Browsing Tag

Meksiko

Meksikon risteily: Puerto Vallarta, Majahuitas ja Yelapa

Niin se vaan on, että kaikki lysti loppuu aikanaan. Aina. Jokseenkin kaihoisa fiilis iski, kun laivamme möllötti aamulla risteilymme viimeisessä vierailukohteessa, Puerto Vallartassa.

Mexico flag

Olen jaksanut mainita varmaan useamman kerran helposta elämästä oikeilla risteilylaivoilla ja mainitsen siitä jälleen. Retkipäivinä, sellaisina jolloin laiva on satamassa aikaisin, mikään ei ole mukavampaa kuin tilata aamiainen hyttiin. Mekin tilasimme butlerimme tuomaan aamupalan sviittiimme Puerto Vallartassa, sillä halusimme aloittaa aamun mahdollisimman helposti kaikkien valmistelutohinoiden keskellä.

Norwegian Cruise Line suite breakfast

Öhöm, olisihan sitä pikkuisen voinut katsella ympäri sviittiämme. Meillä oli nimittäin oma espresso/cappuccino-kone ja maidotkin löytyi sviitistämme, mutta me hölmöt tilasimme kahvia ja maitoa. Milk tarkoittaa tilauslistassa ihan oikeaa maitotölkkiä ja fruit compote näköjään noita sokeriliemessä lilluvia persikanpaloja. Ja leipää kannattaa tilata useita annoksia. Nyt tiedämme.

Jotenkin vain Puerto Vallarta nimenä tuntui minusta juuri sellaiselta ”osta osta hyva paita”, paikalta, ettei minulla ollut kovinkaan suuria odotuksia kyseisen kohteen osalta. Meillä oli tässäkin kohteessa retki, joka sisälsi katamaraanimatkan, joten hiukkasen epäilevänä me miehen kanssa talsimme ison porukan kanssa kulkuvälineemme luokse. Onneksi kaikki vaikutti olevan kunnossa katamaraanilla ja viimeistään miehistön asenne sai sulatettua tämänkin naisen ennakkoluulot pois.

Katamaraani

No nyt näyttää jo turvallisemmalta…

Vallarta Adventures crew

Viileätuulisesta ja pomppuisasta merimatkasta huolimatta Vallarta Adventuresin henkilökunta pisti kaikkensa peliin ja hauskuutti meitä matkalla Majahuitasiin. Porukalla riitti tunnelmaa, vaikkei aluksen baari ollutkaan vielä auki turvallisuussyistä. Turvallisuussyistä siksi, että Majahuitasissa meillä retkeilijöillä oli mahdollisuus snorklata ja meloa kirkkaissa vesissä.

Majahuitas 2 MajahuitasMajahuitas snorklaus

Siellä sitä snorkkeliporukkaa on. Vallarta Adventuresin henkilökunta vahti tarkkaan, ettei yli-innokkaat snorklaajat eksyneet liian lähelle rantakivikkoa.

Vallarta Adventures Majahuitas

Tuossa taas odottelee keltaiset kajakit vesille laittoa. Meitä ei oikein innostanut miehen kanssa snorklaaminen kylmässä vedessä, joten päädyimme melomaan merelle.

Edellä mainittujen aktiviteettien jälkeen aluksella tarjottiin melkoisen maittava lounas ja me matkustajat pääsimme nauttimaan open barin tuomista juomamahdollisuuksista. Tarjolla oli alkoholittomien juomien lisäksi olutta, sekä joitain drinkkisekoituksia jotka tuntuivat uppoavan melkoisen ahkeraan monille seuraavan kohteemme, Yelapan jälkeen. Me suomalaiset pääsimme jälleen toteamaan sen tosiasian, ettei se nolokin tapa tanssia näe kansallisuutta, joten eräs amerikkalainen intoutui kiepsahtelemaan ”huipputanssijan elkein” paksun tangon ympärillä pienoisen humalan turvin.

