa, kun minä joskus irvistän maistaessani viiniä? Päätä puistattaa ja silmistä nousee vesi, kun juoma ei vain osu ja uppoa tai tärähtää suussa ensitöikseen?
Juuri jauhettua kahvia tammesta: Ööö, minen tiennytkään, että tammesta saa kahvia.
Hedonistinen tuoksu: No nyt rupes kiinnostamaan. Minen kyllä olisi keksinyt sanoa mistään viinistä noin, mutta kyllä pitää nostaa nenää pikkusen taivasta kohti ja hymistä tyytyväisyyttä, jos tuommoinen juoma tulee vastaan.
Lantaa: Mitäpä tuohon sanomaan. Olen puolicitytyttö, eikä navetan tuoksut ole se meikäläisen juttu. Alkoon tai taxfreehen jää, piste. Ja voisiko Alko vaikka laittaa ruskeat hintalaput näille lantaviineille, ettei tulisi erehdyksissä moista ostettua?
Nahkainen: Hmm. Minun on kyllä seuraavalla kerralla haettava laukkukaapista Furlan laukkuni viinilasin viereen ja nuuskuteltava laukkua sekä viiniä vuorotellen. Tämän nuuskuttelun kyllä teen visusti kotona. Eihän sitä kehtaa tuonne julkisille paikoille mennä moista tekemään.
Märkää villasukkaa: Tarviiko tuohon sanoa mitään?
Vielä vauva: Oih, minä niin tykkään vauvoista, mutta viini, joka on vielä vauva, taitaapi jäädä kaupan hyllylle.
Kotakalvo: Yksi sana.  Que?

Ja tähän loppuun yhteisesti muutama: Hillottu parfyymi, hillitty homeinen sienimäisyys ja hillitty makea kynsilakkainen volatiilisuus. Minä en vain voi lopettaa pohtimasta, mistä kummasta noita kuvauksia oikein tupsahtelee mieleen. Miettiikö joku muu samaa?

Kuis siellä?

Tassu ylös sinä, joka olet joskus maistellut viiniä nolona ja pohtinut, onko päässäsi jotain vikaa, kun et sitten millään saa samaa suutuntumaa ja tuoksua nenääsi mitä viiniarvostelu sanoo. Pohdit yleensäkin sitä, miltä kotakalvo tuoksuu ja mistä näitä selostuksia keksitään? Tunnetko lievää tavismaisuutta, kun koet viiniä nuuskutellessasi enemmän nenään ryöpsähtävän HK:n meetvurstin tuoksun? Tunnetko noloutta, kun viiniasiantuntija pyörittää viiniä lasissa kauniissa kaaressa ja itse saat viinin läikkymään säälittävästi puolelta toiselle?  Tsip, täällä nousi meikäläisen tassu ylös! Ja se on kuulkaattes niin, että mieheni valitsee minulle ravintolassa viinit (osuu myös aina oikeaan) ja maistelee tarjoilijan tuoman viinipullon sisällön. Minä istun korvat luimussa siinä samalla miehen hoitaessa ritarillisesti tehtäväänsä. Onneksi olen nainen, enkä tunne pistoa rinnassa moisen takia.

Mutta hei, tarviiko sen viininmaistelun olla niin vakavaa ja viinihetkien suoranaista pönötystä? Eikö siitä viinistä voisi vaan nauttia hyvässä seurassa tai itsekseen lököverkkarit päällä, villasukat jalassa ja silti ottaa ilon irti kaikesta maistelusta? Todeta pelkästään sen, onko viini hyvää vai pahaa ilman suurempia selittelyjä? Ja se on kuulkaattes niin, että Alkon hyllyltä poimittu kaunisetikettinen tai isoin alkoholiprosenttinen pullo ei välttämättä olekaan se paras viini ruoallesi taikka tilanteeseen. Minä olen paasannut varmaan aiemminkin ja teen sen nyt.

Ruoan ohessa nautittu, juuri kyseiselle ruoalle valittu viini muodostaa sellaisen kombinaation, että oksat pois. The viini täydentää aterian, luo viimeisen silauksen onnistuneeseen iltaan ja no, on vaan paras ruokajuoma tietyillä aterioilla.

Että nuin, nyt olen sen sanonut. Olen viini-/skumppa- ja samppanjatyttö. Joskus hipsimme miehen kanssa lauantaina Alkoon kysymään myyjän suositusta suunnittelemallemme aterialle ja ostamme kyseisen viinin. Osa viinistä menee aterialla, mutta illalle jätämme tuolloin loput viinistä ja nautimme sen hedelmien, marjojen ja juustojen kera. Jos Alkosta ei tartu matkaan viiniä aterialle, niin sitten hankimme jonkun kuohuviinin tai samppanjan maisteltavaksi lauantai-illalle. Siellä me sitten miehen kanssa istua nökötämme telkun ääressä ja arvostelemme viiniä innoissamme. Kola-Ollin sanoin, joskus kuohuva on vaan liian hapokasta ja ilta menee lipittäessä ja röyhtäillessä. Ah, niin romanttista. So not.

Hedelmätarjotin

Siinähän niitä, skumpan kyytipoikia yhdellä kertaa lauantaina. Skumppa tosin kannattaa maistella ennen marja/hedelmäsatsia.

