Browsing Tag

Seychellit

Budjettipostaus: Paljonko maksoi luksusloma Seychelleillä?

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo

Neljä yötä ja viisi päivää viiden tähden Hilton Seychelles Northolme Resort & Spassa, omassa 90 m²:n kokoisessa villassa, josta löytyi poreamme ja iso parveke. Puolihoito kuohuviiniaamupaloilla ja illallisilla, hotellin privaattikuljetukset ja lennot Turkish Airlinesilla, turistiluokassa kylläkin, mutta mukavassa sellaisessa. Paratiisisaaret Seychellit ei ehkä halvimmasta päästä ole luksushotelliensa kanssa, joten nyt on aika pistää tiskiin koko matkan hinta. Oma lentonihan oli yhteistyössä Turkish Airlinesin kanssa, mutta kerron tähän mieheni lipun hinnan, joka oli ostettu ihan normaalia kautta ja siitä maksettiin täysi hinta.

Lento Helsinki-Seychellit turistiluokassa, koneen vaihto Istanbulissa

Mies varasi lennot Turkish Airlinesin omien sivujen kautta ja sai ne hintaan 618,70 euroa. Hinta sisälsi maksuttomat erikoisateriat sekä Euroopan sisäisellä että mannertenvälisellä legillä, juomat (alkoholillisetkin) ja 2 x 23 kg matkatavaraa. Muutamaa viikkoa aiemmin varattuna lento olisi lähtenyt alle 600 eurolla. Oma lentoni oli yhteistyön puitteissa ilmainen, mutta tarjouduin maksamaan ja maksoinkin puolet mieheni lennosta.

Kokemuksemme Helsinki – Istanbul -välistä voit lukea täältä ja mannertenvälisestä lennosta Istanbul-Seychellit täältä. Samaisesta postauksesta selviää myös, miten vaihto Istanbulissa sujui.

Hotellin privaattikuljetus lentokentältä hotelliin ja hotellilta lentokentälle

Menomatka hotellin minivanissa hotellille veroineen ja palvelumaksuineen 70,70 euroa ja hotellilta lentokentälle samoine lisineen 68 euroa, yhteensä 138,70 euroa. Ruotsalainen leskimies (jaa, mikä, lues sekin täältä) maksoi tosin oman osuutensa matkasta hotellilta kentälle, mutta me annoimme tuon rahan tippinä kuljettajallemme.

Hotelliyöpyminen

Villamme hinta puolihoidolla maksoi 505,75 euroa/yö ja late check-out (aina kello 21.00 saakka) 126,70 euroa. Majoitus maksoi siis meille yhteensä 2.149,70 euroa. Katselin tuossa hotellihintoja maaliskuulle ja kanta-asiakkaan lähtöhinnat King Hillside Villalle olisi ollut noin 392 euroa ilman aamupaloja ja pelkillä aamupaloilla 456 euroa.

Muut ruokamenot

Yhden kerran tilasimme nälissämme pizzan villaamme huonepalvelun kautta ja hinta palvelumaksuineen oli 18,65 euroa.

Saanen esitellä kasvispizzan, arvosana OK. Ihan hyvää oli ja täytettäkin mukavasti.

Alkoholijuomat

Hyi meitä. Tiesimme hotellin hinnat alkoholille jo Suomen päässä, joten ostimme Suomesta kaksi muovista litran viinipulloa ja kuljetimme ne matkalaukussa Seychelleille. Tullirajat oli toki tarkistettu, mutta tunsin itseni niin rikolliseksi, ettäh. Hinta pulloille yhteensä 21,06 euroa.

Ensimmäisenä iltana otimme aterialla miehelle pullon olutta ja minulle pienen lasin viiniä sekä vesipullon aterialla, hinta 22,20 euroa. Toisena ilta molemmille lasit viiniä Les Cocotiersissä hintaan 18,05 euroa ja ”kerran elämässä drinkit” Ocean View Barissa 21,65 euroa. Kolmantena iltana molemmille lasit viiniä buffetissa 18,05 euroa sekä neljäntenä iltana vielä tuoppi olutta miehelle ja lasi viiniä minulle 18,64 euroa.

Eikä siinä vielä kaikki. Kaksi 0,33 tölkkiä Lapin Kulta -olutta ja 0,5 pullo cokista lähikaupasta yhteensä 5,11 euroa. Viiden päivän juomille tuli siten hintaa 124,76 euroa. Pikkuinen auts.

Matkan hinta ajalle 1. – 7.12.2017

Yhteensä siis ilman juomia ja huonepalvelun pizzaa matkalle tuli hintaa yhdellä lentolipulla 2.907,10 euroa. Mikäli me molemmat olisimme maksaneet 618,70 lentolipuista ja oman puoliskomme muista edellä mainituista majoitus- ja kuljetusmenoista, olisi 1.-7.12.2017 kestänyt matkamme maksanut 1.762,90 euroa/henkilö. Ei välttämättä ihan edullisimmasta päästä tuo, mutta jokaisen maksetun euron ja sentin väärti, varsinkin kun siihen sisältyi puolihoito ja kerrassaan upea hotelli. Esittelyni ja arvosteluni Hilton Seychelles Northolme Resort & Spasta on luettavissa täältä.

