Browsing Tag

perhe-elämä

Eilen lausuin kirosanan: Pakettimatka!

Huoh. Minä olen poikki. Minä olen niin poikki tähän ihanaan Suomen keliin ja siihen, että lomaa ei ole kuin kämäset neljä päivää ja miehen työkuviot pitää meidät koto-Suomessa maaliskuun loppupuolelle saakka. Minä sanoin jo viime lokakuussa, että haluan jonnekin lämpimään talvikuukausina ja mitkäs kuukaudet ne nyt onkaan meneillään?

Kthetraveller
Mazatlán, Meksiko, helmikuu 2016.

Esikoisen lomakysely herätti meidät katsomaan kalenteria tarkemmin, nyt kun koulu- ja työkuviot ovat tarkentuneet, joten avasimme koneet ja rupesimme katsomaan sopivia lentoja tiettyihin kohteisiin. Kuis kävi?

Magens Bay Beach 2

Magens Bay, St. Thomas, lokakuu 2016.

Minulla oli haaveena Bangkok ihan siitä syystä, että siinä kaupungissa yhdistyisi minun toivomani asiat. Isot, kahden makuuhuoneen sviitit 5 tähden hotelleissa kohtuuhintaan, suorat lennot ja lämpö. Olin käyttänyt jo ennen matkapäiväpäätöstä The hotellin valitsemiseen ison ajan ja kaiken piti olla niin kuin varausta vaille valmis, mutta mites kävi? Valitsemaamme ajankohtaan ei onnistu kuin menolento suorana ja paluuta tarjoutuu vain mutkan kautta. Siinä vaiheessa kun lomaa ei ole käytettävissä paljoakaan, tuntuu kerrassaan hölmöltä kuluttaa lomapäiviä matkustamiseen.

54

Bangkok, Thaimaa, heinäkuu 2011.

Siinä se mies sitten rupesi myös laskeskelemaan, että sillä rahalla, joka menisi muutaman päivän visiittiin Bangkokissa, voisi tehdä vaikka risteilyn jossain vaiheessa ja meikäläinen veti otsan kurttuun sen siliän tien. Sitä samaa. Taas. On totta, että risteily on kaikkinensa nappeli tapa lomailla, mutta meikäläiselle Karibian risteilytkin alkaa olla peruskauraa. Vaellellaan päivät ruokaravintoloiden, uima-altaan ja hytin väliä, katsastellaan illalla aluksen ohjelmistoa ja ei kun hytin parvekkeelle meri-ilmaa nuuskuttelemaan ja nukkumaan, kun laiva kyntää merta. Been there, done that yhdeksän kertaa eri kokoisilla laivoilla ja nyt on vain sellainen tunne, että maissakin olisi kiva lomailla välillä.

Cabo San Lucas Lovers Beach

Cabo San Lucas, Meksiko, helmikuu 2016.

No, Bangkok oli siis poissa kuvioista, mutta niin tuntui olevan näköjään Dubaikin suorien lentojen (ei ole) ja hotellien hintojen takia, kun huoneen piti olla iso tai sviitti. Kanariansaaret sun muut oli haussa nou nou, joten Malagaa katsoimme helpon matkan takia. Maaliskuussa emme saisi kuitenkaan hakemiamme asioita kuten lämpöä (lue: kuumuutta) ja uima-altaita, joten mies sitten meni ehdottamaan jotain sellaista, että meikäläiseltä paloi käämit. ”Mitäs, jos siirrettäisiin lomaa huhtikuulle?”

Miraflores Beach & Country Club

Mijas, Espanja, heinäkuu 2016.

Whattaah! Mikä talvikuukausi huhtikuu on? Eikös idea ollut nimenomaan lähteä tätä kylmää ilmaa ja lunta/loskaa pakoon? Meikäläinen yritti ottaa hernettä ulos nenästä, mutta se tuntui kaivautuvan isommin nenään ja sitten minä pamautin sellaiset sanat, että mieheltä meni vichy melkein väärään kurkkuun ja silmät levähti isosti auki.

Tulipa esikoinenkin kauhuissaan yläkerrasta alas ja katsoi meitä epäuskoisena.

”Se on saakeli semmoinen juttu nyt, että jos tää tämmöiseksi säätämiseksi menee aina, niin ensi vuonna varaamme sitten pakettimatkan! Loppuu tää touhu.”

