Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Sveitsi

Tämän vuoden matkasuunnitelmia ja -ongelmia

Meksiko

Auringonpaistetta päiväänne, kuvalla ei tekemistä muutoin jutun kanssa.

Helou helou! Valitettavasti tällä kertaa jätän osallistumatta tämän kertaiseen IGTT-kamppikseen, sillä täällä on yksi komia silmäpussinainen! Niin se vaan on, että yövalvomiset näkyy tässä naisessa ja minen tykkää. Mutta minkäs teen, kun se parhain ja rauhallisin aika pohtia tämän vuoden matkasuunnitelmia on silloin, kun lapset ovat nukkumassa. Eilenkin kävi niin, että suljimme miehen kanssa läppärit kello 00.30 ja kömmimme pää huristen sänkyyn. Yritin itse asiassa ladata Snapchatiin tänään pölpötysvideon meikäläisen tunnelmista aamulla, mutta snapchat jumiutui totaalisesti ja jätti kännyn alkunäyttöön maailman parhaimman kuvan hölmöstä bloggaajasta. Sinne hävis bittiavaruuteen koko filminpätkä, joten pahoittelut kun Snapchat on ajoittain luvattoman hiljainen.

Anyway, mikä nyt noin mättää meikäläistä? HÄÄPÄIVÄ! 15 vuotta avioliittoa napsahtaa täyteen tänä kesänä ja minähän olen ilmoittanut miehelle, että hotellin pitää olla The hotelli. Olen jo aiemmin pienesti maininnut blogissani kriteerejä tuolle hotellille, mutta sitä oikeaa majoitusta ei ole tullut vastaan. Hotellin pitää olla huippuhotelli, sen pitää sijaita melko helpon matkan päässä, se ei saa silti sijaita kaupungissa, uima-altaan pitää olla ”the uima-allas”, huoneen sisustuksen ja koon pitää miellyttää, maisemia pitää olla, kenties parvekekin ja lämmintä. Niin juu ja tiettyjä kriteerejä asetamme kohdemaallekin, joten huhhuh, sanon minä. Vaikeaa on. Olisi kivaa paeta jonnekin kauas muttei aika riitä, joten Eurooppaan on jäätävä.

Lapsille olemme luvanneet matkan ulkomaille kesällä, joten sen pohdinta olisi käynnistettävä myös. Lapset toivovat vain uintia ja lämmintä, mutta me haluaisimme näyttää heille muutakin. Lapsille kolahtava, historiallinen (?) ”Wow”-kohde olisi siis hakusessa siinä samalla. Pää kumisee tyhjyyttään, läppärit laulaa, sohva kutsuu ja univelka kasaantuu. Että näin sitä pidetään huolta omasta hyvinvoinnista. Not.

Alla yksi lempiehdokkaistani hääpäivän viettoon. Mitäs pidätte? Alpit on tosin koluttu ja hintakin vaan on pikkuinen tenkkapoo, sillä kesän matka ja eräs toinen kiva yllärireissu lasten kanssa vaikuttaa tämän vuoden matkabudjettiin komiasti.

 

Maailman paras hotelli 2014: Grand Hotel Kronenhof, Pontresina

Se tunne heti kun saavut hotellille ja henkilökunta ottaa sinut huomaasi, tunnet olevasi erityinen ja tärkeä asiakas vaikket olekaan rikas tai lottovoittaja. Se on priceless. Ei ihme että Grand Hotel Kronenhof on pärjännyt aiemminkin Tripadvisorin arvosteluissa ja vihdoin tänä vuonna valittiin maailman parhaaksi hotelliksi. Sen minä vain sanon etten ihmettele yhtään.

Mieheni yllätti minut varaamalla Alppireissun tietylle välille yöpymisen Grand Hotel Kronenhofissa ja maksoi vielä oman huoneen matkassa olleelle ystävälleni. Monasti lähellä sijaitsevan St Moritzin varjoon jäävä Pontresina oli aivan oma maailmansa, viehättävä pieni kaupunki vuorten keskellä joka kutsui kävelemään kaduille ja lähtemään ulkoilemaan. Valitettavasti meillä oli niin kiireinen aikataulu, ettemme kerenneet tehdä kuin pienen kävelylenkin hotellin edustalla.

