Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Espanja

Näin sitä reissattiin vuonna 2018

No helouta vaan, ihanat ihmiset! Täällä Varkaudessa sitä ollaan ja möllötetään, nautitaan yhdessäolosta ja herkuista ehkä vähän liikaakin. Joulu meni ihanan rauhallisesti ja oli oikeastaan ihan viisas teko olla ottamatta reissun reissua tähän saumaan. Parasta tässä kaikessa on yhdessäolon lisäksi nähdä tuo oman kullan ilme ja rentoutuminen täällä lumisessa ihmemaassa. Omalla miehelläni on ollut vain aivan kohtuuton työpaine viimeisimmät viikot ja nyt sentään hänen kasvoilleen on hiipinyt rentoutunut ilme. Parasta. Piste.

Anyway, vuosi alkaa olla lopuillaan ja on aika ruveta pistämään yhteen kaikki reissut, joita ei minun mielestäni todellakaan ollut tarpeeksi. Melkoisen merellisiä reissuja tuntui olevan useampikin, joten maissa tapahtuvia reissuja soisin enemmän tulevalle vuodelle.

Tammikuu

Tammikuussa hieman ennen matkamessuja kävin miehen kanssa piipahtamassa Eckerön Linen miniristeilyllä kun auton sain parkkiin ihan ilimaasiks.

Helmikuu

Ei. Ei sitten yhtikäs mitään.

Maaliskuu

Maaliskuussa mentiinkin sitten enemmän. Maaliskuun alkupuolella teimme skumppakamun kanssa perinteisen retroristeilyn. Ihan kommelluksista ei sentään reissu mennyt, sillä sain takaraivooni kivan vekin ja tulipahan testattua laivan sairaanhoitopalvelut siinä samassa.

Pian Retroristeilyn jälkeen teimme pikaloman Bangkokiin ja eipä aikaakaan, kun teimme vielä ruotsinristeilyn Siljan Commodore-luokassa. Esittelyn Commodore Balcony -hytistä ja arvion matkustamisesta Commodore-luokassa voit lukea täältä.

Huhtikuu

Ai että. Sain Norwegian Cruise Linelta kutsun tutustua heidän juuri telakalta luovutettuun alukseen, Norwegian Blissiin. Kahden yön pituisella risteilyllä Bremerhavenista Southamptoniin ei paljoa ehtinyt tekemään, mutta tykästyin laivaan ja erityisesti sen The Haven alueeseen. Omat kokemukseni laivasta voit lukea täältä.

Toukokuu

Toukokuussa tutustuin Siljan Baltic Princessin uudistuksiin ja tein vielä kuun lopussa ruotsinristeilyn Viikkarin Gabriellalla. Perheellämme oli kaksi erilaista parvekehyttiä käytössä, joista esittely täällä.

Kesäkuu

Finnlines toi tänä kesänä Naantali-Långnäs-Kapellskär -reitille uuden aluksen, kun Finnswan liittyi kyseisen reitin vahvuuksiin. Kokemuksia merimatkasta matkustajarahtialuksella voit lukea täältä. Kesäkuussa kävin myös testaamassa ihanan, kuplivan samppanjapiknik-risteilyn Viikkarilla ja sen vaan sanon, että olpahan nanna risteily.

Heinäkuu

Kesäsuunitelmat muuttuivat hieman ja päädyimme pienelle lomalle Espanjan Mijakseen. Tottahan toki heinäkuu kului myös Pori Jazzin merkeissä ja otimme miehen kanssa ilon irti jazzeista.

Elokuu

What? Ei yhtikäs mitään.

Syyskuu

Päiväristeily Tallinnaan, mutta päädyimme sataman lähiterassille istumaan. Hyi meitä.

Lokakuu

Lokakuussa teimme ruotsinristeilyn ja testasimme Gabriellan B4F Inside Comfort Family-hytin.

Marraskuu

Paras kuu. Kahdeksan yön Karibian risteily yhteistyössä We Love Cruisesin ja Celebrity Cruisesin kanssa. Tämän matkabloggaajan uran huipentuma ja ikimuistoinen kokemus.

Joulukuu

Pienen pieni päiväristeily Viking XPRS:llä. Siinä kaikki.

