Rikkaita vai ei? Miten meillä on varaa matkustella niin paljon?

”Miten teillä on varaa matkustaa noin paljon?” lienee se kaikkein yleisin kysymys, jonka useasti matkustava joutuu kuulemaan ihmisiltä. Minut tunteva ihminen ei ihmettele asiaa enää yhtään, ja lapsetkin ovat oppineet selittämään asian koulussa niin, ettei sielläkään ole paljoa sanomista asiaan. Matkablogeissa kuitenkin nousee välillä kommenteissa tietyt asiat pöydälle, enkä voinut olla itsekin tarttumatta aiheeseen.

Tuossapa minä. Kultalusikka suussa syntynyt pikkuinen prinsessa, joka kuppaa mieheltään kaikki rahat ja elää makoisaa elämää tuhlaten rahansa käsilaukkuihin ja koruihin. Kävelee pikkurilli pystyssä ja matkustaa kaiken kukkuraksi erilaisten blogin kautta tulevien yhteistöiden turvin sponssattuna ympäri maailmaa. Nokka pystyssä tietty ja valittaa, jos on nobody. Vai mites se meneekään?

Myönnän. Välillä tulee ihmeteltyä itsekin sitä, miten kummassa oman tilin saldo näyttää jotain ihan muuta kuin muutaman euron lähempänä palkkapäivää, mutta elämä näyttääkin olevan valintoja täynnä. Rikkaita emme ole. Tulemme miehen kanssa ihan hyvin taloudellisesti toimeen, mutta se on vaatinut normien vastavirtaan kulkemista. Jotain sellaista, mitä olemme joutuneet puolustelemaan vuositolkulla eri ihmisille. Mitä me sitten teemme mahdollisesti eri tavalla?

Asuminen

Asuimme aikoinaan vuokralla ja kun esikoinen teki tuloaan, havahduimme siihen, että isommalle asunnolle oli tarvetta. Teimme kuten moni muukin, marssimme pankkiin ja pyysimme lainatarjouksen asunnon hankkimista varten. Pääkaupunkiseudun asunnot olivat hintansa puolesta poissuljettuja, joten päädyimme katselemaan asuntoja Nurmijärven ja Järvenpään alueelta, mutta sieltä kotiin ajaessa ymmärsimme monen monta asiaa. Lapsen päiväkotipäivät tulisivat olemaan kohtuuttoman pitkiä, tarvitsisimme toisen auton töissä käymiseen tai matkakuluni olisivat niin kohtuuttomat kuukaudessa, että se vaikuttaisi talouteemme negatiivisesti. Me emme ajatelleet tulevaa verohyötyä vaan näimme vain sen, mitä menoja meillä tulisi olemaan kuukausittain. Ei kiitos omistusasumiselle.

Me päädyimme valitsemaan hyvästä ASO-yhtiöstä itsellemme edullisen asumisoikeusasunnon pääkaupunkiseudulta, joten matkakuluni ovat kohtuulliset. Ei tule hulevesimaksuja, pihanlaittokustannuksia, postilaatikko- jätemaksuja, asunnonomistajan yllätyskuluja, ei yhtikäs mitään. ASO-asumisessa maksamme kiinteän kuukausimaksun, joka sisältää niin käyttöveden kuin lämmityksen ja autopaikan. Rikkoutuneet keittiön kodinkoneet ym. hoitaa taloyhtiö, joten yllätyskuluja ei tule niidenkään osalta. Uudehkossa taloyhtiössä ei myöskään tarvitse pelätä putkiremontteja ja ainahan tästä asunnosta pääsee helposti eroon. Ja älkää olko huolissanne. Asiat on kyllä hoidossa, kun meistä miehen kanssa aika jättää. Lapsemme eivät tule jäämään tyhjän päälle, joskin heille on myös opetettu se, ettei mikään tule tarjottimella. He ymmärtävät rahan arvon ja valintojen tärkeyden erittäin hyvin. Sen kun ymmärtäisi moni muukin aikuinen ja lapsi.

