Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Matkailu kiinnostaa lapsiarkea enemmän, vai mites se meneekään?

Minen tykkää klikkiotsikoista sitten yhtään. Välillä tulee niin hölmöjä otsikoita vastaan, ettei voi kun ihmetellä nykyjournalismin tasoa. Siksi en jaksanutkaan kiinnostua täysin, kun Iltalehden mainosjulisteessa kyseltiin surkeiden syntyvyyslukujen syitä. Epäiltiin nuorten haluavan matkailla enemmänkin kuin ryhtyä metsästelemään tarjousjauhelihaa ja tottahan toki kuvituskuvassa paistatteli pariskunta uiskentelemassa kristallinkirkkaassa vedessä, joka ei ollut Kauppatorin Kolera-allasta nähnytkään. Ja lasta ei näkynyt mukana uiskentelemassa, mutta itkuinen taapero siellä yläkulmassa. Onnistunut täky joo, ja meikä luki artikkelin tarkkaan aamukahvipöydässä. 

Tiedättekö mitä te rakkaat nuoret, perheen perustamista pohtivat ihmiset? Juuri te, jotka pohditte sitä, kannattaako lapsia tähän maahan vängätä. Onnittelut ja kiitos, kun mietitte moista.

Kuva: Pixabay.com

Miksi ei lapsia ja miksipäs sittenkin?

Tutkimukseen osallistuneet olivat viisaita ihmisiä. Heille oli tärkeää se, että elämä on tasapainossa ennen kuin lapsia hankitaan. Ollaan tarpeeksi kypsiä kyseiseen elämänvaiheeseen ja mikä tärkeintä, parisuhde on kunnossa. Tutkimukseen osallistuvat pohtivat omaa jaksamistaan ja tiesivät, ettei omaa aikaa lasten hankkimisen jälkeen ole ollenkaan tai sitä on vähän. Onko tuo syyllistämisen paikka kun veronmaksajia ei tähän maahan synny entiseen tahtiin ja Antti Rinne repii peliverkkareitaan, kun synnytystalkoisiin ei innostuta? Ei.

Olisipa moni aikuinen aikoinaan miettinyt sitä, mitä te mietitte. Lapsi ei ole oiva jatkumo avioliiton solmimisen perään, farmari-Volvon takapenkin lisuke ja näyttelykappale vaan paljon muuta. Lapsi ei ole esine, jonka voi pistää syrjään kun siltä tuntuu. Mute-nappulaa ei löydy, eikä pienen lapsen sisäisestä Duracell-patterista lopu virta ennen kuin uni tulee. Joskus senkin suhteen käy huono tuuri ja pieni vaippapylly sätkii sängyssä jaloillaan sen minkä kerkeää, kun opiskelee konttaamista tai jotain muuta. Elämä on.

Molemmat kuvat: Pixabay.com

Minä olen nähnyt elämäni aikana ilman välittämistä kasvatettuja lapsia, riitaisasti eronneita perheitä, erosta kärsiviä lapsia. Lapsia, joiden ei olisi kannattanut perheisiinsä koskaan syntyä. Ihan vain siksi, että vanhemmat ovat omilla toimillaan ja välinpitämättömyydellään aiheuttaneet pahaa pienen lapsen henkiselle hyvinvoinnille ja/tai terveydelle. Kenties jättäneet ajattelematta sen, mitä viisaasti itsekkäät nuoret aikuiset nykyään miettivät.

Respectit nuorille aikuisille. Ei ole todellakaan paha asia tulla ja mennä. Kasvaa henkisesti ja pohtia itseään sekä parisuhdetta jokaiselta kantilta ennakkoon, kestääkö molempi osapuoli oikeasti lapsiperhearjen paineet. Lapsiperheen elämä on loppujen lopuksi ihan mukavaa, eikä välttämättä ollenkaan tylsää, kun siihen on henkisesti valmis ja muistaa myös parisuhteen merkityksen. Kummasti sitä jaksaa päivästä toiseen mammahuuruissaan ja vielä kun ymmärtää ottaa miehen mukaan lapsenkasvatusprojektiin, niin kaikesta kyllä selviää. Niin pitkään kun se mieskin ymmärtää myöskin vastuunsa.

