Browsing Tag

Lennot

Hei! olen K, pahemman luokan ilmastorikollinen, maapallon tappaja

Nyt seuraa varoitus. Tämä artikkeli on kirjoitettu kieli poskella ja pilke silmäkulmassa, joten kannattaa lukea se huumorilla. Jos sitä huumoria ei löydy ja herne, luomu taikka ei, sujahtaa helposti nenuliin kun puhutaan lentämisen ympäristövaikutuksista hieman vähättelevään sävyyn, kannattaa tämä sivu sulkea nyt, klik.

 

Että nuin. Ensinnäkin pyydän anteeksi sitä, että pyydän anteeksi. Minua jonkin verran tuntevat tietävät, että minä se viljelen anteeksi sanaa välillä ehkä liikaakin. Semmonen mää vaan oon.

Sitten minä pyydän anteeksi montaa asiaa. Sitä, että avaan suuni asiasta, joka on monen ihmisen huulilla tällä hetkellä, kuuma puheenaihe, isojen syytösten alla. On muotia kertoa, kuinka monta hiilidioksipampulaa taivaalle pörähtää lentäessä paikasta A pisteeseen B ja luvata sitten siihen päälle vähentää lentojaan. Ei, suuta ei saa avata, jos huonoa omaatuntoa omista lennoista ei tulekaan ja on siten asiassa toista mieltä. Paha, superpaha lentokone, sen päästöt ja matkustaminen.

Juu, minä tiedän. Minä tiedän sen, että lentokoneet pistävät taivaalle epätoivottua tavaraa, mutta lennän silti ajoittain ja se on paha juttu. Minä pyydän anteeksi sitä, että siellä koneessa minä istun hymyssä suin lipittelemässä samppanjaa ihka oikeasta lasista, joka painaa enemmän kuin pahvimuki. Painava samppanjapullo ja painava lasi = tuleehan siitä nyt enemmän päästöjä, kun koneessa on painoa hiukkasen enemmän.

Minä pyydän anteeksi sitä, että lennän pitkälle tai lyhemmän matkan päähän ja saatan viipyä kohteessa vain muutamia päiviä, kun sitä lomaa ei ole. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten lensimme kolmeksi yöksi Dubaihin, koska olimme kaikin puolin henkisesti hajalla perhettämme ja lähisukuamme kohdanneiden epämieluisin tapahtumien takia. Me emme kestäneet kylmää, talvista Suomea ja kotimme ympyröitä, joten ilmastorikollisina lensimme lämpimään paikkaan ja otimme ilon irti Conrad Dubain Executive -tason all inclusive palveluista. Me emme pahoina ihmisinä käyttäneet paikallisia ravintoloita, kiitos Executive Loungen, ja ei auta muuta kuin pyytää anteeksi sitä.

Paljoa paremmin emme toimineet viime keväänäkään, kun lensimme Bangkokiin samppanjaa lipittäen ja vietimme vaivaiset neljä yötä huoneistohotellissa. Teimme itse ruokamme, mutta ostimme ne kaupasta, jossa muovipusseja laiteltiin muovin ympäröimille tuotteille hyvin avokätisesti. Hyi meitä, kun emme kieltäytyneet tarjotuista muovipusseista tarpeeksi hanakasti ja hyi meitä, kuin ne muovipussit kotiimme toimme muovinkierrätykseen. Kyllähän niistä nyt muutamat grammat lisää tuli matkalaukun painoon, ja ai että sitä ekstrahiilidioksidipampulaa taivaalla. Minun syy. Anteeksi maapallo. Ja anteeksi, kun sen teille paljastin. Paha paha Kirsi.

Minä pyydän anteeksi sitä, että talvella saatamme paeta alle viikoksi jonnekin kauemmas lämpimään, kun lomapäivät ovat jokseenkin kortilla tai miehen työt ei aina anna myöten pitkiä lomia. Minä pyydän anteeksi sitä, ettemme jää kotiin oleilemaan noiksi muutamaksi päiväksi ja liiku lähimaastossa kävellen, ettei vaan auto tupruttaisi ilmaan niitä pahoja pampuloita. Pahat me, kun emme käy talviaikaan (tai koskaan) kävellen kaupassa, jonne tarpoisi vajaassa puolessa tunnissa suuntaansa. Pahat pahat me, kun lomailemme harvakseeltaan Suomessa, jossa kuitenkin on paljon upeita paikkoja. Kait se vaan on pikkuinen prokkis rahdata luunsa ympäri Suomea, kun julkista liikennettä tupataan karsimaan ja auto alkaa olla välttämättömyys useampaankin paikkaan. Eikä sitä aurinkoa, lämpöä ja palmupuuta vaan löydy talvella näiltä leveysasteilta.

