Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Browsing Tag

Atlantin risteily

Atlantin ylitys, päivä 2.

Jösses mikä päivä eilen oli!

Siis kaksi viikkoa töistä pois ja tänän naisen työpöytä oli masentavan näkönen. Eilisaamulla tuli kyllä semmonen olo että pistän oven takasin kiinni ja käännän nessun kotia kohti. Sitä vaan ei voinut tehdä, joten pöllämystyneenä yritin saada jonkun järkevän omannäköisen järjestyksen paperipinkoille. Jottei se olis ollut liian helppoa, uutta kamaa pukkas ovista ja ikkunoista, puhelin pirisi taukoamatta ja yhden henkilön kanssa piti taasen vääntää miten homma oikeasti on. Täytyy myöntää että mulle sopis enemmän kun hyvin että ensimmäisenä lomaltapaluupäivänä vois vaan kääntää puhelut toisaalle ja pistää ovelle ”Do not disturb” -lapun. Sais ihan rauhassa kattella mitä kummaa sitä on loman aikana tapahtunutkaan ja palautua pikkuhiljaa työarkeen.

Mä voisin paasata päivästäni useammankin rivin, mutta jospa päädyttäisiin vaan kertomaan tosta Atlantin ylityksen päivästä numero 2:

 

Täytyy myöntää että kun ympärillä oli viikon verran pelkkää vettä, teki hyvää saada edes joku käsitys missä kohtaa mentiin milloinkin.

Ihan mukava keli siis tiedossa tänä päivänä.

Nahkavekkarit piti tosiaan aamulla huolen siitä, ettei vanhemmat kovin pitkään nukkuneet. Aamupalalle päädyimme tuttuun Garden Café-buffaan, jossa törmäsinkin Norwegian Gemillä 1,5 vuotta sitten perhettämme viikon ajan palvelleeseen tarjoilija Elenaan. Uskomatonta kyllä, ko. sydämellinen ihminen muisti meidän perheemme jopa nimiltä!

Aamupalaa menimme sulattelemaan pienen laivaan tutustumisen jälkeen minigolfradalle, koska lapsille sopiva matalampi uima-allas oli tuulisen kelin takia suljettu.

Tuulisesta kelistä huolimatta minigolfradalla oli loppujen lopuksi aika suojaista. Jokunen oli eksynyt köysiradallekin mutta lankulla en nähnyt ketään.

Juup, lankku. Tuo karmea kapea härveli, joka ulottuu yli kaksi metriä laivan kyljestä ulos meren päälle jotain kannen 18 kohdilta. Minä, korkeita paikkoja todella paljon pelkäävänä, olin päättänyt ylittää itseni ja kävellä tuolle lankulle vielä tällä matkalla. Se onnistuinko tavoitteessani selviää myöhemmin, mutta alla jo alustavasti kuva tosta k a m a l a s t a härvelistä.

Minigolfhetken päätyttyä tutustuimme hieman aluksen videopelihalliin. Osa koneista oli poissa käytöstä ja muutaman muun käytössä olevan pelinkin kohdalla oli ongelmia. Hauskin uutuus oli itse asiassa pienoinen simulaattori, jolla lapset ja me aikuiset huristelimme useamman kerran.

Lounas syötiin taas tutuksi tulleessa buffassa. Suosittiin perheenä tätä paikkaa juuri sen helppouden takia, sillä jokaiselle löytyi sieltä jotakin. Ja pakkohan sitä oli vielä käydä hakemassa se pehmis strösseleillä jälkkäriksi. Ihan pakko.

Lounaan jälkeen lapset kärttivätkin jo uimaan ja koska uima-allas oli kiinni, ottivat lapset kaiken ilon irti edes pienten lasten Aqua Parkista. Ainoita uskalikkoja tuntuivat vilpoisassa kelissä olevan, sillä muita lapsia ei vellovassa vedessä näkynyt.

