Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Välimeren risteily: Ensitunnelmat Norwegian Epicistä

Heippa! Siitä onkin pitkä tovi, kun tänne olen viimeksi kirjoittanut. Välimeren risteily tuli ja meni, laivalta marssimme ulos viime sunnuntaina mutta edes jonkin sortin postauksen väsäämiseen meni tuhottoman kauan. Sen siitä saa, kun rahtaa luunsa töihin heti matkan jälkeen, yrittää saada kodin hommat rullaamaan ja lomailustaan täysillä nauttineista tenavista nuorempi koki pienoisia motivaatio-ongelmia koulunkäyntiä kohtaan. Pitkiä keskusteluja, tsemppaamista ja keskeytyneistä kirjoitusyrityksiä tuhannen kappaletta. Toddler’s night on meidän perheessä mennyt jo aikoja sitten ohi, mutta teenager’s ”Toi on niin noloo ja mitä välii” -life on mukavasti täällä. Että elämä on. Onneksi yöunet ei enää tässä taloudessa katkeile.

Mutta hei, mitä sitä enempää pölisemään tuosta meidän perheen työ-kauppa-koti -peruselämästä. Se on nimittäin niin, ettei ainakaan tässä vaiheessa ole hymy hyytynyt matkamme jälkeen.

Kokemuksia Norwegian Cruise Linen The Haven -sviittiluokasta

Erinomainen ja henkilökohtainen palvelu, nautinto, mielenrauha ja oma suojapaikka (eng. Haven). Tuon kaiken sanon juuri loppuneesta Läntisen Välimeren risteilystä Norwegian Epicin The Haven -sviittiluokassa.

Se oli ihan tavallista meininkiä terminaalin ulko-ovella Barcelonassa, mutta sen jälkeen laivayhtiö ottikin meidän palvelemisen asiakseen ja viikkomme Norwegian Epicillä oli täyttä lepoa ja nautintoa. Viikon aikana pakenimme väenpaljoutta useaan otteeseen sviittimatkustajien omalle rauhalliselle aurinkokannelle, kävelimme lukemattomia kertoja jonojen ohi ja huristelimme muutamia kertoja vain meille erityismatkustajille varatulla hissillä. Juoksutimmepa hieman butleria ja varasimme sekä vaihtelimme useaan otteeseen niin ravintola- kuin teatterivarauksiakin, kaikki helposti conciergen tiskillä The Havenin suojissa. Poissa oli Guest Relations -tiskin isot jonot ja vaikka kerran satuimmekin jonottamaan kyseisellä tiskillä, ohjattiin meidät jonosta pois ja vietiin tiskille erikseen pyydetyn virkailijan luokse. Me nautimme helposta elämästä täysin siemauksin ja hyi meitä, kun otimme The Havenissa matkustamisesta kaiken ilon irti.

Myönnän olevani tyytyväinen. Tyytyväinen siksi, että me maksoimme melkoisen summan matkasta ja koimme myöskin saavamme vastinetta rahoillemme. Tulen esittelemään eri postauksissa mm. sviittiämme, The Havenissa matkustamisen etuja ja itse laivaakin. Matkamme budjettitiedot on luvassa, arvostelen hotellimme Porta Fira Barcelonan, kerron päiväretkestämme Nizzaan ja Monacoon sekä tietysti kokemuksia Risteilykeskuksesta. Paljon siis tulee tarinaa matkastamme, mutta sitä ennen kuitenkin  pikku maistiainen upeasta viikostamme Välimerellä. Kannattaakin pistää meikäläisen Facebook -sivu seurantaan, jos tulevat postaukset kiinnostaa.

Aijai sitä sviittiä!

Viikon ajan kelluvan hotellimme huoneena toimi kokonaispinta-alaltaan noin 47 m²:n kokoinen The Haven 2-Bedroom Family Villa, eikä hyttiluokkavalintamme olisi voinut olla onnistuneempi. Riittävästi tilaa, rauhaisa parveke ja kaksi makuuhuonetta, molemmat omilla kylpyhuoneillaan. Me ateriomme useammankin kerran sviitissä, vietimme aikaa parvekkeella ja ehdinpä ottaa yhden kylvynkin upeassa kylpyhuoneessa ohi lipuvia merimaisemia ihaillen.

