Voi tuota minun rakasta miestäni, joka yllätti. Taas.

Tiedätteks mitä? Minulla on aivan suloinen mies. Kun hänen silmiinsä nousee sellainen vekkuli katse ja suu vääntyy silmiin saakka nousevaan hymyyn, niin tämän naisen rintakehää kipristää hyvällä tavalla. Tuntuu siltä, kuin lämmin onnentunne kiertyisi sekunniksi sydämen ympärille ja on se vaan kuulkaas mahtava tunne vieläkin näin 21 vuoden jälkeen. Jos kiinnostaa tietää, miten meidän parisuhde voi olla näin kukkea vielä tuon pitkän ajan jälkeen, niin siitä vaan lukemaan oma salaisuutemme täältä. Postaus aukeaa uuteen välilehteen ja sitä ennen voit lukea tämän postauksen loppuun.

Nämä kahdeksankulmaiset aurinkolasit tässä. Mies löysi ne Porista hintaan 6 euroa. Hän tiesi minun inhoavan niitä, mutta ei niin paljoa, että saisin niistä sytkyn. Mies lähtikin iloisena ostamaan niitä esikoisen kanssa toisena hetkenä, piilotti ne pikniktavaroihin ja kun pääsimme Pori Jazzien konserttialueelle, läväytti mies nuo silmilleen vinkeän ilmeensä kanssa. Kyllähän minulta pari ”ei” sanaa tuli naurun kera, mutta eipä siitä sitten muuta. Ei sitä vaan voinut olla vihainen sille nauravaiselle nallekarhulle.

Anyway, tuo minun mieheni oli ollut jotenkin hassulla päällä muutaman päivän. Toissapäivänä hän sopi kanssani treffit kassajonoon (juu, pitkä tarina, mutta se oli oikeasti todella romanttinen ja meille merkityksellinen lausahdus) ja mies vaan oli yhtä hymyä koko illan. Eilen sitten ruokakaupasta kotiin ajaessa mies vihdoin paljasti minulle, että hänen pitäisi tunnustaa eräs hullu suunnitelma illalla. Ensin piti kuitenkin kuulemma juottaa minulle muutama (alkoholi)juoma.

”Mutta ei meillä mitään kaapissa ole”, huikkasin miehelleni helpotuksesta naureskellen ja hän teki saman tien pikaisen U-käännöksen suunnaten lähimpään K-Marketiin. Eipä siinä mitään, mutta ko. kaupan juomat ei nyt ihan edullisimman päästä ollut ja kun mies meni ottamaan hyllystä kokonaisen six-packin Garagea niin tiesin, että suunnitelmissa oli matka josta hermostuisin melkoisesti. Tuo minun Sulo Vilénini nääs on melko tarkka hinnoista ja K-Marketissa ei oltu köyhiä eikä kipeitä.

Pikkuisen pohjatietoa tähän alkuun: Miehelläni on monesti matkasuunnitelmat sen verran lennokkaita, että meikä pistää aluksi hieman vastaan. Tai on se enemmänkin meikäläisen suunnalta täysi tyrmäys hieman ääntä kohottaen, koska maksaa liikaa / ei ole aikaa / mites lapset / ja viimeistään tulee vaan lausahdus: haloo nyt!. Minä olen meidän perheessä se kaiken kyseenalaistava ja välillä jarruttelija, joka katselee asiaa useammalta kantilta. Tuostakin huolimatta loppujen lopuksi yhdessä pohtimalla, kompromisseilla, minun maalaisjärjellä, miehen ihanalla suunnittelukyvyllä ja ajoittaisella yltiöpositiivisuudella saamme tehtyä aina kaikille matkassa oleville miellyttävän reissun.

Että nuin, takapihan terassilla minä sitten eilisiltana istuin ja lipittelin yhtä tölkillistä Garageani lannistuneena. Jotain pahaa oli ilmiselvästi tulossa, koska ensimmäisen kerran elämässäni mies ihan yritti juottaa minulle jotain pehmentääkseen uutista ja toisaalta myöskin varoitteli minua muutamaa tuntia ennen varsinaista matkaidean paljastamista. Minä patistelin miestä kertomaan pahat uutisensa, mutta mies kävi vain hakemassa läppärinsä ja sanoi vielä hieman hiovansa suunnitelmaansa. Kuorrutus puuttui.

En mää enempää kuin yhden 0,33 tölkin pystynyt juomaan, sen verran luovuttajafiilis oli. Istuin vain hiljaa odottaen uutisia ja sieltä se sitten läppärin näytöltä piakkoin näytettiin. Googlen kartta, jossa oli sinistä ajoviivaa useampaan suuntaan ja ainoa, josta pystyin edes jotain nopeasti kartalta poimimaan oli kirjaimet SFO. Sitten kerrottiinkin jo päiviä, matkaseurueen koko (lapset mukaan), yksi ohjelmaosio eli Phil Collinsin konsertti ja se pahin juttu, tämän leijonaemon painajainen.

Minen edes tiedä, miten kykeninkin olemaan niin rauhallinen. Ei se voinut todellakaan olla yhden vaivaisen juoman syy, mutta kerrankin kuuntelin miehen suunnitelman loppuun. Kyllähän leijonaemo minussa meinasi nostaa päätään eräässä matkasuunnitelmaosiossa, mutta pidin hallinnassa senkin puolen. Kannattaa varmaan nukkua aina huonot yöunet, niin ei ole aivot terävimmillään.

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay

Eilen me nyt sitten varasimme liput Phil Collinsin konserttiin ja muut kuviot selvinnee tässä jossain vaiheessa. Leijonaemona olen supertarkka hotelleista ja koska San Franciscon alueen hotellit ovat joko melkoisesti elämää nähneitä tai todella kalliita, tulee hotellivalinta aiheuttamaan eniten päänvaivaa.

Niin tai näin, onpahan varmaan messevä reissu tulossa. Kolmas reissu Jenkkilään kalenterivuoden sisällä ja meikäläiseltä neljäs 12 kuukauden sisällä. Saattaahan tuota kohta ko. valtion johdossa olevan oranssin värisen miehen kännyssä hälyttää, että taas se suomalainen akka on tulossa tänne.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply