Browsing Tag

perhematka

Hotelliarvostelu: Tasokas Hotel Porta Fira Barcelona

Hyvä, mutta rauhallinen sijainti lentokentän ja sataman välissä, ei missään nimessä keskustassa tai turistinähtävyyksien lähellä. Tasokas hotelli, jossa huoneet ovat perheillekin tilavia. Kattava aamupala ja sopiva hinta. Siinäpä muutama syy, minkä takia päädyimme valitsemaan Välimeren risteilymme alla majoituspaikaksemme Santos Hotels -ketjun veikeän näköisen Hotel Porta Firan.

Hotel Porta Fira, sijainti

Itse rakennus kiinnittää huomiota kauas. Muutoin yleensä niin matalien rakennusten alla se kohoaa pyörivänä, 24-kerroksisena punaisena tötterönä kohti taivasta ja on vain, no, ainakin omasta mielestäni ympäristöönsä aivan sopimaton. Kaverina tötteröllä on toinen, hieman tavallisemman näköinen korkea rakennus, mutta ei sekään paljoa tilannetta pelasta.

Hotelli sijaitsee Hospitalet de Llobregat -nimisellä alueella, Barcelonan messukeskuksen vieressä. Aivan vierestä löytyy monille tuttu Ikea ja lyhyen kävelymatkan päästä monen perheen pelastus McDonald’s sekä suuri kauppakeskus Gran Via 2 muine ravintoloineen. Lentokentältä hotellille huristaa taksilla noin kymmenessä minuutissa ja bussilla 20 minuutissa. Bussipysäkki on hotellin läheisyydessa ja juna-asemalle pienoinen kävelymatka. Hotel Porta Firasta on  Katalonia-aukiolle (Plaça de Catalunya) taksilla ja bussilla samanlaiset matka-ajat kuin lentokentällekin, eli melkoisen keskellä hotelli molempiin suuntiin on.

Huoneemme, Quadruple (Privilege) Room

Myönnän, että minussa on ajoittain pienoista leijonaemon vikaa. Barcelonan epävakaan tilanteen takia minulle oli erittäin tärkeää, että lapseni majoittuvat samassa huoneessa kanssamme, eikä esimerkiksi kahdessa yhdistetyssä huoneessa, jossa olisi kaksi erillistä sisäänkäyntiä. Lasten korkeamman iän myötä huonevalikoima rajoittui isohkoon, noin 32 m2:n Privilege -huoneeseen, josta löytyi parisänky sekä tarpeeksi tilaa kahdelle varasängylle.

Huoneemme 2107 (21. krs.) osoittautui heti hyvin mieluisaksi. Tilaa jäi kahdesta varasängystä huolimatta riittävästi normaaliin liikkumiseen huoneessa. Huoneen kunto oli erinomainen ja se oli erittäin hyvin siivottu, mutta kylpyhuoneessa näkyi ikä erityisesti laattojen saumoissa. Erillinen kylpyhuone ja wc toi toivottua apua perheemme eloon, kun kylpyamme oli ahkerassa käytössä nautiskelevien perheenjäsenten takia. Käsienpesuallas oli sijoitettu poikkeuksellisesti huoneen puolelle wc:n ja kylpyhuoneen väliin, mutta emme kokeneet sijoittelua mitenkään hankalaksi. Huonehintaan kuului kylpynutut käyttöön aikuisille sekä kylpytossut kaikille perheenjäsenille.

Maitolasisen oven takana oli varsinainen kylpyhuone. Kylpyamme oli tilava ja sen toinen reuna oli sopivan leveä esimerkiksi juomalasille. Varsinainen suihku löytyi kylpyammeen vierestä. Peseytymistuotteita oli kiitettävä määrä, eikä suihkusta levinnyt vettä huoneen puolelle.

Käsienpesualtaalle iso miinus. Hanan varsi oli liian lyhyt, joten kädet osuivat jatkuvasti altaan reunaan käsiä pestessä. Allas itsessään oli myös sen muotoinen ja matala, että vettä lensi helposti niin tasolle kuin lattialle. Vaikuttaa siltä, että kyseinen allas on tarkoitettu enemmänkin täytettäväksi käsien pesua varten.

Kylpyhuoneesta erillinen wc, oli siellä sitten bidee tai ei. Luksusta. Puhelin vessassa, kenties luksusta. Kertaakaan en ole kokeillut.

Edellä mainittujen lisäksi huoneesta löytyi kirjoituspöytä ja pieni oleskelualue divaanin, nojatuolin ja pienen pöydän kera. Säilytystilaa oli hyvin vajaavaisesti, joskaan meidän tapauksessa se ei muodostunut ongelmaksi.

Näkymät 21 kerroksessa sijainneesta huoneestamme ei kovin kummoiset olleet, sillä alla paistoi Ikean katto ja edessä matalat asuinrakennukset. Silti intouduimme ihailemaan maisemia varsinkin iltaisin, kun autot vilistelivät päätietä pitkin. Ikkunasta paahtavasta auringosta huolimatta ilmastointi toimi erittäin hyvin niin huoneessa kuin ympäri hotelliakin.

Hotellin palvelut

Hotel Porta Fira (****) on liikemiestason hotelli. Sen huomaa tasokkaassa palvelussa ja oikeastaan kaikessa ympärillä. Me saimme asiallisen ja ystävällisen vastaanoton saapuessamme hotelliin parisen tuntia ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa ja vaikka huoneemme ei ollut vielä valmis, saimme heti Wi-Fin salasanan käyttöömme ja neuvon odottaa parisenkymmentä minuuttia. Odotus sujui ihan hyvin ilmastoidun aulan pehmeillä sohvilla (ei kuvassa).

