Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Espanja

Asuntomurto Espanjassa, miten kävi?

Voi, onpa rauhallinen ja turvallisen oloinen alue! Korkeat aidat ja lukolliset portit. Lapsiperheitä ja kaikkea. Täällä on hyvä olla ja ei täällä kyllä voi mitään tapahtua. Klassiset, viimeiset sanat.

Niinpä niin, kaiken piti olla niin rauhallista ja turvallista, niin kuin koto-Suomessa konsanaan. Voi, kuinka märkä rätti naamalle röpsähtikään heti ensimmäisenä aamuna, kun heräsimme paratiisilta vaikuttavassa paikassamme.

Miraflores Beach & Country Club1 Miraflores Beach & Country Club turvallisuus

Näin kaunista korkeiden aitojen sisällä, lukittujen ovien takana.

Missä meidän tavarat?

Mies oli säilyttänyt hänelle tärkeitä lääkkeitään ja muita tavaroita isommassa laukussa, jonka paikka oli yöpöydän alla. Sieltä mies alkoi etsiä aamulla laukkuaan ja pyöri ihmeissään ympäri kämppää. Heräsin itsekin moiseen ihmettelyyn ja yritin rauhoitella. ”Kyllähän se nyt jossain on, et vain muista minne olit sen laittanut”. Pieni ihmetys minulla kuitenkin itselläni oli, sillä olin nähnyt kyseisen laukun nököttävän yöpöydän alla edellisenä iltana. Siinä sitten metsästettiin laukkua ja avasin makuuhuoneessamme olleen liukuovikaapiston. Kappas. Missäs onkaan minun Guessin käsilaukkuni? Se, jonka olin tuohon turvakaapin päälle laittanut?. Raivokas kiertely ympäri kämppää ja sitten minulla heräsi pieni epäilys, kun näin sohvalle asetellut pyyhkeet ja tyynyn.

Minä: Kulta, nukuitko sinä tuossa sohvalla viime yön?
Mies: Joo, mulla oli hirveän kuuma.  En vaan pystynyt nukkumaan makkarissa, joten menin tohon sohvalle nukkumaan keskellä yötä kun siinä oli vilposempaa.
Minä: Mites tuota tuo partsin ovi. Oliko se auki?
Mies: Ihan pienesti se vaan oli raollaan, että happi liikkui. Ei siitä kukaan ole voinut tulla kun se oli niin pienenä. Kyllä mä olisin herännyt.
Minä: ******. En kirjoita tähän auki sitä kirosanaa, joka suustani pääsi tuolloin.

Kaikki tietää tässä vaiheessa varmaan, mitä laukuillemme oli tapahtunut.

Soittorumba

Voitte uskoa, että järkytys oli valtava. Mies hihkui onnessaan, että turvakaappiin laitetut passit ja lompakko rahoineen, läppärit ja puhelimet oli tallella, mutta minä kiipesin seinille.  Minulle ei ollut tullut mieleenikään, että käsilaukkuni lähtisi varkaan matkaan keskellä yötä, joten laukussani oli mm. lompakkoni. Lompakossa oli puolestaan rahaa, luottokortteja, ajokorttini, pankkitunnukset ja HSL:n matkakortti. Kädet tärisi, itketti, vihastutti niin valtavasti, että yritin kaivella kykenemättömässä olotilassa kännykästäni kortinsulkunumeroa. Tuskaisen etsimisen jälkeen se löytyikin, ja puhelin tuntui ottavan tuskallisen hitaasti yhteyttä sulkupalveluun. Nuo sekunnit olivat varmasti elämäni pisimmät. Milloin varkaus oli tapahtunut? Kuinka monta tuntia korttiani oli pystyttykään vinguttamaan tässä välissä? Ja pyhät hyssykät, MIKSI ME EMME OLLEET HUOMANNEET YHTIKÄS MITÄÄN?!!!

Costa Del Sol Espanja

Sulkupalvelussa oli onneksi ymmärtäväistä ja rauhoittavaa porukkaa. Kait heidät on siihen koulutettu. Minä itkin, yritin pitää itseäni kasassa. Yritin muistella niitä luottokorttejani, mutta kait sitä olisi tiennyt niistä enemmän, jos olisi ollut lompakko nenän edessä! Pankkikortti, Visa, Diners Club ja joku muu. Mikä? Onneksi sopersin itkun välissä jotain K-kaupasta ja korttisulkupalvelun henkilö auttoi hieman ja kysyi, olisiko kyse kenties MasterCardista. Sen se oli pakko olla. Olo rauhoittui, kun mies puhelimen toisessa päässä vahvisti korttien olevan nyt suljettu ja uusien korttien tulevan sitten aikanaan postissa.

Me yritimme jäsennellä, mitä muuta matkaan oli lähtenyt. Mitä miehen laukussa olikaan ollut ja mitä muuta siellä käsilaukussani oli ollut. Meikkipussukka ja sitten siellä taisi olla se hätäpussukka. Niin juu, se hätäpussukka!

Meille kävi  pienoinen tapahtuma vuonna nakki ja miekka. Lentokone, jolla meidän piti matkustaa takaisin Suomeen, oli jouduttu vaihtamaan pienempään versioon jostain syystä. Niin vaan kävi, että pari meidän perheestä muutaman muunkin matkustajan lisäksi joutui jäämään yöksi lähtökaupunkiin ja reititettiin lentoyhtiön kustantamana toista kautta koti-Suomeen. Mies jäi toisen lapsen kanssa siis lähtökaupunkiin, taksimatkat maksettiin, lyhyt yöpyminen hotellissa ja lentomatka kiertokautta kotio. Minä sain kotiavaimet ja turvalukon avaimet itselleni ja pääsin kotiin, mutta tuolloin opimme yhden asian. Mikään ei ole koskaan varmaa, ja mukana on aina hyvä olla kahden kotiavaimet ja kaksi turvalukon avainta. Tänä päivänä minä kutsun tuota kotiavain/turvalukkoavain-pussukkaani ”hätäpussukaksi”, ja se kulkee mukanani matkoilla. Niin, että tuo pussukka taisi olla varkaan matkassa.

