Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Kotimaa

Kotimaanloma ja Pori Jazzit tuli ja meni, millainen kokemus?

Nonih, kesäloma on nyt sitten lusittu ja kylläpähän kolme viikkoa meni ehkä vähän liiankin nopsaan. Oma vika tietty, että päätettiin ottaa vaan kolme viikkoa kesälle, mutta haluttiin miehen kanssa jättää kunnon pelivara myöhäissyksylle ja talvelle. Jos alkaa tympimään Suomen laatuluokan sää tai pimeys, niin sitten otetaan ja lähetään pikaisellakin aikataululla jonnekin lämpimään. Nyt on sentään jo lokakuulle suunniteltu reissu San Franciscoon.

Anyway, kesäloman ensimmäinen viikkohan meni Jenkkilän suunnalla ja heti kotiinpaluuta seuraavana päivänä suunnattiin Tampereen kautta kesämökille Itä-Suomeen. Jet lag piti otteessaan melko pitkään ja vaati veronsa, mutta silti oli aivan ihanaa rauhoittua luonnon keskellä. Tehtiin ulkona hommia mitä pystyttiin ja nautittiin varmaan maailman parhaimmista löylyistä meidän puusaunassa. Kaiken kruunasi järvestä kannettu vesi ja tulipahan mielenrauha, sellainen sielun pikku feng shui järvelle katteltaessa. Pääkaupunkiseudun kasvattina luontomaisemat ja hiljaisuus vaan on sitä parasta irtautumista kaikesta hälinästä.

Ihan pelkäksi mökkilomaksi meidän vajaa viikko ei sentään mennyt, sillä kävimme tekemässä muutaman pikku luontonähtävyysretken. Toinen suuntautui Leppävirralla sijaitsevalle Orinoron rotkolle ja toinen Jäppilän Kivikurulle. Aivan upeita paikkoja molemmat, ja tulen tekemään kyseisistä luontohelmistä myöhemmin erillisen postauksen. Sen voin jo kuitenkin sanoa, että käykää toki kyseisillä paikoilla, jos liikutte kulmilla.

Kokemuksia hyttyskarkottimista

Meille tuli pikkuinen mökkiläisten kauhunhetki tänä kesänä, kun hyväksi havaittu ja erinomaista työtä vuosikausia tehnyt hyttysansa Mosquito Magnet tuli tiensä päähän. Kyseinen laite oli vaatinut jo useamman kerran kallista huoltoa, joten sen tekohengitys alkoi olla melkoisen kallista ja vastaava uusi laite olisi kustantanut tonnin. Päädyttiin sitten edullisempaan ratkaisuun ja ostettiin pari ThermaCELL-hyttyskarkotinta käytettäväksi, ja kokemuksemme tuotteesta oli ainoastaan positiivinen. Pikkuinen härpäke lupasi pitää hyttyset, paarmat ja hirvikärpäset loitolla 20 neliömetrin alueelta, mutta tuota alueen kokoa meidän oli vaikea vahvistaa luonnollisestikaan oikeaksi. Me pidimme laitetta lähistöllämme ja se oli lähes hajuton (vieno tuoksu, jos nenän lähes kiinni pisti), joten hyttyssavut se voitti mennen tullen. ThermaCELL toimi nestekaasupatruunalla ja siitä noussut kuumuus lämmitti karkotemattoa, joka alkoi jossain vaiheessa höyryämään hieman.


ThermaCELL toimi upeasti. Täysin uusi karkotematto ei ihan heti toiminut, kun sen piti lämmetä ja alkaa tuottamaan karkotetta, mutta 10-15 minuutin sisällä hyttyset alkoivat kierrellä ympärillämme tulematta kuitenkaan metriä lähemmäs. Hyttyskarkottimen oltua täydessä vauhdissa ei hyttysiä näkynyt enää mailla eikä halmeilla. Laitteen lisäksi ostettu kantolaukku oli hyödyllinen lisä, kun hyttyskarkottimen pystyi kiinnittämään vyötärölle ulkona liikuttaessa. Iso suositus korkottimelle siis täältä suunnasta ja kannattaa hankkia kantolaukkuineen, jos yhtään tarvitsee liikkua ulkona. Hinta noin 30 – 35 eurosta ylöspäin + täyttöpakkaukset.

Rakas, raivostuttava Suomikesä

Yli viikko sitten avauduin neljän seinän sisällä miehelleni Suomen luksuskesästä ja muistelin kaihoisasti Chicagon reissuamme, kun hiki lensi 30 asteen helteessä ja aurinko paistoi. Juu, joku sellainen kummallinen valo- ja lämpöilmiö, jota en ollut kovinkaan paljoa nähnyt sitten Chicagon. Tai olihan sellainen pieni hetki tapahtunut avautumistani edeltävänä päivänä, kun aurinko oli alkanut pikkuisen paistaa lämpimämmin kesämökillämme Itä-Suomessa juuri silloin, kun pakkasimme tavaroita autoon ja suuntasimme auton nokan kohti Pori Jazzeja. Eipä kuulkaas pitkään se aurinko paistanut meille, sillä piakkoin pukkas pilveä taivaalle ja tulihan sitä sadettakin. Eikä siinä vielä kaikki. Porissa todellakin sateli kuin Esterin berberistä, oli kylmä ja samaan aikaan tuli viestiä Itä-Suomen suunnalta, että aurinko paistoi ja oli ihan  lämminkin. Kyllä söi tätä naista ja paljon. Siis TODELLA paljon.

Myönnän olevani kiittämätön ihminen välillä. Kaipaan kesällä Suomilomailuun aurinkoa ja sellaista lämpöäkin, että voisi heittää päällensä kivan kesämekon ja tepastella varpaat paljastavissa sandaaleissa. Meikäläisen Suomilomalla oli ihan turha haaveillakaan sellaisista muutoin kun vikoina päivinä, sillä useimpina päivinä en pärjännyt edes ballerinat jalassa.