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa, kertakaikkinen Eden

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo

Tiedätteks mitä? Minä olen rakastunut nainen. Ihka oikeasti. Jotenkin vaan meikäläisen sydämen valtaa aina lämmin hymisevä tunne, kun katson tuon oman mieheni kasvoja. Hänen lempeitä silmiään ja sitä ihanaa silmiin saakka nousevaa hymyä, joka kasvoille nousee aika ajoin. Siis semmoista, että kun hymyilee oikein, niin silmät alkavat tuikkimaan. Sellainen ihka aito oikea ilme, jota ei vaan voi teeskennellä tai vääntää väkisin. Tuon ilmeen minä olen nähnyt monasti näiden melkein 20 vuoden yhdessäolon aikana, mutta sellainen ekstraonnellinen nauttiva nassun ilme miehelläni on aina tietyissä paikoissa. Karibianmeren-risteilijän tai hotellin parvekkeella, jossain, missä saa ihailla eteen avautuvia maisemia. Minun oma nallekarhuni. Rakastettuni.

Että nuin. Siitä se ajatus sitten lähti. Kuumeinen viiden tähden hotellien metsästys alkoi heti sillä minuutilla, kun meille vahvistui, että olemme lähdössä Turkish Airlinesin siivin Seychelleille. Minä hoidin tuttuun tapaan hotellien alkukarsinnan ja lomamme lyhyyden takia päädyin katselemaan tasokkaita hotelleja samalta saarelta, jonne Turkish Airlines lensi useampana kertana viikossa. Poissa olisi kalliit lauttamatkat sekä pitkähkö matkustaminen lentokentältä hotelliin, ja edellä mainittujen sijaan pääsisimme nauttimaan nopeammin alkavasta lomailusta hotellissa Seychellien isoimmalla saarella Mahélla. Pikkuinen ekstrakriteeri minulla kyllä hotellin suhteen oli.  Hotellin piti olla juuri se oikea mieheni sykähdyttävälle hymynassulle. Sellainen hotelli, jossa saisin taas nähdä mieheni suloisen ilmeen ja katsella oikein pitkään sivusilmällä, kun toinen ahmisi katsellaan maisemia Intian valtameren suuntaan. Hotellin piti siis olla meren rannalla, huoneessa parveke ja ääretönkin uima-allas hyvillä näkymillä oli must. Mission impossible?

Ei.

Sieltä se nääs tulla tupasahti hotellihausta, kuva The uima-altaasta. Sellaisesta, jonka reunalla mies nakottaisi kädet leuan alla ja katselisi suloinen hymy kasvoillaan kohti merta.

Eikä siinä vielä kaikki. Huonekuvat vakuuttivat, joten Hilton Seychelles Northolme Resort & Span huoneisto merimaisemilla, isolla parvekkeella ja upealla kylpyhuoneella kiinnitti hotellihaussa huomioni. Lomakohde löysi tien sydämeeni pelkillä tiluksillaan jo niin syvälle, että vaikka kuinka yritin katsella muitakin vaihtoehtoja, päädyin palaamaan Hiltonin sivuille kerta toisensa jälkeen. Muutaman yön asiaa mietin, ennen kuin ilmoitin miehelle, että majoituksemme olisi Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa ja sen rinteellä sijainnut King Hillside Villa. Mitään muita vaihtoehtoja en miehelleni antanut, sillä niin varma olin päätöksestäni.

Huoneistomme, King Hillside Villa #202

Me rakastavaiset saimme yllätykseksemme pienoisen upgraden, sillä kahden huoneiston huvilan sijaan meidät sijoitettiin ihan omaan, yhden huoneiston huvilaan. Huoneistomme pohjaratkaisu oli aivan sama muidenkin King Hillside Villojen kanssa, joten tilaa oli 90 m²:n verran ja oleskelutilan, makuualkovin sekä ison kylpyhuoneen kruunasi tilava parveke, jolle pääsi kahdesta eri kohtaa.

Tummasävyisen huoneistomme kunto oli hyvä. Kuluneisuutta toki löytyi tietyistä kohdin, mutta kaikkialla oli siistiä. Säilytystilaa oli huoneessa riittävästi, kaapista löytyi kaksi isoa sateenvarjoa, silityslauta ja -rauta sekä tallelokero. Pöydällä odotti hedelmiä ja huonehintaan kuului myös päivittäin tuotavat litran vesipullot (2 kpl) sekä Nespresso-keitin. Televisioita oli yksi kappale näinkin isossa huoneistossa ja käytettävissä olisi ollut DVD-soitin. 42-tuumaista televisiota emme tosin avanneet kertaakaan, sillä parvekkeelta avautuvat maisemat riitti meille katseltavaksi.

Huoneistomme ilmastointi pelasi erinomaisesti ja pienempään tuuletukseen kävi myös oleskelutilassa ollut kattotuuletin, jollainen löytyi lisäksi parvekkeen puolelta. Parvekkeesta tulikin sen siliän tien meidän lemppari ja emme voineet olla ihastumatta nurkassa nököttäneeseen lepolassiin. Siinä lepolassissa me päädyimme miehen kanssa majailemaan lähes kaikkina parvekkeella olohetkinä, pienesti toisiimme nojautuen ja Intian valtameren kohinaa kuunnellen. Eipä paljoa parempaa lepolassia olisi voinut rakastavaisille keksiä.

Entäs ne maisemat parvekkeeltamme? Huoneistomme sijaitsi rinteellä, vehreän kasvuston keskellä. Parvekkeemme alla kasvoi ihka oikea banaanipuu ja parvekkeelta avautui näkymät alempana sijaitsevien Villojen kattoihin sekä merelle. Aurinko laski juuri otollisesti niin, että pääsimme ihailemaan luonnonnäytelmää muutamana iltana unelmien lepolassiltamme. Muina iltoina tuli katseltua kunnon sadekuuroa, mutta eipä se meitä rakastavaisia haitannut.

