Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Lifestyleä kerrassaan: minä ja tylsä (?) elämäni

Hola! Ai että tätä aurinkoa ja keväistä sekä pärskittävää luontoa. Meikä on nauttinut toden teolla säistä ja näyttää siltä, että niin tekee moni muukin. Oluen kittaajat ovat ilmestyneet tiettyjen kauppojen nurkille ja aamuisin voi julkisissa kulkuvälineissä haistella vanhan ja uuden viinan tuoksuja. Sitä mää vaan olen pienessä päässäni pohtinut useammankin vuoden, että minne nuo tuoksujat oikein aamulla ovat menossa, kun matkalaukkuakaan ei ole mukana. Dilemmaa lisää normaali vaatetus (ei resuinen) ja normaali työmatkaliikenteen aikataulu (liikkeellä ennen aamuseitsemää) että juu, pienet on tämän ihmisen mietteet.

Anyway, ol mulla sellaista sisäistä pohdintaakin tässä liittyen Instagramiin ja sen käyttämiseen tarinan kerronnassa. Se on nääs niin, ettei tämä elämä kovin hohdokasta ole. Herään arkiaamuisin klo 5.30, syön vuodesta toiseen saman aamupalan, rahtaan luuni töihin neljällä eri kulkuvälineellä, teen työni ja suuntaan samoilla kulkuvälineillä kotio. Joskus heittäydyn villiksi ja käyn pikaisesti shoppailemassa/ruokakaupassa tai hakemassa Zalandon paketin postista. Ilta menee kotona tuikitavallista perhe-elämää viettäen ja kaiken kukkuraksi taidan olla ainoa bloggaaja, jolla on kiinteä ma-pe työ. Lähe siinä nyt sitten keskellä arkipäivää jonnekin kutsuvieraskekkereille, joten insta ei paljoa laula, kun viikonloputkin on yhtä yllätyksettömiä. Ei ole kokkailuintoa, vauvaa, ei koiraa, kissaa tai mitään muutakan elikkoa, yhtään mitään muuta kuin omat mielipiteeni ja ei menny niinku Strömsössä kommellukset. Mitäpäs siitä, mulla on kerrassaan helvatan tylsä elämä instaan laitettavaksi.

Mutta hei. Lapsille jaksan toistella useammankin kerran sitä, että ihmiset on erilaisia. Yksi jos toinenkin tykkää paeta tylsää elämää tai Suomea ulkomaille, pistää koko elämänsä, työnsä tai puolisonsa vaihtoon, viettää aikansa jossain muualla kuin kotona. Tekee ihan mitä vaan paetakseen tylsyyttä ja tavallista elämää tai sitten se hirveä meneminen joka suuntaan koko ajan on sitä tavallista elämää.

Minä puolestani olen varmaan säälittävin rääpäle kaikkien menevien ihmisten silmissä. Rakastan vaihtelevaa, itsenäistä työtäni, omaa työhuonettani jossa soi hiljaisella jazz, loungemusiikki tai ihanat hitit eri vuosikymmeniltä. Mulla on mahtavat työkaverit, hyvä työyhteisö ja ihana koti + sen rauhallinen ympäristö. Onpahan myös siunattu upealla aviomiehellä, maailman suloisimmilla lapsilla ja rakkailla läheisillä. Yhtä kuin tylsä elämä? Not Insta-worthy? Ja samalla kaikesta huolimatta huomaan, että perheessämme tapahtuu kuitenkin koko ajan jotain muistettavaa, ihanaa, naurettavaa ja kauhistuttavaa. On iloja ja suruja, vanhemmuuden tuskaa ja komiikkaa.

Että nuin, täällä ruudun toisella puolella istunkin otsa kurtussa. Tuodako niitä suruja ja iloja kaiken kansan nähtäväksi päivästä toiseen, avautua ja kertoa ihan oikeat mielipiteensä päivän polttavista asioista? Se jää nähtäväksi.

