Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

lentoyhtiöt

Turkish Airlines kokemuksia HEL-SEZ ja vaihdosta Istanbulissa

*Yhteistyössä Rantapallo ja Turkish Airlines

3 tuntia 25 minuuttia Helsingistä Istanbuliin ja 8 tuntia 15 minuuttia Istanbulista Seychelleille, siihen väliin 3 tunnin 15 minuutin mittainen pysähdys Istanbulissa. Perjantaisen työpäivän päätteeksi jätimme taaksemme pääkaupunkiseudun kökkökelit ja edessä odotti trooppisen kuuma, täydellinen paratiisi seuraavana aamupäivänä. Alle 15 tuntia matkustamista Helsingistä lemmenlomallemme Seychelleille yhden vaihdon kera ja Turkish Airlines vei varmasti perille, mutta millä tavalla?

Psst, muistathan pitää lentolipun viivakoodit ym. piilossa jakaessasi kivaa lomakuvaa lentolipustasi. Meikä otti varman päälle oman kuvansa kanssa.

Vaihto Istanbulin kentällä

Lento Helsingistä Istanbuliin sujui leppoisissa merkeissä (oma kokemuksemme lennosta ja lipun hintaan kuuluvista eduista voit lukea täältä) ja vaihto Istanbulissa sujui sinänsä hyvin. Tietoa portista jouduimme odottelemaan iltamyöhäsellä jonkin aikaa, mutta sen jälkeen pystyimme siirtymään oman porttimme läheisyyteen. Loungea emme mennessä käyttäneet, joten hieman yli tunti tuli maleksittua portin lähettyvillä. Porukka oli melkoisen unista, me mukaan lukien, ja ainoa minut hereillä pitänyt juttu oli oikeastaan pienesti elämäänsä kyllästyneen näköinen lentokentän siivooja, jonka touhuja tuli tovi katseltua. Ei kyllä käynyt naista kateeksi, sillä edelliset matkustajat olivat saaneet porttialueen melko sotkuiseen kuntoon eikä siivoojan imurikaan ollut ehkä siitä parhaimmasta päästä.

Täytyy kyllä sanoa, että Turkish Airlinesille ropisi mieheltä ja minulta pisteitä matkustajien siirtämisestä koneeseen. Matkustajat jaoteltiin omiin jonoihinsa lippuihin tulostetun kirjaimen mukaan ja niissä aitojen erottelemissa jonoissa odoteltiin sitten kiltisti omaa vuoroa. Siirtyminen koneeseen oli hallitumpaa ja sujui mielestämme hyvin.

Koneemme, A330-200


Turkish Airlines lensi pitkän välin A330 -koneella ja meille taisi sattua istuimiltaan hieman vanhemman sisustuksen kone. Minä katselin jo pienen kauhun vallassa istuimiamme siitäkin syystä, että varaustilanteessa näyttämän istuinkartan tyhjän tilan sijaan penkkiemme takana olikin wc. Mielikuvissa siinsi vessajonot ja vajaa selkänojan kallistus, joten yli kahdeksan tunnin lento alkoi tuntua ikuisuudelta jo ennen kuin edes olimme ehtineet nousta Istanbulista.

Että nuin. Siinä minä tönötin istua penkilläni pikkuinen herne nenussa ja päätin testata selkänojan kallistusta sen siliän tien. Penkkihän kallistui kunnolla ihan jo siitäkin syystä, että istuinosa liukui muutamia senttejä eteenpäin säästäen mahdollisesti takana istuvien jalkatilaa. Kun mukaan laskettiin jopa tällaiselle lyhyenlännälle naiselle kerrankin sopivasti pään kohdalle osuva säädettävä niskatuki sekä jännä jalkatuki/-pussukka edellisen istuimen alla tiesin, ettei turistiluokan lento tuntuisikaan niin pitkältä kuin alun perin luulin.

Pienet senttimetrit lentoyhtiölle, mutta suuret senttimetrit matkustajalle. Parhaimmillaan Turkish Airlinesin turistiluokassa penkki liukuu 3,5 cm eteenpäin, jotta selkänojaa kallistava matkustaja ei häiritse takanaolevaa ihan niin paljoa. Se on nääs niin, että kun tuohon lisätään 15 cm:n lepoasento selkänojalle, kallistuu selkänoja turistiluokassa yhteensä jopa 18,5 cm. Sen vaan sanoin, että kylläpä tuntui miellyttävälle sellainen lepoasento, varsinkin kun niskatuki osui kohdalleen myös tällä minimittaisella naisella. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Paikoillamme odottaneet tyynyt, kuulokkeet ja peitto saivat kavereikseen henkilökohtaiset virkistyspaketit lennon alussa. Minähän kattelin silmät ymmyrkäisenä komeasta satiinipussukasta ulos pulpahtavia tavaroita. Tossut, liukuestesukat, korvatulpat, huulirasva, hammasharja ja -tahna sekä silmälaput ilahdutti tätä naista sen verran, että olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Tossut lipsahti heti jalkaan ja jalat tossuineen omaan jalkapussukkaan edessä olevan penkin alle. Ultimaattinen matkustusmukavuus verrattuna siihen, miten turistissa voi huonoimmillaan matkustaa.