Kokemuksia Pori Jazzeista ja Kirjurinluodosta

Keskiviikkona kävimme kuuntelemassa musiikkia maksuttomalla puolella. Poriljongissa soittanut Kirjuri All Stars + Suurlähettiläiden Jussu Pöyhönen sai fiiliksen kattoon ja ilta oli oikein mukava. Maksuton puoli pääsi oikeuksiinsa varsinkin illalla, kun erilaiset valot pääsivät luomaan tunnelmaa alueelle.

Viime vuonna tyydyimme ilmaisjazzeihin koko ajaksi ja nautimme päälavan konserteista joen toisella puolella, mutta tämän vuoden artistikattaus miellytti enemmän. Sen verran hyvin oli tarjontaa, että ostettiin kolmen päivän liput Pori Jazzeille. Mies rakensi komian aikataulun, josta selvisi lempiartistimme ja lava minkä äärellä piti milloinkin olla, mutta lista lirisi jo heti torstain jälkeen. Perjantain ja lauantain konserteissa oli siihen malliin väkeä, että omaa piknikpaikkaansa ei passannut siirrellä lavojen välillä ja me jymähdettiin piknikpeittomme kanssa päälavan rinteeseen. Sää oli mitä mainioin, mutta yksi isompi virhe meikäläiselle tuli. Nesteytys meni keturalleen.

Kuvan juoma ei liity tapaukseen.

Perjantaina aurinko paistoi ja oli lämmin. Ei kuitenkaan niin kuuma, että hiki olisi lentänyt. Jotenkin sitä ei huomannut nauttia vettä tai Vichyä illan aikana, joskin anniskelualueen törkyhintaisen viinilitkupullon jaoin miehen kanssa puoliksi. Yhden Cokiksen sentään otin siinä patongin aikana. Lauantaiaamuna heräsin seitsemän maissa hiukkasen heikkoon oloon. Päähän koski, tärisytti ja sitten rupesi oksettamaan, mutta melkoista tyhjähuutoa se oli, kun vatsassa ei ollut mitään. Join vettä aina pahaan olooni saadakseni jotain oksennettavaa, mutta jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut ja tilani heikkeni entisestään.

Huimasi, hengitys oli epätavallisen tiuhaa ja pinnallista, liikkuminen oli hankalaa, paha olo oli jatkuvaa ja lihakset kramppasi kunnolla. Päätä en jaksanut pitää pystyssä ja silloin mies sekä anoppi jo huolestuivat tosissaan. Nestehukkahan se tällä naisella oli ja sitten alkoi jatkuva juottaminen minulle vuorotellen Vichyä, vettä ja Jaffaa pienissä määrissä. Ja minä oksensin pienenkin nesteen, aina. Siinä meinasi olla lähtö päivystykseen, mutta kielsin sen.

Kyllähän se hieman hävetti olla siinä kunnossa ja aiheuttaa ihanalle anopille sydämentykytyksiä, mutta pikkuhiljaa kaikesta selvittiin. Ei muuta kuin Kirjurinluotoon neljän maissa ja joinpahan eri malliin vettä sekä vichyä vuorotellen. Vasta sunnuntaiaamuna kämmenselän iho alkoi vihdoin näyttää siltä, että se palautui nopeasti ennalleen sen jälkeen, kun oli ensin puristanut ihoa sormien välissä. Sen vaan sanon, että pitäkäähän todellakin nesteytyksestä huolta näillä helteillä ja muutoinkin. Nestehukka ei ole leikin asia ja huonossa tapauksessa se on sairaalakeikka.

Mites alkoholin tuonti Pori Jazzeille? Laukut tarkastettiin ja alkoholiahan ei paikalle saanut tuoda, mutta päivien aikana huomasin, että tarkastukset vuosivat kuin seula. Kyllähän sitä hiukkasen harmitti lipitellä alueelta ostettua 30 euron viinilitkua naamariinsa, kun yhdellä viltillä rakennettiin kirkkaasta viinapullosta (0,35 l) drinkkejä ja toisesta saman kokoisesta konjakkipullosta vedettiin suoraan huiviin. Toisaalla näin Ed energiajuomapullosta kaadettavan porukalle shottimukeihin sellaiselta näyttävää nestettä, että tuskinpa oli alkoholiton juoma sekään.

Kyllähän suurin osa näytti totelleen meidän tapaan Pori Jazzin määräyksiä ja kävi kiltisti ostamassa ylihintaiset juomansa alueen baarista. Upea sää vaan kenties aktivoi porukoita ostamaan useammankin pullon, joten iltaa myöten meno alkoi olla jo sellaista, että sitä ei ehkä ihan huomioitu hyvällä tavalla muita kanssajuhlijoita. Muutaman kerran meni meiltäkin jo miehen kanssa herne nenään ja tivahdettiin juhlijoille, kun normaalit käytöstavatkaan ei ollut hallussa. Useamman väsähtäneen juhlijan minä näin järkkäreiden otteessa talutettavan alueelta pois, joten olpahan jollain mennyt komiasti yli. Kaiken kruunasi tupakointi, kun me savuttomat saimme oman osamme vieressä tupruttelevista ihmisistä. Ymmärrän toki, että tupakointi ulkona on sallittua, mutta jotenkin tuntuu, että erilliset tupakointialueet olisi hyvä juttu piknikalueella.  Ja jos lukija siellä nyt miettii, miksi emme siirtyneet tai sanoneet mitään, niin siirtyminen ei olisi auttanut mitään. Tilaa ei ollut ja vaikka joku paikka olisikin löytynyt, olisi vilttinaapuri saattanut pistää tupakaksi ihan samaan malliin. Elämä on.