Tammikuu menee matkamessuilla melkoisen ahkeraan, mutta helmikuussa suuntaammekin jo Miamiin ja teemme Karibian risteilyn Celebrity Equinoxilla. Muita reissuja ei ole vielä varattuna, mutta kyllä niitä tulee varmastikin kalenteriin. Se on nääs niin, että  joskus on vain mentävä, nähtävä ja koettava.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kuulumisia ja tulevia matkasuunnitelmia

Hola! Nyt nolottaa ja isosti. Se on nääs niin, että tänä kesänä tuli elettyä kuin pellossa. Mieli lepäsi, kun suorittamista ja aikataulupaineita ei ollut, mutta oman fyysisen hyvinvoinnin kannalta tämä kesä meni penkin alle todella pahasti. Sen vaan sanon, että kaiken maailman personal trainerit pyörittelis silmiään meikäläisen päiväohjelman nähtyään ruokineen päivineen. Sitä ei kehtaa edes tänne laitella näkyville.

Anyway, siitä kesälomasta. Viime vuoden laatuluokan kesä sai meikäläisen henkisen lämpötilan nousemaan sen verran korkealle, että ilmoitin viime vuonna tiukasti miehelleni häipyvämme Suomesta ulkomaille tänä kesänä. Sen me tosiaan teimme ja nautimme pikalomastamme Espanjassa valtavasti. Päivät meni altaan ääressä ja illat syödessä sekä juodessa kaikkea personal trainerin no-no -listalla olevaa. Hyi meitä.

0,5 l tölkki olutta 0,37 egee. Näin Espanjassa.

Yhden päivän roadtrip Espanjassa

Viimeisenä päivänä teimme pikkuisen roadtripin (220 km) ennen yöllistä lentoa. Tulpahan käveltyä tuolloin yli 10 000 askelta, ekan kerran varmaan muutamaan viikkoon. Majapaikasta suuntasimme huoneiston luovutuksen jälkeen pieneen sinisiseen smurffikylään Juzcariin, jossa ei paljoa muuta ollut kuin sinisiä taloja ja muutama ränsistynyt smurffihahmo. Paljon melua tyhjästä, sanon minä, mutta matka pieniä kapoisia vuoristoteitä pitkin paikkaan oli kokemus sinänsä. Siinä mies sai muutaman kerran asetella vuokramaasturia tienreunaan, kun kapoisella tiellä tuli vastaan kuorma-auto. Ja meikä panikoi mahdollisia kylkikosketuksia, sillä eihän meillä tietty ollut ylihintaista kohelia autossa.

Juzcarista suuntasimme Rondaan. Paikka oli tosi upea, helle imi mehuja ja nuorempi lapsista veti tietynikäisten toi on niin noloo ja herne siinä samalla nenuun -kohtauksen isomman lapsen iloisesta olemisesta. Ottaen huomioon kuopuksen pitkävaihaisuuden, lyheni meidän kävelykierrokset Rondassa ihan kivasti. Se siitä kaupungista ja paljon jäi näkemäti. Näin tällä kertaa.

No, alkuperäinen suunnitelma oli mennä virkistäytymään Rondan lähettyvillä olevalle Cueva del Gato -luonnonaltaalle. Päätettiin käydä ensin vaan tarkistamassa, onko paikka edes uimakelpoinen, mutta allas olisi vaatinut jonkin sortin kengät jalkaan terävien kivien myötä. Vesikin oli liian kylmää, joten tyydyttiin vain kahlailemaan ja ihailemaan näkymiä. Ei silti mikään huono paikka ja suosittukin tuntui olevan. Käykääs piipahtaen, jos olette Rondan alueella autolla liikkeellä.

Cueva del Gaton jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Malagaa. Lidlistä karkkia, sipsiä, hötöleipää ja limpparia mukaan ja muutama tunti kauppakeskuksessa. Eipähän sitä voinut Finnairin mustikkamehulennolle lähteä tyhjällä mahalla, joten hamppariraflan (ja tietty jätski siihen päälle) kautta kentälle. Muutama sipsi myöhässä olevaa konetta odotellessa ja avot, kyllä tämä pallokala tykkäs kaikesta siitä suolasta, jota oli tullut päivän aikana ahdettua mahaansa. Siinä oli turha irrotella sormuksia sormista kesken lennon ja silmäluomet oli kuin Benicio del Torolla konsanaan. Että nuin.

