Browsing Tag

Turkish Airlines

Budjettipostaus: Paljonko maksoi luksusloma Seychelleillä?

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo

Neljä yötä ja viisi päivää viiden tähden Hilton Seychelles Northolme Resort & Spassa, omassa 90 m²:n kokoisessa villassa, josta löytyi poreamme ja iso parveke. Puolihoito kuohuviiniaamupaloilla ja illallisilla, hotellin privaattikuljetukset ja lennot Turkish Airlinesilla, turistiluokassa kylläkin, mutta mukavassa sellaisessa. Paratiisisaaret Seychellit ei ehkä halvimmasta päästä ole luksushotelliensa kanssa, joten nyt on aika pistää tiskiin koko matkan hinta. Oma lentonihan oli yhteistyössä Turkish Airlinesin kanssa, mutta kerron tähän mieheni lipun hinnan, joka oli ostettu ihan normaalia kautta ja siitä maksettiin täysi hinta.

Lento Helsinki-Seychellit turistiluokassa, koneen vaihto Istanbulissa

Mies varasi lennot Turkish Airlinesin omien sivujen kautta ja sai ne hintaan 618,70 euroa. Hinta sisälsi maksuttomat erikoisateriat sekä Euroopan sisäisellä että mannertenvälisellä legillä, juomat (alkoholillisetkin) ja 2 x 23 kg matkatavaraa. Muutamaa viikkoa aiemmin varattuna lento olisi lähtenyt alle 600 eurolla. Oma lentoni oli yhteistyön puitteissa ilmainen, mutta tarjouduin maksamaan ja maksoinkin puolet mieheni lennosta.

Kokemuksemme Helsinki – Istanbul -välistä voit lukea täältä ja mannertenvälisestä lennosta Istanbul-Seychellit täältä. Samaisesta postauksesta selviää myös, miten vaihto Istanbulissa sujui.

Hotellin privaattikuljetus lentokentältä hotelliin ja hotellilta lentokentälle

Menomatka hotellin minivanissa hotellille veroineen ja palvelumaksuineen 70,70 euroa ja hotellilta lentokentälle samoine lisineen 68 euroa, yhteensä 138,70 euroa. Ruotsalainen leskimies (jaa, mikä, lues sekin täältä) maksoi tosin oman osuutensa matkasta hotellilta kentälle, mutta me annoimme tuon rahan tippinä kuljettajallemme.

Hotelliyöpyminen

Villamme hinta puolihoidolla maksoi 505,75 euroa/yö ja late check-out (aina kello 21.00 saakka) 126,70 euroa. Majoitus maksoi siis meille yhteensä 2.149,70 euroa. Katselin tuossa hotellihintoja maaliskuulle ja kanta-asiakkaan lähtöhinnat King Hillside Villalle olisi ollut noin 392 euroa ilman aamupaloja ja pelkillä aamupaloilla 456 euroa.

Muut ruokamenot

Yhden kerran tilasimme nälissämme pizzan villaamme huonepalvelun kautta ja hinta palvelumaksuineen oli 18,65 euroa.

Saanen esitellä kasvispizzan, arvosana OK. Ihan hyvää oli ja täytettäkin mukavasti.

Alkoholijuomat

Hyi meitä. Tiesimme hotellin hinnat alkoholille jo Suomen päässä, joten ostimme Suomesta kaksi muovista litran viinipulloa ja kuljetimme ne matkalaukussa Seychelleille. Tullirajat oli toki tarkistettu, mutta tunsin itseni niin rikolliseksi, ettäh. Hinta pulloille yhteensä 21,06 euroa.

Ensimmäisenä iltana otimme aterialla miehelle pullon olutta ja minulle pienen lasin viiniä sekä vesipullon aterialla, hinta 22,20 euroa. Toisena ilta molemmille lasit viiniä Les Cocotiersissä hintaan 18,05 euroa ja ”kerran elämässä drinkit” Ocean View Barissa 21,65 euroa. Kolmantena iltana molemmille lasit viiniä buffetissa 18,05 euroa sekä neljäntenä iltana vielä tuoppi olutta miehelle ja lasi viiniä minulle 18,64 euroa.

Eikä siinä vielä kaikki. Kaksi 0,33 tölkkiä Lapin Kulta -olutta ja 0,5 pullo cokista lähikaupasta yhteensä 5,11 euroa. Viiden päivän juomille tuli siten hintaa 124,76 euroa. Pikkuinen auts.

Matkan hinta ajalle 1. – 7.12.2017

Yhteensä siis ilman juomia ja huonepalvelun pizzaa matkalle tuli hintaa yhdellä lentolipulla 2.907,10 euroa. Mikäli me molemmat olisimme maksaneet 618,70 lentolipuista ja oman puoliskomme muista edellä mainituista majoitus- ja kuljetusmenoista, olisi 1.-7.12.2017 kestänyt matkamme maksanut 1.762,90 euroa/henkilö. Ei välttämättä ihan edullisimmasta päästä tuo, mutta jokaisen maksetun euron ja sentin väärti, varsinkin kun siihen sisältyi puolihoito ja kerrassaan upea hotelli. Esittelyni ja arvosteluni Hilton Seychelles Northolme Resort & Spasta on luettavissa täältä.

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa, kertakaikkinen Eden

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo

Tiedätteks mitä? Minä olen rakastunut nainen. Ihka oikeasti. Jotenkin vaan meikäläisen sydämen valtaa aina lämmin hymisevä tunne, kun katson tuon oman mieheni kasvoja. Hänen lempeitä silmiään ja sitä ihanaa silmiin saakka nousevaa hymyä, joka kasvoille nousee aika ajoin. Siis semmoista, että kun hymyilee oikein, niin silmät alkavat tuikkimaan. Sellainen ihka aito oikea ilme, jota ei vaan voi teeskennellä tai vääntää väkisin. Tuon ilmeen minä olen nähnyt monasti näiden melkein 20 vuoden yhdessäolon aikana, mutta sellainen ekstraonnellinen nauttiva nassun ilme miehelläni on aina tietyissä paikoissa. Karibianmeren-risteilijän tai hotellin parvekkeella, jossain, missä saa ihailla eteen avautuvia maisemia. Minun oma nallekarhuni. Rakastettuni.

