Browsing Tag

Sydney

Rantojen Sydney

Huhhuh, sen mä vaan sanon että Australiassa on taikaa. Mä olin varannut matkaan hienoja korkkareita ja vaatteita, mutta paikan päällä meikä hylkäs korkkarit sen siliän tien ja hiippaili slipareilla ja eri shortsiasuilla koko reissun. Oliko se sitten lukuisat rannat vai letkeä meininki ympärillä, mutta jokin sai mut totaalisen vapaalle ja hymyssä suin noita päiviä Australiassa täällä kylmenevässä Suomessa nyt muistellaan.

Kaikkein kuuluisin ranta lienee televisiostakin tuttu Bondi. Tällä rannalla me kerettiin vaan piipahtamaan, sillä kamu kierrätti meitä alueen eri rannoilla tiettynä päivänä.

Palm Beach on mm. surffareiden suosikki. Täältä löytyy myös merivesiallas ja pienen kävelymatkan päästä Barrenjoyen majakka (sinne saakka ei jet lagin takia saatu rahdattua luitamme joten sorry no pics).

Manly Beach ja Manly on puolestaan oiva valinta perheille. Manlyyn pääsee Sydneystä suoraan lautalla, joten lauttamatka on itsessään lapsille elämys. Alueelta löytyy mm. suojaisa ranta, merivesiallas, ravintoloita, erilaisia liikkeitä sekä aquarium. Valitettavasti Manlyn tai aquariumin kuvia ei ole, sillä kaikissa vilahtelee noi meidän tenavat ja niitähän en periaatteeni  vuoksi pistä nähtäväksi.

Manlystä löytyy myös suojaisa, snorklaajille sopiva ja hieman erikoinen ranta, Shelly Beach. Kaukaa katsottuna ranta ei kovin erikoiselta näytä, mutta sen erikoisuus onkin hiekassa.

Meidän perheen suosikiksi nousi kumminkin Dee Why Beach, kiitos kamun joka oli muuttanut kukkuloilta puolen kilsan päähän Dee Why Beachiltä. Alueelta löytyi niin merivesiallas, kauppoja, ravintoloita kuin kiva leikkipuistokin pienemmille lapsille.

Auringon vaaroista ja aallokosta on varmaan jokainen kuullut tai lukenut, mutta kannattaa tosiaan pakata mukaan aurinkovoidetta (kunnon suojakerroin) ja lapsille suojaavaa vaatetusta. Rantavahdit tekee upeaa työtä, mutta niiden hommien helpottamiseks suosittelen toimimaan rantavahtien ohjeiden mukaan. Lippujen välissä kannattaa uida niin apu tulee nopeammin perille jos meinaa käydä köpösti.

Dee Why Beachillä oli paljon tutkittavaa niin lapsille kun meikäläisellekin. Mä sain mielenkiintoisia kuvia sen verran ison otoksen, että teen niistä ihan oman postauksen myöhemmin.

 

Sydneyn nähtävyyksiä pt. 1

Australian suurin kaupunki Sydney kannattaa pistää must visit-listalle. Noin 4,4 miljoonan asukkaan Sydney ihastuttaa niin rakennuksillaan, toimivuudellaan kuin leppoisilla ihmisilläänkin. Eihän se ihan halpa city ole, mutta ei ne hinnat ihan verisuonta pistänyt ohimolla tykyttämään kun jotain shoppailuja tuli tehtyä. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa tästä kaupungista, joten ei muuta kun muutama kuva jakoon.

Tää nähtävyys tuskin esittelyjä kaipaa.

Mua ei saa kävelemään tonne sillan päälle, mutta muille uhkarohkeille olis tarjolla Sydney Harbour Bridge Climb. Omatoimisille kiipeilijöille mä en kuitenkaan suosittele tota aktiviteettia, sillä sakot on ihan mahtavat jos poliisit äkkää luvattoman kiipeilijän.

Jos Harbour Bridge tuntuu liian matalalta talsittavaksi, Sydneyn korkeimman rakennuksen Sydney Towerin ulkopuolella olevalle tasanteelle voi tehdä pikkusen Skywalkin. Mua taikka miestä semmoselle ei saanut, joten allaoleva näkymä kiltisti ikkunan takaa otettuna.