No, Espanjan jälkeen oltiin muutama päivä kotona pyykkivuorta pienentämässä ja sen jälkeen suunnattiin Pori Jazzeille vajaaksi viikoksi. Mitäs muuta kuin naamaan kaikkia pahoja hiilareita ja ottamaan ilo Suomen hyvistä keleistä piknikkien kera. Porista sitten suunnattiinkin ex-temporena mökille ja sipsien ja karkkien täyttämä elämä sen kuin jatkui. Ja olenkos muuten harrastanut minulle tavaksi tullutta liikuntaa sitten kesäkuun? Juu en.  Liian kuuma ja ulkona on vaan niin paljon kivempaa.

Olotila on suorastaan kakka. Veto on veks, pahat hiilarit on tehnyt tuhoaan ja karkit on vaan niin pirskatin hyviä. Täällä kotona istun tälläkin hetkellä ja lipittelen kiltisti vettä, mutta toinen silmäni tuijottaa aina välillä läppärin takana olevaa Pommix-pussia, jossa on jumalaisen ihania salmiakkikarkkeja. Täytyhän siellä pussilla pikkasen käydä. Kirosana tähän perään.

Että nuin. Sanoin miehelle, että tämä viikonloppu on se viimeinen viikonloppu. Lidlin mainoksen tapaan vedellään nyt kuin viimeistä päivää herkkujen kanssa ja maanantaista lähtien palaamme normaaliin päiväjärjestykseen. Meikä ryhtyy taas liikkumaan, ruokavalioon on kiinnitettävä huomiota ja kaiken maailman herkut jätetään kiltisti viikonloppuun sekä niiden määriä rajoitetaan. Ei tässä totaalikieltäytyjäksi voi ryhtyä, mutta joku tolkku sentään tähän elämään on pakko saada. Ei näillä kymmenillä ole enää mahdollisuutta elellä kuin pellossa. Samaan aikaan kuitenkin mietitään miehen kanssa, missä vaiheessa tehdään juustoherkkuruokaa, jossa on Camembert-juustoja neljä kappaletta päällekkäin ja pizzataikinaa ympärillä. Semmosen pötkylän kun tunkee uuniin, avaa kypsentyneen pötkylän kannen ja dippaa sinne pikkuperunoita niin hyvälle maittas. Sen verran kuitenkin tuunataan ohjetta, että Camembertin väliin tungetaan myös Aurajuustoa. Elämä on ja itseä miellyttävään biksukuntoonkinkin pitäs päästä. Kehopositiivisuutta ei ainakaan tältä suunnalta löydy nyt ja toinen kirosana tähän perään.

Matkasuunnitelmia ja matkoja on. Tai sitten ei.

Siitä biksukunnosta. Kaikki on pikkuisen auki tässä vaiheessa. Tallinnan päiväreissu syyskuussa, ehkäpä ruotsinristeily lokakuussa. Marraskuussa on tiedossa jotain mahtavaa lämpimän auringon alla ja biksuille tulis niin käyttöä, mutta siitä en uskalla mainita vielä tässä vaiheessa. Myös suuunitelma ottaa vuosi 2019 vastaan Australiassa pyörii edelleen mielessä, mutta nyt vaan odotellaan, sillä miehen loppuvuoden työmäärä selviää myöhemmin. Oishan se kiva taas päästä Australiaan lomailemaan pitkästä aikaa. Se kun on meidän perheen lempparimaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Terkkuja Espanjan Aurinkorannikolta!

Surprise, täällä sitä (taas) ollaan! Meidän lomasuunnitelmat tosiaan meni toissa viikolla kokonaan uusiksi ja tuli pienoinen tarve lähteä ex-temporena ulkomaille lomailemaan leppoisasti. Viime hetkillä tehtävä matkavaraus aiheutti ongelmia niin majoituksen kun lentojenkin suhteen, joten kaikkein paras vaihtoehto tällaiseen pikaiseen irtiottoon oli loppujen lopuksi lennnot Malagaan ja majoittuminen meille entuudestaan tuttuun Miraflores Beach & Country Clubissa. Meillä on jälleen käytössä kahden makuuhuoneen huoneisto ihan mukavan kokoisella parvekkeella ja vanhasta tottumuksesta tiedämme myös lähistön kaupat sekä muut aktiviteetit. Hirveätä eforttia ei siis tarvita ympäristön tutkimiseen ja oppimiseen ja sehän sopii meille hyvin, sillä viimeisin työviikko on ollut miehelle ja minulle melkoisen työntäyteinen. Kunnon loma tuli tosiaankin tähän tarpeeseen, kunhan muistetaan pitää jälleen ikkunat ja parvekkeen ovi kiinni. Pari vuotta sitten täällä ollessamme meidän huoneistossa kävi murtovaras nukkuessamme, joten tällä kertaa emme heille moista lystiä suo. Jos kiinnostaa tietää, miten asiaa Espanjassa ja vakuutusyhtiön kanssa hoidettiin, niin käys lukasemassa täältä.

