Browsing Tag

käräjäoikeus

8 (+ 1) mehukasta ja salaista faktaa minusta

Juu, sen siitä saa, kun reissuja ei ole tässä lähiakoina ollut. Netissä on kiertänyt jonkin sortin paljastushaaste ja ajattelin sitten aikani kuluksi myös kertoa paljastuksia omasta elämästäni. Muhevaa (?) faktaa siis teille pienestä tytöstä isolta kylältä.

Minut on pahoinpidelty ja olen sen takia myös päätynyt käräjäoikeuteen

Siitä on jo lähes 20 vuotta, kun minulle tuntematon henkilö kävi minuun käsiksi aiheuttaen sellaisen vamman, joka vaati useiden viikkojen hoidon. Tein asiasta luonnollisestikin rikosilmoituksen ja asia päätyi aikanaan käräjäoikeuteen. Olihan koko juttu aikamoinen kokemus. Poliisikuulustelut, useat lääkärikäynnit, selvittelyt vakuutusyhtiön kanssa, käräjäoikeuden kutsun odottelu ja itse oikeuskäsittely. Vaikka olinkin asianomistajana jutussa ja käräjätuomari oli mukavan oloinen, en voinut olla panikoimatta koko tilannetta. Siellä minä istuin samassa salissa minut pahoinpidelleen kanssa, henkilön, joka valehteli ja ainoa mitä mietin oli se, uskooko käräjätuomari minua vai tuota vastaajaa.

Kuva: Pixabay

Hyvin kävi. Minua pahoinpidellyt sai sakkoja ja hänet tuomittiin korvaamaan minulle pyytämäni määrä. Eihän kyseinen henkilö sitäkään vapaaehtoisesti maksanut, vaan jouduin laittamaan kaiken ulosottoon. Onneksi vastaaja oli ihan hyvin tienaava henkilö ja sain rahani ulosoton kautta.

Olisin voinut kuolla synnyttäessäni toista lastani

Alle kahden vuoden päästä esikoisestani lähdin synnyttämään toista lastani ja tuo synnytys päätyi ensimmäisen tapaan kiireiseen sektioon. Sektion jälkeen minua leikannut lääkäri tuli perhehuoneeseemme ja kertoi, kuinka helpolla hän oli kohtuni leikkaussalissa ensiksi avannut. Siihen ei ollut tarvittu edes terävää, vaan jo pelkkä kohtua koskenut sormi oli puhkaissut kohtuni.

Jos ja kun tuona iltana ei  minua olisi kiidätetty kiirelliseeen sektioon vaan olisin kärvistellyt supistusteni kanssa pidempään ja tai yrittänyt vielä alakautta, olisi kohtuni revennyt. Tuosta olisi aiheutunut tälle pikkuiselle naiselle sellainen verenvuoto, että siinä terveydenhuoltohenkilökunta olisi saanut tehdä töitä ja kunnolla. Ehkä olisin kuollut tai sitten en, mutta lääkärin puheista ja katseista ymmärsimme, ettei kohtuni kunto ollut enää mikään hyvä ja iltatähti ei olisi viisas ratkaisu.

Kummini oli yksi suomen tunnetuimpia kirjailijoita

Voi että, kun uskaltaisin kertoa kuka, mutta haluan säilyttää jonkinlaisen yksityisyyteni ja en oikeasti tiedä, mitä kaikkea ko. tiedon avulla voisi kaivella. Minun on siis vaikea luottaa ihmisiin, sillä pahoja ja ilkeitä ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Sen vaan sanon, että kummini oli todellakin kuuluisa ja tunnettu, mutta hänen kirjansa ei minua säväytä tänä päivänäkään. Hyi minua.

Olen esiintynyt lehdessä ensimmäisen kerran pienenä vauvana ja siitä se sitten lähti

Perheestämme tehtiin artikkeli suureen suomalaiseen sanomalehteen ja tietysti minä olin mukana siinä samalla. Eipä ”julkinen urani” siihen jäänyt, vaan osallistuin luokkani kanssa ala-asteella elokuvan tekoon avustavana näyttelijänä, olinpa myös eräässä mainoskuvassa mukana toisella kertaa. Lehdessä ja televisiossa olen vilahdellut aikuisiällä monasti ja onpa minun ympärille rakennuttu aikoinaan myös mainoskampanja.

Minä joskus 70-luvulla.

Vanhempani olivat yksityisyrittäjiä, mutta en halunnut, enkä halua ryhtyä sellaiseksi itse

Kyllä, yksityisyrittäjyyttä on varmasti erilaista. On niitä rankempia tapoja hankkia palkkansa ja sitten sellaisia, missä ei tarvitse paljoa hikikarpaloita vuodatella ja kaikki on vaan niin pirskatin ihanaa.

Minulle vanhempieni yksityisyrittäjyys näkyi vajaana yhteisenä aikana ja yksinäisinä päivinä. Meillä esimerkiksi joulu alkoi vasta sitten, kun kaikki tarpeellinen oli hoidettu ja muut olivat päässeet joulun viettoon. Peruuntuneita menoja yllättävien tapahtumien myötä, jaettuja lomia, vanhempien kiristyneitä välejä. Kärsinkö moisesta? Kyllä ja ei. Normaaliksi ihmiseksi kasvoin, mutta yrittäjäksi en ryhdy koskaan ja se minulle suotakoon. Jännä miten on ihmisiä, jotka vähättelevät tavallista työtä tekeviä. Eikö olekin hienoa, että tästä maailmasta löytyy tekijöitä jokaiseen ammattiin?