Uimasession jälkeen saimme lapset ujutettua lasten leikkihuoneeseen Freestyle Freeplay hetkeen, joka sisälsi vapaampaa tekemistä. Vanhemmat nauttivat vapaasta tunnistaan mm. hytin partsilla, joskin mä sanon suoraan että tunti kului liian nopeasti 😉

Jösses tätä näkymää!

Illallinen syötiin tällä kertaa aluksen isoimmassa pääravintolassa Manhattan Roomissa leppoisan livemusiikin tahtiin. Ravintola oli kaunis, mutta suuren kokonsa takia intiimiys puuttui kokonaan. Kolmen ilmaisen pääruokaravintolan menut koostuivat vain noin 3-5 eri vaihtoehdosta per kategoria, mutta se oli ymmärrettävää sillä kaikissa kolmessa pääruokaravintolaissa oli omat erilaiset menunsa. Näiden ravintoloiden menut sisälsivät samat vakiannokset joka päivä ja sen ohessa muutamia vaihtuvia annoksia, joten päädyimmekin ajoittain syömään muissa ravintoloissa.

Manhattan Band (tsorppa kuvan laatu), jazzia ja…

NCL:n signature cheese cake. NAM!

Yleisesti ottaen ruoka oli peruskamaa, alas meni eikä ylös tullut, mutta maksullisesta ravintolasta sai parempaa niin annoksen asettelun kun maunkin suhteen. Tuli vähän semmoinen olo että firmalla lienee tarkoituksenakin ajaa asiakkaat maksullisiin ravintoloihin.

Massu täynnä päädyimme aluksen Atriumin toiseen kerrokseen pelaamaan perheen voimin minigolf-simulaattoria, joka sekin meni epäkuntoon kesken pelaamisen. (Uskomaton mäihä!). Henkilökunta oli kuitenkin avuliasta ja talo tarjosi ilmaisen pelikerroksen, joten mikäs siinä oli pelatessa kun ammattitaitoinen Fire & Ice bändi soitti Motown-hittejä kerrosta alempana.

Lasten osalta ilta alkoikin olla sitten pulkassa ja hyttiin mentäessä vastassa oli seuraava otus:

Lasten nukkumaanmenon jälkeen risteilyohjelmasta valitsimme FABBA (Tribute to ABBA) -esityksen aluksen H2O-ulkoilmaklubilla. Keli oli kuitenkin niin kylmä että siellä viimassa istuessa tuli aika pian hyttiä ikävä. Aikuisten ilta lopahtikin siis totaalisesti sen siliän tien ja hienoisessa tuulessa keinahdellut laiva tuuditti pikaisesti leppoisaan uneen.

 

 

 

 

 

Southampton & Atlantin ylitys, päivä 1.

Moikka!

Huhhuh, tässä on plarattu sellaset melkein 1200 kuvaa Facea ja blogia varten joten nyt alkaa vilisemään jo kuvat silmissä. Olo on vieläkin pikkasen hömelö joten tämä loma tähän perään on tehnyt terää. Lapsetkin alkaa jo päästä pikkuisen rytmiin joten eikähän se tästä.

Me aloitettiin Atlantin ylitysmatka pikkuisen iisimmin joten Southamptoniin lähettiin pari päivää ennen laivan lähtöä. Lennettiin Lontooseen sunnuntaina josta etukäteen tilatulla privaattikuljetuksella (hinta 100 puntaa koko perheeltä) Southamptoniin. Me oltiin ennen matkaa pohdittu kovasti eri kuljetusvaihtoehtoja ja tultiin siihen tulokseen että bussit ja junat ei ole meitä ja matkatavaroista varten. Yksi halvimmista ja helpoin vaihtoehto koko perheelle olikin sitten Express Airport Transport (EAT) firman tarjoama tila-auto kuljettajalla. Sen verran tykätään ottaa varman päälle että tämän firman etuna oli myös se, että maksun voi tehdä käteisellä vasta matkan loppupäässä.