Musiikkitarjonta ihastutti ja ajattelemattomista juhlijoista huolimatta alueen tunnelma oli oikein iloinen. Alma, Christina Aquilera, Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, Ville Valo & Agents oli niitä muutamia, jotka sai jalan vipattamaan ja kaiken kruunasi lauantai-iltana upeaääninen Toto. Ruokakojuja ja ruokailumahdollisuuksia alueella oli valtavasti ja minäkin löysin kasvissyöjänä mukavasti vaihtoehtoja. Hinnat oli nyt mitä oli, mutta harvassapa edulliset festarit nykyään on. Viinit oli tänä vuonnakin sontaa, mutta sontaviinit taitaakin olla Pori Jazzien tavaramerkki. Tai sitten olen vain kranttu prinsessa, joka jää huonoista viineistä huolimatta mielenkiinnolla odottamaan ensi vuoden jazzkattauksen julkistamista.

Pori Jazzit on The festivaali, jonne kannattaa heinäkuisin suunnata. Linkki Pori Jazzin viralliselle sivustolle tässä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Pori Jazz 2018 uudistui: hitit ja hutit

No niin helou ja helou helteisestä Itä-Suomesta. Täällä me olemme perheemme kanssa rauhoittuneet tapahtumatäyteisen Pori Jazz-loman jälkeen ja viitaten edelliseen surulliseen postaukseen, ottaneet senkin takia rauhallisesti.

Anyway, tänä vuonna Pori Jazz muuttui hieman enemmänkin, kun vanhaa tuttua Jazzkatua ei enää ollut. Alueen ravintolat ja ravintolalaivat tarjosivat toki ruokaa ja juomaa sekä musiikkia iltaisin jazzkansalle, mutta myyntikojut ja musiikki, se maksutonkin, oli siirretty joen toiselle puolelle puistoon. Juuri tuo kyseinen Jazzpuisto saikin minulta ja mieheltä ristiriitaisen vastaanoton, ja syy siihen löytyy tästä postauksesta.

Helle helli meitä jazzvieraita tänä vuonna, joskin pääviikonlopulle osui jälleen muutama sateinen päivä ja lämpötilakin putosi helteistä sen verran, että tämä nainen kaiveli matkalaukustaan paksumpaa päälle muutamana iltana. Joka ilta kuitenkin suuntasimme miehen kanssa säästä välittämättä nauttimaan Pori Jazzin tarjonnasta, joskaan euroakaan emme lippuihin tänä vuonna pistäneet.

Ei, rahasta se ei ole kiinni. Olemme ostaneet joinain vuosina sisäänpääsyn Kirjurin konserttiin, mutta syynä on ollut vain ja ainoastaan artisti, jota olemme halunneet mennä katsomaan. Into maksaa noin 80 euroa + ylikin siitä, että saa istua tönöttää yleisimmin kylmässä (ja sateisessa) kelissä, kuunnella ”vaan jotain musaa”, jonotella bajamajaan ja lipitellä pahan makuista sekä ylihintaista alueella myytyä viiniä ei ole vain se meidän juttu enää näillä vuosikymmenillä. Siksi me nykyäänkin katsomme kelien ja artistien mukaan, ostammeko liput Kirjurinluodon konserttiin ja mille päiville. Päälavan musiikista kun voi nauttia myös maksuitta, jos haluaa.

Että nuin. Me pistimme miehen kanssa piknikin pystyyn päälavan tienoille joen toiselle puolelle. Musiikki ja laulu kuului selvästi, joskaan näkymää lavalle ei luonnollisestikaan ollut. Me saimme rauhallisen piknikalueen, jokimaisemat, olimme puun alla sateelta suojassa ja mikä parasta, saimme nauttia juuri niitä eväksiä ja juomia, joista itse pidimme. Ei ihka oikeita limupulloja haistelevia järkkäreitä ja ryysistä, mutta bajamajoja ei lähettyvillä ollut. Ainoa miinus joen toisella puolella olevassa piknikissä olemattomien bajamajojen lisäksi oli uusi Jazzpuisto, jonka musiikiohjelma häiritsi ajoittain. Aikataulusuunnittelu olikin paikallaan ja lauantai-iltana saimme ainakin nauttia pääkonsertin musiikista melko häiriöttömästi.

Mites se Jazzpuisto, joka sai mieheltä ja minulta ristiriitaisen vastaanoton? Ensiksi kaikki vaikutti olevan enemmän kuin mainiota. Vanhan Jazzkadun ollessa käytössä olimme auringon armoilla eikä piknik onnistunut siellä, mutta Jazzpuistossa saimme nauttia monipuolisesta musiikista penkeillä istuen, pistää piknikin pystyyn tai tanssahdella teltassa. Maksutonta tarjontaa oli mielestämme lisätty, puut antoivat mukavasti suojaa auringon paahteelta ja iltaisin puisto oli valaistu kauniisti. Kirjurin kesäravintolan teltassa oli huipputunnelma, järkkäreitäkin oli mukavasti eikä he tuntuneet nipottavan porukalle. Pössis oli pääsääntöisesti hyvä ja pojot siis siitä. Mutta.