Jaa-a. Taloyhtiön säännöt sanoo, että kaikki avaimet on oltava tallella jos ja kun asunnosta muuttaa pois. Onhan se ymmärrettävää ja nyt ei näköjään kaikki ollut enää tallella. Mies kaiveli netistä numeroa vakuutusyhtiölle ja ei kun selvittämään, mitä kotivakuutukseemme kuuluukaan. Vakuutusyhtiö otti kaikki tiedot ylös vahingostamme, mutta lupasimme sitten selvittää myöhemmin loput, koska meillä ei ollut oikeasti vielä selvillä kaikkea vahinkoa. Vakuutusyhtiö oli siis hoidettu, kortit suljettu ja me rupesimme tutkimaan sitä, miten voisimme asiasta ilmoittaa Miraflores Beach & Country Clubin vastaanottoon. Se aukesi vasta kello 10.00, joten emme voineet muuta kuin ruveta syömään aamupalaa pienessä hiljaisuuden ja hämillisyyden vallassa. Lapset otti ihmeen rauhallisesti ja toisaalta myös mekin. Asia oli hoidettu varkaan puolelta niin siististi, ettei olo tuntunut törkeän (?)  rikoksen uhriksi joutuneelta. Miten kummassa näin kävi?

Ja jösses. Minä nukuin puolialasti sängyssä, jonka vieressä varas operoi. Oliko hän mies? Millainen? Katseliko hän minua, paljasta vartaloani? Tuskin tarvitsee enempää selitellä tuntemuksiani?

Miraflores Beach & Country Club kaapisto

Tuossa sängyssä minä nukuin puolialasti yöllä. Tuon yöpöydän alla oli mieheni laukku, joka vietiin ja tuossa liukovikaapiston luona murtovaras operoi.

Äiti, tuolla ulkona puhuttiin poliisista!

Olinhan minä kuullut melkoista mölinää ulkona, mutta ajettelin vain porukan olevan hieman eloisempia alakerran terassilla. Lapsi kuitenkin vannotti, että ulkona oli mainittu sana ”police”, joten menin parvekkeellemme ja näin ison porukan keskustelevan ympyrässä. Selvisi sitten, että emme olleet ainoita varkauden uhreja. Porukka pyysi meidät alas.

Menimme alas ja kävi ilmi, että saman talon neljässä eri asunnossa oli käyty yön aikana, eikä kukaan ollut huomannut mitään erikoista. Laukkuja oli hävinnyt, rahaa myös ja yhdeltä reppanalta ihka oikea Rolex. Keskustelu oli hieman hankalaa, sillä porukassa oli mm. hollantilaisia ja italialaisia, mutta sen verran saimme kuulla, että osa tavaroista oli löytynyt puutarhan alueilta leviteltynä ja niin myös löytyi meidän laukut, vajaana tosin. Tuon lisäksi naapurimme nainen ilmestyi kalmankalpeana huoneistomme ovelle myöhemmin. Hänen parvekkeeltaan oli löytynyt sinne kuulumaton pussukka, ja siellähän möllötti meikäläisen Ladyshaver. Enpä tiennyt senkin lähteneen varkaiden matkaan, mutta se oli hylätty ilmiselvästi melkoisen nopeasti naapurin puolella. Yksi parvekkeellamme kuivumassa ollut rantapyyhe jäi sille tielleen.

Mies sai lääkelaukkunsa takaisin ja varkaan matkaan, tai kadoksiin, jäi bluetooth-kuulokkeet. Minä sain käsilaukkuni takaisin lähestulkoon kaikkine sisältöineen, mutta lompakossa olleet 25 euroa lähtivät varkaan matkaan.  Hieman korupussukaltani näyttävää hätävarapussukkaani ei löytynyt etsinnöistä huolimatta, joten lukkojen uusiminen oli edessä.

Asiointi lomakohteen ja espanjalaisen poliisin kanssa

Kymmenen maissa menimme kertomaan asuntomurrosta Miraflores Beach & Country Clubin vastaanottoon ja kyselemään neuvoja, miten edetä asiassa. Olimme saaneet jo vakuutusyhtiöltä neuvon tehdä ilmoituksen asiasta poliisille, sillä tarvitsimme sieltä todisteeksi poliisiraportin. Nainen vastaanotossa oli ymmärrettävästi järkyttynyt, mutta rauhoittelimme häntä ja kerroimme, ettei heidän toiminnassaan ollut mitään väärää ja emme epäilleet heitä mistään. Nainen otti tiedot ylös, soitti poliisille ja antoi meidän keskustella poliisin kanssa. Tapahtuma raportoitiin poliisin tietojärjestelmään puhelinkeskustelun välityksellä, ja meidän tehtäväksi jäi käydä hakemassa raportti Fuengirolan poliisiasemalta 24 tunnin sisällä. Vastaanotosta hälytettiin vielä alueen oma vartiointiyritys tarkistamaan huoneistomme ja tekemään omat tutkimuksensa, joten keskustelimme heidän kanssaan vielä ennen poliisiasemalle lähtöä.

Saimme Miraflores Beach & Country Clubin vastaanotosta kartan, jossa neuvottiin poliisiaseman paikka. Löysimme jonkin matkan päästä poliisiasemasta parkkihallin, johon jätimme auton ja talsimme poliisilaitokselle. Vuoronumero neuvosta kouraan ja ei kun odottamaan. Tuskallinen, pitkä tunti odottelua, jonka aikana elimme epätietoisuudessa. Oliko meidät unohdettu? Olimmeko sittenkään oikeassa paikassa? Ei muuta kuin odottelua ja muutama jätski sekä limu lähikaupasta.

Spanish Police

Vihdoin kävi kutsu huoneeseen, jossa odotti meitä nuori poliisi, jonka englannin kielen taito oli hieman vajavaista. Minä pelkäsin poliisia ja sitä, että passeissamme olisi jotain vikaa. Siellä huoneessa me yritimme keskustella jotain (poliisi oli kuulemma innoissaan tulossa Suomeen joulukuussa) ja minä pohdin lasten kanssa sitä, kuinka monta leimaa saisimmekaan papereihin poliisi toimesta. Niin juu, ja olimmeko sittenkään oikealla poliisiasemalla? Joutuisimmeko hirveään kuulusteluun, kun olimme nyt joutuneet rikoksen uhriksi? Löytyisikö meidän rikosilmoitusta sittenkään, kun poliisi oli niin hiljaa?

”Ok, here it is. I used google translator. Sorry.”

Ja me suomalaiset luimme silmät pyöreinä tietokoneella ollut raporttia. Pyhät hyssykät, me emme ymmärtäneet siitä oikeastaan mitään. Miehen nimi oli oikein ja se, että olimme Suomesta. Lomakohteenkin nimi oli oikein, mutta sitten translator antoi semmoista tarinaa, että ymmärsimme meiltä viedyn juuri ne tavarat, joita meiltä olikin viety. Ei siinä auttanut kuin nyökätä hämillisenä, sillä isompi kommunikointi poliisin kanssa olisi ollut hänen vajavaisen kielitaitonsa takia suoranainen mahdottomuus. Meillä oli käyty yön aikana ja meiltä oli viety tavaraa. Piste. Se sai tässä tapauksessa riittää.

