Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

joulukuu 2017

Ne noloimmat reissukuvat

Jösses kun mulla on ihana mies. Rakastan aivan kamalasti omaa pikkuista (no joo, vähän suurempaa) karvakasaani, sieluntoveriani. Yks vika hänessä kumminkin on. Herra ei ole instagram husband, some husband, taikka ammattivalokuvaaja. Sanotaanko vaan, että ne muutamat kuvat joita hän on minusta ottanut ovat päätyneet sellaiseen sanailuun, että parempi olla häirihtemättä herraa useamman kerran matkalla. Silti mää häntä rakastan.

Että nuin. Olen avannut sanaisen arkkuni omasta kullastani ja siitä aasinsilta niihin noloihin matkailukuviin. Jonkinmoinen haaste taitaapi matkabloggaajien keskuudessa olla, joten parempi lienee pistää tuota meikäläisen parhaimmistoa näytille. Miehestäni johtuen suurin osa kuvista on pelkkia selfieitä, mutta näillä mennään.

1. Mää Seychelleillä, unelmien uima-altaalla

Ota musta kuva! Ei sitten herraseni viitinyt yhtään kauemmas mennä. Hyvin saa vangittua meikkiksen fiilikset tohon kuvaan. Not.

2. Mikä siinä mättää?

Pyysin miestä ottamaan meikäläisestä kuvaa Seychellin lomaparatiisissa, mutta ei oikeen mennyt ohjeistus perille. Jälleen kerran, vaimo jossain kaukana. Tilanne päätyi sanailuun ja mies vaati minua ottamaan itsestään mallikuvan näyttääkseni, miltä etäisyydeltä kuvani halusin otettavan. Voitte uskoa, että oli melkoisen hulvaton näky, kun mieheni seisoi palmupuun juurella neitimäisesti peppu tötteröllä ja esitti minua. Siinä kuva, jota en voi pistää nettiin, mutta olkoon tämä oma kuvani teidän ilonanne tai vihananne.

3. Ota nyt se kuva jo!

Viking Linen Gabriellan upeassa parvekehytissä. Piti saada sitten merta ihailevan tyttösen kuva, mutta hymy alkoi väkinäistyä kun onnistunutta kuvaa ei vaan tullut. Tuossa, jos missä, on kiree naama tällä naikkosella.

4. Piip-jäykkä Kisse

Lemmenloma Tallinnassa heinäkuussa 2017 ja hulppea sviitti Hilton Tallinn Parkissa. Yks vaivainen kuva piti ottaa meikkiksestä, mutta miljoona otettiin. Mitä pidempään kuvaussessio kesti, sitä luonnottomammaksi meikäläisen asento meni. Eipä tähän muuta.

5. Meikkiksen selfie ja jonkun, no, tiedätte kyllä mikä

Iihana Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa ja sen uima-allasalue. Elämäänsä tyytyväinen K ja into ottaa pikkuinen selfie. Josko seuraavan kerran tarkistas, mitä takaa löytyypi.

6. Punanaama-Kisse

Mitään en oo ottanut, paitsi sunikkaa. Yks vaivanen päivä taisi paistaa aurinko Karibian risteilyllämme lokakuussa 2016, mutta senkin päivän aikana sain maailman parhaimman punastuksen naamaani.

7. Leuaton äityli

Siljan Serenaden leikkihuoneessa humputtelemassa jälkikasvun kanssa kesäkuussa 2017. Leuasta ei tietoakaan.

8. Mies asialla

Paluu Tallinnasta Helsinskyyn Gabriellalla heinäkuussa 2017. No. kuvan kuvaa ei tilanteesta saatu.

9. Säkenöivä lady!

Samainen laiva ja aiemmin tässä postauksessa mainittu parvekehytti. Mut hei, aurinko paistaa ja hyvä niin!

P.S.: Näistäkin surkeista kuvista huolimatta esiinnyn Matkamessuilla 19.1. ja 21.1.2018. Palailen tuohon asiaan vuodenvaihteen jälkeen ja polkaisen käyntiin matkamessulippuarvonnan, joten pysykeehän kuulolla. Oikein mahtavaa uutta vuotta muruset!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lemmenloma Seychelleillä, kuis sujui?