Southamptonissa hotelliksi valikoitui Hotels.comin kautta sopuisaan hintaan varattuna Novotel Southampton aamupalalla. Hotellin sijainti satamaan nähtynä oli mitä oivin ja töistä väsyneinä vanhempina myös ”karun” ympäristön palvelut ilahduttivat kovasti. Kävelymatkan päästä löytyi epätoivoiseen hätään McDonald’s, Ikean kahvila, Toys”R”Us ja Tesco.

Novotel Southamptonin palvelutaso oli ihan hyvä. Huone oli sopivan kokoinen, siisti (joskin ikä alkoi jo näkyä ja yöks ne matot), käytävät hiljaisia ja aamupala riittävä. Kasviksia suosivana ihmisenä tämän hotellin aamupala oli kyllä järkytys, sillä ainoa kasvis koko paikassa oli grillattu rasvainen tomaatti. Jäi kyllä tiskiin moinen eväs joten laivalle pääsyä odotellessa…

Huone oli sopivan kokoinen, sängyt ei nyt mitään Hiltonin tasoa ollut mutta ajoi asiansa kahdeksi yöksi siihen hintaan.

Kylppäri erillisellä vessalla oli siisti.

Mutta näkymät ei kovinkaan kummoiset.

Jepjep, ne veggikset? Ja leivätkin, ne muutamat joita koko aamupalalta edes löytyi oli ihan öh-kamaa.

Pikkusen parempi.

Me otettiin tosiaan iisisti ne pari vajaat päivää jotka hotellissa asuimme. Toisena päivänä käytiin lelukaupassa ja kierreltiin lähimaastossa (Ikean kahvila mukaanlukien, mistäs muualta sitä olis saanut lihapullia ja muussia). Käytiinpä tarkistamassa vielä laivakin siinä kävelyreissulla ja olihan se aika ison näkönen. Ilta meni meikäläisen kaunistautuessa sillä välin kun mies meni lasten kanssa uimaan. Miinukset tässä blogissa hotellin uima-altaalle, mies kauhisteli pesutiloja joten kannattaa miettiä tätä hotellia jos uima-allasosasto on tärkeä kriteeri.

Mutta nyt siihen itse risteilyyn, päivä 1:

Aamupala otettiin lähtöpäivänä oikein iisisti, etukäteen tilattu taksi kurvasi hotellin eteen 11.30. Matka ei kovin pitkää kestänyt, sillä laiva näkyi hotellin etupihalta. Terminaalin lähtöselvitys sujui nopeasti, joskin semmoinen viiden minuutin tauko tuli yhteen väliin kun terminaalista sammui valot ja tietokonesysteemit menivät hieman sekaisi. Olisikohan ollut sellainen vajaa tunti kun käveltiin jo omaa hyttiä kohti.

Hyttinä meillä oli parvekkeellinen perhehytti ja nyt tulee pikkuinen valitus. Hytin parveke on PIENI. Siis semmonen että jos parvekkeella on merkitystä, kannattaa tosiaan miettiä joko parvekehyttiä aluksen perästä taikka large balcony merkinnällä olevaa hyttiä/minisviittiä. Myös osa sviittien parvekkeista on pieniä joten suosittelen tarkkavaisuutta. Muutoin hyttimme oli oikein miellyttävä, ja lisätilaa lattialle antoi vuodesohvan sijasta katosta laskettava yläsänky.

Pikaisen hyttiin tutustumisen jälkeen ei muuta kun syömään aluksen ilmaiseen buffet-tyyliseen Garden Café-ravintolaan. Vihdoin meikäläisenkin maha täyttyi vihanneksista ja öh pehmiksestä. Juup, jätskiä sai tällä laivalla ilmasiks (tai erikoismaksusta) niin paljon kun vaan jaksoi syödä ja strösseliä, kastikkeita sun muita siihen päälle. Sen jälkeen lapset piipahtivat vielä testaamassa lämmitetyn (!) uima-altaan ennen pelastusharjoitusta.

