Browsing Tag

Ihka oikeaa elämää

Haaveet kaatuu

No helouta vaan taas. Kun kuuseen kurkotti niin katajaan, tässä tapauksessa Suomeen ja työelämään kapsahti. Minen tiedä miten päin tässä olisi, kun kroppa huutaa ulkomaille ja Miami + Celebrity Equinox on vaan liian kaukana. Niin kuitenkin kävi, että ruvettiin hieman sumplimaan lomia ja mies rupesi pohtimaan toista vaihtoehtoa. Mitäs jos napattaisiin muutama lomapäivä joululomasta pois ja siirrettäisiin Karibian risteilyn eteen? Mehän ollaan aina tehty niin, että lennetty päivä-pari ennen risteilyä Miamiin ja se onkin sitten mennyt jet lagia tasaillessa. Nyt oltaisiin kerrankin hiukkasen aikaa Floridassa ennen risteilyä ja käytäs ajelemassa ”jossain”. Walt Disney World oli ensimmäiseksi mielessä, mutta hinta perheeltämme olisi ollut komiat 900 egee (what the ?!), joten se tais jäädä nyt periaatteestakin listalta pois. Saas nähä, minne päädytään loppupeleissä ja päädytäänkö minnekään, joten minä en sen enempää reissustani pölise. Sen vaan sanon tässä vaiheessa, että kotimaahan jäämme joululomalla ja, no, minä olen hiljaa.

Ok, myönnän. Suomi on talvella upea ja minä olen niitä, jotka todella nauttivat lumesta ja pakkasesta. Me lomailemme joulun aikaan viikon maalla ja jaksan uskoa saavammme nauttia lumisista maisemista, mutta miniloma lumettomalla pääkaupunkiseudulla ei innosta pätkääkään. Meikäläisen luotto valkoisiin joululomiin täällä Etelä-Suomen rannikolla on tasan nolla.

Juu, veronpalautukset tuli ja meni heti seuraavana päivänä, kun maksettiin Karibian risteily pois. Lapsethan ei tiennyt koko lomasta yhtään mitään, mutta esikoinen sattui ohimennen kuulemaan miehen ja minun jutustelut Miamista viime viikonloppuna ja kärähdettiin siitä. Enempää esikoinen ei ymmärtänyt meiltä kaivella, mutta pienempi esitti pienen epäilyksen siitä, että lähdettäisiin Karibian risteilylle NCL:llä. Helppohan siihen oli pokkana sanoa, ettei olla menossa NCL:lle ja vielä taisi mennä juksaus läpi. Meikäläisen nassusta nääs näkee pitkälle palturin puhumisen yrittäminen, joten totuuden puhuminen auttoi kummasti pitämään pokkaa.

Juteltiin tossa eilen miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että taidetaan käydä piipahtamassa tulevalla risteilyllä perheen kanssa samalla rannalla, jossa itsekin kävin muutama viikko sitten. Trunk Bay oli vaan ihana!

Mitäs muuta? Uuden vuoden aattona meillä tulee miehen kanssa 20 vuotta kihlautumisesta. Tarkoitus oli alun perin juhlia kihlapäivää olemalla jossain ulkomailla, mutta hommat muuttui totaalisesti. Tänä vuonna käymme miehen kanssa iltapäivällä syömässä kahdestaan ja menemme teatteriin alkuillasta. Sitten kotio uutta vuotta vastaanottamaan ja siinä kaikki. Huvittavaa, mutta samaan aikaan tätä kirjoittaessa huokailen syvään. Pikkasenhan se ottaa fiilareitten päälle, että lomamatka jonnekin pois jää nyt tekemättä ja vaihtuu muutaman tunnin visiittiin Helsingissä. Vau ja isosti.

Eikä siinä vielä kaikki. Viikkarin Retroristeily, joilla minäkin olen useampana vuonna ollut, meni sivu suun. Kaikessa tohinassa en ollutkaan ensimmäisten joukossa varailemassa risteilyä ja täyttä näytti yhdessä vaiheessa olevan. Jotain hyttejä tuli välillä myyntiin, mutta mukaan oli liitetty pakkovaraus kahdesta buffasta. No, sanotaanko vaan, että ajatus viinihanallisesta buffasta aamulla täynnä ”uuteen nousuun-ihmisiä” ei oikein innostanut ensimmäisessä vaiheessa, joten jäin vielä pohtimaan viitsinkö maksaa matkapaketista, joka ei itseäni miellyttänyt. Miettiminen kostautui, ja maaliskuussa sitten ruikutellaan rannalla ja komiasti. Ei nyt menny ihan Strömsössä taaskaan tämä juttu. Että pistääkö maksasta (= ketuttaako ja pahasti)?. Kyllä.