Juu ja se kylpyhuone. Suuri, ihana, nautiskelijan kylpyhuone. Kaksi eri kokoista kylpynyttua roikkumassa ja kylpytossut, pehmeitä isoja pyyhkeitä, Peter Thomas Rothin peseytymistuotteet, kaksi käsienpesusallasta ja erillinen vessa. Kylpyhuoneesta oli pariovet parvekkeelle ja ikkunapinta-alaa niin paljon, että poreammeesta oli mahdollisuus katsella maisemia. Me vietimme miehen kanssa kahdenkeskisiä hetkiä poreissa istuen ja tulipa yhtenä iltana maisteltua lasillinen viiniä siinä samassa, ovet parvekkeelle avoinna. Laseille ei tosin tarvinnut hakea paikkaa poreammeen reunalta, sillä ammeen vierestä löytyi sopivasti pieni pyöreä pöytä laskutilaksi.

Psst. Jäikö kuvatarjonta villastamme hiukan vajaaksi? Paas kattoen meikäläisen video.

Hotellialue

Ai että sitä vihreää ympäristöä, palmupuita ja kukkaistutuksia. Jos Hilton oli hakenut mielenrauhaa ja nautintoa villoissaan, niin sama idea jatkui ympäristössä. Autoilla ei ollut porttien lähettyvillä olleen vastaanottopaviljongin ohi enää mitään asiaa, vaan loppumatkat kuljettiin joko kävellen tai pienien club carien kyydissä. Kaikkialla oli hiljaista, ja ainoat äänet tulivat tuulessa kahisevista puista sekä meren kohinasta. Ohi kulkevat ihmiset olivat rauhallisia, eikä pieniä lapsia pyörinyt missään, sillä hotellille oli tervetulleita vain yli 13-vuotiaat. Arvatkaas haittasiko se meitä? Ei sitten yhtään.

Niin juu ja siitä uima-altaasta. Eihän meikäläisen pitänyt siellä tämmöisenä kylmää (lähes 30-asteista) uima-altaan vettä inhoava naisena uida kertaakaan, mutta minä uin. Suunnistin sen siliän tien kiljahdusten kera ja hampaat kalisten kohti äärettömän uima-altaan reunaa, ja jäin ihailemaan avautuvia maisemia mieheni kanssa yhdessä tyytyväisinä huokaillen.

Jösses. Miten me olimme voineet pitää Seychelleitä niin tavoittamattomana kohteena? Miksi me emme olleet ymmärtäneet, kuinka helposti ja loppujen lopuksi edullisesti sinne olisikaan päässyt. Miksi?!

Mutta tiedättekö mikä oli parasta uima-allasalueessa? Meidän aikanamme altaassa ei pulikoinut samaan aikaan kuin 0 – 2 pariskuntaa. Enemmän ihmisiä, yleensä pariskuntia, löytyi aurinkopedeillä makaamassa ja maisemia ihailemassa. Ei pölinäporukoita tai nuorisoryhmiä vaan juuri sitä rauhaa, mitä me kaikki matkailijat olimme näyttäneet tulleen hakemaan.

Ruokailu

Tutkimme ennen matkaa hieman lähialueen tarjontaa ja totesimme, että lomamme olisi paljon nautinnollisempi puolihoidon turvin. Aamupalan lisäksi pääsimme illallistamaan hotellin kolmessa eri ravintolassa toiveemme mukaan, joten kahtena iltana söimme buffetissa, yhtenä iltana hotellin à la carte -ravintolassa ja yhtenä iltana innostuimme nauttimaan pizza-/hampurilaisillallisen kuutamon valossa hotellin baarin terassilla. Butlerin palvelutkin olisi ollut tarjolla huoneistossa tai vaikkapa rannalla ateriointiin, mutta me emme käyttäneet tuota mahdollisuutta.

Buffet, Hilltop Restaurant

Valikoima vaihtui jokaisena iltana buffetissa jonkin verran teemojen mukaan. Kokit paistoivat tilauksesta erilaisia lihoja ja kasviksia wokkipannulla, mutta kasvissyöjänä en ihan hirveästi löytänyt itselleni wokin lisäksi kuin riisi-vihannessekoitusta lämpimistä ruuista. Muulla tarjonnalla pärjäsi kuitenkin ihan hyvin, sillä alku- ja jälkiruokapöydän tarjonta oli riittävä.

Aamupala, Hilltop Restaurant

Tarjonta oli laajaa, vihanneksia löytyi mukavasti ja mies tykkäsi kokin paistamista munakkaista sekä piti pekoneita ”ihan ok-peruslaatuisina”. Kylmän ja lämpimän tarjonnan kruunasi mm. tuoreet hedelmät, kotitekoinen jugurtti sekä kuohuviini, jota oli mahdollisuus maustaa mangopyreellä, mansikkapyreellä, hedelmänpalasilla tai appelsiinimehulla. Ainoa miinus tuli oikeastaan aamiaisille avonaisista ovista tulleista pikkulinnuista, joita henkilökunta pyrki häätämään pois sellaisia nähdessään.

Les Cocotiers

Hotellin à la carte ravintola Les Cocotiers oli tasokkaampi paikka aterioida joko sisätiloissa tai ulkona. Puolihoitoon kuului listalta valittuna alkupala, pääruoka ja jälkiruoka, yksi annos kaikkia. Ruoka oli laadukasta ja maittavaa, eikä palvelussakaan ollut moittimista. Harmi vain, ettei sää suosinut ateriointia ulkona ja haave kuutamoillallisesta jäi toteutumatta.

