Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

joulukuu 2017

Matkailu kiinnostaa lapsiarkea enemmän, vai mites se meneekään?

Minen tykkää klikkiotsikoista sitten yhtään. Välillä tulee niin hölmöjä otsikoita vastaan, ettei voi kun ihmetellä nykyjournalismin tasoa. Siksi en jaksanutkaan kiinnostua täysin, kun Iltalehden mainosjulisteessa kyseltiin surkeiden syntyvyyslukujen syitä. Epäiltiin nuorten haluavan matkailla enemmänkin kuin ryhtyä metsästelemään tarjousjauhelihaa ja tottahan toki kuvituskuvassa paistatteli pariskunta uiskentelemassa kristallinkirkkaassa vedessä, joka ei ollut Kauppatorin Kolera-allasta nähnytkään. Ja lasta ei näkynyt mukana uiskentelemassa, mutta itkuinen taapero siellä yläkulmassa. Onnistunut täky joo, ja meikä luki artikkelin tarkkaan aamukahvipöydässä. 

Tiedättekö mitä te rakkaat nuoret, perheen perustamista pohtivat ihmiset? Juuri te, jotka pohditte sitä, kannattaako lapsia tähän maahan vängätä. Onnittelut ja kiitos, kun mietitte moista.

Kuva: Pixabay.com

Miksi ei lapsia ja miksipäs sittenkin?

Tutkimukseen osallistuneet olivat viisaita ihmisiä. Heille oli tärkeää se, että elämä on tasapainossa ennen kuin lapsia hankitaan. Ollaan tarpeeksi kypsiä kyseiseen elämänvaiheeseen ja mikä tärkeintä, parisuhde on kunnossa. Tutkimukseen osallistuvat pohtivat omaa jaksamistaan ja tiesivät, ettei omaa aikaa lasten hankkimisen jälkeen ole ollenkaan tai sitä on vähän. Onko tuo syyllistämisen paikka kun veronmaksajia ei tähän maahan synny entiseen tahtiin ja Antti Rinne repii peliverkkareitaan, kun synnytystalkoisiin ei innostuta? Ei.

Olisipa moni aikuinen aikoinaan miettinyt sitä, mitä te mietitte. Lapsi ei ole oiva jatkumo avioliiton solmimisen perään, farmari-Volvon takapenkin lisuke ja näyttelykappale vaan paljon muuta. Lapsi ei ole esine, jonka voi pistää syrjään kun siltä tuntuu. Mute-nappulaa ei löydy, eikä pienen lapsen sisäisestä Duracell-patterista lopu virta ennen kuin uni tulee. Joskus senkin suhteen käy huono tuuri ja pieni vaippapylly sätkii sängyssä jaloillaan sen minkä kerkeää, kun opiskelee konttaamista tai jotain muuta. Elämä on.

Molemmat kuvat: Pixabay.com

Minä olen nähnyt elämäni aikana ilman välittämistä kasvatettuja lapsia, riitaisasti eronneita perheitä, erosta kärsiviä lapsia. Lapsia, joiden ei olisi kannattanut perheisiinsä koskaan syntyä. Ihan vain siksi, että vanhemmat ovat omilla toimillaan ja välinpitämättömyydellään aiheuttaneet pahaa pienen lapsen henkiselle hyvinvoinnille ja/tai terveydelle. Kenties jättäneet ajattelematta sen, mitä viisaasti itsekkäät nuoret aikuiset nykyään miettivät.

Respectit nuorille aikuisille. Ei ole todellakaan paha asia tulla ja mennä. Kasvaa henkisesti ja pohtia itseään sekä parisuhdetta jokaiselta kantilta ennakkoon, kestääkö molempi osapuoli oikeasti lapsiperhearjen paineet. Lapsiperheen elämä on loppujen lopuksi ihan mukavaa, eikä välttämättä ollenkaan tylsää, kun siihen on henkisesti valmis ja muistaa myös parisuhteen merkityksen. Kummasti sitä jaksaa päivästä toiseen mammahuuruissaan ja vielä kun ymmärtää ottaa miehen mukaan lapsenkasvatusprojektiin, niin kaikesta kyllä selviää. Niin pitkään kun se mieskin ymmärtää myöskin vastuunsa.