Lapset ei rajoita matkustamista, mutta muuttavat matkustamistyyliä

Esikoinen reissasi kanssamme Alpeilla viikon verran ollessaan kahdeksan kuukautta. Jos olisin ollut viisas, en olisi lopettanut imettämistä juuri ennen tuota. Siinä vaiheessa kun Tuttelit loppuivat matkalla ja paikallisesta kaupasta tuntui löytyvän sen ikäisille pelkkää maitojauhetta, tuli meikäläiselle pikkuinen hätä. Eipä innostanut siinä sitten väsätä äidinmaidonkorviketta jauheesta pienokaiselle tien päällä, joten hyi meitä, kun siirryimme tuolloin isompien vauvojen valmiiseen äidinmaidonkorvikkeeseen. Ja tiedätteks mitä, ei meidän lapsi siihen reagoinut tai suustaan sylkenyt. Me reissasimme tavalliseen tahtiin, nautimme maisemista ja ihastelimme suloista lastamme, joka jaksoi hihkua iloisena näkemistään maisemista. Juu ja tuskailimme kantaessamme painavia Emmaljungan yhdistelmärattaita Venetsian kanaalien yli. Lesson number 238, matkarattaat on kiva keksintö. 

Kuopus puolestaan reissasi ensimmäisen kerran kotimaanlennolla jo kolmen viikon ikäisenä ja oli yhtä rauhaa koko lentomatkan. Eikä myöskään saanut kauheaa superpöpöä lentokoneesta tuon ikäisenä, vaikka joku mammeli siellä varmaan kohotteli kulmiaan tätä lukiessa. Kuopuksen ollessa vaativampaa laatua ei matkailu kahden lapsen kanssa oikein innostanut kovin kauas alkuaikoina. Päädyimme tekemään kotimaan hotellimatkoja, päiväreissuja ja ruotsinristeilyjä heidän kanssaan. Siinä sitä sitten istuttiin hytissä iltayhdeksän maissa ja pelattiin miehen kanssa korttia vessasta tulevassa pikkuvalossa, mutta ihailtiin samalla söpösti nukkuvia pikkupalleroisia unilelut kainaloissaan. Eikä muuten haitannut yhtään hytissä jumittaminen, vaan siinä oli isosti tunnelmaa. Se oli sitä aikaa se.

Lapset eivät ole este matkailulle, mutta ymmärrettävistä syistä jotkut matkakohteet tai aktiviteetit saattavat pudota pois. Pieni hidaste (tai rasitekin) lapsi voi olla tietyn aikaa, mutta lapsen ja matkan luonteesta riippuen jälkikasvu liikkuu mukana niin suvereenisti, ettei niistä ole matkoilla sen enempää haittaa kuin kenestäkään muusta matkatoverista. Siitä vaan lapset mukaan matkaan ja maailmalle. Ette kadu.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply miraorvokki perjantai, joulukuu 15, 2017 at 09:01

    Kiitos muru tästä postauksesta. Ajattelin tulla tähän vaan ja kommentoida sulle tuhansii virtuaalisydämiä. Olet kirjoittanut niin hienosti, jälleen kerran. <3 <3 <3 <3 <3 x tuhat muuta sydäntä.

    • Reply Kthetraveller lauantai, joulukuu 16, 2017 at 11:47

      Kiitti muru itelles, mun ihana muruseni. Voi, kun voisin joskus näyttää sulle mun rakkaudella kasvatetut palleroiseni. Niistä näkyy se, miten paljon välittämällä saa aikaiseksi. Ihan sydämestä välillä vääntää, kun näkee toisen kohtalon saaneita lapsia 🙁 Tasan ei käy onnenlahjat. Haleja sinne Prahaan!

    Leave a Reply