Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Ruoka

Se on kesäloma nyt! Kuulumisia tässä samalla

Helou helou! Minä en ihan oikeasti voi edes ymmärtää, miten voin kerrankin kertoa jotain tämmöistä. Minä olen hämilläni ja isosti.

Tiedättekö, en edes muista milloin olen viimeksi pitänyt neljän viikon pituisen kesäloman pötköön. Öö, en sitten varmaan vuoden 2006. Joka effen vuosi minä olen jäkättänyt miehelle loman jälkeen siitä, että hän on pakostikin (kiitosta vaan koulujen ja päiväkotien kesälomat) pilkkonut lomamme pieneen osiin ja nyt kun loma onkin yhtä pötköä, olen ihan ulapalla. Loma on buukattu täyteen menemisiä, mutta neljä viikkoa. Apua sanon minä.

Loma tuli kuin varkain, ja minä reppana havahduin hiukkasen liian myöhäisessä vaiheessa loman tulemiseen. Pari viikkoa sitten töissä katselin kuukausikalenteriani tavalliseen tapaan ja ihmettelin, kun punainen ympyrä alkoi lähestyä keltaiseksi merkittyä aluetta. Sitten se iski. En ollut edes ymmärtänyt varoittaa esimiehiä isommastakin sijaistarpeesta, joten korvat luimussa pistin anoen sijaiset muutamalle päivälle. Samalla katselin työpinkkaani ja oikeastaan kaikkea huoneessani. Ei näin. On se kumma, että nämä erikoispäiväyllärit on alkaneet siirtyä jo kesällekin. Jouluhan nyt on aina tullut yllärinä meikäläiselle.

Neljän viikon kesäloma loi ihan erilaiset paineetkin minulle. Lyhyiksi pilkotut lomat antoi aikoinaan turvallisen tunteen, kun tiesi, että hommia pystyy jatkamaan viikon loman jälkeen. Nyt piti hoitaa oma tontti kuntoon, briiffata sijaiset ja tehdä kaikki niin hyvin, ettei lomalla tuntuisi takaraivossa kaikki tekemättömät työt. Arvatkaa vaan, olenko tyytyväinen itseeni? En. Yhden päivän olin ollut virallisesti lomalla ja jo sen jälkeen pohdin, josko kävisin tekemässä yhden asian töissä. Ihan pikaseen.

Anyway, siitä kesälomasta. Odotan pienellä innolla hääpäivän juhlintaa Tallinnassa ja käyn ensimmäisen kerran elämässäni hemmoteltavana tallinnalaisessa kauneussalongissa. Suosituksesta päädyn Sinine Salong -nimiseen paikkaan, joten tulen kertomaan omat kokemukseni sitten myöhemmin. Tottahan toki arvostelua Hilton Tallinn Park-hotellista ja sen Executive sviitistä + Executive Loungesta seuraa myöskin aikanaan, sillä hotelliarvostelut ja Tallinna-jutut tuntuvan kiinnostavan teitä lukijoita.

Tallinnasta puheenollen, toissa perjantaina rahtasin duunikaverini Tallinnaan virkistyspäivää viettämään ja hyvinhän se meni. Siinä missä kotimaassa järjestettävä virkistyspäivä kustantaa melkoisen summan (jos haluaa muutakin kuin retken Suomenlinnaan), niin Viking Line tai muutkin laivayhtiöt järjestävät ihan hyvän hintaisen päivän Tallinnaan. Me nautimme Viking XPRS:n kokoustilojen rauhasta ja salaattibuffetista menomatkalla sekä osa Bistro Buffetin antimista paluumatkalla, joten sori vaan Suomi, Tallinna voittaa virkistyspäivä -skaban 6 – 0. Meillä kävi hyvä tuuri muutoinkin. Aurinko helli päiväämme ja paluumatkan kruunasi Kaivopuisto Air Show. Mikäs siinä oli seistessä laivan uusitulla aurinkokannella lipittämässä skumppaa, kun yllä lensi hävittäjä tehdessä komeita temppujaan.

Että nuin. Kesäloma on virallisesti alkanut ja se aloitettiin Silja Linen ruotsinristeilyllä. Otimme todella iisisti koko reissun, joten mukaan pakkaamani järjestelmäkamerakin pysyi visusti laukussaan. Tukholman päässä jäimme laivalle nauttimaan upeasta kelistä ja sehän kostautui. Puolisen tuntia suorassa auringossa ilman aurinkovoidetta piti huolen siitä, että illalla peilistä katsoi punanahkainen nainen. Niin sitä pitää. Vaaleaihoisena ja herkästi palavana melanoomariski kannattaisi ottaa vakavasti, eikä sitä yhtäkään ”ei nyt yksi puolituntinen merkkaa mitään” lausetta saisi päästää suustaan. Koskaan.