Shangri La’n Blu Bar on 36:sta avautuu ihan yhtä hulppeat maisemat jos näkymiä haluaa ihailla hiukkasen hienostuneemmin.

Liikkuminen Sydneyssä oli helppoa, kunhan jaksoi perehtyä aikatuluihin ja bussireitteihin.

Darling Harbour kannattaa käydä tsekkaamassa. Täältä löytyy erilaisia aktiviteetteja kaiken ikäisille ja oli meidänkin lasten lemppari, koska alueelta löytyi puisto jossa oli mahdollisuus leikkiä vesileikkejä.

Jos ylläoleva alue ei riittänyt rentoutumiseen, löytyi alueelta vehreä Chinese Garden.

Lisätietoja http://www.darlingharbour.com/

P.S: Hard Rock Cafen ystäville tiedoksi että ko. ravintola löytyy Darling Harbourista.

 

One of my faves: Sydney

Ei olis voinut aikoinaan todellakaan kuvitella että vessajonosta alkanut ystävyys vois heittää meikäläisen toiselle puolelle maailmaa ja saada mut rakastumaan toiseen maahan, mutta niin vaan kävi. Kamu oli kosiskellut meitä jo pidemmän aikaa kyläilemään luokseen, joten ekan kerran me suunnattiin Sydneyyn maalis-hutikuussa 2010. Jotain 23 tuntia sinne siirtymiseen meni, mutta se järkyttävä ryytymys katos sen siliän tien kun nenän edessä avautui tämmöset näkymät kaverin isolta terassiparvekkeelta.

Siellä me möllötettiin melkeinpä kukkulan kuninkaina ja saatiin kuulla yöllä melkoisia metsän ääniä, erityisesti mieleen jäi ikkunan alla ateriaansa mussuttanut vompatti. Niin juu ja se helekutan iso hämähäkki joka katteli mua sillä silmällä muutaman metrin päässä ulko-ovesta joka effen aamu.

Se vajaa viikko oli kyllä aivan mahtava. Kiertelyä, eri rantoihin tutustumista, haiden ruokkimista Sydney Aquariumisssa ja visiitti katsomaan Taronga Zoon pientä ihmettä Pathi Harn-elefanttia. Lisäks me koettiin Earth Hour-pimennys Sydney Towerin ravintolassa illallista syöden ja syötiin muutenkin napa ruskaen, sillä kamu opiskeli ruoanlaittoa puolikkaaksi ammatikseen.

Nom nom nom

Tokalla kerralla me päädyttiinkin ottamaan vuosi 2012 vastaan Sydneyssä koko perheen voimin. Kaveripiiri kasvoi toisella latvialaisella perheellä, joka otti meidän perheen avosylin vastaan ja tarjos meille kamun kanssa runsaan uudenvuoden aaton illallisen naapuriasunnossa. Yhdeksän päivää me suhattiin lähitienoota ristiin ja rastiin, ja hankittiin elinikäisiä muistoja. Tästä alkakoon pikkuhiljaa Aussikuvien sarja, kunhan mä saan ne johonkin järjestykseen. Please be patient.

My dear friend from Down Under

Minä ja suuri suuni. Minä ja useamman drinksun löystyttämä rajoittuneisuuteni naisten vessan jonossa jossain Varkauden pikkuisessa paikallisessa parikymmentä vuotta sitten. En mä voinut silloin mitenkään kuvitella miten se ilta muuttais mun ja mun kaverin elämää vuosien saatossa. Destiny, arvon lukijat, destiny.

En mä edes muista olinko yksin vai kaksin siellä paikallisessa sillon. Vessajonossa mä vaan kuulin jonkun puhuvan murtaen englantia ja tietty alkoholin vaikutuksen alaisena mä rupesin innoissani kyselemään siltä naiselta mistä se oli ja miten kummassa se oli päätynyt niinkin masentavaan pieneen mestaan kun Varkaus. Nuori nainen kertoi olevansa Latviasta ja työskentelevänsä Au pairina jonkin aikaa, ja koska hänellä ei ollut kavereita vielä Suomessa intoutui hän pyytämään musta bilekaveria. Valitettavasti se ei onnistunut koska mä olin vaan käymässä Varkaudessa, mutta mä annoin sille osoitteeni josko sitä kiinnostas ryhtyä kirjeenvaihtoon mun kanssa. Siitä se sitten lähti, muutaman kuukauden aikana etanaposti kiikutti mitä nauravaisimpia kirjeitä ja meillä kahdella kirjekaverilla oli paljon sanottavaa elämästä yleensä.