Ocean View Bar

Ocean View Bar oli loppupeleissä meidän lemppari. Siellä me nautimme yhdet paikalliset drinkit yhtenä iltana ja toisena aterioimme kuutamon valossa meren kohinaa kuunnellen. Puolihoitoon kuului jälleen listalta valittuna yksi alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, eikä annoksista löytynyt moitittavaa. Erityisesti mies tykästyi hampurilaiseensa, jonka pihvikin oli tilatun mukaan onnistuneesti paistettu. Aina sekään ei tunnu noissa maailman ravintoloissa onnistuvan, sen me olemme kyllä elämämme aikana oppineet.

Aktiviteetit

Ei Hilton pelkkää lötköttelyä tarjonnut asiakkailleen. Huoneemme hintaan kuului pienoiset hieronnat molemmille Spassa, mutta me emme tarttuneet tarjoukseen, sillä 15 minuutin hoidosta olisi varmasti seurannut melkoinen myyntitapahtuma. Punttisalilla olisi saanut hien irti ja mielenrauhaa olisi voinut hakea joogapaviljongista tai erilaisista rauhoittumis- ja merellekatsomispaikoista. Ocean View Barista löytyi biljardipöytä ja rannan tuntumasta snorklausvälineet sekä kajaakkeja vesiaktiviteetteihin. Olisipa ilmainen pikkubussi myös kuljettanut maksuitta hotellilta lähirannoille. Sitäkään mahdollisuutta me emme testanneet, koska meillä oli Hiltonissa vaan niin mukavaa.

Mitä mieltä olimme hotellista?

Intian valtameren äärellä sijaitseva Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa on miellyttävän kokoinen kohde. Kahden ja yhden huoneiston rakennuksia lomakohteessa on vain noin nelisenkymmentä, joista 15:ssa huoneistohuvilassa on myös oma infinity pool. Noihin isompiin mahtuu neljäkin ihmistä majoittumaan.

Hiltonin lomakohde sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä saaren pääkaupungista Victoriasta ja noin 25 minuutin ajomatkan päässä Seychellien lentokentästä (SEZ) . Ymmärrettävästikin lähialueella ei ole kovinkaan paljoa palveluita kuten ravintoloita, mutta pieni kauppa löytyy vähän yli 200 metrin päässä lomakohteesta. Puolihoidon takia meillä ei ollut edes tarvetta lähteä etsimään muita palveluita, sillä Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa tarjosi sen kaiken, mitä vain tarvitsikaan. Palvelu oli ystävällistä ja huomioivaa, kaikki toimi ja alue itsessään oli melkoinen rakastavaisten paratiisi yksityisyyttä arvostavalle. Netti toimi heikosti, mutta netti on kuuleman mukaan heikko koko saarella. Yleisarvosana hotellista 9 – 9,5 / 10. Ehdottomasti suositeltava.

Turkish Airlines lentää Seychelleille kolmena päivänä viikossa ja mikä parasta, lentolipun hintaan kuuluu lämpimät ateriat, juomat (alkoholillisetkin) sekä kerrassaan mahtava määrä matkatavaraa.

Kiinnostuitko? Lentoja pääset katselemaan Turkish Airlinesin omilta sivuilta suoraan täältä ja Hilton Seychelles Northolme Resort & Span omille sivuille pääset suoraan tästä. Facebookin puolelle olen puolestani ladannut jonkin verran lisäkuvia lomakohteestamme, joten siitä vaan kattelemaan. 

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

Lemmenloma Seychelleillä, kuis sujui?

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo.*

Paratiisi. Upea paikka lemmenlomalle, häämatkalaisille, täydelliseen akkujen lataamiseen. Sen sanoisin Seychelleistä, kohteesta jonne lensimme miehen kanssa lemmenlomalle ja rentoutumaan vajaaksi viikoksi. Turkish Airlines lennätti meidät kätevästi vaihdon kanssa alle 15 tunnissa pääsaarelle ja täytyypi myöntää, että Seychellien kenttä oli ihanan pieni ja söpö. Siellä jos missä tunsi tulleensa aivan eri maailmaan, mutta pieniä virheitä me turistina tehtiin. Ei me sitten koskaan opita.

Arjen kiireiden takia me emme oikeastaan ehtineet tai jaksaneet perehtyä matkakohteeseen kovinkaan paljoa. Tiesin kyllä, mitä kohteita halusimme nähdä ja turvallisuustaso oli tarkistettu, mutta jotenkin muu valmistautuminen oli jäänyt vähemmälle. Viisumia ei tarvinnut, kunhan tietyt rokotukset oli kunnossa ja ei kun matkaan.

Ööö, niinku mitkä asiakirjat?

Saavuimme Seychellien kansainväliselle lentokentälle. Ihana kuuman kostea ilma löi vasten kasvoja ja me jonottelimme tovin passintarkastustiskille. Siinä jonossa seistessämme joku virkailija sitten huuteli, että ottakaa paluumatkan lentoliput ja hotellivahvistus esille ja me katselimme miehen kanssa toisiamme epäuskoisina muiden pidellessä asiakirjapinkkoja käsissään. Että mitä?

Meillä mitään ollut. Ei meille tullut mieleenkään se, että jotain aanelosia sitä pitäisi matkaansa nykypäivänä tulostella, joten rupesimme kaivelemaan asiakirjoja gmailista. Kyselimme lentokentän maksuttoman WiFin perään, muttei siitä ollut apuja sitten yhtään. Gmail jaksoi näyttää ilman nettiä vimosimmat viestit ja onneksi minä sain kaiveltua ulos Hiltonin ”Tervetuloa pian meille” -viestin ja Turkish Airlinesin lentojen varausvahvistuksen. Muutama ekstrapisara tuskanhikeä siihen tosin tarvittiin, miehellä toistakymmentä enemmän.