Matkakulut

Asunnon erinomaisen sijainnin takia maksamani matkakulut ovat kohtuulliset, kun minun ei tarvitse maksaa muusta kuin seutulipusta. Otan yleensä yli kuukauden pituisen seutulipun, jolloin matkalipun päivittäiseksi hinnaksi tulee hieman pienempi summa kuin 30 vuorokauden lipussa. Työnantajani tukee matkakulujani taloudellisesti tietyn summan verran, jonka myöskin käytän kerralla matkalippuuni silloin, kun sille on eniten tarvetta kuukausittaisten menojen takia. Mies puolestaan on onnellisessa asemassa ja ajelee työpaikkansa työsuhdeautolla, mutta siitäkin saimme aikoinaan tyhmän leiman otsaamme, kun maksoimme autosta jota emme edes omistaneet. Me näimme asian toisella tavalla. Ei vakuutusmaksuja eikä muitakaan yllätyskuluja, vaan pelkkä kiinteä menoerä kuukausittain verojen muodossa.

Palkka

”Jos matkustetaan miehen rahoilla niin sitten voi sitä miestä ihmetellä kuka tuon haluaa kustantaa, maailma kun on täynnä naisia ja vähemmän vaativia ja fiksujakin löytynee.”

Ai että näitä kommentteja eräässä blogikirjoituksessani.

Kyllä, mieheni tienaa enemmän kuin minä, koska olen ns. perustoimistohommissa. En ole siitäkään huolimatta koskaan käyttänyt mieheni rahoja hyväkseni ja maksan perheemme matkoista puolet, koska niin haluan ja vaadin. Joitain pikkuyllätyksiä mieheni saattaa kuitenkin joskus järjestää, mutta niille en mahda mitään.

Tämmöttis heinäkuussa 2014. Mies yllätti minut täysin ja vei meidät tuolloin yhdeksi yöksi maailman parhaaksi äänestettyyn hotelliin. Mies maksoi yön puolihoidolla, ihanan hemmotteluhoidon minulle ja kustansipa samalla oman huoneen puolihoidolla ystävättärelleni, joka oli mukana matkallamme. Luulisi tuommoiseen viiden tähden hotelliin kalliissa Sveitsissä uponneen kaikki kesälomarahat. Ei niinkään, sillä tiettyyn aikaan Sveitsissä saa ns. talviurheilukohteiden hotelleja edullisestikin.

Minulla oli aikoinaan tapana siirtää rahaa sivutilille säästöön lähellä uutta palkkapäivää, mutta rahan siirtäminen tuntui unohtuvan useampaan otteeseen. Olin kaikin puolin varovainen, enkä uskaltanut tehdä vakituisia kuukausittaisia siirtoja, koska pelkäsin yllätysmenoja. Sinne palkka/käyttötilille rahat tuntuivat jäävän ja elämä oli helppoa kun tiesin, että rahaa löytyi tililtä vaikka muutaman satasen käsilaukun ostamiseen tuosta vain. Niin siinä kävi, että tuli ostettua yhtä sun toista. Virhe.

Nykyään palkkani tulee edelleen samaisille tilille A, mutta pankkikortin käyttö on siirretty tilille B. Tilille B siirrän A-tililtä vain muutamia kymppejä/satasen tarpeen mukaan. Pankkikorttini mahdollisesti varastava henkilö ei paljoa hyödy anastuksestaan ja mikä parasta, minä en myöskään innostu vinguttelemaan pankkikorttia, kun tililtä löytyy vain se muutama kymppi.

Ylimääräisiä rahoja olemme sijoitelleen eri kohteisiin, mutta niistä en rupea enempää kertomaan.

Työpaikan lounaskulut

Ei aamukahveja Robert’s Coffeesta matkalla töihin. Työpaikan sumppi riittää minulle oikein hyvin. En käy lounaalla talon talon ulkopuolella, vaan syön omat eväät töissä. Säästöä syntyy kuukausitasolla jo aivan mukavasti, ja vuosittaisella tasolla lounaista syntyvällä säästöllä tekisi jo matkan jos toisenkin.