Lapset ei rajoita matkustamista, mutta muuttavat matkustamistyyliä

Esikoinen reissasi kanssamme Alpeilla viikon verran ollessaan kahdeksan kuukautta. Jos olisin ollut viisas, en olisi lopettanut imettämistä juuri ennen tuota. Siinä vaiheessa kun Tuttelit loppuivat matkalla ja paikallisesta kaupasta tuntui löytyvän sen ikäisille pelkkää maitojauhetta, tuli meikäläiselle pikkuinen hätä. Eipä innostanut siinä sitten väsätä äidinmaidonkorviketta jauheesta pienokaiselle tien päällä, joten hyi meitä, kun siirryimme tuolloin isompien vauvojen valmiiseen äidinmaidonkorvikkeeseen. Ja tiedätteks mitä, ei meidän lapsi siihen reagoinut tai suustaan sylkenyt. Me reissasimme tavalliseen tahtiin, nautimme maisemista ja ihastelimme suloista lastamme, joka jaksoi hihkua iloisena näkemistään maisemista. Juu ja tuskailimme kantaessamme painavia Emmaljungan yhdistelmärattaita Venetsian kanaalien yli. Lesson number 238, matkarattaat on kiva keksintö. 

Kuopus puolestaan reissasi ensimmäisen kerran kotimaanlennolla jo kolmen viikon ikäisenä ja oli yhtä rauhaa koko lentomatkan. Eikä myöskään saanut kauheaa superpöpöä lentokoneesta tuon ikäisenä, vaikka joku mammeli siellä varmaan kohotteli kulmiaan tätä lukiessa. Kuopuksen ollessa vaativampaa laatua ei matkailu kahden lapsen kanssa oikein innostanut kovin kauas alkuaikoina. Päädyimme tekemään kotimaan hotellimatkoja, päiväreissuja ja ruotsinristeilyjä heidän kanssaan. Siinä sitä sitten istuttiin hytissä iltayhdeksän maissa ja pelattiin miehen kanssa korttia vessasta tulevassa pikkuvalossa, mutta ihailtiin samalla söpösti nukkuvia pikkupalleroisia unilelut kainaloissaan. Eikä muuten haitannut yhtään hytissä jumittaminen, vaan siinä oli isosti tunnelmaa. Se oli sitä aikaa se.

Lapset eivät ole este matkailulle, mutta ymmärrettävistä syistä jotkut matkakohteet tai aktiviteetit saattavat pudota pois. Pieni hidaste (tai rasitekin) lapsi voi olla tietyn aikaa, mutta lapsen ja matkan luonteesta riippuen jälkikasvu liikkuu mukana niin suvereenisti, ettei niistä ole matkoilla sen enempää haittaa kuin kenestäkään muusta matkatoverista. Siitä vaan lapset mukaan matkaan ja maailmalle. Ette kadu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hei! olen Kisse, vähän hassu sohvaperuna

No morjentes! Siitä onkin taasen hiukkasen aikaa, kun viimeksi tuli kirjoitettua. Palasimme upealta Seychellien-lemmenlomalta torstaina ja perjantaina juhlinkin Rantapallon pikkujouluja Eckeröllä, sopivasti työpäivän jälkeen. Jep, virhehän se oli kaikin puolin, mutta oma vika.

Otas nyt tyttö lomapäivä matkalta paluun jälkeen. Tyhmä minä

Juu, en tehnyt sitä ja virhehän se oli. 5.20 herätys ja eikun töihin kattelemaan järkyttyneenä työpöytää, jolla oli useampi muutaman tunnin sisällä tehtävä juttu. Sanotaanko vaan, ettei mennyt niinku Strömsössä se päivä ja melkoisella kiireellä ampaisin duunista ulos taksiin ja Länsiterminaaliin.

Eckerö Linen Finlandian miniristeily, paras paikka viettää pikkujoulut mutta tyhmä minä

Eihän se mennyt niinku Strömsössä sekään reissu. Ei se Finlandian syy ollut, että juomaa tuli lipiteltyä hiukkasen liikaa. Aloitimme matkan mukavasti Kokouskeskus & Loungessa kuohuvaa lipitellen ja pikkuevästä nautiskellen (kiitosta vaan, kasvissyöjällekin loihdittiin evästä), jonka jälkeen suuntasimme shoppailun kautta viininmaistajaisiin. Kaksi upeaa ja ryhdikästä punkkua tuli maisteltua, joiden lisäksi maukkaan buffetin hanasta tuli otettua lasillinen.