Että nuin. Siitä se ajatus sitten lähti. Kuumeinen viiden tähden hotellien metsästys alkoi heti sillä minuutilla, kun meille vahvistui, että olemme lähdössä Turkish Airlinesin siivin Seychelleille. Minä hoidin tuttuun tapaan hotellien alkukarsinnan ja lomamme lyhyyden takia päädyin katselemaan tasokkaita hotelleja samalta saarelta, jonne Turkish Airlines lensi useampana kertana viikossa. Poissa olisi kalliit lauttamatkat sekä pitkähkö matkustaminen lentokentältä hotelliin, ja edellä mainittujen sijaan pääsisimme nauttimaan nopeammin alkavasta lomailusta hotellissa Seychellien isoimmalla saarella Mahélla. Pikkuinen ekstrakriteeri minulla kyllä hotellin suhteen oli.  Hotellin piti olla juuri se oikea mieheni sykähdyttävälle hymynassulle. Sellainen hotelli, jossa saisin taas nähdä mieheni suloisen ilmeen ja katsella oikein pitkään sivusilmällä, kun toinen ahmisi katsellaan maisemia Intian valtameren suuntaan. Hotellin piti siis olla meren rannalla, huoneessa parveke ja ääretönkin uima-allas hyvillä näkymillä oli must. Mission impossible?

Ei.

Sieltä se nääs tulla tupasahti hotellihausta, kuva The uima-altaasta. Sellaisesta, jonka reunalla mies nakottaisi kädet leuan alla ja katselisi suloinen hymy kasvoillaan kohti merta.

Eikä siinä vielä kaikki. Huonekuvat vakuuttivat, joten Hilton Seychelles Northolme Resort & Span huoneisto merimaisemilla, isolla parvekkeella ja upealla kylpyhuoneella kiinnitti hotellihaussa huomioni. Lomakohde löysi tien sydämeeni pelkillä tiluksillaan jo niin syvälle, että vaikka kuinka yritin katsella muitakin vaihtoehtoja, päädyin palaamaan Hiltonin sivuille kerta toisensa jälkeen. Muutaman yön asiaa mietin, ennen kuin ilmoitin miehelle, että majoituksemme olisi Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa ja sen rinteellä sijainnut King Hillside Villa. Mitään muita vaihtoehtoja en miehelleni antanut, sillä niin varma olin päätöksestäni.

Huoneistomme, King Hillside Villa #202

Me rakastavaiset saimme yllätykseksemme pienoisen upgraden, sillä kahden huoneiston huvilan sijaan meidät sijoitettiin ihan omaan, yhden huoneiston huvilaan. Huoneistomme pohjaratkaisu oli aivan sama muidenkin King Hillside Villojen kanssa, joten tilaa oli 90 m²:n verran ja oleskelutilan, makuualkovin sekä ison kylpyhuoneen kruunasi tilava parveke, jolle pääsi kahdesta eri kohtaa.

Tummasävyisen huoneistomme kunto oli hyvä. Kuluneisuutta toki löytyi tietyistä kohdin, mutta kaikkialla oli siistiä. Säilytystilaa oli huoneessa riittävästi, kaapista löytyi kaksi isoa sateenvarjoa, silityslauta ja -rauta sekä tallelokero. Pöydällä odotti hedelmiä ja huonehintaan kuului myös päivittäin tuotavat litran vesipullot (2 kpl) sekä Nespresso-keitin. Televisioita oli yksi kappale näinkin isossa huoneistossa ja käytettävissä olisi ollut DVD-soitin. 42-tuumaista televisiota emme tosin avanneet kertaakaan, sillä parvekkeelta avautuvat maisemat riitti meille katseltavaksi.

Huoneistomme ilmastointi pelasi erinomaisesti ja pienempään tuuletukseen kävi myös oleskelutilassa ollut kattotuuletin, jollainen löytyi lisäksi parvekkeen puolelta. Parvekkeesta tulikin sen siliän tien meidän lemppari ja emme voineet olla ihastumatta nurkassa nököttäneeseen lepolassiin. Siinä lepolassissa me päädyimme miehen kanssa majailemaan lähes kaikkina parvekkeella olohetkinä, pienesti toisiimme nojautuen ja Intian valtameren kohinaa kuunnellen. Eipä paljoa parempaa lepolassia olisi voinut rakastavaisille keksiä.

Entäs ne maisemat parvekkeeltamme? Huoneistomme sijaitsi rinteellä, vehreän kasvuston keskellä. Parvekkeemme alla kasvoi ihka oikea banaanipuu ja parvekkeelta avautui näkymät alempana sijaitsevien Villojen kattoihin sekä merelle. Aurinko laski juuri otollisesti niin, että pääsimme ihailemaan luonnonnäytelmää muutamana iltana unelmien lepolassiltamme. Muina iltoina tuli katseltua kunnon sadekuuroa, mutta eipä se meitä rakastavaisia haitannut.

Juu ja se kylpyhuone. Suuri, ihana, nautiskelijan kylpyhuone. Kaksi eri kokoista kylpynyttua roikkumassa ja kylpytossut, pehmeitä isoja pyyhkeitä, Peter Thomas Rothin peseytymistuotteet, kaksi käsienpesusallasta ja erillinen vessa. Kylpyhuoneesta oli pariovet parvekkeelle ja ikkunapinta-alaa niin paljon, että poreammeesta oli mahdollisuus katsella maisemia. Me vietimme miehen kanssa kahdenkeskisiä hetkiä poreissa istuen ja tulipa yhtenä iltana maisteltua lasillinen viiniä siinä samassa, ovet parvekkeelle avoinna. Laseille ei tosin tarvinnut hakea paikkaa poreammeen reunalta, sillä ammeen vierestä löytyi sopivasti pieni pyöreä pöytä laskutilaksi.

Psst. Jäikö kuvatarjonta villastamme hiukan vajaaksi? Paas kattoen meikäläisen video.

Hotellialue

Ai että sitä vihreää ympäristöä, palmupuita ja kukkaistutuksia. Jos Hilton oli hakenut mielenrauhaa ja nautintoa villoissaan, niin sama idea jatkui ympäristössä. Autoilla ei ollut porttien lähettyvillä olleen vastaanottopaviljongin ohi enää mitään asiaa, vaan loppumatkat kuljettiin joko kävellen tai pienien club carien kyydissä. Kaikkialla oli hiljaista, ja ainoat äänet tulivat tuulessa kahisevista puista sekä meren kohinasta. Ohi kulkevat ihmiset olivat rauhallisia, eikä pieniä lapsia pyörinyt missään, sillä hotellille oli tervetulleita vain yli 13-vuotiaat. Arvatkaas haittasiko se meitä? Ei sitten yhtään.