Muut menot

Meidän perheessä ei ole maksullisia harrastuksia. Liikkua ja muitakin asioita voi tehdä ilmaiseksi. Me emme polta, käy ravintoloissa kuin harvakseltaan tai osta viimeisintä huutoa olevia kalliita elektroniikkalaitteita tai muita tuotteita. Ruoka- ja päivittäistavaraostokset keskitämme ne hyvin palkitsevan S-ryhmän liikkeisiin, mutta käytämme tietysti kilpailevan ketjun kauppaa hyvän tarjouksen löytyessä. Hesaria tai muutakaan lehteä ei kolahtele postiluukusta, koska uutiset voi lukea maksuttomasti Iltalehdestä tai Ilta-Sanomista. Vaatteita ostelemme, mutta lapsetkin ymmärtävät, ettei paidassa tarvitse paistaa huippumerkkejä ja tiettyjä vaatteita lukuunottamatta H&M käy aivan hyvin hovihankkijasta. Vakuutukset, sähkön ja kaiken kilpailutettavan olemme kilpailuttaneet luonnollisestikin. Taloutemme menot maksamme miehen kanssa puoliksi.

Matkailuun menevä raha

Kanta-asiakkuus kannattaa lentoyhtiöillä, varustamoilla ja hotelleissa. Käytämme pisteitä, kanta-asiakashintoja ja tarjouksia hyväksemme sekä vertailemme tietysti tarkkaan, mistä minkäkin saa halvemmalla. Ilmaisöiden pyytämistä hotelleilta blogikirjoitusta vastaan en kuitenkaan harrasta. Omatoimisten matkojen maksamisen hoidamme osissa. Emme varaa koskaan samaan aikaan samalle laskutuskaudelle osuvia lentoja, kalliita risteilyjä ja/tai hotelleita. Seuraamme tarkkaan luottokorttiemme laskutuskauden vaihtumisen, joten kuukausittaiset luottokorttimaksut eivät huitele kohtuuttomisssa summissa. Emme myöskään koskaan maksa luottokorttimaksujamme osissa, joten ylimääräisiä kuluja ei synny. Pikavippejä emme käyttäisi missään hädässä.

Mikä tärkeintä, emme koskaan elä yli varojemme. Olemme suojanneet tulevaisuutemme ja varautuneet siihen, että taloudessamme voi tapahtua jotain yllättävää. Me tiedämme, ettei omistaminen tuo onnea ja itse asiassa omistaminen tulee tulevaisuudessa aiheuttamaan ainakin meille suoranaista harmia.

Tyhmiä kenties olemme, kun emme ota tässä vaiheessa suuria rahallisia riskejä maksimaalisten voittojen toivossa tai maksa omaa asuntoa/autoa pois. Kaikki edellä mainittu kuitenkin mahdollistaa meidän perheen matkustamisen ihan eri tavalla kuin sen perheen, joka makselee ison asunnon lainaa pankille ja ennen kaikkea niitä kuluja, joita omistamisista tarvittaessa syntyy.

Elämä on valintoja joka päivä, siitä aamukahvista lähtien. Sen kun vain jokainen ymmärtäisi.

Suuntaa-antava kuukausibudjettini

Mitkäs ne minun pakolliset talouden puolikkaat kuukausimenoni sitten on, summat noin-summia.

Asuminen 510 euroa
Omat matkakulut kokonaishinnaltaan 106,50 euroa
Lounas + kahvikulut 60 euroa
Netflix 5,50 euroa
Nettiliittymä 7,50 euroa
Oma kännykkäliittymä kokonaishinnaltaan n. 40 euroa

Yhteensä: 729,50 euroa

Tuon lisäksi tulee aivan normaalit perheen ruokakulut, vakuutukset tietyin väliajoin ja muut mahdolliset lasten kiinteät kännykulut, vaatekulut ym. Kaikkeen voi todellakin vaikuttaa, mitä ruokakoriinsa laittaa ja mitä summia eri tuotteista maksaa. Pihejä emme ole, mutta kaikista pienistä säästöistä omalle peruspalkkaisen tililleni on kasvanut ihan mukava summa. Ihan ilman elämistä mieheni siivellä, omistamatta yhtään mitään.