Hotellista löytyy ravintola, jossa myös aamupala tarjoillaan, sekä aulasta kahvila/snack-bar. Huonepalvelu on vaan aamuisin aamiaisaikaan. Kuntosali ja hieman erikoisempi suihku sekä sauna sijaitsee 17. kerroksessa, mutta uima-allasta hotellissa ei ole.

Aamupala

Kattava buffetaamupala tarjoillaan hotellin sisääntulokerroksessa arkisin kello 7.00 – 10.30 ja viikonloppuisin aina kello 11.00 saakka. Monille hotelleille tyypillistä kokkia paistamassa omeletteja ei ollut, mutta munakas ja pekoni olivat miehen mielestä ihan syötävää. Valikoima oli omaan mieleeni sopivan laaja ja kasvissyöjänä ilahduin valtavasti siitä, että seisovasta pöydästä löytyi mm. pienoisia vihersalaattiannoksia. Kasvikset olivat tuoreita ja ruoka muutoinkin ajoittain ihan laadukasta ja tuoreen oloista, ja vaikka tyhjät lautaset eivät ihan supernopeasti pöydästämme hävinneet, oli aamupalakokemus ihan positiivinen verrattuna aiempiin kokemuksiimme espanjalaisista hotelleista.

Hinta

Yhden hengen huonehinnat lähtevät 70 eurosta ja kahden hengen huoneessa 88 eurosta ylöspäin ilman aamupaloja, aamupalalliset hinnat samoista huoneista 85 euroa ja 116 euroa. Päälle tulee vielä local tax 0,99 euroa/hlö/yö. Meidän Quadruple huoneemme lähtee 140 eurosta ja aamupaloineen 197 eurosta, itse maksoimme omasta neljän hengen huoneestamme aamupaloineen 220,44 euroa (sis. local tax).

No, mitäs mieltä olimme hotellista?

Kokemuksemme Porta Fira Barcelonasta ovat ainoastaan yhdeltä yöltä, mutta koko perheemme tykkäsi hotellista. Liikemiestason hotellia varatessa voi mennä yleisimmin takuuseen, että palvelu toimii, on ystävällistä, tahdikasta ja asiallista, taattua laatua. Niin myös tässäkin hotellissa. Neljän hengen huoneemme oli hyvän kokoinen, toimiva ja ainoa miinus tulee epäkäytännölliselle käsienpesualtaalle. Pidempään hotellissa majoittuva repisi varmasti peliverkkareita myöskin vajaavaisien säilytystilojen myötä, mutta isoon huoneeseen neljä matkalaukkuamme sijoittui niin hyvin, ettei niitä suorastaan huomannut. Maksuton Wi-Fi pelasi huoneessamme ihan hyvin pyörittäen mm. Youtube-videoita yskimättä. Hotelli sijaitsi sinänsä kaukana keskustasta, mutta oli hyvien kulkuyhteyksien varrella ja rauhallisella alueella. Jotain lapsiperheitä ihastuttaa varmasti vieressä sijaisteva Ikea ja sen lihapullat, pienen kävelymatkan päässä sijaitseva McDonald’s ja iso ostoskeskus, jonka vieressä on myös pienoinen tivoli. Äitinä ajattelin hotellia erityisesti niille, joilla on pienempiä lapsia ja näinkin hotellissa paljon hyvää. Sijainti juuri edellä mainittujen rakennusten lähettyvilä oli hyvä, hotelli oli rauhallinen, huone tilava ja huoneemme ikkunastakin olisi ollut pienille lapsille katseltavaa.

Menisimmekö uudelleen, mikäli ei ole tarvetta majoittua aivan keskustassa? Ehdottomasti.

Porta Fira Barcelonan sivuille pääset suoraan tästä. Voin suositella.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Välimeren risteily: Terkkuja Barcelonasta!

Moikkis! Täällä sitä vihdoin ollaan, Barcelonassa. Olo on jokseenkin hömelö, sillä en minä vielä muutama päivä sitten edes uskonut pääseväni tänne äidin jouduttua sairaalaan. Viimeisin viikko on tosiaan ollut minulle tunteiden vuoristorataa, isoja ja pieniä itkuja sekä menettämisen pelkoa. Sen siitä saa, kun meikäläisessä sattuu olemaan ennustajan vikaa.

Yli 17 vuotta sitten satuin ennustamaan oman isäni kuoleman, ja havahduin tämän tulevan Välimeren risteilyn varaushetkellä epämiellyttävään tunteeseen. Minä tunsin joka sielun sopukalla, että äitini joutuisi sairaalaan matkamme alla tai kuolisi meidän matkamme aikana. Niinhän se sitten kävi, että Varkauden aluesairaalassa hölmöiltiin isommalla kädellä yli viikko sitten ja äiti joutui kärsimään huonoista päätöksistä tosiaan tämän yli viikon ajan. Vajaassa viikossa äidin tilanne huononi jo niin pahasti, että vasta 6 päivää jalan toimintakyvyttömäksi tulemisesta hänet lähetettiin kunnon sairaalaan tutkittavaksi ja operoitavaksi.

Se hetki oli minulle musertava, kun äiti soitti ja ilmoitti veritulppaepäilystä sekä siirrosta ambulanssilla äidin tilan huonontumisen takia. Se tuska ja järkytys oli niin valtava, että tärisin ja pitelin oksennusta, huusin ja itkin töissä. Minä olin ennustanut rakkaan äitini sairaalaan joutumisen, mutta nyt pelkäsin jo kuolemaakin. Kohtalon sormi, tuo kirottu asia. Se oli jälleen löytänyt minut. Olinko omilla ajatuksillani aiheuttanut tapahtumat ja kutsunut kohtalon äidin luokse? Vai osaanko minä tosiaan ennustaa, kuten monina muinakin kertoina? Sen kun tietäisi.