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo.*

Paratiisi. Upea paikka lemmenlomalle, häämatkalaisille, täydelliseen akkujen lataamiseen. Sen sanoisin Seychelleistä, kohteesta jonne lensimme miehen kanssa lemmenlomalle ja rentoutumaan vajaaksi viikoksi. Turkish Airlines lennätti meidät kätevästi vaihdon kanssa alle 15 tunnissa pääsaarelle ja täytyypi myöntää, että Seychellien kenttä oli ihanan pieni ja söpö. Siellä jos missä tunsi tulleensa aivan eri maailmaan, mutta pieniä virheitä me turistina tehtiin. Ei me sitten koskaan opita.

Arjen kiireiden takia me emme oikeastaan ehtineet tai jaksaneet perehtyä matkakohteeseen kovinkaan paljoa. Tiesin kyllä, mitä kohteita halusimme nähdä ja turvallisuustaso oli tarkistettu, mutta jotenkin muu valmistautuminen oli jäänyt vähemmälle. Viisumia ei tarvinnut, kunhan tietyt rokotukset oli kunnossa ja ei kun matkaan.

Ööö, niinku mitkä asiakirjat?

Saavuimme Seychellien kansainväliselle lentokentälle. Ihana kuuman kostea ilma löi vasten kasvoja ja me jonottelimme tovin passintarkastustiskille. Siinä jonossa seistessämme joku virkailija sitten huuteli, että ottakaa paluumatkan lentoliput ja hotellivahvistus esille ja me katselimme miehen kanssa toisiamme epäuskoisina muiden pidellessä asiakirjapinkkoja käsissään. Että mitä?

Meillä mitään ollut. Ei meille tullut mieleenkään se, että jotain aanelosia sitä pitäisi matkaansa nykypäivänä tulostella, joten rupesimme kaivelemaan asiakirjoja gmailista. Kyselimme lentokentän maksuttoman WiFin perään, muttei siitä ollut apuja sitten yhtään. Gmail jaksoi näyttää ilman nettiä vimosimmat viestit ja onneksi minä sain kaiveltua ulos Hiltonin ”Tervetuloa pian meille” -viestin ja Turkish Airlinesin lentojen varausvahvistuksen. Muutama ekstrapisara tuskanhikeä siihen tosin tarvittiin, miehellä toistakymmentä enemmän.

Voitte uskoa, että kävimme miehen kanssa molemmat hiukkasen ylikierroksilla, kun pääsimme passintarkastuksesta läpi. Hiltonin kuljettaja odotti vastassa ja pian suunnistimmekin jo hyvin ilmastoidussa autossa kohti majapaikkaamme. Vajaan puolen tunnin matka meni jutustellessa kivan kuljettajan kanssa, muttta siltikin minä kävin ylikierroksissa koko automatkan. Lomafiilis oli totaalisen poissa ja kaikki, no oli vaan jotenkin niin plääh.

Romanttisen lomailijan unelmakohde

Tilausautomme ajoi Hilton Seychelles Northolme Resort & Span portista sisään ja pysäytti lähes heti vastaanottopaviljongin eteen. Siellä meidät otettiin vastaan, tarjottiin virkistävää juotavaa ja vaihdettiin muutamalla sanalla kuulumiset. Varsinainen sisäänkirjautuminen tapahtui varsinaisessa hotellin vastaanotossa/ravintolarakennuksessa, jonne meidät kuljetettiin pikkuisella resort-autolla. Ja minä ihastelin kaunista ympäristöä matkalla vastaanottoon.

Vastaanotto oli oikein miellyttävä ja koska huone ei ollut vielä täysin valmis, ohjattiin meidät vilpoisaan kirjastoon odottelemaan virvokkeiden kera. Siellä se sitte iski. Lomafiilis. Minä katselin kirjaston ikkunasta ulos ja ymmärsin, että tämä oli nyt tässä. Ei Suomen sontakelejä, pimeyttä, työhuolia tai arjen paineita vajaaseen viikkoon. Vain me kaksi rakastavaista ja paratiisi. Loma isolla L-kirjaimella.

Villamme oli mahtava. Meidät rakastavaiset sijoitettiin kahden huoneiston villan sijaan ihan omaan yhden huoneiston villaan, joten naapureita emme ylä- tai alakertaamme saanut. Me ihastuimme majapaikkaamme sen siliän tien, sillä erityisesti parveke ja sieltä avautuvat maisemat kruunasivat lomailumme, maailman parasta parvekelepotuolia unohtamattakaan.