Pääsiäinen Varkaudessa ja säälittävä vappu kotona

Pääsisäinen meni mukavasti. Käytiin Emotiitin (äidin lempinimi) luona ja sää helli meitä koko pääsiäisen. Vedettiin kerrassaan jäätävät suklaaöverit, herkuteltiin kaikki valveillaoloaika ja saunottiin joka ilta pidemmän kaavan mukaan. Meikäläisellehän saunominen olisi nassun ihon puolesta nou nou, kuten kaikki muukin, mutta mieluummin nautin elämästä kunnolla ja otan ilon irti niistä asioista, jotka minua miellyttävät. Kuolenpahan onnellisena ja toivottavasti hymy nassulla, enkä elämäänsä kyrsiintyneenä mummelina. Siinä on tämän naisen tehtävä tässä tylsässä elämässä.

Kyllä Varkaudenkin kokoisessa kaupungissa jotain nähtävää on. Minä olen viettänyt Varkaudessa aikoja 80-luvulta saakka, mutta vasta nyt kävin kurkkaamassa nälkään kuolleiden hautausmaan. Ol lienee jo aikakin.

Vappu puolestaan meni melko reppanissa merkeissä. Vappuaattona pääsin sentään päivällä käymään tutustumassa kahteen MSC:n laivaan, mutta sen enempää ei paljoa vappua juhlittu. Rahtasin luuni satamasta kotio, syötiin koko perhe ja jämähdettiin miehen kanssa kotisohvalle Netflixiä tuijottamaan, jolta sohvalta me sitten herättiin kymmenen jälkeen illalla. Huippuvappu, indeed.

Miniloma Viking Gracella, kokemuksia asiakaspalvelusta

Pientä vaihtelua tähän peruselämään toi pienoinen miniloma Viking Gracella viime viikonloppuna. Vakituiset lukijat tietänevät, että meillä kotona asuu varsinainen Sulo Vilén jolle iski nuukuus päälle, kun häneltä oli vanhenemassa Viking Club veneitä kuuden euron edestä. Sitähän määräähän ei passannut pistää häviten punaiselle firmalle, joten mies sitten keksi, että risteily oli varattava. Melkoisen huvittava logiikka tuolla minun miehelläni oli ja on, sillä laivaostokset mukaan lukien hävittiin punaiselle varustamolle useita satasia, mutta eipä tuo paljoa miestä haitannut. Eipähän mennyt kuuden euron edestä veneitä vanhaksi ja sehän se tärkein juttu oli.

Pstt, olitko tietoinen, että Viking Gracella on perhehyttejä, joissa on muistettu vanhempiakin? Yleisimmin perhehytit ovat kaksi tavallista neljän hengen hyttiä väliovella yhdistettynä (mm. Baltic Princess, Viking Amorella), mutta Viking Gracella toinen hyteistä on parisängyllinen hytti ja toinen tavallinen neljän hengen hytti.

Anyway, osasyy risteilyn varaamiseen oli tietysti myös miehen ja mun lempparibändi Poets of the Fall, joka esiintyi laivalla. Otettiin reissu oikein musiikista nauttimisen kannalta ja merimatka aloitettiin kuuntelemalla livemusiikkia Seamoressa hyvästä juomasta nauttien.

Hyvä skumppa, hyvää musiikkia ja pikkuinen ”nyt olis kiva saada jotain hyvää tähän skumppalasillisen oheen” -fiilis. Siitä se ajatus sitten lähti ja kyselin tarjoilijalta, olisko jotain tilattavissa skumpan oheen. Tarjoilija sanoi sen onnistuvan ja rupesi esittelemään erilaisia vaihtoehtoja, joista päädyin tapaslautaseen. Yksi pikku ongelma minulla kuitenkin oli. Tarjottava ei saanut olla liian suolaista tai rasvaista ja kaiken kukkuraksi olin lakto-ovo-kasvissyöjä. Mutta…

Meikäläiseltä kuulkaas kohosi kulmakarvat hämmästyksestä, sillä ensimmäisen kerran törmäsin tarjoilijaan, joka ymmärsi heti lakto-ovon merkityksen. Ei tarvinnut sen enempää selitellä ja se oli sitten siinä. Annoin keittiölle vapaat kädet kerrottuani inhokkini ja suosikkini ja tämmönen yllätysannos eteeni kannettiin. Sen vaan sanon, että sekä mies että minä oltiin suut muikeina tuon annoksen jälkeen ja se sopi oikein maittavasti valitsemamme skumpan oheen. Pojot keittiölle ja ystävälliselle tarjoilijalle, joka muuten samalla sai kyseisen merimatkan silmänilopisteet.