Palasimme kylävisiitin jälkeen lauantaina iltamyöhään Jazzpuistoon ja se taisi olla virhe. Konsertista palaava porukka tukki kulkureittejä Kirjurinluodon suuntaan ja kun me vihdoin pääsimme kiertämään puistoon toista kautta, oli näkymä kaikkea muuta kuin mieluisa. Puisto oli täynnä humaltunutta nuorisoa ja piknikväkeä, virtsa haisi ja sotku oli sitä luokkaa, että Pori Jazz oli muuttunut Jazzpuiston myötä enemmänkin uudeksi viralliseksi lämpimäksi nuorison vapuksi. Ravintoloihin oli turha päästä enää sisälle (jonot magalomaanisia) ja yhden periaatejuoman visiitti Koivubaariin päättyi närkästykseen. Se on nääs niin, että kyseisessä baarissa ei ollut hinnastoa esillä, vaan tarjoilijat latelivat päästään summia. Tuon lisäksi kuittiin ei tulostunut mitään muuta kuin loppusumma, eikä varsinaista ostosta ollut eritelty mitenkään. Siitä sentään pojot, että toinen tarjoilija ilmoitti kysyttäessä ostamamme juoman hinnaksi saman, kuin toinen tarjoilija oli siitä laskuttanut. Ehkä se summa oli oikea ja virallinen, tai sitten ei.

Summa summarum: Olen käynyt Pori Jazzeilla 19-20 kertaa. Olen nähnyt Jazzien kasvun ja muutoksen parempaan suuntaan. Kaupunki tuntuu heräävän eloon, Suomi Areenan myötä tarjonta on monipuolinen ja tunnelma on aivan mielettömän upea. Pori on hieno kesäkaupunki (kumma kun siellä ei tule kuitenkaan käytyä tutustumassa aikuisten oikeasti missään!) ja Pori on vaan se ainoa oikea paikka jazztapahtuman järjestämiseen. Jazzpuisto on loppupeleissä hyvä uudistus maksuttoman ohjelman lisäämisen myötä (Jazzpuisto = Porin olohuone), mutta valitettavasti kaupungin puoli kärsii varmaankin pienoisesta ”yleisökadosta” uudistuksen myötä. Ainakin meillä into piipahtaa Jazzkadun ympäristössä olevissa liikkeissä loppui kokonaan. Jazzpuiston viikonlopun kännikansa on myös vaan liikaa. Hyvillä keleillä se kannattaa ottaa huomioon ja suosittelenkin jättämään Jazzpuiston väliin pääviikonlopun loppuilloista, jos sellainen örvellys ei oikein nappaa.

Pstt. Pori ja sen lähitienoo on kiva myös Pori Jazz-ajan ulkopuolellakin. Yyterissä on muuten mahtava seikkailupuisto ja siellä kävimme perheen kanssa viime kesänä. Kannattaa pistää korvan taakse ja ottaa reissuohjelmistoon, jos Satakunnan suunnalla liikkuu. Omat kokemuksmme Seikkailupuisto Huikeesta luettavissa täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lomastressi potenssiin sata ja kokemuksia OnniBus.comista

No heippa vaan täältä ruudun toiselta puolelta. Täällä ollaan kuulkaas ihan ryytyneitä ja pahasti. Kesäsuunnitelmat vähän niin kuin levis hiukkasen ja tuloksena on jyrän alle jäänyt, uneton nainen, jonka sielun pikku fengshui on häiriintynyt pahemman kerran. Haluatteko tietää miksi? Ei se mitään, kerron sen silti.

Mutta aloitetaan niistä kivoista asioista. Kesäloma numero uno tuli ja meni, kun pidin yhden lomapäivän ennen juhannusta ja jolkutin keskiviikkona OnniBus.comin kyydissä mökille. Lentokone ja juna olisivat jättäneet huomattavasti kauemmas meikäläisen, eikä iso hinta kauas jättävästä kulkuvälineestä innostanut ajatuksena sitten yhtään. Nyt pääsin huomattavasti lähemmäs mökkiäni hintaan 10,70 euroa ja tuo summa sisälsi jo erikoispaikan ja varausmaksun. Jotenkin huvittaa, ettei tuolla summalla saa edes seutulippua meno-paluuna pääkaupunkiseudulla.

Kokemuksia OnniBus.comista

Onnibussia perheemme on käyttänyt monesti nimenomaan miehen vanhempien/lastemme kuljetukseen ja homma on toiminut aina edullisia hintoja myöten. Itse reissasin Onnibussilla viimeksi pari vuotta sitten ja sen verran traumaattinen kokemus bussin pienet penkkivälit olivat, että tällä kertaa tuhlasin ja valitsin itselleni paremman jalkatilan paikan bussin kakkoskerroksesta. Pikkuinen yllärimomentti se silti minulle oli, sillä varsinaista kuvaa bussin yläkerrasta ja nimenomaan omasta paikka-alueesta en löytänyt netistä.

Anyway, bussi tuli ajoissa, henkilökunta oli ystävällistä ja matkan varrella ei ajovuorossa ollut kuski kävi kyselemässä meiltä yläkertalaisilta, tarvitsiko ilmastointi säätämistä johonkin suuntaan. Bussi oli siisti muutoin, mutta omalla paikallani oli ollut aiemmin joku croisanteista pitävä ihminen ja jokunen muru omalta paikaltani löytyi muistona. Turvavyö tuntui oikein napakalta ja penkin alta löytyi normaali sähköpistoke laitteiden lataamista varten. Varaamastani paremman jalkatilan paikasta puolestaan löytyi sekä hyvää että huonoa. Pidin siitä, ettei edessä ollut penkkiä vaan rappuset alakertaan, jolloin polville oli enemmän tilaa. Tilaa jaloille ei kuitenkaan ollut, sillä portaikon seinämä esti jalkojen suoristaminen. 

Näkymä omalta paikaltani. Tuo telkku tuossa edessä näytti koko matkan OnniBus.com -mainosta ja paria muuta sekä lähestyvän kohteen paikallista mainosta.