Vuosien 1848 ja 1898 välisenä aikana rakennettu Grand Hotel Kronenhof on parhaiten kunnossa pidetty historiallinen hotelli Sveitsissä ja sen kyllä huomasi. Yritin katsella ympärilleni ja huomata edes jotain valittamisen aihetta niin hotellissa kuin palvelussakin mutta vedin vesiperän. Hotelli oli täynnä hienoja yksityiskohtia, vanhoja aikoja ja samalla täysin nykyaikainen.

Hotellin hevoskärryt.

Ystäväni yöpyi yksinään rakennuksen uudella puolella Single Room Comfort huoneessa, jossa oli myös parveke. Huone oli sen verran alhaalla, että näkymät parvekkeelta rajoittuivat aika paljon puihin. Lämpimästi sisustetussa huoneessa oli muhkean sängyn lisäksi pienoinen oleskelualue sekä kylpyhuone, jossa oli kylpyammeen lisäksi erillinen suihku. Kylpyhuoneen lasiseinä sijaitsi sopivasti kylpyammeen luona, joten kylpyammeesta oli mahdollisuus ihailla näkymiä huoneen kautta ulos tai katsella televisiota. Kaappitilaa löytyi eteisestä, mutten valitettavasti muista miten paljon taikka millaista se oli.

Miehen ja minun huone, Double Room Comfort, sijaitsi päärakennuksessa ns. vanhalla puolella ja huoneesta oli huikeat näkymät Berninabach-joelle ja vuoristoon.

Hotellihuoneemme kylpyhuone oli sopivan kokoinen ja hygieniatuotteina oli kattava määrä L’Occitanen tuotteita, mukaanlukien mm. huulirasva. Innostuimme keräämään tuotteet parempaan talteen heti saavuttuamme huoneeseen, mutta illalla kerrossiivoojat olivat tuoneet samanlaiset tuotteet otettujen tilalle.

Huoneeseemme kuului myös erillinen vaatehuone, josta löytyi sopivasti säilytystilaa sekä tietysti säilytyslokero. Huoneen varustukseen kuului lisäksi mm. ostoskassi, jonka sai mukaan.

Vuodevaatteet olivat erittäin pehmoiset ja asiakkaille oli tarjolla tyynymenu, jota emme kuitenkaan käyttäneet sillä huoneesta olleista tyynyistä löytyi sopivat. Kaksi hellyttävää vanhan ajan tyyliin puettua kerrossiivoojaa tuli illalla laittamaan huoneemme yökuntoon (ns. turndown service) ja jo siinä palvelussa huomasin, että palvelu oli viety hieman pidemmälle kuin monessa muussa hotellissa. Kylpyhuone oli täydennetty hygieniatuotteilla ja yöpöydälle oli asetettu vesipullot (hapollinen ja hapoton) laseineen. Kokonaisuuden täydensi lattialle asetetut pyyhkeet, joiden päälle astua sänkyyn mennessä taikka sieltä noustessa.

Kronenhof oli mielestäni rauhallisen arvokas hotelli. Sen vanhoja aikoja henkivä sisustus yhdistettynä moderniinkin sisustukseen toimi. Lobbyssä oli mahtavaa kuunnella pianomusiikkia ja maistella iltapäiväteen herkkuja katsellen samalla jyhkeitä maisemia isoista ikkunoista. Muutoin savuttomassa hotellissa olisi ollut mahdollisuus polttaa savukkeita Bar & Loungessa ja nauttia hienostuneista juomista, joka tupakoitsijoille tiedoksi.

Bar & Lounge (tupakointimahdollisuus).

Päivän lehdet oli luettavissa kauniiden kattokruunujen alla sinisävytteisessä lukusalissa, kun arkisemman oloisesta, keltaseinäisestä huoneesta löytyi kirjoja luettavaksi.