Niin juu ja siitä uima-altaasta. Eihän meikäläisen pitänyt siellä tämmöisenä kylmää (lähes 30-asteista) uima-altaan vettä inhoava naisena uida kertaakaan, mutta minä uin. Suunnistin sen siliän tien kiljahdusten kera ja hampaat kalisten kohti äärettömän uima-altaan reunaa, ja jäin ihailemaan avautuvia maisemia mieheni kanssa yhdessä tyytyväisinä huokaillen.

Jösses. Miten me olimme voineet pitää Seychelleitä niin tavoittamattomana kohteena? Miksi me emme olleet ymmärtäneet, kuinka helposti ja loppujen lopuksi edullisesti sinne olisikaan päässyt. Miksi?!

Mutta tiedättekö mikä oli parasta uima-allasalueessa? Meidän aikanamme altaassa ei pulikoinut samaan aikaan kuin 0 – 2 pariskuntaa. Enemmän ihmisiä, yleensä pariskuntia, löytyi aurinkopedeillä makaamassa ja maisemia ihailemassa. Ei pölinäporukoita tai nuorisoryhmiä vaan juuri sitä rauhaa, mitä me kaikki matkailijat olimme näyttäneet tulleen hakemaan.

Ruokailu

Tutkimme ennen matkaa hieman lähialueen tarjontaa ja totesimme, että lomamme olisi paljon nautinnollisempi puolihoidon turvin. Aamupalan lisäksi pääsimme illallistamaan hotellin kolmessa eri ravintolassa toiveemme mukaan, joten kahtena iltana söimme buffetissa, yhtenä iltana hotellin à la carte -ravintolassa ja yhtenä iltana innostuimme nauttimaan pizza-/hampurilaisillallisen kuutamon valossa hotellin baarin terassilla. Butlerin palvelutkin olisi ollut tarjolla huoneistossa tai vaikkapa rannalla ateriointiin, mutta me emme käyttäneet tuota mahdollisuutta.

Buffet, Hilltop Restaurant

Valikoima vaihtui jokaisena iltana buffetissa jonkin verran teemojen mukaan. Kokit paistoivat tilauksesta erilaisia lihoja ja kasviksia wokkipannulla, mutta kasvissyöjänä en ihan hirveästi löytänyt itselleni wokin lisäksi kuin riisi-vihannessekoitusta lämpimistä ruuista. Muulla tarjonnalla pärjäsi kuitenkin ihan hyvin, sillä alku- ja jälkiruokapöydän tarjonta oli riittävä.

Aamupala, Hilltop Restaurant

Tarjonta oli laajaa, vihanneksia löytyi mukavasti ja mies tykkäsi kokin paistamista munakkaista sekä piti pekoneita ”ihan ok-peruslaatuisina”. Kylmän ja lämpimän tarjonnan kruunasi mm. tuoreet hedelmät, kotitekoinen jugurtti sekä kuohuviini, jota oli mahdollisuus maustaa mangopyreellä, mansikkapyreellä, hedelmänpalasilla tai appelsiinimehulla. Ainoa miinus tuli oikeastaan aamiaisille avonaisista ovista tulleista pikkulinnuista, joita henkilökunta pyrki häätämään pois sellaisia nähdessään.

Les Cocotiers

Hotellin à la carte ravintola Les Cocotiers oli tasokkaampi paikka aterioida joko sisätiloissa tai ulkona. Puolihoitoon kuului listalta valittuna alkupala, pääruoka ja jälkiruoka, yksi annos kaikkia. Ruoka oli laadukasta ja maittavaa, eikä palvelussakaan ollut moittimista. Harmi vain, ettei sää suosinut ateriointia ulkona ja haave kuutamoillallisesta jäi toteutumatta.

Ocean View Bar

Ocean View Bar oli loppupeleissä meidän lemppari. Siellä me nautimme yhdet paikalliset drinkit yhtenä iltana ja toisena aterioimme kuutamon valossa meren kohinaa kuunnellen. Puolihoitoon kuului jälleen listalta valittuna yksi alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, eikä annoksista löytynyt moitittavaa. Erityisesti mies tykästyi hampurilaiseensa, jonka pihvikin oli tilatun mukaan onnistuneesti paistettu. Aina sekään ei tunnu noissa maailman ravintoloissa onnistuvan, sen me olemme kyllä elämämme aikana oppineet.

Aktiviteetit

Ei Hilton pelkkää lötköttelyä tarjonnut asiakkailleen. Huoneemme hintaan kuului pienoiset hieronnat molemmille Spassa, mutta me emme tarttuneet tarjoukseen, sillä 15 minuutin hoidosta olisi varmasti seurannut melkoinen myyntitapahtuma. Punttisalilla olisi saanut hien irti ja mielenrauhaa olisi voinut hakea joogapaviljongista tai erilaisista rauhoittumis- ja merellekatsomispaikoista. Ocean View Barista löytyi biljardipöytä ja rannan tuntumasta snorklausvälineet sekä kajaakkeja vesiaktiviteetteihin. Olisipa ilmainen pikkubussi myös kuljettanut maksuitta hotellilta lähirannoille. Sitäkään mahdollisuutta me emme testanneet, koska meillä oli Hiltonissa vaan niin mukavaa.

Mitä mieltä olimme hotellista?

Intian valtameren äärellä sijaitseva Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa on miellyttävän kokoinen kohde. Kahden ja yhden huoneiston rakennuksia lomakohteessa on vain noin nelisenkymmentä, joista 15:ssa huoneistohuvilassa on myös oma infinity pool. Noihin isompiin mahtuu neljäkin ihmistä majoittumaan.

Hiltonin lomakohde sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä saaren pääkaupungista Victoriasta ja noin 25 minuutin ajomatkan päässä Seychellien lentokentästä (SEZ) . Ymmärrettävästikin lähialueella ei ole kovinkaan paljoa palveluita kuten ravintoloita, mutta pieni kauppa löytyy vähän yli 200 metrin päässä lomakohteesta. Puolihoidon takia meillä ei ollut edes tarvetta lähteä etsimään muita palveluita, sillä Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa tarjosi sen kaiken, mitä vain tarvitsikaan. Palvelu oli ystävällistä ja huomioivaa, kaikki toimi ja alue itsessään oli melkoinen rakastavaisten paratiisi yksityisyyttä arvostavalle. Netti toimi heikosti, mutta netti on kuuleman mukaan heikko koko saarella. Yleisarvosana hotellista 9 – 9,5 / 10. Ehdottomasti suositeltava.