Tiesin itsekin, ettei perheemme kykene, eikä pysty sitten millään taipumaan pakettimatkaan, joten tuo lausahdus oli pahinta ever, mitä pystyin heittämään suutuspäissäni ilmoille.

Miehen oli ihan pakko tarkistaa, olinko tosissani ja tilanne rauhoittui, kun vakuuttelin, ettei perheemme päätyisi pakettimatkalle. Koskaan.

Finnair Airbus A321

Joku kone, jossain ja joskus.

Tässä sitä sitten ollaan. Saas nähdä, päädymmekö minnekään lämpimään tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Pahalle näyttää. Voi pieni ihminen kuulkaas olla voipunut, sillä lomien metsästäminen on rankkaa.

On se vaan niin väärin, että työt ja koulu määrittelevät, milloin voi matkustaa. Taidan pistää muutaman lottorivin vetämään.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten. 

Joulu(mattomuus)kuulumisia

No helouta vaan. Tässä  on taas pukattu siihen malliin reissukuulumisia, että pistetääns niitä perinteisiä kuulumisia tähän väliin.

Tiedättekö mitä? Meikäläiseltä on joulumieli täysin kadoksissa ja tänä vuonna joulu tuli todella pahasti puskista. Ihmettelin viime viikolla, miksi ihmiset olivat lähettäneet meille postikortteja niin ajoissa ja sitten se iski. Olimme missanneet täysin joulukorttien lähettämisen ja lahjoja emme olleet hankkineet vielä yhtään. Että nuin, tervetuloa vaan meidän perheen arkeen, jossa mies on tuskissaan työpaineiden alla, minä yritän toipua kunnon räkätaudista ja, no, kaikki on vaan järkyttävän hujan hajan.

Ulos saatiin yläkerran parvekkeelle jouluvalot. Jee. Toinen tenava halusi huoneeseen yhden jouluvalon. Jee. Alakerrassa on kaksi jouluvaloa. Tuplajee. Ja perään syvä huokaus sekä otsankurtistus.

Lapsille saatiin sentään hankittua jotkut lahjat, tosin he ovat hankituttaneet ja lunastaneet useammat joululahjansa jo ennakkoon. Miehelle minä en ole löytänyt vieläkään lahjaa, mutten edes osaa panikoida asiaa vaikka varmaan pitäisi. Mutta hei, mitä oikeasti hankkia miehelle, jolla on tarpeeksi vaatteita, on käynyt hienot viininmaistajaiset, kokkikoulut, lennellyt simulaattorilla, ollut miesten kauneushoidoissa, muutoinkin hemmoteltavana ja niin pois päin. Mies, jolla on todellakin kaikkea ja joka on saanut kaikkea. Huoh, sanon minä. Eilen sitten rupesin pohtimaan niinkin kallista lahjaa kuin minilomaa jossain. Turha hankkia sitäkään, sillä en voi lyödä mitään kiinni miehen järkyn työtilanteen takia. Hip ja hei. Olen neuvoton. Ja hyi minua, en vain ole näitä aineettoman lahjan hankkijoita.

Anyway, tänään starttaamme kohti Itä-Suomea ja lomaa meillä aikuisilla on tasan yksi päivä ensi viikolla. Äitini paiskii töitä kaikki joulun pyhät ja suoranaisia kökkövuoroja, joten yhteiset jouluhetket on muutoinkin kortilla. Toivottavasti on edes lunta, jotta joulutunnelma tarttuu kaikesta kökköydestään huolimatta. Ei tämä joulu vaan voi näin mennä. Ei.

Kynttilänjalka

Yksi vaivainen kuva teille, rakkaat lukijat. Noilla kynttilänjaloilla on ikää kiitettävästi. Ne kuuluvat maalla vietettävään jouluun ja itse nautin valtavasti siitä, kun saan tuijotella tuikkukynttilän liekin lepatusta kuvioiden välistä. Josko se joulumieli tulisi viimeistään sitten, kun pääsen katsomaan noita kynttilänjalkoja livenä. Oikein hyvää joulua muruset ja ajelkaahan varovasti, te maalle menijät tai etelään tulevat.

P.S.: Pistän muuten piakkoin pystyyn arvonnan, jossa on palkintona liput matkamessuille.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten. 