Neljä yötä ja viisi päivää me nautimme olostamme Hiltonissa. Puolihoidon turvin aterioimme hotellin kolmessa eri ravintolassa fiiliksen mukaan, välillä fiinimmin ja välillä rennommin. Esimerkiksi yhtenä iltana kävimme nauttimassa drinkit hotellin baarissa ja ihastuimme terassilta avautuvaan näköalaan. Silloin vaihdoimme lennosta ruokasuunnitelmiamme ja pyysimme varaamaan meille tietyn pöydän terassilta illalle. Me nautimme kerrassaan maittavan pizza-/hampurilaisillallisen miehen kanssa merimaisemia ihaillen ja emme olisi voineet olla enempää tyytyväinen siihen hetkeen. Ruoka oli perusruokaa, mutta se seesteinen rauha kuutamoillallisella vaan säväytti sillä hetkellä, sillä lähipöydissä ei istunut muita.

Puhelias ruotsalainen ja Lapin Kulta

Juu, olihan tässä pienessä resortissa omat juttunsa. Vaikka pariskunnat nauttivatkin keskinäisestä olemisesta, ei kommunikoinnilta voinut välttyä. Mies nautti uima-altaalla lillumisesta, joten siellä hän tutustui erilaisiin pariskuntiin ja yhteen ruotsalaiseen vanhemman puoleiseen leskimieheen, joka oli kova juttelemaan. Siitähän se riemu irtosi, kun hän hoksasi meidän olevan naapurimaasta ja siitä se sitten lähti, heti ensimmäisenä päivänä. Minulta meni herne pikkuiseen nenuun heti, sillä ruotsalainen intoutui ojentautumaan jalkopäästä aurinkovuoteeni ylle ja katsahti haarojeni väliin. Kyllä, puutarha oli hoidettu, mutta kyseinen katse oli sen verran suoraan osoitettu, että loppuloma menikin inhotuksen vallassa.  Jotenkin koomista, että herra ilmestyi istumaan meidän viereiseen pöytään à la carte-ravintolassakin juuri sinä ainoana kertana, kun meillä oli tarkoitus nauttia romanttinen illallinen kahden kesken hiljaisessa ravintolassa. Mitäpä tuohon lisäämään, syvä huokaus ja oli herrasta sentään jotain iloa. Hän neuvoi meille kaupan, josta saa kylmiä Lapin Kulta -tölkkejä 25 Seychellin rupialla, eli noin 1,6 eurolla. Ja me kävimme hakemassa yhtenä päivänä kaksi tölkkiä, periaatteestakin.

Mites se Lapin Kulta -keikka? Ensimmäisen kerran jouduimme toteamaan, että kauppa oli mennyt kiinni jo kahdelta päivällä. Toisella kertaa suunnistimme jo toiveikkaana aamupalan jälkeen hakemaan muutaman huurteisen tölkin piskuisesta kaupasta. Paikallisen katselivat ihmeissään, kun nassultani paistoi voittajafiilis ja otin kuvia yhdestä vaivaisesta oluttölkistä kauppa taka-alalla. Mutta hei, lapparia Seychelleiltä, minimini -kaupasta pikkutien varrella, n. 7 kilometriä saaren pääkaupungista. Ei nyt ekana tullut mieleen, että tuommoista Suomi-juomaa tulisi kylmäkaapista vastaan mutta nyt sekin on koettu. Ja se lappari maistuu kyllä paljon paremmalta trooppisen kosteassa ja kuumassa kelissä.

Kauhunhetkiä, itkua ja lötköjä jalkoja

Meillä oli miehen kanssa suunnitelmissa käydä vaeltelemassa luonnonpuistossa ja piipahtaa myös muutamalla palmupuurannalla lomamme aikana. Sen verran nautittiin olostamme resort-alueella, että väen vänkään rahtasimme luumme eräänä päivänä kävelylle Beau Vallon Beachille. Hiltonin portinvartija tarjosi meille sateenvarjoja matkalle mukaan, mutta me kiitimme kohteliaasti ja ilmoitimme, ettei moiselle ollut tarvetta. Kyllä paikalliset tiesi, me emme.