Laivalla oli pakollinen pelastusharjoitus kaikille matkustajille ennen lähtöä. Opimme heti aluksi sen että uudella laivalla kaikki ei välttämättä suju ihan putkeen samantien, joten kapteenin kuulutus ei kuulunut kokoontumispaikallemme. Homma hoidettiin ansiokkaasti kakkoskaavan mukaan, joten ei muuta kun lähtöä katselemaan oman hytin parvekkeelta joka oli onneksemme laiturin puolella. Mikäs siinä oli kilistellä lasilla kuohuvaa ja vilkutellessa rannalla oleville ihmisille. Keli oli kaunis ja tunnelma korkealla.

Muutama ihminen oli saapunut katsomaan/kuvaamaan lähtöämme.

Tietty Atlantin ylitystä piti juhlistaa lasillisella kuohuvaa.

Ilta meni aika nopeasti loppujen lopuksi. Illallinen päätettiin syödä rennosti Garden Cafén puolella tälläkin kertaa ja sen jälkeen kierreltiin pikkuisen laivaa. Laiva on todella kaunis, mutta palailen sen vahvuuksiin ja heikkouksiin hieman myöhemmin

Jeps, tää fleksari repäisi. Saanko esitellä itse väsätyn sieni-homejuustohampparin. Pihvin tosin leikkasin puoliksi ettei nyt ihan hirveän lihaisa annos tullut. Tällä reissulla ruokavalio heitti kyllä häränpyllyä, joten nyt sitten yritetään palailla korvat luimussa ruotuun.

Sen verran isoja nuo lapsemme jo ovat, että illalla uskalsimme käydä vanhempina katsomassa jonkun myöhäisshown tai musiikkiesityksen lasten nukkuessa. Laivalla siis uskallamme jättää lapset vähäksi aikaa hytiin nukkumaan, maissa olevissa kohteissa emme jätä lapsiamme vartiotta hetkeksikään. Tämän äidin iloksi hytin ulkopuolella oli sopivasti valvontakamera, joka radiopuhelinten ja keskellä Atlanttia toimivan (!) kännykän lisäksi loi turvaa koko perheelle. Kävimme lisäksi tasaisin väliajoin tarkistamassa hytissä tilanteen ja asiasta vielä keskusteltiin lasten kanssa ennen heidän  nukkumaanmenoaan. Ovella oli do not disturb-valo ja sovittiin mm. ettei kenellekään avata ovea normaalissa tilanteessa, joten mitään ongelmia ei syntynyt. Eipä noita lapsiakaan haitannut isin ja äidin lyhyt poissaolo heidän nukkuessaan. Kauan emme siis illalla olleet poissa, sillä ei sitä oikeasti olisi voinutkaan juoda/bilettää pitkän kaavan mukaan. Jokainen vanhempi varmaan tietää miten tehokkaita nahkavekkarit ovat pienessä hytissä.

Anyway, lasten nukkumaanmenon jälkeen kävimme miehen kanssa kuuntelemassa Slam Allen Blues Bandia Fat Cats Jazz & Blues Clubilla. Aivan mieletön esiintyjä ja paikassa oli tunnelmaa. Itse asiassa laivalla oli myös NCL:n toimitusjohtaja Kevin Sheehan, joka ilmestyi selkämme taakse kuuntelemaan esitystä. Herra sai ymmärrettävästä syystä raikuvat ablodit, sillä laivalla oli tyytyväistä porukkaa. 

Ennen nukkumaan menoa pyörähdimme pikaisesti Headliners Comedy Clubissa, mutta siellä emme oikein päässeet tunnelmaan joten sänky kutsui unten maille.

Slam Allen Blues Band, huippu!

5 minsaa täällä ja eikun hyttiin…

Ja pakkohan sitä oli vielä käydä partsilla haistelemassa merituulta ennen nukkumaanmenoa. Partsilla tuli vietettyä matkan varrella aikaa säässä kuin säässä, ei muuta kun palttoota niskaan jos tuuli tuiversi liikaa.