Voitte uskoa, että kävimme miehen kanssa molemmat hiukkasen ylikierroksilla, kun pääsimme passintarkastuksesta läpi. Hiltonin kuljettaja odotti vastassa ja pian suunnistimmekin jo hyvin ilmastoidussa autossa kohti majapaikkaamme. Vajaan puolen tunnin matka meni jutustellessa kivan kuljettajan kanssa, muttta siltikin minä kävin ylikierroksissa koko automatkan. Lomafiilis oli totaalisen poissa ja kaikki, no oli vaan jotenkin niin plääh.

Romanttisen lomailijan unelmakohde

Tilausautomme ajoi Hilton Seychelles Northolme Resort & Span portista sisään ja pysäytti lähes heti vastaanottopaviljongin eteen. Siellä meidät otettiin vastaan, tarjottiin virkistävää juotavaa ja vaihdettiin muutamalla sanalla kuulumiset. Varsinainen sisäänkirjautuminen tapahtui varsinaisessa hotellin vastaanotossa/ravintolarakennuksessa, jonne meidät kuljetettiin pikkuisella resort-autolla. Ja minä ihastelin kaunista ympäristöä matkalla vastaanottoon.

Vastaanotto oli oikein miellyttävä ja koska huone ei ollut vielä täysin valmis, ohjattiin meidät vilpoisaan kirjastoon odottelemaan virvokkeiden kera. Siellä se sitte iski. Lomafiilis. Minä katselin kirjaston ikkunasta ulos ja ymmärsin, että tämä oli nyt tässä. Ei Suomen sontakelejä, pimeyttä, työhuolia tai arjen paineita vajaaseen viikkoon. Vain me kaksi rakastavaista ja paratiisi. Loma isolla L-kirjaimella.

Villamme oli mahtava. Meidät rakastavaiset sijoitettiin kahden huoneiston villan sijaan ihan omaan yhden huoneiston villaan, joten naapureita emme ylä- tai alakertaamme saanut. Me ihastuimme majapaikkaamme sen siliän tien, sillä erityisesti parveke ja sieltä avautuvat maisemat kruunasivat lomailumme, maailman parasta parvekelepotuolia unohtamattakaan.

Neljä yötä ja viisi päivää me nautimme olostamme Hiltonissa. Puolihoidon turvin aterioimme hotellin kolmessa eri ravintolassa fiiliksen mukaan, välillä fiinimmin ja välillä rennommin. Esimerkiksi yhtenä iltana kävimme nauttimassa drinkit hotellin baarissa ja ihastuimme terassilta avautuvaan näköalaan. Silloin vaihdoimme lennosta ruokasuunnitelmiamme ja pyysimme varaamaan meille tietyn pöydän terassilta illalle. Me nautimme kerrassaan maittavan pizza-/hampurilaisillallisen miehen kanssa merimaisemia ihaillen ja emme olisi voineet olla enempää tyytyväinen siihen hetkeen. Ruoka oli perusruokaa, mutta se seesteinen rauha kuutamoillallisella vaan säväytti sillä hetkellä, sillä lähipöydissä ei istunut muita.

Puhelias ruotsalainen ja Lapin Kulta

Juu, olihan tässä pienessä resortissa omat juttunsa. Vaikka pariskunnat nauttivatkin keskinäisestä olemisesta, ei kommunikoinnilta voinut välttyä. Mies nautti uima-altaalla lillumisesta, joten siellä hän tutustui erilaisiin pariskuntiin ja yhteen ruotsalaiseen vanhemman puoleiseen leskimieheen, joka oli kova juttelemaan. Siitähän se riemu irtosi, kun hän hoksasi meidän olevan naapurimaasta ja siitä se sitten lähti, heti ensimmäisenä päivänä. Minulta meni herne pikkuiseen nenuun heti, sillä ruotsalainen intoutui ojentautumaan jalkopäästä aurinkovuoteeni ylle ja katsahti haarojeni väliin. Kyllä, puutarha oli hoidettu, mutta kyseinen katse oli sen verran suoraan osoitettu, että loppuloma menikin inhotuksen vallassa.  Jotenkin koomista, että herra ilmestyi istumaan meidän viereiseen pöytään à la carte-ravintolassakin juuri sinä ainoana kertana, kun meillä oli tarkoitus nauttia romanttinen illallinen kahden kesken hiljaisessa ravintolassa. Mitäpä tuohon lisäämään, syvä huokaus ja oli herrasta sentään jotain iloa. Hän neuvoi meille kaupan, josta saa kylmiä Lapin Kulta -tölkkejä 25 Seychellin rupialla, eli noin 1,6 eurolla. Ja me kävimme hakemassa yhtenä päivänä kaksi tölkkiä, periaatteestakin.

Mites se Lapin Kulta -keikka? Ensimmäisen kerran jouduimme toteamaan, että kauppa oli mennyt kiinni jo kahdelta päivällä. Toisella kertaa suunnistimme jo toiveikkaana aamupalan jälkeen hakemaan muutaman huurteisen tölkin piskuisesta kaupasta. Paikallisen katselivat ihmeissään, kun nassultani paistoi voittajafiilis ja otin kuvia yhdestä vaivaisesta oluttölkistä kauppa taka-alalla. Mutta hei, lapparia Seychelleiltä, minimini -kaupasta pikkutien varrella, n. 7 kilometriä saaren pääkaupungista. Ei nyt ekana tullut mieleen, että tuommoista Suomi-juomaa tulisi kylmäkaapista vastaan mutta nyt sekin on koettu. Ja se lappari maistuu kyllä paljon paremmalta trooppisen kosteassa ja kuumassa kelissä.

