Browsing Tag

kokemuksia

Kotimaanloma ja Pori Jazzit tuli ja meni, millainen kokemus?

Nonih, kesäloma on nyt sitten lusittu ja kylläpähän kolme viikkoa meni ehkä vähän liiankin nopsaan. Oma vika tietty, että päätettiin ottaa vaan kolme viikkoa kesälle, mutta haluttiin miehen kanssa jättää kunnon pelivara myöhäissyksylle ja talvelle. Jos alkaa tympimään Suomen laatuluokan sää tai pimeys, niin sitten otetaan ja lähetään pikaisellakin aikataululla jonnekin lämpimään. Nyt on sentään jo lokakuulle suunniteltu reissu San Franciscoon.

Anyway, kesäloman ensimmäinen viikkohan meni Jenkkilän suunnalla ja heti kotiinpaluuta seuraavana päivänä suunnattiin Tampereen kautta kesämökille Itä-Suomeen. Jet lag piti otteessaan melko pitkään ja vaati veronsa, mutta silti oli aivan ihanaa rauhoittua luonnon keskellä. Tehtiin ulkona hommia mitä pystyttiin ja nautittiin varmaan maailman parhaimmista löylyistä meidän puusaunassa. Kaiken kruunasi järvestä kannettu vesi ja tulipahan mielenrauha, sellainen sielun pikku feng shui järvelle katteltaessa. Pääkaupunkiseudun kasvattina luontomaisemat ja hiljaisuus vaan on sitä parasta irtautumista kaikesta hälinästä.

Ihan pelkäksi mökkilomaksi meidän vajaa viikko ei sentään mennyt, sillä kävimme tekemässä muutaman pikku luontonähtävyysretken. Toinen suuntautui Leppävirralla sijaitsevalle Orinoron rotkolle ja toinen Jäppilän Kivikurulle. Aivan upeita paikkoja molemmat, ja tulen tekemään kyseisistä luontohelmistä myöhemmin erillisen postauksen. Sen voin jo kuitenkin sanoa, että käykää toki kyseisillä paikoilla, jos liikutte kulmilla.

Kokemuksia hyttyskarkottimista

Meille tuli pikkuinen mökkiläisten kauhunhetki tänä kesänä, kun hyväksi havaittu ja erinomaista työtä vuosikausia tehnyt hyttysansa Mosquito Magnet tuli tiensä päähän. Kyseinen laite oli vaatinut jo useamman kerran kallista huoltoa, joten sen tekohengitys alkoi olla melkoisen kallista ja vastaava uusi laite olisi kustantanut tonnin. Päädyttiin sitten edullisempaan ratkaisuun ja ostettiin pari ThermaCELL-hyttyskarkotinta käytettäväksi, ja kokemuksemme tuotteesta oli ainoastaan positiivinen. Pikkuinen härpäke lupasi pitää hyttyset, paarmat ja hirvikärpäset loitolla 20 neliömetrin alueelta, mutta tuota alueen kokoa meidän oli vaikea vahvistaa luonnollisestikaan oikeaksi. Me pidimme laitetta lähistöllämme ja se oli lähes hajuton (vieno tuoksu, jos nenän lähes kiinni pisti), joten hyttyssavut se voitti mennen tullen. ThermaCELL toimi nestekaasupatruunalla ja siitä noussut kuumuus lämmitti karkotemattoa, joka alkoi jossain vaiheessa höyryämään hieman.


ThermaCELL toimi upeasti. Täysin uusi karkotematto ei ihan heti toiminut, kun sen piti lämmetä ja alkaa tuottamaan karkotetta, mutta 10-15 minuutin sisällä hyttyset alkoivat kierrellä ympärillämme tulematta kuitenkaan metriä lähemmäs. Hyttyskarkottimen oltua täydessä vauhdissa ei hyttysiä näkynyt enää mailla eikä halmeilla. Laitteen lisäksi ostettu kantolaukku oli hyödyllinen lisä, kun hyttyskarkottimen pystyi kiinnittämään vyötärölle ulkona liikuttaessa. Iso suositus korkottimelle siis täältä suunnasta ja kannattaa hankkia kantolaukkuineen, jos yhtään tarvitsee liikkua ulkona. Hinta noin 30 – 35 eurosta ylöspäin + täyttöpakkaukset.

Rakas, raivostuttava Suomikesä

Yli viikko sitten avauduin neljän seinän sisällä miehelleni Suomen luksuskesästä ja muistelin kaihoisasti Chicagon reissuamme, kun hiki lensi 30 asteen helteessä ja aurinko paistoi. Juu, joku sellainen kummallinen valo- ja lämpöilmiö, jota en ollut kovinkaan paljoa nähnyt sitten Chicagon. Tai olihan sellainen pieni hetki tapahtunut avautumistani edeltävänä päivänä, kun aurinko oli alkanut pikkuisen paistaa lämpimämmin kesämökillämme Itä-Suomessa juuri silloin, kun pakkasimme tavaroita autoon ja suuntasimme auton nokan kohti Pori Jazzeja. Eipä kuulkaas pitkään se aurinko paistanut meille, sillä piakkoin pukkas pilveä taivaalle ja tulihan sitä sadettakin. Eikä siinä vielä kaikki. Porissa todellakin sateli kuin Esterin berberistä, oli kylmä ja samaan aikaan tuli viestiä Itä-Suomen suunnalta, että aurinko paistoi ja oli ihan  lämminkin. Kyllä söi tätä naista ja paljon. Siis TODELLA paljon.

Myönnän olevani kiittämätön ihminen välillä. Kaipaan kesällä Suomilomailuun aurinkoa ja sellaista lämpöäkin, että voisi heittää päällensä kivan kesämekon ja tepastella varpaat paljastavissa sandaaleissa. Meikäläisen Suomilomalla oli ihan turha haaveillakaan sellaisista muutoin kun vikoina päivinä, sillä useimpina päivinä en pärjännyt edes ballerinat jalassa.

Kokemuksia Pori Jazzeista ja Kirjurinluodosta

Keskiviikkona kävimme kuuntelemassa musiikkia maksuttomalla puolella. Poriljongissa soittanut Kirjuri All Stars + Suurlähettiläiden Jussu Pöyhönen sai fiiliksen kattoon ja ilta oli oikein mukava. Maksuton puoli pääsi oikeuksiinsa varsinkin illalla, kun erilaiset valot pääsivät luomaan tunnelmaa alueelle.

Viime vuonna tyydyimme ilmaisjazzeihin koko ajaksi ja nautimme päälavan konserteista joen toisella puolella, mutta tämän vuoden artistikattaus miellytti enemmän. Sen verran hyvin oli tarjontaa, että ostettiin kolmen päivän liput Pori Jazzeille. Mies rakensi komian aikataulun, josta selvisi lempiartistimme ja lava minkä äärellä piti milloinkin olla, mutta lista lirisi jo heti torstain jälkeen. Perjantain ja lauantain konserteissa oli siihen malliin väkeä, että omaa piknikpaikkaansa ei passannut siirrellä lavojen välillä ja me jymähdettiin piknikpeittomme kanssa päälavan rinteeseen. Sää oli mitä mainioin, mutta yksi isompi virhe meikäläiselle tuli. Nesteytys meni keturalleen.

Kuvan juoma ei liity tapaukseen.

Perjantaina aurinko paistoi ja oli lämmin. Ei kuitenkaan niin kuuma, että hiki olisi lentänyt. Jotenkin sitä ei huomannut nauttia vettä tai Vichyä illan aikana, joskin anniskelualueen törkyhintaisen viinilitkupullon jaoin miehen kanssa puoliksi. Yhden Cokiksen sentään otin siinä patongin aikana. Lauantaiaamuna heräsin seitsemän maissa hiukkasen heikkoon oloon. Päähän koski, tärisytti ja sitten rupesi oksettamaan, mutta melkoista tyhjähuutoa se oli, kun vatsassa ei ollut mitään. Join vettä aina pahaan olooni saadakseni jotain oksennettavaa, mutta jossain vaiheessa en vaan enää jaksanut ja tilani heikkeni entisestään.

Huimasi, hengitys oli epätavallisen tiuhaa ja pinnallista, liikkuminen oli hankalaa, paha olo oli jatkuvaa ja lihakset kramppasi kunnolla. Päätä en jaksanut pitää pystyssä ja silloin mies sekä anoppi jo huolestuivat tosissaan. Nestehukkahan se tällä naisella oli ja sitten alkoi jatkuva juottaminen minulle vuorotellen Vichyä, vettä ja Jaffaa pienissä määrissä. Ja minä oksensin pienenkin nesteen, aina. Siinä meinasi olla lähtö päivystykseen, mutta kielsin sen.

Kyllähän se hieman hävetti olla siinä kunnossa ja aiheuttaa ihanalle anopille sydämentykytyksiä, mutta pikkuhiljaa kaikesta selvittiin. Ei muuta kuin Kirjurinluotoon neljän maissa ja joinpahan eri malliin vettä sekä vichyä vuorotellen. Vasta sunnuntaiaamuna kämmenselän iho alkoi vihdoin näyttää siltä, että se palautui nopeasti ennalleen sen jälkeen, kun oli ensin puristanut ihoa sormien välissä. Sen vaan sanon, että pitäkäähän todellakin nesteytyksestä huolta näillä helteillä ja muutoinkin. Nestehukka ei ole leikin asia ja huonossa tapauksessa se on sairaalakeikka.

Mites alkoholin tuonti Pori Jazzeille? Laukut tarkastettiin ja alkoholiahan ei paikalle saanut tuoda, mutta päivien aikana huomasin, että tarkastukset vuosivat kuin seula. Kyllähän sitä hiukkasen harmitti lipitellä alueelta ostettua 30 euron viinilitkua naamariinsa, kun yhdellä viltillä rakennettiin kirkkaasta viinapullosta (0,35 l) drinkkejä ja toisesta saman kokoisesta konjakkipullosta vedettiin suoraan huiviin. Toisaalla näin Ed energiajuomapullosta kaadettavan porukalle shottimukeihin sellaiselta näyttävää nestettä, että tuskinpa oli alkoholiton juoma sekään.