Turkish Airlines lentää Seychelleille kolmena päivänä viikossa ja mikä parasta, lentolipun hintaan kuuluu lämpimät ateriat, juomat (alkoholillisetkin) sekä kerrassaan mahtava määrä matkatavaraa.

Kiinnostuitko? Lentoja pääset katselemaan Turkish Airlinesin omilta sivuilta suoraan täältä ja Hilton Seychelles Northolme Resort & Span omille sivuille pääset suoraan tästä. Facebookin puolelle olen puolestani ladannut jonkin verran lisäkuvia lomakohteestamme, joten siitä vaan kattelemaan. 

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

Turkish Airlines kokemuksia HEL-SEZ ja vaihdosta Istanbulissa

*Yhteistyössä Rantapallo ja Turkish Airlines

3 tuntia 25 minuuttia Helsingistä Istanbuliin ja 8 tuntia 15 minuuttia Istanbulista Seychelleille, siihen väliin 3 tunnin 15 minuutin mittainen pysähdys Istanbulissa. Perjantaisen työpäivän päätteeksi jätimme taaksemme pääkaupunkiseudun kökkökelit ja edessä odotti trooppisen kuuma, täydellinen paratiisi seuraavana aamupäivänä. Alle 15 tuntia matkustamista Helsingistä lemmenlomallemme Seychelleille yhden vaihdon kera ja Turkish Airlines vei varmasti perille, mutta millä tavalla?

Psst, muistathan pitää lentolipun viivakoodit ym. piilossa jakaessasi kivaa lomakuvaa lentolipustasi. Meikä otti varman päälle oman kuvansa kanssa.

Vaihto Istanbulin kentällä

Lento Helsingistä Istanbuliin sujui leppoisissa merkeissä (oma kokemuksemme lennosta ja lipun hintaan kuuluvista eduista voit lukea täältä) ja vaihto Istanbulissa sujui sinänsä hyvin. Tietoa portista jouduimme odottelemaan iltamyöhäsellä jonkin aikaa, mutta sen jälkeen pystyimme siirtymään oman porttimme läheisyyteen. Loungea emme mennessä käyttäneet, joten hieman yli tunti tuli maleksittua portin lähettyvillä. Porukka oli melkoisen unista, me mukaan lukien, ja ainoa minut hereillä pitänyt juttu oli oikeastaan pienesti elämäänsä kyllästyneen näköinen lentokentän siivooja, jonka touhuja tuli tovi katseltua. Ei kyllä käynyt naista kateeksi, sillä edelliset matkustajat olivat saaneet porttialueen melko sotkuiseen kuntoon eikä siivoojan imurikaan ollut ehkä siitä parhaimmasta päästä.

Täytyy kyllä sanoa, että Turkish Airlinesille ropisi mieheltä ja minulta pisteitä matkustajien siirtämisestä koneeseen. Matkustajat jaoteltiin omiin jonoihinsa lippuihin tulostetun kirjaimen mukaan ja niissä aitojen erottelemissa jonoissa odoteltiin sitten kiltisti omaa vuoroa. Siirtyminen koneeseen oli hallitumpaa ja sujui mielestämme hyvin.

Koneemme, A330-200


Turkish Airlines lensi pitkän välin A330 -koneella ja meille taisi sattua istuimiltaan hieman vanhemman sisustuksen kone. Minä katselin jo pienen kauhun vallassa istuimiamme siitäkin syystä, että varaustilanteessa näyttämän istuinkartan tyhjän tilan sijaan penkkiemme takana olikin wc. Mielikuvissa siinsi vessajonot ja vajaa selkänojan kallistus, joten yli kahdeksan tunnin lento alkoi tuntua ikuisuudelta jo ennen kuin edes olimme ehtineet nousta Istanbulista.

Että nuin. Siinä minä tönötin istua penkilläni pikkuinen herne nenussa ja päätin testata selkänojan kallistusta sen siliän tien. Penkkihän kallistui kunnolla ihan jo siitäkin syystä, että istuinosa liukui muutamia senttejä eteenpäin säästäen mahdollisesti takana istuvien jalkatilaa. Kun mukaan laskettiin jopa tällaiselle lyhyenlännälle naiselle kerrankin sopivasti pään kohdalle osuva säädettävä niskatuki sekä jännä jalkatuki/-pussukka edellisen istuimen alla tiesin, ettei turistiluokan lento tuntuisikaan niin pitkältä kuin alun perin luulin.

Pienet senttimetrit lentoyhtiölle, mutta suuret senttimetrit matkustajalle. Parhaimmillaan Turkish Airlinesin turistiluokassa penkki liukuu 3,5 cm eteenpäin, jotta selkänojaa kallistava matkustaja ei häiritse takanaolevaa ihan niin paljoa. Se on nääs niin, että kun tuohon lisätään 15 cm:n lepoasento selkänojalle, kallistuu selkänoja turistiluokassa yhteensä jopa 18,5 cm. Sen vaan sanoin, että kylläpä tuntui miellyttävälle sellainen lepoasento, varsinkin kun niskatuki osui kohdalleen myös tällä minimittaisella naisella. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Paikoillamme odottaneet tyynyt, kuulokkeet ja peitto saivat kavereikseen henkilökohtaiset virkistyspaketit lennon alussa. Minähän kattelin silmät ymmyrkäisenä komeasta satiinipussukasta ulos pulpahtavia tavaroita. Tossut, liukuestesukat, korvatulpat, huulirasva, hammasharja ja -tahna sekä silmälaput ilahdutti tätä naista sen verran, että olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Tossut lipsahti heti jalkaan ja jalat tossuineen omaan jalkapussukkaan edessä olevan penkin alle. Ultimaattinen matkustusmukavuus verrattuna siihen, miten turistissa voi huonoimmillaan matkustaa.

Lämmin illallinen oli sama kuin Helsinki-Istanbul -välillä, mutta nähtävästi tuoreempaa Helsingin päästä tulleeseen verrattuna. Iloksemme huomasimme, että tälläkin välillä erikoisruoka-annoksista ei pidetty hirveää haloota ja ne tulivat aivan samaan aikaan kuin muidenkin annokset.  Myös tällä pitkällä lennolla alkoholilliset juomat olivat ilmaisia ja molemmat valkoviinit tulikin maistettua. Mies otti jälkkäriksi vielä drinkin, mutta sitten keskityimmekin monipuoliseen, hyvään viihteeseen ja nukkumiseen.