Lämmin illallinen oli sama kuin Helsinki-Istanbul -välillä, mutta nähtävästi tuoreempaa Helsingin päästä tulleeseen verrattuna. Iloksemme huomasimme, että tälläkin välillä erikoisruoka-annoksista ei pidetty hirveää haloota ja ne tulivat aivan samaan aikaan kuin muidenkin annokset.  Myös tällä pitkällä lennolla alkoholilliset juomat olivat ilmaisia ja molemmat valkoviinit tulikin maistettua. Mies otti jälkkäriksi vielä drinkin, mutta sitten keskityimmekin monipuoliseen, hyvään viihteeseen ja nukkumiseen.

Paluulennon (SEZ-IST) lacto-ovo kasvissyöjän illallinen. Tiesikös muuten, että Turkish Airlinesilla on tarjota 19 erilaista vaihtoehtoa erikoisruokavalioisille ja nuokin ateriat ovat maksuttomia jopa Euroopan sisäisillä lennoilla? Myös vauvat on lasten lisäksi huomioitu annosvaihtoehdoissa, mikä on mielestäni hienoa. Listaa erikoisaterioista pääset katselemaan suoraan tästä.

Lacto-ovo kasvissyöjän aamupala.

Paluun pikku ongelmat ja kokemuksia Primeclass CIP Loungesta (Diners Club -lounge)

Mites paluu? Pienoista paniikkia kehkeytyi meille Seychellien päässä, kun emme saaneet tehtyä online check-iniä Seychellit-Istanbul välille ollenkaan. Ei auttanut kuin mennä kentälle ja toivoa parasta, mutta onneksi omat paikkamme oli jäljellä. Paluussa kone oli huomattavasti tyhjempi, joten nappasimme miehen kanssa yhden neljän penkin rivin ja nukkuessa molemmille omat neljän penkin rivit, jolloin saimme molemmat melkoisen makoisat yöunet paluussa. Lentohenkilökunta oli kerrasta oppinut paikkasiirtomme ja erikoisannoksemme tuli ongelmitta uusille paikoillemme.

Liekö online check-in ongelmat olleet syynä siihen, ettemme saaneet jatkolennon lippuja Seychellien päässä ja jouduimme menemään Istanbulissa transfer-tiskille hakemaan liput jatkolennollemme. Pidempi tovi tuli seisottua sen jälkeen turvatarkastujonossa, mutta yli neljän tunnin vaihdon takia suunnistimme miehen kanssa turvatarkastuksesta Primeclass CIP Loungeen notkumaan. Minä freesasin hieman itseäni parhaat päivänsä jo nähneissä virkistystiloissa (suihkukin olisi ollut), ja mies taas puolestaan otti pikkuiset puolipystyunet loungen pehmoisalla sohvalla. Tulihan sitä aamuyön tuntien aikana hieman nautittua evästä ja virvokkeitakin, joskaan buffetpöydässä olleet tuotteet eivät olleet ehkä ihan freeseimmästä päästä. Aamulla kokkejakin valui paikalle laittamaan seisovaa pöytää aamupalakuntoon ja tuoretta evästä alkoi tulla niihin aikoihin, kun me teimme lähtöä kohti porttia.

Siinäpä niitä kasvissyöjän tuoreempia eväksiä aamuyön tunteina Primeclass CIP Loungessa. Lounge löytyy lentokentän kansainväliseltä puolelta, Food Courtin alapuolelta. Loungen hinta Diners Club -asiakkaille on 24 euroa, alle 7-vuotiaat pääsevät loungeen ilmaiseksi ja pieni leikkitilakin sieltä löytyy.

Mitäs tykkäsimme pidemmästä lennostamme ja Turkish Airlinesista yleensä?

Vanhemman puoleisten penkkien takia mm. USB-latauspistoke puuttui mielestämme kokonaan (ei löytynyt etsittäessä penkin altakaan/välistä), mikä verotti arvosanaa. Monipuolinen viihde sai kiitosta ja minä (n. 160 cm nainen) tykkäsin valtavasti penkkien kallistuksesta ja pussukkamallisesta jalkatuesta. Isohko mieheni, yli 182 cm, ei kokenut hyötyvänsä jalkatuesta ja viihdepömpelikin tuntui hieman häiritsevän jalkatilassa. Ruoka- ja juomatarjoiluille kiitosta, mutta en kyllä huomannut, että takakeittiössä olisi ollut tarjolla mitään pikkupurtavaa yöllä aterioiden välillä. Palvelu oli lennoillamme hyvää sekä ystävällistä, ja olipa yhdellä stuertilla pilkettä silmäkulmassakin. Naisten (ja miksei miestenkin) iloksi koneessamme oli sekä menossa että paluussa useampikin stuertti, joten silmäniloa oli mukavasti tarjolla.