Kyllähän suurin osa näytti totelleen meidän tapaan Pori Jazzin määräyksiä ja kävi kiltisti ostamassa ylihintaiset juomansa alueen baarista. Upea sää vaan kenties aktivoi porukoita ostamaan useammankin pullon, joten iltaa myöten meno alkoi olla jo sellaista, että sitä ei ehkä ihan huomioitu hyvällä tavalla muita kanssajuhlijoita. Muutaman kerran meni meiltäkin jo miehen kanssa herne nenään ja tivahdettiin juhlijoille, kun normaalit käytöstavatkaan ei ollut hallussa. Useamman väsähtäneen juhlijan minä näin järkkäreiden otteessa talutettavan alueelta pois, joten olpahan jollain mennyt komiasti yli. Kaiken kruunasi tupakointi, kun me savuttomat saimme oman osamme vieressä tupruttelevista ihmisistä. Ymmärrän toki, että tupakointi ulkona on sallittua, mutta jotenkin tuntuu, että erilliset tupakointialueet olisi hyvä juttu piknikalueella.  Ja jos lukija siellä nyt miettii, miksi emme siirtyneet tai sanoneet mitään, niin siirtyminen ei olisi auttanut mitään. Tilaa ei ollut ja vaikka joku paikka olisikin löytynyt, olisi vilttinaapuri saattanut pistää tupakaksi ihan samaan malliin. Elämä on.

Musiikkitarjonta ihastutti ja ajattelemattomista juhlijoista huolimatta alueen tunnelma oli oikein iloinen. Alma, Christina Aquilera, Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana, Ville Valo & Agents oli niitä muutamia, jotka sai jalan vipattamaan ja kaiken kruunasi lauantai-iltana upeaääninen Toto. Ruokakojuja ja ruokailumahdollisuuksia alueella oli valtavasti ja minäkin löysin kasvissyöjänä mukavasti vaihtoehtoja. Hinnat oli nyt mitä oli, mutta harvassapa edulliset festarit nykyään on. Viinit oli tänä vuonnakin sontaa, mutta sontaviinit taitaakin olla Pori Jazzien tavaramerkki. Tai sitten olen vain kranttu prinsessa, joka jää huonoista viineistä huolimatta mielenkiinnolla odottamaan ensi vuoden jazzkattauksen julkistamista.

Pori Jazzit on The festivaali, jonne kannattaa heinäkuisin suunnata. Linkki Pori Jazzin viralliselle sivustolle tässä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Chicago: Turvallisuus kaduilla ja julkisissa kulkuvälineissä

Helou! Toivottavasti edellinen postaukseni ei säikäyttänyt teitä lukijoita, kun kerroin pelottavasta tapahtumasta Chicagossa Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä. Se oli todellakin poikkeava tilanne ja muutoin liikkumisemme oli rauhallista kapupungilla. Oma kokemuksemme on kolmen päivän ajalta ja liikuimme tuolloin Chicagossa sekä päivällä että illalla pimeään aikaan.

Majoittumisemme Chicagossa osui 4th of Julyn tienoille ja luonnollisestikin kyseinen viikonloppu oli juhlaviikonloppu monille. Se tarkoitti enemmän väkeä kaupungilla ja kenties myös tavallista enemmän virkavaltaa näkösällä. Majoituimme Downtownin alueella LondonHouse Chicagossa (Loop) ja Kinzie hotellissa (River North), joista molemmista oli lyhyet matkat nähtävyyksiin.

Downtown on Chicagon liikekeskustaa ja luonnollisestikin se hiljenee arkisin työpäivien jälkeen. Ihmisiä oli juhlaviikonlopun takia liikkeellä huomattava määrä, joten valitettavasti en pysty antamaan kuvaa muunlaisesta ajankohdasta. Yleisesti ottaen Downtownin alue on rauhallista, mutta kannattaa kuitenkin käyttää normaalia varovaisuutta. Kalliita laukkuja, koruja tai vaatteita ei kannata päällensä laittaa ja pimeille kujille ei suositella mentävän päivälläkään. Olemus kannattaa yleisestikin olla sellainen, että liikkuu päättäväisesti ja varman oloisena paikasta toiseeen ja kännykkää, lompakkoa tai laukkua ei tule jättää vartioimatta. Esimerkiksi terassilla ollessa ei kannata laittaa edellä mainittuja tavaroita pöydälle ihan kadun puolelle, josta se on jonkun helppo napata matkaan.

Kerjäläisiä keskustan alueelta löytyy ja heidän suhteen kannattaa käyttää tiettyä varovaisuutta. Osa on mukavia, poistuu heti kun ei anna rahaa tai ei kiinnitä heihin huomiota, mutta joidenkin kohdalla kannattaa vaihtaa kadun puolta tai mennä jonnekin kauppaan, jos tilanne vaikuttaa sellaiselta. Me jouduimme kolmen päivän aikana kiertämään ehkä kolme kerjäläistä hiukkasen kauempaa, joten nähtyyn määrään verrattuna tuo kolme kierrettyä kerjäläistä oli pieni määrä. Kännykkää pidin kädessäni useampaan otteeseen kadulla kävellessäni navigaattorin takia, eikä kännykkä kyllä kenenkään matkaan reissullamme lähtenyt. Kännykän pitämistä julkisesti tuolla tavalla ei kuitenkaan suositella.