Että nuin. Tämä 158 cm nainen, varsinainen töpöjalka, koki pienoista tarvetta saada jalkoja suoraksi bussimatkalla. Ei onnistunut, ei. Kuva paikasta 72 ja vieressä paikka 71. Yksinmatkustettaessa saattaa saada vierelleen vaikka mitä, mutta onnekseni tällä kertaa viereen sattui ihan mukava ja huomaavainen nuori nainen.

Vaikka en saanut jalkoja suoraksi, pidin avarasta tilasta kun edellä istuvan selkänoja ei möllöttänyt reilun puolen metrin päässä. Jalat olisi saanut suorempaan varmasti pöytäpaikalla, mutta silloin riskinä olisi ollut jalkoja suoristava vastakkainen istuja. Kaikesta huolimatta kahden euron lisämaksu ison jalkatilan paikasta oli mielestäni maksetun arvoinen. Bussimatka oli miellyttävä kokemus ja mukavan leppoisilla kuskeilla oli siihen iso merkitys. Fiilis olisi ollut varmasti toinen, jos kuskit olisivat olleet tuppisuita ja/tai kyllästyneitä. En siis koe syytä olla reissaamatta OnniBus.comin kyydissä tarpeen vaatiessa jatkossakaan, jos homma pysyy samanlaisena tai paranee vielä tuosta. 

Se meidän juhannus

Kyllä se vaan niin on tässä perheessä, että ainoa oikea paikka viettää juhannusta on meidän mökki ja rakkaalla porukalla. Me vietimme aikaa ulkona, saunoimme joka ilta ja rauhotuimme hyvän ruuan ja juoman äärellä. Eihän meikä meinannut malttaa mennä iltaisin nukkumaan upeiden järvimaisemien takia, mutta en myöskään innostunut kaivelemaan mukana ollut järjestelmäkameraa laukusta kertaakaan. 

Kaikki blogin kuvat otettu Huawei Honor 9 -puhelimella, eikä kuvia ole muokattu mitenkään. Hiukkasenhan se nolottaa, etten ole vielä saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja opiskeltua kännyni kuvausominaisuuksia. Tarttis varmaan tehrä asialle jotain…

Ja se lomastressi…potenssiin miljoona

Heinäkuun kesäloma piti alkaa tietyllä sukutapahtumalla, mutta kahden kuolemantapauksen myötä sukutapahtuma siirrettiin toiseen ajankohtaan. Kalenterista vapautui tilaa yhdelle pienelle matkalle loman alkuun ja viimeisin viikko on mennyt etsiessä sitä The kohdetta. Ei siinä muuta, mutta matkalle oli suunnitteilla lähteä ensi viikonloppuna ja mikään katsomamme kohde ei tuntunut oikein nappaavan. Minä halusin leijonaemona lapset saman katon alle kanssamme, joten huoneella piti olla kunnolla kokoa. Parveke oli must ja täysin varusteltu keittiö plussaa. Tasoa piti löytyä sopivasti (vähintään 4 tähteä) ja, no, auringon paistaa lämpimästi. Turha sitä on kuvitellakaan, että täällä pohjoisessa paistaisi enää aurinko  lämpimästi toukokuun ja kesäkuun helteiden myötä, joten etelään olisi tarkoitus paeta miniloman turvin Suomen laatuluokan kesää.

Mikä mätti? Näin lähellä majoitusta moni majoitusvaihtoehto oli jo täyteen buukattu, törkyhintainen laatunsa nähden tai yksinkertaisesti majoituksesta löytyi vain jokin pieni vika. Liian pieni parveke, väärä näkymä, järkky sisustus, väärä sijainti ja mitä kaikkea nyt sitä olkaan. Illat meni majoituksia etsiessä ja nukkumaan mentiin monena arki-iltana vasta puolen yön paikkeilla tai sen jälkeen. Aivot kävi ylikierroksilla ja nukahtamisen sijaan pyörin unettomana sängyssä yli yhteen nukkuen koiran unta vähän yli viiteen aamulla.

Ja linnut, nuo viheliäiset. Lintuihin minulla on ollut lapsesta saakka viha-rakkaussuhde ja eräänä aamuna tällä viikolla meinasin noitua ne livertäjät jälleen alimpaan koloon maapallolla. Eräänä aamuyönä, huonosti nukahdetun ja nukutun yön jälkeen heräsin vähän ennen viittä sepelkyyhkyn kujellukseen. Sen vaan sanon, että niinä aamuyön tunteina teki mieli pistää paistiksi koko lintu, mutta enhän minä siihenkään kykene. Linnun laulu on kivaa hereilläoloaikaan, mutta aamuyöllä herättävät kujerrukset on sen verran iso nou nou, että tästä naisesta kuoriutuu melkoisen murhanhimoinen närkästynyt nainen.

Pixabay.comista ladattun kuvan riiviölintu ei liity tapaukseen. Sen verran sepelkyyhkyn kujellus aamuyön tuntina otti ottalohkoon, etten itse asiassa tykkää sen äänestä edes päiväsaikaan. Kyseisestä otuksesta muuten löytyy juutuupista jopa lintukaraokevideo, joten siitä vaan laulelemaan, jos kiinnostaa. Linkki tässä.

Anyway, turha luullakaan, että vajaalla unimäärällä olisi selvinnyt ongelmitta. Fysiikka ja järjen kulku alkoi takkuilemaan ja kaiken kukkuraksi pienoinen kesäflunssa löysi meikäläisen alentuneen vastustuskyvyn myötä. Nyt sitten ihastutetaan ympäristöä makuukammariäänellä, yskimisillä ja rykimisellä. Millonkas meikäläiselle kuumetta tulisi tautia poistamaan. 