Veikkaan, että juuri Seychellit-Istanbul -välin online check-in ongelmien takia ei miehelle ole tullut vieläkään pisteitä kanta-asiakastilille kyseiseltä väliltä. Mies yritti hakea niitä netin kautta, mutta valitettavasti nettisivu ei tunnistanut edes koko lentoa. Turkish Airlinesille on nyt laitettu palautelomakkeen kautta pisteiden palautuspyyntö, joten mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, miten asia THY:n päässä hoidetaan. Editoin tätä postausta, kun asia selviää.

Eipä tässä ensimmäistä kertaa olla elämässä kyselemässä pisteiden perään, koska sitä sattuu muissakin kanta-asiakasohjelmissa, joten eipä tuosta voi miinuksia antaa yleiselle mielipiteellemme Turkish Airlinesta. Mielestämme hinta-laatusuhde on Turkish Airlinesilla kohillaan ja lyömättömiä tarjouksia tulee sopivin väliajoin myös business-luokkaan. Turkish Airlines lentää useampaan maahan kuin mikään muu lentoyhtiö, joten kannattaa kurkata, josko täältä Suomen ”laatuluokan” talvesta ja kesästä pääsisi pakenemaan jonnekin lämpimään sopivaan hintaan. Turkish Airlinesin omille sivuille pääset suoraan tästä

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lentoyhtiökokemus: Turkish Airlines HEL-IST-HEL (Economy)

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo*

Myönnän. Minä olen niitä naisia, jotka arvostavat maksuttomasti tarjottua ateriaa niin lyhyillä kuin pitkilläkin lennoilla silloin, kun matkustaa turistiluokassa. Niin ja ah, ne juomat. Se tieto, että viiniä, olutta tai virvokkeita on saatavissa maksuitta samaisella lyhyellä lennolla ja vaikka juomamahdollisuutta ei kovinkaan paljoa käyttäisi, ropisee tältä naiselta lisäpiste lentoyhtiölle sen siliän tien. Juu ja ystävällinen palvelu, sitä pitää olla ja laukkukin pitää saada ilmaiseksi matkaan ja mielellään siten, ettei kilojen kanssa tarvitse säädellä.

Liian hyvää ollakseen totta tänä päivänä, jolloin moni lentoyhtiö tuntuu karsivan tarjonnastaan?

Ei.

Melkoisen innoissanihan minä olin, kun meille tarjoutui tilaisuus lentää Turkish Airlinesin siivin Istanbulin kautta Seychelleille. Minulla tai miehellä ei ollut aikaisempia kokemuksia Turkish Airlines -lentoyhtiöstä, mutta monasti se oli pyörinyt meillä ehdolla juuri kuultujen kehujen takia. Joulukuun alussa me sitten suunnistimmekin lentokentälle odottavin tunnelmin ja annoin täyden hinnan lipustaan maksaneelle miehellenikin käskyn tutkailla palvelua tiukalla silmällä. Mitäs me tykkäsimme?

Jösses sitä kilomäärää matkalaukuille!

Vuosien saatossa sitä on oppinut katselemaan tiukalla silmällä, mitä matkalaukkuunsa on pakannut. Joskus sitä on astellut pelonsekaisin tuntein lähtöselvitystiskille laukkunsa kanssa ja huomannut, että muutama sata grammaa on jäänyt enää puuttumaan laukun maksimipainosta. Jopa tällainen kenkiä ja vaatekertoja rakastava tyttö ilahtuikin valtavasti, kun Turkish Airlines antoi mahdollisuuden pistää useammankin kilon edestä matkatavaraa ruumaan maksuitta. Helsinki-Istanbul-Seychellit välillä maksavien lipun hintaan kuului 2 x 23 kilon laukkua per matkustaja, joten siinä ei tarvinnut paljoa katsella, mitä laukkuunsa heitti.

Helsingin päässä online check-in oli kohtuullisen helppo ja pääsimme vielä vaihtamaan paikkojamme tsekkausta tehdessä. Kentällä pääsimme heti lähtöselvitysautomaatille tulostamaan matkalaukkutagit, jonka jälkeen suunnistimme baggage drop -tiskille. Palvelu oli ystävällistä, mutta aikaa jonossa tuhrautui ihan siitä syystä, että edellä olevilla asiakkailla tuntui kaikilla olevan jotain ongelmia omien matkatavaroiden tai lippujensa kanssa. Että ihan pikku vinkki tähän väliin. Jos se käsimatkatavaran raja on 8 kiloa ja laukkusi painaa keppoisasti sen yli, kannattaa tehdä asialle jotain ennen tiskille saapumista.