Eikä siinä kaikki. Hyvällä, sydämestä tulevalla asiakaspalvelulla on miehelle ja minulle suuri merkitys ja katselenkin sitä jokaisella matkallani melko tiukalla silmällä. Niin myös Viking Gracella. Sen vaan sanon, että asiakaspalvelu Viking Gracella oli kauttaaltaan oikein hyvää siellä, missä palveluja käytin. Baarimestari Club Voguen yläkerrassa loihti pari makumieltymykseni mukaista juomaa ystävällisellä asenteella, vaikka menikin minun suunnalta hieman arpomiseksi, kun kaikkia toivomiani aineita löytynyt. Menipä yksi erikoistilauskin läpi ihan tuosta vaan, vaikka se ei mitenkään mocktailiini liittynyt. Muutaman kerran vastaus oli herralla voinut olla ei, tai tiukka ei, mutta niin vaan palvelu sujui ystävällisissä merkeissä koko ajan. Pojot  siis Club Voguen kakkoskerroksen baarimestarille.

Kuis lempikauppani Victoria’s Secret? Etsiskelin itselleni The Alkkareita, mutta melkoiseksi säätämiseksi meni. Milloin oli liikaa kangasta, kuuden kilsan päähän paistavia saumoja tai liian vähän kangasta. Värikin oli väärä, ja joistain tuli mieleen Jane Fondan jumppavideot taikka joululahjapaperi. Luulisi säätämiseni näkyneen jotenkin myyjän kasvoilla, varsinkin kun hänen täytyi välillä pyörähtää kassalla, mutta ei. Ei hyytynyt naisen hymy. Pojot siis sinnekin suuntaan (ja pahoittelut säätämisestä).

Mites merimatka muuten? Poets of the Fall oli taattua laatua, buffetin lounas aiheutti suurta ähkyä ja lounas oli muuten rauhallinen, mutta muutaman pöydän päässä istui suoranainen örinäseurue uutta nousua hakemassa. Pakko oli ihan kysästä tarjoilijalta mahdollisuutta siirtyä aterioimaan muualle ja olisihan se ollut mahdollista, mutta onneksemme pahimmat örisijät lähtivät jossain välissä ja saimme jatkaa ateriointia rauhallisemmissa merkeissä. Tuota örinäseuruetta lukuun ottamatta minilomamme oli oikein onnistunut ja se kaikkein ihanin hetki oli kuitenkin pieni hetki miehen kanssa keskellä yötä hytin parisängyssä, ikkunan äärellä. Siinä me istuimme sängynlaidalla yön pimeimpinä tunteina syöden yöpalaa ja katsellen ikkunasta ulos. Viking Grace tööttäili sumutorveaan ja me seilasimme tyynellä merellä merisumun seassa. Nuo ikkunassa vilisevät sumupilvet olivat niin mystisen kauniita, että jymähdimme ikkunan äärelle pidemmäksikin aikaa.

Sellaista se on, kun on löytänyt samanhenkisen kumppanin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya keskiviikko, toukokuu 15, 2019 at 07:59

    Et muuten ole yksin, täälläkin ihan normi päivätyöstä tekevä bloggari. Mun työt vaan saattaa vähän venyä ja paukkua tuon 8-16.00 ulkopuolellekin. Sen lisäksi asun vielä niin kaukana kaikista tapahtumista ettei kovin usein kannattaisi lähteäkään niihin.
    Tosin minut pelastaa näiltä pitäisikö lähteä vai ei ajatuksilta se ettei sähköpostiini kilahdakaan kutsuja 😂😂😂

    • Reply Kthetraveller keskiviikko, toukokuu 15, 2019 at 09:57

      Ensinnäkin, julmaa sanoa mutta kiva kuulla, että löytyy kohtalotovereita tuon työongelman kanssa ja noista kutsuista… Niitä satelisi varmasti enemmänkin sinulle (ja minulle), jos kävisi kaiken maailman kissanristiäisissä näyttämässä naamansa ja verkostuisi. Tullaan taas tähän ongelmaan, että mitä priorisoi ja mihin kannattaa oikeasti lähteä. Tsemppiä työkuvioihin ja toivotaan, että saat mukavia kutsuja tulevaisuudessa tilaisuuksiin, joihin pystyt osallistumaan.

    Leave a Reply