P.S.: Löytyikö se The lomakohde? Ehkä löytyi, ehkä ei. Säätämistä se kuitenkin vaatii ja mikään ei ole varmempaa kuin epävarma. Nyt keskitytään selvittämään tärkeämpiä asioita kuten kuolinpesä, johon lähipiiri tahtomattaankin joutuu mukaan. Elämä on.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Loma kotimaassa, ilo vai pettymys?

Hola! Tässä sitä ollaan kuulkaattes takaisin töissä neljän viikon lomaputken jälkeen. Blogiani seuranneet ovatkin tietoisia siitä, että käytännön syistä vietimme lomamme kokonaan koto-Suomessa kahden yön Tallinnan-keikkaa lukuun ottamatta, mutta hei, eikös Tallinna lasketa Etelä-Helsingiksi?

Meidän perheeseen/parisuhteeseen on kuulunut joka kesälomalla se, että suuntaamme vähintäänkin Keski-Eurooppaan tai toiselle puolelle maailmaa ihan vain siksi, että pääsemme irtautumaan ”arjesta” eli Suomesta. Haemme matkoiltamme aurinkoa ja lämpöä sekä rahoille vastinetta, joka ei välttämättä osu kohdalle täällä kotimaassa. Että nuin. Olen sen nyt sanonut. Minulla on viha-rakkaussuhde Suomi-lomiin ja mitkäs nyt onkaan tunnelmat vietetyn kotimaanloman jälkeen?

Ah tätä Suomen suvea!


Myönnetään. Kelit ei suosineet meitä lomailijoita oikeastaan yhtään. Neljä päivää taisi olla meillä sen verran lämpimiä, että pystyimme oleskelemaan ulkona hieman kevyemmissä vaatteissa. Tatti meikäläisen otalla kasvoi sitä mukaa, kun heräsin aamuisin pilviseen ja kylmään keliin, enkä voinut haaveillakaan biitsipäivästä. Odotin ja odotin kiltisti kuumaa kesäpäivää, jolloin olisin voinut talsia jätskikiskalle ostamaan tötteröjätskin mutta pah, sitä päivää ei tullut. Sanomattakin selvää, että Suomi-lomalle tuli plussat ja miinukset -listaan niin iso miinus, ettei Suomi-kuvani toivu siitä koskaan. Tänä päivänäkin yritän tsempata itseäni sen suhteen, ettei Suomi voi säälleen mitään, mutta kyllä eteläisemmästä sijainnista olisi apua. Veikkaan, että pelkkä siirtyminen naapurimaamme Ruotsin kohdalle saattaisi auttaa merkittävästi. Pojot ulkomaanlomille.

Hotelliloma Suomessa vs. ulkomailla


Majoittuminen, tuo meidän lempijuttu. Me rakastamme hotelleita, tykkäämme nauttia huoneesta, vaadimme tasoa ja asiakaspalvelua. Kaikki tuo siten, että hinta-laatusuhde on kohdallaan ja olemme valmiita maksamaan useamman satasen/yö, kun se oikea hotelli osuu kohdalle. Cumuluksen kaltaiset hotellit ei vaan säväytä meitä ja minikokoa oleva huone saa olon ahdistuneeksi. Siinä vaiheessa kun huoneen hinta huitelee melko reippaissa lukemissa Suomessa ja toisesta maasta saa isomman huoneen tai huoneen tasokkaasta hotellista samaan hintaan, rupeaa ulkomaat taasen huutelemaan meidän perheen nimeä. Ettekö usko? Panin hakea heinäkuun viimeiselle lauantaille yhden yön aamupalallista hintaa kahdelle hengelle suurin piirtein samantasoisesta ja -kokoisesta sviitistä loungeoikeudella, ja seuraava saldo tuli: Hilton Helsinki Strandin King-sviitti 472,50 euroa/yö, Radisson Blu Plazan Executive Suite 462 euroa/yö ja Hilton Tallinn Parkin King Deluxe One Bedroom Suite 228,75 euroa/yö. Vielä kun tuohon lisää vaikkapa Cumulus City Centre Kuopion puolta pienemmän ja loungeoikeudettoman huoneen samalle ajankohdalle hintaan 256 euroa/yö, niin tämä nainen rahtaa kapsäkkinsä ymmärrettävistä syistä vaikkapa Tallinnaan. Pojot ulkomaanlomille.

Siirtyminen paikasta toiseen

Matkustaminen, se välttämätön paha. Suomen etuna on se, että autollakin pärjää liikkumisen suhteen. Lentokoneella ei ole pakko matkustaa ja Onni-bussit kulkee edullisesti. VR on yksi iso mysteeri minulle kesähintojensa puolesta, mutta kyllä sieltäkin varmaan jotain edullisia lippuja kesällä saa. Matkustaminen Suomessa paikasta toiseen voi olla edullista tai kallista, mutta parhaassa tapauksessa samaan hintaan pääsee lentämään Euroopan metropoliin ja ottamaan sen edellä mainitsemani laadukkaan hotellihuoneen. Pojoissa tasapeli Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Kyllähän sitä nyt pitää saada syödä maittavasti ja nauttia sen kanssa lasi viiniä/olut


Suomen suurista kaupungeista löytyy varmasti upeaa ruokaa. Hintakin voi olla sen mukainen. Pienemmissä kaupungeissa saat tyytyä Rossoon ja muihin ketjuravintoloihin, mutta kyllä hintaa aterioinnille silti tulee melko mukavasti, kun kaksi tai useampi nauttii kolmen ruokalajin illallisen juomineen. Me kävimme miehen kanssa Tallinnassa syömässä laadukkaan aterian Vegan Restoran V:ssä. Kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa, yksi jälkiruoka sekä lasi viiniä ja pullo erikoisolutta kustansi n. 46 euroa. Meikäläisen pojot menee jälleen ulkomaanlomille.