Tämän vuotinen hääpäivä meni melkoisen erilaisissa tunnelmissa. Pakattiin viimeisimmät tavarat ja suunnattiin iltasella lentokentälle. Hääpäivän juhlinta sisälsi pikkuisen itse tuunattua samppanjaa yläilmoissa ja nyt täytyy kyllä kehua Finskin lentohenkilökuntaa. Meillä oli aivan ihana aasialainen stuertti, jonka olemus ja keskustelut oli sitä luokkaa, että minä ihastuin hänen asiakaspalveluunsa. Kyllä vaan kuulkaas harmitti, kun meidän kohdalla  stuertti ilmoitti seuraavan lentoemon hoitavan meidän tilauksen ja minähän nielin jo hiukkasen närkästystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja lentoemäntäkin oli oikein mukava, joten samppanja nautittiin hymyn kera yläilmoissa. Jännä vaan, miten sitä kaipaa sitä asiakaspalvelua ja joistakin asiakaspalvelijoista vaan huomaan, että se palvelu tulee sydämestä. Sellaisia lisää, kiitos.

Anyway, loma alkoi melkoisen ränsistyneissä tunnelmissa, sillä eilinen tulopäivä meni vaikeamman kaavan mukaan. Koneemme tuli sen verran myöhään illalla, ettei autovuokaaraamo Hertzin olisi pitänyt enää olla auki. Tuntui alustavasti hieman ärsyttävältä maksaa lentokenttähotellista(kin) vähintään 250 euroa yöltä + taksikulut, joten tehtiin koto-Suomessa päätös kökkiä kentällä muutamat tunnit, jos olotila antaisi myöten. No, saavuttiiin Malagaan ja päätettiin mennä rauhalliselle autovuokraamotiskien alueelle notkumaan, mutta Hertzin tiski olikin poikkeuksellisesti auki asiakasmäärän takia. Me liityimme jonon jatkeeksi ja saimme auton käyttöömme yhden jälkeen aamuyöstä, mutta tiski meni heti kiinni saatuamme auton avaimet ja mitään huomautuksia emme voineet enää automme kuntoon tehdä. Muutaman pikkuviirun olisimme halunneet varmuudelta sopimukseen merkkauttaa, sillä ylihintaisen täyskohelin sijaan otimme vain hiukkasen kevyemmän vakuutuksen. Saas nähdä miten meidän käy vajaan viikon päästä. Nyt meillä on vaan filmiä turvana auton hausta. 

Että nuin, eipä siinä kaikki. Auto alla jo aamuyön tunteina ja päätettiin mennä kyselemään huonetta muutamasta meidän perheemme hätään hyväksymästä hotellista lentokentän lähistöllä. Eihän sitä tietty vapaita huoneita viikonloppuyönä enää ollut, joten päätimme lähteä ajelemaan kohti Mijasta haaveena löytää joku hotelli matkan varrelta. Eipä löytynyt, joten aamuyön tunteina päädyimme Buger Kingin kautta Lidlin parkkipaikalle koisimaana vähän yli tunnin ajaksi. Aamun otimme vastaan Esmeralda Beachillä (kuva auringon noususta artikkelin alussa) ja sen jälkeen suunnistimme Lidlin brekkarin kautta majapaikkaamme kyselemään jo vapautunutta huonetta.

Ja pah, kyllä vaan Espanjan aurinkorannikko on suosittua aluetta erityisesti kesäisin. Eihän täällä Miraflores Beach & Country Clubissa ollut vapaana yhtään huoneistoa. Virallinen sisäänkirjautumisaika täällä on klo 16.00, mutta meille luvattiin huone heti kahdeltatoista ja päätettiin sitten käyttää muutamat tunnit visiteeraamalla Mijasin kylässä eli Mijas Pueblossa. Auton sai paahtavalta auringolta suojaan parkkihalliin, eikä hintakaan kirpaissut. Eurolla olisi saanut pitää autoa parkkihallissa kokonaisen päivän ja parkkihallikin oli sopivasti lähestulkoon ”pelipaikoilla”.