Loppuloma meni useamman puhelun ja avainasian selvittämisen kanssa. Sovimme taloyhtiön isännöitsijän kanssa lukkojen uudelleensarjoituksesta ja turvalukon vaihtamisesta tiettynä päivänä ja nukuimme loppuyöt lomakohteessamme visusti ikkunat ja parvekkeen ovi kiinni. Niin juu, ja hemmottelimme itsejämme ihanilla parvekeaamiaisilla joka aamu.

Lomaosake aamiainen

Asiointi vakuutusyhtiön ja korttiyhtiöiden kanssa

Olimme siis tehneet alustavan vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle tuoreeltaan, mutta jäimme odottamaan lopullisia kustannuksia vahinkoilmoitukseen. S-Pankki veloitti pankkikortista ja Visa-kortista molemmista 10 euroa uusintakuluina. Diners Club veloitti ensin, mutta näytti poistaneen veloituksen hyvältä (?) asiakkaaltaan oma-aloitteisisesti muutaman päivän päästä. MasterCard ei veloittanut minulta mitään. Vahinko koostui siis 20 euron kortin uusimiskuluista, 25 euron käteisestä, bluetooth-kuulokkeista, lukkojen vaihdoista ja poliisilla käymisestä johtuneista parkkikuluista 3,50 euroa. Viikon lomailun jälkeen kodin postilaatikossa odotti jo pankkikortin ja luottokorttien uudet pin-koodit, itse kortit tupsahtivat postissa muutaman päivän päästä siitä. Ns. kortitonta ja rahatonta aikaa minulle ei tullut ollenkaan, joten elämäni ei hankaloitunut senkään puolesta paljoa. Meikkisudit ja tietyt meikit meni uusiksi, koska meikkipussin sisältöä oli levitelty, mutta niistä en viitsinyt ruveta vääntämään vakuutusyhtiön kanssa.

Teimme vakuutusilmoituksen netissä kaikkine kuitteineen ja poliisiraportteineen 11.9. Päätöksen saimme asiassa 21.9. Kaikki korvattiin täysmääräisenä, miinus omavastuuosuus 150 euroa.

Mijas

Mitä opimme?

Tapahtuma ei jättänyt minuun suurempaa traumaa kuin sen pohdinnan, mitä varas oli nähnyt minusta. Olen äärettömän onnellinen siitä, ettei kukaan meistä herännyt varkaan visiittiin sillä saattaa olla, että olisimme päässeet hengestämme tuona yönä. Turvalliseksi nähty aluekaan ei ole turvallinen, sillä varkaat voivat varata huoneiston loma-alueen sisältä ja operoida aivan rauhassa täsmäiskuna. Olen kantanut aina ihan vähäisen määrän käteistä lompakossa varkaiden takia, joten käteisen menetys tällä kertaa ei ollut kummoinen ja se pelasti suuremmalta mielipahalta. Murrosta lähtien olen laittanut lompakkoni turvasäilöön aina, kun sitä ei ole ollut tarvetta kuljettaa mukana. Ikkunoita ja parvekkeen oviakaan emme pidä auki edes raollaan yöaikaan, vaikka huoneisto/hotellihuone sijaitsisi kuinka korkealla tahansa ja alue vaikuttaisi turvalliselta. Kaikki tärkeät puhelinnumerot, myös vakuutusyhtiön puhelinnumero, pidetään kännykän muistissa ja mikä tärkeintä, myös se numero, johon pystyy soittamaan ulkomailta. Moisten numeroiden kaiveleminen netistä järkytyksen vallitessa ei ole maailman helpoin juttu, sanon minä.

Onko muita samanlaisen murron kohteina olleita? Muita rikoksen uhriksi ulkomailla joutuneita? Millaista oli poliisien/vakuutusyhtiöiden kanssa asioiminen?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Perheloma Espanjassa: Miraflores Beach & Country Club (Mijas)

Minä olen hotellityttö. Se vaan nyt on niin, ettei mikään ole mukavampaa kuin majoittua hotelliin, jossa kaikki toimii. Palvelu on huippua, aamiainen runsas ja maittava, huonepalvelu toimii ja hyvä illallisravintola tai erillinen lounge löytyy saman katon alta. Helppoa elämää ja ah, niin nautinnollista.

Mukavuusalueen ulkopuolelle?

Kyselimme lapsiltamme talvella hiukan kesälomatoiveita ja heidän toiveenaan oli se, että pääsisi ulkomaille lomailemaan mahdollisimman leppoisasti. Paljon uimista ja aurinkoa eikä mitään menemisiä ja aikatauluja, ei välttämättä edes aamiaiselle herättämistä. Alkoi kuumeinen helpon lomakohteen etsintä ja lopulta päädyimme tuttuun ja turvalliseen, tylsähköön (?) Costa del Solin Mijakseen. Matkavuotemme 2016 sisälsi ja sisältää kalliimpia matkoja kiitettävästi, joten Mijaksen majoituksen hintaa katselimme melkoisen tiukalla silmällä. Siitä se ajatus sitten lähti liikkeelle, ja päädyimme varaamaan elämämme ensimmäisen lomaosakehuoneiston viikoksi. Se oli varmaa, että tällä helppoon lomailuun tottuneella prinsessalla oli hieman totuttelemista uuteen lomailukuvioon, mutta mitäs me tykkäsimmekään?

Miraflores Beach & Country Club kokemuksia

Miraflores Beach & Country Club (4,5 palluraa Tripadvisorissa)

Miraflores on tunnettu, useasti palkittu ja laadukas loma(osake)kohde Espanjan aurinkorannikolla. Nimi Miraflores tulee kahdesta eri sanasta, Mira (katso) ja Flores (kukkia), jonka kyllä ymmärsi, kun alueelle saapui. Kaikkialla alueella, myös julkisten teiden varsilla, oli hienosti hoidettuja kasveja ja puutarhoja. Ison alueen huoneistoja oli varattavissa myös normaalisti huoneistohotellina, ja löysimmekin hyvän diilin negatiivisessa julkisuudessa olleen hotels.comin kautta. Nykyään tosin hotels.com on meidän perheessä nou nou listalla, sillä meitä on alkanut epäilyttää, että myös meidän luottokorttitiedot päätyi vääriin käsiin sieltä pari vuotta sitten.

Miraflores Beach & Country Club sijaitsee mukavasti A7-tien varrella, n. 40 kilometrin päässä Malagan lentoasemalta. Koska kyseessä on lomaosakkeista koostuva lomakohde, on vastaanotto vaihtelevasti auki rajallisen ajan vuorokaudesta (päivästä riippuen 8-21 h/vrk). Meidän visiitin aikana vastaanottorakennuksen läheltä löytyi sopivasti parkkipaikkoja ja palvelu vastaanotossa oli ystävällistä. Vastaanottovirkailijan englannin kielen taito oli melkoisen hyvää, joskin muutaman kerran tuli vaikeuksia virkailijan puheen ymmärtämisessä.