Minä muuten esittelin ja arvioin Tallink Siljan uusimman buffetvalikoiman vegaaneille tuossa taannoin, kun kävin Tallink Siljan tarjoamalla kesälounaalla, mutta nyt pääsin testaamaan Grande Buffetin valikoiman ”livenä”. Melkoisen ryppyotsaisena minä siellä buffetissa pyörin, sillä tämän kasvissyöjän elämä näytti tehdyn hankalaksi. Minä voin syödä mm. maitotuotteita ja kananmunaa sisältäviä tuotteita, joten ateriointi on hieman helpompaa tuolla maailmalla liikkuessa. Ihastuin Tallink Siljan ideaan merkitä vegaaniruoat vihreällä lapulla, mutta kasvissyöjänä törmäsin juuri siihen ongelmaan, jota hieman epäilinkin kesälounaalla käydessäni. Useampi kasvisruoalta näyttävä/kasvissyöjälle sopiva ruoka oli merkitty punaisella nimilapulla selittämättä asiaa sen enempää. Palloilin epätoivoisena, muutaman kerran kyselinkin tuotteiden perään ja loppuvaiheessa luovutin. Osa tuotteista jäi tiskiin ja osan poimin ulkonän perusteella lautaselle. Kyllä minä vatsan täyteen sain, mutta tatin otalle siinä samassa. Yksi pieni asia, vaikkapa ohut vihreä viiva ruoan punaisessa nimilapussa, jonka lisäksi esim. maitopullon kuva antaisi selvyyden siitä, että tuote sopii kasvissyöjille joilla ei ole estettä nauttia maitotuotteita. Että nuin, oman mielipiteeni olen nyt asiasta antanut.

Testattuani rehellisesti molemmat buffetit, Tallink Siljan ja Viking Linen, muutan kantaani ja sanon. että molemmat ovat ihan yhtä tasavahvoja. Viikkarin versio on helpommin tulkittavissa meille kasvissyöjille.

Paljoa emme ehtineetkään kotona nauttimaan, sillä seuraavana päivänä suuntasimme tänne mökille nauttimaan rakkaiden ihmisten seurasta. Mikäs näitä maisemia on ihaillessa, eiks vaan? Oikein mahtavaa juhannusta kaikille!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tallink Silja hemmottelee kasvissyöjiä ja vegaaneja

Tallink Silja kutsui lehdistöä ja somevaikuttajia kesäiselle lounaalle m/s Silja Symphonylle maistelemaan Suomi 100-kesäbuffetin antia eilen. Tottahan toki minä pistin ilmottautuen heti ihan jo siitä syystäkin, että kasvissyöjänä olin erittäin kiinnostunut pääsemään maistelemaan uudistettua tarjontaa.

Moni kasvissyöjä voinee yhtyä niihin haukkuihin, ettei Tallink Silja ole aiemmin ollut innostunut tarjoamaan maittavaa kasvisruokaa meille ”ruokarajoitteisille” ja vegaanit ovat olleet laivalla hätää kärsimässä. Iso haukku varustamolle on tullut erityisesti à la carte -tarjonnasta, sillä esimerkiksi Bon Vivantiin meillä ei ole ollut mitään asiaa. Nyt siihenkin on tulossa muutos.

Tallink Silja löi hynttyyt yhteen PING Helsingin ja somevaikuttajien kanssa vastatakseen vegaani- ja kasvisruokailijoiden tarpeisiin. Pikkuhiljaa menujen vaihtumisen myötä jopa Bon Vivantiin tulee vegaanisia annoksia, joten syyskuussa pitäisi pystyä astumaan huoletta tuohonkin ravintolaan. Grande Buffetissa vegaanit ovat jo onnensa kukkuloilla, El Capitánissa ensi viikonloppuna ja eiköhän Tavolátassakin jossain vaiheessa.

Kesän myötä viihdettä ja tekemistä lapsille ja nuorille

Kesän myötä Helsinki-Tukholma -reitin viihdetarjonta muuttuu nuorisoystävällisemmälsi. Näin teini-ikäisten vanhempana täytyypi kehua, että laivalta löytyy muutakin kuin se muumi perheen pienimmille. Unkarin Talent-kisan finaalissa ollut Quantum XXL-poikaryhmä pistää tanssien humoristisen shown myötä mm. rap- ja katutanssia, joten alkuillan show uponnee nuoremmallekin väelle. Quantum XXL- ryhmä vetää tanssitunteja teineille ja 12.6. – 10.8. 2017 väliseksi ajaksi aluksen kokoutilat muuttuvat jälleen Summer Center -maailmaksi. On seikkailurataa ja pomppulinnaa, karuselliakin, joten lapsia hemmotellaan kesäisellä merimatkalla varmasti.

Tallink Silja juhlii tänä vuonna 60-vuotista taivaltaan Itämerellä. Juhlavuoden kunniaksi drinkkilistallekin on tuotu mukavan oloisia drinkkejä. Tällä kertaa emme päässeet maistelemaan ko. juomia, mutta mistä sitä tietää, vaikka joku tulisi ostettua baarista ensi viikonloppuna.

Ihan hyvin pojat tuntuivat vetävän shown.

Vegepaatti on täällä!