Skål vaan niille, jotka Radio Novan Retroristeilylle paikkansa saivat lunastettua. Ja tämä kuva tässä on otettu samppanjapiknik-risteilyltä viime kesänä. Jos ja kun pohdit, kannattaako tuollaiseen erikoisohjelmalliseen risteilyyn lähteä ja maksaa siitä tietty hinta, kannattaa lukaista postaus. Saako rahoilleen vastinetta vai ei, se selviää postauksestani täällä.

Juu ja joulu. Kortin korttia ei ole lähetetty. Äiti toivoi tiettyjä juttuja, mutta eihän niitä ole olemassakaan myynnissä. Joululahjoja on siten ostettu tasan nolla ja saman verran on ideoita pääkopassa. Vähän niin kun normimeininki jälleen kerran ja tää toistuu vuodesta toiseen. Onneksi sentään omat teinit tilasi joululahjansa jo ennakkoon, joten he ovat myöskin lahjansa saaneet. Jotain pientä siihen lisäksi ehkä ostetaan, mutta siitä lisää myöhemmin ja saas nähdä, löydetäänkö sinne perille. Anyway, joulu on jo ovella ja se on varmaa, että joulutunnelmaa ei tällä jouluhörhöllä ole tällä hetkellä pätkääkään.

Että nuin, eipä paljoa kurjuutta kummepaa täällä. Flunssaa pukkaa päälle ja perjantaina lähdinkin aiemmin kotiin potemaan kökkäoloa ja niistämään päätä tyhjäksi. Niinhän se aina menee, että tunnollinen työntekijä sairastaa viikonloppuna ja saas nähdä, kuinka pahaksi tämä tästä äityy. Sopivastihan tämäkin osuu juuri sille ajankohdalle, kun pitäisi rahdata sunnuntaina itsensä pirteänä päiväristeilylle. Laiva viipyy satamassa vain 2,5 tuntia, joten laivasta poistumisen ja viimeisen laivaan palaamisajan välillä ei ole paljoa aikaa. Tuona aikana Tallinnassa ei ehdi paljoakaan pyörimään, joten ehkä tällä ryytyneellä olotilalla on parempi, että jään laivalle ja hyttiin Tallinnan päässä. Tärkeintä on nyt saada itsensä kuntoon ennen maalle lähtemistä, koska en halua lähteä viemään minkään sortin tautia ikääntyneille, tietyistä vaivoista kärsiville rakkaille ihmisille. Tottahan toki haluan itsekin olla hyvässä kunnossa ja kirmata lumen keskellä. Siitä kun ei täällä harmaassa, kivisessä kylässä tai sen vieressä pääse nauttimaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

 

Muutama sana nykyisestä Suomesta ja suomalaisista

Hyvää itsenäisyyspäivää (tai itsepäisyyspäivää, niin kuin meidän perheessä sanotaan) kaikille! Tämä päivä meidän perheessä on hieman erilainen, sillä linnnanjuhlia tuijottelen ainoastaan minä, mies ei pähise siinä vieressä minun tarvettani tuijotella kättelyä ja juhla-ateriakin loistaa poissaolollaan.

Meidän perheessä on sellainen tapa, että tietyn ikäisenä lapset saavat esittää matkakohdetoiveen Euroopasta. Sitten he pääsevät sinne ”synttärimatkalle” toisen vanhempansa kanssa ja tällä kertaa mies lähti viemään toista lastaan tämän valitsemaansa paikkaan, Lontooseen. Minä puolestani istua tönötän kotona toisen lapsen kanssa ja mitäpä sitä spessumpaa ateriaakaan vääntämään tässä tilanteessa. Ei se silti tarkoita sitä, ettenkö juhlisi pienessä sydämessäni Suomea, maamme itsenäisyyttä ja suomalaisuutta.