Anteeksi aivan maan kauhiasti siitä, että mieheni ajelee töihin autolla, vaikka julkisillakin pääsisi. Aivan hirveäähän se on, että syynä on elämän helppous, kun töihin ajelee 10-15 minuutissa 45-50 minuutin julkisella köröttelyn sijaan. Vielä kun tuolla autolla joutuu ajelemaan ajoittain ympäri pääkaupunkiseutua töiden takia, niin kyllähän se nyt on paha rikos. Kaiken kukkuraksi muutama eläin on nahkansa automme penkkeihin luovuttanut ja sekin nahka on jollain ilveellä vaaleaksi värjätty. Ja minä nautin penkistäni, joissa pelaa peffanlämmitin ja muutoinkin peffatuntuma on unelma. Anteeksi, kun nautin matkastani autossamme ja ei ne alhaiset päästögrammat tosiaankaan merkkaa mitään, koska hirveät maailmantappajalentomme kumoaa niin kaiken.

Minä pyydän anteeksi sitä, että olen tähän maailmaan kaksi lasta väsännyt maailmaa olemisellaan rasittamaan ja tuhoamaan. Ihan omaa itsekkyyttäni lapset hankin, saadakseni osoittaa rakkautta ihmisen aluille, olla oikeasti onnellinen heidän olemassaolostaan. Mitäpä sillä on mitään väliä, että tarkoituksenani on kasvattaa tähän minä-minä -maailmaan sellaiset lapset, jotka jakavat hyvää ympärilleen ja toivon mukaan tasapainottavat tätä aina vaan kylmemmäksi muuttuvaa yhteiskuntaa. Minä kun olen hölmö uskoessani hyvän vielä voittavan pahan. Mitäpä sillä on väliä, että noista kahdesta lapsestani voi tulla hyviä veronmaksajia, kenties tehdä jotain suurta ja hyvää, mullistavaakin, ja opettaa jälkipolvilleen samaa. Haittaa heistä vaan on näköjään ja vaikka ei olisikaan, niin ei se merkkaa mitään, koska edelleen ne hirveät maailmantappajalentomme kumoaa kaiken.

Ja ai että, se meidän kesämökki. Sitä on pyydettävä anteeksi myös. Menimme sitten rakentamaan niin ison, että sinne mahtuu toistakymmentä ihmistä majoittumaan samanaikaisesti, eikä tiukkaa tee. Minä pyydän anteeksi sitä, että istua tönötän mökkimme terassilla katselemassa luontoa tuntematta syyllisyyden pistoa sydämessä. Kun sytytän erillisen saunamökkimme puukiukaaseen tulen, tuprahtaa taivaalle taas jotain niin pahaa. Juu, että ihan kaksi mökkiä, paha paha minä, eikä sillä tietty ole mitään merkitystä, että jätteet kierrätetään ja vesikin tulee omasta kaivosta. Koska ne meidän lennot.

Juu ja voi pyhät hyssykät sitä ruokailua. Minä pyydän anteeksi sitä, että mieheni vetelee nassu muikeana Chateaubriand-pihviä ja itsekin kasvissyöjänä vetelen kananmunia ja juustoa. Lehmän tissimaidosta tehtyä juustoa, lehmän, joka on saastuttanut maapalloa minkä elämässään vaan on ehtinyt ja maatalouskin on niin paha juttu. Jälleen kerran minulla ei ole yhtään huonoa omaatuntoa, kun vetelen juustotarjottimen juustoja napaani hedelmien ja viinin kera, jotka on toiselta puolelta maapalloa rahdattu pahalla lentokoneella tai vielä pahemmalla rahtilaivalla.

Näin Tallinnan Vegan Restoran V:ssä toissakesänä. Kait minä saan tästä jonkin pluspisteen, saanhan?

Minä pyydän anteeksi sitä, että kahden viikon päästä lennän Miamiin ja lipittelen sitä pirskatin samppanjaa siellä koneessa. Voisihan sitä vaikka mennä ensin laivalla Suomesta jonnekin päin, jatkaa junalla ja kenties laivalla Southamptoniin ja sieltä sitten Atlantin yli New Yorkiin, josta vielä junalla Miamiin. Kyllähän tuo nyt pitäisi tehdä. Koska se lentokone. Mitäpä sillä väliä, että lomaa ei ole ikuisuuksia.

Mitäs muuta? Onhan sekin nyt niin väärin, että olen tavallisissa töissä ja liikun julkisilla tuon matkan. Vaikka puolet matka-ajasta menee junassa istuen ja se lienee vielä ihan ok, niin edelleen ne meidän lennot tuhoaa kaiken.

Sillä ei ole loppujen lopuksi mitään väliä näköjään, että kierrätämme kodin jätteet reippaasti ja minimoimme ruokahävikin. Sillä ei ole väliä, etten heittele roskia luontoon tai minnekään muualle kuin roskikseen ja opetan sen myös lapsilleni. Allakin on vähäpäästöinen auto, mutta mitäpä siitä. Ei sillä ole mitään väliä, että Intiassa on kunnon saastepilvet ja Ganges on yksi iso sontavirta. Mitäpä Venäjän saasteet ja Trumpin touhut, terroristit ja Pohjois-Korean diktaattorin pikku pommit. Nimby niille vaan. Mitäpä niistä, koska MINÄ olen se superpaha maapallon tappaja.

Koska ne lennot. Ja se samppanja.

Pstt. Vaihda vapaalle-blogin Elina kirjoitti hienon postauksen siitä, mitä tapahtuisi, jos lopettaisimme matkustelun. Kannattaa käydä lukaisemassa, jos sitä et ole jo tehnyt. Ko. postaukseen pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Turkish Airlines kokemuksia HEL-SEZ ja vaihdosta Istanbulissa

*Yhteistyössä Rantapallo ja Turkish Airlines

3 tuntia 25 minuuttia Helsingistä Istanbuliin ja 8 tuntia 15 minuuttia Istanbulista Seychelleille, siihen väliin 3 tunnin 15 minuutin mittainen pysähdys Istanbulissa. Perjantaisen työpäivän päätteeksi jätimme taaksemme pääkaupunkiseudun kökkökelit ja edessä odotti trooppisen kuuma, täydellinen paratiisi seuraavana aamupäivänä. Alle 15 tuntia matkustamista Helsingistä lemmenlomallemme Seychelleille yhden vaihdon kera ja Turkish Airlines vei varmasti perille, mutta millä tavalla?

Psst, muistathan pitää lentolipun viivakoodit ym. piilossa jakaessasi kivaa lomakuvaa lentolipustasi. Meikä otti varman päälle oman kuvansa kanssa.

Vaihto Istanbulin kentällä

Lento Helsingistä Istanbuliin sujui leppoisissa merkeissä (oma kokemuksemme lennosta ja lipun hintaan kuuluvista eduista voit lukea täältä) ja vaihto Istanbulissa sujui sinänsä hyvin. Tietoa portista jouduimme odottelemaan iltamyöhäsellä jonkin aikaa, mutta sen jälkeen pystyimme siirtymään oman porttimme läheisyyteen. Loungea emme mennessä käyttäneet, joten hieman yli tunti tuli maleksittua portin lähettyvillä. Porukka oli melkoisen unista, me mukaan lukien, ja ainoa minut hereillä pitänyt juttu oli oikeastaan pienesti elämäänsä kyllästyneen näköinen lentokentän siivooja, jonka touhuja tuli tovi katseltua. Ei kyllä käynyt naista kateeksi, sillä edelliset matkustajat olivat saaneet porttialueen melko sotkuiseen kuntoon eikä siivoojan imurikaan ollut ehkä siitä parhaimmasta päästä.

Täytyy kyllä sanoa, että Turkish Airlinesille ropisi mieheltä ja minulta pisteitä matkustajien siirtämisestä koneeseen. Matkustajat jaoteltiin omiin jonoihinsa lippuihin tulostetun kirjaimen mukaan ja niissä aitojen erottelemissa jonoissa odoteltiin sitten kiltisti omaa vuoroa. Siirtyminen koneeseen oli hallitumpaa ja sujui mielestämme hyvin.