Koneemme, A321-200

Lentokoneen sisustus säväytti meitä molempia heti. Tummanharmaa ja punainen oli tyylikäs värikokonaisuus ja penkit olivat mukavat istua. Jokaisella matkustajalla oli oma näyttö ja viihdejärjestelmä toimi heti. Penkkiväli oli normaali, mutta vääntyvät niskatuet jokaisella oli plussaa lyhyelläkin välillä. Lentoemännät tarjosivat maksuitta lehtiä (mm. Helsingin Sanomat ja kotimaiset iltapäivälehdet) ja turvallisuusvideokin tuli katseltua kiinnostuneempana ihan siitä syystä, että nettivideotähti Zach King esiintyi siinä. On se vaan pikkuinen häpeä, kun tavalliset videot eivät vaan jaksa kiinnostaa enää ollenkaan ja nykyään sitä tarvitsee jonkinlaisia sirkushuveja turvallisuusvideoon. Liikaa lennelty?

Kyl vaan se oma telkku ja kiva määrä viihdettä lyhyilläkin lennoilla on ihan kiva juttu. Menossa meillä taisi olla hieman vanhempi konetyyppi tai sisustus, sillä penkeistä puuttui lataus-/USB-pistoke. Paluussa sekin löytyi. Kuulokepistoke oli ns. vanhaa mallia (kahden reiän pistoke), mutta mennessä siinä toimi myös omat kuulokkeet normaalipistokeella. Paluussa puolestaan ei.

Maksuttoman ateriat ja juomat. Parasta.

Sekä mies että minä olimme tilaneet ennakkoon maksuttomat erikoisateriat, minulle kasvissyöjän (lacto-ovo) ja miehelle diabeetikon. Monta kertaa olemme muilla yhtiöillä saaneet annoksemme eri aikaan kuin muut ja odottaneet närkästyneenä pidemmänkin aikaa ruokajuomia toisesta kärrystä, mutta tällä kertaa omat annoksemme annettiin samaan aikaan kuin muidenkin. Ruokajuomaakaan ei tarvinnut odotella ollenkaan, sillä ne tarjoiltiin samaan aikaan kuin ruoka-annoksetkin. Täysi kymppi tuostakin järkeilystä.

Lacto-ovo kasvissyöjän illallinen Helsinki-Istanbul -välillä.

Lacto-ovo kasvissyöjän aamupala Istanbul-Helsinki -välillä.

Mitäs tykkäsimme annoksistamme? Illalliseni oli kaikin puolin maittava, joskin innostuin ottamaan kuvia useammalla kameralla ja lämmin ateria tuntui jäähtyvän siinä kuvaillessa. Aamupalalla annoksen lämpötilassakaan ei ollut tuolloin huomautettavaa. Miehen kana-aterian kana illallisella oli valitettavasti valmiiksi hieman jäähtynyt ja kuiva Hel-Ist välillä (toisin kun sama annos jatkolennolla), mikä rokotti pisteitä pudottaen arvosanan kouluasteikolla 8+.  Siitä tuli kuitenkin kiitosta, että Turkish Airlines oli ottanut diabeetikon aterian tosissaan, eikä annoksesta tarvinnut karsia mitään pois. Diabeetikon aamupala oli puolestaan onnistunut annoskokonaisuus, mutta pieniä lämpötilaongelmia siinä oli kuulemma myös havaittavissa. Kiltti suomalainen pisti maittavan annoksen silti poskeensa mukisematta.

Mites palvelu? Palvelu Helsinki-Istanbul ja Istanbul-Helsinki -välillä oli toimivaa, ystävällistä ja lieviä hymyjäkin tuli, joskaan emme ehtineet lyhyellä lennolla kovinkaan paljoa vaivaamaan henkilökuntaa ihan jo siitäkin syystä, että viihdejärjestelmästä löytyi mukavasti kiinnostavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Kaikkinensa lento oli miellyttävä ja paikkammekin oikein oivat, sillä rivillä 19 ikkunapenkkien takana oli tyhjää tai lentoemännän jumpseat. Siitä johtuen ikkunapaikalla istunut mieheni pystyi surutta kallistamaan selkänojaansa, eikä kukaan luonnollisestikaan myöskään ollut potkiskelemassa selkänojaa.

Voimmeko miehen kanssa suositella Turkish Airlinesia? Kyllä. Arvostelu mannertenvälisestä lennosta Istanbul-Seychellit sekä tarinaa vaihtojen sujumisesta on nyt luettavissa täällä, mutta pakko tähän väliin kuitenkin kehua, että hinta-laatusuhde on Turkish Airlinesilla kohillaan. Lyömättömiä tarjouksia tulee sopivin väliajoin ja vielä kun Turkish Airlines lentää useampaan maahan kuin mikään muu lentoyhtiö, kannattaa tosiaan kurkata mihin hintaan pikkuinen pakomatka Suomen laatuluokan talvesta lähtisi. Turkish Airlinesin omille sivuille pääset suoraan tästä

P.S.: Tähän loppuun en voi olla heittämättä kysymystä siitä, kuinka tärkeää teille on lyhyelläkin lennolla ilmaiset ateriat ja juomat?