Äiti operoitiin hyvässä (?) sairaalassa ja on nyt kotona toipilaana. Olen vihainen siitä, ettei Varkauden aluesairaalan lääkäri määrännyt mitään tutkimuksia ja toimenpiteitä, vaikka epäili äidillä olleen juuri se vaiva, joka sai hänet heikkoon kuntoon ja mikä olisi pitänyt myös alkuunsakin hoitaa pois. Useita kivuliaita öitä useammassa paikassa sekä useampi ambulanssikyyti + bonuksena verenmyrkytysepäily. Yhteiskunnan varojen tuhlaamista ja suoranaista tunarointia. Surullisinta, ettei lääkäriä taideta saada vastuuseen omista hölmöilyistään, koska äitini ei kuollut.

Me siis katsoimme, että uskallamme lentää kaikesta huolimatta tänne Barcelonaan ja täällä me nyt olemme. Vihdoin ja viimeinen olemme päässeet nauttimaan auringosta ja lämmöstä eli jostain semmoisesta, mitä emme ole nähneet ja kokeneet pitkään aikaan. Tilanne täällä Barcelonassa on ainakin tässä vaiheessa rauhallinen, ja uskaltauduimme jopa käymään ostoskeskuksessa shoppailemassa. Olen ihmeen vapautunut ja peloton, mutta se saattaa johtua yli viikon kestäneestä henkisestä myllytyksestä äidin takia. Minen huolehdi mellakoista ja turisteja inhoavista paikallisista. Normaalin varovaisuuden kanssa tässä liikutaan, joten otamme jalat alle jos ihmiset alkavat jossain kokoontua ja mölistä.

Hotellimme ei sijaitse keskustassa ja hyvä niin. Melkoinen työ meillä oli metsästää sellaista sopivan oloista hotellia perheellemme. Minulle oli tärkeää, että hotellimme sijaitsee mellakoitsijoille ja terroristeille ”ei niin kiinnostavalla” alueella, lapsemme nukkuvat samassa huoneessa kanssamme ja hotellin taso on hyvä, joten pitkän harkinnan jälkeen päädyimme Hotelli Porta Firaan. Onhan tämä vähän hassun näköinen ulkoa ja näkymätkin on vähän semmoset ja tommoset, mutta palvelu toimii, huone on ok:n kokoinen ja siisti tämä on. Teen hotellista oman esittelypostauksen myöhemmin.

Huomenna me sitten astumme Norwegian Epicin sisuksiin ja aloitamme viikon mittaissen Välimeren risteilyn. Hemmottelua, nautintoa ja hyvää viihdettä on varmasti tiedossa, mutta kaikkein eniten odotan matkalta lämpöä/helteitä ja aurinkoa. Päivittelen kuulumisia matkan varrelta erityisesti Facebookin puolelle, joten pistäkees seuraten, jos Välimeren risteily & Norwegian Epic kiinnostaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Matkahuolia ja yksityiselämän huolia pukkaa

Hah, tiedättekö sen tunteen, kun jostain vaan tulee haisu, ettei hommat tule menemään niinkun Strömsössä? Jonkinlainen kutina minulla on tulevasta Välimeren risteilystä ollut jo pidemmän aikaa, mutta en minä ihan tämmöistä härdelliä uskonut syntyvän. Kohtalon mielikuvituksella ei todellakaan näytä olevan rajaa.

Suuntana Barcelona, tai sitten ei

Tiedätteks mitä? Minulle on ihan sama, saako Katalonia itsenäisyyden vai ei, mutta Barcelonan hässäköiden ajankohta ei oikein ilahduta minua. Muutama otsanrypistys tässä on jo keretty nassulle vääntää, sillä meidän perheen pitäisi matkata Barcelonaan ensi viikolla. Me välttelimme tänä vuonna Yhdysvaltoihin matkustamista ennalta-arvaamattoman oranssin miehen takia ja päätimme jäädä Välimerelle pörräämään. Näyttääpi hieman siltä, että virhe tuli tehtyä.

Trump ja Pohjois-Korean Kim Jong-un ovat kyllä kuin kaksi hiekkalaatikolla toisiaan nokittelevaa poikaa huutelemassa toisilleen ”meidän iskällä on parempi auto kun teidän iskällä”. Katalonia ja Espanja puolestaan taistelevat hiekkalaatikolla jo hiekkalapiot tanassa ja potkiskelevat toistensa hiekkakakkuja siinä samassa. Voitte vaan kuvitella, kummalle hiekkalaatikolle pakon sanelemana suunnistaisin. Eihän siinä mitään, kyllä me pystymme välttelemään väkimassoja ja istumaan korvat luimussa hotellihuoneessa, mutta kaikki muu siinä ympärillä onkin ongelma. Jos ja kun touhu Barcelonassa alkaa mennä huonompaan suuntaan, miten käy meidän liikkumisten? Satamaan täytyisi päästä jollain liikkuvalla menopelillä, sillä tulevaan Välimeren risteilyyn on pistetty kiinni useampikin tonni. Rahoja kun ei saa takaisin, jos jättää menemättä laivalle jonkin muun kuin vakuutuksessa hyväksytyn syyn takia.

Jotenkin sitä on ottanut ihmeen ”whatever” asenteella koko meidän reissun. Huomattiin tuossa eilen, että lapsille tarttis varmaan tilata jotain parempaa Seppälää päälle, joten pantiin tilaus hovihankkijalle (H&M) sisään. Saas nähdä kerkeekö vaatteet tulla siten, että ne saa vielä pyöräytettyä pyykkikoneessa. On se vaan kumma, että joulun ja kesäloman lisäksi myös kaikki muutkin lomat tuntuu tulevan yllätyksenä. Hyvä me.

