Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Lentäminen

Hei! olen K, pahemman luokan ilmastorikollinen, maapallon tappaja

Nyt seuraa varoitus. Tämä artikkeli on kirjoitettu kieli poskella ja pilke silmäkulmassa, joten kannattaa lukea se huumorilla. Jos sitä huumoria ei löydy ja herne, luomu taikka ei, sujahtaa helposti nenuliin kun puhutaan lentämisen ympäristövaikutuksista hieman vähättelevään sävyyn, kannattaa tämä sivu sulkea nyt, klik.

 

Että nuin. Ensinnäkin pyydän anteeksi sitä, että pyydän anteeksi. Minua jonkin verran tuntevat tietävät, että minä se viljelen anteeksi sanaa välillä ehkä liikaakin. Semmonen mää vaan oon.

Sitten minä pyydän anteeksi montaa asiaa. Sitä, että avaan suuni asiasta, joka on monen ihmisen huulilla tällä hetkellä, kuuma puheenaihe, isojen syytösten alla. On muotia kertoa, kuinka monta hiilidioksipampulaa taivaalle pörähtää lentäessä paikasta A pisteeseen B ja luvata sitten siihen päälle vähentää lentojaan. Ei, suuta ei saa avata, jos huonoa omaatuntoa omista lennoista ei tulekaan ja on siten asiassa toista mieltä. Paha, superpaha lentokone, sen päästöt ja matkustaminen.

Juu, minä tiedän. Minä tiedän sen, että lentokoneet pistävät taivaalle epätoivottua tavaraa, mutta lennän silti ajoittain ja se on paha juttu. Minä pyydän anteeksi sitä, että siellä koneessa minä istun hymyssä suin lipittelemässä samppanjaa ihka oikeasta lasista, joka painaa enemmän kuin pahvimuki. Painava samppanjapullo ja painava lasi = tuleehan siitä nyt enemmän päästöjä, kun koneessa on painoa hiukkasen enemmän.

Minä pyydän anteeksi sitä, että lennän pitkälle tai lyhemmän matkan päähän ja saatan viipyä kohteessa vain muutamia päiviä, kun sitä lomaa ei ole. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten lensimme kolmeksi yöksi Dubaihin, koska olimme kaikin puolin henkisesti hajalla perhettämme ja lähisukuamme kohdanneiden epämieluisin tapahtumien takia. Me emme kestäneet kylmää, talvista Suomea ja kotimme ympyröitä, joten ilmastorikollisina lensimme lämpimään paikkaan ja otimme ilon irti Conrad Dubain Executive -tason all inclusive palveluista. Me emme pahoina ihmisinä käyttäneet paikallisia ravintoloita, kiitos Executive Loungen, ja ei auta muuta kuin pyytää anteeksi sitä.

Paljoa paremmin emme toimineet viime keväänäkään, kun lensimme Bangkokiin samppanjaa lipittäen ja vietimme vaivaiset neljä yötä huoneistohotellissa. Teimme itse ruokamme, mutta ostimme ne kaupasta, jossa muovipusseja laiteltiin muovin ympäröimille tuotteille hyvin avokätisesti. Hyi meitä, kun emme kieltäytyneet tarjotuista muovipusseista tarpeeksi hanakasti ja hyi meitä, kuin ne muovipussit kotiimme toimme muovinkierrätykseen. Kyllähän niistä nyt muutamat grammat lisää tuli matkalaukun painoon, ja ai että sitä ekstrahiilidioksidipampulaa taivaalla. Minun syy. Anteeksi maapallo. Ja anteeksi, kun sen teille paljastin. Paha paha Kirsi.