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lentoyhtiökokemus: British Airways A380 Upper Deck

BA wing view

Minulla on hieman ristiriitaisia kokemuksia A380 superjumboista, sillä suuren matkustajamääränsä ja kokonsa takia niistä puuttuu tietynlainen ”intiimiys” ja tunnelma, eräänlainen yksityisyyskin. Onhan se kuitenkin ollut aina mahtavaa astua kyseisen lentokonetyypin sisuksiin, joten eipä minua paljoa haitannut miehen ilmoitettua, että menomatkalla Lontoosta Los Angelesiin koneenamme olisi British Airwaysin A380.

Valitessamme istumapaikkoja meille oli miehen kanssa heti selvää, että pyrkisimme saamaan paikat koneen yläkerrasta, jossa olisi rauhallisempaa. Sopivat paikat 81 A ja B löytyivätkin kakkoskerroksen perästä, jossa oli oma pieni neljän penkkirivin osasto (2+4+2 istuinta). Vessaa kyseisen osaston perällä ei ollut ollenkaan, joten häiritsevistä vessajonoista ei ollut yhtään tietoa. Suurta jalankulkuliikennettä ei perän suunnassa myöskään ollut, koska liikkuminen kerrosten välillä oli estetty portilla ainakin portaiden yläpäässä. Paikkojemme sijoittelu oli muutenkin hyvä, sillä istuimet sijaitsivat tarpeeksi kaukana perässä sijaitsevasta keittiöstä, eikä meluhaittaa sen suhteen ollut. Parasta penkeissämme oli kuitenkin ikkunanpuoleisen istuimen syvänlainen lisäsäilytystila, johon mahtui huomattava määrä tavaraa.

BA A380 Upper DeckBA A380 Upper Deck 2BA A380 Upper Deck 3

Sen, minkä kenties voitti tilassa sivusuunnassa, hävisi kyllä jalkatilassa, sillä edessä olevan istuimen alla oli viihdeyksikön virta(?)pömpeli.

BA A 380 pömpeli

Siellä se lepää. Pömpeli.

Olimme tilanneet ennakkoon maksuttomat erikoisateriat, diabeetikon ja kasvissyöjän, ja ruoka oli lentokoneruoaksi ihan maittavaa. Ruokajuomina oli tarjolla alkoholittomien lisäksi puna-/valkoviiniä ja olutta. Tiukoista alkoholeista oli listan mukaan tarjolla Gordon’s giniä, Smirnoff vodkaa, Otard konjakkia sekä Johnie Walker ja Glenlivet Malt viskiä. Tarjoilu pelasi koko lennon ajan.

BA A380 Economy vegetarian dinner

Illallinen. Pahoittelut siitä, ettei ruoka ole esillä.

BA A380 Economy snack

Välipala.

BA A380 Economy lunch

Lounas.

Palvelu oli hyvää, joskaan ei mitään ylitsevuotavaa ja hymyjä tuli valikoidusti. Helposti siis huomasi erityisasiakkaat, joita palveltiin huomattavasti ystävällisemmin.

Lentäisinkö samoilla paikoilla ja yhtiöllä uudelleen? Turistiluokka on turistiluokka, valitettavasti. Istuintilaa on ymmärrettävästi rajallisesti mutta huonomminkin olisi voinut istuinpaikkajaossa käydä, jos olisimme jättäneet laittamatta muutaman euron lisää lippuihin. Peräosassa oleva pieni osasto antoi rauhaa ja kahden hengen paikat mahdollistivat sen, ettei viereen tunkenut ketään ulkopuolista. Säilytystila oli hulppea ja maksuttomat erikoisannokset turistiluokan ruoaksi hyviä. Koneen tarjoamia nappikuulokkeita en testaillut omien vastamelukuulokkeiden takia, muttei viihdekään päässyt kovin suuresti testauksen alle, koska olimme miehen kanssa melkoisen väsyneitä reissaamisesta. Sen kyllä huomasin, että viihde pelasi ns. ovelta ovelle, mikä on harvinaista koneissa. Valikoiduista hymyistä huolimatta, ruoat ja juomat huomioon ottaen, British Airways on ihan ok valinta.

Jos siellä turistiluokan peruspenkeillä on pakko matkustaa, niin voin suositella paikkojamme/kakkoskerroksen perän pientä osastoa. Kuvaa osastostamme ei ole tänne laittaa, sillä osastomme etuosa oli hyvin suosittu hengailupaikka enkä pystynyt välttelemään ihmisiä kuvissa. Alla olevasta Youtube-esittelyssä kuitenkin näkyy pieni pätkä yläkerran paikoistamme, (kohdasta 0:53 eteenpäin). Kannattaa katsastaa oikeastaan koko filmi, sillä businessluokan paikoille tältä naiselta melkoinen haukku.