No, me aloitimme tarpomisen kohti rantaa vasemmanpuoleisen liikenteen takia kulkusuuntaamme nähden tien oikealla puolella, joka oli sopivasti rinteen reunalla. Eipähän paikallinen systeemi tuntenut Suomen tiukkoja lakeja, joten mitään kaiteita ei ollut. Vastaan tuli autoja kapealla tiellä ja minä reppana yritin pysyä tien reunalla. Minä, joka pelkään korkeita paikkoja niin pahasti, että jalkani menevät kauhusta kankeaksi ja hyytelöksi. Ne eivät kerrassaan suostu yhteistyöhön pahimpina hetkinään, joten oloni alkoi olla tuskaisaa vastaantulevien autojen takia. Minä huusin, itkin paniikissa, majoituin miehen selän taakse ja pidin hänestä kiinni, mutta miehen kävellessä tien vierustaa tunsin oloni vielä epävarmemmaksi. Jos mies tippuu alas, minä menen mukana. Ja ei kun paniikkihuutoa siitäkin.

Voitte uskoa, että vihdoin ja viimein kaiteen nähdessä otin useamman juoksuaskeleen höttöjaloillani kaiteen luokse ja tarrauduin siihen kiinni haukatakseni helpotuksesta happea. Vikatikki. Siinä nenäni edessä möllötti jalkoineen kämmeneni kokoinen hämähäkki isossa verkossaan. Ei muuta kun uusi huuto ja useampi askel kohti kaiteetonta reunaa. Sinne meinas tämä nainen tippua, mutta itseni sentään sain pidettyä tiellä. Loppumatka rannalle menikin kiltisti myös vihreää kasvustoa vältellen.

Rannasta en saanut kuvan kuvaa. Harmaana paistanut taivas läppäsi sen siliän tien sellaisen vesikuuron niskaan, ettei kameraakaan ehtinyt laukusta kaivaa. Me möllötimme hetken tiheän puuston alla, jonka jälkeen luovutimme ja lähdimme talsimaan kunnon sateessa kohti Hiltonia. Se oli siinä se meidän rantakeikka, olisi kannattanut ottaa sateenvarjot mukaan ja sen me päätimme muutaman hämähäkin nähdessämme, ettei minusta olisi vaeltelemaan Morne Seychellois National Parkiin. Koskaan. Että mikä on taas todennäköisyys sille, että ilkeät örkit löytävät juuri minut, missä sitten liikunkaan. Meidän perheessä tasan 100 %

No, yksi ilkeä hyönteisen pisto noihin edellä mainittujen päälle, mutta siinäpä ne kaikki kommellukset matkallamme oli ja muutoin reissumme oli yhtä unelmaa. Hilton Seychelles Northolme Resort & Spa täytti lomailun odotukset täysin. Palvelu pelasi ja koko ympäristö oli todellakin erinomainen pariskuntalomailuun. Me nautimme kiireettömiä aamupaloja, vietimme aikaa uima-allasalueella ja vilvoittelimme välillä ilmastoidussa villassamme.

Ja illat istuimme parvekkeella tuplanojatuolissa kylki kyljessä, maisemia ihaillen ja Intian valtameren kohinaa kuunnellen.

Parasta lemmenlomailua ever, hämähäkistä ja liikaa pölpöttävästä ruotsalaisesta huolimatta.

Rupesiko Seychellit kiinnostamaan? Turkish Airlines lentää sinne useana päivänä viikossa hyvän diilin sattuessa jopa alle 600 eurolla (meno-paluu). Luonnollisestikin matkan hintaan kuuluu matkatavaraa komea määrä sekä lämpimät ruoat ja juomatarjoilu, lyhyellä Helsinki-Istanbul -välilläkin. Siitä vaan omaa lemmenlomaa/loskatalven pakoa suunnittelemaan, Turkish Airlinesin sivuille pääset suoraan tästä.

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Joulumieli hukassa

Ei sen näin pitänyt mennä. Ei todellakaan. Pari viikkoa olen odotellut, maanitellut ja yrittänyt virittäytyä tunnelmaan, mutta mitään ei tapahdu. Joulu ei ole tämän naisen mielessä, fiilareissa. Ei missään.

Minä olen ollut jouluhörhö ihan pienestä lapsesta saakka. Hyvin vahvat onnen tunteet ovat tulleet joulun perinteistä ja tuoksuista sekä isosta kasasta rakkautta. Täällä äidin luona me nytkin möllötämme ja rakennamme joulua yhdessä. Tästä kaikesta huolimatta joulu ei lähde omalta osaltani käyntiin, vaikka ulkona on lunta 30 cm ja lisää näyttää pukkaavaan pilviseltä taivaalta.