 

Kuulumisia

Helou helou! Niin se vaan on lähtenyt syksy käyntiin ja meikäläisellä on ollut melkoinen aivolukko menossa, mitä blogiin tulee. Kiirettä on pukannut kiitettävästi ja mies-parallani on tykyttänyt otsasuonta taas sen verran pahasti työkiireiden takia, että ihan pelottaa, milloin hän kuukahtaa kaiken sen stressin takia. Mitäpä tuohon enempää sanomaan, harmittaa ja surettaa vietävästi kun seuraa ihmistä niin läheltä. Olisipa pari valittua sanaa sanottavana nykypäivän työelämästä ihan yleisestikin (ei siis miehen jutuista), mutta suljen sanallisen arkkuni.

Mökillä 2

Anyway, oma henkinen jaksaminen on ollut sellainen sekalainen. Viime syksynä ja keväällä jyllänneet negatiiviset asiat on pikku hiljaa tasoittunut ja meikäläisen kasvoille on palannut ihan itse tuleva hymy. On ollut ihanaan huomata joskus hymyilevänsä ihan itsekseen ilman sen kummempaa syytä ja sehän piristää tätä naista. Väsy on välillä melkoisen kauhia, mutta työstressi on laantunut ja tilalle on tullut ruudun-tuijotusvalvominen. On se vaan kumma, ettei sitä läppäriä saa tarpeeksi ajoissa kiinni illalla, vaan nukkumaan mennään läppärin sammuttamisen jälkeen. Miksi? On ollut nääs melkoisen iso projekti löytää meikäläiselle The mekko!

Mökillä järvimaisema

Myönnän ihan suoraan, että oma henkinen hyvinvointi on tasan tarkkaan kiinni siitä, miten tyytyväinen olen itseeni. Takaraivossa riipii vietävästi jos en ole liikkunut, tunnen itseni plösöksi ja vaatteetkin on mitä on. Minä saan ihmeellistä virtaa ja tyytyväisyyttä itseeni, kun tuunaan itseni nätiksi ja puen päälle jotain sellaista, joka imartelee vartaloani. Silloin näillä vuosikymmenillä tulee taas sellainen tunne, ettei peliä ole vielä menetetty. Kyllä. Vanheneminen sucks, mutta näillä mennään.

Anyway, siitä mekosta sen verran, että joka suuntaan pieni kokoni aiheuttaa sen, ettei vaatekaupoista löydy kovinkaan hyvää vaatevalikoimaa ja minun on turvauduttava nettikauppoihin. Illat meni metsästäessä The mekkoa ja eihän sitä ihan onnistuttu. Toissailtana kuitenkin pistin tilaukseen Zalandolta kaksi tylsänväristä (mustaa) mekkoa, joten saas nähdä ovatko minkään näköisiä ja kokosia kunhan saapuvat postissa. Kiirettä on pukannut tuon tilauksen kanssa, koska mekkoa tarvittaisiin jo tässä kuussa. Se on nimittäin niin, että Karibian risteilyä pukkaisi piakkoin!

Mökillä kanto

Hyi minua, kun en tunne kovinkaan paljoa innostusta ko. reissusta. Juttelin työkaverini kanssa töissä tulevasta reissustani ja eräs keskustelun kuullut vieras henkilö oli aivan ihastuksissaan ja Vau-fiilareilla. Olin suorastani hämmästynyt hänen reaktiostaan, enkä osannut oikein yhtyä hihkumiseen. Meille nuo karibian-risteilijät alkaa olla niin peruskauraa, ettei ne tunnu sen erikoisemmilta kuin astuisi Viikkarin tai Siljan laivoille. Surullista sinänsä, mutta eiköhän meikä innostu kun ollaan taas katselemassa lähtöä Miamista oman hytin parvekkeelta. Jotain uutta reissaamisessamme tällä kertaa kuitenkin on, sillä olemme laivayhtiön ylimmällä kanta-asiakkuustasolla tuolloin. Etuihin kuuluu mm. ilmainen kulissien takainen kierros, joten pääsemme katsastamaan, mitä kaikkea karibianristeilijällä tapahtuu henkilökunnan tiloissa. Eiköhän siitä löydy jotain kerrottavaa teillekin aikanaan, sillä homman on vaan toimittava saumattomasti kun matkustajia on yli 4.200.