Niin juu ja tähän loppuun, anteeksi nyt vain, iso haukku myös Lontoon Heathrown kentälle vaihtokenttänä. Voi jösses sitä tattia otsalla, kun lentomme Tukholmasta Lontooseen oli mukavasti myöhässä ja 1,5 tunnin vaihtomme kutistui 40 minuuttiin. Emme löytäneet Lontoon Heathrown kentästä vaihtokenttänä mitään positiivista, sillä terminaalin välit kuljettiin bussilla, koneen vaihdon välillä oli kaksi eri tarkastupistettä, jonot molempiin pisteisiin valtavat ja tarkistuspisteillä henkilökunnalta ei riittänyt ymmärrystä kiireellisimmille asiakkaille. Tai no kyllä sitä sitten löytyi, kun otin naisellisen itkuaseen käyttööni. Sen vain sanon, että jos teille on tarjolla 1,5 tunnin vaihtoa Heathrowlla, miettikää kahteen kertaan. Itse en enää tuollaisella vaihtoajalla Heathrown kautta lennä, jos ollenkaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tämän bloggaajan kokemuksia: Finnair Sky Bistro

Poissa on se aika kun Finnairin lyhyillä lennoilla sai kunnon ruokaa ja ilmainen alkoholi virtasi Euroopan lennoilla turistiluokassakin. Olen nähnyt Finnairin muutokset ja ihmetellyt aikoinani kovasti sitä, miten joillakin lentoyhtiöillä (esim. Lufthansa) alkoholi kuuluu edelleen ilmaisiin tarjottaviin. Alle pari vuotta sitten puolen tunnin mittaisella lennolla Lufthansa Regional tarjosi koneeseen noustessa keksin kouraan ja jopa viiniä/olutta ilmaiseksi yläilmoissa, joten ymmärrän jos joillekin suomalaisille (ei minulle) maksuttoman tarjoilun supistuminen aiheuttaa närkästystä.

Lentoyhtiöt, Finnair mukaan lukien, taistelevat kustannusten kanssa ja jostainhan ne säästöt haettava. Kuinka moni ihminen ei oikeasti pärjää muutamaa tuntia ilman ruokaa, virvoitusjuomaa taikka alkoholia? Syödä voi jo ennen lentomatkaa ja lentomatkan jälkeenkin, joten en kyllä ymmärrä miten kurppaisen (anteeksi nyt vain Finnair) sämpylän putoaminen pois tarjonnasta voi aiheuttaa tunteiden kuumenemista.

Olin positiivisesti yllättynyt aikoinaan, kun Finnair tiedotti uudesta Sky Bistro konseptistaan, mutta pääsin tutustumaan siihen itse vasta viimeisimmällä meno-paluulennolla Madridiin. Takaraivossa jyskytti Riku Rantalan kolumni ”Finnairin lennolle kannattaa ottaa omat eväät ja vesipullo”, eikä odotukseni olleet kovin korkealla kun huomasin istuvani vasta puolessa välissä turistiluokkaa. Madridiin lentäessä palvelu tuntuikin olevan hyvin hidasta, sillä kaksi henkilökuntaan kuulunutta hoiti tarjoiluja etupäässä kun kolmas toi ajoittain tuotteita takaa. En sanoisi tarjoilutapahtumaa kaaokseksi, mutta koin sen jotenkin sellaisena että jotain tarvitsisi tehdä tarjoilutapahtuman nopeuttamiseksi.

Kun sitten vihdoin pitkän odottelun jälkeen oli meidän vuoro tilata, oli ateriat selvästi parempitasoisia kuin mihin turistiluokassa on totuttu. Marimekon kertakäyttöinen pieni pöytäliina aseteltiin pöydälle, mikä toi ateriointiin pienoista luksusta, ja pirteyttä muuten vaaleaan liinaan tuli Marimekon värikkäistä lautasliinoista.

Menomatkalla tilasin Love is in the air -aterian, johon kuului samppanja, juustolautanen ja vaahtokylpyaine yhteishintaan 17 euroa. Enpä minä paljoa vaahtokylpyaineella tehnyt, mutta hinta olisi ollut 20 euroa, jos olisin tilannut pelkän juustolautasen ja samppanjan. Annoksen salaatti oli rapsakkaa, tuoreen oloista ja juustoissa voi harvemmin mennä mönkään. Pienen pientä kritiikkiä annoin kuitenkin leipäpalasille, sillä ne olivat kostuneita eikä suutuntuma ollut paras. Ymmärrän kuitenkin säilöttäessä tuollaisten leipäpalojen keräävän kosteutta, joten eipä siitä kannata enempää huomautella. Vähemmän ymmärrystä annan puolestani samppanjalle kuuluvasta juoma-astiasta, sillä ajoittain samppanja tarjotaan oikeasta lasista (Ultima Thule, käytössä busineksessa) ja joskus taas muovimukista. Itse koen, että samppanjan tarjoamisessa pitäisi olla yhteneväinen käytäntö ja se tulisi tarjota oikeasta lasista. Ei liene suuri asia lastata juomakärryyn muutama oikea lasi, sillä turistiluokassa samppanjaa ei kovin paljoa tilailla.