  

Meillä ei ollut lapsia matkassa, joten emme voineet testata hotellin lapsiperheille suunnattuja palveluja. Tarjolla olisi kuitenkin ollut ammattilaisten hoito- ja ohjelmapalveluja sekä valvottuja illallisia aivan omassa ”ravintolassa” , jotta vanhemmat voisivat ehkäpä nauttia romanttisesta illallisesta vieressä sijaitsevassa ravintolassa. Itse emme nähneet yhtään lasta alla olevassa huoneessa, vaan he aterioivat vanhempiensa kanssa pääruokaravintolassa. Seurasin ammattitaitoisen ja ystävällisen henkilökunnan toimintaa ja olinkin hyvin vaikuttunut siitä, miten henkilökunta kohteli lapsia. Muutama lapsi alkoi jo hieman väsyä illallisella, joten hotellin henkilökuntaan kuuluva nappasi lapset ja vei heidät kädestä pitäen ravintolan keittiöön hakemaan muhkeat jäätelöannokset. Ei sinänsä kovin kummoinen asia, mutta suu maailman leveimmässä hymyssä lapsukaiset astelivat keittiöstä ulos jäätelökippoineen.

Jos lapsia ei kiinnosta ohjelmoitu tekeminen, löytyy hotellilta vapaamuotoisempaakin tekemistä jopa vanhan ajan malliin. Pöytätennistä, biljardia, muita pelejä ja sekä mielenkiintoisen oloinen keilarata.

Aktiviteettien vastapainoksi hotellilta löytyi miellyttävä Spa-osasto, jonka yläkerrassa oli mahdollisuus ottaa erilaisia hoitoja ja olla hemmoteltavana. Alakerrasta löytyi iso uima-allas avarin näkymin ulos, pienempi uima-allas, lastenallas, porealtaita, terapia-altaita, erilaisia saunoja ja lepopaikkoja. Suihkutilat olivat siistit, osastolta löytyi vesikannut ja pientä naposteltavaa, joten kaikkinensa paikka oli mielestäni hyvin onnistunut.

Mies oli varannut minulle myös aromahieronnan, joka oli erittäin rentouttava. Hoidon jälkeen minulle kannettiin naposteltavaa ja juotavaa samalla kun sain rentoutua penkeillä.

Täytyy myöntää että tämän postauksen kirjoittaminen oli minulle hieman hankalaa. Miten löytää sanat kuvailemaan jotain sellaista, joka saa vain huokaisemaan? Ylistäviä sanoja tekisi mieli viljellä jokaisessa kohtaa, mutta siirappiseltakaan ei voi kuulostaa. Me asustimme hotellilla vajaan vuorokauden, joten täyttä arviota on hankala antaa. Me emme käyttäneet huonepalvelua koska meillä oli puolihoito. Ongelmia ei ollut joten niidenkään hoitumista ei voinut testata. Tai no joo, mies oli lähettänyt tien päältä kyselyn hierontahoitoajasta minulle ja hotellin vastausta hän ei kerennyt lukemaan. Sisäänkirjautuessa meille selvisi, että aikani olisi ollut 20 minuutin päästä. Tuo muotoutui pienoiseksi ongelmaksi minulle itselleni, koska en halunnut hölkätä hoitoon kiireisenä. Vastaanottovirkailija soitti Spahan ja niin vain aikani siirrettiin siltä istumalta muutamaa tuntia myöhemmäksi.

Kaikki sujui hotellilla erinomaisesti. Rauhallinen ilmapiiri yhdistettynä arvokkaaseen ympäristöön, ammattitaitoiseen ja huomaavaiseen palveluun vain vei mennessään. Hotellilla ei ollut tietoa siitä että ovesta astui sisään matkabloggaaja joka oli samalla Tripadvisorin jäsen, mutta ilman tuotakin tietoa meitä kohdeltiin kuin kuninkaallisia. Se tunne kantoi aina ensimmäisestä hetkestä kun kurvasimme autolla hotellin eteen aina siihen hetkeen, kun lähdimme hotellilta.

Yritin tuossa kaivella muistilokeroitani kaivaakseni edes yhden valittamisen arvoisen asian tip top-kunnossa olevasta hotellista ja löytyihän se. Kävimme ystäväni kanssa hotellin takapihalla ennen lähtöä. Takapihan ovi toimi sähkölukolla, joten sisäänpääsemiseksi tarvitsi soittaa ovikelloa jotta henkilökunta voisi tarkistaa valvontakamerasta siinä samalla sisäänpyrkijät. Pääsimme pian sisään, mutta ovea avatessamme oven kahva putosi käytävälle. Säikähdimme ystäväni kanssa melkoisesti tekemäämme, mutta ennen kuin kerkesimme edes avata suutamme sanoaksemme jotain kuului kauttimesta ”I can take care of that”.

Tamin kuulusia lätkäsanoja hieman muokatakseni: Keep it simple and elegant.