Anyway, viihdyttävän shown jälkeen suuntasimme Grande Buffetiin katsastamaan Suomi 100 -kesäbuffetin ja meikähän hihkui innoissaan. Itse asiassa kylmien ruokien kuvaamisen jälkeen meikäläinen keskittyi siihen malliin syömiseen, että kuvaaminen unohtui kokonaan. Sen siitä saa, kun laivayhtiö lappaa tiskiin sellaista ruokaa, että oksat pois!

Vihreä merkki ruokien ohessa olevissa lapuissa kertoi niiden olevan täysin vegaanisia. Erinomaista!

No. Mikäs on kasvissyöjän tuomio? Kumpi voittaa buffetpöydän kasvistarjonnan, Tallink Silja vai Viking Line?

Minun täytyy myöntää, että Viking Line on mielestäni aiemmin ollut niskan päällä buffet-tarjonnassa. Tallink Silja on tuonut #vegepaatti -projektinsa myötä buffetin tarjontaan todella maukkaita ruokia, jotka uppoavat varmasti sekasyöjillekin ja sille raavaimmalle lihansyöjälle. Kasvissyöjänä en karsasta maitotuotteita taikka munia, mutta niiden puuttuminen vegaanitarjonnasta ei haittaa ollenkaan. Kylmissä alkuruoissa molemmilta varustamoilta löytyy ihan hyvä tarjonta, mutta lämpimien ruokien osalta Tallink Silja vetää tarjonnallaan Viking Linestä pidemmän korren. Vegaaniruokana maukkaita ruokia ei ollut kyllästetty esim. juustolla, jolloin maut tulevat enemmän esiin ja ruoka tuntuu kevyemmältä.

Buffalinjaston vegaaniset ruokalajit on merkitty vihreillä lapuilla, joten ruoan valitseminen on helppoa ja nopeaa. Tarjoiluastioissa osa kasvisruoilta näyttävistä ruoista on merkitty kuitenkin punaisella lapulla selittämättä sitä sen enempää, mikä saattaa aiheuttaa pientä hämmennystä. Itse jouduin esimerkiksi kyselemään asiaa kokeilta eräästä punaisella merkitystä ruoasta. Kysymässäni tapauksessa vegetarian-nimen sisältävään ruokaan oli käytetty kalakastiketta, joten esim. kalan kuva lapussa olisi selventänyt heti kaikenkielisille, että tuotteessa on nimestään/ulkonäöstään huolimatta kalaa. Minulta jäi kyseinen tuote ottamatta, mutta pelkkä juuston/maitopullon kuva lapussa ei olisi ollut este ottaa tuotetta lautaselle. Pikku ehdotus siis Tallink Siljalle merkintöjen osalta. Edellä mainitut lisämerkinnät helpottavat niin asiakasta kuin henkilökunnan työmäärääkin, kun ei tarvitse selvitellä tuotteen sisältöä.

Täytyy myöntää, että ilolla astelen Siljan sisuksiin ensi viikonloppuna ja syön vatsani varmasti täyteen maittavaa ruokaa. Bon Vivantin syksyllä tulevaa menua odotan erityisellä mielenkiinnolla. Vihdoin meilläkin kasvissyöjillä on mahdollisuus päästä nauttimaan maittavista, taidokkaasti ja kauniisti rakennetuista annoksista hyvän palvelun (tähän kysymysmerkki, kun en ole ko. paikassa käynyt) ravintolassa.

P.S: Päästiin muuten maistelemaan uusia talon viinejä, mukaan lukien samppanjaa. Samppanjalle kiitos, on parempaa kuin edellinen, valkoviini sopivan helposti lähestyttävä ja kesäinen (ohutta yläpilvee) -viini, ja punkku sellainen ok. Ei pöllömpiä, joten alas menee, eikä ylös tuu.

P.P.S.: Iskikö näiden ruoka- ja merikuvien myötä matkakuume? Tallink Siljan sivuille pääset suoraan tästä.

Yhteistyössä Tallink Silja. Tarjotusta lounaasta, ohjelmasta ja juomasta huolimatta mielipiteet ihan omia.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

Viking Grace Flame Jazz Cruise 2017

Tadaah, niin sitä taas pyörähdettiin laivalla ja tällä kertaa lempimusiikkimme jazzin perässä. Kyllä se vaan kuulkaattes niin on, että ihan kun kotiinsa olis tullut, kun astuimme Viking Gracen sisuksiin. Tällä kertaa olimme investoineet Premium-luokan hyttiin, eikä valinta olisi voinut oikeampi olla. Nautimme suunnattomasti hytin isosta ikkunasta, luksusluokan sängystä ja hintaan kuuluvasta erikoisaamiaisesta.

Viking Grace Kthetraveller

No kattokaa nyt tuota hymyä! Tiedättekös mitä? Esitettiin varausta tehdessä toive, että sänky on ikkunan puolella ja siihen oli syynsä. Mikäs siinä oli sängyllä pötköttäessä ja ihaillessa ohi lipuvia maisemia. Merimaisemat. Kyllä ne vaan saa tämän naikkosen mielen lepäämään.