VicarageViinilinna 2

Anyway, pääsin viime keskiviikkona kutsuttuna käymään Viinilinnan tiloissa maistelemassa viinejä ja olipahan keikka. Viinilinna haluaa tarjota uusia kokemuksia ja elämyksiä meille suomalaisille metsästämällä laadukkaita sekä kiinnostavia viinejä maailmalta, ja totta vie se sopi tälle kokeilunhaluiselle naiselle. Melkoinen taivas siis aukeni keskiviikkona tälle viininautiskelijalle ja mikä parasta, maistelussa sai olla oma itsensä. Puhuttiin asioista tavanomaisesti, ilman kotakalvoja ja jalohomeita. Opimme sen, miten viiniä pitää maistella. Vaikka siinä edessäsi seisoisi maailman ihanin mies tai nainen, suloisin koira, kissa tai lisko, niin simmut kiinni, nenä lasia kohti ja nuuskuttelua suu auki. Niin se vaan kuules on, että paljon enemmän siitä viinistä sai irti tuolla tavalla. Juu ja opimme myös tavan, jolla pullon voi avata näyttävämmin eikä viiniä ole todellakaan etikettiin katsominen. Jos yksi viini ei maistunut, niin mikäs siinä, pois vain ja uutta maistelemaan. Illan tarjonta oli monipuolinen ja melkoinen makupaletti, joten muutama mukava uutuus sieltä sitten löytyikin Alkosta metsästettäväksi.

Viinilinna

Viinilinnan maistiaisissa. Nanna viini ja auringonlasku. Toimii. Aina.

Meikäläisen suosikki?

Tähän loppuun on ihan pakko mainostaa uutta lempparikuohuviiniäni, Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut (Alkossa 11,69 euroa). Kyseinen kuohuviini kuuluu Viinilinnan valikoimiin (ei maisteltu viinimaistelussa) ja tulee Uudesta-Seelannista. Marlboroughn alueella sijaitsevan viinitilan omistavan pariskunnan toinen osapuoli on muuten suomalainen Satu Lappalainen ja kaunis etikettikin on suomalaisen taiteilijan, Sirpa Ala-Lääkkölän käsialaa. Huippua!

Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc

Viinilehti kuvailee lemppariskumppaani seuraavasti:

”Avoin ja aromikas tuoksu muistuttaa voimakkaasti karviaisesta, herukkapensaasta ja vihreästä omenasta. Kuiva maku on sekin tuoksun mukaisesti erittäin aromikas. Sen kesäisistä vivahteista voi erottaa yrttisyyttä ja raparperia. Terhakkaat kuplat yhdessä raikkaan hapokkuuden kanssa tekevät kokonaisuudesta hyvin napakan. Viini jättää pitkään maistuvan, veden kielelle nostattavan jälkivaikutelman.”

Mitäs mieltä itse olen? Hyvin aromikas, monivivahteinen juoma, jonka maku pyörii pitkään suussa. Mikä messevintä, mukaan tupsahtaa passionhedelmän makua ja juoma sopii nautittavaksi myös yksinään. Minä olen erittäin kuivien kuohuviinien ystävä, ja Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut tuo ihanaa pirteyttä meikäläisen skumppavalikoimaan olematta liian ”passionhedelmäinen” ja kesäinen.  Kipin kapin Alkoon, jos viini alkoi kiinnostamaan, sillä kyseessä on (kausiluontoinen?) poistuva tuote.

Ekstrapojot osasuomalaisuudesta. Niin juu, ja pakkohan sitä on matkabloggaajana tunnustaa. Kyseinen viini aiheutti sen, että Uusi-Seelanti kohosi bucket listillämme ja mukaan sisällytettiin vierailu Vicarage Lanen viinitilalla. Jonain päivänä. Jonain.

Hyvää viikonloppua muruset!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Hah, meikä sai viiniä massuun ja taas mennään merille!

Helou, helou! Käsi alkaa olla pikkuisen paremmassa kunnossa, joten hymyssä suin täällä ollaan. Liekö eilinen Malbec World Day -viininmaistelu ollut hyvää kevyttä liikuntaa kädelleni, mutta vielä ei passaa tuulettaa aamukymmeneneltä. Päivä on pitkä. Anyway, Malbec World Day oli meikäläiselle ihan uusi tuttavuus ja harmi, ettei minulla ollut pidempään aikaa tutkailla tarjontaa. Privaatti Wine Tasting, jonka lisäksi yli 120 viiniä plarattavana ja yksi viineihin tykästynyt nainen. Mikäs siinä, yksi karkkikauppa sanoisinko! Ja kyllä se vaan niin on, että kun sen oikean viinin löytää juuri sille oikealle ruoalle tai tilaisuuteen, on nautinto sataprosenttisesti taattu.

Malbec World Day

Eilinen oli siis ihan virkistävä päivä meikäläiselle, kun pääsi ulos kotoa ja tapaamaan muutamaa mukavaa bloggaajaa. Kaiken kukkuraksi molemmat lapset olivat yökylässä, joten me vanhemmat pääsimme nauttimaan kahdenkeskisestä illasta hiljaisessa kodissa. Siitä onkin hyvä jatkaa tänään merimatkalle. Menoputki aloitetaan kunnon musikaaliristeilyllä Silja Symphonyllä, jolle suuntaamme koko perheen kera tänään. Grease-musikaali tuli jo nähtyä muutama viikko sitten kutsuvierastilaisuudessa, mutta keskityin tuolloin kuvaamiseen. Onkin ihan kiva päästä nauttimaan hyvästä show’sta tällä kertaa ihan vapaasti. Arvosteluni kutsuvierastilaisuudessa näytetystä Grease-musikaalista voit lukea täältä.

Kthetraveller

Että nuin. Nämä seuraavat yhdeksän päivää tulevat olemaan näillä näkyminen melkoista suhaamista, mutta siitä lisää myöhemmin.

Oikein hyvää viikonloppua! Risteilytunnelmia voitte seurailla alla olevista kanavista parhaiten.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.