Grand Hotel Kronenhof on The hotelli, jossa kannattaa käydä.

Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Ja visiitistäni tähän hotelliin Alppireissutarinan muodossa täällä.

 

Alppireissu Day 7: Tervetuloa maailman parhaimpaan hotelliin!

Aamu Italian Vercanassa, pettymysten majassa, alkoi oikein kauniina ja kyllähän se harmitti ettemme voineet nauttia aamupalaamme terassilla jota tosiaan ei huijatuksi tulleena ollut. Avasimme olohuoneen ikkunan ja oven sepposen selälleen jotta saimme nauttia edes hieman ulkoa tulevasta lämmöstä ja auringonpaisteesta. Tämä oli jännä päivä minulle, sillä mies oli luvannut edellisenä iltana minun nukkuvan paremmassa paikassa seuraavan yönä ja vielä jännemmän päivästä teki se, että minun piti pukeutua asiallisemmin ja laittaa itseni nätiksi. Hotellin varausvahvistuksia minä en nähnyt, hyvä jos sain edes laittaa itse osoitetta navigaattoriin sillä kaikki oli niin supersalaista. D myhäili vieressä koko aamupalan ja laitteli itseäänkin nätiksi, kun minä taas tunsin itseni räjähtäneeksi edellisen illan syöpöttelyn ja parin samppanjalasin jäljiltä.

Matka seuraavaan majapaikkaamme oli ikimuistoinen. Italian lämmön ilahduttamina pysähdyimme matkalla ottamaan kuvia kauniista näkymästä sillalla ja päätimme jäädä syömään siinä samalla, sillä meillä ei ollut kovaa kiirettä päivän lopulliseen kohteeseen. Paljoa emme kerenneet nähdä hieman yli 7.000 asukkaan Chiavennasta mutta pieni kävely kaupungin kujilla ja herkullinen lounashetki sai mielet oikein leppoisiksi.

Vatsat täynnä ja tyytyyväisin mielin jatkoimme matkaamme, ajelimme  kauniita vuoristoteitä sekä ihmettelimme sinnikkäitä pyöräilijöitä jotka hitaasti mutta määrätietoisesti polkivat tiukkoja mäkiä ylös. Meillä oli hauskaa seuratessa noita pyöräilijöitä, mutta täytyy nostaa hattua kaikille moiseen hommaan ryhtyville. Itse huristelimme sinnikkäällä Opel Mokallamme yhä ylemmäs ja nautimme maisemista lämpimässä autossa, sillä Italian lämpöinen ilma jäi taakse ja viileämpi keli rupesi valtaamaan ympäristöä.

Matka salaiselle majapaikallemme ei ollut kovinkaan pitkä ja minua alkoi pikkuhiljaa jännittämään sillä navigaattori näytti kohteeseen olevan matkaa enää parisensataa metriä. Ohitimme jyhkeän rakennuksen jonka jälkeen mies kurvasi kauniin valkean rakennuksen pihaan, pääovien eteen. Minä aloin pikkuhiljaa ymmärtämään ettei kyseinen paikka ollut ihan tavisten paikka, sillä pihalla seisoi Audien lisäksi kauniit hevosvaunut ja henkilökuntaa parveili kiitettävä määrä. Istuin pelkääjän penkillä järkyttyneenä ja hyvin noloissani kun olimme kurvanneet Opelilla hienostohotelli Grand Hotel Kronenhofin eteen, D nauroi katketakseen ja mies hymyili veikeästi: ”Tervetuloa maailman parhaimpaan hotelliin, rakas!” Eipä tuo lause järkytystäni yhtään lieventänyt, koin olevani täysi maanmatonen ja halusin vain vajota penkkien alle. Siitä ei tosin ollut mitään apua, sillä henkilökunta loi minuun kysyvän katseen kun en suostunut astumaan autosta ulos.

Hampaat irvessä ja hyvin anteeksi pyytelevänä minä astelin pakon sanelemana autosta ulos ja pääovesta sisään. Meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja yllätykseksi meidät upgreidattiin Standard-huoneista Comfort-huoneisiin. Sen verran mies oli meitä kaikkia ajatellut, että hän tarjosi oman huoneen myös D:lle jotta me kaikki saisimme nauttia pienoisesta ylellisestä lepohetkestä Alpeilla.