Liikuimme miehen kanssa muutaman iltana pimeään aikaan River Northin puolella ja alueella oli rauhallista. Välttelimme kujia ja valitsimme valaistuja katuja, eikä mitään erikoista tai pelottavaa noina hetkinä tapahtunut.

Turvallisuus Chicagon muilla alueilla

Chicagon pohjoispuoli North Side on varakkaamman väen suosiossa ja siellä ei tapahdu niin paljon kuin Downtownissa, mutta normaali varovaisuus on sielläkin hyvästä. Eteläpuoli, South Side, puolestaan on jo erilainen ja osa alueista on jopa sellaisia, joita turistien kannattaa todellakin välttää. Yksi kuitenkin melko turvalliseksi luokitelluista South Siden alueista on Chinatown, jonne myös vesitaksi liikkuu. Chicagon länsipuoli, West Side, kuuluu vältettäviin alueisiin mutta se tuskin matkailijaa harmittaa, sillä alueella ei nähtävyyksiä oikeastaan ole.

Julkisilla liikkuminen

Me liikuimme julkisilla melko paljon kolmen päivän aikana ja sielläkin normaali varovaisuus on hyvästä. Julkiset kulkuneuvot ovat taskuvarkaiden suosiossa ja laukustaan kannattaa pitää huolta. Edellä mainitun lisäksi kannattaa huolehtia siitä, ettei eksy julkisilla vaaralliseksi luokitelluille alueille. Me liikuimme ainoastaan Downtownin ja North Siden alueella sekä O’Haren kentältä keskustaan ja takaisin, ja aivan tavallisia ihmisiä meidän lisäksemme kulkuneuvoissa istui.

Yleisesti ottaen Chicagossa pärjää normaalilla maalaisjärjellä. Siellä, missä on paljon turisteja on turvallisinta ja suurin uhka tuolloin on taskuvarkaat sekä laukkuvarkaat. Yksin ei kannata liikkua ainakaan illalla, vaatetustaan kannattaa harkita ja mitään helposti mukaan napattavaa ei passaa ottaa kaupungilla liikkuessaan mukaan. Itselläni oli olan yli laitettava laukku, joka oli kaiken lisäksi sen verran litteä, että pysyi vartaloani vasten kiinnittämättä sen enempää huomiota. Ehkä itse otin riskin siinä, että kävelin kännykkä kädessä kadulla, mutta pidin kännystä koko ajan kahdella kädellä kiinni ja kännyn vartalossani kiinni. Paikallisilla ihmisillä kännykät olivat paljon huolimattomammin käsissään, eivätkä ne kyllä kenenkään rosvon matkaan lähtenyt minun silmieni edessä.

Oletko käynyt Chicagossa ja sinulla on omakohtaisia kokemuksia liikkumisesta siellä? Olisiko jotain lisättävää tähän postaukseen?

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kun pahin painajainen tapahtui ja joukkopaniikki iski Chicagossa

Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta oli ensimmäinen päivämme Chicagossa, ja kaupunki oli ehtinyt jo näyttää meille päiväsaikaan parhaansa. Vastassa oli kunnon helle, iloista tunnelmaa ja paljon väkeä, eikä mitään häiriöitä näkösällämme. Poliisejakin tuntui olevan mukava määrä turvaamassa kansan olemista joten mikäs siinä, ei muuta kuin iltasella kävelemään hotelliltamme 20 minuutin matka Navy Pierille itsenäisyyspäivän ilotulituksia katselemaan.

Kippis Yhdysvaltain itsenäisyyspäivälle! Olpahan kallis drinkki LondonHouse Chicagon kattoterdellä kun tuli maksettua 20 USD drinkistä minimitippeineen. Mutta kyllähän ne maisemat sieltä ylhäältä oli hulppeat.

Me emme olleet todellakaan ainoita suuntaamassa Navy Pierille ja kyllähän minä hieman pohdin sitä, miten alueen turvallisuudesta oli huolehdittu. Mieli rauhoittui kuitenkin, kun näin paikalle tuodut raskaat ajoneuvot sulkemassa autoliikennettä sekä estämässa pahoja aikeita, ja olihan sitä poliisejakin useampia valvomassa yleistä menoa. Perille tultua mies olisi halunnut jäädä jo tiettyyn kohtaan aluetta, mutta minä halusin jatkaa matkaamme vielä lähemmäs järven rantaa. Ehkä siinä oli jo yksi kohtalon johdatus ja hyvä niin.

4th of Julyn ilotulitukset tuli ihailtua väkijoukon saartamana. Siinä tämä pieni 158-senttinen nainen sai hiukkasen nostella kännykameraansa ilmaan saadakseen edes jonkin sortin kuvia isojen hartioiden takaa. Ilotulituksia oli tullut katselemaan kaikki vauvasta vaariin ja siellä me kaikki tiiviissä porukassa ihastelimme taivaalle ammuttuja raketteja.

Ilotulitusten loppumisen jälkeen me lähdimme väkimassan mukana valumaan keskustan suuntaan samaa tietä takaisin, mistä mekin olimme paikalle saapuneet. Jonkin aikaa me olimme jo miehen kanssa kävelleet, kun mies pyysi siirtymään ison tien vasempaan reunaan. Kait siinä jokin johdatus taas oli, tai niin minä ainakin jaksan uskoa.