Eikä siinä vielä kaikki: Lääkärin hoitovirhettä odotellessa

Että nuin. Tuommoista turinoin aluksi ja jotain tuommoista piti maailmalle laittaa. Tulipa pienoinen yllätysmomentti tuohon kaupan päälle, ja tämä päivä onkin mennyt puhelin korvalla ja itkua vääntäessä.

Oma rakas äitini soitti tänään ja kuulin jo hänen äänestään puhelimessa, ettei ihan kuulumisia oltu kyselemässä. Äidin jalka oli turvonnut muutama päivä sitten todella pahasti niin, ettei sitä pystynyt taivuttamaan ja liikkuminen oli mahdotonta pahojen kipujen takia. Eilen äiti suunnisti jo päivystykseen kun terveysasemalla ei ollut tarjolla aikoja, mutta eihän siellä päivystyksessä tehty mitään. Jonottamista jonottamisen perään, kunnes neljän tunnin odottelun jälkeen lääkäri tuli paikalle, katsoi hieman jalkaa ja epäili, että polven tekonivelen takia jalan sisällä oli verenvuotoa. Että mitäs lekuri sitten siihen? Äidin polvi oli lääkärin mielestä liian kivulias tutkittavaksi, joten lääkäri määräsi kaksi kipulääkettä kouraan annettavaksi ja häipyi sanaakaan sanomatta. Takaisin lääkäri ei tullut, eikä myöskään määrännyt verikoetta. Ei yhtikäs mitään.

Äiti lähti kotiin ja soitti tänään aamulla uudestaan kysyäkseen tilannettaan, joka oli täysin auki. Tuloksena oli ilmoitus, ettei vapaita tutkimusaikoja ollut ja käskettiin soittamaan huomisaamuna uudestaan. Epäillyn sisäisen verenvuodon, kipujen, turvotuksen ja verikokeiden puuttumisen takia käskytimme äitiä ottamaan yhteyttä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. KYS puolestaan ilmoitti, etteivät he voi ottaa äitiä tutkimuksiin, ennen kuin äiti on saanut lähetteen Varkaudesta. Kaupungista, josta se ei irtoa. Yksityisellä ei ole tänään Varkaudessa aikoja, joten nämä tunnit huomisaamuun saakka on nyt kiinni siitä, kuinka hyvin äitini elämänkumppani, minun varaisi, äidin kuntoa seuraa.

Minä menetin oman rakkaan isäni yllättäen yli 17 vuotta sitten. Se surun raastama puhelu, mikä Varkauden sairaalasta äidiltäni tuli oli niin pahaa kuultavaa, etten halua enää koskaan kokea mitään sellaista. Minua ei hetkauttaisi nämä asiat pätkääkään, jos inhoaisin omaa äitiäni tai hän olisi minulle yhdentekevä. Minun äitini on kuitenkin äärettömän rakas ja maailman hyväsydämisimpiä ihmisiä, joten on hyvin tuskallista pelätä puhelua, jota en halua vielä kuulla.

Päässäni on vain yksi iso kysymys. Miksi lääkäri ei määrännyt edes verikoetta poissulkeakseen tiettyjä asioita?

P.S.: Minun piti ottaa muutama iloinen kuva teille itsestäni tähän postaukseen. Taidan jättää väliin, sillä nämä itkusta turvonneet silmät ei ihan muutamaan hetkeen asetu. Eipä turvonneiden silmien laskeuduttuakaan tule mitään tuoretta kuvaa, sillä olen päättänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käydä katsomassa Se -elokuvan. Eipä se kauhusta kankea naamakaan sen nätimpi ole.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kokemuksia: Seikkailupuisto Huikee Porin Yyterissä

Jahas. Suomen kesä ei todellakaan näyttänyt parhaimpia puoliaan meidän kesälomalla tänä vuonna. Sen saimme kokea karvaasti jo vajaa viikko sitten, kun suuntasimme lämpimässä kelissä kesäisin vaattein kohti Yyterissä sijaitsevaa Seikkailupuisto Huikeeta vain ja ainostaan todetaksemme, että lämpötila oli vaivaiset 15 astetta. Ei muuta kuin korvat luimussa takaisin autoon, lämmitys täysillä päälle ja auton nokka kohti lämpimämpiä seutuja. No, opimmehan ainakin katsomaan Yyterin sään seuraavalla kerralla ennakkoon. Yyteri kun ei ole sama asia kuin Pori, mitä keleihin tulee.

Ihana Yyteri

Upea, lähes kuuden kilometrin pituinen hiekkaranta Yyteri lienee kaikille tuttu. Matalan pohjansa ansiosta se on erinomainen lapsiperheille ja tekemistä löytyy varmasti kaikenikäisille. Vapun alla 2017 avattu Seikkailupuisto Huikee lomakeskus Yyteri Beachin yhteydessä onkin mukava lisä alueen palvelutarjontaan ja oikea must visit -kohde. Onneksi viime viikonloppuna aurinko helli Yyterissäkin sen verran, että pääsimme suuntaamaan auton nokan kohti seikkailupuistoa ja meillehän tuli melkoinen päivä!

Kokemuksia korkealla keikkumisesta meille oli kertynyt aiemmin kolmelta eri Karibian-risteilijältä ja Tallinnan Pirita Seiklusparkista. Hiukkasen henkseleitä paukutellen me astuimme Huikeen lipunmyynnin ovista sisään, mutta nassut vakavoitui pian. Kypärä? Miksi? Hanskat? Eihän nyt sellaisia tarvita. Vai? Valjaatkin oli jotain ihan muuta kuin aiemmissa kohteissamme. Turvaohjeistukset oli sellaista luokkaa, että niiden sisäistämisessä meni jonkin aikaa. Juu ja mahdollisista mustelmista/naarmuistakin varoitettiin. Alkoi hieman pohdituttamaan mihin sitä olikaan itsensä laittanut.