Anyway, vanhassa kalastajakylässä Yelapassa aluksemme joutui ankkuroitumaan merelle ja meidät retkeläiset siirrettiin pienemmillä moottoriveneillä maihin. Meillä oli mahdollisuus joko jäädä rannalle ottamaan aurinkoa, tai patikoida tiettömän kylän yläpäässä sijaitsevalle vesiputoukselle uimaan. Miehen haaveena oli ollut vesiputouksella uinti, joten lähdimme kiipeämään porukan mukana. Vallarta Adventuresin henkilökunta piti meistä hyvää huolta ja paikkasi muutaman loukkaantuneen retkeilijän jalankin mukana olleilla ensiapuvälineillä.

Yelapa 0YelapaYelapa 2Yelapa 3Yelapa 5Yelapa 8Yelapa 7Yelapa 6

Paikallinen kioski?

Pienoisen patikoinnin jälkeen pääsimme vesiputoukselle. Sen äärellä oli pienoinen baari, josta sai virkistäviä, turistihintaisia juomia.

Yelapa WaterfallYelapa waterfall swimming

Uintiretken jälkeen palasimme takaisin katamaraanillemme ja suuntasimme takaisin Puerto Vallartaan. Open barista ei loppunut juoma, ja osa porukasta olikin jo melkoisessa kunnossa palatessamme satamaan.

Norwegian Jewel

Niin lähellä mutta niin kaukana. Luulisi, että laivaan olisi päässyt ihan tuosta vain, mutta meidän piti kiertää kauppakujien kautta ja kahden turvatarkastuksen läpi, ennen kuin pääsimme lähellekään laivaa.

Norwegian Jewel Puerto Vallarta

Welcome back! Virkistäviä pyyheitä, keksejä ja vettä/mehua meille päivästä ryytyneille matkaajille.

Mango Meltdown

Virkistävä drinksu baarista mukaan ja…

NCL Room Service

Iso kasa ruokaa kahdelle nälkäiselle.

NCL suite butler

Ja ah, niitä butlerin tuomia iltaherkkuja lähdön hetkellä!

Siinäpä se, päivämme Puerto Vallartassa. Me nautimme retkijärjestäjämme palveluista tosi paljon, huumoria löytyi mukavasti ja henkilöstö oli todella ystävällistä. Retkellämme olleella muutamalla omatoimimatkailijalla oli kokemusta retkijärjestäjästämme enemmänkin, ja he kehuivat retkijärjestäjäämme vuolaasti. Me risteilymatkustajat maksoimme retkestämme laivayhtiön ekstraa, joten kannattaa käydä katsastamassa tarjonta Vallarta Adventuresin omilta sivuilta, jos haluaa säästää roposia retkestään. Sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

 

Meksikon risteily: Mazatlán ja rantapäivä Isla De La Piedrassa

Mazatlan Port

Huomenta vaan, Mazatlán!

Jo oli taas tällä pikkuprinsessalla kestämistä, kun näimme rantaretkemme ensimmäisen kulkuvälineen odottamassa retkiseuruettamme laivan vieressä. Olin etukäteen kuvitellut pääseväni nauttimaan tasokkaasta katamaraanista, juuri sellaisesta jonka keulassa voi ottaa aurinkoa samppanjaa siemaillen pikkurilli pystyssä. Juu, eihän se meidän katamaraani ollut sellaista nähnytkään.

Ensimmäinen ajatukseni tuohon metallikasaan astuessani oli vain selvitä hengissä ja kuivana merimatkasta, mutta rauhoitin itseni sillä tiedolla, ettei laivayhtiö varmasti ottaisi riskiä pistämällä pahaa aavistamattomat matkustajansa merikelpoisuutensa menettäneelle katamaraanille. Niin että siellä me ihmiset sitten istuimme kiltisti lautan puupenkeillä ja pidimme tiukasti pelastusliivit päällä. Olisihan sitä voinut rauhoittaa olotilaansa ilmaisilla alkoholidrinkeillä, mutta muovimukista tarjottu, mistä lie kaadettu olut tai drinkki ei innostanut kovinkaan monia.