No, miltäs näyttää? Olemmeko tyhmiä, kun olemme tehneet päätöksen olla omistamatta tässä vaiheessa yhtikäs mitään? Millaisia säätöehdotelmia sinulla on? Kaikki ehdotukset otetaan mielenkiinnolla vastaan, sillä aina voi tulla jokin uusi säästöidea minullekin vastaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply alex torstai, marraskuu 2, 2017 at 08:52

    Hyvä ja kuten yleensä avoimen rehellinen postaus K – iso tykkäys!
    Otsikossahan jo kiteytät asian ytimen – omilla valinnoilla voi paljolti vaikuttaa mihin on varaa; toki pitää muistaa, että meillä on kaikilla eri lähtökohdat ja taustat.
    Tässä kohtaa en malta olla muistuttamatta vanhasta kunnon keinosta (arjen valintojen lisäksi), eli tavoitteellisesta säästämisestä joka tuntuu valitettavan usein unohtuvan vallitsevan ”kaikki-mulle-heti-nyt”-trendin keskellä.
    Ilahduttavaa on nähdä, että ainakin bloggaajien kesken iloitan enemmän toisten matkoista kuin kadehditaan niitä. Tätä toivoisi näkevän laajemminkin tässä mielensäpahoittajien maassa!

    • Reply Kthetraveller torstai, marraskuu 2, 2017 at 21:30

      Juu, kaikilla on omat lähtökohdat ja taustansa. Minulla on käynyt kyllä sen suhteen tuuri, ettei taloudellisia ylläreitä ole kun menot ovat tasaisia. Siksi myös säästäminenkin onnistuu hyvin. Olkoon minun tavoitteellinen säästäminen sitten sitä, että iso summa rahaa löytyy sitten, kun sille on tarvetta 🙂

      Mielensäpahoittajien maa tämä todellakin on. Asiaa puhuit kommentissasi, Alex.

  • Reply Katri Hannele tiistai, lokakuu 31, 2017 at 17:33

    Tosi hyvä postaus. Kirjoitin itse juuri tästä samasta aiheesta omaan blogiin, ja painotin tätä samaa, että ihan oikeasti asiat on hirvittävän usein kiinni omista valinnoista, ja niitä prioriteetteja järjestelemällä saattaa mahdollistaa itselleen yllättäen jotain sellaista, mistä aiemmin on vain haaveillut. 🙂

    • Reply Kthetraveller tiistai, lokakuu 31, 2017 at 18:25

      Kiitti Katri Hannele. Kävinkin kurkkaamassa blogipostauksesi ja viisaita sanoja kirjoitit. 🙂

  • Reply Vippe tiistai, lokakuu 31, 2017 at 09:38

    Elämä on valintoja tosiaan ja jokainen perhe tekee ne tavallaan. Mukava kuulla miten muut ovat arvottaneet valinnat. Itselle ei ole kyse mielipiteistä vaan tosiaan meidän perheen valinnoista.

    Ihmettelen tuota lounaiden hintaa. Ehkä kyse on ns ulkona syödyistä lounaista ja juoduista kahveista. Miten tuo 60 euroa voi riittää (varsinkin jos käy kalliissa S-ryhmässä) ? Toki oma äitini yksineläjä selviää kuussa noin satasella monenakin kuukautena, sillä hänellä oma todella monipuolisesti kasviksia/juureksia tuottava kasvimaa ja sen lisäksi marjastaa ja sienestää (itse jos tekisin niin se olisi poissa reissuajasta). Meidän perheessä on todettu ulkona syödyt lounaat monesti edukkaimmiksi verrattuan eväisiin. Kaksi laiskaa kaupassakävijäää ja vaihtelunhaluista aikuista saa monipuolisen ja paremman aterian edullisemmin lounashinnalla, kuin höystettynä puolivalmiilla kaupasta. Varsinkin miehellä n. 9 euroa (joka kymmenes maksuton) ja ruoka aivan sairaan hyvää ja monipuolista ei kannata eväitä kanniskella. Itsellä 3-vuorotyö ja aina ei lounasravintola auki ruoka-aikaan niin eväitä on keksittävä. Reissukassaan ei meillä lasketa erikseen ruokarahaa täydellä summalla sillä syötävä on joka päivä kotona ja reissussa. Samat tavat kulkee mukava maailmalla, usein kun majapaikka on asunto eikä hotelli. Itselle joskus muuten kahvilan kahvi tulee edukkaammaksi kuin ajankulutksen vuoksi poikkeaminen ”alerekeille” 😉