Mutta mutta, loppusanoikseni mun täytyy myöntää että mä ihailen teitä bloggaajia jotka saatte tuotoksenne kauniina esille. Mä olen tapellut tätä tuotostani vajaat kaksi päivää ja jos tuota tempperamenttia löytyisi hiukkasen enemmän, olisi tämä läppäri viskattu jonnekin hyvin hyvin (kirosana) kauas. Läppärissä ei nyt itsessään ole kovin paljoa vikaa, mutta tämä WordPress-whatever pohja saa mut kiehumaan lievästä raivosta. Että näillä tunnelmilla uuteen viikkoon, alla vielä kuva tämän äidin äitienpäiväaktiviteetista tänään. Ei pöllömmät paikat 10 euron hintaan (lapset 5 egee) vai mitä sanotte?

 

Woohoo, Atlantti ylitetty onnistuneesti!

Juu-up, kotona ollaan yhtenä kappaleena mutta äärettömän ryytyneenä. Palattiin Nykistä kotiin keskiviikkoaamuna ja tämä normaaliin rytmiin palaaminen vie hiukkasen aikaa. Voishan sitä tietty ottaa hyväksi havaittua melatoniinia, mutta kun nuo lapset tuntuu olevan sekaisin myöskin niin ei viitsisi omaa yöllistä ”äitijaksamistaan” tappaa melatoniinilla. Parempi olla virkku kun nuorempi koululainen tuskailee yöuniensa kanssa. Huoh, josko se tästä pikkuhiljaa.

Risteily oli kerrassaan antoisa, itse asiassa teki pirskatin hyvää möllöttää seitsemän meripäivää laivalla ilman kiirettä minnekään muuhun, kuin muutamana iltana tiettyyn etukäteen varattuun ravintolaan ja tapahtumaan. Laivalla oli wi-fi joten oishan sitä voinut paikan päältä pistää jonkinmoista rapskaa tännepäin, mutta mä halusin tosiaan keskittyä matkaan täysillä ja lomailla oikein kunnolla.

Laaja päiväkirjamainen raportti tulee seuraa perästä piakkoin, nyt mun on pakko ottaa lungnisti jotta pääsen takaisin päiväjärjestykseen.

Alla vielä tunnelmaa keskeltä Atlanttia

Oikein hyvää perjantaita koko köörille!

 

Viisi päivää Atlantin ylitykseen, täpinä päällä!

Siis mä olen sanaton. Norwegian Breakaway luovutettiin tänään varustamolle ja laiva on kaunis! Mä pelkäsin aikasemmin että viikko merellä ilman mantereen näkemistä saattas tavalla tai toisella ruveta häiritsemään, mutta eiköhän tuo ole ihan turha pelko. Toivottavasti vaan kelit ovat suotuisat merellä että pääsee nauttimaan ulkokannen aktiviteeteistakin.

Kuva napattu NCL:n Facebook-sivuilta

 

Kuva napattu NCL:n Facebook-sivuilta

 

Vaatteita on metsästetty aika ahkeraan, muutama paita löytyikin mutta valkoisen asun kanssa tyydyin kompromissiin. Vanhat housut saavat kelvata ja yläosaksi hankin vain valkoisen sutkoht tyköistuvan T-paidan.  Mun tili nääs huutaa tyhjyyttään aika mukavasti enkä mä ole ihminen joka vinguttelis luottokorttia kovin ahkeraan. Tää kuukausi on ollut rahallisesti aika tili tuli tili meni-meininkiä, koska kampaajan ja kasvohoidon lisäksi piti ostaa kosmetiikkatuotteita sun muita välttämättömyyksiä. Tietty sitä pamahti tähän samaan syssyyn myös Norwegian Breakaway-risteilyn loppumaksu, joten öh sanon minä.