Tänä vuonna ja erityisesti muutaman viikon takaisen Karibian risteilyn myötä tutustuin useampaan sydämelliseen suomalaiseen ja se palautti uskoni siihen, että ihka oikeita tuntevia ja muut huomioon ottavia ihmisiä vielä on olemassa. Tämä yhteiskunta on vuosien saatossa muuttunut melkoisesti, ihmisten asenteet ovat jopa kylmentyneet ja no, kaiken sortin raivoakin löytyy. Somessa kiusataan ja haukutaan, eikä kännykameran muistikortti huuda tyhjyyttään, kun jossain tapahtuu kolari, ihmisen kimppuun käydään, joku makaa kuolleena kadulla tai muuta sellaista. Vanhan ajan ”namusedätkin” tuntuu olevan historiaa, kun nykyään nuoria lapsia vikitellään somen kautta. Ei siitä sen enempää, sillä samaa vikittelyä tapahtuu kaiken maalaisten toimesta, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Sen kun vaan jokainen vanhempi muistaisi kotona terottaa jälkipolvelleen, että niitä vähemmän kilttejäkin ihmisiä on ja tietty toiminta johtaa tiettyyn lopputulokseen. ”Namusedät ja -tädit” ovat nykyään toisenlaisia kuin omassa nuoruudessamme.

Työkaverin sanoja lainaten, ”en tiedä miten pärjäisin nuorena nykymaailmassa, sillä 70- ja 80-luvulla kaikki oli helpompaa”. Mitäpä tuohon lisäämään, näillä mennään nykyään ja sen kanssa on elettävä.

Kaikesta edellä mainitusta ja omasta mielestäni hölmöstä politiikasta huolimatta olen ylpeä, kun saan asua Suomessa. Rakastan tapaamme haluta hieman henkilökohtaista tilaa missä liikummekaan ja puhua asiaa jonnin joutavan whatever small talkin sijaan. Kun astun hissiin, sijoittuu jokainen nurkkaan, katselee kattoon tai näytössä vilistävään numeroon. Jos ja kun se suu avataan hississä, on puheenaiheena sää. Eipä sitä voi muuta kuin hymyillä tuollekin tavalle. Suomi ja suomalaiset, miten suloisia me olemmekaan.

Jos ollaan rehellisiä, niin nykyajan menoa katsellessani en oikein tiedä, millainen maa meille on ihmisten muuttuneiden asenteiden ja nuorison myötä muotoutumassa. En kiellä, etteikö se myös hieman pelottaisi. Toivottavasti itsenäisyyspäivä pysäyttää meidät jokaiset miettimään sitä, mitä ihanaa Suomessa, suomalaisuudessa ja kulttuurissamme on ja miksi se on niin tärkeää säilyttää. 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Niin meni matkasuunnitelmat uusiksi ja pikkukuulumisia samalla

Hei! Tulitko sivulleni kenties We Love Cruisesin FB-sivujen kautta ja halusit lukea risteilytunnelmistani? Kyseiseen postaukseen pääset tästä.

Moikka taas. Täällä sitä ollaan oikeastaan täydessä terässä, vaikka onkin oltu vähän hömelöinä tää viikko. Edelliseen postaukseen viitaten rysäytin todellakin itseni kerrasta Suomen aikaan ja se piti huolen siitä, etten tarvinnut mitään väliunia ja illallakin menin nukkumaan melko normaaliin aikaan. Viikonloppuna vedin 11 ja 12 tunnin yöunet, mutta ainoa ongelma viikolla oikeastaan oli vatsani, joka alkoi huutaa ruokaa yhdentoista aikaan illalla. Sen siitä saa, kun veteli laivalla kiitettävään tahtiin aterioita.

Siinäpä kuva yhdestä kevyestä ateriastani. Celebrity Equinoxin Aqua Spa Cafe oli meikäläisen suosiossa kevyiden annosten ja smoothiejuomien myötä mutta… Pakkohan sitä oli käydä hakemassa jotain ekstraa vielä buffan puolelta. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Bye bye Australia ja helouta vaan joku muu!

Anyway, minähän hiukkasen paljastin, että meillä oli suunnitelmissa lähteä Australiaan Aussikamu D:n luokse ja suunnitelmat olikin melko pitkällä. Miehen työ antaa periksi pitkän loman, mutta paine loman molemmin puolin on järkyttävä. Ruvettiin miettimään ihan järjellä koko juttua ja ymmärrettiin, että melkoisen rankka reissu ja loman jälkiaika meille ja erityisesti miehelle tulisi. Varsinaista olemista Australiassa olisi tullut about viikko ja kun siihen olisi lisätty vuorokauden matkustaminen suuntaansa, jet lag, hieman hankalat liikkumiset ja todellakin tuo rysäys työntäyteiseen arkeen heti loman jälkeen, niin ajatus ”minilomasta” Australiassa jäi. Aussikamu D ei sieltä muuta pois, joten pääsemme sinne varmasti paremmalla ajalla.

No, mitäs sitten tilalle? Me haluamme käydä jossain joululomallamme ja päädyttiin kattelemaan sitten lähempää jotain lomailupaikkaa. Mediassa olevasta kampanjoinnista huolimatta emme mene talvisaikaan Espanjan aurinkorannikolle (sori vaan kaikki Fugea hehkuttavat, siellä vaan ei saa talvella rahoilleen vastinetta eli uima-allasta, biitsiä kera kuumana porottavan auringon), joten suunnitelmissa on piipahtaa lähellä tai kaukana jossain Euroopan kaupungissa, tutustua muutamaan nähtävyyteen ja majoittua hotellissa, jossa on sisäuima-allas. Ottaa iisisti ja levätä samaan malliin kuin muutama vuosi sitten Dubaissa. Sanomattakin selvää, että kuviot on totaalisesti auki ja saas nähdä, minne nokka vie. Toivottavasti jonnekin, sillä vaikka me rakastammekin omaa pikku kotiamme, loma tuntuu enemmän lomalta jossain hotellissa kuin omassa kodissa sohvalla maatuen.

Tässä vaiheessa ainoa matka joulukuulle on superedullinen päiväristeily Viking XPRS:llä. Päiväristeily, hytti ja autopaikka koko perheellemme (4 henkilöä) kustansi vaivaiset 21 euroa. Ei huono, sanon minä.

Joulukuu yllätti jälleen

Juu, joulukuu tuli kuin varkain. Taas. Viime vuonna ihmettelin postilaatikkoon kolahtaneita joulukortteja ja tänä vuonna unohdin melkein ostaa tavaksi muodostuneen suklaakalenterin itselleni. Onneksi tuo minun oma kultani pelasti minut mielipahalta ja joulun odotus onnistuu taas eri tavalla, kun voi aloittaa aamunsa pikkuisella luukun takaa tulevalla suklaapalalla. Noloahan se on myöntää, ettei joulutunnelma tule 45-vuotiaalle naiselle samaan tapaan ilman suklaakalenteria mutta hei, tämmönen mää oon. Eipä ole tarvetta esittää mitään muuta.

Celebrity Cruisesin risteilyn postauksia saatte hieman odotella, sillä julkaisen postauksia hieman lähempänä matkamessuja. Tulen puhumaan risteilemisestä Celebrity Cruisesilla tammikuun Matkamessuilla, joten ajoitan luonnollisestikin julkaisuni lähemmäs messuja. Vastailen kuitenkin mielelläni kysymyksiinne sitä ennenkin, joten paas pistäen kommenttia tai viestiä osoitteeseen [email protected], mikäli kokemukseni Celebrity Cruisesista, Celebrity Equinoxista tai We Love Cruisesista kiinnostaa.

Ihanaa sunnuntaita muruset!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Alle kolme viikkoa Karibian risteilyyn ja ihka oikeita kuulumisia

Well helou helou! Ei tästä ihan pelkkää risteilyblogia kuulkaattes ole tulossa, vaikka tuo minun postauslistani melkoisen laivapainotteinen onkin. Sen siitä saa, kun perheemme tuppaa painumaan merille lomailemaan keskivertoa useammin. Vuodenvaihteen kuviot on vielä pahasti auki mutta lupaan, että ulkomaan kamaralla me möllötämme seuraavalla perhelomalla. Sitä ainakin kovasti toivon.


En minä kiellä sitä, etteikö Australia olisi haaveena/tähtäimessä vielä tämän vuoden puolella. Kaikki vaan riippuu niin isoista ja meistä riippumattomista asioista, ettemme vieläkään tiedä, onko reissu Ausseihin tänä vuonna tai ensi vuoden alkupuolella mahdollista. Aussikamu D:kin on muuttanut toisaalle, joten rannalle on matkaa julkisilla melkein tunti. Vähän jänskättää, millainen lomastamme tulisi, jos Ausseihin saakka päästäisiin.

Karibian risteily lähenee!

Juu, se Karibian risteily Celebrityllä koittaa vajaan kolmen viikon päästä ja olenhan minä hiukkasen hakusessa. Kyseessä on elämäni ensimmäinen ns. yksinmatka, sillä mieheni ei pystynyt osallistumaan töidensä takia kyseiselle risteilylle. Onhan se hiukkasen hämillistä myöntää, että minä, 45-vuotias nainen, en ole eläissäni matkustanut yksin vaan olen liikkunut aina jossain porukassa. Tällä kertaa kuitenkin lennän yksin Miamiin, rahtaan ypöyksin luuni hotelliin yhdeksi yöksi ja sieltä vielä yksinäni seuraavana päivänä laivaterminaaliin. Olenko tyytyväinen kohtalooni? En, sillä meikäläisen psyykkestä ei vaan ole yksinmatkaajaksi, piste. Onneksi tapaan muut ryhmäläiset laivaterminaalissa tai viimeistään laivalla, joten siellä olen varmasti rentoutuneempi ja loma voi oikeasti alkaa. Se on nääs niin, että vaikka liikkuisinkin yksin laivalla ja nukun yksinäni hytissä, se tieto, että en ole  niin sanotusti yksin laivalla helpottaa kummasti oloa.


Näin virkistävää juomaa nelisen vuotta sitten Miamista lähtiessä. Kiva oli jakaa lähtötunnelmat oman kullan kanssa, kattella maisemia ja toisiamme. Minä rakastan miestäni aivan valtavasti ja haluan jakaa reissuhetket hänen kanssaan. Se mieheni lämmin katse, silmiin saakka nouseva hymy, ne on niitä minun sydäntä sykähdyttäviä näkymiä. Pahalle tuntuu, ettei noihin hetkiin ole nyt mahdollisuutta seuraavalla matkalla.

Risteilyn läheneminen ei ole oikein iskenyt vielä tajuntaan. Online check-in on tehty, liput ja laput on jo ainakin pdf:nä koneella ja vaatepaniikki on melkoinen. Kattelin tuossa Instafeediä ja ymmärsin laivalla olevan sellaisen bileillan, jolloin porukka pukeutuu valkoiseen. Pakkohan sitä oli kiireellä ruveta metsästämään valkoisia vaatteita ja melkoinen ongelma meikkikselle siitäkin taas tuli. Minua miellyttäneet vaatteet lähtivät 300 eurosta ylöspäin ja eipä yhden illan takia innostanut moista rahaa ensimmäisenä yhteen hameeseen pistää. Pikkuisen edullisempi hamonen tuskaisen etsinnän jälkeen taisi löytyä, mutta sen sopivuus selviää aikanaan kun Zalandon paketti saapuu. Sen vaan sanon, että useampia satasia yks vaivanen risteily on vaatteiden sun muiden oheistuotteiden myötä imenyt ja tukkakin pitää vielä laittaa yli satasella kuntoon ennen matkaa. On se vaan välillä kiva olla nainen. Not.

Anyway, retkiä pitäis kattella varmaan sillä silmällä, mutta minen ole saanut sitä aikaiseksi. Kocostarin kuorintasukat ostin sentään Gabriellalta viime viikonloppuna ja tungin ne jalkaan keskiviikkona. Sanotaanko vaan, että seuraavana päivänä kirosin päätöstäni koska jalkapohjissa tuntui siltä, kuin ne olisivat olleet puutumassa. Nyt tuota tunnetta ei enää ole mutta saas nähdä, onko kuorintasukista meikäläisen jaloille hyötyä ja pysyykö jalkaterät nilkassa kiinni. Nyt nuo jalkapohjat näyttävät melko säälittäviltä tapauksilta.

Sokerikoukussa vai ei?