Alueen suuren koon ja mäkisyyden takia auto on lähes välttämätön, eikä lomaosakealue sovi muutenkaan liikuntaesteisille. Oma huoneistomme sijaitsi mäen päällä, n. 1,5 kilometrin päässä vastaanotosta, ja autolle löytyi parkkipaikka suljetun alueen ulkopuolella. Laukkujen rahtaaminen olikin melkoinen projekti meille, sillä asunnollemme pääsi vasta useampien rappusten kautta.

2 Bedroom 1 Bathroom Apartment

Kodikas n. 70-neliöinen huoneistomme sijaitsi kolmikerroksisen talon toisessa kerroksessa, eikä talossa ollut hissiä. Huoneistossamme oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, ruokailutila ja kylpyhuone. Mukavan kokoiselta parvekkeelta löytyi viiden hengen ruokailuryhmän lisäksi kuivausteline sekä kaksi auringonottopetiä. Huoneiston kunto oli hyvä, joskin ikä näkyi ajoittain ja sisustus oli melkoisen ”paikallista”. Siivous oli tehty hyvin, mutta sisätossuja (esim. kylpytossut) kannatti käyttää ja astiat pesimme kertaalleen ennen käyttöä. Huoneistosta löytyi lähes kaikki tarvittava silityslauta ja -rauta mukaan lukien, ainoastaan imuri ja astianpesukone puuttui.

Miraflores Beach & Country Resort Living RoomMiraflores Beach & Country Club Resort

Olohuoneessa oli tarjolla jopa tuikkukynttilät tunnelman luontiin. Televisiosta löytyi mukavasti kanavia (myös Yle) ja viihdykkeenä toimi DVD-soitin, musiikkisoitin (ei mp3-toistoa) sekä oma, hyvin toimiva maksuton WiFi. Olohuoneesta oli käynti isohkolle parvekkeelle, josta oli hyvät näkymät merelle.

Miraflores Beach & Country Club Balcony

Ei nyt ihan meidän perheen suosikkeja nuo muovikalusteet, mutta huoneistosta löytyneellä vaaleanpunaisella pöytäliinalla olisi voinut laittaa pöytää hieman koreaksi. Sen verran komeakankaisen pöytäliinan väri hyppi silmään, että laatikkoonsa jäi.

Miraflores Beach & Country Club

Ah, noita vehreitä maisemia!

Huoneiston keittiö oli hyvin varusteltu, joskaan astianpesukonetta siellä ei ollut. Astioita ja ruoantekovälineitä oli tarpeeksi ja hanasta tuleva vesi oli ilmoituksen mukaan juotavaa, mutta lomakohdekin suositteli juomaan pullotettua vettä. Talon puolesta tuli ”hotellimaisesti” pikakahvi- ja teepusseja, sokeria sekä pienet maidot, mutta muita elintarviketuotteita ei talon puolesta ollut. Aivan kaikkea ei sentään tarvinnut keittiöön hankkia, sillä astianpesuaine, liedenpuhdistusaine, täysin uusi tiskisieni ja -rätti sekä puhdas astiapyyhe odotti valmiina. Roskien vienti oli hoidettava itse ja sääntöjen mukaan talousjätteet sai viedä vasta iltamyöhäisellä taikka yöllä, kun lämpötila oli tarpeeksi laskenut.

Miraflores Beach & Country Club MijasMiraflores Beach & Country Resort Dinind AreaMiraflores Beach & Country Resort Kitchen

Huoneiston hintaan kuulunut kevyt siivous lomaviikon puolivälissä yllätti positiivisesti. Meille tuotiin keittiöön uusi tiskisieni ja tiskirätti, kuivat roskat vietiin ja astiat tiskattiin poissa ollessamme.

Miraflores Beach & Country Resort Kitchen pic 2Miraflores Beach & Country Resort View from Kitchen

Näkymä keittiön ikkunasta.

Niin kuin mainitsin aiemmin, makuuhuoneita huoneistossamme oli kaksi kappaletta. Molemmat olivat yhtä suuria, joista toisen ikkunat oli suunnattu merelle päin ja toisen vuorille. Toisen makuuhuoneen sängyt oli eroteltavissa toisistaan, mutta sänkyjen erottaminen olisi vienyt makuuhuoneesta liikaa tilaa.

Miraflores Beach & Country Club Bedroom

Vanhempien makuuhuone, näkymä merelle päin. Makuuhuoneen liukuovikaapiston sisältä löytyi sekä vaatetankopuoli että hyllypuoli, ja hyllypuolelta iso turvakaappi.

Miraflores Beach & Country Club Two Bedroom Apartment

Näkymä aikuisten makuuhuoneesta lasten makuuhuoneeseen, makuuhuoneiden välissä sijaitsi kylpyhuone.

Miraflores Beach & Country Club second bedroom

Lasten makuuhuone, josta näkymä vuorille päin. Lasten makuuhuoneesta löytyi myös samanlainen liukuovikaapisto kuin aikuistenkin huoneesta, mutta turvakaappia siellä ei ollut.

Kylpyhuone oli siisti, joskin ikä näkyi siinä ehkä parhaiten. Talon puolesta tuli kylpy- ja käsipyyhkeet, sekä muutama peseytymistuote.

Miraflores Beach & Country Club BathtubMiraflores Beach & Country Club Bathroom

Huoneistosta löytyi uuden oloinen pesukone, eikä pyykinpesuainettakaan tarvinnut itse hankkia, sillä mukana tuli paketillinen pyykinpesutabletteja. Viikkomme puolessa välissä tehdyssä kevyessä siivouksessa siivoojat lisäsivät paketillisen pesutabletteja.

Miraflores Beach & Country Club Washing Machine

Lomaosakealueen miellyttävyyttä lisäsi hyvin hoidetut puutarha-alueet. Alueella hyöri useita puutarhanhoitajia päivittäin pitämässä kasveista huolta.

Miraflores Beach & Country Club Garden 6Miraflores Beach & Country Club Garden 3Miraflores Beach & Country Club Garden 2Miraflores Beach & Country Garden Garden 5

Alueellamme oli kaksi eri uima-allasta, joista toinen oli rauhallisempi ja enemmän aikuisten suosiossa. Molemmilta uima-allasalueilta löytyi pukukopin lisäksi wc, suihku, aurinkovuoteita ja aikuisten altaan lisäksi lastenallas.