    Asuminen meillä hoitunut erikoisesti eli paritalossa appivanhempien kanssa. Nyt ei mene aikaa ja rahaa siihen, että käy auttelemassa ikääntynyttä anoppia.

    Kahdesta autosta luovuttiin heti, kun nuoriso sai ajokortit ja harrastuskuljetukset lopetettiin ja siirryttiin neuvottelemaan kuka autoa käyttää ja milloin. Jopa täällä ns ”kehäkolmosen” pohjoispuolella pääsee kolmivuorotyöhön kaupungin laidalle julkisilla, kun vaan käyttää hiukan aikaa ja vaivaa. Nyt on tehty useita reissuja Eurooppaan omalla autolla ja meille se on mieleistä matkantekoa kuten Unelmatripin Jennillekin. Auton kulut juoksee kotona ( Jerryn mainitsemat vakuutukset) jokatapauksessa ja vuokrauskaan ei ole maksutonta. Siihen menee enemmän aikaa, mutta joskus kokonaiskustannukset lyhyempään matkaan verrattuna ovat tulleet edukkaammiksi jopa palkattomilla vapailla höystettyinä. Kun voi ottaa lennon edukkaampaan päivään, verrattuna vkl, voi tästä koitunut ylimääräinen majoutuisyön kuittautua vaikka sen palkattoman joutuikin ottamaan.

    Tsemppiä säästämsieen ja uusien arvovalintojen miettimiseen/tekemiseen sekä paljon ihania uusia reissupäiviä !

    • Reply Kthetraveller tiistai, lokakuu 31, 2017 at 10:06

      Moi Vippe. Minä olen pieni syöjä. Ostan aamulla tuoreesta salaattipöydästä itselleni pikkusalaatin, jonka hinta vaihtelee n. 0,97 – 2,98 euron välillä. Siihen päälle ostan ajoittain pähkinäpussin ja viikoittain raejuustopurkin sekä Activia-jugurttipaketin. Niillä pärjään erinomaisesti duunipäivien lounaat ja siitä tulee se noin 60 euroa/kk, joka tosin tulisi myöskin vaikka noin 3 euron lämpimillä mikroaterioilla. Kahvipaketin tuon silloin tällöin töihin, mutta lomat huomioon ottaen sekin mennee tuon 60 euron haarukkaan. Säästön toivossa en siis syö pienesti, vaan olen vain aina ollut pienten eväiden ystävä lounaalla, eikä lämmin ruoka uppoa kuin erityistilanteissa.

      Teillä on oikein näpsäkästi hoidettu tuo asuminen. Meillä se ei tosiaan onnistu, kun vanhemmat asuvat maalla ja me elellään täällä pääkaupunkiseudulla töiden perässä. Ihan ittenämme siis pitää nämä asuntokuviot miettiä.

      Me emme ole ihan suuria autolomailijoita. Tai mieheni siis tykkää ajella autolla Euroopassa, mutta minä taas puolestani olen näitä nautinnollisia hotellilomailijoita. Ollaan mietitty joskus auton ottamista Euroopan turneelle, mutta sen ajaminen täältä Alpeille/Pohjois-Italiaan tms. ei oikein hotsita. Siksi olemmekin lentäneet jonnekin mainitsemanasi edullisena päivänä (esim. tiistai) ja vuoranneet sieltä, mistä halvimmalla saa. Eli vertailemme myös eri kaupunkien/maiden vuokrahinnat autolle ja sitten rupeamme katsomaan lentoja sillä silmällä. Kikkailemme myös palautusaikojen kanssa, joten parhaassa tapauksessa voi säästää yhden hotelliyön matkassaan.