Paluulennon (SEZ-IST) lacto-ovo kasvissyöjän illallinen. Tiesikös muuten, että Turkish Airlinesilla on tarjota 19 erilaista vaihtoehtoa erikoisruokavalioisille ja nuokin ateriat ovat maksuttomia jopa Euroopan sisäisillä lennoilla? Myös vauvat on lasten lisäksi huomioitu annosvaihtoehdoissa, mikä on mielestäni hienoa. Listaa erikoisaterioista pääset katselemaan suoraan tästä.

Lacto-ovo kasvissyöjän aamupala.

Paluun pikku ongelmat ja kokemuksia Primeclass CIP Loungesta (Diners Club -lounge)

Mites paluu? Pienoista paniikkia kehkeytyi meille Seychellien päässä, kun emme saaneet tehtyä online check-iniä Seychellit-Istanbul välille ollenkaan. Ei auttanut kuin mennä kentälle ja toivoa parasta, mutta onneksi omat paikkamme oli jäljellä. Paluussa kone oli huomattavasti tyhjempi, joten nappasimme miehen kanssa yhden neljän penkin rivin ja nukkuessa molemmille omat neljän penkin rivit, jolloin saimme molemmat melkoisen makoisat yöunet paluussa. Lentohenkilökunta oli kerrasta oppinut paikkasiirtomme ja erikoisannoksemme tuli ongelmitta uusille paikoillemme.

Liekö online check-in ongelmat olleet syynä siihen, ettemme saaneet jatkolennon lippuja Seychellien päässä ja jouduimme menemään Istanbulissa transfer-tiskille hakemaan liput jatkolennollemme. Pidempi tovi tuli seisottua sen jälkeen turvatarkastujonossa, mutta yli neljän tunnin vaihdon takia suunnistimme miehen kanssa turvatarkastuksesta Primeclass CIP Loungeen notkumaan. Minä freesasin hieman itseäni parhaat päivänsä jo nähneissä virkistystiloissa (suihkukin olisi ollut), ja mies taas puolestaan otti pikkuiset puolipystyunet loungen pehmoisalla sohvalla. Tulihan sitä aamuyön tuntien aikana hieman nautittua evästä ja virvokkeitakin, joskaan buffetpöydässä olleet tuotteet eivät olleet ehkä ihan freeseimmästä päästä. Aamulla kokkejakin valui paikalle laittamaan seisovaa pöytää aamupalakuntoon ja tuoretta evästä alkoi tulla niihin aikoihin, kun me teimme lähtöä kohti porttia.

Siinäpä niitä kasvissyöjän tuoreempia eväksiä aamuyön tunteina Primeclass CIP Loungessa. Lounge löytyy lentokentän kansainväliseltä puolelta, Food Courtin alapuolelta. Loungen hinta Diners Club -asiakkaille on 24 euroa, alle 7-vuotiaat pääsevät loungeen ilmaiseksi ja pieni leikkitilakin sieltä löytyy.

Mitäs tykkäsimme pidemmästä lennostamme ja Turkish Airlinesista yleensä?

Vanhemman puoleisten penkkien takia mm. USB-latauspistoke puuttui mielestämme kokonaan (ei löytynyt etsittäessä penkin altakaan/välistä), mikä verotti arvosanaa. Monipuolinen viihde sai kiitosta ja minä (n. 160 cm nainen) tykkäsin valtavasti penkkien kallistuksesta ja pussukkamallisesta jalkatuesta. Isohko mieheni, yli 182 cm, ei kokenut hyötyvänsä jalkatuesta ja viihdepömpelikin tuntui hieman häiritsevän jalkatilassa. Ruoka- ja juomatarjoiluille kiitosta, mutta en kyllä huomannut, että takakeittiössä olisi ollut tarjolla mitään pikkupurtavaa yöllä aterioiden välillä. Palvelu oli lennoillamme hyvää sekä ystävällistä, ja olipa yhdellä stuertilla pilkettä silmäkulmassakin. Naisten (ja miksei miestenkin) iloksi koneessamme oli sekä menossa että paluussa useampikin stuertti, joten silmäniloa oli mukavasti tarjolla.

Veikkaan, että juuri Seychellit-Istanbul -välin online check-in ongelmien takia ei miehelle ole tullut vieläkään pisteitä kanta-asiakastilille kyseiseltä väliltä. Mies yritti hakea niitä netin kautta, mutta valitettavasti nettisivu ei tunnistanut edes koko lentoa. Turkish Airlinesille on nyt laitettu palautelomakkeen kautta pisteiden palautuspyyntö, joten mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, miten asia THY:n päässä hoidetaan. Editoin tätä postausta, kun asia selviää.

Eipä tässä ensimmäistä kertaa olla elämässä kyselemässä pisteiden perään, koska sitä sattuu muissakin kanta-asiakasohjelmissa, joten eipä tuosta voi miinuksia antaa yleiselle mielipiteellemme Turkish Airlinesta. Mielestämme hinta-laatusuhde on Turkish Airlinesilla kohillaan ja lyömättömiä tarjouksia tulee sopivin väliajoin myös business-luokkaan. Turkish Airlines lentää useampaan maahan kuin mikään muu lentoyhtiö, joten kannattaa kurkata, josko täältä Suomen ”laatuluokan” talvesta ja kesästä pääsisi pakenemaan jonnekin lämpimään sopivaan hintaan. Turkish Airlinesin omille sivuille pääset suoraan tästä

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lemmenloma Seychelleillä, kuis sujui?

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo.*

Paratiisi. Upea paikka lemmenlomalle, häämatkalaisille, täydelliseen akkujen lataamiseen. Sen sanoisin Seychelleistä, kohteesta jonne lensimme miehen kanssa lemmenlomalle ja rentoutumaan vajaaksi viikoksi. Turkish Airlines lennätti meidät kätevästi vaihdon kanssa alle 15 tunnissa pääsaarelle ja täytyypi myöntää, että Seychellien kenttä oli ihanan pieni ja söpö. Siellä jos missä tunsi tulleensa aivan eri maailmaan, mutta pieniä virheitä me turistina tehtiin. Ei me sitten koskaan opita.

Arjen kiireiden takia me emme oikeastaan ehtineet tai jaksaneet perehtyä matkakohteeseen kovinkaan paljoa. Tiesin kyllä, mitä kohteita halusimme nähdä ja turvallisuustaso oli tarkistettu, mutta jotenkin muu valmistautuminen oli jäänyt vähemmälle. Viisumia ei tarvinnut, kunhan tietyt rokotukset oli kunnossa ja ei kun matkaan.

Ööö, niinku mitkä asiakirjat?