Koneemme, A330-200


Turkish Airlines lensi pitkän välin A330 -koneella ja meille taisi sattua istuimiltaan hieman vanhemman sisustuksen kone. Minä katselin jo pienen kauhun vallassa istuimiamme siitäkin syystä, että varaustilanteessa näyttämän istuinkartan tyhjän tilan sijaan penkkiemme takana olikin wc. Mielikuvissa siinsi vessajonot ja vajaa selkänojan kallistus, joten yli kahdeksan tunnin lento alkoi tuntua ikuisuudelta jo ennen kuin edes olimme ehtineet nousta Istanbulista.

Että nuin. Siinä minä tönötin istua penkilläni pikkuinen herne nenussa ja päätin testata selkänojan kallistusta sen siliän tien. Penkkihän kallistui kunnolla ihan jo siitäkin syystä, että istuinosa liukui muutamia senttejä eteenpäin säästäen mahdollisesti takana istuvien jalkatilaa. Kun mukaan laskettiin jopa tällaiselle lyhyenlännälle naiselle kerrankin sopivasti pään kohdalle osuva säädettävä niskatuki sekä jännä jalkatuki/-pussukka edellisen istuimen alla tiesin, ettei turistiluokan lento tuntuisikaan niin pitkältä kuin alun perin luulin.

Pienet senttimetrit lentoyhtiölle, mutta suuret senttimetrit matkustajalle. Parhaimmillaan Turkish Airlinesin turistiluokassa penkki liukuu 3,5 cm eteenpäin, jotta selkänojaa kallistava matkustaja ei häiritse takanaolevaa ihan niin paljoa. Se on nääs niin, että kun tuohon lisätään 15 cm:n lepoasento selkänojalle, kallistuu selkänoja turistiluokassa yhteensä jopa 18,5 cm. Sen vaan sanoin, että kylläpä tuntui miellyttävälle sellainen lepoasento, varsinkin kun niskatuki osui kohdalleen myös tällä minimittaisella naisella. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Paikoillamme odottaneet tyynyt, kuulokkeet ja peitto saivat kavereikseen henkilökohtaiset virkistyspaketit lennon alussa. Minähän kattelin silmät ymmyrkäisenä komeasta satiinipussukasta ulos pulpahtavia tavaroita. Tossut, liukuestesukat, korvatulpat, huulirasva, hammasharja ja -tahna sekä silmälaput ilahdutti tätä naista sen verran, että olo oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Tossut lipsahti heti jalkaan ja jalat tossuineen omaan jalkapussukkaan edessä olevan penkin alle. Ultimaattinen matkustusmukavuus verrattuna siihen, miten turistissa voi huonoimmillaan matkustaa.

Lämmin illallinen oli sama kuin Helsinki-Istanbul -välillä, mutta nähtävästi tuoreempaa Helsingin päästä tulleeseen verrattuna. Iloksemme huomasimme, että tälläkin välillä erikoisruoka-annoksista ei pidetty hirveää haloota ja ne tulivat aivan samaan aikaan kuin muidenkin annokset.  Myös tällä pitkällä lennolla alkoholilliset juomat olivat ilmaisia ja molemmat valkoviinit tulikin maistettua. Mies otti jälkkäriksi vielä drinkin, mutta sitten keskityimmekin monipuoliseen, hyvään viihteeseen ja nukkumiseen.

Paluulennon (SEZ-IST) lacto-ovo kasvissyöjän illallinen. Tiesikös muuten, että Turkish Airlinesilla on tarjota 19 erilaista vaihtoehtoa erikoisruokavalioisille ja nuokin ateriat ovat maksuttomia jopa Euroopan sisäisillä lennoilla? Myös vauvat on lasten lisäksi huomioitu annosvaihtoehdoissa, mikä on mielestäni hienoa. Listaa erikoisaterioista pääset katselemaan suoraan tästä.

Lacto-ovo kasvissyöjän aamupala.

Paluun pikku ongelmat ja kokemuksia Primeclass CIP Loungesta (Diners Club -lounge)

Mites paluu? Pienoista paniikkia kehkeytyi meille Seychellien päässä, kun emme saaneet tehtyä online check-iniä Seychellit-Istanbul välille ollenkaan. Ei auttanut kuin mennä kentälle ja toivoa parasta, mutta onneksi omat paikkamme oli jäljellä. Paluussa kone oli huomattavasti tyhjempi, joten nappasimme miehen kanssa yhden neljän penkin rivin ja nukkuessa molemmille omat neljän penkin rivit, jolloin saimme molemmat melkoisen makoisat yöunet paluussa. Lentohenkilökunta oli kerrasta oppinut paikkasiirtomme ja erikoisannoksemme tuli ongelmitta uusille paikoillemme.