Tapahtumat ja tekemiset

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. Täältä löytyy yhtä sun toista koettavaa ja liikkuminen autolla tapahtumakaupunkeihin on tarpeen tullen helppoa ja edullista. Rahaa saattaa palaakin sitten majoittumiseen ja muihin oheistuotteisiin. En vain voi olla mainitsematta sitä, että tölkki (0,33) olutta maksoi Pori Jazzien Jazzkadun baarissa 6 euroa. Gigantin sanoin: Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa. Ja me maksoimme.

Olimme me sentään viisaitakin. Mietimme keväällä ostavamme liput Pori Jazzien Kirjurinluodolle, mutta pelkäsimme ailahtelevaa kesäsäätä. Ajatus kylmässä tai sateessa värjöttelemisestä tuntui sen verran vastenmieliseltä, että päätimme jättää lipun oston paljon myöhemmälle. Suomen suvihan näytti parhaat puolensa jälleen, joten otimme ilon irti Pori Jazzien maksuttomasta tarjonnasta. Ilmaisista Jazz-tuokioista Jazzkadun Cafe Jazzissa, Porin Kauppatorin kulmalla olleessa Korona Barissa ja Kirjurinluodon musiikista nautimme päälavan läheisyydessa joen toisella puolella. Piknik auringon hellimällä nurmikentällä ilmaisin eväin ja juomin, sellaisinkin, joita ei Kirjurinluodolle saa viedä, sai miehen ja minut hymistelemään tyytyväisyyttä. Kirjurinluodolla bailannut perhetuttu pisti puolestaan samaan aikaan harmistunutta kommenttia siitä, että piccolosamppanja oli maksanut Kirjurinluodolla 19 euroa. Mites se Gigantin lausahdus menikään?

On ihanaa nähdä, miten Suomi herää eloon kesällä. Ihmiset ovat iloisia, tekemistä riittää ja mikä parasta, sitä ilmaistakin/edullista, jotta hiukan tiukemmalla budjetilla elävätkin voivat nauttia tapahtumista. Ulkomailtakin löytää varmasti yhtä sun toista, joten pojot tasapuolisesti Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Ihmiset

Kävin ostoksilla Leppävirran S-Marketissa juhannuksen alla ja näin jotain niin suloista, että muistelen visiittiäni vieläkin lämmöllä. S-Market oli täynnä vanhuksia parhaimpiinsa tälläytyneenä, suut hymyssä ja mieli ilmiselvästi korkealla. Siinä minä katselin heitä ostosten lomassa ja iloitsin siitä, että niin moni vanhus oli kerääntynytt kirkolle hoitamaan juhannusjuhlaostokset. Tuossa S-Market -hetkessä oli jotain sellaista, joka lämmitti mieltäni kovasti. Maalla sijaitsevissa kylissä ja pikkukaupungeissa vaan on tunnelmaa ja sellaisia leppoisia ihmisiä, joita ei pääkaupunkiseudulta tai isoista kaupungeista löydy. Pipo löystyy ihan kummasti, kun maalle pääsee. Pankaas testaten ja tähän väliin en voi olla mainostamatta Savoa oivana matkailukohteena. Pojot Suomi-lomille.

Jos laskette tarkkaan, niin kyllä minä rankkaan ulkomaanlomat tässä listauksessani korkeammalle. Me jäimme tänä vuonna pakon sanelemana Suomeen lomailemaan, mutta ensi vuonna tilanne on toivottavasti erilainen. Me suuntaamme Suomen rajojen ulkopuolelle jättäen kotomaamme lasi-iglut ulkomaisille turisteille ja ministeri Lintilälle. Ennen ensi kesää odotan kuitenkin tänä syksynä koittavaa Välimeren risteilyä ja olen samaan aikaan onnellinen siitä, ettei minun tarvitse lomailla tässä vastenmielisessä, kylmässä kesäkelissä. Myönnän ihan suoraan, että fiilarini tästä maasta lomailukohteena olisi saanut tänä kesänä paremmat pojot, jos aurinko olisi paistanut lomallamme lämpimästi tai kuumasti. On se vaan kumma, ettei sitä iloa suoda meille.

Kehtaako joku vielä veikata, että saadaan tänä kesänä kunnon lämpökelit tai jopa helteet vähintään viikoksi?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kokemuksia: Seikkailupuisto Huikee Porin Yyterissä

Jahas. Suomen kesä ei todellakaan näyttänyt parhaimpia puoliaan meidän kesälomalla tänä vuonna. Sen saimme kokea karvaasti jo vajaa viikko sitten, kun suuntasimme lämpimässä kelissä kesäisin vaattein kohti Yyterissä sijaitsevaa Seikkailupuisto Huikeeta vain ja ainostaan todetaksemme, että lämpötila oli vaivaiset 15 astetta. Ei muuta kuin korvat luimussa takaisin autoon, lämmitys täysillä päälle ja auton nokka kohti lämpimämpiä seutuja. No, opimmehan ainakin katsomaan Yyterin sään seuraavalla kerralla ennakkoon. Yyteri kun ei ole sama asia kuin Pori, mitä keleihin tulee.

Ihana Yyteri

Upea, lähes kuuden kilometrin pituinen hiekkaranta Yyteri lienee kaikille tuttu. Matalan pohjansa ansiosta se on erinomainen lapsiperheille ja tekemistä löytyy varmasti kaikenikäisille. Vapun alla 2017 avattu Seikkailupuisto Huikee lomakeskus Yyteri Beachin yhteydessä onkin mukava lisä alueen palvelutarjontaan ja oikea must visit -kohde. Onneksi viime viikonloppuna aurinko helli Yyterissäkin sen verran, että pääsimme suuntaamaan auton nokan kohti seikkailupuistoa ja meillehän tuli melkoinen päivä!