Ja sitten me lähdimme lasten kanssa radalle, siis sen jälkeen, kun olimme käyneet vielä pakollisen testiradan valvojan ohjeistamana. Radat 3-5 oli käytävä kuulemma läpi, että pääsisi jatkamaan vaikeammille radoille ja oikeastaan ihan hyvä niin. Uudenlaiset kokovartalovaljaat ja niiden käyttäminen vaati opettelua käytännössä, sekä kasvatti rohkeutta lähteä keikkumaan korkeammalle. Sitä rohkeutta tarvittiinkin, sillä radat on rakennettu puiden latvoihin 3-13 metrin korkeuteen. Että nuin. Pikkuista paniikin poikasta olikin odotettavissa tällä korkeanpaikankammoisella.

Lähes 1,5 kilometriä seikkailurataa, kolme vaikeustasoa

Varaa usea tunti seikkailuun, jos kyseessä on  nätti päivä. Ruuhkia syntyy ja valjaiden vapautumista saattaa joutua jonottamaankin. Me pääsimme sopivaan väliin, mutta useiden kanssaseikkailijoiden myötä radoilla joutui välillä odottamaan omaa vuoroaan. Ehdottomasti suosituin rata tuntui olevan keskivaikea Liuku, josta löytyi myös 150 metriä pitkä liuku puusta toiseen. Työtä liun ääreen pääsemiseksi tosin sai tehdä, kuten myös muillakin radoilla.

Ekat tehtävät suoritettu. Vielä hymyilyttää.





84 erilaista haastetta, paljon tasapainoilua ja maitohapoilla olevia käsivarsia. Muutama mustelma ja hiertymä. Kypärä oli tarpeen ainakin meikäläisellä, kun kalautin muutaman kerran valjaiden kiinnityslukkoja väsyneensä pääkoppaani. Hanskat oli pakko ostaa kolmella eurolla/pari jo alkuvaiheessa rataa, sillä ne oli todellakin tarpeen. Päivän jälkeen mehut oli minulta ja lapsilta niin poissa, että istuimme kyläpaikan ruokapöydässä hiljaisina ja nälkäisinä seikkailupuistosta palattuamme. Jösses, sanon minä.

Voittajafiilis!

Mielipiteemme Seikkailupuisto Huikeesta

Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattilaisen oloista. Kokovartalovaljaat loivat turvaa, joten minäkin korkeanpaikankammoisena uskaltauduin keikkumaan korkealla. Minulla ei itse asiassa ollut aikaa keskittyä katsomaan alas, sillä aivot tekivät täyttä työtä keikkuvilla esteillä katseen ollessa kiinnittyneenä tehtävärataan. Ainoastaan kerran eksyin katsomaan alas maahan ja meinasin panikoitua tasanteella seistessäni, mutta onneksi takaa tulevat ihmiset pitivät huolen siitä, ettei aikaa paniikin kehittämiselle ollut.

Negatiivistakin sanottavaa löytyi hieman. Tehtäväelementit oli ajoittain melkoisen haastavia myös helpoilla radoilla, joten arimmat lapset jumittivat tehtävien etenemistä. Itkua ja huutoa kuului, sekä keskellä rataa kauhusta kankeana istuvia/seisovia lapsia. Ostetulla lipulla (25 euroa yli 130 cm:n pituiset) sai seikkailla kolme tuntia, mutta tuo raja taisi rikkoutua ruuhkien ja jumittavien lasten takia. Kukaan henkilökunnasta ei sentään tullut huutelemaan yläilmoihin siitä, että aika olisi mennyt umpeen. Pelisilmää henkilökunnalta löytyi, ja he saivatkin tsempattua muutaman panikoijan etenemään radalla.

Tiukka keskustelu olisikin monessa perheessä paikallaan ennen Huikeeseen menoa, sillä puistoon ei passaa mennä henkseleitä paukutellen. Vapaasti keikkuvat puupökkelöt ovat työläitä ja korkeus saattaa tuntua lapsesta pahalta, varsinkin kun tehtävää saa olla suorittamassa vain yksi henkilö kerrallaan. 18-25 euroa siitä, että lapsi pistää paniikiksi muutaman tehtävärastin jälkeen saattaa tuntua isolta rahalta. En suosittelekaan rataa herkälle lapselle, mutta korkeanpaikankammoinen saattaakin löytää itsensä puista keikkumasta. Uskokaa minua kun sanon, että hankalien tehtävien myötä ei ole yksinkertaisesti aikaa katsella alas.

Huikee sai minulta ja lapsilta huikeen hyvät pisteet. Radalle sattuneet panikoijat verottivat fiilistä, mutta muutoin tehtävät olivat monipuolisia, haastavia ja hauskoja. Valitettavasti viimeinen rata, vaikea Voima jäi testaamatta kokonaan, sillä muut radat olivat jo imeneet energiat vähiin.

Vahva suositus meidän perheeltä! Seikkailupuisto Huikeen sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

m/s Gabriella LUX Seaside Premium parvekehytti

Tiedättekö mitä? Minä tosiaan luulin, ettei ruotsinristeilystä voisi saada enää enempää irti. Tuttu laiva, tuttu firma. Reittikin niin monta kertaa koluttu, että mitäpäs tuossa. Laivaan sisään ja nauttimaan tuttuun tapaan merimatkasta.