Liekö online check-in ongelmat olleet syynä siihen, ettemme saaneet jatkolennon lippuja Seychellien päässä ja jouduimme menemään Istanbulissa transfer-tiskille hakemaan liput jatkolennollemme. Pidempi tovi tuli seisottua sen jälkeen turvatarkastujonossa, mutta yli neljän tunnin vaihdon takia suunnistimme miehen kanssa turvatarkastuksesta Primeclass CIP Loungeen notkumaan. Minä freesasin hieman itseäni parhaat päivänsä jo nähneissä virkistystiloissa (suihkukin olisi ollut), ja mies taas puolestaan otti pikkuiset puolipystyunet loungen pehmoisalla sohvalla. Tulihan sitä aamuyön tuntien aikana hieman nautittua evästä ja virvokkeitakin, joskaan buffetpöydässä olleet tuotteet eivät olleet ehkä ihan freeseimmästä päästä. Aamulla kokkejakin valui paikalle laittamaan seisovaa pöytää aamupalakuntoon ja tuoretta evästä alkoi tulla niihin aikoihin, kun me teimme lähtöä kohti porttia.

Siinäpä niitä kasvissyöjän tuoreempia eväksiä aamuyön tunteina Primeclass CIP Loungessa. Lounge löytyy lentokentän kansainväliseltä puolelta, Food Courtin alapuolelta. Loungen hinta Diners Club -asiakkaille on 24 euroa, alle 7-vuotiaat pääsevät loungeen ilmaiseksi ja pieni leikkitilakin sieltä löytyy.

Mitäs tykkäsimme pidemmästä lennostamme ja Turkish Airlinesista yleensä?

Vanhemman puoleisten penkkien takia mm. USB-latauspistoke puuttui mielestämme kokonaan (ei löytynyt etsittäessä penkin altakaan/välistä), mikä verotti arvosanaa. Monipuolinen viihde sai kiitosta ja minä (n. 160 cm nainen) tykkäsin valtavasti penkkien kallistuksesta ja pussukkamallisesta jalkatuesta. Isohko mieheni, yli 182 cm, ei kokenut hyötyvänsä jalkatuesta ja viihdepömpelikin tuntui hieman häiritsevän jalkatilassa. Ruoka- ja juomatarjoiluille kiitosta, mutta en kyllä huomannut, että takakeittiössä olisi ollut tarjolla mitään pikkupurtavaa yöllä aterioiden välillä. Palvelu oli lennoillamme hyvää sekä ystävällistä, ja olipa yhdellä stuertilla pilkettä silmäkulmassakin. Naisten (ja miksei miestenkin) iloksi koneessamme oli sekä menossa että paluussa useampikin stuertti, joten silmäniloa oli mukavasti tarjolla.

Veikkaan, että juuri Seychellit-Istanbul -välin online check-in ongelmien takia ei miehelle ole tullut vieläkään pisteitä kanta-asiakastilille kyseiseltä väliltä. Mies yritti hakea niitä netin kautta, mutta valitettavasti nettisivu ei tunnistanut edes koko lentoa. Turkish Airlinesille on nyt laitettu palautelomakkeen kautta pisteiden palautuspyyntö, joten mielenkiinnolla jäämme seuraamaan, miten asia THY:n päässä hoidetaan. Editoin tätä postausta, kun asia selviää.