      Kiitos kommentistasi Vippe. Nämä muiden valinnat ja säästökuviot kiinnostavat minua kovasti ja hienoa, että jaksatte kommentoida. Oikein hyvää keskiviikkoa sinne!

  • Reply Inka maanantai, lokakuu 30, 2017 at 22:07

    Hyvä avaus ja mielenkiintoinen postaus! Oli kiinnostavaa lukea millaisia ratkaisuja siellä teidän matkailun taustalla on, sillä jokainen meistä vähän enemmän reissaavista joutuu tekemään juuri noita sun kuvailemia erilaisia, valtaväestöstä poikkeavia ja ihmetystä herättäviä ratkaisuja. Jaksan joka kerta ihmetellä miten ihmiset jaksaa enää taivastella sitä miten kenelläkään on varaa matkustaa usein, mutta toisaalta ainakin mun kohdalla kyselyt on vähentyneet rutkasti, ja hyvä niin.

    • Reply Kthetraveller maanantai, lokakuu 30, 2017 at 22:45

      Kiitti Inka. Tuossa aiemmin Jutta kommentoi seuraavaa: ”On myös hassua/kummallista, että on jotenkin yleisesti hyväksytympää käydä shoppailemassa joka lauantai, ostaa joka sesonkiin uudet verhot ja tyynyt. Kukaan ei kysy niiltä et miten sulla on varaa.. mut saman summan käyttäminen lentolippuun on pröystäilyä ja leveästi elämistä”. Minun mielestä on hyvä, että näistä asioista puhutaan ja me matkustavat jaksetaan toitotella vaikka väsymykseen saakka. Ehkä sitä ihmiset tosiaan alkavat miettimään, että tietyillä valinnoilla (oli se sitten vaikka omien eväiden tuonti töihin) voi kenties päästä kiinni siihen elämänsä matkaan, josta on aiemmin vain haaveillut. 🙂

  • Reply Jonna maanantai, lokakuu 30, 2017 at 17:11

    Mielenkiintoinen aihe. Kuulen itsekin säännöllisesti ihmettelyjä meidän matkustelun määrästä. Valintoja, valintoja… Mutta jokainen tyylillään. Oma lainan lyhennykseni on 515€ /kk (miehellä saman verran), 90-neliöisessä, vuonna 2015 rakennetussa paritalossa pk-seudulla. Ei siis yhtiövastiketta, vaan roskakulut 7€/kk hlö, kiinteistövero n. 200€ vuodessa/hlö , lämmitys+sähkö noin 25€/kk hlö. Vakuutukset ja sähkösopimus kilpailutettu. Uusi talo niin ei tarvi huolehtia remonteista. Itse ajetaan nurmikko ja kolataan piha. Ei iso homma tän kokosessa pihassa ja samalla tulee edes vähän ulkoilua. Ollaan oltu tyytyväisiä ratkaisuumme. Mietittiin vanhan ja hinnaltaan edullisemman ja tämän välillä. Onneksi päädyttiin tähän ratkaisuun.

    Työmatkojen suhteen olen onnekas ja mennään kimppakyydillä autolla töihin miehen kanssa, työmatka 15min autolla ja julkisillakin pääsisi. Työajat on molemmilla joustavat ja työpaikkani miehen työmatkan varrella. Verotukseen menee minulla kuitenkin julkisten käytöstä kulut. Auto meillä olisi joka tapauksessa, asuttaisiin missä tahansa.

    Salikortti 20€/kk. Kännykkälasku 25€/kk. Ruokaostokset pääosin Lidlistä.