Kauhunhetkiä, itkua ja lötköjä jalkoja

Meillä oli miehen kanssa suunnitelmissa käydä vaeltelemassa luonnonpuistossa ja piipahtaa myös muutamalla palmupuurannalla lomamme aikana. Sen verran nautittiin olostamme resort-alueella, että väen vänkään rahtasimme luumme eräänä päivänä kävelylle Beau Vallon Beachille. Hiltonin portinvartija tarjosi meille sateenvarjoja matkalle mukaan, mutta me kiitimme kohteliaasti ja ilmoitimme, ettei moiselle ollut tarvetta. Kyllä paikalliset tiesi, me emme.

No, me aloitimme tarpomisen kohti rantaa vasemmanpuoleisen liikenteen takia kulkusuuntaamme nähden tien oikealla puolella, joka oli sopivasti rinteen reunalla. Eipähän paikallinen systeemi tuntenut Suomen tiukkoja lakeja, joten mitään kaiteita ei ollut. Vastaan tuli autoja kapealla tiellä ja minä reppana yritin pysyä tien reunalla. Minä, joka pelkään korkeita paikkoja niin pahasti, että jalkani menevät kauhusta kankeaksi ja hyytelöksi. Ne eivät kerrassaan suostu yhteistyöhön pahimpina hetkinään, joten oloni alkoi olla tuskaisaa vastaantulevien autojen takia. Minä huusin, itkin paniikissa, majoituin miehen selän taakse ja pidin hänestä kiinni, mutta miehen kävellessä tien vierustaa tunsin oloni vielä epävarmemmaksi. Jos mies tippuu alas, minä menen mukana. Ja ei kun paniikkihuutoa siitäkin.

Voitte uskoa, että vihdoin ja viimein kaiteen nähdessä otin useamman juoksuaskeleen höttöjaloillani kaiteen luokse ja tarrauduin siihen kiinni haukatakseni helpotuksesta happea. Vikatikki. Siinä nenäni edessä möllötti jalkoineen kämmeneni kokoinen hämähäkki isossa verkossaan. Ei muuta kun uusi huuto ja useampi askel kohti kaiteetonta reunaa. Sinne meinas tämä nainen tippua, mutta itseni sentään sain pidettyä tiellä. Loppumatka rannalle menikin kiltisti myös vihreää kasvustoa vältellen.

Rannasta en saanut kuvan kuvaa. Harmaana paistanut taivas läppäsi sen siliän tien sellaisen vesikuuron niskaan, ettei kameraakaan ehtinyt laukusta kaivaa. Me möllötimme hetken tiheän puuston alla, jonka jälkeen luovutimme ja lähdimme talsimaan kunnon sateessa kohti Hiltonia. Se oli siinä se meidän rantakeikka, olisi kannattanut ottaa sateenvarjot mukaan ja sen me päätimme muutaman hämähäkin nähdessämme, ettei minusta olisi vaeltelemaan Morne Seychellois National Parkiin. Koskaan. Että mikä on taas todennäköisyys sille, että ilkeät örkit löytävät juuri minut, missä sitten liikunkaan. Meidän perheessä tasan 100 %

No, yksi ilkeä hyönteisen pisto noihin edellä mainittujen päälle, mutta siinäpä ne kaikki kommellukset matkallamme oli ja muutoin reissumme oli yhtä unelmaa. Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa täytti lomailun odotukset täysin. Palvelu pelasi ja koko ympäristö oli todellakin erinomainen pariskuntalomailuun. Me nautimme kiireettömiä aamupaloja, vietimme aikaa uima-allasalueella ja vilvoittelimme välillä ilmastoidussa villassamme.

Ja illat istuimme parvekkeella tuplanojatuolissa kylki kyljessä, maisemia ihaillen ja Intian valtameren kohinaa kuunnellen.

Parasta lemmenlomailua ever, hämähäkistä ja liikaa pölpöttävästä ruotsalaisesta huolimatta.

Rupesiko Seychellit kiinnostamaan? Turkish Airlines lentää sinne useana päivänä viikossa hyvän diilin sattuessa jopa alle 600 eurolla (meno-paluu). Luonnollisestikin matkan hintaan kuuluu matkatavaraa komea määrä sekä lämpimät ruoat ja juomatarjoilu, lyhyellä Helsinki-Istanbul -välilläkin. Siitä vaan omaa lemmenlomaa/loskatalven pakoa suunnittelemaan, Turkish Airlinesin sivuille pääset suoraan tästä.

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Pikkujoulut Eckerön Finlandialla ja alle viikko Seychelleille!

Huhhuh, vajaa viikko ja tämä nainen suunnistaa romanttiselle (?) matkalle oman kullan kanssa Seychelleille. Kysymysmerkki oli pakko pistää tohon romanttiselle -sanan perään ihan sen takia, että meidän perheessä nämä romanttiset matkasuunnitelmat ei tunnu oikein onnistuvan. Asettaako sitä liikaa odotuksia reissuilleen, vai onko kyse ihan siitä meidän ”ei nyt menny ihan niinku Strömssössä” -normimeiningistä? Tarttis varmaan luovuttaa jo saman tien ja todeta, ettei päästä edes ihailemaan auringonlaskua rannalle taikka nauttimaan romanttista illallista kahden kesken. Elämä on.