Kait mä jonkinlaisen vaikutuksen kaverina tein, sillä kotimaahansa paluun sijasta tuo nuori nainen päätti hakea toisen Au pair-pestin pääkaupunkiseudulta. Vuoden aikana me oltiin kun paita ja peppu, bailattiin, tultiin, mentiin ja metsästettiin miehiä. Mun kamu istui päivän mun pulpetin vieressä koulussa, tuli valkoisena haamuna mun luokse kun oli tullut merisairaaksi erään herran vesisängystä, metsästi pelastusliivejä Isabellalla kun rahtasin sen Estonian uppoamisen jälkeen laivalle, paiskoi epätoivoisena kookospähkinää mun talon porttikongissa ja valloitti vaan kaikki ihmiset ympärillään valoisalla olemuksellaan.

Isäntäperheessään kamu oppi sanomaan ”kiitos” ja ”ole hyvä”, kun mä taas opetin sen kysymään baarissa muutaman juoman jälkeen ”Öö, onko nyt joulu vai juhannus?”. Kun se sitten oppi mitä mun f**k-kirosana tarkottaa suomeks, oli ilmeessä pitelemistä kun se kirkkain silmin ravintolassa kahden ihmisen pussatessa pamautti iloissaan suomeks, ”Aa, pikku v***u!”

Tuona vuonna mun kamu tutustui suomalaiseen elämäntyyliin, rakastui saunaan eikä oppinut koskaan rakastamaan dog shitiks haukkumaansa salmiakkia. Mun kamu tuli tutuksi myös mun vanhemmille ja mun kavereille. Sellaista uskomatonta sulautumista osaksi mun läheisiä ei vaan osaa kuvailla, sillä kaikki klikahti kerralla. Amazing!

Eräänä iltana mun kamu soitti ja pyysi bailaamaan Arkadiaan (kait nyt edes joku muistaa tuon legendaarisen paikan jossa Siniset Enkelit ja Tequila Sunrise-drinksut vilahteli kourissa, koristeena palmupuuhun kiipeävä apina? ) . Sen verran meikäläisellä oli turnausväsymystä että mä päätin skipata sen bileillan ja jäädä kotiin. Joku kohtalo siinä oli, sillä tuona iltana mun kamu törmäs Euroopassa InterRaililla olleeseen aussimieheen joka sulatti mun kamun sydämen sen siliän tien. Kun mun kamu sitten palas kotiinsa Latviaan, se oli vaan muutama kirje joka kerkes sieltä osoitteesta tulla. Neito muutti rakkautensa perässä Australiaan, avioitui myöhemmin ja sinne hän myöskin jäi.

Mä olen joskus miettinyt että tosiystävän tunnistaa myös siitä, että sen kanssa pystyy luontevasti jatkamaan olemistaan ihan kun ei olis koskaan ollutkaan pitkää aikaa erillään. Sillon kun toinen on toisella puolella maailmaa, ei ymmärrettävistä syistä voi toisen kanssa olla tekemisissä kovinkaan paljoa. Mutta aina meidän tavatessa nauru raikaa ihan normaalisti ja välillä tuntuu suuri onni siitä että vierellä on tommonen kaveri. Vajaassa 20 vuodessa me ollaan nähty toisemme vaan viis kertaa, eikä koskaan ole ollut vaivautunut olo. Kaks kertaa mä oon päässy piipahtamaan Sydneyssä ja nuo 5/9 päivää ovat olleet täynnä naurua ja syviä keskusteluja elämän menosta.

Se mikä mua ajaa kirjoittelemaan ihanasta kamustani juuri nyt, on sähköpostiini aamulla klikahtanut pikkuinen viesti: ”I can’t wait to see youuuuu!”

Kamu on Euroopassa ja tulossa Suomeen muutaman viikon päästä.

Friends!