Mökillä koivuMökillä puolukkaMökillä sienet

Mitäs muuta? Tätä kirjoittaessa olen kesämökillämme, kuten kuvista näkyy. Yleensä mökki on laitettu talvikuntoon jo aiemmin syksyllä, mutta nyt on aika nauttia syksyn pimenevistä illoista metsän keskellä. Onhan se melkoinen projekti raahautua tänne rankan työviikon jälkeen, mutta joskus on vaan hyvä paeta kaikkea hälinää järven äärelle ja metsän keskelle, pysähtyä kuuntelemaan luonnon hiljaisuutta ja tuntea rakkaiden ihmisten läsnäolo. Mikään tässä maailmassa ei voita hyviä ja rakastavia ihmissuhteita. Niistä saa niin uskomatonta virtaa, että kaikki kiireet ja arjen murheet jää kakkoseksi.

P.S.: Hyvinvoinnista puheen ollen, sain Vermanilta testattavaksi Helein-ravintolisää. Toimiko? Siitä myöhemmin omassa postauksessa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Huoh!

Helou helou! Heitetääns taas meikäläisen tylsät matkajutut olan yli ja avaudutaan klassiset kuulumiset tähän väliin.

Aloitin duunit tosiaan viime viikolla ja eka viikko meni ihan pöllönä asiakirjapinkkoja toljottaessa. Järki ei kulkenut yhtään, illat veny kun uni ei tullut ja olo oli kun pahimmankin jetlagin kourissa. Herkut maistui, sohva oli niin kutsuva ja omatunto soimas siinä samalla kun itsekuria herkkujen suhteen ei ollut yhtään. Kermapeffa indeed ja kyllä vaan voi ihminen kuulkaattes välillä inhota itteään sen takia. Muutama päivä on nyt totuteltu taas jumpparytmiin, mutta totaalisen lomailun jälkeen rääkin aloittaminen ei oikein maistu. Niin juu ja miksi maistuis, sillä en mää kyllä tuntenut olevani lomalla tänä kesänä oikeastaan ollenkaan.

Muottas Muragl Kthetraveller

Siinäpä ainoa kuva meikäläisestä tällä kertaa. Oli tarkoitus nakittaa tuo esikoinen ulos ottamaan meikäläisestä jonkinlainen edustuskuva, mutta ulkona on oikea sontakeli.

Pilkottu loma teki tuhojaan jaksamisen kanssa. Muutama lomapäivä juhannuksen ympärillä, duuniin, viikko lomaa joka huristeltiin kokonaan Alpeilla, taas duuniin ja sitten kaks viikkoa lomaa, jolloin käytiin Pori Jazzeilla ja möllötettiin viikko Espanjassa. Siinäpä ne helteet sitten oli, viikko helteitä Alpeilla ja viikko Espanjassa. Säät oli samantien kökköjä kun tultiin Suomeen, joten se siitä, mulla ei ollut kesää. Piste.

Niin juu ja se Espanja. Siitä tuli semmonen reissu että muistan koko elämäni. Meillä kävi Espanjan loma-asunnolla varkaita ja sehän oli semmonen juttu, että ne kävi kämpässä meidän nukkuessa sieltä. Onneks ei herätty, ties mitä olisivat tehneet meille jos oltas herätty, joten suurta traumaa mulle ei moisesta jäänyt. Oikeastaan ainoa, mikä tilanteessa mietityttää on se, että saakelin pirulainen operoi metrin päästä meidän sängystä, siitä sängystä jossa meikä nukkui lähes nakuna. Yö oli kuuma, joten on siinä varmaan ollut varkaalla näkemistä. Että nuin, selvitellään vielä varkaudesta aiheutuneita kuluja vakuutusyhtiön kanssa, joten kerron koko tarinan aikanaan postauksessa kun selviää, miten korvausten kanssa meni.

Miraflores Beach & Country Club Bedroom

Tuossa sängyssä minäkin nukuin ja tuossa vasemmalla se pirulainen operoi. Onneksi en tosiaan herännyt.

Muistattekos muuten kun viime syksynä avauduin kaikista pahoista asioista postauksissa ”Ei kurjuutta kummempaa, pohdintoja kateudesta” ja ”Mitäs pääkopalleni kuuluu, ihan ihan oikeasti?” . Voi jösses jos voisin kertoa, mitä kaikkea olen joutunut käymään pääkopassani läpi ja miksi, mutta en vain voi.  Nämä kuukauden on mennyt asioiden kanssa vaihtelevasti, on ollut paljon suvantovaiheita, iloakin, mutta olen myös itkenyt ja ollut turta välillä. Asiat on pikkuhiljaa nytkähtänyt eteenpäin, toivon mukaan positiivisesti. Valitettavasti tieto on lisännyt toisenlaista tuskaa, joten ei tässä ole vieläkään saanut pääkopalleen rauhaa. On todella surullista huomata olevansa kykenemätön parantamaan maailmaa, mutta näillä on nyt mentävä. Olen kyllä todella onnellinen siitä, että mulla on mahtava aviomies tukena.