Joku hassu poliisiajoneuvo, sellainen golfkärryn kokoinen, tuli vastaan hirveällä kiireellä ja hieman epämiellyttävä tunne minulle siitä tuli. En tiedä oliko siinä montaakaan hetkeä väliä, kun kuulin pauketta ja meidän kanssa samaan suuntaan kävellyt väkimassa alkoi huutaa paniikissa ja juosta meitä vastaan huutaen ”get out of here”. Paniikki oli todellista, väkijoukko rynni kauhistuneena pois tieltä puiston suuntaan ja niin myös mekin. Muutama juoksijoista kompastui maahan ja välillä katselimme epäuskoisena taaksemme juoksun aikana.

Tilanne noina sekunteina tai muutaman minuutin aikana oli kaoottinen, täynnä kauhua ja samalla niin epäuskottava. Me jäimme puun taakse mahdollisia luoteja suojaan ja seuraamaan tilannetta, mutta pakoon juossut ihminen huusi meille käskyjä poistua alueelta niin kauhistuneen ilmeen kera, että uskoimme tilanteen olevan vakava. Ehkä hän oli nähnyt jotain kamalaa tai ehkä ei, mutta me jatkoimme käskystä juoksua alueelta pois.

Minä en hitto vie tiedä, kuinka pitkälle me sieltä paikalta pakenimme väkijoukon mukana, mutta hiljensimme juoksua vasta sitten, kun muutkin alkoivat rauhoittua. Kävelimme pikku hiljaa takaisin hotellia kohti, mutta olihan siinä pakko tiirailla olan taakse tasaiseen tahtiin. Minä en jotenkin suomalaisena sinisilmäisenä meinannut uskoa tilannetta todeksi, mutta märkä rätti lävähti pian päin kasvoja. Navy Pierille suuntasi hälytysajoneuvoja kovaa vauhtia jatkuvalla syötöllä. Oli ambulansseja, poliisiautoja, poliisimoottoripyöriä, polkupyöräpoliiseja ja muutama ratsupoliisikin. Eikä siinä vielä kaikki, tummat tunnuksettomat poliisiajoneuvot suuntasivat kohti Navy Pieriä ja kaiken tuon nähtyäni ymmärsin, että joku oli oikeasti tehnyt jotain pahaa ja huonosti oli usemmalle ihmiselle käynyt.

Minulla oli paha olla. Kait se järkytys sitten pamahti tulla. Kyyneleet kohosivat silmiin sitä mukaa, kun uusi hälytysajoneuvon ääni pamahti ilmoille ja minua hermostutti. Kuinka monta ihmistä olikaan kuollut, jäänyt auton runtelemaksi tai jonkun ampumaksi?. Nettiin ei päässyt väkimassan takia ja mikä pahinta, paikalliset paikalta poistuneet ihmiset tuntuivat olevan liian rauhallisia. Ihan kuin mitään ei olisikaan tapahtunutkaan tai koko juttu olisi ollut amerikkalaisille arkipäivää. Meille se ei sitä todellakaan ollut.

Matkalla hotellille sain jo viestiä Suomen suunnalta tilanteesta. Kolmea oli puukotettu mutta hotellilla pääsin nettiin ja tietoja tippui lisää. Puukotuksen lisäksi alueella oli ammuskeltu (ne paukaukset), yksi oli saanut osuman ja 17 oli loukkaantunut jäätyään rynnivän väkijoukon tallomaksi. Meillä kävi tuuri, sillä jos olisimme jääneet alkuperäiseen paikkaan katsomaan ilotulituksia tai emme olisi siirtyneet vasemmalle laidalle tietä, olisimme olleet varmastikin tapahtumapaikalla ja jääneet eri tavalla rynnäköivän väkijoukon alle.

Ensimmäiset uutiset eivät sitten pitäneet aivan paikkansa. Kolmea puukotettiin tappelussa, mutta ampuma-asetta ei ollut vaan yksityisen turvallisuusfirman vartija oli huutanut erheellisesti varoituksen asemiehestä. Huudosta oli luonnollisesti aiheutunut paniikki ja 14 ihmistä loukkaantui joukkopaon aikana. Yksi pakenijoista löi tuossa tilanteessa jalkansa pöydän kulmaan saaden jalkaansa sellaisen haavan, jota oli alunperin luultu ampumahaavaksi. Moni lapsi eksyi tilanteessa vanhemmistaan ja sinänsä lieviä vammoja suurempia henkilövahinkoja ei joukkopaniikissa tullut, mutta alueella ollut ravintola kärsi omaisuuvahinkoja väkijoukon rynnittyä sisälle turvaa hakemaan. Olipa muutama mennyt jopa ravintolan kylmiöön piiloon.

Miltä minusta nyt tuntuu ja tuliko traumaa tilanteesta? Yöni nukuin heti hyvin, eikä tilanne loppujen lopuksi jättänyt mitään negatiivisia fiilareita, sillä uskon niin vahvasti kohtaloon. Puukkohippasia sattuu Suomessakin ja harvemmin niissä ulkopuoliset kärsii. Ammuskelua tai terroristisessa mielessä tehtyä iskua ei tilanteessa ollut ja me emme luonnollisestikaan myöskään loukkaantuneet joukkopaon aikana.