Eipä tässä ensimmäistä kertaa olla elämässä kyselemässä pisteiden perään, koska sitä sattuu muissakin kanta-asiakasohjelmissa, joten eipä tuosta voi miinuksia antaa yleiselle mielipiteellemme Turkish Airlinesta. Mielestämme hinta-laatusuhde on Turkish Airlinesilla kohillaan ja lyömättömiä tarjouksia tulee sopivin väliajoin myös business-luokkaan. Turkish Airlines lentää useampaan maahan kuin mikään muu lentoyhtiö, joten kannattaa kurkata, josko täältä Suomen ”laatuluokan” talvesta ja kesästä pääsisi pakenemaan jonnekin lämpimään sopivaan hintaan. Turkish Airlinesin omille sivuille pääset suoraan tästä

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lentoyhtiökokemus: Turkish Airlines HEL-IST-HEL (Economy)

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo*

Myönnän. Minä olen niitä naisia, jotka arvostavat maksuttomasti tarjottua ateriaa niin lyhyillä kuin pitkilläkin lennoilla silloin, kun matkustaa turistiluokassa. Niin ja ah, ne juomat. Se tieto, että viiniä, olutta tai virvokkeita on saatavissa maksuitta samaisella lyhyellä lennolla ja vaikka juomamahdollisuutta ei kovinkaan paljoa käyttäisi, ropisee tältä naiselta lisäpiste lentoyhtiölle sen siliän tien. Juu ja ystävällinen palvelu, sitä pitää olla ja laukkukin pitää saada ilmaiseksi matkaan ja mielellään siten, ettei kilojen kanssa tarvitse säädellä.

Liian hyvää ollakseen totta tänä päivänä, jolloin moni lentoyhtiö tuntuu karsivan tarjonnastaan?

Ei.

Melkoisen innoissanihan minä olin, kun meille tarjoutui tilaisuus lentää Turkish Airlinesin siivin Istanbulin kautta Seychelleille. Minulla tai miehellä ei ollut aikaisempia kokemuksia Turkish Airlines -lentoyhtiöstä, mutta monasti se oli pyörinyt meillä ehdolla juuri kuultujen kehujen takia. Joulukuun alussa me sitten suunnistimmekin lentokentälle odottavin tunnelmin ja annoin täyden hinnan lipustaan maksaneelle miehellenikin käskyn tutkailla palvelua tiukalla silmällä. Mitäs me tykkäsimme?

Jösses sitä kilomäärää matkalaukuille!

Vuosien saatossa sitä on oppinut katselemaan tiukalla silmällä, mitä matkalaukkuunsa on pakannut. Joskus sitä on astellut pelonsekaisin tuntein lähtöselvitystiskille laukkunsa kanssa ja huomannut, että muutama sata grammaa on jäänyt enää puuttumaan laukun maksimipainosta. Jopa tällainen kenkiä ja vaatekertoja rakastava tyttö ilahtuikin valtavasti, kun Turkish Airlines antoi mahdollisuuden pistää useammankin kilon edestä matkatavaraa ruumaan maksuitta. Helsinki-Istanbul-Seychellit välillä maksavien lipun hintaan kuului 2 x 23 kilon laukkua per matkustaja, joten siinä ei tarvinnut paljoa katsella, mitä laukkuunsa heitti.

Helsingin päässä online check-in oli kohtuullisen helppo ja pääsimme vielä vaihtamaan paikkojamme tsekkausta tehdessä. Kentällä pääsimme heti lähtöselvitysautomaatille tulostamaan matkalaukkutagit, jonka jälkeen suunnistimme baggage drop -tiskille. Palvelu oli ystävällistä, mutta aikaa jonossa tuhrautui ihan siitä syystä, että edellä olevilla asiakkailla tuntui kaikilla olevan jotain ongelmia omien matkatavaroiden tai lippujensa kanssa. Että ihan pikku vinkki tähän väliin. Jos se käsimatkatavaran raja on 8 kiloa ja laukkusi painaa keppoisasti sen yli, kannattaa tehdä asialle jotain ennen tiskille saapumista.

Koneemme, A321-200

Lentokoneen sisustus säväytti meitä molempia heti. Tummanharmaa ja punainen oli tyylikäs värikokonaisuus ja penkit olivat mukavat istua. Jokaisella matkustajalla oli oma näyttö ja viihdejärjestelmä toimi heti. Penkkiväli oli normaali, mutta vääntyvät niskatuet jokaisella oli plussaa lyhyelläkin välillä. Lentoemännät tarjosivat maksuitta lehtiä (mm. Helsingin Sanomat ja kotimaiset iltapäivälehdet) ja turvallisuusvideokin tuli katseltua kiinnostuneempana ihan siitä syystä, että nettivideotähti Zach King esiintyi siinä. On se vaan pikkuinen häpeä, kun tavalliset videot eivät vaan jaksa kiinnostaa enää ollenkaan ja nykyään sitä tarvitsee jonkinlaisia sirkushuveja turvallisuusvideoon. Liikaa lennelty?