No juu, nättihän Mijas Pueblo oli, mutta kaikkialla kuului suomen kieltä ja latisti hieman tunnelmaa. On se vaan jännä, miten sitä kaipaa lomaa Suomesta ja haluaa kuulla jotain ihan muuta kuin kotimaista matkoilla olleessaan. Mijasissa se ei kyllä onnistu, mutta täällä meidän majapaikassa on sentään hiukkasen kansainvälisempi meininki. Miraflores Beach & Country Club on sen verran laaja alue, että suomalaisten osuminen samoille kulmille ja uima-altaalle on hiukkasen harvinaisempaa. Lähinaapureidemme kieliä täällä kuitenkin kuuluu kiitettävän paljon ja lapsiperheiden suosiossa tämä paikka on. Romanttiset lomailijat ja lapsivihaajat, älkää vaivautuko tänne.

Tenavien makkari, josta on näkymät vuorille. Sängyt on saatavissa erilleen.

Meidän vanhempien makkari, josta on näkymät puutarhan suuntaan.

Olohuone. Ei meidän makuun kyllä tämä sisustus, mutta ajaa asiansa.

Ruokailutila, joka nyt ei paljoakaan ole käytössä. Syömme parvekkeella, jossa on neljän hengen ruokailuryhmä.

Ja keittiö, vain astianpesukone puuttuu. Mirafloresilla on tarjolla myös sellaisia asuntoja, joista löytyy asianpesukone.

Ja kirsikkana kakun päällä, tällaiset näkymät parvekkeeltamme. Meri näkyy pienesti, mutta asuntoja on saatavissa myös lähempää rantaa täysillä merinäkymillä. Hinta viidelle yölle olisi ollut lähes pari tonnia, joten jätettiin ottamatta.

Mites tämän kaiken lystin hinta? Edullisimmasta päästä täällä aurinkorannikolla, mutta lähellä majoitusajankohtaa varattuna varmasti kalliimpi kuin olisi ollut aiemmin varattuna. Tämä lysti kustantaa meiltä ”vain” 149,15 euroa/yö ja rahoille saa hyvin vastinetta. Kyllä tämä paikka voittaa monet muut luukut ja hotellit täällä Aurinkorannikolla. Majoituimme täällä viimeksi pari vuotta sitten ja tuosta visiitistä tein aikoinaan erillisen hotelliarvostelupostauksen. Sen voit lukea täältä.

Anyway, tämän vajaan viikon aikana meillä olisi tarkoituksena ottaa melko rauhallisesti, mutta yhtenä päivänä olisi suunnitelmissa käydä Rondassa ihailemassa upeita, vanhoja rakennuksia ennen lentoa takaisin Suomeen. Kaikki mitä tämän vajaan viikon aikana tehdään muutoin, menee oikeastaan fiiliksen mukaan. Nyt vaan ollaan ja nautitaan. Se me ollaan ansaittu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hotelliarvostelu: Tasokas Hotel Porta Fira Barcelona

Hyvä, mutta rauhallinen sijainti lentokentän ja sataman välissä, ei missään nimessä keskustassa tai turistinähtävyyksien lähellä. Tasokas hotelli, jossa huoneet ovat perheillekin tilavia. Kattava aamupala ja sopiva hinta. Siinäpä muutama syy, minkä takia päädyimme valitsemaan Välimeren risteilymme alla majoituspaikaksemme Santos Hotels -ketjun veikeän näköisen Hotel Porta Firan.

Hotel Porta Fira, sijainti

Itse rakennus kiinnittää huomiota kauas. Muutoin yleensä niin matalien rakennusten alla se kohoaa pyörivänä, 24-kerroksisena punaisena tötterönä kohti taivasta ja on vain, no, ainakin omasta mielestäni ympäristöönsä aivan sopimaton. Kaverina tötteröllä on toinen, hieman tavallisemman näköinen korkea rakennus, mutta ei sekään paljoa tilannetta pelasta.