Kokemuksia korkealla keikkumisesta meille oli kertynyt aiemmin kolmelta eri Karibian-risteilijältä ja Tallinnan Pirita Seiklusparkista. Hiukkasen henkseleitä paukutellen me astuimme Huikeen lipunmyynnin ovista sisään, mutta nassut vakavoitui pian. Kypärä? Miksi? Hanskat? Eihän nyt sellaisia tarvita. Vai? Valjaatkin oli jotain ihan muuta kuin aiemmissa kohteissamme. Turvaohjeistukset oli sellaista luokkaa, että niiden sisäistämisessä meni jonkin aikaa. Juu ja mahdollisista mustelmista/naarmuistakin varoitettiin. Alkoi hieman pohdituttamaan mihin sitä olikaan itsensä laittanut.

Ja sitten me lähdimme lasten kanssa radalle, siis sen jälkeen, kun olimme käyneet vielä pakollisen testiradan valvojan ohjeistamana. Radat 3-5 oli käytävä kuulemma läpi, että pääsisi jatkamaan vaikeammille radoille ja oikeastaan ihan hyvä niin. Uudenlaiset kokovartalovaljaat ja niiden käyttäminen vaati opettelua käytännössä, sekä kasvatti rohkeutta lähteä keikkumaan korkeammalle. Sitä rohkeutta tarvittiinkin, sillä radat on rakennettu puiden latvoihin 3-13 metrin korkeuteen. Että nuin. Pikkuista paniikin poikasta olikin odotettavissa tällä korkeanpaikankammoisella.

Lähes 1,5 kilometriä seikkailurataa, kolme vaikeustasoa

Varaa usea tunti seikkailuun, jos kyseessä on  nätti päivä. Ruuhkia syntyy ja valjaiden vapautumista saattaa joutua jonottamaankin. Me pääsimme sopivaan väliin, mutta useiden kanssaseikkailijoiden myötä radoilla joutui välillä odottamaan omaa vuoroaan. Ehdottomasti suosituin rata tuntui olevan keskivaikea Liuku, josta löytyi myös 150 metriä pitkä liuku puusta toiseen. Työtä liun ääreen pääsemiseksi tosin sai tehdä, kuten myös muillakin radoilla.

Ekat tehtävät suoritettu. Vielä hymyilyttää.





84 erilaista haastetta, paljon tasapainoilua ja maitohapoilla olevia käsivarsia. Muutama mustelma ja hiertymä. Kypärä oli tarpeen ainakin meikäläisellä, kun kalautin muutaman kerran valjaiden kiinnityslukkoja väsyneensä pääkoppaani. Hanskat oli pakko ostaa kolmella eurolla/pari jo alkuvaiheessa rataa, sillä ne oli todellakin tarpeen. Päivän jälkeen mehut oli minulta ja lapsilta niin poissa, että istuimme kyläpaikan ruokapöydässä hiljaisina ja nälkäisinä seikkailupuistosta palattuamme. Jösses, sanon minä.

Voittajafiilis!

Mielipiteemme Seikkailupuisto Huikeesta

Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattilaisen oloista. Kokovartalovaljaat loivat turvaa, joten minäkin korkeanpaikankammoisena uskaltauduin keikkumaan korkealla. Minulla ei itse asiassa ollut aikaa keskittyä katsomaan alas, sillä aivot tekivät täyttä työtä keikkuvilla esteillä katseen ollessa kiinnittyneenä tehtävärataan. Ainoastaan kerran eksyin katsomaan alas maahan ja meinasin panikoitua tasanteella seistessäni, mutta onneksi takaa tulevat ihmiset pitivät huolen siitä, ettei aikaa paniikin kehittämiselle ollut.

Negatiivistakin sanottavaa löytyi hieman. Tehtäväelementit oli ajoittain melkoisen haastavia myös helpoilla radoilla, joten arimmat lapset jumittivat tehtävien etenemistä. Itkua ja huutoa kuului, sekä keskellä rataa kauhusta kankeana istuvia/seisovia lapsia. Ostetulla lipulla (25 euroa yli 130 cm:n pituiset) sai seikkailla kolme tuntia, mutta tuo raja taisi rikkoutua ruuhkien ja jumittavien lasten takia. Kukaan henkilökunnasta ei sentään tullut huutelemaan yläilmoihin siitä, että aika olisi mennyt umpeen. Pelisilmää henkilökunnalta löytyi, ja he saivatkin tsempattua muutaman panikoijan etenemään radalla.

Tiukka keskustelu olisikin monessa perheessä paikallaan ennen Huikeeseen menoa, sillä puistoon ei passaa mennä henkseleitä paukutellen. Vapaasti keikkuvat puupökkelöt ovat työläitä ja korkeus saattaa tuntua lapsesta pahalta, varsinkin kun tehtävää saa olla suorittamassa vain yksi henkilö kerrallaan. 18-25 euroa siitä, että lapsi pistää paniikiksi muutaman tehtävärastin jälkeen saattaa tuntua isolta rahalta. En suosittelekaan rataa herkälle lapselle, mutta korkeanpaikankammoinen saattaakin löytää itsensä puista keikkumasta. Uskokaa minua kun sanon, että hankalien tehtävien myötä ei ole yksinkertaisesti aikaa katsella alas.

Huikee sai minulta ja lapsilta huikeen hyvät pisteet. Radalle sattuneet panikoijat verottivat fiilistä, mutta muutoin tehtävät olivat monipuolisia, haastavia ja hauskoja. Valitettavasti viimeinen rata, vaikea Voima jäi testaamatta kokonaan, sillä muut radat olivat jo imeneet energiat vähiin.

Vahva suositus meidän perheeltä! Seikkailupuisto Huikeen sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.