Siinä vaiheessa kun lautan henkilökunta pisti tanssien Macarenan tahtiin ja pyysi mukaansa, päädyimme miehen kanssa olemaan niitä tyypillisiä suomalaisia, jotka eivät tanssi selvin päin tyhjällä tanssilattialla. Muutamat retkiseurueemme jäsenet intoutuivat kuitenkin ja mieleeni tuli se tyypillinen suomalainen alkuillan ravintola, jossa muutamat parhaiten ilojuomaa nauttineet intoutuvat ottamaan tanssilattian haltuun. Myötähäpeää tuntien katselimme moista menoa sen tovin, mitä lautamatkamme kesti.

Macarena

Siinä sitä tanssitaan, peppu pyörii ja me suomalaiset ihmettelemme. Vieläkö tämä tanssi on voimissaan?!

Saavuimme Isla De la Piedran puolelle ja siellä meitä odotti traktori peräkärryn kanssa. Nousimme kyytiin ja aloitimme matkan pitkin hiekkaisia pikkuteitä kohti rantaa. Olisin niin halunnut ottaa kuvia ränsistyneistä rakennuksista, mutta ne olivat sen verran avoimia oikeiden ihmisten koteja, että jätin ottamatta kuvat.

Mazatlan MeksikoMazatlan MeksikoMazatlan MeksikoMazatlan MeksikoMazatlan MeksikoKoira

Aww, on nuo koirat niin lutusia… Sen verran basillikammosia me miehen kanssa ollaan, että katselemme sopivan välimatkan päästä noita suloisia ulkomaan otuksia.

Isla De La Piedran pitkä ranta ja sen äärellä olevat ravintolat ovat paikallisten kaupunkilaisten suosiossa viikonloppuisin ja sesonkiaikoina, mutta muutoin ranta on hyvin rauhallinen, autiokin. Niin myös meillä, sillä ryhmämme sai olla ihan yksinään rannalla lähes koko päivän. Ainoa häiriö rannalla oli oikeastaan ahkerat kaupustelijat, jotka yrittivät myydä kaiken maailman krääsää. Retkeemme kuului mahdollisuus joko ratsastaa hevosella tai matkustaa hevosen vetämällä kärryllä, mutta me keskityimme miehen kanssa auringonottoon. Open bar piti huolen siitä, että nesteytys pysyi kohillaan koko päivän ja kuuluipa epämääräinen lounaskin retken hintaan.

Mexico MazatlanIsla De La Piedra BeachIsla De La Piedra BeachIsla De La Piedra BeachIMG_1882IMG_1887

Oi sitä ihanaa vanhempaa miestä, joka sukkuloi pöytien välillä näppärästi ja piti meistä retkeilijöistä hyvää huolta. Joistakin ihmisistä vain huomaa sen, että he nauttivat työstään. Yritimme metsästää kyseistä henkilöä päivän päätteeksi antaaksemme hänelle tippiä, muttemme enää löytäneet häntä ja niinpä palasimme rahat taskussa laivalle.

Norwegian Jewel crewNorwegian Jewel crew

Laivaa ehostettiin jatkuvasti matkamme aikana niin merellä kuin satamassa ollessakin. Siinä sitä paiskitaan hommia ankkurin tienoilla.

Kolme sanaa päivästämme Mazatlánissa Macarenasta ja epäilyttävästä katamaraanista huolimatta: Hyvän pössiksen päivä. Mikäs siinä oli katsellessa laivan lähtöä satamasta omalta parvekkeeltamme, kun butler oli tuonut jälleen herkkuja meille.