Sen minä vain teille sanon että kyllä sen vain huomasi että olimme hieman paremmassa hotellissa. ”Kuka teistä olikaan kasvissyöjä?” kysyi vastaanottovirkailija ja ojensi minulle menun käteen kun ilmottauduin hämilläni kyseiseksi henkilöksi. ”Teille oli myös kokovartalohieronta varattu kello kolmeksi” ja taas käteen annettiin kultaisella tussilla kirjailtu kirjekuori. Jälleen niitä hetkiä jolloin teki mieli lurkkia ison kukka-asetelman taakse piiloon ja toivoa sitä että olisin näkymätön. Se että hierontaan oli aikaa 20 minuuttia ei paljoa mieltä ylentänyt, mutta onneksi mies huomasi ahdinkoni ja ymmärsi kysyä myöhäisempää aikaa sillä minä en siihen järkytykseltäni kyennyt.

Saimme huoneemme mutta sen sijaan että olisimme joutuneet itse metsästämään ne, vietiin meidät henkilökohtaisesti huoneisiimme ja esiteltiin paikat. D sai oman parvekkeellisen ja modernin huoneen hotellin uudelta puolelta kun mies ja minut majoitettiin hotellin vanhalle puolelle huoneeseen, jossa oli oma vaatehuone ja mahtavat näkymät. Henkilökunta toi pian matkalaukut huoneeseemme, asetteli kylmälaukun ympärillä pehmikkeenä olleen räjähtäneen takinkin kauniisti vaatehuoneeseen ja jätti meidät ihailemaan huonetta ja maisemia. Pulahdimme lämpöisään kylpyyn, ihmettelimme ja rentouduimme. Pienen hetken ajan minäkin tunsin itseni taas normaaliksi, kun sain nauttia huoneesta ilman ympärillä pörräävää henkilökuntaa. Oikeana hääpäivänämme olimme jakaneet huoneemme kolmannen henkilön kanssa kahden tähden majatalossa, mutta nyt oli aika juhlistaa hääpäiväämme muutamaa päivää myöhässä hiukkasen hulppeammassa ympäristössä. Kauaa en kerennyt kuitenkaan huoneesta nauttia kun kirjekuoren sisältö muistutti minua odottavasta hieronnasta, jonka mieheni oli varannut minulle. 50 minuutin pituinen aromahieronta oli silkkaa luksusta. Todellisuuteen palaaminen teki suorastaan tiukkaa mutta onneksi sain nauttia rauhaisesta olemisesta oleskelualueella. Henkilökunta toi minulle pientä naposteltavaa ja vettä pyynnöstäni useaan otteeseen ja aloin pikkuhiljaa nauttia hotellihenkilökunnan palvelualttiudesta. Jalassa omat sliparit kun en kehdannut avata komeita talon slipareita aluksi pussista.

Sen verran innoissani minä olin oleskelualueen ikkunasta näkyvästä uima-altaasta, että liityin mieheni seuraan uima-altaalle jossa ei ollut ketään muita. Kylpyläalue oli laaja, uima-altaita ja terapia-altaita oli useampia, kuten myös erilaisia saunoja. Kylpylähetkemme oli täyttä nautintoa ja hiukan harmissamme me lähdimme talsimaan myöhemmin huoneeseemme, sillä illallinen odotti meitä. 

Illallinen, se vasta olikin jotain. Laitoimme ykköset päälle, mieheni saatteli minut ja ystäväni hotellin pääruokaravintolaan ja kait me olimme pienoinen näky jälleen sillä eräässä pöydässä istunut nainen katseli meitä pitkään ja hartaasti. Minulle ei kyllä koskaan selvinnyt mitä hänen päässään liikkui, mutta keskityinkin mieluummin seuraamaan henkilökunnan toimia. Kaikki toimi kellontarkasti, henkilökunta hyöri ympäri salia ja pääruoan tarjoileminenkin oli oma ohjelmanumeronsa. Oli kyseessä sitten kaksi tai kymmenen ihmistä, heidän lautasillaan olleet hopeiset kuvut nostettiin kaikilta syöjiltä komeasti yhtä aikaa. Meidän yllätykseksi hotellin johtaja tuli pöytämme luokse illallisella, esitteli itsensä ja pahoitteli ettei ollut ottamassa meitä vastaan päivällä meidän saapuessamme. Oli hieman hämilläni kyseisestä keskusteluhetkestä ja vielä enemmän siitä, että hotellijohtaja oli yksi niistä joka nosti yhdeltä meistä pääruokalautasella olleen hopeisen kuvun pois.