Tiedätteks mikä tässä hommassa ihmetyttää eniten? Tuo minun mieheni, joka ei ole koskaan ollut mikään jouluintoilija on nyt ihan eri moodissa ja fiilistellyt joulua täysillä. Olen sanaton.

Tämä ja otsikkokuva: Pixabay.com

Johtuneeko tämä kaikki siitä, että omat lapset tekivät päätöksen olla haluamatta varsinaisia joululahjoja, sillä he halusivat enemmänkin saada meidän kanssa erikseen tehdyllä diilillä sen verran isot jutut, että tilattujen tuotteiden toimitus meni joulun yli. Nyt meillä on sitten 1-2 lahjaa/tenava ja kaikki hömpötys niiden paketoinnista puuttuu. Meillä nääs on ollut täällä aina perinteenä muutamien kanssa paeta aattoa edeltävänä iltana yömyöhäsellä äidin takkahuoneeseen paketoimaan lahjoja ja nauraa kihertää täysillä hauskoille jutuille, mutta eipä taida ehtiä jutut lentää ensi yönä.

Eikä siinä vielä kaikki. Me päätettiin miehen kanssa olla ostamatta toisillemme lahjoja, koska meillä todellakin on jo kaikkea. Eräänlainen joululahjahan tuo Seychellin matka olikin meille molemmille ja tulemme varmasti kahdestaan investoimaan toisiimme hemmottelun ja lomailun merkeissä. Mutta kuis kävi? Mies päätti pari tuntia sitten paeta ostoksille metsästämään meikäläiselle joululahjaa. Luonnollisestikaan en keksi, mitä kaivella netistä miehelle, jolla on jo kaikkea. Ja se on muuten niin, ettei äidin lahjaa ei ole päätetty oikeastaan vieläkään vaikka kaikenlaista säätöä on. Ei näin. Koskaan.

Että nuin. Näihin tunnelmiin päätän täältä Varkaudesta, suloisen leppoisten savolaisten kaupungista ja toivottelen oikein hyvää joulua itse kullekin.

Onko muuten muita, joilla teettää töitä päästä joulutunnelmaan?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Matkavuosi 2017 paketissa. Mites sitä tuli reissattua?

Noloa. Ihan oikeesti. Supernoloa. Tämä vuosi meni matkailun suhteen kyllä aika huonosti matkalogin kannalta ja itseäkin oikein harmittaa. On se vaan niin väärin, että työt haittaavat vapaa-aikaa ja kaikki muutkin velvoitteet siinä samassa. Että sitä kuuluisaa lottovoittoa odotellessa ja sitä muuten on odoteltu jo kymmenisen vuotta. Kuis sitten tämä vuosi meni, miksi minnuu niin ahistaa?

Tammikuu

Jazz-fani, tässä moikka! Matkailuvuosi polkaistiin tammikuun loppupuolella käyntiin, kun suunnistimme perheen kanssa Viking Gracelle Flame Jazzin sulosäveliä kuuntelemaan. Hyttinä meillä oli aina niin mukava Premium, jonka hintaan kuuluu myös erikoisaamupala koko perheelle. Kokemuksiamme Flame Jazz-risteilystä voit lukea täältä.

Eipä sitä meikäläinen ehtinyt paljoa kotona olemaan, kun kävin tutustumassa Tallinkin uutukaiseen m/s Megastariin sen neitsytristeilyllä.

Kuva: Tallink Silja

Helmikuu

Viking Line tuunasi omaa Viking XPRS -alustaan matkustajaystävällisemmäksi tammikuussa ja kyseiset uudistukset minä kävinkin sitten katsastamassa helmikuussa.

Maaliskuu

Ei niinku yhtikäs mitään. Ei näin. Enää koskaan.

Huhtikuu

Viking Linen laina-alus Viking FSTR tuli katsastettua huhtikuun loppupuolella. Siitä ei ole tietoa, tuleeko kyseinen pika-alus enää meidän vesillemme, mutta jos kiinnostaa käydä lukaisemassa oma esittelyni ja mielipiteeni venhosta, niin tänne suuntaan, olkaattes hyvät.