Norwegian Jewel suite perks 5Mazatlan sunset

Se oli sitten siinä. Mazatlán oli taputeltu ja seuraavana päivänä olisi vuorossa viimeinen kohteemme, Lemmenlaiva-sarjastakin tuttu Puerto Vallarta. Liekö lempisarjallani ollut syytä sille, että nimenomaan Puerto Vallarta tuntui kaikkein eniten sydäntäni lämmittävältä kohteelta, jo ennen siellä käymistä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Meksikon risteily: Cabo San Lucas ja valaiden etsintää

Ah, sitä sviittimatkustajan ja laivayhtiön kanta-asiakkaan elämää Meksikon risteilyllämme. Takana oli jo kaksi meripäivää täynnä hemmottelua, kutsuvierasjuhlia ja öistä merenkäyntiä, sillä Tyynimeri ei ollut ollut todellakaan nimensä veroinen. Tekikin oikeastaan ihan hyvää nähdä vihdoin kuivaa maata ja tuntea auringon lämpö iholla, kun saavuimme risteilymme kolmantena päivänä Cabo San Lucasiin.

Miehelläni oli ollut jo pidemmän aikaa haaveena nähdä valaita luonnossa ja niinpä me varasimme ennen risteilyä valasretken laivayhtiön kautta. Minulle olisi riittänyt valaiden etsintään isompi alus mukavuuksin, sillä minua hiukan pelotti se, että iso möllykkä pomppaisi kumiveneen päälle retkellämme. Tottahan toki se oli ennakkokuvitelmissani meikäläinen, joka tuossa tilanteessa olisi vaihtanut hiippakuntaa. Että nuin. Innosta pinkeä mies ja kauhusta kankea vaimo. Tavanomainen combo.

Norwegian Jewel

Laiva saapui Cabo San Lucasiin vasta puolen päivän maissa, joten meillä oli aikaa nauttia parvekkeestamme ennen yhdeltä alkavaa retkeä. Laiva ankkuroitui sopivasti keula aurinkoon päin ja meidän onneksemme laivan suunta aurinkoa kohti pysyi samana koko päivän, joten pystyimme nauttimaan auringosta parvekkeellamme aina auringonlaskuun saakka.

Cabo San Lucas

Siellä niitä tender boateja suhaa merellä. Matkustajien siirtäminen maihin sujui oikein näppärästi laivan omilla pelastusveneillä.

NCL Tender boat

Satamassa meidät retkeilijät jaettiin saman tien eri ryhmiin ja hyvin pian ryhmämme käveli jo kohti kumivenettä, jolla lähdimme huristelemaan merelle. Matkalla valaiden reitille pysähdyimme kuitenkin ihailemaan rantakallioita, joilla majaili upeita lintuja ja järkyttävän pahanhajuisia merileijonia.

Cabo San LucasCabo San Lucas

Sea Lions MexicoSea Lions Mexico

Voi pikkuista vauva-merileijonaa, joka reppana jäi tuon ison patsastelevan möhkäleen jyräämäksi sen noustessa merestä ottamaan sunikkaa. Me kumiveneen naiset saimme äidilliset kohtaukset tilanteessa ja huusimme kauhuissamme tapahtunutta, mutta kyllä pikkuinen vauveli tuntui jäävän jyräyksestä eloon. Hyvä niin.

Cabo San Lucas Ultima piedra Peninsula Baja California

Yksi Cabo San Lucasin tunnetuimmista nähtävyyksistä: El Arco, eroosion muodostamat kalliot.

Cabo San Lucas Lovers Beach

Lovers Beach. Minen kyllä ymmärrä mitä kummaa ja hienoa tuossa pienessä hiekkarannassa oli, mutta ihmisiä siellä kyllä riitti.

Cabo San Lucas bilepaatti

Kuten myös bilepaatilla, jonne iso kasa laivayhtiön turisteja suuntasi nauttimaan open bar-alkoholitarjoilusta.