Hotelli sijaitsee Hospitalet de Llobregat -nimisellä alueella, Barcelonan messukeskuksen vieressä. Aivan vierestä löytyy monille tuttu Ikea ja lyhyen kävelymatkan päästä monen perheen pelastus McDonald’s sekä suuri kauppakeskus Gran Via 2 muine ravintoloineen. Lentokentältä hotellille huristaa taksilla noin kymmenessä minuutissa ja bussilla 20 minuutissa. Bussipysäkki on hotellin läheisyydessa ja juna-asemalle pienoinen kävelymatka. Hotel Porta Firasta on  Katalonia-aukiolle (Plaça de Catalunya) taksilla ja bussilla samanlaiset matka-ajat kuin lentokentällekin, eli melkoisen keskellä hotelli molempiin suuntiin on.

Huoneemme, Quadruple (Privilege) Room

Myönnän, että minussa on ajoittain pienoista leijonaemon vikaa. Barcelonan epävakaan tilanteen takia minulle oli erittäin tärkeää, että lapseni majoittuvat samassa huoneessa kanssamme, eikä esimerkiksi kahdessa yhdistetyssä huoneessa, jossa olisi kaksi erillistä sisäänkäyntiä. Lasten korkeamman iän myötä huonevalikoima rajoittui isohkoon, noin 32 m2:n Privilege -huoneeseen, josta löytyi parisänky sekä tarpeeksi tilaa kahdelle varasängylle.

Huoneemme 2107 (21. krs.) osoittautui heti hyvin mieluisaksi. Tilaa jäi kahdesta varasängystä huolimatta riittävästi normaaliin liikkumiseen huoneessa. Huoneen kunto oli erinomainen ja se oli erittäin hyvin siivottu, mutta kylpyhuoneessa näkyi ikä erityisesti laattojen saumoissa. Erillinen kylpyhuone ja wc toi toivottua apua perheemme eloon, kun kylpyamme oli ahkerassa käytössä nautiskelevien perheenjäsenten takia. Käsienpesuallas oli sijoitettu poikkeuksellisesti huoneen puolelle wc:n ja kylpyhuoneen väliin, mutta emme kokeneet sijoittelua mitenkään hankalaksi. Huonehintaan kuului kylpynutut käyttöön aikuisille sekä kylpytossut kaikille perheenjäsenille.

Maitolasisen oven takana oli varsinainen kylpyhuone. Kylpyamme oli tilava ja sen toinen reuna oli sopivan leveä esimerkiksi juomalasille. Varsinainen suihku löytyi kylpyammeen vierestä. Peseytymistuotteita oli kiitettävä määrä, eikä suihkusta levinnyt vettä huoneen puolelle.

Käsienpesualtaalle iso miinus. Hanan varsi oli liian lyhyt, joten kädet osuivat jatkuvasti altaan reunaan käsiä pestessä. Allas itsessään oli myös sen muotoinen ja matala, että vettä lensi helposti niin tasolle kuin lattialle. Vaikuttaa siltä, että kyseinen allas on tarkoitettu enemmänkin täytettäväksi käsien pesua varten.

Kylpyhuoneesta erillinen wc, oli siellä sitten bidee tai ei. Luksusta. Puhelin vessassa, kenties luksusta. Kertaakaan en ole kokeillut.

Edellä mainittujen lisäksi huoneesta löytyi kirjoituspöytä ja pieni oleskelualue divaanin, nojatuolin ja pienen pöydän kera. Säilytystilaa oli hyvin vajaavaisesti, joskaan meidän tapauksessa se ei muodostunut ongelmaksi.

Näkymät 21 kerroksessa sijainneesta huoneestamme ei kovin kummoiset olleet, sillä alla paistoi Ikean katto ja edessä matalat asuinrakennukset. Silti intouduimme ihailemaan maisemia varsinkin iltaisin, kun autot vilistelivät päätietä pitkin. Ikkunasta paahtavasta auringosta huolimatta ilmastointi toimi erittäin hyvin niin huoneessa kuin ympäri hotelliakin.

Hotellin palvelut

Hotel Porta Fira (****) on liikemiestason hotelli. Sen huomaa tasokkaassa palvelussa ja oikeastaan kaikessa ympärillä. Me saimme asiallisen ja ystävällisen vastaanoton saapuessamme hotelliin parisen tuntia ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa ja vaikka huoneemme ei ollut vielä valmis, saimme heti Wi-Fin salasanan käyttöömme ja neuvon odottaa parisenkymmentä minuuttia. Odotus sujui ihan hyvin ilmastoidun aulan pehmeillä sohvilla (ei kuvassa).