Juu ja olenhan minä kertonut, kuinka iso parvekefani meikäläinen on? Teimme ruotsinristeilyn Viking Linen m/s Gabriellan parvekehytissä vapun lähettyvillä ja ihastuimme hyttiin. Esittely ja arvostelu luettavissa täällä.

Toukokuu

Aijai, lemmenloma Pariisiin, joka ei ollut kevättä ja lämmintä keliä nähnytkään. Mutta hotellimme Meliã Paris La Défense oli hyvä.

Toukokuussa myös sisäinen bilehileeni pääsi vauhtiin, kun pyörähdin skumppakamun kanssa Retroristeilyllä. Viking Linen Mariella on juuri oiva alus siihen tehtävään ja Retroristeily Vol 4 onkin jo varattu ensi maaliskuulle. Kannattaa käydä lukaisemassa omat kokemukseni Retroristeilyltä täältä, sillä siinä on sellainen bileristeily, jota ei kannata missata.

Kesäkuu

Kesäkuun alkupuolella rahtasin työpaikkani poppoon Tallinnaan virkistyspäivää viettämään ja kesäloma aloitettiin ruotsinristeilyllä Siljalla. Siitä sitten jatkettiin mukavasti juhannusta juhlimalla mökillä Itä-Suomessa.

Heinäkuu

Heinäkuu meni kotiamme remontoidessa, mutta kerettiin me sentään miehen kanssa käydä juhlimassa hääpäivää ennakkoon Tallinnassa ja majapaikkana meillä oli hulppea sviitti Hilton Tallinn Parkissa. Perinteiseen tapaan tuli pyörähdettyä Pori Jazzeillakin ja tänä vuonna otettiin kyllä viihteestä melko paljon irti.

Juu ja Seikkailupuisto Huikee tuli testattua samaisella kesälomareissulla. Perheemme kokemuksia voit lukea täältä.

Elokuu

Oo äm gee. Ei yhtikäs mitään! Tai käytiin me sentään miehen kanssa tutustumassa luksusristeilijä Azamara Journeyyn elokuun puolessa välissä.

Syyskuu

Ruoka, tuo ihana keksintö. Syyskuussa kävin maistelemassa Viking Linen Pohjoismaisen buffetin eväksiä laivan ollessa satamassa ja käytiin vielä miehen kanssa Silja Europan pikku bileristeilyllä kuuntelemassa Disco Infernoa. Tallinkin asiakaspalvelu on melkoinen legenda, mutta käys lukaisemassa meidän kokemukset kyseiseltä reissulta.

Lokakuu

Ah. Laatumatkailua kerrakseen, kun teimme Välimeren risteilyn Norwegian Epicin The Haven -sviittiluokassa koulujen syyslomalla. Ennen risteilyä majoitumme vinkeän näköisessä Hotel Porta Fira Barcelonassa, josta voit lukea esittelyn täältä.

Marraskuu

Marraskuun loppupuolella polkaistiin pikkujoulut käyntiin Eckerö Linen Finlandian miniristeilyllä.

Joulukuu

Ja aijai, joulukuun alussa pääsin nauttimaan lämmöstä ja luonnon kauneudesta, kun lomailimme miehen kanssa Seychelleillä. Tarinaa matkasta on vielä tulossa ja linkin laitan tänne sen jälkeen, kun ko. postaus on julkaistu. Sitä ennen voi vaikka lukaista arvostelun Seychellin lentomme ensimmäisestä välistä (Helsinki-Istanbul) Turkish Airlinesilla.

Päivän minä vaan kerkesin kotona möllöttämään, kun piipahdin toistamiseen Eckerö Linen Finlandialla pikkujoulujen merkeissä. Eihän se menny ihan niinku Strömsössä, mutta täysin oma vika.

Kuis 2018?

Sen kun tietäisi. Kolme risteilyä Itämerellä on varmasti tulossa, mutta muutoin suunnitelmat on totaalisen auki. Tänä vuonna harmittelin sitä, ettemme pystyneetkään lähtemään minnekään lämpimään helmi-maaliskuussa. Mistä sitä tietää, josko sitä tänä vuonna sittenkin onnistaisi.