Miraflores Beach & Country Resort Pool 1Miraflores Beach & Country Club QuietMiraflores Beach & Country Resort Quiet Pool Area

Toinen, suositumpi allas oli talorivistön toisella puolella (kuva alla). Kyseiseltä alueelta löytyi myös baari, jonka äärellä järjestetään tapahtumia kerran viikossa. Meidän majoitusviikon aikana baarin luona pidettiin grillijuhlat, jotka jätimme käytännön syistä väliin. Sen verran ehdin kuitenkin näkemään, että grillitapahtuma oli suosittu.

Miraflores Beach & Country Club Pool with Bar
Mitäpä perheemme tykkäsi?

Kokemus oli hyvä. Huoneistomme oli oikein oiva perhelomailuun ja nautimme lomastamme todella paljon. Alueen ison koon takia kauppaan lähteminen oli oma projektinsa, vaikka pari kauppaa ja muutama ravintola olivatkin melko lähellä. Auto oli siis enemmän kuin suotava kyseisellä alueella, mikä tietty lisäsi lomailun hintaa. Aidattu alue, johon vain asukkailla oli pääsy oli rauhallinen ja turvallinen, mutta ovet ja ikkunat kannatti pitää lukittuina yöaikaan ja päiväsaikaan silloin, kun huoneistossa ei oleskeltu.  Nautimme kodikkaasta tunnelmasta ja tunsimme olevamme kaikesta huolimatta lomalla, vaikka tiskaamiseksi, pyykkäämiseksi ja ruokarumbaksi osa lomasta menikin. Huoneiston hintaan kuulunut kevyt siivous puolessa välissä lomaamme auttoi mukavasti tuntemaan olon leppoisaksi, eikä meikäläiselläkään noussut tatti otsaan. Ilmastointia ei huoneistossamme ollut, mutta pärjäsimme ihmeen hyvin huoneissa olleilla kattotuulettimilla ja yhdellä voimakkaalla lattiatuulettimella. Kylpyhuoneen olematon ilmastointi tosin häiritsi, joskin iltasuihkujen jälkeen tehty huoneiston läpituuletus hoiti asiansa melko hyvin.

Sisustukselta on turha odottaa luksusta, mutta hinta-laatu on mielestämme kohdillaan, sillä maksoimme majoituksestamme n. 102,50 euroa/vrk. Huoneistoja löytyy eri kokoisina ja tasoisina (myös astianpesukoneen kera) sekä haluttaessa rannan tuntumasta. Suosittelen pyytämään majoitusta korkeammasta kerroksesta, mikäli haluaa enemmän yksityisyyttä. Aktiviteeteista mm. golfkenttä ja tenniskenttä on tarjolla ihan lähettyviltä, rannalle on ajomatkaa n. 5 minuuttia ja vesipuisto Parque Acuático Mijakseen n. 15 minuuttia. Miraflores Beach & Country Clubin sivuille pääset suoraan tästä.

No, miltäs vaikuttaa? Onko jollain lukijalla kenties kokemusta ko. kohteesta?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Gibraltar: Ei tyhmille turisteille

Se oli taas niitä oman rakkaan aviomieheni suuria elämänhaaveita, se että pääsisi joskus käymään Gibraltarilla. Majapaikastamme oli Gibraltarille hieman yli tunnin matka, joten mikäs sen näpsäkämpää kuin tehdä se haaveiltu keikka tällä reissulla. Pieni reissu sinne ja alkuillaksi kotiin. Vai? Kuinka väärässä kuulkaattes olimmekaan. Tämä on surkuhupaisa tarina siitä, kun muutama tyhmä turisti lähtee reissuun ja ainoa, mikä reissusta jäi mieleen on Seppo Rädyn kuuluisat sanat muunneltuna: Gibraltar on jaska maa (joskin tarkemmin sanottuna itsehallinnollinen alue).

Kannattaa jättää matkakohteen tutkiminen yhden henkilön harteille?

Koska kyseessä oli miehen haaveilema keikka, annoin hänelle täydet kädet tehdä reissustaan mieleisensä ja me kulkisimme kiltisti perässä. Mies tutki ennalta netistä paikat, jotka hän halusi nähdä, tutki parkkipaikat ja julkiset kulkuvälineetkin, joten kaikein piti olla hallinnassa. Miehen suunnitelmana oli siis ottaa bussi nro 3 läheltä lentokenttää, jolla huristelisimme koko Gibraltarin läpi Europa Pointille, tulisimme Gibraltarinvuoren juurella sijaitsevalle köysijunalle, kävisimme katsomassa vuorella apinoita ja visiteeraisimme tippukiviluolassa (St. Michael’s Cave). Siitä sitten kävellen Market Placelle ja bussilla takaisin rajalle. Minä en laittanut itse tikkua ristiinkään asiassa ja tutkinut nettiä siinä mukana. VIRHE.

Valitsimme matkapäiväksi sunnuntain, jolloin autoliikennettä oli vähemmän. Matka sujuikin oikein mieluisasti ja Gibraltarin rajan tuntumassa, Espanjan puolelta löytyi katettu parkki autollemme. Söimme pikku lounaan mäkkärissä Espanjan puolella, koska olimme kuulleet ruoan olevan surkeaa Gibraltarin puolella, joten ei muuta kuin matkaan täysin vatsoin. Tähän väliin on pakko sanoa: OIKEIN.

Kuopuksella oli pienoinen ”miks meidän pitää olla täällä” kriisi menossa, joten vaihdoimme lennosta suunnitelmaa. Mies osti liput Gibraltarinvuorelle Espanjan puolella sijaitsevasta Gibraltarinfo-kioskista ja se sisälsi meno-paluuliput köysijunalla vuorelle sekä shuttlekuljetukset kaikille. Katsoimme nopeasti seinältä hieman aikoja kuljetuksille, huomasimme viimeisen shuttlekuljetuksen kellonajan, saimme virkailijalta esitteenkin, johon oli piirretty oikein pysäkki, mihin bussi jättäisi. Juu, siihen paperiin virkailija tosiaan piirsi köysijunan viereen nuolet että tuosta ylös ja samalla sitten alas, bussipysäkin juureen. Helppoa kuin heinänteko. VIRHE.

Gibraltarinfo 2

Ei muuta kuin passi kouraan ja rajalle marssimaan. Autot matelivat vierestä ja me hymisimme tyytyväisyyttämme. Mitä sitä jonottelemaan autojen kanssa, kun homma sujuu helpommin ja nopeimmin kävellen. Shuttle odotti sovitusti rajan lähellä Gibraltarin puolella ja me matkasimme tyytyväisinä kohti kuuluisaa vuorta. Kaikki sujui kuin rasvattu, pääsimme lipuillamme köysijunan Fast Track-kaistaa, vaihdoimme lippupisteellä köysijunalippuihin ja saimme kaiken kukkuraksi WiFi-tunnukset, joilla piti päästä nettiin vuoren juurella ja vuorella. Ihan hyvä juttu, sillä kaikilla meillä oli kännykät, joissa oli mobiilidataesto ulkomailla. Mobiilidataesto: VIRHE.