Tämä tapahtuma oli ainoa paha koko matkallamme ja kyllähän se pienesti palautti mieleen terroriteot Euroopassa, mutta Chicagoon menisin kuitenkin vaikka jo huomenna uudelleen. Jos ja kun kyseisen kaupungin turvallisuus kiinnostaa, niin pankaas sivu seurantaan. Tulen tekemään erillisen postauksen Chicagon turvallisuudesta ja liikkumisesta kaupungissa hiukkasen myöhemmin sekä liitän kyseisen postauksen myös tänne julkaisemisen jälkeen.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

 

Testissä Viking Linen kuuden tunnin piknikristeily Helsingistä

Vapaa päivä, ei mitään spessua tekemistä, houkutteleva tarjous piknikristeilylle Helsingistä ja Viking Clubin veneitä käytettävänä. Minä pikkuisen vihjailin miehelleni vaihtoehtoisesta sunnuntaipäivän vietosta ja mieshän innostui katsomaan lähtöjä. Niin vaan kävi, että pistimme varaten sunnuntaille kuuden tunnin piknikristeilyn m/s Mariellalla, joka on alkanut jälleen tekemään Gabriellan kanssa pikapyrähdyksia Tallinnaan Helsingissä ollessaan. Ja eipä muuten hinta päätä huimannut, sillä lähtöhinta piknikristeilylle oli kaksi euroa henkilöltä ja venelyhennyksen myötä meiltä kahdelta kuuden tunnin terdekeikka laivalla kustansi itsessään 1,55 euroa eli 77,5 senttiä/hlö.

Lisävuorojen myötä Viking XPRS:n aikataulu muuttui ja kesäisin se lähtee Helsingistä Tallinnaan joko aikaisin perjantaiaamuna tai tunti Mariellan/Gabriellan jälkeen muina viikonpäivinä. Mariellan ja Gabriellan vuorot ovat puolestaan nappelit piknikristeilyyn, sillä laiva lähtee Tallinnaan kello 10.30, on siellä kello 13.15 – 14.00 välisen ajan ja palaa Suomeen kello 16.50. Laivasta ei sen Tallinnassa ollessa pääse ulos, ellei sitten ole reittimatkustajana liikenteessä.

Paljon tekemistä lapsiperheille

Lyhyet piknik-päiväristeilyt ovat nousseet yhdeksi Viking Linen suosituimmista kesätuotteista. Erityisesti lapsiperheet ovat löytäneet nämä helpot, kuuden tunnin risteilyt. Järjestämme risteilyillämme lapsille runsaasti ohjelmaa. Esimerkiksi M/S Mariellan piknik-risteilyn aikana on kahdeksan erilaista ohjattua lastenohjelmanumeroa. Aikuiset voivat puolestaan herkutella ravintoloissa ja tehdä ostoksia Merimyymälässä.

-Kaj Takolander, Viking Line

Lapsiperheitä oli liikkeellä lähdöllämme ihan mukavasti, mutta eivätpä ne aurinkokannelle saakka isoina ryppäinä tulleet, sillä aluksen ohjelmisto sekä kokoustiloihin rakennettu Adventure Island -seikkailusaari piti heidät ilmiselvästi kiireisinä. Jo terminaalissa odottelusta oli tehty hauskempaa, sillä pelle/taikuri viihdytti lapsia odotustilan puolella.

Tekemiset aikuisille

Aluksen buffetissa olisi saanut ruokajuomineen vatsansa täyteen hintaan 26 euroa (etukäteen ostettuna), Ocean Grillin puolella oli tarjolla grilliruokaa, Platessa myytiin pitaleipiä kolmella eri täytteellä ja Coffee & Joy -kahvilasta sai pientä evästä. Eipä sitä myöskään olisi tarvinnut lähteä aurinkokannelta sisälle pikkusuolaisen takia, sillä aurinkokannen Aperol Spritz-baarista oli saatavissa myös mm. antipasto-lautasia, hodareita ja pizza sliceja.

Merimyymälässä sai luonnollisesti shoppailtua itsensä vaikka uuvuksiin ja näyttipä myymälä ohjelman mukaan olevan auki Tallinnan päässäkin. Osa ohjelma-aktiviteeteista (mm. heittokisa ja putoavan mailan nappaamiskisa) oli tarkoitettu kaiken ikäisille, yökerhossa oli bingoa ja karaokeakin siellä olisi laulettu. Aurinkokannella ohjelmaemäntä soitteli tietokoneelta musiikkia ja toteutti musiikkitoiveita, joten mikäs siellä merimaisemien keskellä oli ollessa.

Millainen kokemus kuuden tunnin piknikristeily oli?