Viking Grace Premium hytti

Viking Grace Premium hytti sänky

Itämeren paras sänky

Ai ettäh! Tämä selkä- ja niskavaivainen luksusta rakastava naikkonen nukkui sängyssä maailman mahtavimmat unet jälleen kerran, kiitos Närpiön Hilding Anders Finland Oy:n (ent. Unituli) patjojen ja petauspatjojen. Siihen kaveriksi sänkyyn oli laitettu muhkeat tyynyt, pehmoinen peitto ja ihanat puuvillasatiiniset pussilakanat sekä tyynyliinat. Sen verran rakastuin pehmoisiin tekstiileihin, että piti lähettää kysely Viikkarille niistä ja täytyypi ihan kehua, että viestiini reagoitiin kiitettävällä nopeudella. Kotimaisesta tuotteesta ei kuitenkaan pussilakanaseteissä ole kyse, sillä ne tulevat aina Aasiasta saakka Tanskan kautta Viking Gracelle.

Toinen kerta toden sanoo?

Anyway, aikaisempi kokemus Flame Jazz -risteilystä Viking Gracella oli jo muutaman vuoden takaa, joten oli mielenkiintoista käydä kurkkaamassa, oliko laiva mielestäni vieläkin liian iso Flame Jazziin. Että melkoinen mielipidenainen täällä, sillä aikoinaan Viking Linen m/s Mariellalla tehty Jazz-risteily lämmitti vieläkin ihanasti mieltä. Keskustelimmekin miehen kanssa syistä, miksi tykkäsimme Mariellasta Jazz-laivana ja nousihan sieltä yksi sana. Kanavasurffarilaiva! Ihan oikeasti. Mariellan ravintolakansi ja erityisesti sen peräpää on juuri oiva paikka juhlakansalle ja musiikkiohjelmistoon. Musiikkiohjelmiston vaihtaminen matkustajalta käy yhtä helposti kuin kanavan vaihtaminen televisiosta, sillä yökerhosta pääsee helposti Pubin puolelle toista ohjelmaa kuuntelemaan ja siltä helposti Arcadelle kolmatta tunnelmaa haistelemaan.

Mutta se siitä Mariellasta. Nyt oltiin Viking Gracella ja kyllähän laivan puitteet mahdollisti jazz-ohjelman pyörittämisen aivan eri tavalla. Pianisti lempparibaarissani Seamoressa, Flame Jazz Talk Showta ja viihdyttävää jazz-musiikkia Retro Barissa sekä mieletön viihdespektaakkeli Club Voguessa.

Viking Grace Flame Jazz Cruise Seamore

Samppanjatyttö tässä terve! Tuo jalojuoma on ehdoton suosikkini kaikista juomista ja pakkohan sitä oli lasillinen ostaa.

Viking Grace Viking Line O'Crunch drinkki

Hah! Meikähän repäisi. Lasi samppanjaa Seamoressa ja O’Crunch Oreo-jätskidrinkki Club Voguessa. Nannaa oli, mutta suklaan ystävänä olisin kaivannut suklaakastiketta drinkin kaveriksi.

No, mites ilta muuten?

Viking Grace Flame Jazz 2017 Jargoslavia

Tsorppa Jargoslavia. Hyvin soititte, mutten minä ihan ole slaavilaisen musiikin ystäviä.

Viking Grace Flame Jazz 2017 Ricky-Tick Big Band

Siinä vaiheessa kun Ricky-Tick Big Band pisti tuulemaan lavalla ison puhallinorkesterin kanssa, olin myyty. Hyvä äänentoisto, komia screeni ja kaksikerroksisen yökerhon tarpeeksi suuri asiakaspaikkamäärä piti huolen siitä, että ohjelmasta pystyi nauttimaan rauhassa ilman niskaan hengittävää ja kompuroivaa juhlakansaa. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki pössikselle ja laivalle, josta löytyi takuuvarmasti Itämeren parhaimmat tilat tällaisten tapahtumien järjestämiselle.

Ja kuis se aamu?

Messevät yöunet ja maukas erikoisaamiainen Oscarissa. Aurinko välkehti ikkunasta sisään, pianomusiikki soi ja no, lasillinen kuohuvaa oli vain niin jees siinä ympäristössä. Poissa oli buffetin raivostuttavat ryysikset ja rasittavat jonot. Parasta arjen pikku luksusta.

Viking Grace erikoisaamiainen (2)

Mää mikään pähkinätyttö ole…

Viking Grace erikoisaamupala 2

…. tai hedelmätyttö.

Päivä menikin lasten kanssa ollessa, joskin pienen oman hetken minä otin vielä Seamoressa kuunnellen miellyttävää musiikkia ja nauttien lasillisen kuplivaa.

Viiden maissa piipahdimme miehen kanssa mutkattomassa Frank’sissä syömässä ja jösses kun oli nanna kasvispizza!

Viking Grace Frank'sViking Grace Frank's Pizza

Saanen esitellä kieleni (ja sydämeni) vieneen kasvispizzan: Paprikaa, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja, fetajuustoa, kurpitsansiemeniä, mozzarellaa ja tomaattikastiketta. Kaikki tuo ihanan, ohuen ja rapean pizzapohjan päällä. Täysi kymppi.