Gibraltar the Rock 2Gibraltar the RockGibraltar lentokenttä

Matka 412 metriä korkealle vuorelle ei kovin kauaa vienyt. Apinat eivät olleet mielestämme suloisia vaan röyhkeitä otuksia, joita lapset alkoivat loppuvaiheessa jopa pelkäämään tyhmien turistien (ei me tällä kertaa) takia. Turistit menivät lähelle apinoita laukkuinensa, syöttivät niitä kielloista huolimatta ja siitähän apinat innostuivat. Taisteluja, ihmisten päälle hyppimisiä ja ainakin yksi menetetty laukku ja itkevä iso mies. Viesti muille tyhmille turisteille: VIRHE.

Gibraltar apinatGibraltar apinat 2

Kyllähän WiFillä pärjää?

Sanotaanko vaan, että paikka oli oikea apinoiden planeetta ja olimme oikeastaan onnellisia, kun pääsimme alas köysiratahissillä. Lapset olivat poikki ja kärttyisiä, varsinkin kun Pokemoneja metsästävä esikoinen ei ollut saanut WiFiä toimimaan ollenkaan siihen mennessä. Jotenkin koomista, että WiFi alkoi toimimaan vasta bussipysäkillä kun odottelimme shuttlen paluukuljetusta kymmenen muun turistin kanssa. Odotimme ja odotimme. Muistelimme, ettei Gibraltarinfon kioskilla ollut mainintaa shuttlen liikkumisvälistä, mutta eihän meistä kukaan uskaltanut lähteä kävelemään. Eräs odottelijoista kävi selvittelemässä köysiradan tiskiltä milloin bussi tulisi ja sieltä ilmoitettiin, että viimeinen bussi tulisi 15.45. Se sama kellonaika, mitä mekin olimme kioskin seinästä aikoinaan lukeneet. Bussin odotusta oli ollut tuolloin jo tunti, ja se viimeinen tulisi kymmenen minuutin päästä. Ei muuta kuin odottamaan.

Aika meni umpeen ja odotimme vielä kymmenen muun kanssa klassiset kymmenen minuuttia että josko kumminkin. Ei tullut bussi, ei, ja tuossa vaiheessa havahduimme lukemaan esitettä tarkemmin. Jännä miten siinä mainittiin vain shuttlesta from FRONTIER to CABLE CAR ja see inside for details. Infolehtisen kääntö ja ei mitään ekstrainfoa. Puhelinnumero, joka toimi enää vajaat viisi minuuttia, mutta koska olimme jo kuulleet asiaa selvittäneeltä italialaiselta, että shuttlekuljetuksia hoiti toinen firma, rupesimme selvittämään heikon WiFin turvin shuttlefirman puhelinnumeroa, tuloksetta.

Gibraltarinfo

GibraltarGibarltar 2Gibraltar 3

Ei auttanut kuin lähteä tarpomaan. Tiesimme, että lähipysäkiltä liikkui bussi numero 3 lentokentän lähelle, mutta koska meillä ei ollut paikallista valuuttaa ollenkaan, lähdimme metsästämään pankkiautomaattia joka löytyikin Main Streetin varrelta. Olimme nuutuneita, henkisesti lyötyjä ja nälkäisiä kun mies nosti 20 Gibraltarin puntaa. Vaivaisen, piirretyn kartan turvin arvelimme bussipysäkin sijaintia ja suuntasimme oikein eräälle pysäkille, josta ei liikkunut kuitenkaan toivomamme bussi numero 3. Nou hätä, bussi numero 9 meni reittikartan mukaan samaiselle pysäkille missä bussin 3 päättäri lentokentän lähellä oli, joten jäimme innoissamme odottamaan bussia 9. Bussi tuli pian, otti meidät sisään ja kuski rupesi kysymään meiltä, minne halusimme. Mies kertoi, jolloin bussikuski ilmoitti, ettei meidän kannattanut hypätä hänen bussiinsa, vaan kävellä hänen näyttämäänsä kohtaan ja mennä rappuset alas, jossa oli bussin nro 5 pysäkki. Me kiitimme ja lähdimme kävelemään oikealle pysäkille. VIRHE.

Gibraltar Bus

Suositeltu bussipysäkki oli pois käytöstä, koska koko paikka oli yhtä isoa rakennustyömaata. Siellä me tyhmät turistit seisoimme hölmönä ja kyselimme vieressä istuneilta ihmisiltä, tulisiko paikalle ollenkaan bussia. Ehkä tulisi, ehkä ei, sillä he olivat itsekin hieman epäileväisellä kannalla asiassa.

Poliisi pelastaa?

Voi mikä onni, kun paikalle kurvasi kierroksella ollut poliisiauto ja pysähtyi neuvomaan jotain jalankulkijaa. Me tietysti hyökkäsimme siihen paikalle ja kysyimme kohteliaasti, missä olisi bussipysäkki, jonka kautta kulkisi bussi rajalle. Poliisi neuvoi ja me kiitimme. Ei siinä muuta, mutta neuvoista ei ollut apua emmekä löytäneet pysäkkiä, joten tarvoimme epätoivoisina kohti miehen tietämää keskusaukiota, josta liikkuisi varmasti jotain busseja. Busseja ei näkynyt, mutta taksi pienellä taksi-kyltillä kyllä aukion laidalta löytyi. Siinä missä kotimaiset ja ulkomaiset taksit tunnistaa yleensä kaukaa katolla paistavasta taksi-kyltistä, Gibraltarilla auton kojelaudalle on läppäisty ikkunan lähelle tummanpuhuva lappu, jossa lukee taksi. Meille neuvottiin oikea taksi aukiolta ja hyppäsimme tyytyväisenä sisään kuultuamme hinnan, viisi Gibraltarin puntaa koko kööriltä rajalle.

Taksi oli juuri sellainen, joka herätti pienoista pelkoa tässä naisessa. Elämää nähnyt, tekonahkapenkkinen minivani, jonka siisteys oli samaa luokkaa kuin mitä kotoisat taksimme voivat ”parhaimmillaan” olla. Juuri sellaisia, jonka takia Kovanen on ainoa valintani nykyään taksikuljetuksille Suomessa.