No, miten se valaiden näkeminen? Veneemme suuntasi vinhaa vauhtia merelle ja minä unohdin pelkoni jäämisestä hyppivän valaan alle, sillä minulla oli tärkeämpääkin tekemistä. 43 kiloinen narukäsi vinhasti pomppivassa kumiveneessä oli sellainen yhtälö, että jouduin tekemään todella töitä pysyäkseni veneen sisällä. Eipä siinä sitten pomppuisan merimatkan jälkeen ajatellut mitään muuta kuin sitä, miten mukavaa oli odotella rauhassa valaiden piipahtamista pinnalla. Että jaa-a, paljon melua tyhjästä sanoisinko.

WhaleWhale watching

Whale tail

Siinäpä se, muutama tuommoinen pyrstö tuli nähtyä. Kyllähän minä pikkuisen hetken mietin sitä, mitä valaat mahtasivat tykätä viidestä merellä pörräävästä kumiveneestä, mutta pian istuin veneessä tuntien suoranaista noloutta. Viisi vikkelää kumivenettä ja yksi kömpelo kolmikerroksinen alus yritti epätoivon vimmalla pysyä pyrstöjen perässä. No, tulipahan tehtyä tuokin reissu.

Parin tunnin merellä olon jälkeen palasimme takaisin Cabo San Lucasiin. Kiertelimme hiukan sataman kaupoissa, mutta ahkera krääsän myynti ja yli-innokkaat kaupustelijat saivat meidät kääntymään pian kohti laituria, jossa Norwegian Cruise Linen virkistäytymispiste oli. Olihan se mahtavaa kävellä katoksen alle, jossa työntekijät odottivat virkistävien kylmien pyyhkeiden, keksien ja veden/mehun kanssa. Oli siinä muutamalla toisen laivayhtiön asiakkaalla pikkaisen kateellisia katseita, kun me Freestyle Cruiserit virkistimme itseämme kuuman päivän päätteeksi.

Ja ihan kiva loppupäivä meille miehen kanssa tulikin. Sunikkaa omalla parvekkeella, butlerin tuomia herkkuja ja lempi jäätelödrinksuni auringon laskiessa. Ei pöllömpää.

Sunset Cabo San Lucas

Illan pimeydessä laivamme nosti ankkurin ja suuntasi hiljalleen kohti Mazatlánia. Lovers Beachin suunnalta kuului diskojumputusta ja ilakoivien ihmisten huutoa, lähtövuoroaan odottavan Carnival Cruise Linen laivan kansilla vilkkui salamavalot. Oli se vaan mahtavaa seilata hiljaa kohti aavaa merta ja uusia seikkailuja. Risteilylaiva. Mikä oiva ja ihana kulkuväline, hotelli, lomaresortti. Parasta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Wihii, Meksikonristeilyn ensikuulumiset!

Norwegian Jewel

Helou helou!!! Tämä naikkonen kotiutui Meksikon risteilyltä eilen ja jösses kun oli lentomatka. Turbulenssi haittasi Atlantin ylitystä ja jouduimme vielä odottelemaan huojuvassa koneessa Heathrown kentän platalla pääsyä portille. On se kumma kun kestin Tyynenmeren myräkät laivalla ilman heikotuksia, mutta huojuva ja pomppiva kone sai meikäläisen niin heikkoon happeen, että oksennuksessa oli pitelemistä. Osasyynä saattoi olla tosin myös suoranainen sontaruoka American Airlinesin koneessa ja veikkaan, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun moisen firman siivillä lennetään. Toinen haukku myös Heathrown kentälle transit-kenttänä, mutta ei nyt muuta lentoliikenteestä tähän väliin.  Kannattaa kuitenkin katsella tulevia postauksia jos British Airwaysin A380 tai American Airlinesin Boeing 777-300er kiinnostaa. Tärkeää asiaa tulee myös erikoisruokavalioisten (diabeetikko/kala-allergikko/kasvissyöjä) eväksistä, joten meikäläisen näppis sauhuaa varmasti tulevaisuudessa.