Minulla kävi mukava tuuri, kun laivatyttöä muistettiin hyttilahjakortilla ja tottahan toki iskin heti kiinni parvekkeelliseen hyttiin, jota olin hieman kaihoisasti katsellut Facen uutisvirrassa muutaman kerran. Aiempia kokemuksia ruotsinlaivojen parvekehyteistä ei ollut, joten perjantaina me sitten astuimmekin innosta piukeina Gabin sisuksiin, pirteä risteilyisäntä toivotti ovella tervetulleeksi ja me kurvasimme matkalaukkuinemme hisseille.

The hytti

Aijai sitä fiilaria, kun astuimme hytin ovesta sisään. Auringon valo tulvi isoista ikkunoista sisään, hytin pöydällä odotti etukäteen tilaamani mansikat ja miellyttävä lisäyllätys muutamalta ihanalta punaisen varustamon työntekijältä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä työpaikkani kautta. Lapset pyörivät hytissä väkkyränä, minä ihastelin isoa kylpyhuonetta ja, no, tunsin vaan taas olevani niin kotona.

Saanen esitellä LUX Seaside Premium Balcony -hytin. Kyseisen hyttiluokan hytit sijaitsevat omalla osastollaan, aluksen kannella 11. Pinta-alat vaihtelevat 22-25  m² paikkeilla ja saman luokan reunimmaiset parvekehytit ovat niitä pienempiä. Vaikka reunahytit ovat kivan muotoisia ja niistä löytyy valoa tuova sivuikkuna, on niissä pienempi parveke. Kannattaakin esittää varausta tehdessä toive halutunlaisesta parvekehytistä.

Meidän hyttimme oli tuo meikäläisen nuolella merkitsemä #11106. Hyttialue on suljettu muilta matkustajilta erityisellä ovella, joka avautuu vain kyseisen alueen hyttikorteilla. Samalla alueella sijaitsee LUX Seaside Premium Balcony -hyttien lisäksi myös parvekkeellisia SUM Junior Suiteja ja B2X Inside Premium -sisähyttejä. Rauha ja yksityisyys onkin vähähyttisellä alueella taattu, eikä ainakaan meidän matkalla ollut minkäänlaisia häiriöitä. Kiva lisä on myös aluksen peräkannelle johtava ovi, joka tosin on avattavissa vain sisäpuolelta.

Mitäpä ei olisi tämän tasoinen hytti ilman Comfort-sänkyä? Ei sitten yhtikäs mitään. Jälleen kerran saimme miehen kanssa makoisat yöunet Itämeren mukavimmassa sängyssä. Tyynyjä oli kahta erilaista ja minä niskavaivaisena nautin erityisesti muhkeasta tyynystä. Ei kolotuksia, ei mitään! Vuodesohva oli puolestaan melkoisen kapea, mutta lapsemme pärjäsivät vielä siinä kahdestaan.

Mites kylpyhuone? Minä tiedän, että myös se kiinnostaa teitä lukijoita.

Kokoa oli mukavasti ja suihkunurkkauksen ruskeat kaakelit toivat tervetullutta vaihtelua perusvalkoiseen kylpyhuoneeseen. Pyyhekoukkuja oli melko hyvä määrä, mutta erityisesti käsienpesualtaan äärellä olleet koukut aiheuttivat harmaita hiuksia käsipyyhkeiden kanssa. Käsipyyhkeissä ei ollut ripustuslenkkiä, joten pienoiset ja pyöreät pyyhekoukut tuppasivat tiputtamaan käsipyyhkeen jokaisessa tilanteessa. Loppuvaiheessa hermostuinkin ja kiepsautin käsipyyhkeen mukitelineen ympärille. Ovessa sentään oli kunnon koukku, mutta siihenkään ei lenkitön pyyhe paljoa paremmin asettunut. Niin että kainovieno ehdotus minulla laivayhtiön suuntaan olisi, kun esittäisin ripustuslenkkejä pyyhkeisiin taikka uudenlaisia pyyhekoukkuja.

Talo tarjoaa tässä hyttiluokassa ilmaiset Ritualsin peseytymistuotteet omassa pussukassaan. Tuotteita en testannut matkan aikana, mutta pussukka sujahti matkalaukkuun myöhempää käyttöä varten.

The parveke

Niin juu, ja se ihqu parveke! Olin esittänyt etukäteen toiveen, että saisin hytin muualta kuin reunoilta juuri tuon parvekkeen kokoeron takia. Ikkunaerkkerin takia keskihyttien parveke on keskikohdalta kapeampi. Päädyissä on enemmän tilaa ja sinne mahtuukin tuolit ihan hyvin. Me asettelimme itsemme vaivoitta parvekkeelle siten, että me vanhemmat seisoimme nurkissa ja lapset siinä meidän välissä.

Olin ennen matkaa haaveillut nauttivani lasillisen kuohuvaa laivan lähtiessä satamasta ja pelännyt samalla kylmää ja sateista keliä. Kait tuo pelkoni oli huomioitu jossain, sillä aurinko saatteli meidät matkaan Helsingistä. Me napsimme miehen kanssa mansikoita alkupalaksi ja lipitimme talon samppanjaa, ihastelimme ohi lipuvia maisemia ja lähestyvää sumua. Parasta.

Aijai, sitä ihanaa, syntisen hyvää ja rapsakkaa suklaata mehukkaiden mansikoiden kanssa.

Psst. Herkullisen mansikkakuvan jälkeen onkin mukava muistuttaa, että hyttiin voi tilata erityisen hyttitervehdyksen. Mikä oiva tapa yllättää hyttikumppani esimerkiksi samppanjalla ja suklaaseen dipatuilla mansikoilla tai ihanalla hedelmätarjottimella. Valikoimasta löytyy myös mm. pitkävartinen ruusu sekä makeisia ja alkoholittomia virvokkeita. Mukaan voi laitattaa ilmaisen tervehdyksen.