Gibraltar taxi

Siinä vaiheessa, kun näin takapenkin vieressä omasta mielestäni verisen kädenjäljen, en voinut kuin vain rukoilla, ettei meitä ollut huijattu johonkin pimeään taksiin. Voitte uskoa, että olin hyvin helpottunut, kun rajalla ollut lentokenttä lähestyi ja taksikuski jätti meidät nätisti rajalle. Taisi olla miehenikin iloinen, kun antoi taksikuskille 100 % tipin.

Gibraltar frontier

Kävelimme uupuneina passintarkastukseen ja täytyy myöntää, että pienen hetken tunsin tarvetta tehdä paavit ja suudella maata To Spain-kyltin luona. Ei koskaan enää. Been there, done that mutta dear Gibraltar, yhden asian minä haluan sinulle sanoa: Ei jatkoon.

Me teimme tyhminä turisteina monen monta virhettä ja olisimme säästyneet monelta vastoinkäymiseltä, jos olisimme tutkineet asioita tarkemmin ennakkoon ja hoitaneet mobiilidataestot muulla tavalla. Se ei ole iso asia ottaa mobiilidataa pois manuaalisesti puhelimesta, joten saattaapi olla, että muutan ainakin omia liittymäni ehtoja kun palaan kotimaahan. Edellä kerrottu keikka opetti ja paljon.

Niin juu, ja mites se ruoka? Katolinen Espanja ja sunnuntai. Hiljaista oli, kaupat kiinni ja meillä kamala nälkä. Mäkkäri ei innostanut yhtään ja ravintolatkin kumisivat epäilyttävästi tyhjyyttään tai olivat kiinni, joten jouduimme metsästämään auki olevaa kauppaa. Onneksi sellainen löytyi vihdoin omilta kulmiltamme ja olimme iloisia. Minä metsästin yhdessä kaupassa 9 voltin patteria kuopuksen pelotteluhämähäkkiin ja mies kalapuikkoja toisessa kaupassa. Patteri löytyi ja kun myyjä veti viivakoodin kassakoneeseen, antoi se korkeamman hinnan tuotteelle. Huomautin asiasta periaatteestakin, ja siinä sitä sitten selviteltiin pieni tovi asiaa. Tulos: Seinässä vanha hinta, myyjä pahoitteli nolona ja sanoi, ettei hän voi asialle mitään kun hän on vain myyjä. Vilpittömästi pahoillaan hän oli, joten hymyilin, maksoin korkeamman hinnan lapsen takia ja marssin kaupasta ulos.

Sitten se tapahtui. Minä, hyvätapainen ja asiallinen nainen pamautin kunnon kirosanan lujalla äänellä kun astuimme kaupasta ulos. Pinna katkesi, kuppi kaatui totaalisesti, viimeinen naula napsahti arkkuun ja lapset katsoivat silmät pyöreinä. Oli siinä kuulkaattes isille kerrottavaa, kun mieheni tuli ulos kaupasta.

Että nuin. Minen jaksa neuvoa teitä rakkaat lukijat sen suhteen, mitä kannattaa muistaa Gibraltarille mennessä. Lukekaa postaukseni pieteetillä ja välttäkää tekemästä niitä virheitä mitä me teimme.

Hyvää ja nautinnollista matkaa Gibraltarille!

P.S.: Gibraltarilla oli suurimmaksi osaksi pilvistä, joten jaksoimme fyysisesti hyvin pitkän ja epäonnistuneen päivän. Jotenkin surkuhupaisaa, että aurinko alkoi paistaa heti, kun astuimme Espanjan puolelle. Miten sattuikin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Ja taas mennään!

Nyt täytyy myöntää, että on hiukkasen ryytynyt olo. Teimme ensin miehen kanssa viikon reissun Alpeilla, kävimme sen jälkeen muutaman päivän töissä, rahtasimme luumme Pori Jazzeille viikonlopuksi ja nyt sitten lähdemme huomisaamuna koko perheen kera Espanjaan. Hiukkasen tiukka tahti, sanoisinko, ja se kuulkaattes näkyy ja tuntuu. Alppireissun jälkeen ensimmäisenä aamuna kodin sängystä herätessäni mietin pitkään pimeähkössä huoneessa, missä hotellissa ja kaupungissa olinkaan. Viime yönä puolestaan heräsin tikkana kolmen maissa ja olin valmis lähtemään lentokentälle. Siinä sitä sitten ihmettelin kello 5.30 saakka, miten minä saan unen päästä takaisin. Onneksi oli lomapäivä.

Finnair Airbus A321

Anyway, mainitsemani Espanjan reissu tehdään 95% lasten ehdoilla. Majoitumme lasten takia jopa huoneistohotelliin, jotta elämä olisi mahdollisimman kodinomaista. Täytyy myöntää, että se tuntuu itse asiassa tässä tilanteessa melkoisen hyvältä. Hääpäiväreissullamme olimme kuitenkin sidottuja kaikenlaisiin aikatauluihin vähintäänkin hotellin aterioidenkin suhteen, joten nyt voimme lomailla, nukkua pitkään, tehdä tai olla tekemättä yhtään mitään. Kaavailussa on kuitenkin ainakin visiitti Gibraltarille, mutta saas nähdä mitä päädytään sitten loppujen lopuksi tekemään.

Epsanjan, kyllä Epsanjan, ei siis kirjoitusvirhettä, loma alkakoon huomenna. Woohoo!

P.S.: Tiesittekös muuten että meikäläisen YouTube-kanavan videoita on katsottu tähän mennessä piirun alle 50 000 kertaa. Ei nyt ihan pöllömpi tulos ihan tavikselta ja ei-tubettajalta, joten tuosta on hyvä jatkaa. Saattaapi jossain vaiheessa tulla ihka oikeaa vlogiakin, mutta se on sitten loppusyksyn juttu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Edullinen AC Coslada Aeropuerto by Marriott (Madrid) ****

Minä ja mieheni halusimme ottaa pienoisen irtioton arjesta lyhyen weekend getawayn turvin. Lapsillemme rakkaat isovanhemmat valjastettiin 5 eurolla (Onnibussin meno-paluuliput yhteensä kahdelle hengelle) hoitamaan lapsiamme viikonlopuksi ja niinpä varasimme reissun Madridiin. Lensimme Finnairin reittilennolla perjantai-iltana ja paluu Suomeen tapahtui maanantai-aamuna. Varsinaista Madrid -lomaa tuli siis oikeastaan lauantai ja sunnuntai, minkä takia päädyimme katsastamaan lentokenttähotelleja varteenotettavina vaihtoehtoina. Hintaan piti kuulua aamupala ja ilmainen lentokenttäkuljetus, hotellin piti olla pärjännyt hyvin eri sivustoilla (mm. Tripadvisor) ja hinnankin piti olla edullinen, sillä kaikesta reissaamisesta johtuen tietty säästökamppanja oli enemmän kuin tarpeen.