Juu, Seychellien matka tulla tupsahti ihan yllättäin, kun rupesin kattelemaan kalenteria hieman tarkemmin. Onhan se tuolla jossain takaraivossa lirkutellut, mutta vasta viikko sitten ruvettiin miehen kanssa pohtimaan, mitä rokotuksia sinne kenties tarvitaan ja onko ne edes voimassa. Huomasinpa kulahtaneesta keltaisesta rokotuskortista ja Terveystalon sivuilta, että muutama rokotus oli mennyt vanhaksi ja hepatiittirokotuksestakin puuttui se kolmas annos. Että nuin, yhden rokotuksen tarjosi työnantaja ja toisen joudun vielä hakemaan julkiselta puolelta, joten tiukille menee. Ja hyi minua, taitaapi se kolmas hepatiittirokotus jäädä tässä kiireessä ottamatta koska on sitä tähänkin mennessä pärjätty kahdella annoksella. Ne kuuluisat viimeiset sanat.

Kuva: Pixabay.com

Anyway, jonkin verran olemme perehtyneet Mahén nähtävyystarjontaan joten saas nähdä, mitä kaikkea tulee saarella koluttua. Me emme ota kuitenkaan miehen kanssa mitään paineita eri paikkojen näkemisestä, sillä aiomme nauttia täysillä  Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa:n alueesta ja toivottavasti hyvästä palvelusta. Juu ja tietty innolla testaan Turkish Airlinesin palvelun ja ateriatarjonnan. Sen verran työkaverit ovat kyseistä lentoyhtiötä kehuneet, että melko positiivisin mielin astun koneen ovesta sisään.

Mitäs muuta? Nämä muutamat viikot Välimeren risteilyn jälkeen ovat menneet hujahtamalla ja itse asiassa äidin vaikeiden aikojen jälkeen on pienesti ollut positiivisempia aikoja ilmassa. Tapahtumia täällä onkin riittänyt ja paras niistä tähän mennessä on ollut ehdottomasti oman vara-isini yllätyssyntymäpäivät, joihin me saimme salaisen kutsun. Vara-isin lapset pitivät yllätyssynttärit salassa myös äidiltäni ja mehän oltiin heti juonessa mukana. Melkoista säätämistähän se oli, kun emme voineet ilmestyä äidin luokse ennen kuin juhlakalu ja äiti olivat häipyneet juhlapaikalle, joten me ajoitimme Itä-Suomeen menon lauantaiaamulle, ajelimme hitaasti sinne ja kävimme viemässä auton äitini pihalle odottamaan sen jälkeen, kun juhlapaikalta oli vahvistettu synttärisankarin saapuminen paikalle. Me huristelimme taksilla juhlapaikalle viimeisten joukossa ja meinasihan synttärisankari ja toipilaana ollut äitini lentää peffalleen meidät nähtyämme. Yllätys onnistui täydellisesti ja olpahan ihanan lämminhenkiset, rakkauden ja välittämisen täyteiset sekä mukavat juhlat.

Melkoisen täytenä viikonloput näyttää kalenterissa loppuvuodelle olevan, mutta eipä tuo haittaa yhtään. Yllärisynttäreitä seuraavana viikonloppuna piipahdimme Länsi-Suomessa sukuloimassa ja toissapäivänä korkattiin pikkujoulukausi Eckerön Finlandialla miniristeilyn muodossa. Ei muuta kuin kamat hyttiin, 14.45 buffettiin masua täyttämään ja onneksi Eckerö Line oli tsempannut kasviruokien kanssa. Täysiä pisteitä ei vieläkään lämpimille ruuille ropise, mutta olpahan muutakin tarjolla kuin ne tyypilliset laatikkoruuat. Menomatka meni buffetin tarjonnasta nauttien ja shoppaillen, jonka jälkeen suunnistimme yökerhoon. Elävän musiikin sijaan kuuntelimme yökerhossa tunnin verran taustamusiikkia, jonka jälkeen Maija Vilkkumaa ilmestyi lavalle ja bilemeininki alkoi. Maijan kova nasaaliääni ei kuitenkaan kolahtanut useampaan meistä, joten suunnistimme muutaman biisin jälkeen toisaalle ja pian olimmekin jo satamassa.

Täysi kymppi Buffet Eckerön kylmille kasvisruuille. Eniten tykkäsin sinappimarinoidusta leivästä/leipäjuustosalaatista sekä sahramikukkakaalista pähkinöiden ja rusinoiden kera. Lämpimissä ruuissa ihastutti kermamuhennettu lehtikaali.

Vajaan kuuden tunnin minireissu oli ihan onnistunut, joskin viihteestä en oikein innostunut. Yöerhon olisin toivonut valjastettavan enemmänkin viihdekäyttöön paluumatkalla, sillä hiljaisen taustamusatunnin aikana ihmiset olivat jo täyttäneet yökerhon ja kuuntelijoita + tanssijoita olisi varmasti ollut. Risuja siis siitä, mutta ruusuja napsahti niin ystävälliselle ja nauravaiselle palvelulle kuin sille, että Eckerö Market oli auki myös satamassaoloaikana. Juu ja ekstraplussa siitä, että ostoksista kertyi S-bonusta.

Ensi viikonloppu ja lähes viikko onkin pyhitetty Seychelleille, jonka jälkeen olisi paluuta seuraavana päivänä uudet pikkujoulut tiedossa. Eikä siinä vielä kaikki. Pikkujouluja seuraavana perjantaina on tiedossa maailman parhaat glögipippalot ja sittenhän onkin jo joulu. Tämä jouluhörhö pääsee taas nauttimaan kaikesta hömppäpömpästä, mitä joulun odotukseen kuuluu ja kädet on syyhynnyt jo suklaakalentereidenkin suuntaan. On se jännä, ettei joulua voi ottaa vastaan ilman klassista suklaakalenteria ja harmi vaan. ettei ne ole enää nykyään sellaisia narusta vedettäviä liikkuvaisia kalentereita. Sellaisia hienoja oli nääs siihen aikaan, jolloin moni teistä lukijoista oli pilkkeenä isin silmäkulmassa. Ei joku sattuisi vielä muistamaan tuommoisia liikkuvaosaisia kalentereita?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Bucket list pienenee: Mahtava matkailun loppuvuosi tulossa!