Kippis meille! Että siinähän sitä, nannaa talon samppanjaa. Vuoden 2016 samppanjaksi valittu Charles Heidsieck Réserve Champagne Brut on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ostos laivan täksäristä.

Saanen esitellä yhden tarjolla olevista tervetulolahjoista: herkullinen hedelmävati.

Miten mahtavan näköistä sumuun seilaaminen olikaan.

Ja miten muikeena sitä myöhemmin illalla oltiinkaan!

EDIT: Tiedoksi, että Gabriellalla on kahdenlaisia LUX Seaside Premium-parvekehyttejä. Täältä voit lukea esittelyn toisesta saman kategorian pavekehytistä ja kyseisessä postauksessa myös vinkkejä hytin valintaan.

Kasvissyöjän ja vegaanin onnenpäivät

Niin entäs se ruoka? Viking Line on kiinnittänyt yhä enemmän huomioita meihin kasvissyöjiin ja vegaaneihin. Kuulimme uudesta vegetaarisesta Spring & Green menusta sen verran myöhään, ettei vapaita paikkoja à la carte ravintolaan ollut enää alkuillalle. Ehkä se oli johdatusta, sillä oli kerrassaan mahtavaa voida nauttia rauhassa lähdön hetkestä, ilman kiirettä syömään määrättynä kattausaikana. Ilman viiletessä suuntasimme Grilliin syömään, eikä jonottaakaan tarvinnut kuin vartin verran. Palvelu oli hyvää siitäkin huolimatta, että henkilökunta oli ilmiselvästi kiireinen.


Saanen esitellä vegaanisen Porto BRGR -hamppariaterian. Paahdettua portobelloa, beluga-linssejä, vegaanista majoneesia, kotitekoista vegaanista juustoa ja herneenversoja. Ihan hyvä hamppari, mutta voi, jos välissä olisi ollut ihanan muheva vuohenjuustoviipale. Että juustotyttö täällä myöskin, terve.

Mites ilta? Shoppailua (lue: epätoivoista arpomista The Samppanjan välillä, kiitosta vaan avuliaalle henkilökunnalle + kiloittain suklaata ja muuta kivaa), sekä muutama tanssi parketilla ja juoma yökerhossa. Löysinkin itselleni ihanan lempparin, kun baarimestari suositteli Winter Passion drinkkiä. Yksi upposi masuun, mutta niin vaan maistuvia drinkkejä löytyi alkoholittomista versioistakin. Siinä sitä olikin hieman pidättelemistä, kun nanna alkoholiton drinksu huusi lipittämään juomaa kuin vettä janoon konsanaan. Olisi siinä ollut porukalla katseltavaa, jos pieni nainen olisi huitaissut alkoholilta näyttävän juoman minuutissa huiviinsa. Että nuin, meikä ainakin suosittelee maistamaan niitä alkoholittomiakin juomia. On nääs meinaan ihan hyviä ja tarpeen tullen ”katu-uskottavia” tuolla bilemaailmassa.

Anyway, ei meidän ilta kovin kauaa kestänyt, sillä olimme tosiaankin perhematkalla. Aamu alkoi ihanasti ikkunoista ohi lipuvilla komeilla maisemilla ja minä kiepsahdin hyttiluokkaan kuuluvaan lainakylpynuttuun. Maukas aamupala Food Gardenin puolella oli täysi nappivalinta matkallemme ja lapsetkin löysivät mieleistänsä syötävää. Nautimme miehen kanssa ravintolan rauhallisuudesta ja siitä, että kahvi tuotiin pöytään. Hyi minua, kun hymisin tyytyväisyyttäni ajatellessani buffetin ruuhkia ja tuplahyi minua, kun olin sitä mieltä, että skumppalasillinen vaan oli se piste i:n päällä. Pikku luksus kiireiseen arkeen ja täysin jotain muuta, kuin ne omat aamupalat kotona.

Upgreidattiin muuten meidän buffet-brekkari menomatkan iltana Food Gardenin ovella. Käytiin kysymässä muutosmahdollisuutta ja muutamia paikkoja oli vielä jäljellä. Kannattaakin käydä aina kysäsemässä ovelta, jos astetta parempi aamupala alkaa houkuttelemaan laivalla ollessa.

Kuis Tukholma? Juu. Nähtiinhän me se hyttimme parvekkeelta. Jotenkin vaan lapsillakaan ei ollut intoa lähteä vaeltelemaan vilpoisaan Tukholmaan, joten jäimme heidän toiveestaan laivalle. Nautimme rauhasta ja siitä, että laiva oli ”meidän” päiväsaikaan. Hytti toimi ihanana paikkana levähtää välillä ja minähän käytin tilanteen hyväksi istua nököttämällä parvekkeella, mitäs muuta kuin miljoona vaatekertaa päällä.

Kasvissyöjiä ja suklaan ystäviä hemmotellaan Viking Buffetissa

Paluumatkalla aterioimme Viking Buffetissa. Viking Line on uusinut menuaan myös buffetin puolella, joten minä hihkaisin onnesta kasvissyöjänä. Paljon uutta ja valikoimaa siihen malliin, etten edes jaksanut maistaa kaikkea kasvistarjontaa. Alkuruoat saivat tämän kasvissyöjän hyväksynnän täysin, mutta omaa hölmöyttäni menin täyttämään vatsani jo niistä. Lämpimiä ruokia noukin vain pienesti, enkä itse asiassa ymmärtänyt hakea lisää vaihtoehtoja lautaselle. Valitettavasti juuri osa niistä jäi ottamatta, joita olin eniten menusta etukäteen luettuna himoinnut.