Minä pyydän anteeksi sitä, että talvella saatamme paeta alle viikoksi jonnekin kauemmas lämpimään, kun lomapäivät ovat jokseenkin kortilla tai miehen työt ei aina anna myöten pitkiä lomia. Minä pyydän anteeksi sitä, ettemme jää kotiin oleilemaan noiksi muutamaksi päiväksi ja liiku lähimaastossa kävellen, ettei vaan auto tupruttaisi ilmaan niitä pahoja pampuloita. Pahat me, kun emme käy talviaikaan (tai koskaan) kävellen kaupassa, jonne tarpoisi vajaassa puolessa tunnissa suuntaansa. Pahat pahat me, kun lomailemme harvakseeltaan Suomessa, jossa kuitenkin on paljon upeita paikkoja. Kait se vaan on pikkuinen prokkis rahdata luunsa ympäri Suomea, kun julkista liikennettä tupataan karsimaan ja auto alkaa olla välttämättömyys useampaankin paikkaan. Eikä sitä aurinkoa, lämpöä ja palmupuuta vaan löydy talvella näiltä leveysasteilta.

Anteeksi aivan maan kauhiasti siitä, että mieheni ajelee töihin autolla, vaikka julkisillakin pääsisi. Aivan hirveäähän se on, että syynä on elämän helppous, kun töihin ajelee 10-15 minuutissa 45-50 minuutin julkisella köröttelyn sijaan. Vielä kun tuolla autolla joutuu ajelemaan ajoittain ympäri pääkaupunkiseutua töiden takia, niin kyllähän se nyt on paha rikos. Kaiken kukkuraksi muutama eläin on nahkansa automme penkkeihin luovuttanut ja sekin nahka on jollain ilveellä vaaleaksi värjätty. Ja minä nautin penkistäni, joissa pelaa peffanlämmitin ja muutoinkin peffatuntuma on unelma. Anteeksi, kun nautin matkastani autossamme ja ei ne alhaiset päästögrammat tosiaankaan merkkaa mitään, koska hirveät maailmantappajalentomme kumoaa niin kaiken.

Minä pyydän anteeksi sitä, että olen tähän maailmaan kaksi lasta väsännyt maailmaa olemisellaan rasittamaan ja tuhoamaan. Ihan omaa itsekkyyttäni lapset hankin, saadakseni osoittaa rakkautta ihmisen aluille, olla oikeasti onnellinen heidän olemassaolostaan. Mitäpä sillä on mitään väliä, että tarkoituksenani on kasvattaa tähän minä-minä -maailmaan sellaiset lapset, jotka jakavat hyvää ympärilleen ja toivon mukaan tasapainottavat tätä aina vaan kylmemmäksi muuttuvaa yhteiskuntaa. Minä kun olen hölmö uskoessani hyvän vielä voittavan pahan. Mitäpä sillä on väliä, että noista kahdesta lapsestani voi tulla hyviä veronmaksajia, kenties tehdä jotain suurta ja hyvää, mullistavaakin, ja opettaa jälkipolvilleen samaa. Haittaa heistä vaan on näköjään ja vaikka ei olisikaan, niin ei se merkkaa mitään, koska edelleen ne hirveät maailmantappajalentomme kumoaa kaiken.

Ja ai että, se meidän kesämökki. Sitä on pyydettävä anteeksi myös. Menimme sitten rakentamaan niin ison, että sinne mahtuu toistakymmentä ihmistä majoittumaan samanaikaisesti, eikä tiukkaa tee. Minä pyydän anteeksi sitä, että istua tönötän mökkimme terassilla katselemassa luontoa tuntematta syyllisyyden pistoa sydämessä. Kun sytytän erillisen saunamökkimme puukiukaaseen tulen, tuprahtaa taivaalle taas jotain niin pahaa. Juu, että ihan kaksi mökkiä, paha paha minä, eikä sillä tietty ole mitään merkitystä, että jätteet kierrätetään ja vesikin tulee omasta kaivosta. Koska ne meidän lennot.