Tommy Lindgren Metropolis esiintyi vielä paluumatkan alkuiltana, mutta faneja meistä ei kyseinen kokoonpano saanut. Minen tiedä oliko meissä kuulijoissa vikaa vai  mikä, mutta oli melkoisen masentavan kuuloista musiikkia.

Viking Grace Flame Jazz Cruise Tommy Lindgren Metropolis

Onneksi maisemat oli sentään kohillaan.

Viking Grace Flame Jazz Cruise

Äidin rakkaus

Se oli sitten siinä se risteily. Pienestihän minua harmitti, kun ymmärsin, että suuri osa ohjelmistosta jäi kuulematta eikä Retro Barissa tullut käytyä kertaakaan. Sen siitä sai, kun matkusti lasten kanssa, mutten kadu pätkääkään menetettyä ohjelmistoa. Tiesin sen tasan tarkkaan silloin, kun istuin toisen lapsen kanssa Sweet & Saltyssä. Lapsi oli kerännyt lautaselleen mukavan annoksen lihapullia ja muussia + salaattia ja söi annostaan tyytyväisenä. Aina välillä hän katsoi minua kirkkailla silmillään, hymyili ja silittipä kerran kädestäni. Olen todella onnellinen, että minua on siunattu tässä maailmassa rauhallisilla, ystävällisillä ja empaattisilla lapsilla, jotka tykkäävät keskustella ja kertoa päivän tapahtumista. Se hetki siellä kahvilassa oli minulle jälleen niin täynnä vanhemmuuden ja yhdessäolon onnea, ettei mikään musiikki maailmassa mene sen edelle.

Niin juu ja minulla on vahva veikkaus, että tätä(kin) postausta lukee muutama Viikkarilainen, joten pakko sano tähän loppuun eräs asia:

Kyllä minä kuulkaattes mieleni pahoitin. Taas.

Nuo teidän risteilynne loppuu joka kerta aivan liian nopeasti.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten. 

Mariella ja Radio Novan Retroristeily ne yhteen soppii!

Siis eikä! Tämä ryytynyt olotila, suuri väsymys, silmäpussit ja tanssimisesta kipeät jalat jo toista päivää. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta meikäläisen nassulla paistaa leveä hymy. Nyt on tanssittu, biletetty ja unohdettu arjen kököt muutamaksi päiväksi.

Minä en ihan oikeasti tiennyt mitä odottaa, kun astuimme skumppakamun kanssa Mariellan sisuksiin. Kyllähän Retroristeilyn esiintyjät oli tiedossa ja arvelin tanssilattialla olevan täyttä, mutta siihen ne kuvitelmat jäikin. Oi, miten väärässä olinkaan! Se meininki, mitä hyttikäytävillä oli jo meidän saapuessa hyttiin oli jotain uskomatonta. Poppivehkeet soi, ja olipa yksi hytti koristeltu diskovaloillakin moodiin sopivaksi. Iltaa myöten porukka pynttäytyi ”parhaimpiinsa” (hei, ysärivaatteet on vaan niin kamalia) ja me jaksoimme skumppakamun kanssa ihmetellä, mistä porukka oli kaivanut sellaisen määrän vyötärölaukkuja. Henkilökuntakin oli kivasti mukana juhlatunnelmassa ja osa oli jopa laittautunut teemaan sopivasti. Sen minä vaan sanon, että Mariella oli juuri oikea laiva Retroristeilyyn. Perässä sijaitsevasta yökerhosta on yhteys vieressä sijaitsevaan pubiin/discoon, joten bilepaikan vaihtaminen oli sujuvaa ja helpotti vaeltavan bilekansan elämää. Jännä miten yli 20 vuotta pystyi pyyhkäistymään elämästä ja tuntui skumppakamun kanssa siltä, kuin edellisestä oikeasta 90-luvun bileristeilystä olisi ollut aikaa korkeintaan vuosi.

Mutta hei, mitä tässä enempää pölisemään. Kertokoon kuvat, miten kaksi elämänsä ehtoopuolella (hah!) olevaa naista vietti ansaittua perhevapaata retrobilelaivasta parhaimmalla, Mariellalla. Otin reissun tosiaan biletyksen kannalta, joten järkkärikamera jäi kotio. Ihka oikeaa bile-elämää siis kuvissa, ei muuta.

Mariella Retroristeily Ocean Grill kasvishampurilainen

Tämä kasvissyöjä testasi menomatkalla Ocean Grillin Seitan kasvishampurilaisen ja jösses kun oli hamppariks nannaa!

Mariella Retroristeily Ocean Grill jälkiruokapöytä

Eihän se toki kasvishamppariin jäänyt se ruoan ahtaminen. Nappastiin jälkiruoat Food Gardenin jälkiruokapöydästä ja erityiskiitokset meiltä molemmilta naisilta sai muhkea hedelmä-/marjatarjotin.

Mariella Retroristeily Furla

Ooops. Saanen esitellä uusimman perheenjäsenen. Tuo laukku vain huusi meikäläisen nimeä täksärin puolella. Tottahan toki mukaan tarttui myös mm. samppanjaa ja bebapöksyt!