Saavuimme Seychellien kansainväliselle lentokentälle. Ihana kuuman kostea ilma löi vasten kasvoja ja me jonottelimme tovin passintarkastustiskille. Siinä jonossa seistessämme joku virkailija sitten huuteli, että ottakaa paluumatkan lentoliput ja hotellivahvistus esille ja me katselimme miehen kanssa toisiamme epäuskoisina muiden pidellessä asiakirjapinkkoja käsissään. Että mitä?

Meillä mitään ollut. Ei meille tullut mieleenkään se, että jotain aanelosia sitä pitäisi matkaansa nykypäivänä tulostella, joten rupesimme kaivelemaan asiakirjoja gmailista. Kyselimme lentokentän maksuttoman WiFin perään, muttei siitä ollut apuja sitten yhtään. Gmail jaksoi näyttää ilman nettiä vimosimmat viestit ja onneksi minä sain kaiveltua ulos Hiltonin ”Tervetuloa pian meille” -viestin ja Turkish Airlinesin lentojen varausvahvistuksen. Muutama ekstrapisara tuskanhikeä siihen tosin tarvittiin, miehellä toistakymmentä enemmän.

Voitte uskoa, että kävimme miehen kanssa molemmat hiukkasen ylikierroksilla, kun pääsimme passintarkastuksesta läpi. Hiltonin kuljettaja odotti vastassa ja pian suunnistimmekin jo hyvin ilmastoidussa autossa kohti majapaikkaamme. Vajaan puolen tunnin matka meni jutustellessa kivan kuljettajan kanssa, muttta siltikin minä kävin ylikierroksissa koko automatkan. Lomafiilis oli totaalisen poissa ja kaikki, no oli vaan jotenkin niin plääh.

Romanttisen lomailijan unelmakohde

Tilausautomme ajoi Hilton Seychelles Northolme Resort & Span portista sisään ja pysäytti lähes heti vastaanottopaviljongin eteen. Siellä meidät otettiin vastaan, tarjottiin virkistävää juotavaa ja vaihdettiin muutamalla sanalla kuulumiset. Varsinainen sisäänkirjautuminen tapahtui varsinaisessa hotellin vastaanotossa/ravintolarakennuksessa, jonne meidät kuljetettiin pikkuisella resort-autolla. Ja minä ihastelin kaunista ympäristöä matkalla vastaanottoon.

Vastaanotto oli oikein miellyttävä ja koska huone ei ollut vielä täysin valmis, ohjattiin meidät vilpoisaan kirjastoon odottelemaan virvokkeiden kera. Siellä se sitte iski. Lomafiilis. Minä katselin kirjaston ikkunasta ulos ja ymmärsin, että tämä oli nyt tässä. Ei Suomen sontakelejä, pimeyttä, työhuolia tai arjen paineita vajaaseen viikkoon. Vain me kaksi rakastavaista ja paratiisi. Loma isolla L-kirjaimella.

Villamme oli mahtava. Meidät rakastavaiset sijoitettiin kahden huoneiston villan sijaan ihan omaan yhden huoneiston villaan, joten naapureita emme ylä- tai alakertaamme saanut. Me ihastuimme majapaikkaamme sen siliän tien, sillä erityisesti parveke ja sieltä avautuvat maisemat kruunasivat lomailumme, maailman parasta parvekelepotuolia unohtamattakaan.

Neljä yötä ja viisi päivää me nautimme olostamme Hiltonissa. Puolihoidon turvin aterioimme hotellin kolmessa eri ravintolassa fiiliksen mukaan, välillä fiinimmin ja välillä rennommin. Esimerkiksi yhtenä iltana kävimme nauttimassa drinkit hotellin baarissa ja ihastuimme terassilta avautuvaan näköalaan. Silloin vaihdoimme lennosta ruokasuunnitelmiamme ja pyysimme varaamaan meille tietyn pöydän terassilta illalle. Me nautimme kerrassaan maittavan pizza-/hampurilaisillallisen miehen kanssa merimaisemia ihaillen ja emme olisi voineet olla enempää tyytyväinen siihen hetkeen. Ruoka oli perusruokaa, mutta se seesteinen rauha kuutamoillallisella vaan säväytti sillä hetkellä, sillä lähipöydissä ei istunut muita.

Puhelias ruotsalainen ja Lapin Kulta

Juu, olihan tässä pienessä resortissa omat juttunsa. Vaikka pariskunnat nauttivatkin keskinäisestä olemisesta, ei kommunikoinnilta voinut välttyä. Mies nautti uima-altaalla lillumisesta, joten siellä hän tutustui erilaisiin pariskuntiin ja yhteen ruotsalaiseen vanhemman puoleiseen leskimieheen, joka oli kova juttelemaan. Siitähän se riemu irtosi, kun hän hoksasi meidän olevan naapurimaasta ja siitä se sitten lähti, heti ensimmäisenä päivänä. Minulta meni herne pikkuiseen nenuun heti, sillä ruotsalainen intoutui ojentautumaan jalkopäästä aurinkovuoteeni ylle ja katsahti haarojeni väliin. Kyllä, puutarha oli hoidettu, mutta kyseinen katse oli sen verran suoraan osoitettu, että loppuloma menikin inhotuksen vallassa.  Jotenkin koomista, että herra ilmestyi istumaan meidän viereiseen pöytään à la carte-ravintolassakin juuri sinä ainoana kertana, kun meillä oli tarkoitus nauttia romanttinen illallinen kahden kesken hiljaisessa ravintolassa. Mitäpä tuohon lisäämään, syvä huokaus ja oli herrasta sentään jotain iloa. Hän neuvoi meille kaupan, josta saa kylmiä Lapin Kulta -tölkkejä 25 Seychellin rupialla, eli noin 1,6 eurolla. Ja me kävimme hakemassa yhtenä päivänä kaksi tölkkiä, periaatteestakin.

Mites se Lapin Kulta -keikka? Ensimmäisen kerran jouduimme toteamaan, että kauppa oli mennyt kiinni jo kahdelta päivällä. Toisella kertaa suunnistimme jo toiveikkaana aamupalan jälkeen hakemaan muutaman huurteisen tölkin piskuisesta kaupasta. Paikallisen katselivat ihmeissään, kun nassultani paistoi voittajafiilis ja otin kuvia yhdestä vaivaisesta oluttölkistä kauppa taka-alalla. Mutta hei, lapparia Seychelleiltä, minimini -kaupasta pikkutien varrella, n. 7 kilometriä saaren pääkaupungista. Ei nyt ekana tullut mieleen, että tuommoista Suomi-juomaa tulisi kylmäkaapista vastaan mutta nyt sekin on koettu. Ja se lappari maistuu kyllä paljon paremmalta trooppisen kosteassa ja kuumassa kelissä.