Kyl vaan se oma telkku ja kiva määrä viihdettä lyhyilläkin lennoilla on ihan kiva juttu. Menossa meillä taisi olla hieman vanhempi konetyyppi tai sisustus, sillä penkeistä puuttui lataus-/USB-pistoke. Paluussa sekin löytyi. Kuulokepistoke oli ns. vanhaa mallia (kahden reiän pistoke), mutta mennessä siinä toimi myös omat kuulokkeet normaalipistokeella. Paluussa puolestaan ei.

Maksuttoman ateriat ja juomat. Parasta.

Sekä mies että minä olimme tilaneet ennakkoon maksuttomat erikoisateriat, minulle kasvissyöjän (lacto-ovo) ja miehelle diabeetikon. Monta kertaa olemme muilla yhtiöillä saaneet annoksemme eri aikaan kuin muut ja odottaneet närkästyneenä pidemmänkin aikaa ruokajuomia toisesta kärrystä, mutta tällä kertaa omat annoksemme annettiin samaan aikaan kuin muidenkin. Ruokajuomaakaan ei tarvinnut odotella ollenkaan, sillä ne tarjoiltiin samaan aikaan kuin ruoka-annoksetkin. Täysi kymppi tuostakin järkeilystä.

Lacto-ovo kasvissyöjän illallinen Helsinki-Istanbul -välillä.

Lacto-ovo kasvissyöjän aamupala Istanbul-Helsinki -välillä.

Mitäs tykkäsimme annoksistamme? Illalliseni oli kaikin puolin maittava, joskin innostuin ottamaan kuvia useammalla kameralla ja lämmin ateria tuntui jäähtyvän siinä kuvaillessa. Aamupalalla annoksen lämpötilassakaan ei ollut tuolloin huomautettavaa. Miehen kana-aterian kana illallisella oli valitettavasti valmiiksi hieman jäähtynyt ja kuiva Hel-Ist välillä (toisin kun sama annos jatkolennolla), mikä rokotti pisteitä pudottaen arvosanan kouluasteikolla 8+.  Siitä tuli kuitenkin kiitosta, että Turkish Airlines oli ottanut diabeetikon aterian tosissaan, eikä annoksesta tarvinnut karsia mitään pois. Diabeetikon aamupala oli puolestaan onnistunut annoskokonaisuus, mutta pieniä lämpötilaongelmia siinä oli kuulemma myös havaittavissa. Kiltti suomalainen pisti maittavan annoksen silti poskeensa mukisematta.

Mites palvelu? Palvelu Helsinki-Istanbul ja Istanbul-Helsinki -välillä oli toimivaa, ystävällistä ja lieviä hymyjäkin tuli, joskaan emme ehtineet lyhyellä lennolla kovinkaan paljoa vaivaamaan henkilökuntaa ihan jo siitäkin syystä, että viihdejärjestelmästä löytyi mukavasti kiinnostavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Kaikkinensa lento oli miellyttävä ja paikkammekin oikein oivat, sillä rivillä 19 ikkunapenkkien takana oli tyhjää tai lentoemännän jumpseat. Siitä johtuen ikkunapaikalla istunut mieheni pystyi surutta kallistamaan selkänojaansa, eikä kukaan luonnollisestikaan myöskään ollut potkiskelemassa selkänojaa.

Voimmeko miehen kanssa suositella Turkish Airlinesia? Kyllä. Arvostelu mannertenvälisestä lennosta Istanbul-Seychellit sekä tarinaa vaihtojen sujumisesta on nyt luettavissa täällä, mutta pakko tähän väliin kuitenkin kehua, että hinta-laatusuhde on Turkish Airlinesilla kohillaan. Lyömättömiä tarjouksia tulee sopivin väliajoin ja vielä kun Turkish Airlines lentää useampaan maahan kuin mikään muu lentoyhtiö, kannattaa tosiaan kurkata mihin hintaan pikkuinen pakomatka Suomen laatuluokan talvesta lähtisi. Turkish Airlinesin omille sivuille pääset suoraan tästä

P.S.: Tähän loppuun en voi olla heittämättä kysymystä siitä, kuinka tärkeää teille on lyhyelläkin lennolla ilmaiset ateriat ja juomat?

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.