Vuosi sitten testasin samppanjapiknikristeilyn ja se oli todellakin hintansa väärti (arvostelu luettavissa täältä), mutta tällä kertaa samalla risteilyllä ollut samppanjapiknik vaihtui ihan omaan piknikkiin. Mies on myös samppanjan ystävä, mutta kuplivia juomia juo korkeintaan kolme lasia (Cola-Olli efekti), joten samppanjaristeily ei ihan sopiva hänelle olisi ollut. Me parkkeerasimme itsemme tällä risteilyllä Mariellan aurinkokannelle ja hyi meitä, viihdyimme siellä kaiket kuusi tuntia. Siellä me istua tönötimme miehen kanssa sohvalla vessa-/täksäri-/ruuanhakukeikkaa lukuun ottamatta ja nautimme auringosta sekä vilvoittavasta merituulesta. Musiikki soi eikä peräbaarista juoma loppunut. Huippu irtiotto kuudeksi tunniksi pyykkivuorten ja kokkausten välistä ja kotiin palasimme leveä hymy nassulla. Ja olpahan muuten Mariellan henkilökuntakin kaikkialla yhtä hymyä koko matkan. Siellä se ilo seilasi.

Siitä vaan kattelemaan omaa piknikristeilyä Viikkarin sivuilta, hinta ei sydämentykytyksiä aiheuta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Testissä Tallink Siljan erikoisristeily: Bon Jovi Tallinnassa

*Pressimatka / Kaupallinen yhteistyö Tallink Silja ja Live Nation*

Oi että sitä nuoruuden kepeää onnellisuutta silloin ennen vanhaan, kun ei ollut huolen häivää. Kiharrettuja hiuspehkoja, olkatoppauksia, kirkkaita värejä, Suosikki-lehti ja sen himoitut keskiaukeamajulisteet. Harvassa oli ne biisit ja artistit, jotka kolahtivat meikäläiseen, mutta melkoinen hyppy Jonnan ”Minttu sekä Ville” – biisin jälkeen tämänkin nuoruutta elävän naisen musiikkimakuun tuli. Purkkapoppi ja Whitney Houston oli minun makuuni, mutta jostain kumman syystä rockahtavampi Bon Jovi ja sen ”Livin’ on a Prayer”-biisi sai hytkymään musiikin tahdissa. Eipä se muuten siihenkään jäänyt, sillä muita minuun kolahtaneita biisejä oli mm. ”Wanted Dead or Alive”, ”You Give Love a Bad Name” ja ihana ”Bed of Roses”, jonka tahdissa tuli tanssittua ysärinä hitaita. Ja muistaako muuten kukaan sitä ällöttävää tapaa tuohon aikaan, kun miehet tunkivat kieltä korvaan hitaiden aikana? Ei kyllä todellakaan saanut meikäläisen pisteitä se, mutta traumoitta selvisin ja Bed of Roses-biisi kylläkin kantaa nykyään nimeä korvannuolemisbiisi.

Mutta eipä niitä nuoruuden muisteloita sen enempää. Tallink Silja ja Live Nation* kutsui minut testaamaan Tallink Siljan keikkaristeilyn kesäkuun alussa ja tulipahan hankittua ensimmäisen kerran kokemuksia myös Tallinnan Laululavasta. Minulle ko. paikka oli ollut aikaisemmin tuttu vain ja ainoastaan kuvista ja siitä ohi mennessä, joten mielenkiinnolla katselinkin paikkaa olisiko se sellainen, jonne kannattaisi lähteä toistekin konserttiin. Ja ennen kaikkea, toimisiko Tallink Siljan keikkaristeilykonsepti.

*Live Nation Entertainment on maailmanlaajuisesti johtava live-tapahtumien järjestäjä ja eCommerce- yritys, jonka muodostaa neljä markkinajohtajaa. Yksi niistä on meille useimmille tuttu Ticketmaster.com.

Erikosristeily yhdistää helpon matkanteon, tapahtuman ja majoituksen, hyviä bileitä unohtamatta

Bon Jovin keikkamatkoja oli tarjolla useampinakin vaihtoehtoina. Siirtymiset Tallinnaan oli mahdollista tehdä shuttleilla tai Silja Europalla ja majoittuminen tapahtui joko hotellissa tai Silja Europalla. Tallink Siljan kautta oli samaan syssyyn varattavissa eri tasoisia keikkalippuja ja ne sai lunastettua terminaalissa tiskiltä maihinnousukorttien ohessa. Ateriat oli varattavissa oman mielen mukaan ja tavallisesta poikkeavasti aluksella oli tarjolla myöskin yöbuffet.

Silja Europa risteili Bon Jovin konsertista johtuen poikkeavalla aikataululla ja laiva lähtikin sunnuntaina kello 15.30. Tallinnassa laiva oli kello 18.30 ja laivaannousu päättyi kello 1.30 aamuyöllä. Aamulla oli mahdollisuus vielä piipahtaa Tallinnassa kello 8.00 – 12.00 välisenä aikana ja kello 12.30 laiva lähti suuntaamaan Helsinkiin, jossa se oli iltapäivällä kello 16.00. Me pressimatkalaiset osallistuimme Silja Europan keikkaristeilyyn aina maanantaiaamuun saakka, mutta aamupalan jälkeen suuntasimme Tallink Starille ja palasimme sillä Helsinkiin kello 12.30.

Millainen kokemus Tallink Siljan erikoisristeily, Silja Europan keikkaristeily oli?