Mitä mahtavinta sunnuntaita muruset! Täällä sitä kuulkaas ollaan ihan puulla päähän lyötyjä ja hölmön näköisen nassuilmeen omistajia. Voi kun näkisitte meikäläisen nyt, mutta se ei olisi mitenkään nätti kuva tähän blogiin. Sen siitä saa, kun veti melkoisen työviikon ja sääti siinä samassa muutaman matkan kanssa ihan kiitettävästi. Näyttää nääs siltä, että loppuvuodelle napsahti yksi sellainen matkakohde, joka on kuulunut minun ja mieheni bucket listille jo pidemmän aikaa.

Uuden buffetin maistelua ja bileitä

Ensi viikko menee Itämeren laivojen merkeissä, kun käyn tiistaina katsastamassa Viking Linen uuden pohjoismaisen buffet-menun. Sen verran kerkesin Viikkarin sivuilta jo kurkkaamaan, että melkoisen hyvän tuntuisia kasviruokia uudesta buffetpöydästä löytyy. Esittely-/arvio tarjonnasta tulee varmasti pressilounaan jälkeen, joten olkaahan kuulolla.

Ensi viikon loppupuolella käyn vielä miehen kanssa tanssahtelemassa hyväksi havaitun Disco Infernon tahtiin Silja Europalla. Muutaman kerran olen laivalla käynyt sille tehdyn massiivisen uudistuksen jälkeen, mutta vasta nyt pääsen tunnelmaan 22-tunnin ajan. Saas nähdä, millaisella intensiteetillä porukka bilettää laivalla ja mihin kuntoon bilettävät örvelöt ovat kauniin laivan tähän mennessä saaneet.

Ökyristeilystä vielä ökympi?

Tarvitseeko enempää selitellä Ilta-Sanomien hölmöäkin hölmömpää otsikkoa Aki Palsamäen järjestämästä huutokaupparisteilystä Karibian-risteilijällä? Se kun nyt vaan on niin, ettei kelluvista tusinatuoteresorteista saa ökyjä millään muotoa, eikä risteilystä ökyristeilyä vaikka sviitissä matkustaisi.

Kuva Norwegian Getawayn The Haven -sviittialueelta lokakuussa 2014.

Anyway, Välimeren risteilyn lähestyessä tehtiin tuossa viime viikolla online check-in risteilyllemme, mutta NCL päätti pantata matkalippujen vapauttamista nettiin ja lähestyi sen sijaan upgreidaus -huutokauppameilillä aluksen parhaaseen sviittiluokaan. Me jättäydyimme huutokaupan ulkopuolelle sillä emme halunneet luopua varaamamme sviitin erinomaisesta sijainnista. Matkan kun voi saada todella pilalle huonolla hyttivalinnalla, joten olkaas tarkkana kaikki risteilyjen varaajat.

Välimeren risteily tehdään yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, miltä saan alennuksen bloginäkyvyyttä vastaan. Kokemuksia Risteilykeskuksesta kerron matkan jälkeen, mutta tässä vaiheessa ei ole pahaa sanottavaa mistään, oikeasti. On melkoisen mukavaa antaa virkailijoiden hoitaa selvitystyö ja ottaa lunkisti. Ihan uutta meille.

Bucket List pienenee!

Matkailun toivelistalla on pidemmän aikaa komeillut Seychellit ja nyt se haave on näillä näkymin toteutumassa! Useamman päivän kurtistelin otsaani duunissa ja puhaltelin pientä matkajännitystuskaa ulos. Perjantaina kaikki se sitten kulminoitui kolmeen suuntaan viestimiseen, muutamaan pakolliseen säntäilyyn kesken kokouksen ja suoranaiseen toivottomaan tuskanhikipisaraan. Kaikki kristallinkirkkaiden vesien ja upeiden hiekkarantojen takia, mutta joulukuussa me sitten suuntaamme miehen kanssa lemmenlomalle Seychelleille. Matka toteutuu lentojen osalta minulle yhteistyönä Turkish Airlinesin kanssa ja katsastankin mielenkiinnolla ensimmäistä kertaa lentoyhtiön palvelu- ja ateriatarjonnan. Mies ainakin hihkui jo innoissaan, kun sai varata erikoisaterian Helsinki-Istanbul -välillekin. Siinä missä tuttu kotimainen tarjoaa Euroopan reitillään vain kahvia, teetä, vettä ja mustikkamehua hymyn kera, kuuluu Turkish Airlinesin lentolipun hintaan paljon enemmän.

Tämä kuva ja artikkelin pääkuva napattu Pixabaystä.

Romantiikkaa, luksusta ja ihana infinity pool

Hotellin kanssa meillä meni iso tovi arpoessa vaihtoehtojen välillä, mutta se oli upea uima-allas ja hotellihuone terasseineen, joka ratkaisi koko kisan. Lemmenlomamme majapaikaksi valikoitui 90 m²:n kokoinen villa Hilton Seychelles Northolme Resort & Spasta.  Törkyhinta ja Hilton sekä Visa kiittää, mutta kerrankos (?) sitä elämässään tuonne suunnalle menee.

Onko tiellä antaa vinkkejä Seychelleille? Onko kokemuksia Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa -hotellista? Kaikki suositukset otetaan ilolla vastaan, sillä olemme kohteessa vain alle viikon.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.