Inhoan aivan valtavasti tiettyjä ihmisiä

Ai että. Toisiin pahaa oloaan purkavat, elämäänsä kyllästyneet ihmiset saavat karvani pystyyn ja itseänsä jotenkin parempana pitävät siinä samalla. Minulle on tuommoisten ihmisten turha tulla juttelemaan. Piste.

Raiskausyritys vai ei?

Se oli sitä aikaa se, kun bileasuna oli hyvin lyhyt minimekko ja pikkupikkutoppi. Eihän tuo oikeuta ketään miestä käymään käsiksi, mutta jotkut vain olettavat, että ko. vaatetuksen omaava nainen on helppo nakki. Toisin kävi.

Palasin laivalla iltabiletykseltä hyttiin, jossa jo kaksi muuta kaveriani oli nukkumassa. Hyttikäytävällä vastaani tuli mies, joka halusi tehdä läheisempää tuttavuutta. Minua ei kiinnostanut, vaan kerroin meneväni nukkumaan ihan yksinäni ja sanoin heipat. Avasin hyttini oven, mutta en huomannutkaan miehen tulleen perässäni. Siitä alkoi elämäni pelottavimmat sekunnit.

Mies yritti työntyä ovesta sisään. Minä työnsin ovea kiinni ja huusin kavereitani apuun. Siellä me, kolme naista työnsimme ovea minkä jaksoimme, mutta vaikeaa se oli. Onneksi ymmärsin ottaa kampauspöydältä ison hiuslakkapullon, jolla ryhdyin hakkaamaan miehen kättä. Useamman kerran sain niin tehdä, kunnes mies luovutti ja lähti pois.

Että nuin. Kolme naista ja hiuslakkapullo tarvittiin poistamaan hyttiin tunkeutuja. Minun onnekseni kaverini olivat jo hytissä, sillä yksin en olisi missään muotoa pärjännyt pikkuisena naisena tilanteessa. Jo miehen puheet ja hyttiin tunkeutuminen kertoo sitä, että tuskin ko. henkilö olisi halunnut kanssani keskustella henkeviä tuona iltana hytissäni.

Tänä päivänäkin, yli 20 vuotta tapahtuneesta pohdin sitä, taistelinko liian vähän tilanteessa. Olen loukkaantunut henkisesti ja mietin, olisiko pitänyt hakata korkokengällä oveamme työntänyttä kättä. Tehdä jotain sellaista, jolla olisin saanut tilanteen loppumaan nopeammin. Nuo sekunnit, minuutti kenties oli todella kamalia.

Kuvan hytti ja vaatetus ei liity tapaukseen. Kuvan nainen kylläkin.

Olen ollut poliisien naurun aiheena ja keskeyttänyt nopeusratsian

Juu, sellainen mukava aamuhan se kerran oli. Tuttu tie opinahjoon ja hyvää musiikkia autoradiosta. Mitäs muuta kuin ajelemaan iloisella mielellä, mutta mikäs kumma mies se tuolla sillalla seisoo ja osoittaa autoja kohti sellaisella pömpelillä? Eiköhän kaikki tiedä, miten siinä kävi. Tämä pikkuinen  hurjastelija ohjattiin pian tien sivuun ja pyydettiin siirtymään autosta ulos ja poliisiauton takapenkille. Ajokortti ja rekisteriote mukaan sekä auton ovet lukkoon, naps. Missäs ne avaimet sitten? Sanotaanko vaan, että ilmeeni kertoi poliisille kaiken.

Hain kiltisti sakon ja palasin autoni luokse. Siellä poliisi ehdotti minulle, josko soittaisin vanhempani tuomaan vara-avaimet minulle, mutta heitä ei saatu siihen hätään kiinni. Paikalle tuli toinen poliisi, joka yritti avata ovea ”vanhanaikaisesti”. Tulipa yksi poliisi lisää availemaan toista ovea ja loppujen lopuksi kolmas poliisi, se sivuun ohjaaja, yrittämään samaa temppua. Siellä sitä autoni ympärillä hääri kolme poliisia neljännen naureskellessa ja kuvatessa koko tapahtumaa videokameralle. Voiko enää nolompaa olla. Tänä päivänäkään en halua tietää, kuinka moni poliisi ko. filmin näki ja toivottavasti tukkani oli hyvin.

Pstt: Jos et jo tiennyt, niin rakastan aivan valtavasti kylpynuttuja. Kotona niitä on kolme kappaletta ja lisääkin haluaisin. Mieheni ei ole kylpynuttumiehiä, joten matkoilla saan käyttööni hänenkin kylpynuttunsa. Yksi kylpynutuista on pyhitetty suihkun/kylvyn jälkeiseen käyttöön ja toinen sitten muuhun oleskeluun. Tiedän, olen vähän hassu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.