Ensimaistiainen keikkaristeilystä tuli jo Länsiterminaalissa ja pienen hämmästyneen nielaisun tein saapuessani sinne. Ruuhka kakkoskerroksessa oli melkoinen, sillä keikalle lähteneet matkustajat joutuivat tekemään lähtöselvityksen tiskillä sieltä lunastettavien keikkalippujen takia. Iloisen oloista porukkaa jonoista kuitenkin näytti löytyvän ja tunnelma oli kaikkinensa hyvä. Nyt oltiin minilomalla, otettiin vajaasta vuorokaudesta kaikki irti ja nautittiin bändistä, joka oli vuosien saatossa lykännyt maailmalle ikimuistoisia ja tänäkin päivänä toimivia hittejä.

Pressimatkalla majoituimme Deluxe-luokan hytteihin, joiden uusittu sisustus jaksaa edelleen miellyttää silmiäni ja erkkeri-ikkunan sohvalle suuntasinkin istumaan aina, kun siihen oli mahdollisuus. Hiukkasen harvassa ne hetket tosin oli, sillä pressimatkan ohjelmisto oli melkoisen kiireinen. Se oli tyyliin laivalle tulo, vaatteiden vaihto ja ei kun suunnaksi Tavoláta ja siellä tarjoiltu pitkä, myöhäinen lounas.

Lyhyempi aterioitikaava olisi mahdollistanut vapaamman oleskelun laivalla, mutta meille ei paljoa vapaata jäänyt ennen Tallinnan Laulalavalle siirtymistä. Illan Laululavalla aloitimme buffet-illallisella VIP Dinner Party-teltassa, joka sijaitsi hieman syrjässä, rauhallisella alueella lavan takana. Minunlaiselle kasvissyöjällekin teltasta löytyi ruokaa, lämmitys pelasi kylmenevässä illassa ja lämmitetyt vesivessat ilahduttivat tätä naista. Ketäpä ne ei ihastuttaisi.

Mites Bon Jovin keikka? Liput meillä oli Golden Circle-alueelle eli pääsimme seisomaa lähelle lavaa, joskin osa meistä jäi alueen perälle välttääkseen liian tiiviin tunnelman. Juomaa oli ostettavissa festivaalialueelta ja osa konserttikansasta tuntui olevan melkoisella juhlatuulella, mutta minkäänlaisia häiriöitä en itse huomannut paikalla olevan. Järjestysmiehiä ja pelastusväkeä seurasi alueen tilannetta tarkkaan ja Live Nationin järjestämä konsertti tuntui olevan kaikin puolin hyvin järjestetty. Myös poistuminen konserttialueelta oli ongelmaton, mutta ison väkimäärän takia autoliikenne liikkui hitaasti ja jalkaisin liikkuminen olisikin ollut nopeampi vaihtoehto. Meidän saapuessa terminaalille oli laivalle pyrkiviä jo isompi joukko, mutta tunnelma jonotuksesta huolimatta katossa. Siellä matkustajaputkessa raikui Bon Jovin laulut, Mörkö-huudot ja Dingon biisit sulassa sovussa, eikä ohittelijoita tai tattiotsia näkynyt.  

Melkoisen hyvän keksinnön Tallink oli kyllä tehnyt, kun tarjosi kunnon yöruokabuffetin klo 0.00 – 2.00. Buffan hanasta tuli samalla tavalla juomaa kuin muulloinkin ja yöruokaa olisi saanut vaihtoehtoisesti myös Fast Lane -ravintolasta aina aamuneljään saakka. Bileet puolestaan olisi jatkunut laivalla pikkutunneille saakka, mutta sen verran väsynyt minä päivästä olin, ettei vaan kyennyt yhtään lähteä katselemaan menoa buffetin jälkeen. Pieni veikkaus minulla kuitenkin on, että kansa jatkoi juhlatuulella baarien puolella ja me matkalaiset pääsimme nukkumaan täysin hiljaisella hyttikäytävällä.

Mitäpä tykkäsin Tallink Siljan erikoisristeilystä?

Silja Europa oli aivan huippu tapahtumaa ajatellen. Matkanteko sujui joutuisasti, laivalla ehti päästä tunnelmaan, syödä ja valmistautua keikkaan. Matka laivalta keikkapaikalle oli maksimissaan kolme kilometriä, joten se oli taitettavissa vaikka jalkaisin ja mikä parasta, laiva toimi keikan jälkeen majoituspaikkana, ruoka- ja bileravintolana. Ei tarvinnut metsästellä ruokapaikkoja Tallinnassa tai bilepaikkoja myöhemmin ja raahautua yöksi hotelliin, vaan kaikki löytyi saman katon alta. Kaiken kruunasi hidas aamu, mahdollinen visiitti Tallinnassa, merellinen paluumatka Helsinkiin ja edulliset meriostokset laivalta. Voiko enää onnistuneenpaa ja helpompaa keikkapakettia olla?

Ei.

Pstt. Tallink Siljalla on useita erilaisia erikoisristeilyjä, joissa joko vieraillaan hieman harvemmissa kohteissa (esim. Riika tai Visby),  tai sitten laivalle on järjestetty jotain erikoisohjelmaa. Tarjolla on mm. Vadelmavene-komediaristeilyä ja Suomen suurinta tanssiristeilyä, joten jokaiselle löytyy jotakin. Tallink Siljan erikoisristeilyjä pääset tutkailemaan täältä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.