Kauhunhetkiä, itkua ja lötköjä jalkoja

Meillä oli miehen kanssa suunnitelmissa käydä vaeltelemassa luonnonpuistossa ja piipahtaa myös muutamalla palmupuurannalla lomamme aikana. Sen verran nautittiin olostamme resort-alueella, että väen vänkään rahtasimme luumme eräänä päivänä kävelylle Beau Vallon Beachille. Hiltonin portinvartija tarjosi meille sateenvarjoja matkalle mukaan, mutta me kiitimme kohteliaasti ja ilmoitimme, ettei moiselle ollut tarvetta. Kyllä paikalliset tiesi, me emme.

No, me aloitimme tarpomisen kohti rantaa vasemmanpuoleisen liikenteen takia kulkusuuntaamme nähden tien oikealla puolella, joka oli sopivasti rinteen reunalla. Eipähän paikallinen systeemi tuntenut Suomen tiukkoja lakeja, joten mitään kaiteita ei ollut. Vastaan tuli autoja kapealla tiellä ja minä reppana yritin pysyä tien reunalla. Minä, joka pelkään korkeita paikkoja niin pahasti, että jalkani menevät kauhusta kankeaksi ja hyytelöksi. Ne eivät kerrassaan suostu yhteistyöhön pahimpina hetkinään, joten oloni alkoi olla tuskaisaa vastaantulevien autojen takia. Minä huusin, itkin paniikissa, majoituin miehen selän taakse ja pidin hänestä kiinni, mutta miehen kävellessä tien vierustaa tunsin oloni vielä epävarmemmaksi. Jos mies tippuu alas, minä menen mukana. Ja ei kun paniikkihuutoa siitäkin.

Voitte uskoa, että vihdoin ja viimein kaiteen nähdessä otin useamman juoksuaskeleen höttöjaloillani kaiteen luokse ja tarrauduin siihen kiinni haukatakseni helpotuksesta happea. Vikatikki. Siinä nenäni edessä möllötti jalkoineen kämmeneni kokoinen hämähäkki isossa verkossaan. Ei muuta kun uusi huuto ja useampi askel kohti kaiteetonta reunaa. Sinne meinas tämä nainen tippua, mutta itseni sentään sain pidettyä tiellä. Loppumatka rannalle menikin kiltisti myös vihreää kasvustoa vältellen.

Rannasta en saanut kuvan kuvaa. Harmaana paistanut taivas läppäsi sen siliän tien sellaisen vesikuuron niskaan, ettei kameraakaan ehtinyt laukusta kaivaa. Me möllötimme hetken tiheän puuston alla, jonka jälkeen luovutimme ja lähdimme talsimaan kunnon sateessa kohti Hiltonia. Se oli siinä se meidän rantakeikka, olisi kannattanut ottaa sateenvarjot mukaan ja sen me päätimme muutaman hämähäkin nähdessämme, ettei minusta olisi vaeltelemaan Morne Seychellois National Parkiin. Koskaan. Että mikä on taas todennäköisyys sille, että ilkeät örkit löytävät juuri minut, missä sitten liikunkaan. Meidän perheessä tasan 100 %

No, yksi ilkeä hyönteisen pisto noihin edellä mainittujen päälle, mutta siinäpä ne kaikki kommellukset matkallamme oli ja muutoin reissumme oli yhtä unelmaa. Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa täytti lomailun odotukset täysin. Palvelu pelasi ja koko ympäristö oli todellakin erinomainen pariskuntalomailuun. Me nautimme kiireettömiä aamupaloja, vietimme aikaa uima-allasalueella ja vilvoittelimme välillä ilmastoidussa villassamme.

Ja illat istuimme parvekkeella tuplanojatuolissa kylki kyljessä, maisemia ihaillen ja Intian valtameren kohinaa kuunnellen.

Parasta lemmenlomailua ever, hämähäkistä ja liikaa pölpöttävästä ruotsalaisesta huolimatta.

Rupesiko Seychellit kiinnostamaan? Turkish Airlines lentää sinne useana päivänä viikossa hyvän diilin sattuessa jopa alle 600 eurolla (meno-paluu). Luonnollisestikin matkan hintaan kuuluu matkatavaraa komea määrä sekä lämpimät ruoat ja juomatarjoilu, lyhyellä Helsinki-Istanbul -välilläkin. Siitä vaan omaa lemmenlomaa/loskatalven pakoa suunnittelemaan, Turkish Airlinesin sivuille pääset suoraan tästä.

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lentoyhtiökokemus: Turkish Airlines HEL-IST-HEL (Economy)

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo*

Myönnän. Minä olen niitä naisia, jotka arvostavat maksuttomasti tarjottua ateriaa niin lyhyillä kuin pitkilläkin lennoilla silloin, kun matkustaa turistiluokassa. Niin ja ah, ne juomat. Se tieto, että viiniä, olutta tai virvokkeita on saatavissa maksuitta samaisella lyhyellä lennolla ja vaikka juomamahdollisuutta ei kovinkaan paljoa käyttäisi, ropisee tältä naiselta lisäpiste lentoyhtiölle sen siliän tien. Juu ja ystävällinen palvelu, sitä pitää olla ja laukkukin pitää saada ilmaiseksi matkaan ja mielellään siten, ettei kilojen kanssa tarvitse säädellä.

Liian hyvää ollakseen totta tänä päivänä, jolloin moni lentoyhtiö tuntuu karsivan tarjonnastaan?

Ei.

Melkoisen innoissanihan minä olin, kun meille tarjoutui tilaisuus lentää Turkish Airlinesin siivin Istanbulin kautta Seychelleille. Minulla tai miehellä ei ollut aikaisempia kokemuksia Turkish Airlines -lentoyhtiöstä, mutta monasti se oli pyörinyt meillä ehdolla juuri kuultujen kehujen takia. Joulukuun alussa me sitten suunnistimmekin lentokentälle odottavin tunnelmin ja annoin täyden hinnan lipustaan maksaneelle miehellenikin käskyn tutkailla palvelua tiukalla silmällä. Mitäs me tykkäsimme?

Jösses sitä kilomäärää matkalaukuille!