Hotellista löytyy ravintola, jossa myös aamupala tarjoillaan, sekä aulasta kahvila/snack-bar. Huonepalvelu on vaan aamuisin aamiaisaikaan. Kuntosali ja hieman erikoisempi suihku sekä sauna sijaitsee 17. kerroksessa, mutta uima-allasta hotellissa ei ole.

Aamupala

Kattava buffetaamupala tarjoillaan hotellin sisääntulokerroksessa arkisin kello 7.00 – 10.30 ja viikonloppuisin aina kello 11.00 saakka. Monille hotelleille tyypillistä kokkia paistamassa omeletteja ei ollut, mutta munakas ja pekoni olivat miehen mielestä ihan syötävää. Valikoima oli omaan mieleeni sopivan laaja ja kasvissyöjänä ilahduin valtavasti siitä, että seisovasta pöydästä löytyi mm. pienoisia vihersalaattiannoksia. Kasvikset olivat tuoreita ja ruoka muutoinkin ajoittain ihan laadukasta ja tuoreen oloista, ja vaikka tyhjät lautaset eivät ihan supernopeasti pöydästämme hävinneet, oli aamupalakokemus ihan positiivinen verrattuna aiempiin kokemuksiimme espanjalaisista hotelleista.

Hinta

Yhden hengen huonehinnat lähtevät 70 eurosta ja kahden hengen huoneessa 88 eurosta ylöspäin ilman aamupaloja, aamupalalliset hinnat samoista huoneista 85 euroa ja 116 euroa. Päälle tulee vielä local tax 0,99 euroa/hlö/yö. Meidän Quadruple huoneemme lähtee 140 eurosta ja aamupaloineen 197 eurosta, itse maksoimme omasta neljän hengen huoneestamme aamupaloineen 220,44 euroa (sis. local tax).

No, mitäs mieltä olimme hotellista?

Kokemuksemme Porta Fira Barcelonasta ovat ainoastaan yhdeltä yöltä, mutta koko perheemme tykkäsi hotellista. Liikemiestason hotellia varatessa voi mennä yleisimmin takuuseen, että palvelu toimii, on ystävällistä, tahdikasta ja asiallista, taattua laatua. Niin myös tässäkin hotellissa. Neljän hengen huoneemme oli hyvän kokoinen, toimiva ja ainoa miinus tulee epäkäytännölliselle käsienpesualtaalle. Pidempään hotellissa majoittuva repisi varmasti peliverkkareita myöskin vajaavaisien säilytystilojen myötä, mutta isoon huoneeseen neljä matkalaukkuamme sijoittui niin hyvin, ettei niitä suorastaan huomannut. Maksuton Wi-Fi pelasi huoneessamme ihan hyvin pyörittäen mm. Youtube-videoita yskimättä. Hotelli sijaitsi sinänsä kaukana keskustasta, mutta oli hyvien kulkuyhteyksien varrella ja rauhallisella alueella. Jotain lapsiperheitä ihastuttaa varmasti vieressä sijaisteva Ikea ja sen lihapullat, pienen kävelymatkan päässä sijaitseva McDonald’s ja iso ostoskeskus, jonka vieressä on myös pienoinen tivoli. Äitinä ajattelin hotellia erityisesti niille, joilla on pienempiä lapsia ja näinkin hotellissa paljon hyvää. Sijainti juuri edellä mainittujen rakennusten lähettyvilä oli hyvä, hotelli oli rauhallinen, huone tilava ja huoneemme ikkunastakin olisi ollut pienille lapsille katseltavaa.

Menisimmekö uudelleen, mikäli ei ole tarvetta majoittua aivan keskustassa? Ehdottomasti.

Porta Fira Barcelonan sivuille pääset suoraan tästä. Voin suositella.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Välimeren risteily: Terkkuja Barcelonasta!

Moikkis! Täällä sitä vihdoin ollaan, Barcelonassa. Olo on jokseenkin hömelö, sillä en minä vielä muutama päivä sitten edes uskonut pääseväni tänne äidin jouduttua sairaalaan. Viimeisin viikko on tosiaan ollut minulle tunteiden vuoristorataa, isoja ja pieniä itkuja sekä menettämisen pelkoa. Sen siitä saa, kun meikäläisessä sattuu olemaan ennustajan vikaa.