    Joka kuukausi säästän ja sijoitan. Kaikki mikä tulee ei siis mene elämiseen. Emme tupakoi tai käytä alkoholia. Niiden sijaan matkustamme.

    • Reply Kthetraveller maanantai, lokakuu 30, 2017 at 18:20

      Hei Jonna, kiitos kommentista. Ihan kiva löytö teillä tuo asunto. Mekin ajattelimme aikoinaan paritaloa omistusasuntona, mutta juuri tuollainen ei taloyhtiössä oleva arvelutti hieman. Se on kiva, jos naapurin kanssa löytyy yhteissävel, mutta siinähän sitä ollaan, jos saa vähemmän kivan naapurin. Teillä on tainnut käydä naapurinkin suhteen tuuri.

      Meillä tuo kimppakyyti miehen kanssa ei onnistu pätkääkään, kun työskennellään aivan eri suunnilla. Toisaalta myöskin on ihan mukavaa, kun olen lähtenyt jo alta pois muiden herätessä. Ihanan rauhallisia aamuja.

      Mukavia matkasuunnitteluja sinne!

      • Reply Jonna maanantai, lokakuu 30, 2017 at 19:09

        Jep, ei ole ongelmia naapureiden kanssa. 🙂 En siis itse pidä kovin suurena riskinä sitä, että juuri itselle sattuu vittumainen naapuri omistusparitalossa. 😀 Mutta kaikki näkee asiat eri tavalla. Ja meillä siis hallinnanjakosopimus suojaa molempia osapuolia. Itseäni siis lähinnä ihmetyttää kommentit ihmisiltä, jotka toteaa etteivät voisi asua paritalossa.

        Kaiken kaikkiaan Suomessa mielestäni yleisesti ihannoidaan omistusasumista. Samalla unohdetaan kuitenkin se tosiasia, että minkä tahansa asunnon ostaminen ei kuitenkaan ole järkevää. Kaikkien asuntojen arvo ei nouse. Samalla voi menettää pitkän pennin jos joutuu maksamaan välittäjäpalkkioita ja varainsiirtoveroja asunnon vaihdon yhteydessä. Pahimmillaan asunnon myynti on hankalaa eron tultua ja sitten joutuu myymään tappiolla.

        Mutta yritetään kaikki silti kunnioittaa toistemme ratkaisuja. 🙂 Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Pääasia, että itse on tyytyväinen.

        • Reply Kthetraveller maanantai, lokakuu 30, 2017 at 19:29

          Siinäpä se. Omistusasumista ihannoidaan ja valitettavasti itse on joutunut aikoinaan selittelemään omaa ratkaisuaan todella paljon. Sen kun ihmiset ymmärtäisivät, että kunnioittaisivat toisten ratkaisuja. Ja totta turiset, minkä tahansa asunnon ostaminen ei ole järkevää. Sitä voi joutua maksamaan pitkän pennin valinnoistaan.

          Ihan viisaita sanoja sinulla!

  • Reply miraorvokki maanantai, lokakuu 30, 2017 at 15:10

    Luin tämän jo eilen ja olin että hetkinen, olen lukenut tämän jo jostain.. No enhän, vaan tästä me keskusteltiin junassa! ;D Hyvä mimmi, juuri oikea postausaihe! Teillä on juuri teidän näköinen elämä, jatka samaa rataa.<3

    • Reply Kthetraveller maanantai, lokakuu 30, 2017 at 15:57

      Hahhah, juu. Mitäs me junatytöt ? mää jatkan elämäni kanssa samaa rataa. Oon niin ilonen kun noi meidän asumis/työmatka ym. menot on kiinteitä. Helpottaa kummasti tätä peruspalkkalaista. Kauhujuttuja on tullut kuultua niin paljon muualta omakotitalo-/rivitalo-/paritalo-omistamisesta ja niistä kuluista.