Henkilökunnan panos illallisravintolassa oli ihailtavaa. Eräässä pöydässä olleen lapsiperheen lapset alkoivat jossain vaiheessa olla jo hieman kyllästyneitä joten naistarjoilija otti heidät mukaansa ja vei kädestä pitäen ravintolan keittiöön. Kohta lapset tulivat naamat messingillä isot jäätelökulhot kourassa takaisin ravintolan puolelle ja hiljaisuus pöydässä oli taattu.

Jos lapset olivat hiljaisia niin olimme myös mekin. Mieheni maksamaan puolihoitoon kuului aamupalan lisäksi kolmen ruokalajin illallinen, joka koostui oikeastaan neljästä ruokalajista. Odottaessamme jälkiuruokaa tarjoilija työnsi luoksemme valtavan juustokärryn ja ehdotteli juustolautasta ennen jälkiruokaa.  Olimme aivan täynnä, mutta jotenkin ystävällinen tarjoilija sai markkinoitua meille muutaman juustopalasen.

Olisipa edes ollut pelkkiä juustoja mutta kun alahyllyltä löytyi kaikkea muuta kivaa jota oli aivan pakko maistaa. Jälkiruoka oli mukavan kevyt ja eipä kirsikan kiven kanssa ollut ongelmia sillä se oli poistettu kirsikasta.

Illallinen oli napakymppi ja kävelimme tyytyväisinä ravintolasta ulos. Olisimme voineet jäädä seuraamaan jalkapalloa hotellin baariin, mutta koska se ei ollut savuton päädyimme pienen kävelylenkin jälkeen huoneisiimme. Herttaisiin vanhan ajan siivoojien asuun pukeutuneet kerroshoitajat olivat tehneet erinomaista työtä huoneessamme ja laittaneet sänkymme pötköttämisvalmiiksi sillä aikaa kun olimme olleet illallisella.

Pehmoinen sänky, pehmoiset lakanat, pehmoiset tossut, ihana hotelli ja kahta erilaista vettä yöpöydälle aseteltuna. Pieniä, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia, juuri niitä mistä minä ja mieheni pidämme. Sanomattakin selvää että uni tuli makoisasti ja nukuin yöni kuin vauva. Niin muuten myös mies, jonka idea koko hotelli oli ollut. Hän kun oli lukenut aiemmin artikkelin maailman parhaimmista hotelleista ja siitä se ajatus oli sitten taas lähtenyt.

 

 

Budjettihotelli Hotel De La Poste (La Tzoumazin hiihtokeskus)

Päädyitpä tänne La Tzoumazin hiihtokeskusalueella olevalle hotellille sitten autolla tai melkein viereen tulevalla köysiratahissillä, on matka hotellille pilvien yläpuolelle 1.535 metrin korkeuteen varmasti ikimuistoinen. Itse saavuimme hotellille myöhään illalla ja lähdimme heti aamupalan jälkeen seuraavana aamuna jatkamaan matkaamme, joten arvioni hotellista perustuu vain tuolle aikavälille enkä pysty antamaan kokonaisvaltaista kuvaa hotellista taikka lähiympäristöstä. Koska kyseessä on kuitenkin hiihtokeskuksessa sijaitseva hotelli, löytyy alueelta varmasti palveluja.

Pienen budjetin pieni hotelli jakaa mielipiteitä. Kahden tähden hotelli on juuri sitä mitä on, mutta toimii yöpymispaikkana aivan hyvin. Alakerrassa on pieni vastaanotto, oleskelutila ja ravintola joka ainakin illalla sinne saapuessamme oli täynnä iloisia asiakkaita. Parkkipaikkoja löytyi ainakin meille heti talon vierestä, mutten ole varma miten paljon parkkipaikkoja asiakkaille löytyy sesonkiaikana.

 Hotelli oli vanha ja se näkyi sisustuksessa mutta paikat olivat siistit. Oma kolmen hengen huoneemme sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja ainakin kerroskartan mukaan se oli samalla isoin huone. Portaikko oli hyvin kapea eikä hissiä ollut, joten isot matkalaukut kannattaa suosiolla jättää autoon tai pyytää huonetta alakerroksista.