Juu ja voi pyhät hyssykät sitä ruokailua. Minä pyydän anteeksi sitä, että mieheni vetelee nassu muikeana Chateaubriand-pihviä ja itsekin kasvissyöjänä vetelen kananmunia ja juustoa. Lehmän tissimaidosta tehtyä juustoa, lehmän, joka on saastuttanut maapalloa minkä elämässään vaan on ehtinyt ja maatalouskin on niin paha juttu. Jälleen kerran minulla ei ole yhtään huonoa omaatuntoa, kun vetelen juustotarjottimen juustoja napaani hedelmien ja viinin kera, jotka on toiselta puolelta maapalloa rahdattu pahalla lentokoneella tai vielä pahemmalla rahtilaivalla.

Näin Tallinnan Vegan Restoran V:ssä toissakesänä. Kait minä saan tästä jonkin pluspisteen, saanhan?

Minä pyydän anteeksi sitä, että kahden viikon päästä lennän Miamiin ja lipittelen sitä pirskatin samppanjaa siellä koneessa. Voisihan sitä vaikka mennä ensin laivalla Suomesta jonnekin päin, jatkaa junalla ja kenties laivalla Southamptoniin ja sieltä sitten Atlantin yli New Yorkiin, josta vielä junalla Miamiin. Kyllähän tuo nyt pitäisi tehdä. Koska se lentokone. Mitäpä sillä väliä, että lomaa ei ole ikuisuuksia.

Mitäs muuta? Onhan sekin nyt niin väärin, että olen tavallisissa töissä ja liikun julkisilla tuon matkan. Vaikka puolet matka-ajasta menee junassa istuen ja se lienee vielä ihan ok, niin edelleen ne meidän lennot tuhoaa kaiken.

Sillä ei ole loppujen lopuksi mitään väliä näköjään, että kierrätämme kodin jätteet reippaasti ja minimoimme ruokahävikin. Sillä ei ole väliä, etten heittele roskia luontoon tai minnekään muualle kuin roskikseen ja opetan sen myös lapsilleni. Allakin on vähäpäästöinen auto, mutta mitäpä siitä. Ei sillä ole mitään väliä, että Intiassa on kunnon saastepilvet ja Ganges on yksi iso sontavirta. Mitäpä Venäjän saasteet ja Trumpin touhut, terroristit ja Pohjois-Korean diktaattorin pikku pommit. Nimby niille vaan. Mitäpä niistä, koska MINÄ olen se superpaha maapallon tappaja.

Koska ne lennot. Ja se samppanja.

Pstt. Vaihda vapaalle-blogin Elina kirjoitti hienon postauksen siitä, mitä tapahtuisi, jos lopettaisimme matkustelun. Kannattaa käydä lukaisemassa, jos sitä et ole jo tehnyt. Ko. postaukseen pääset suoraan tästä.

EDIT 25.4.2019: Tämä postaukseni tuntuu edelleen kuumentavan tunteita ja muutaman kommentin olenkin jättänyt hyväksymättä, sillä ne ovat olleet silkkaa aggressiota ja/tai sisältänyt asiattomuuksia. Pointtini tällä kirjoituksella on, että lentämisen tuomitseminen ja ”vähät välittäminen” muista ilmastoon kielteisesti vaikuttavista asioista on niin vanhanaikaista, että olisi jo aika ruveta kiinnittämään huomiota kokonaisuuteen. Mitäpä jos jokainen lentäviä ihmisiä haukkuva ja herjaava katsoisi hieman, millaisia meikkejä sieltä meikkilaukusta löytyy, millä tukkansa pesee tai vaikkapa mitä sipsejä suuhunsa laittaa. Siitä puhelimestansakin kannattaisi luopua, lentokoneella se kuitenkin on tänne tuotu. Päätän tämän edit-päivitykseni erittäin avaavaan Vaihda vapaalle -blogin Elinan kirjoitukseen Palmuöljy, ilmastonmuutos ja uhanalaiset eläimet – Borneon katoavia sademetsiä pelastamassa. Tuo kannattaa viimeistään kaikkien ilmastoahdistusta potevien lukea. Peace & Love.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.