Yli 17 vuotta sitten satuin ennustamaan oman isäni kuoleman, ja havahduin tämän tulevan Välimeren risteilyn varaushetkellä epämiellyttävään tunteeseen. Minä tunsin joka sielun sopukalla, että äitini joutuisi sairaalaan matkamme alla tai kuolisi meidän matkamme aikana. Niinhän se sitten kävi, että Varkauden aluesairaalassa hölmöiltiin isommalla kädellä yli viikko sitten ja äiti joutui kärsimään huonoista päätöksistä tosiaan tämän yli viikon ajan. Vajaassa viikossa äidin tilanne huononi jo niin pahasti, että vasta 6 päivää jalan toimintakyvyttömäksi tulemisesta hänet lähetettiin kunnon sairaalaan tutkittavaksi ja operoitavaksi.

Se hetki oli minulle musertava, kun äiti soitti ja ilmoitti veritulppaepäilystä sekä siirrosta ambulanssilla äidin tilan huonontumisen takia. Se tuska ja järkytys oli niin valtava, että tärisin ja pitelin oksennusta, huusin ja itkin töissä. Minä olin ennustanut rakkaan äitini sairaalaan joutumisen, mutta nyt pelkäsin jo kuolemaakin. Kohtalon sormi, tuo kirottu asia. Se oli jälleen löytänyt minut. Olinko omilla ajatuksillani aiheuttanut tapahtumat ja kutsunut kohtalon äidin luokse? Vai osaanko minä tosiaan ennustaa, kuten monina muinakin kertoina? Sen kun tietäisi.

Äiti operoitiin hyvässä (?) sairaalassa ja on nyt kotona toipilaana. Olen vihainen siitä, ettei Varkauden aluesairaalan lääkäri määrännyt mitään tutkimuksia ja toimenpiteitä, vaikka epäili äidillä olleen juuri se vaiva, joka sai hänet heikkoon kuntoon ja mikä olisi pitänyt myös alkuunsakin hoitaa pois. Useita kivuliaita öitä useammassa paikassa sekä useampi ambulanssikyyti + bonuksena verenmyrkytysepäily. Yhteiskunnan varojen tuhlaamista ja suoranaista tunarointia. Surullisinta, ettei lääkäriä taideta saada vastuuseen omista hölmöilyistään, koska äitini ei kuollut.

Me siis katsoimme, että uskallamme lentää kaikesta huolimatta tänne Barcelonaan ja täällä me nyt olemme. Vihdoin ja viimeinen olemme päässeet nauttimaan auringosta ja lämmöstä eli jostain semmoisesta, mitä emme ole nähneet ja kokeneet pitkään aikaan. Tilanne täällä Barcelonassa on ainakin tässä vaiheessa rauhallinen, ja uskaltauduimme jopa käymään ostoskeskuksessa shoppailemassa. Olen ihmeen vapautunut ja peloton, mutta se saattaa johtua yli viikon kestäneestä henkisestä myllytyksestä äidin takia. Minen huolehdi mellakoista ja turisteja inhoavista paikallisista. Normaalin varovaisuuden kanssa tässä liikutaan, joten otamme jalat alle jos ihmiset alkavat jossain kokoontua ja mölistä.

Hotellimme ei sijaitse keskustassa ja hyvä niin. Melkoinen työ meillä oli metsästää sellaista sopivan oloista hotellia perheellemme. Minulle oli tärkeää, että hotellimme sijaitsee mellakoitsijoille ja terroristeille ”ei niin kiinnostavalla” alueella, lapsemme nukkuvat samassa huoneessa kanssamme ja hotellin taso on hyvä, joten pitkän harkinnan jälkeen päädyimme Hotelli Porta Firaan. Onhan tämä vähän hassun näköinen ulkoa ja näkymätkin on vähän semmoset ja tommoset, mutta palvelu toimii, huone on ok:n kokoinen ja siisti tämä on. Teen hotellista oman esittelypostauksen myöhemmin.

Huomenna me sitten astumme Norwegian Epicin sisuksiin ja aloitamme viikon mittaissen Välimeren risteilyn. Hemmottelua, nautintoa ja hyvää viihdettä on varmasti tiedossa, mutta kaikkein eniten odotan matkalta lämpöä/helteitä ja aurinkoa. Päivittelen kuulumisia matkan varrelta erityisesti Facebookin puolelle, joten pistäkees seuraten, jos Välimeren risteily & Norwegian Epic kiinnostaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.