Juu, kovasti täällä yritetään siirtyä takaisin terveelliseen ruokavalioon ja ajoittain olenkin ollut tyytyväinen ruokalautaseeni. Avokadoja, pähkinöitä, hedelmiä ja niin pois päin on mennyt melko mukava määrä, mutta perjantaina kävelin naama muikeana 145 gramman irtokarkkipussin kanssa ulos paikallisesta Äässistä (S-Market meidän perheessä). Mites siinä nyt niin kävi, kun ennen meikkiksen lauantaipussi on painanut 80 grammaa? Pirskatin täydet karkkilaarit ja muutama uusi karkkilaji. Piti ottaa muutama karkki jokaista nimeäni huutavaa karkkia ja siitä se 145 grammaa sitten nopeasti tuli. Ei näin.

Juu ja kuvaakaan en kerinnyt ostoksestani ottaa, sillä se möllöttää masussa vimosta karkkia myöten. Jaoin sentään kahdelle päivälle saaliini, ettei ihan hirveää överiä tullut.

Yllä kuva leivoksesta, jonka ostin Bangokissa viime keväänä. Sen siitä saa, kun hotellimme (esittely ja suositus tässä) yhteydessä oli aivan mieletön ostoskeskus. Mitä sitä tuommosta herkkua kauppaan jättämään. Eikä ollut muuten ollut ainoa herkku, joka tarttui kaupasta mukaan. Hyi minua.

Tylsääkin tylsempi arki

Kotona ei ole tapahtunut oikeastaan yhtikäs mitään ja elämäni kohokohta on ollut tyyliin Harryn ja Meghanin kiertomatkan seuraaminen Instassa. Tyypillinen koti-työ-kauppa kuvio on taasen menossa ja arki rullaa tavalliseen tapaan, joten turha sitä on ollut sitä samaa vanhaa päivitellä Instastoriesiinkaan. Viinimessuillekaan oli turha mennä pyörähtämään, sillä mies on ollut hoitamassa vanhempiensa asioita tämän viikonlopun toisaalla ja minä olen ollut ”lastenvahtina” täällä kotona. Kyllähän nuo teinit pärjää, mutta olis ollut jotekin hölmöä käydä viinimessuilla maistelemassa ihania juomia. Olis saattanut käydä samalla tavalla kuin Äässin karkkilaarinkin kanssa, eikä se olis ollut ihan viisaimmasta päästä se.

Pstt, olenko ainoa, joka on hurahtanut Harryn ja Meghanin seuraamiseen Instassa? Mun mielestä Meghanin asut on ollut kerrassaan upeita ja on ne vaan niin suloinen pari!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Ihana mentaalinen lepoloma ja pikkuisen gaalatunnelmia

Helou muruset! Juu, hiljaa ollaan oltu, mutta melkoisen matkaton syksy on aiheuttanut sen, ettei ole ollut oikeastaan mitään kerrottavaa matkablogin puolella. Kotonakaan ei ole tapahtunut yhtikäs mitään, joten on ollut kerrassaan turha kertoa 5.20 aamuherätyksistä, perustyöpäivistä ja työmatkoista neljällä kulkuvälineellä suuntaansa. Tasapaksu elämä lienee ne ainoat ja oikeat sanat, joilla kuvata tämän hetkistä meininkiä täällä puolen ruutua. Vois kuitenkin sanoa, että olen nauttinut valtavasti tasapaksusta elämästäni, ihan oikeesti. Kodissa olen pakollisten toimien jälkeen kääriytynyt sohvan nurkkaan torkkupeiton alle ja katsellut Netflixiä tai jotain muuta. On tuntunut turhalta piipahtaa blogin puolella siinä tilanteessa tai edes päivitellä pikakuulumisia Faceen. Mentaalista lepolomaa tää siis on ollut, ja on tehnyt hyvää. Ehkä pienessä matkattomuudessa onkin omat puolensa.

Anyway, onhan tässä tulossa muutama reissu ja hyvä niin. Syyslomalla suunnataan tutun Karibian sijasta tällä kertaa ihan näille lähivesille, kun teemme ruotsinristeilyn Viikkarin Gabriellalla. Tällä prinsessalla on pikkuisen enemmän totuttelemista reissuun, sillä ikkunallisen hytin sijaan reissaamme perheen kanssa sisähytissä. Me olemme perheenä nautiskelevaista sorttia ja hytillä on aina merimatkoilla iso merkitys, sillä vietämme siellä yleisimmin melko paljon aikaa, joten tuo ikkunan puuttuminen suorastaan karmii tämän naisen selkäpiitä tässä vaiheessa. Sen vaan sanon, että toivottavasti keulakamera toimii laivalla ja pääsee kattelemaan televisiosta merimaisemia edes valoisaan aikaan.

Peukku merinäkymille.

Että nuin. Oishan sitä toki voinut reissata A-luokan hytissä ja nauttia merimaisemista, mutta tällä kertaa hytin isompi koko ja Comfort-luokan sänky vei voiton ikkunasta, vaikka ahistaa ja pahasti jo nyt. Ensimmäisen kerran siis menee testiin Gabriellan B4F-hytti, joten arvostelu ja esittely tulee sitten aikanaan blogin puolelle.

Ai niin juu, onhan tuossa näillä näkymin tulossa eräs toinen erityisen mukava reissu marraskuussa, jos kaikki menee hyvin. Palailen siihen matkaan hiukkasen myöhemmin, kun postiluukusta kolahtaa jotain mustaa valkoisella. Jännän äärellä siis ollaan, mutta äärettömän onnellinen matkasta olen jo nyt.

Mitäs muuta? Kävin perjantaina pyörähtämässä Finnish Travel Galassa ja kivaa oli, vaikkakin jatkot jäi julkisten kulkuneuvojen takia juhlimatta. Mukana juhlahumussa Rantapallon kutsumana oli myös suloinen Pöndekengissä-blogin Mira, jonka kanssa ei aika kyllä käy pitkäksi. Ajateltiin mennä Miran kanssa lasillisille Casa Largoon, mutta käännyttiin pian pois, kun tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Suunnistettiin sitten viinilasillille Leonardo Bar & Ristoranteen ja ihan vakuuttunut minä en paikasta ollut, sillä palvelun saamisessa oli pienoisia ongelmia. Lasillisille ei ko. ravintolaan omasta mielestäni kannatakaan suunnistaa, joskin ruokailun suhteen rafla on täysi mysteeri.

Anyway, viinilasillisen jälkeen suunnistettiin Helsingin Clarionissa pidettävään gaalaan ja ilta oli oikein mukava. Hyvää ruokaa, ihana Rantapallon porukka ja muutoinkin rento tunnelma. Palkintoja ropisi mm. Rantapallolle (vuoden matkailuvaikuttaja), Viking Linen Viking Gracen roottoripurjeelle (vuoden vastuullinen matkailuteko) ja risteilyjä myyvälle We Love Cruises Oy:lle (vuoden matkailuyritys), eikä palkinnot olisi voineet oikeampiin osoitteisiin mennä. Clarion Helsinki oli juhlapaikkana oikein oiva, henkilökunta ystävällistä ja hymyileväistä, mutta pikkuinen otsanrypistys meikäläiselle kyllä Unisex-vessoista tuli. Plussaa siitä, että WC-kopeissa on peseytymispiste ja peili, mutta kyllä vaan lattialla olleet tahmean näköiset läntit wc-pöntön tienoilla sattui tämän naisen sieluun. Oishan se kiva, jos jotkut vessat voisi osoittaa vain naisille. Semmossiin en kuitenkaan itse juhlailtana törmännyt.

Mites se meikäläisen illan jatko? Harvoin/ei ollenkaan liikkuvat julkiset ja useampi kuin kaksi lasia viiniä. Hyppäsin miehen ehdottamaan junaan ja matkasin pysäkille, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Hyppäsin junasta oikealla pysäkillä, mutta jotenkin mielsin sen toiseksi pysäkiksi viinilasillisten jälkeen ja kävelin tuttuun tapaan tietystä kohtaa asemalta pois. Iso virhe. Mies autossa paikassa X, minä paikassa Y ja toisiamme emme ihan heti löytäneet. Sanailuksihan se meni, kun miehen mielestä minä olen ko. juna-asemalle tullut monasti ja kielsin ja kiellän edelleen moisen täysin. Pikkuisen jäätävät tunnelmat loppumatkan autossa, mutta kotiovella jo naurettiin ja kunnolla.

Ollaan me vaan suloinen pari. Kaksi niin samanmoista skorpparia. Ei käy elämä pitkäksi, vaikka tasapaksua tämä meidän arki onkin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.