Jos nyt jotain positiivista pitää sanoa niin onneksi risteilyä varatessa NCL:llä oli ihan hyvä tarjous. Kaupan päälle tuli OBC:tä 300 dollaria, eli ns. käyttörahaa laivalle sen verran. Kyllä tolla rahalla käy jo pikkasen Spa’ssa, makselee illallisia erikoisravintoloissa sun muuta.

Muutama show on myös varattu, joista mielenkiintoisin lienee  Cirque Dreams & Dinner Jungle Fantasy. Otettiin ihan premium paikat jotta lapset näkevät varmasti show’n. Ohjelman hintaan kuuluu tietty myös illallinen ja jos ei menu miellytä, tekee keittiö takuuvarmasti toisenlaisen annoksen.

Että näillä fiilareilla mennään, naama alkaa vääntyä jo pikkasen leveämpään hymyyn ja huomenna vika duunipäivä ennen kahden viikon lomaa. Mä olen niin ansainnut sen.

 

Bahaman risteily (part 6), valokuvien tykitystä

Moips. Tässä tämä viimeinen osio lokakuisesta Bahaman risteilystämme. Nassausta lähdön jälkeen koitti kaksi meripäivää ennen Nykiin saapumista.

Ensimmäinen meripäivä sujui sairaan matkustajan siirtämisellä helikopteriin. Mielenkiintoista nähtävää, todella ammattitaitoisesti hoidettu.

 

 

Illalliselle menimme aluksen raskalaiseen Le Bistro-ravintolaan. Tämä oli yksi lempipaikoistamme.

 

 

 

Ja nom nom nom, suklaafondue oli huippua.

Ulkona näytti jo siltä kuin olisimme seilanneet Itämerellä.

Suklaisen fonduen jälkeen vielä erikseen suklaabuffettiin.

Pikkuista iltakävelyä ja sieltä hyttiin valmistautumaan NCL:n kuuluisaan White Hot Party-tapahtumaan.

Ja illalla odotti tämmöinen alla näkyvä pyyhkeistä tehty  eläin.

Toisena meripäivänä jätimme aamupalan kokonaan väliin, koska keräsimme voimia Jazz brunssille. Leppoisaa Jazz-musiikkia ja mielettömän hyvää ruokaa.

 

 

 

 

 

 

Alla olevat suloiset eläimet odottivat hytissämme kun palasimme brunssilta.

 

Illalla illastimme ehdottomasti aluksen mielenkiintoisimmassa ravintolassa, brasilialaisessa liharavintolassa nimeltä Moderno. Valitettavasti mulla ei ole laittaa kuvaa tänne siitä lihansyöntisessiosta, koska siinä esiintyy toinen pariskunta. Laitan siis vaan suussasulavat jälkiruokakuvat jakoon ja palailen tarkemmilla Moderno-kuvilla Breakawayltä.

 

 

Siinä se ilta sitten oli. Viimeinen show ja toteaminen että aamulla tullaan satamaan. Hyvin haikea fiilis, sillä viikko oli ollut täynnä upeita kokemuksia, hyvää ruokaa, erinomaista palvelua ja lämpimiä kelejä.

New Yorkin satama häämöttää ja pikkuinen kuvaushetki ennen aamupalaa. Keulapartsilta oli kyllä messevät näkymät.

 

 

Alla vielä viimeinen yltiömakea aamupala, pakkohan semmonen oli vielä ottaa.

Ja jottei nälkä yllätä, VIP-matkustajille oli vielä erillinen tankkauspiste uloskäynnin kokoontumispaikan kohdalla.

Tässäpä nämä reissukuvat. Matka jatkui laivalta suoraan lentokentälle ja koto-Suomeen. Matkan loppuminen olis harmittanut varmaan enemmän jos tiedossa ei olisi ollut jo toista risteilyä. Mitäs tähän voi muuta sanoa kun että koukussa ollaan joten kuusi päivää Atlantin ylitykseen uuden uutukaisella Norwegian Breakawayllä.