Uijui, saanko esitellä ihanan ostokseni? Finlandian PopUp Shopista tarttui mukaan ihana Guessin bling bling laukku. Saas tosin nähdä, milloin tuolle tulee käyttöä kun iltajuoksuja ei tule paljoa harrastettua. Edellisestä laukkuostoksesta taitaa olla kuukausi aikaa, joten pikkuinen ongelma minulla taitaapi olla…

Eikä siinä vielä kaikki, kuten Tvinsissä tupataan lausumaan. Suunta kohti Bar Naissaarta, muutama pullo skumppaa tyttöjen kesken ja sen jälkeen Clarionin lähellä olevaan ravintolaan lipittämään skumppaa. Loppu olikin jo sellainen mukavan nolo. Nukahdin junaan ja huristelin pysäkkini ohi, mies noukki päättäriltä ja minä kömmin räjähtäneenä sänkyyn. Unipukuna toimi olkaimeton paitani, jonka olin viisauksissani mekoksi sänkyyn mennessä pukenut, kaulalla komia choker-kaulakoru ja huulessa mahtava herpesrakkula. Seuraava aamu ja päivä meni oksennellessa, pizzapala pysyi vihdoin sisällä klo 15 jälkeen ja loppuilta meni suoranaisessa ryytymyksessä, maailman isoimpien silmäpussien kera. Lapset näkivät äitinsä hyvin oudossa kunnossa ja oppivathan hieman, mitä vastuuton alkoholinkäyttö aiheuttaa. Siinä sitten kertoilin, miltä kankkunen tuntuu ja teinit katteli silmät ymmyrkäisinä. Mission accomplished, tenavilla raksutti päässä ja kovaa.

Että nuin, viikonlopun kruunasi vielä se tieto, että ymmärsin jättäneeni silmälasit töihin. Ei siinä muuta, mutta -10 silmillä elo ilman silmälaseja on totaalinen nou nou, joten piilareilla vedellään aamusta iltaan tämä viikonloppu. Silmät huutaa hoosiannaa, mutta silmälasejani en hae ihan siitäkään syystä, että meikäläinen on kieltäytynyt opettelemasta viikonlopun sisäänpääsykoodia duuniin. Vapaa-aika on hyvä erottaa duunista totaalisesti, joten nyt kärsitään. Elämä on.

Oletko uusi lukija? Tämmöinen nainen täällä on

Rantapallon pikkujouluissa puhuttiin asiaa myös bloggaamisesta ja persoonan tuomisesta blogissa esiin. Olen itse kipuillut paljon sen kanssa, onko järkeä kirjoittaa matkablogiin omaa arkea mutta nyt tiedän, ettei ole mitään pahaa kirjoitella välillä jostain muustakin. Se on siis varmaa, että pääsette jatkossakin lukemaan ihka oikeasti elämästä, joka ei ole vaaleanpunaista höttöä nähnytkään. Kaunista lifestyle-blogia tästä ei saa tekemälläkään, minkä takia täginäkin meikäläisellä on ihka oikeaa elämää. Sen alta löytyy perheemme edesottamuksia aina välillä, varsinkin kun meillä tuntuu tämä ”ei  mennyt niinku Strömsössä” olevan vähän niin kuin mottona.

Hah, mitäpäs tästä. Kaikki kuvassa on vinksallaan. Ei nättiä taustaa, komeita asukuvia tai Photoshoppia. Normimeininki täällä.

Uusille lukijoille pikku briiffinä kerrottakoon, että täältä blogin takaa löytyy keski-ikäinen, työssäkäyvä perheenäiti. Lapsia on siunaantunut kaksi kappaletta, joiden kanssa meillä on kyllä käynyt onni. Suloisuutta, elämänviisautta, rauhallisuutta ja hyvää käytöstä löytyy siihen malliin, että voimme olla iloisia kasvatustyylistämme joka poikkeaa varmastikin monen muun kasvatustyylistä. Miehen kanssa yhteiseloa tulee täyteen ensi keväänä 20 vuotta, mutta vielä ei olla päätetty miten sitä juhlittaisiin. Parisuhteemme voi hyvin, sillä olemme olleet itsekkäitä vanhempia ja pitäneet kiinni mm. kahdenkeskisistä hetkistä ja parisuhdelomista. Se ei kuitenkaan riitä, sillä olemme myös toistemme parhaat kaverit ja sielunkumppanit, joiden elämää höystää arjen huumori ja no, sohvaperunaus. Parisuhteestamme voitte lukea tägillä rakkaus. Siitä vaan lukasemaan, miten meillä elellään.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.