Jos oli mäkätettävää eräästä lennosta, niin isoja kehuja satelee matkalle muuten. Komea, historiallinen RMS Queen Mary sai tämän naisen huokailemaan ja kaipaamaan entistä enemmän risteilyn glamouria. Olen tainnut jo aiemminkin mainita, että olen ollut varmasti entisessä elämässä aatelinen tai prinsessa, sillä koko kroppa huutaa palvelijoita ja glamoröösiä elämää ympärille. On se vaan rankkaa elellä tätä taviksen elämää tämmöisessä hienohelman kropassa, mutta onneksi pääsee aina välillä irtautumaan tästä perusarjesta.

RMS Queen Mary

Eipä muuten tiedetty, että Queen Maryn sumutorvea huudatetaan useamman kerran päivässä. Onneksi kamera killui tukevasti kaulassa kun töötti tuli.

RMS Queen Mary Promenade deck

Ei pöllömpi kävelykansi.

Kelit ei ihan suosineet matkalla, mutta kyllä me taas saimme NCL:n sviittimatkustajina kaiken sen, josta olimme olleet valmiita maksamaankin. Norwegian Cruise Line hoiti homman nappiin, palvelun taso oli erinomaista ja henkilökunta yhtä hymyä. Mikäs siinä oli vaellellessa ympäri laivaa, nauttiessa omasta isosta keulaparvekkeesta ja butlerin kiikuttamista herkuista.

Norwegian Cruise Line Suite

Welcome to the good life! Tuo Latitudes-taso ei muuten pidä enää paikkaansa, sillä viimeisimmän risteilymme jälkeen napsahdimme Platinum-tasolle. Uuden tason myötä tulee lisää messeviä etuja, joista mieleisin lienee maksuton behind the scenes tour.

Norwegian Jewel Penthouse Suite Balcony

Suoraan suihkusta parvekkeelle nuuskuttelemaan meri-ilmaa. Meikäläisestä viis, mutta jösses mitä keulanäkymiä!

Norwegian Cruise Line Butler

Butlerin tuomia herkkuja. Lasilliset kuohuvaa jouduimme kyllä hakemaan itse, jos halusimme ne ilmaiseksi. Drinkkipaketti oli kätevä, oikeastaan pelottavan kätevä, mutta yksi huono puoli siinä oli: Se ei sisältänyt huonepalvelua (eikä luonnollisesti myöskään minibaaria). Drinkkipakettiin kuuluvien drinkkien hinta oli rajattu, mutta aivan hyvin sillä sai juomaa.

Meksiko näytti meille parhaat puolensa. Oli hyvä, että teimme laivayhtiön retket jokaisessa satamassa, emmekä lähteneet itse seikkailemaan minnekään. Uskon, että kuvamme Meksikosta olisi ollut aivan toinen tuolloin, eikä se kuva olisi ollut mitenkään imarteleva. Nyt Meksiko jäi meille mieleen ystävällisten ja iloisten ihmisten maana, eikä maisematkaan olleet pöllömpiä.

Mazatlánissa vietimme kunnon rantapäivän.

Mazatlan 0Mazatlan 1

Cabo San Lucasissa näimme mm. muutaman valaan.

Cabo San LucasCabo San Lucas Whales

Puerto Vallartan satamassa suuntasimme puolestaan pienoiselle melontaretkelle ja patikoimaan ihastuttavaan Yelapaan.

Yelapa

Yelapan retkeen kuului mahdollisuus käydä uimassa vesiputouksen äärellä. Minä jäin suosiolla ottamaan kuvia, mutta mies sentään uskaltautui pulahtamaan kylmässä vedessä.

Elämyksiä, lepoa, nautintoa ja helppoa elämää, niistä oli Meksikon-risteilymme tehty. Postauksia pukkaa, kunhan selätän vellovan jet lagin. Uusille lukijoille tiedoksi, että kuvia matkamme etenemisestä on nähtävissä Facebook-sivuiltani.

Niin juu ja nolona on todettava, että vajaan vuorokauden me kerkesimme olla koto-Suomessa kun päädyimme Norwegian Cruise Linen nettisivuille katselemaan risteilyjä. Saas nähdä milloin painamme varausnappulaa.