Matkoista sen verran, että kalenteri näyttää melko mukavalle. Näyttäisi siltä, jos mitään pahaa ei tapahdu, että perheemme suuntaa Karibialle vielä tämän vuoden puolella. Kerrottiin lapsillemme matkavarauksesta viime viikolla ja ainoa, mitä he sanoivat oli ”ok”. Taitaapi olla tenavat niin tottuneita matkusteluun, ettei niitä liikuta enää mikään. Sinänsä surullista.

Matkoista pitää osata iloita ja saa hihkua, eiks vaan?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Ne perinteiset juhannuskuulumiset

No helouta vaan. Pikkuloma, kaksi päivää pois töistä, on nyt sitten lusittu ja meikä on takaisin töissä. Minen edes ymmärrä, miksi lomat tuli pilkottua tällä tavalla, mutta niin ne vaan nyt on pilkottu ja näillä mennään.

Huristelin Itä-Suomen suveen Onnibussin kyydillä keskiviikkona töiden jälkeen ja olipahan meikäläiselle melkoisen jännä matka. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen Onnibus-matka ja koko elämäni toinen pitkän matkan bussimatka. Siellä Kampin bussiterminaalisssa meikäläinen seisoi hölmönä ja paasasi puhelimeen elämän vaikeutta bussimatkustamisessa. Vannoin miehelle palaavani takaisin lentomatkustamiseen, sillä kyllä minä osaan lentokentän säännöt mennen tullen, mutta bussiterminaali se vasta kauhujen paikka oli. No, hengissä selvittiin bussireissusta ja Heinolassa rattiin hypännyt, savoa vääntävä bussikuski lämmitti suloisella murteellaan tämän Savossa rakennetun ja Helsingissä syntyneen naisen mieltä. 4,5 tuntia bussissa hintaan 8 euroa, ei nyt ihan huono hinta.

Järvimaisema

Aamuyön näkymiä laiturilta.

Säät suosi oikeastaan kaikkina päivinä, mutta itikat teki mieli noitua jonnekin toiselle planeetalle. Luottolaitteemme, itikka-ansa, teki tenät pari viikkoa ennen juhannusta ja sen törkeän kallis korjaus kesti sen parisen viikkoa. Voitte uskoa ettei sitä rauhassa rakentunutta itikkayhdyskuntaa saatu ihan helpolla kuriin, kun itikka-ansa pääsi takaisin hommiin juhannuksen alla. Sen verran kiitettävään tahtiin sinne laitteen pussukkaan niitä hirviöimijöitä kuitenkin ilmestyi, että ulkona olemisen sietokyky olisi ollut varmasti toista luokkaa, jos laitetta ei olisi ollut.

Juhannus meni totuttuun tapaan. Yltäkylläinen grilliateria, yhdessäoloa, juhannussauna koivuvihdan kera ja se oma kokko, jota mies joutui vahtimaan aamukuuteen. Meikäläiseltä loppui jaksaminen ja huumorintaju joskus kahden jälkeen, joten onneksi miehen isä oli vahtivuorossa mukana. Olihan molemmat miehet hiukkasen ryytyneitä seuraavana aamuna, mutta mitäs menivät rakentamaan kunnon kokon, kikkeliskokkelis.

Grilliruoka

Siinähän sitä, meidän grilliruokaa tänä juhannuksena.

Kuohuviini

Ja ei kun Suomen lippu tankoon tasan klo 18.00 Porilaisten marssin tahtiin ja skumppalasilla kilistäen.

Anyway, kuulumisia olisi kerrottavana vaikka kuinka, mutta duunit pitää meikäläisen melkoisen kiireisenä nämä seuraavat päivät. Jotain söpöä on sentään tiedossa viimeistään viikonloppuna, kun pistän maailmalle tarinan häistämme. Pakkohan sitä on alkaa pikkuhiljaa fiilistelemään ensi viikon hääpäivää, sillä sitä juhlitaan viikon verran Eurooppaa kiertäen. Kiitos siitä miehelleni, joka tykkää ajaa. Ja ajaa. Eipä tähän muuta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.