Kolmen hengen huoneeseemme ei paljoa enempää mahtunut kuin kolme sänkyä, pienoinen pöytä ja seinällä ollut televisio. Siivous oli hoidettu hyvin, vuoteet olivat ihan hyvät ja yöpöydältä löytyi ilmaiset vesipullot. Ilmastointia huoneessa ei ollut, mutta ikkunan sai täysin auki. Ilmainen Wifi toimi hyvin alakerroksessa ja melko hyvin vielä huoneessamme vaikkei mitään takuita sen toimimiselle huoneessa ollut.

Melko pieni ja elämää nähnyt kylpyhuone oli siisti. Muutamat korjausratkaisut hieman arveluttivat, mutta annettakoon se anteeksi silloin kun kyse on budjettihotellista. Kylpyhuoneen ilmastointi toimi erinomaisesti, mikä oli ihan hyvä asia koska huone oli pieni ja siellä majoittautui kolme ihmistä. Osassa hotellin huoneista oli parveke, joskin minulle jäi hieman epäselväksi oliko se yhteinen naapurihuoneen kanssa. Näkymät omasta huoneestamme ilmenevät alta.

Hotellin aamupala oli melko kattava, vaikka vihannekset puuttuivatkin. Tee ja kahvi tuotiin pöytään, tarjolla oli tuoreita leipiä, croisantteja, leikkeleitä, erilaisia juustoja, makeita tuotteita, aprikooseja ja muutamaa eri mehua. Asiakkailla oli myös mahdollisuus paistaa itse kananmunansa niin halutessaan.

Sveitsin hintatason huomioiden hinta tälle hotellille oli melko ok. Kolmen hengen huone aamupaloineen kustansi n. 95 euroa/vrk ja kahden hengen huone olisi lähtenyt alle 60 eurolla. Jos ei anna hotellin iän ja sisustuksen häiritä sekä sijainti tuntuu hyvälle, voi tämän hotellin pistää harkintaan. Palvelu oli asiallista, joskaan emme kerenneet keskustella kovinkaan paljoa henkilökunnan kanssa. Henkilökunta puhui englantia ihan tyydyttävästi ja puheesta sai selvää. Pisteitä annan ehdottomasti hotellin siisteydestä, sillä iästään ja kuluneisuudesta huolimatta epäsiisteyttä ei löytynyt vessapöntön kannen kiinnikenarua lukuunottamatta.

 

Kukkaloistoa Luganon Parco Civicossa

Sveitsin Luganon suurin puisto, 63 000 neliömetrin suuruinen Parco Civico häikäisee kukkaloistollaan. Kaunis puisto jakautuu kahteen osaan josta ensimmäisessä, rantabulevardin päästä alkavassa osassa sijaitsee myös Villa Cianin museo. Kyseisen museon lähettyvillä oleva kauniiden ja värikkäiden kukkien täyttämä alue on saanut vaikutteita niin englannista kuin Italiasta.

Villa Ciani.

Puiston toinen osa koostuu huomattavasti yksinkertaisemmasta, joskin rauhallisemmasta maisemasta.

Valitettavasti sade sotki meidän vaeltelumme puistossa, ja olisikin ollut mielenkiintoistä äitinä käydä tutkimassa puistossa sijaitsevaa leikkipaikkaa. Lyhyenlännäksi jäänyt tutustuminen puistoon aiheutti sen, ettei minulla ole antaa tarkempaa tietoa leikkipaikasta näin aikuisen silmin. Alueelta löytyy myös mm. kirjasto ja luonnontieteen museo, joten aikaa puistossa saa varmasti kulumaan enemmältikin jos haluaa. Kannattaa piipahtaa Parco Civicossa jos sattuu liikuskelemaan Luganossa.

Mitäs mieltä olitte. Oliko kaunista ja jos oli, niin kummasta pidit enemmän: kukkien täyttämästä vai pelkistetymmästä puolesta? Itse nautin kukkaloistosta, mutta jotenkin suurin mielenrauha tuli noilla laiturin näköisillä laudoilla kävellessä. Olisin mielelläni istunut pidempään maisemia ihaillen mutta vesisade tosiaan sotki suunnitelmat.