Mariella Retroristeily Kthetraveller selfie

Hmm. Minen vaan taivu ysärivaatetukseen. En sitten yhtään. Jotain entisaikoja kuitenkin sisällytimme risteilyymme, vaikkemme pukeutuneetkaan teeman mukaisesti.

Mariella Retroristeily hyttibileet

K ja Putin-kyykky. Juu ja syvät pahoittelut Viikkarille. Minen ole näitä täksärin ”omia eväitä” harrastanut sitten nuoruusvuosien. Lohdutukseksi voin sanoa, että rahaa paloi kiitettävä määrä aluksen ravintoloihin ja baareihin. Juu ja sinne teidän merimyymälään.

Mariella Retroristeily hytti

Ihan oikeasti! Mitä on tapahtunut?! Ennen vanhaan tax-free kuvasto pursui puolialastomia mieskroppia ja tuossa ovessa on kaikki, mitä kuvastoista löytyi. Ei tuommoisella tarjonnalla saanut ovesta kovinkaan komiaa. Niin juu, ja miksi tuon näköinen ovi?

Mariella Retroristeily hytti 2

Jotenkin kummasti muutama lappu siirtyi naapurihytin oveen meidän ollessa bilettämässä.

Mariella Retroristeily Kthetraveller

Tästä se lähtee, woohoo!

Mariella Retroristeily bileet 2

Siis kattokaa tuota menoa! Tunnelma oli katossa ja porukka iloista.

Mariella Retroristeily bileet

Mutta dear bilekansa. Ihan oikeasti?

Se oli kuulkaattes biletystä valopilkkuun saakka ja unta pompulaan muutamaksi tunniksi. Hiukkasenhan sitä oli pöllämystynyt olo aamulla, mutta pikainen brekkari kahvilasta kahvikupin kera piristi kummasti. Päästiin skumppakamun kanssa tutustumaan aluksen keittiöön satamaan tulon jälkeen ja jösses, kun nostan hattua keittiöhenkilökunnalle. Kyllä siinä saa pikkuisen tehdä hommia, kun väsää kaikki tilpehöörit mukaan laskien vajaat 300 erilaista ruokalajiketta pöytään. Pelkästään buffassa illan aikana ruokailee parhaimmillaan 500 asiakasta/kattaus, eli yhteensä noin 1 000 matkustajaa ja aamiaisen aikana noin 1 500, joten kiirusta pitää salinkin puolella. Päällimmäiseksi kierroksesta jäi kuitenkin mieleen ihmetys, miten pieni keittiö oli buffaan nähden. Juu, ja miten ihania ihmisiä keittiössä oli duunissa! 

Samalla muuten kuulin ilokseni, että Mariellan Plateen oli palannut maistelumenuihin kasvismahdollisuus, joten pistimme pöytävarauksen heti sisään. Oi sitä iloa ja nautintoa illalla, kun pääsin maistelemaan kasvismenun herkkuja pidemmän kaavan mukaan. Minä tiesin, mitä odottaa Platen eväksiltä, mutta skumppakamulle kerta oli ensimmäinen. Tuntui neito nauttivan lihamenusta ihan yhtä innoissaan kuin minäkin omasta menustani.

Mariella Retroristeily Plate alkuruoka keittoMariella Retroristeily Plate alkuruokaMariella Retroristeily Plate pääruoka

Ah, minä niin nautin siitä, että annoksien ulkonäköihinkin oli kiinnitetty huomiota eikä annokset olleet tasapaksun makuisia. Ihanan erilaisia, yhteen sopivia makuja tuoreista raaka-aineista, pikku pikku kätösillä itse tehtyjä. Jopa leivät kokki oli leiponut itse.

Mariella Retroristeily samppanja

Mitäpä noloa ei sitä samppanjan eteen tekisi. Oltiin ladattu kassahihnalle meidän ostokset täksärissa, kun kuultiin kuulutus, että samppanjamaistiaislasillisia olisi myynnissä kahdella eurolla. Kauhian nopia tuotteiden takaisinveto ja suuna päänä samppanjamaistiaisiin. Kahdella egellä vuoden samppanjaa. Mikä diili!

Mariella Retroristeily Margarita

Mitäs sitä iltaa liian lyhyeen lopettamaan. Tämmöttiä odotellessa Dr. Albania.

Mariella Retroristeily Dr Alban

No tulhan se sieltä ja tiedättekös mitä? Ei se herra kyllä osannut laulaa sitten yhtään. Mutta mitä väliä, hyvä pössis oli tärkein ja niinhän se taas ilta venähti aamuneljään saakka paluumatkalla.

Hyvän pössiksen risteily, sanon minä. Juuri sitä parasta bilemusaa, hyvää ruokaa ja takuuvarmaa Viikkarin ystävällistä asiakaspalvelua. Kiitos Radio Nova ja Viking Line, kun järjestitte vuosisadan parhaat bileet. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, tulemme varmasti uudestaan.