P.S.: Polkaisen tammikuun puolella arvonnan pystyyn, jossa voi voittaa liput Matkamessuille. Pysykeehän kuulolla!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Lentoyhtiökokemus: Turkish Airlines HEL-IST-HEL (Economy)

*Yhteistyössä Turkish Airlines ja Rantapallo*

Myönnän. Minä olen niitä naisia, jotka arvostavat maksuttomasti tarjottua ateriaa niin lyhyillä kuin pitkilläkin lennoilla silloin, kun matkustaa turistiluokassa. Niin ja ah, ne juomat. Se tieto, että viiniä, olutta tai virvokkeita on saatavissa maksuitta samaisella lyhyellä lennolla ja vaikka juomamahdollisuutta ei kovinkaan paljoa käyttäisi, ropisee tältä naiselta lisäpiste lentoyhtiölle sen siliän tien. Juu ja ystävällinen palvelu, sitä pitää olla ja laukkukin pitää saada ilmaiseksi matkaan ja mielellään siten, ettei kilojen kanssa tarvitse säädellä.

Liian hyvää ollakseen totta tänä päivänä, jolloin moni lentoyhtiö tuntuu karsivan tarjonnastaan?

Ei.

Melkoisen innoissanihan minä olin, kun meille tarjoutui tilaisuus lentää Turkish Airlinesin siivin Istanbulin kautta Seychelleille. Minulla tai miehellä ei ollut aikaisempia kokemuksia Turkish Airlines -lentoyhtiöstä, mutta monasti se oli pyörinyt meillä ehdolla juuri kuultujen kehujen takia. Joulukuun alussa me sitten suunnistimmekin lentokentälle odottavin tunnelmin ja annoin täyden hinnan lipustaan maksaneelle miehellenikin käskyn tutkailla palvelua tiukalla silmällä. Mitäs me tykkäsimme?

Jösses sitä kilomäärää matkalaukuille!

Vuosien saatossa sitä on oppinut katselemaan tiukalla silmällä, mitä matkalaukkuunsa on pakannut. Joskus sitä on astellut pelonsekaisin tuntein lähtöselvitystiskille laukkunsa kanssa ja huomannut, että muutama sata grammaa on jäänyt enää puuttumaan laukun maksimipainosta. Jopa tällainen kenkiä ja vaatekertoja rakastava tyttö ilahtuikin valtavasti, kun Turkish Airlines antoi mahdollisuuden pistää useammankin kilon edestä matkatavaraa ruumaan maksuitta. Helsinki-Istanbul-Seychellit välillä maksavien lipun hintaan kuului 2 x 23 kilon laukkua per matkustaja, joten siinä ei tarvinnut paljoa katsella, mitä laukkuunsa heitti.

Helsingin päässä online check-in oli kohtuullisen helppo ja pääsimme vielä vaihtamaan paikkojamme tsekkausta tehdessä. Kentällä pääsimme heti lähtöselvitysautomaatille tulostamaan matkalaukkutagit, jonka jälkeen suunnistimme baggage drop -tiskille. Palvelu oli ystävällistä, mutta aikaa jonossa tuhrautui ihan siitä syystä, että edellä olevilla asiakkailla tuntui kaikilla olevan jotain ongelmia omien matkatavaroiden tai lippujensa kanssa. Että ihan pikku vinkki tähän väliin. Jos se käsimatkatavaran raja on 8 kiloa ja laukkusi painaa keppoisasti sen yli, kannattaa tehdä asialle jotain ennen tiskille saapumista.

Koneemme, A321-200

Lentokoneen sisustus säväytti meitä molempia heti. Tummanharmaa ja punainen oli tyylikäs värikokonaisuus ja penkit olivat mukavat istua. Jokaisella matkustajalla oli oma näyttö ja viihdejärjestelmä toimi heti. Penkkiväli oli normaali, mutta vääntyvät niskatuet jokaisella oli plussaa lyhyelläkin välillä. Lentoemännät tarjosivat maksuitta lehtiä (mm. Helsingin Sanomat ja kotimaiset iltapäivälehdet) ja turvallisuusvideokin tuli katseltua kiinnostuneempana ihan siitä syystä, että nettivideotähti Zach King esiintyi siinä. On se vaan pikkuinen häpeä, kun tavalliset videot eivät vaan jaksa kiinnostaa enää ollenkaan ja nykyään sitä tarvitsee jonkinlaisia sirkushuveja turvallisuusvideoon. Liikaa lennelty?

