Ihana mentaalinen lepoloma ja pikkuisen gaalatunnelmia

Helou muruset! Juu, hiljaa ollaan oltu, mutta melkoisen matkaton syksy on aiheuttanut sen, ettei ole ollut oikeastaan mitään kerrottavaa matkablogin puolella. Kotonakaan ei ole tapahtunut yhtikäs mitään, joten on ollut kerrassaan turha kertoa 5.20 aamuherätyksistä, perustyöpäivistä ja työmatkoista neljällä kulkuvälineellä suuntaansa. Tasapaksu elämä lienee ne ainoat ja oikeat sanat, joilla kuvata tämän hetkistä meininkiä täällä puolen ruutua. Vois kuitenkin sanoa, että olen nauttinut valtavasti tasapaksusta elämästäni, ihan oikeesti. Kodissa olen pakollisten toimien jälkeen kääriytynyt sohvan nurkkaan torkkupeiton alle ja katsellut Netflixiä tai jotain muuta. On tuntunut turhalta piipahtaa blogin puolella siinä tilanteessa tai edes päivitellä pikakuulumisia Faceen. Mentaalista lepolomaa tää siis on ollut, ja on tehnyt hyvää. Ehkä pienessä matkattomuudessa onkin omat puolensa.

Anyway, onhan tässä tulossa muutama reissu ja hyvä niin. Syyslomalla suunnataan tutun Karibian sijasta tällä kertaa ihan näille lähivesille, kun teemme ruotsinristeilyn Viikkarin Gabriellalla. Tällä prinsessalla on pikkuisen enemmän totuttelemista reissuun, sillä ikkunallisen hytin sijaan reissaamme perheen kanssa sisähytissä. Me olemme perheenä nautiskelevaista sorttia ja hytillä on aina merimatkoilla iso merkitys, sillä vietämme siellä yleisimmin melko paljon aikaa, joten tuo ikkunan puuttuminen suorastaan karmii tämän naisen selkäpiitä tässä vaiheessa. Sen vaan sanon, että toivottavasti keulakamera toimii laivalla ja pääsee kattelemaan televisiosta merimaisemia edes valoisaan aikaan.

Peukku merinäkymille.

Että nuin. Oishan sitä toki voinut reissata A-luokan hytissä ja nauttia merimaisemista, mutta tällä kertaa hytin isompi koko ja Comfort-luokan sänky vei voiton ikkunasta, vaikka ahistaa ja pahasti jo nyt. Ensimmäisen kerran siis menee testiin Gabriellan B4F-hytti, joten arvostelu ja esittely tulee sitten aikanaan blogin puolelle.

Ai niin juu, onhan tuossa näillä näkymin tulossa eräs toinen erityisen mukava reissu marraskuussa, jos kaikki menee hyvin. Palailen siihen matkaan hiukkasen myöhemmin, kun postiluukusta kolahtaa jotain mustaa valkoisella. Jännän äärellä siis ollaan, mutta äärettömän onnellinen matkasta olen jo nyt.

Mitäs muuta? Kävin perjantaina pyörähtämässä Finnish Travel Galassa ja kivaa oli, vaikkakin jatkot jäi julkisten kulkuneuvojen takia juhlimatta. Mukana juhlahumussa Rantapallon kutsumana oli myös suloinen Pöndekengissä-blogin Mira, jonka kanssa ei aika kyllä käy pitkäksi. Ajateltiin mennä Miran kanssa lasillisille Casa Largoon, mutta käännyttiin pian pois, kun tilaa ei yksinkertaisesti ollut. Suunnistettiin sitten viinilasillille Leonardo Bar & Ristoranteen ja ihan vakuuttunut minä en paikasta ollut, sillä palvelun saamisessa oli pienoisia ongelmia. Lasillisille ei ko. ravintolaan omasta mielestäni kannatakaan suunnistaa, joskin ruokailun suhteen rafla on täysi mysteeri.

Anyway, viinilasillisen jälkeen suunnistettiin Helsingin Clarionissa pidettävään gaalaan ja ilta oli oikein mukava. Hyvää ruokaa, ihana Rantapallon porukka ja muutoinkin rento tunnelma. Palkintoja ropisi mm. Rantapallolle (vuoden matkailuvaikuttaja), Viking Linen Viking Gracen roottoripurjeelle (vuoden vastuullinen matkailuteko) ja risteilyjä myyvälle We Love Cruises Oy:lle (vuoden matkailuyritys), eikä palkinnot olisi voineet oikeampiin osoitteisiin mennä. Clarion Helsinki oli juhlapaikkana oikein oiva, henkilökunta ystävällistä ja hymyileväistä, mutta pikkuinen otsanrypistys meikäläiselle kyllä Unisex-vessoista tuli. Plussaa siitä, että WC-kopeissa on peseytymispiste ja peili, mutta kyllä vaan lattialla olleet tahmean näköiset läntit wc-pöntön tienoilla sattui tämän naisen sieluun. Oishan se kiva, jos jotkut vessat voisi osoittaa vain naisille. Semmossiin en kuitenkaan itse juhlailtana törmännyt.

Mites se meikäläisen illan jatko? Harvoin/ei ollenkaan liikkuvat julkiset ja useampi kuin kaksi lasia viiniä. Hyppäsin miehen ehdottamaan junaan ja matkasin pysäkille, joka oli minulle entuudestaan tuntematon. Hyppäsin junasta oikealla pysäkillä, mutta jotenkin mielsin sen toiseksi pysäkiksi viinilasillisten jälkeen ja kävelin tuttuun tapaan tietystä kohtaa asemalta pois. Iso virhe. Mies autossa paikassa X, minä paikassa Y ja toisiamme emme ihan heti löytäneet. Sanailuksihan se meni, kun miehen mielestä minä olen ko. juna-asemalle tullut monasti ja kielsin ja kiellän edelleen moisen täysin. Pikkuisen jäätävät tunnelmat loppumatkan autossa, mutta kotiovella jo naurettiin ja kunnolla.

Ollaan me vaan suloinen pari. Kaksi niin samanmoista skorpparia. Ei käy elämä pitkäksi, vaikka tasapaksua tämä meidän arki onkin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Piyya sunnuntai, lokakuu 7, 2018 at 16:43

    Tylsähkö, tasapaksu arkikin on usein tosi hyvä. Toki siitä on helpompi nauttia jos on vaikka joku matkalippu johonkin varattuna tai edes jotain suunnitteilla ?
    Mutta sinullakaan on ja jään myös innolla odottamaan mikä tuo sun marraskuun juttu on ?

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 7, 2018 at 17:07

      Siis tiiäks, mä en meinaa pöksyissäni pysyä tuon marraskuun reissun kanssa. Semmoinen voiko olla oikeesti niin -fiilis ja samaan aikaan pelko peffassa. Sellainen normimeininki täällä taas 😀

      • Reply Piyya sunnuntai, lokakuu 7, 2018 at 17:09

        Hienoooo ???
        Hypitään vähän innosta ja hypitään sitten lisää kun toteutuu ?

        • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 7, 2018 at 17:34

          Juups. Hypitään molemmat. Sää Maltalle mennessä ja mää sinne toiseen paikkaan mennessä.

    Leave a Reply