P.S.: Uusi Retroristeily Vol 3 järjestetään ensi keväänä 19.-21.5.2017 ja esiintyjinä on mm. Waldo’s People. Niitä bileitä ei passaa missata. Risteily tullaan varmasti myymään loppuun lyhyessä ajassa, joten kannattaa pistää hytti varaukseen jo nyt. Viikkarin Retroristeilyn varaussivulle pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Puhutaanpa viineistä ja viininjuomisesta(ni)

Hip hei, puhutaanpas viikonlopun kunniaksi viinistä, tuosta minun lempijuomastani. Se on nimittäin niin, että ihana viini saa minut ajoittain hymisemään parhaimmillaan tyytyväisyyttä. Luen puolimielelläni arvosteluja viineistä ja saatan ostella pulloja niiden mukaan, mutta välillä viiniarvostelut saavat tämän blondin siniset silmät pyörimään päässä.

Öööö, mikä mättää. Taas?

Paas lukien muutama netistä poimittu arviosana viineistä!

Jalohomeinen: Que? Onko jalohome hienompi home kuin se home, joka möllöttää yli viikon verran pussissa muhineen leivän päällä?
Terävä piiskansivallus nousee lasissa: Tarkoittaako tuo nyt sitä samaa, kun minä joskus irvistän maistaessani viiniä? Päätä puistattaa ja silmistä nousee vesi, kun juoma ei vain osu ja uppoa tai tärähtää suussa ensitöikseen?
Juuri jauhettua kahvia tammesta: Ööö, minen tiennytkään, että tammesta saa kahvia.
Hedonistinen tuoksu: No nyt rupes kiinnostamaan. Minen kyllä olisi keksinyt sanoa mistään viinistä noin, mutta kyllä pitää nostaa nenää pikkusen taivasta kohti ja hymistä tyytyväisyyttä, jos tuommoinen juoma tulee vastaan.
Lantaa: Mitäpä tuohon sanomaan. Olen puolicitytyttö, eikä navetan tuoksut ole se meikäläisen juttu. Alkoon tai taxfreehen jää, piste. Ja voisiko Alko vaikka laittaa ruskeat hintalaput näille lantaviineille, ettei tulisi erehdyksissä moista ostettua?
Nahkainen: Hmm. Minun on kyllä seuraavalla kerralla haettava laukkukaapista Furlan laukkuni viinilasin viereen ja nuuskuteltava laukkua sekä viiniä vuorotellen. Tämän nuuskuttelun kyllä teen visusti kotona. Eihän sitä kehtaa tuonne julkisille paikoille mennä moista tekemään.
Märkää villasukkaa: Tarviiko tuohon sanoa mitään?
Vielä vauva: Oih, minä niin tykkään vauvoista, mutta viini, joka on vielä vauva, taitaapi jäädä kaupan hyllylle.
Kotakalvo: Yksi sana.  Que?

Ja tähän loppuun yhteisesti muutama: Hillottu parfyymi, hillitty homeinen sienimäisyys ja hillitty makea kynsilakkainen volatiilisuus. Minä en vain voi lopettaa pohtimasta, mistä kummasta noita kuvauksia oikein tupsahtelee mieleen. Miettiikö joku muu samaa?

Kuis siellä?

Tassu ylös sinä, joka olet joskus maistellut viiniä nolona ja pohtinut, onko päässäsi jotain vikaa, kun et sitten millään saa samaa suutuntumaa ja tuoksua nenääsi mitä viiniarvostelu sanoo. Pohdit yleensäkin sitä, miltä kotakalvo tuoksuu ja mistä näitä selostuksia keksitään? Tunnetko lievää tavismaisuutta, kun koet viiniä nuuskutellessasi enemmän nenään ryöpsähtävän HK:n meetvurstin tuoksun? Tunnetko noloutta, kun viiniasiantuntija pyörittää viiniä lasissa kauniissa kaaressa ja itse saat viinin läikkymään säälittävästi puolelta toiselle?  Tsip, täällä nousi meikäläisen tassu ylös! Ja se on kuulkaattes niin, että mieheni valitsee minulle ravintolassa viinit (osuu myös aina oikeaan) ja maistelee tarjoilijan tuoman viinipullon sisällön. Minä istun korvat luimussa siinä samalla miehen hoitaessa ritarillisesti tehtäväänsä. Onneksi olen nainen, enkä tunne pistoa rinnassa moisen takia.

Mutta hei, tarviiko sen viininmaistelun olla niin vakavaa ja viinihetkien suoranaista pönötystä? Eikö siitä viinistä voisi vaan nauttia hyvässä seurassa tai itsekseen lököverkkarit päällä, villasukat jalassa ja silti ottaa ilon irti kaikesta maistelusta? Todeta pelkästään sen, onko viini hyvää vai pahaa ilman suurempia selittelyjä? Ja se on kuulkaattes niin, että Alkon hyllyltä poimittu kaunisetikettinen tai isoin alkoholiprosenttinen pullo ei välttämättä olekaan se paras viini ruoallesi taikka tilanteeseen. Minä olen paasannut varmaan aiemminkin ja teen sen nyt.

Ruoan ohessa nautittu, juuri kyseiselle ruoalle valittu viini muodostaa sellaisen kombinaation, että oksat pois. The viini täydentää aterian, luo viimeisen silauksen onnistuneeseen iltaan ja no, on vaan paras ruokajuoma tietyillä aterioilla.

Että nuin, nyt olen sen sanonut. Olen viini-/skumppa- ja samppanjatyttö. Joskus hipsimme miehen kanssa lauantaina Alkoon kysymään myyjän suositusta suunnittelemallemme aterialle ja ostamme kyseisen viinin. Osa viinistä menee aterialla, mutta illalle jätämme tuolloin loput viinistä ja nautimme sen hedelmien, marjojen ja juustojen kera. Jos Alkosta ei tartu matkaan viiniä aterialle, niin sitten hankimme jonkun kuohuviinin tai samppanjan maisteltavaksi lauantai-illalle. Siellä me sitten miehen kanssa istua nökötämme telkun ääressä ja arvostelemme viiniä innoissamme. Kola-Ollin sanoin, joskus kuohuva on vaan liian hapokasta ja ilta menee lipittäessä ja röyhtäillessä. Ah, niin romanttista. So not.

Hedelmätarjotin

Siinähän niitä, skumpan kyytipoikia yhdellä kertaa lauantaina. Skumppa tosin kannattaa maistella ennen marja/hedelmäsatsia.

VicarageViinilinna 2

Anyway, pääsin viime keskiviikkona kutsuttuna käymään Viinilinnan tiloissa maistelemassa viinejä ja olipahan keikka. Viinilinna haluaa tarjota uusia kokemuksia ja elämyksiä meille suomalaisille metsästämällä laadukkaita sekä kiinnostavia viinejä maailmalta, ja totta vie se sopi tälle kokeilunhaluiselle naiselle. Melkoinen taivas siis aukeni keskiviikkona tälle viininautiskelijalle ja mikä parasta, maistelussa sai olla oma itsensä. Puhuttiin asioista tavanomaisesti, ilman kotakalvoja ja jalohomeita. Opimme sen, miten viiniä pitää maistella. Vaikka siinä edessäsi seisoisi maailman ihanin mies tai nainen, suloisin koira, kissa tai lisko, niin simmut kiinni, nenä lasia kohti ja nuuskuttelua suu auki. Niin se vaan kuules on, että paljon enemmän siitä viinistä sai irti tuolla tavalla. Juu ja opimme myös tavan, jolla pullon voi avata näyttävämmin eikä viiniä ole todellakaan etikettiin katsominen. Jos yksi viini ei maistunut, niin mikäs siinä, pois vain ja uutta maistelemaan. Illan tarjonta oli monipuolinen ja melkoinen makupaletti, joten muutama mukava uutuus sieltä sitten löytyikin Alkosta metsästettäväksi.

Viinilinna

Viinilinnan maistiaisissa. Nanna viini ja auringonlasku. Toimii. Aina.

Meikäläisen suosikki?

Tähän loppuun on ihan pakko mainostaa uutta lempparikuohuviiniäni, Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut (Alkossa 11,69 euroa). Kyseinen kuohuviini kuuluu Viinilinnan valikoimiin (ei maisteltu viinimaistelussa) ja tulee Uudesta-Seelannista. Marlboroughn alueella sijaitsevan viinitilan omistavan pariskunnan toinen osapuoli on muuten suomalainen Satu Lappalainen ja kaunis etikettikin on suomalaisen taiteilijan, Sirpa Ala-Lääkkölän käsialaa. Huippua!

Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc

Viinilehti kuvailee lemppariskumppaani seuraavasti:

”Avoin ja aromikas tuoksu muistuttaa voimakkaasti karviaisesta, herukkapensaasta ja vihreästä omenasta. Kuiva maku on sekin tuoksun mukaisesti erittäin aromikas. Sen kesäisistä vivahteista voi erottaa yrttisyyttä ja raparperia. Terhakkaat kuplat yhdessä raikkaan hapokkuuden kanssa tekevät kokonaisuudesta hyvin napakan. Viini jättää pitkään maistuvan, veden kielelle nostattavan jälkivaikutelman.”

Mitäs mieltä itse olen? Hyvin aromikas, monivivahteinen juoma, jonka maku pyörii pitkään suussa. Mikä messevintä, mukaan tupsahtaa passionhedelmän makua ja juoma sopii nautittavaksi myös yksinään. Minä olen erittäin kuivien kuohuviinien ystävä, ja Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut tuo ihanaa pirteyttä meikäläisen skumppavalikoimaan olematta liian ”passionhedelmäinen” ja kesäinen.  Kipin kapin Alkoon, jos viini alkoi kiinnostamaan, sillä kyseessä on (kausiluontoinen?) poistuva tuote.

Ekstrapojot osasuomalaisuudesta. Niin juu, ja pakkohan sitä on matkabloggaajana tunnustaa. Kyseinen viini aiheutti sen, että Uusi-Seelanti kohosi bucket listillämme ja mukaan sisällytettiin vierailu Vicarage Lanen viinitilalla. Jonain päivänä. Jonain.

Hyvää viikonloppua muruset!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.