Kyl vaan se oma telkku ja kiva määrä viihdettä lyhyilläkin lennoilla on ihan kiva juttu. Menossa meillä taisi olla hieman vanhempi konetyyppi tai sisustus, sillä penkeistä puuttui lataus-/USB-pistoke. Paluussa sekin löytyi. Kuulokepistoke oli ns. vanhaa mallia (kahden reiän pistoke), mutta mennessä siinä toimi myös omat kuulokkeet normaalipistokeella. Paluussa puolestaan ei.

Maksuttoman ateriat ja juomat. Parasta.

Sekä mies että minä olimme tilaneet ennakkoon maksuttomat erikoisateriat, minulle kasvissyöjän (lacto-ovo) ja miehelle diabeetikon. Monta kertaa olemme muilla yhtiöillä saaneet annoksemme eri aikaan kuin muut ja odottaneet närkästyneenä pidemmänkin aikaa ruokajuomia toisesta kärrystä, mutta tällä kertaa omat annoksemme annettiin samaan aikaan kuin muidenkin. Ruokajuomaakaan ei tarvinnut odotella ollenkaan, sillä ne tarjoiltiin samaan aikaan kuin ruoka-annoksetkin. Täysi kymppi tuostakin järkeilystä.

Lacto-ovo kasvissyöjän illallinen Helsinki-Istanbul -välillä.

Lacto-ovo kasvissyöjän aamupala Istanbul-Helsinki -välillä.

Mitäs tykkäsimme annoksistamme? Illalliseni oli kaikin puolin maittava, joskin innostuin ottamaan kuvia useammalla kameralla ja lämmin ateria tuntui jäähtyvän siinä kuvaillessa. Aamupalalla annoksen lämpötilassakaan ei ollut tuolloin huomautettavaa. Miehen kana-aterian kana illallisella oli valitettavasti valmiiksi hieman jäähtynyt ja kuiva Hel-Ist välillä (toisin kun sama annos jatkolennolla), mikä rokotti pisteitä pudottaen arvosanan kouluasteikolla 8+.  Siitä tuli kuitenkin kiitosta, että Turkish Airlines oli ottanut diabeetikon aterian tosissaan, eikä annoksesta tarvinnut karsia mitään pois. Diabeetikon aamupala oli puolestaan onnistunut annoskokonaisuus, mutta pieniä lämpötilaongelmia siinä oli kuulemma myös havaittavissa. Kiltti suomalainen pisti maittavan annoksen silti poskeensa mukisematta.

Mites palvelu? Palvelu Helsinki-Istanbul ja Istanbul-Helsinki -välillä oli toimivaa, ystävällistä ja lieviä hymyjäkin tuli, joskaan emme ehtineet lyhyellä lennolla kovinkaan paljoa vaivaamaan henkilökuntaa ihan jo siitäkin syystä, että viihdejärjestelmästä löytyi mukavasti kiinnostavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Kaikkinensa lento oli miellyttävä ja paikkammekin oikein oivat, sillä rivillä 19 ikkunapenkkien takana oli tyhjää tai lentoemännän jumpseat. Siitä johtuen ikkunapaikalla istunut mieheni pystyi surutta kallistamaan selkänojaansa, eikä kukaan luonnollisestikaan myöskään ollut potkiskelemassa selkänojaa.

Voimmeko miehen kanssa suositella Turkish Airlinesia? Kyllä. Arvostelu mannertenvälisestä lennosta Istanbul-Seychellit sekä tarinaa vaihtojen sujumisesta on nyt luettavissa täällä, mutta pakko tähän väliin kuitenkin kehua, että hinta-laatusuhde on Turkish Airlinesilla kohillaan. Lyömättömiä tarjouksia tulee sopivin väliajoin ja vielä kun Turkish Airlines lentää useampaan maahan kuin mikään muu lentoyhtiö, kannattaa tosiaan kurkata mihin hintaan pikkuinen pakomatka Suomen laatuluokan talvesta lähtisi. Turkish Airlinesin omille sivuille pääset suoraan tästä

P.S.: Tähän loppuun en voi olla heittämättä kysymystä siitä, kuinka tärkeää teille on lyhyelläkin lennolla ilmaiset ateriat ja juomat?

Oma matkani oli Turkish Airlinesin mahdollistama yhteistyössä lentojen osalta, mies maksoi täyden hinnan omasta lennostaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.