Päädyimme siihen vaihtoehtoon, että lauantaille ja sunnuntaille ottaisimme Crowne Plaza Madrid Airport -hotellista sviitin, mutta perjantaille ottaisimme pienemmän huoneen juuri senkin takia että saapuisimme myöhään hotellille. Crowne Plazan perushuonekin arkena oli hieman yli 100 euroa veroineen, joten päädyimme varaamaan huoneen AC Coslada Aeropuerto by Marriott -hotellista, joka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä Crowne Plazasta. AC Cosladan perushuoneelle tuli hintaa aamupaloineen ja veroineen 67 euroa, joten säästöä tuli hieman yli 40 euroa tällä hotellinvaihtotempulla.

Olin hieman epäileväinen AC Cosladan lentokenttäkuljetukseen, sillä sitä jos mitä oli haukuttu eri sivustoilla. Mies oli tarkistellut asioita hotellin kanssa ja oli itsekin epäileväisellä kannalla, mutta minibussi oli myöhässä sovitusta ajasta vain 7 minuuttia. Minibussissa oli jo valmiiksi pari amerikkalaista matkustajaa, joten minibussi oli varmastikin ollut toisella terminaalilla sanottuna aikana.

Hotelli sijaitsee melkoisen masentavalla alueella, sillä Espanjan kuralle mennyt talous näkyy alueella hyvin. Aluetta on alettu aikoinaan rakentamaan ahkerasti mutta rakennusrahojen tyrehtyessä alue on jäänyt pahasti kesken. Tyhjiä taloja, keskeneräisiä rakennuksia, kuoppaisia katuja ja rakennusjätettä siellä täällä sai tämän naisen nielaisemaan kerran. Ristinsielua ei ollut missään, joten ainakin päiväsaikaan ja alkuillasta alueella jalkaisin liikkuessamme tunsimme olomme turvalliseksi.

Saanko esitellä näkymät huoneemme ikkunasta. Tiedä sitten alkaako kesä tuomaan alueeseen lisää eloa mutta itse koin koko paikan suorastaan hylätyksi. Ainoa elonmerkki oli ajoittain yltämme lentävät koneet, jotka muistuttivat siitä ettei meitä oltu jätetty jonnekin unohdettavaksi.

Hotelli oli pieni, 4 -kerroksinen ja omasta mielestäni ihan mukavasti sisustettu. Sisääntuloaulassa sijainnut ”Lounge” vaikutti ihan mukavalle paikalle istua ja näytti sopivan hyvin myös työntekoon. Netti oli maksullinen, mutta Marriottin kanta-asiakkaille se olisi ollut ilmainen. Me emme jaksaneet keskittyä lyhyen visiittimme aikana ollenkaan nettailuun, joten emme testanneet myöskään netin toimivuutta.

Huone oli melko pieni, mutta toimi yhdelle yölle ihan hyvin. Huone oli siisti, kulumia ei näkynyt mutta sängylle hieman haukkuja sillä se tuntui jonkin verran kapealta ja oli äänekäs. Neljä tyynyä eivät nyt ihan huippuja olleet, mutta ajoivat asiansa. Pidin kyseistä sänkyä kyllä huoneen huonoimpana kohtana.

Huone oli tummasti sisustettu, ja miellytti silmääni vaikka olen skandinaavisemman vaalean sisustuksen ystävä. Ilmastointi toimi hyvin, mutta toisaalta ulkona olleen viileän kelin johdosta ilmastointi ei myöskään joutunut tositoimiin. Hotellimme sijaitsi lentoreitillä, joten yltä lentävien koneiden ääni kuului huoneeseen. Suurta meluhaittaa lentoliikenteestä ei kuitenkaan ollut sillä liikenne hiljeni iltaa myöten.

Kylpyhuone oli moderni ja miellytti ainakin minun ja mieheni silmää. Laminaattilattia tuntui hieman erikoiselta ratkaisulta kylpyhuoneessa, mutta kylpyammeen suihkuseinä piti veden hyvin sille kuuluvalla puolellaan. Käsisaippualle ei ollut mitään astiaa minne laskea saippua käytön jälkeen, mistä pienoinen miinus.

Buffet-aamupala oli melko suppea: kolmea-neljää erilaista kahvia automaatista, muutama erilainen vaalea leipä, tomaatti ainoana vihanneksena, juustoa ja leikkeleitä. Aamiaishuone oli siisti, mutta me saimme aamupalahetkelle oikean Serranon suvun, joten kaamea kälkätys ja huutaminen sekä rynniminen piti huolen siitä että me hiljaiset suomalaiset vedimme leivät lähes väärään kurkkuun emmekä nauttineet aamiaishetkestä kovinkaan paljoa. Siinä tilanteessa ei myöskään rynnivien yliäänekkäiden espanjalaisten keskellä tehnyt mieli ruveta kuvailemaan aamiaistarjoiluja joten aamiaiskuvia ei valitettavasti ole tänne laittaa.

Kuvan sentään sain napattua aamiaisravintolastamme edellisenä iltana kun espanjalaisista ei ollut tietoakaan…

Hotellin plussat:

– edullinen hinta
– erittäin siisti hotelli ja siistit huoneet
– ystävällinen, hymyilevä henkilökunta joka puhui sujuvaa englantia (ainakin vastaanotossa)
– ilmainen lentokenttäkuljetus
– sopinee budjettia vahtivalle liikematkailijalle, rauhallisessa aulassa hyvät mahdollisuudet työntekoon.

Hotellin miinukset:

– ei ihan lentokentän vieressä
– harvoin liikkuva lentokenttäkuljetus
– suppeahko buffetaamupala
– lähialueen kunto, lähistöllä ei ole mitään erikoista

Menisinkö uudestaan?

Hotelli on suorastaan tylsällä alueella. Näkymät ovat masentavat ja aamupalakin on kasvissyöjän ja muun kuin pullaleipää suosivan kauhistus. Se että Marriotilla on kuitenkin jotain tekemistä hotellin kanssa pitää huolen siitä että hommat toimii, hotelli on siisti ja henkilökunta on palvelualtista. En siis laittaisi tätä hotellia mustalle listalle todellakaan, vaan voisin käyttää sitä juuri yhden yön yöpymiseen lentojen välissä kunhan ottaa huomioon sen ettei hotelli ole ihan kentän laidalla. Korkeaa hintaa en kumminkaan hotellista maksaisi vaan tuo 67 euroa veroineen ja aamupaloineen (2 hlöä) on sopiva vuorokausihinta. Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.