  • Reply Jutta maanantai, lokakuu 30, 2017 at 12:50

    On myös hassua/kummallista, että on jotenkin yleisesti hyväksytympää käydä shoppailemassa joka lauantai, ostaa joka sesonkiin uudet verhot ja tyynyt. Kukaan ei kysy niiltä et miten sulla on varaa.. mut saman summan käyttäninen lentolippuun on pröystäilyä ja leveästi elämistä

    • Reply Kthetraveller maanantai, lokakuu 30, 2017 at 13:07

      Niin totta! Ihmisten ei tarvitsisi muuta kuin kirjata ne menot kaikkiin shoppailuihin ja huomaisi jo muutaman kuukauden päästä, että olisi vähintäänkin jo saanut lentoliput kyseisillä rahoilla. Kiitti Jutta kommentista!

  • Reply Jenni / Unelmatrippi sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 19:00

    Jep, moni asia on omista valinnoista kiinni. Aika samanlaisia juttuja tulee itse tehtyä kuin tekin teette, jotta olisi mahdollista matkustaa. Me olemme valinneet nimenomaan omistusasunnon, koska vuokralla asuminen tulisi kalliimmaksi kuin omistusasunnon lainan lyhentäminen. Se asuntovelkahan ei siellä pankissa paljoa paina ja kun asua kuitenkin pitää, niin sama maksaa omasta asunnosta, jolle voi sitten myös tehdä mitä lystää. Tässä on tietenkin se juttu, että kaikilla ei ole mahdollisuutta edes saada asuntolainaa, mutta ei nyt mennä siihen. Meidän tapauksessa oli, ja meille oli rahallisesti järkevämpää toimia näin. Asunto ei ole mikään valtava eikä se todellakaan sijaitse keskustassa (jälleen valintoja!), mutta kuitenkin erinomaisten kulkuyhteyksien päässä (alle vartti ytimeen). Meillä on tätä nykyä kaksi autoa, ja autot nyt tuottavat käytännössä aina omistajilleen vain rahallista tappiota – mutta samalla ne ovat meille ihan täyttä luksusta ja keino toteuttaa niitä matkaunelmia, joita haluamme. Tykkäämme eniten automatkailusta, joten autoista maksaminen on meille myös samalla harrastuksista maksamista. Jollain muulla rahaa uppoaa sitten toisenlaisiin asioihin.

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 19:07

      Juu, tuo asuminen jakaa tosiaan mielipiteitä. Me laskimme tosiaan tarkkaan, mitä olisimme asuntolainasta ja asumisesta maksanut. Meillä ei ollut intoa maksella pankille elämämme loppuun jotain lainaa, varsinkin kun pelko mahdollisista lisäkuluista oli valtava. Kerrostaloasunto oli nou nou, joten rivitalo-/paritaloyhtiön tai omakotitalon yllärimaksut arvelutti. Viimeinen tippa oli kaiken sorttiset rakennusvirheet ja homekämpät, joista saa lehdistä lukea.

      Tuon teidän autohomman ymmärrän, kun kerran tykkäätte automatkailusta. Sen avulla voi tosiaan toteuttaa niitä unelmiaan, tehdä unelmatrippejä. Kiitti Jenni kommentista!

  • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 18:00

    Mielenkiintoinen postaus :). Hassuahan se on, että kaikille pitää aina selittää erikseen, miten elämä koostuu valinnoista, mutta jostain syystä se vain pitää tehdä. Harva tajuaa, kuinka paljon rahaa meneekään joka kuukausi ihan huomaamatta vaikkapa ulkona syömiseen, vakuutusmaksuihin tai muihin sellaisiin. Teidän elämäntyyli sopii teille ihan selvästi, joten jatkakaa samaa rataa :).

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 18:15

      Siinäpä se. Juuri tuo ulkona syöminen ja juominen tuntuu olevan yksi niistä jutuista, johon sitä rahaa menee huomaamattakin, tupakoimisesta puhumattakaan. Juu ja asumismenot, ne on ihan oma luku sinänsä. Jokainen taaplaa tyylillään, mutta se olisi tärkeintä ettei arvostelisi toista, eleli tämä sitten rahaa tuhlaten tai säästäen. Kiitti Jerry, myö jatketaan tällä systeemillä.

    Leave a Reply