Mies puolestaan tilasi kana-pastasalaatin (5 euroa), josta ei ole valitettavasti kuvaa. Hän kehui kuitenkin kovasti salaattia ja pystyin kyllä yhtymään kehuihin maistettuani itse kyseistä salaattia.

Paluussa tarjoilu toimi huomattavasti nopeammin, sillä yksi henkilökunnan jäsen aloitti tarjoilun puolesta välistä turistiluokkaa. Matkustajilta oli jo lennon alussa kyselty lämpimien Sky Bistro -annosten tilauksia, jolloin mies intoutui tilaamaan lasagnea (9,50 euroa). Ruokatilauksen yhteydessä lentoemäntä kysyi myös ruokajuomatoiveet, mikä oli hyvä idea, sillä juoman sai ruoan yhteydessä samantien eikä sitä tarvinnut odotella erikseen myöhemmin kohdalle tulevasta tarjoilukärrystä. Tähän huomautuksena vielä se, että sekä Emiratesilla että Lufthansalla kiinnitin aikoinaan huomiota siihen, että erikoisannoksen tilanneet ihmiset joutuivat odottamaan juomiaan huomattavasti myöhemmin saapuneesta juomakärrystä.

Eihän se kovin hienolta näyttänyt kun nenän eteen laitettiin ateria, joka oli vielä paketissaan ja muistutti ulkokuoreltaan mikroateriaa. Sisältä kaivautui sivuilta hiukkasen kärvähtänyt lasagne, mutta maku voitti valmislasagnet mennen tullen. Mies oli jälleen tyytyväinen, vaikkakin rasvaista valkokastiketta oli hänen mielestään liikaa, kun minä puolestani kauhistelin annoksen lilluvaa rasvaa siihen malliin etten viitsinyt edes maistaa sitä. Päädyinkin turvallisesti pieneen kreikkalaiseen salaattiin (5 euroa/140 g), joka maittoi varmasti. Päällisin puolin salaatti oli ihan hyvä, mutta alimmista kerroksista huomasi salaatin olleen jo jonkin aikaa seisoksissa.

Pastalle, lasagnelle ja kreikkalaiselle salaatille otimme kaveriksi eteläafrikkalaisen Whistling Thorn -valkoviinin. Eihän se nyt mikään superhuippu ollut, mutta ajoi asiansa hyvin.

En ole varma oliko henkilökuntaa yksi enemmän paluussa, sillä yhdellä lentoemännällä oli mahdollisuus aloittaa tarjoileminen puolesta välistä turistia. Kone tuntui näyttävän yhtä täydeltä molempiin suuntiin, joten matkustajamäärä ei ainakaan voinut vaikuttaa palvelun nopeuteen paluumatkalla. Espanjalainen henkilökunta oli ystävällistä ja hymyjäkin tuli kiitettävästi tehden lennoista kaikkinensa positiivisen palvelukokemuksen.

Minä liputan Sky Bistron puolesta ja toivon pienesti menuun jotain kivoja kausituotteita. Toivon Sky Bistrolle yleisesti hyvää vastaanottoa, sillä kyllä tuotevalikoima aina kurppaisen sämpylän/leivän voittaa.

Sky Bistroon ja menuun pääset tutustumaan tarkemmin Finnairin sivuilla täällä.

Mites on, onko Sky Bistro mielestäsi hitti vai huti? Pitäisikö Euroopan lentoihin kuulua Sky Bistron sijaan ilmainen ateriointi?

Lentokokemus: Lufthansan Airbus A380 turistiluokka

(Kaikki postauksen kuvat otettu Samsung Galaxy S4 minillä, koska en viitsinyt käyttää lennolla järjestelmäkameraa.)

Lokakuinen Karibian-risteilymme lähti Miamista ja turvauduimme Lufthansan lentoihin, koska Finnairin suorat lennot Miamiin alkavat vasta joulukuussa. Atlantin ylitys tehtiin sujuvasti kaksikerroksisella A380-koneella, ja olihan se aika muhkean näköinen vehje.

Turistiluokan paikkamme eivät olisi voineet onnistuneemmat olla. Ne sijaitsivat koneen etuosassa ja penkkirivejä oli sellaiset 10, jonka jälkeen tulivat koneen wc:t ja keittiö. Täten koneen etuosassa istuvat saivat melko rauhallisen osaston itselleen, sillä taaempana matkustamossa penkkirivejä oli huomattavasti enemmän ennen seuraavaa tilanjakajaa. Koneesta poistuminen oli myös sujuvaa, sillä meidän kymmenrivisestä osastosta pääsi ulos kahdesta eri kohtaa.