Vuosien saatossa sitä on oppinut katselemaan tiukalla silmällä, mitä matkalaukkuunsa on pakannut. Joskus sitä on astellut pelonsekaisin tuntein lähtöselvitystiskille laukkunsa kanssa ja huomannut, että muutama sata grammaa on jäänyt enää puuttumaan laukun maksimipainosta. Jopa tällainen kenkiä ja vaatekertoja rakastava tyttö ilahtuikin valtavasti, kun Turkish Airlines antoi mahdollisuuden pistää useammankin kilon edestä matkatavaraa ruumaan maksuitta. Helsinki-Istanbul-Seychellit välillä maksavien lipun hintaan kuului 2 x 23 kilon laukkua per matkustaja, joten siinä ei tarvinnut paljoa katsella, mitä laukkuunsa heitti.

Helsingin päässä online check-in oli kohtuullisen helppo ja pääsimme vielä vaihtamaan paikkojamme tsekkausta tehdessä. Kentällä pääsimme heti lähtöselvitysautomaatille tulostamaan matkalaukkutagit, jonka jälkeen suunnistimme baggage drop -tiskille. Palvelu oli ystävällistä, mutta aikaa jonossa tuhrautui ihan siitä syystä, että edellä olevilla asiakkailla tuntui kaikilla olevan jotain ongelmia omien matkatavaroiden tai lippujensa kanssa. Että ihan pikku vinkki tähän väliin. Jos se käsimatkatavaran raja on 8 kiloa ja laukkusi painaa keppoisasti sen yli, kannattaa tehdä asialle jotain ennen tiskille saapumista.

Koneemme, A321-200

Lentokoneen sisustus säväytti meitä molempia heti. Tummanharmaa ja punainen oli tyylikäs värikokonaisuus ja penkit olivat mukavat istua. Jokaisella matkustajalla oli oma näyttö ja viihdejärjestelmä toimi heti. Penkkiväli oli normaali, mutta vääntyvät niskatuet jokaisella oli plussaa lyhyelläkin välillä. Lentoemännät tarjosivat maksuitta lehtiä (mm. Helsingin Sanomat ja kotimaiset iltapäivälehdet) ja turvallisuusvideokin tuli katseltua kiinnostuneempana ihan siitä syystä, että nettivideotähti Zach King esiintyi siinä. On se vaan pikkuinen häpeä, kun tavalliset videot eivät vaan jaksa kiinnostaa enää ollenkaan ja nykyään sitä tarvitsee jonkinlaisia sirkushuveja turvallisuusvideoon. Liikaa lennelty?

Kyl vaan se oma telkku ja kiva määrä viihdettä lyhyilläkin lennoilla on ihan kiva juttu. Menossa meillä taisi olla hieman vanhempi konetyyppi tai sisustus, sillä penkeistä puuttui lataus-/USB-pistoke. Paluussa sekin löytyi. Kuulokepistoke oli ns. vanhaa mallia (kahden reiän pistoke), mutta mennessä siinä toimi myös omat kuulokkeet normaalipistokeella. Paluussa puolestaan ei.

Maksuttoman ateriat ja juomat. Parasta.

Sekä mies että minä olimme tilaneet ennakkoon maksuttomat erikoisateriat, minulle kasvissyöjän (lacto-ovo) ja miehelle diabeetikon. Monta kertaa olemme muilla yhtiöillä saaneet annoksemme eri aikaan kuin muut ja odottaneet närkästyneenä pidemmänkin aikaa ruokajuomia toisesta kärrystä, mutta tällä kertaa omat annoksemme annettiin samaan aikaan kuin muidenkin. Ruokajuomaakaan ei tarvinnut odotella ollenkaan, sillä ne tarjoiltiin samaan aikaan kuin ruoka-annoksetkin. Täysi kymppi tuostakin järkeilystä.

Lacto-ovo kasvissyöjän illallinen Helsinki-Istanbul -välillä.

Lacto-ovo kasvissyöjän aamupala Istanbul-Helsinki -välillä.

Mitäs tykkäsimme annoksistamme? Illalliseni oli kaikin puolin maittava, joskin innostuin ottamaan kuvia useammalla kameralla ja lämmin ateria tuntui jäähtyvän siinä kuvaillessa. Aamupalalla annoksen lämpötilassakaan ei ollut tuolloin huomautettavaa. Miehen kana-aterian kana illallisella oli valitettavasti valmiiksi hieman jäähtynyt ja kuiva Hel-Ist välillä (toisin kun sama annos jatkolennolla), mikä rokotti pisteitä pudottaen arvosanan kouluasteikolla 8+.  Siitä tuli kuitenkin kiitosta, että Turkish Airlines oli ottanut diabeetikon aterian tosissaan, eikä annoksesta tarvinnut karsia mitään pois. Diabeetikon aamupala oli puolestaan onnistunut annoskokonaisuus, mutta pieniä lämpötilaongelmia siinä oli kuulemma myös havaittavissa. Kiltti suomalainen pisti maittavan annoksen silti poskeensa mukisematta.

Mites palvelu? Palvelu Helsinki-Istanbul ja Istanbul-Helsinki -välillä oli toimivaa, ystävällistä ja lieviä hymyjäkin tuli, joskaan emme ehtineet lyhyellä lennolla kovinkaan paljoa vaivaamaan henkilökuntaa ihan jo siitäkin syystä, että viihdejärjestelmästä löytyi mukavasti kiinnostavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Kaikkinensa lento oli miellyttävä ja paikkammekin oikein oivat, sillä rivillä 19 ikkunapenkkien takana oli tyhjää tai lentoemännän jumpseat. Siitä johtuen ikkunapaikalla istunut mieheni pystyi surutta kallistamaan selkänojaansa, eikä kukaan luonnollisestikaan myöskään ollut potkiskelemassa selkänojaa.

Voimmeko miehen kanssa suositella Turkish Airlinesia? Kyllä. Arvostelu mannertenvälisestä lennosta Istanbul-Seychellit sekä tarinaa vaihtojen sujumisesta on nyt luettavissa täällä, mutta pakko tähän väliin kuitenkin kehua, että hinta-laatusuhde on Turkish Airlinesilla kohillaan. Lyömättömiä tarjouksia tulee sopivin väliajoin ja vielä kun Turkish Airlines lentää useampaan maahan kuin mikään muu lentoyhtiö, kannattaa tosiaan kurkata mihin hintaan pikkuinen pakomatka Suomen laatuluokan talvesta lähtisi. Turkish Airlinesin omille sivuille pääset suoraan tästä

P.S.: Tähän loppuun en voi olla heittämättä kysymystä siitä, kuinka tärkeää teille on lyhyelläkin lennolla ilmaiset ateriat ja juomat?

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.