Vielä kasvissushia ja merileväkaviaaria lisukkeiden kanssa nassuun jo täynnä olevaan mahaan ennen illan huipentumaa, suklaalähdettä. Iso virhe!

Ymmärrättehän minua? Suklaaseen dipattuja mansikoita lähdön hetkellä ja iso kasa suklaata merimyymälästä. Juu ja suklaarusinat. Niitä piti ostaa pussi ja käsi kävi pussilla niin viuhaan, että rasitusvamma oli lähellä. Voitte kuvitella, millaisina silmäni kiilsivät ja kuinka paljon tein töitä, etten näyttäisi suorastaan naurettavalta suklaalähteen lähellä. Minä nappasin tikkuun hedelmiä ja vaahtokarkkeja, pyörittelin suklaassa ja nappasin vielä lusikallisen terveellisempää (?) puolukkaista rahkaa lautaselle. Enempää en teille suklaalähteestä kirjoita, sillä ainakin täällä ruudun toisella puolella harmitellaan kirjoittaessa nyt isosti, kun ei ole suklaata lähettyvillä. Paha, paha kokki, joka tuollaisen jälkiruoan on keksinyt.

Tuollaisen ruoan ahtamisen jälkeen olikin melkoisen tuhti olo. Nautimme hieman hytin rauhasta ja me vanhemmat käytimme vielä hieman laivan palveluita. Yksi juoma rauhaisassa Living Roomissa, jossa drinkit tehdään laadukkaammista raaka-aineista ja palvelu on henkilökohtaisempaa. Hieman hyvän musiikin kuuntelua yökerhossa ja nukkumaan vielä edellisiltaa aikaisemmin. Lasten kanssa matkustaessa iltariennot jäivät tosiaan vähäisemmiksi, mutta eiköhän sitä tule otettua takaisin muutaman viikon päästä skumppakamun kanssa Retroristeilyllä.

No, mitäs tykkäsimme reissusta ja hytistä?

Olen hämilläni. En voinut kuvitellakaan, miten suuri merkitys parvekkeellisella hytillä olisikaan tutulla reitillä ja laivalla. Kyseinen hytti toi matkaan niin paljon lisäarvoa ja tavallista luksushyttiä enemmän luksusta, että risteily tuntui aivan uudelta kokemukselta. Mies kehui ja sanoi, että risteilymme oli yksi parhaimmista, ellei jopa paras ruotsinristeily koskaan, juuri tuon hytin ansiosta. Hytin koko ja kunto oli hyvä, joskin ikä näkyi parvekerakenteissa, wc:n ovessa ja parvekkeen oven alaosassa. Käsipyyhekoukut sai haukut, sänky oli unelma, mutta vuodesohva isommille lapsille hieman pieni (120 cm?) ja lapset huomauttivat, että televisio olisi voinut olla isompi. Juu, olisihan sinne hyttiin isompikin töllö tosiaan mahtunut. Ikkunaerkkeri toi lisätilaa mukavasti hyttiin, mutta otti sen valitettavasti parvekkeen puolelta pois. Parvekkeelle mahtui silti ihan hyvin, joten parvekenautinto oli taattu.

Viking Line palkittiin viime kuussa Service Scoren seremoniassa Tukholmassa parhaasta palvelusta Itämerellä. Katselin tiukalla silmällä henkilökuntaa, enkä huomannut kyllä missään leipiintymistä, saatikka saanut huonoa palvelua. Pieni testihetki tulikin yökerhossa, kun baaritiskillä odotellessani vetäisin valitettavasti herneen nenuuni. Pieni nainen, jonkin verran ihmisiä ja sinne joukkoon minä taisin pikkuisena unohtua. Siinä vaiheessa kun baarimestari oli palvellut ohitseni muutamaa ihmistä, rypistyi meikäläisellä otsa ja tulihan sieltä eräälle asiakkaalle pikkuinen kipakka avautuminen tapahtumista.

Ai, sitä ”kahden viivan” univormuun pukeutunutta henkilökunnan miespuolista jäsentä siellä baarissa! Hän taisi huomata avautumiseni ja nappasi heti minut asiakkaakseen. Kohteli reippaasti ja iloisesti, sai kaivettua sanoinkuvainnollisesti herneen nenustani ja minä kävelin tyytyväisenä pois. Taisipa herra muistaa närkästyneen asiakkaansa seuraavallakin kerralla, kun kävin hakemassa piccoloskumpan miehen kanssa jaettavaksi. Sitä reipasta askelta minun suuntaani ja pirteää vastaanottoa oli ihana katsella ja kuunnella. Harmi vaan, ettei baariin ollut enää sen enempää asiaa.

Asiakaspalvelu, ne pienetkin asiat. Asiakkaan huomioiminen yksilönä, eikä pelkkänä kasvottomana massana. Siitä minä tykkään, siitä minä jaksan toitottaa.

Perusristeilyt Ruotsiin on ok. Ei niissä vikaa ole, mutta ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen, kerta kun sanon tämän. Mitäpä jos varaisit paremman hytin, ehkä parvekkeellisenkin? Unohda buffet, aterioi à la cartessa tai vastaavassa, maistele drinkkejä, viinejä tai samppanjaa rauhallisesssa baarissa, haasta henkilökunta suosittelemaan juomaa sinun makuusi. Käytä asiakaspalvelua ystävällisesti ja nauti upgreidaamasi merimatkan lopputuloksesta. Vanha ja tuttu ruotsinristeily voi olla niin paljon enemmän.

Kesä tulee hitaasti jolkottaen. Mitäpä jos pistäisit varaten mukavan risteilyn? Kesäaikaan laivan kokoustiloihinkin pistetään kunnon aktiviteetit lapsille, joten kivaa tekemistä löytyy kaiken ikäisille.

Viking Linen omille sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.