Olemme aina nauttineet Lufthansan palvelutasosta, eikä tälläkään kertaa maapalveluista löytynyt mitään huomautettavaa. Lentokoneeseen meno sujui jouhevasti ja nousun jälkeen meille jaettiin lämpimät kosteuspyyhkeet siistiytymiseen / virkistäytymiseen. Yhdeksäntuntiseen lentoon sisältyi lämmin lounas, snacksit lennon aikana ja kevyempi päivällinen (lounas Yhdysvaltojen kellonaikaan). Alkoholilliset (ei samppanja, kuohuviinistä ei ole tietoa) ja alkoholittomat juomat kuuluivat myös matkan hintaan.

Ennen lounasta meille tarjottiin snacksien kanssa juotavaa ja lounaaksi oli kahta eri vaihtoehtoa, kasvispastaa ja tulinen liha-annos, joka oli miehen mielestä jopa hieman liian tulinen. Kahvin kanssa oli mahdollisuus myös aveciin.

Ei kovin kummoinen ateria mielestäni, mutta harvoinpa pastasta kovin mieltäylentävää annosta lentokoneeseen saa. Huomatkaa metalliset aterimet.

Snackseinä en huomannut kyllä mitään muuta kuin samoja suolatikkuja/-keksejä, mutta en ymmärtänyt kysellä mitään muuta lennon aikana. Lensimme keväällä Australiaan Qantasin kyydissä samalla konetyypillä ja tuolloin matkustajille oli tarjolla snackseinä omasta noutopisteestä niin pikkusuolaisia eväksiä, hedelmiä kuin m&m karkkipusseja, joten pisteet siitä Qantasille.

Yhdysvaltoja lähestyttäessä tarjoiltiiin hieman kevyempi lounas ja valitsin jälleen ”kasvisvaihtoehdon” (Mac & Cheese). Metalliset aterimetkin olivat vaihtuneet muovisiin.

Se oli kuulkaattes ensimmäinen ja viimeinen kerta kun minä moista mömmöä syön!

Vaikka matkustamo oli miellyttävä ja rauhallinen juuri tuon nopeasti tulleen tilanjakajan ansiosta, jopa minä, 158 senttinen kukkakeppi, koin penkkivälin jotenkin hieman pienenä. 182-senttinen mieheni yhtyi omalta osaltaan melko paljon samaan näkökantaan, mutta virallisista penkkivälimitoista emme osaa sanoa sen enempää.

Rakas mieheni ja hänen jalkansa malliesimerkkinä.

Viihdelaitteistolle pieni miinus. Eihän lentokoneen penkkien käsinojiin asetetut kaukosäätimet niitä puhtoisimpia varmaankaan ole, mutta nautin paljon enemmän kaukosäätimen kanssa operoimisesta kuin kankeasti toimivan kosketusnäytön naputtelemisesta/hakkaamisesta. Hansan koneessa penkkien käsinojiin asetetut kiinteät kaukosäätimet olivat hyvin pelkistettyjä ja hankalia, joten päädyinkin pian naputtelemaan tuskaisena näyttöä joka tuntui oleva eri mieltä siitä, minne sivuille olinkaan menossa.

Lapsetkin olivat hieman pettyneitä. Yleensä lentomatkan ihanuuksia on ollut se, että omien pelien sijaan voi pelailla lentokoneessa olevia pelejä. Hansan osalta pelit tyssäsivät kyllä aika nopeasti, sillä näytöllä mainittuja mahdollisia pelikonsoleita ei ollut koko koneessa, tai ainakaan turistiluokassa. Plussaa kumminkin maisemakameroista, joita oli tarjolla kolme. Eteen ja alas näyttävät, sekä koneen pyrstökamera josta oli hauska seurata koneen kallistuksia. Laskeutumiset tällä konetyypillä ovat olleet aina hyvin pehmoisia, mistä pidän valtavasti.

Palvelutaso koneessa oli melko normaalia, ei mitään ylitsevuotavaa. Hymyjä tuli jonkin verran, mutta näin suuressa lentokoneessa henkilökunnalla ei ollut aikaa keskittyä asiakkaaseen yhtään. Kokemus jäi melkoiseksi bussimatkaksi, jossa me asiakkaat istuimme kiltisti penkeillämme ja otimme vastaan nopeasti nenän eteen tarjoillut asiat. Voisipa melkein sanoa että pienemmissä koneissa on enemmän tunnelmaa.

Onko teissä lukijoissa A380 koneella lentäneitä? Mikä yhtiö/mikä matkustusluokka? Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia konetyypistä, joten heitelkääs kommentteja.