Ja ah sitä helppoa kaupanpäällisenä tullutta drinkkipakettia!

Juu, kyllähän se oli vaarallisen helppoa vilauttaa korttia ja saada ilmainen juoma kouraan baarissa kuin baarissa. Eihän me ihan hirveästi pystytty juomia lipittelemään maksuttomuudestaan huolimatta, mutta uusia drinkkejä oli kiva maistella aina silloin tällöin. Liekö muutama Bahama Mama -drinksu tullut tilattua Posh Clubilla viikon aikana, sillä erään kerran aurinkopediltä muissa asioissa noustuani tarjoilija käveli pikaisesti viereen ja lykkäsi mieheni ja minun lempijuomat kouraan. Yllättäen ja pyytämättä, kuten Anneli Jäätteemäen saama faksi aikoinaan. Parasta.

Auringonpalvontaa ja vesileikkejä

Pienet ol ilot muutamana satamapäivänä, kun me jäimme laivalle ison matkustajamassan vyöryessä muurahaisjonona laivasta ulos retkilleen. Me suuntasimme yleiselle uima-allaskannelle, josta aurinkopeti löytyi helposti, eikä lasten tarvinnut jonotella kovinkaan paljoa vesiliukumäkiin. Siinä vaiheessa kun porukkaa alkoi kerääntyä isommalti aurinkokannelle, me aikuiset vetäydyimme rauhallisen Posh Clubin suojaan ja lapset suuntasivat katselemaan maksuttomia elokuvia sviittiin.

Erinomaista viihdettä, pikkuiset kapteenin kekkerit & prinsessailta

Cruise Critic on rankannut risteilyvarustamoista NCL:n isojen laivojen viihdetarjonnan parhaimpien joukkoon, eikä laivalla todellakaan käynyt aika pitkäksi. Lasten kanssa matkustettaessa me emme voineet keskittyä täysillä aluksen viihdetarjontaan, mutta pystyimme silti käymään kuuntelemassa iltaisin musiikkia ja katsomassa muutaman shown. Ehdottomaksi suosikiksi ohjelmistosta nousi musikaali ”Priscilla, Queen of the Desert”, jonka musiikki vei mennessään ja esiintyjät olivat kerrassaan loistavia.

Norwegian Cruise Line on tunnettu Freestyle-konseptistaan mikä tarkoittaa mm. sitä, ettei vaatetustaan tarvitse hirveästi murehtia. Laivalla ei siten ollut myöskään varsinaista Formal-iltaa, mutta Norwegian’s Night Out -iltana matkustajilla oli mahdollisuus tälläytyä parhaimpiinsa. Tälle prinsessalle tuommoinen ilta sopi jälleen kuin nenä päähän, ja kerrankin päälle sujahti jotain tavallista värikkäämpää kapteenin sviittimatkustajille järjestämille kutsukekkereille. Kapteenia itseään ei kekkereillä kovinkaan pitkään näkynyt, mutta mitäpäs tuosta. Musiikki soi ja tarjoilijat kiertelivät ahkeraan tarjoamassa ilmaisia juomia sekä erilaisia cocktail-paloja, joten täytenä pullottava vatsa täyttyi vielä lisää eväksistä.

Ja mites ruoka?

Ruoka, tuo ihana ja paha asia. Tyhmästä päästä kärsi koko ruumis, kun me söimme miehen kanssa aivan liikaa matkamme aikana. Soijaa pukkas otsalta ja me pyörittelimme päitämme harmillisina illallisten jälkeen. Monta kertaa huulille nousi kysymys ”olko pakko?” ja samaa me kysyimme taas seuraavana päivänä. Meillä oli kaksi kanta-asiakkaille kuuluvaa maksutonta erikoisravintolaillallista, ja Ultimate Dining -paketin myötä tuli kolme maksutonta erikoisruokaravintolaa lisää. Neljä ateriointia me jaksoimme niistä käyttää hikiseen, eikä kertaakaan innostuttu hakemaan tapamme mukaan yöruokaa, ”nattmatia”. Ei vaan yksinkertaisesti pystynyt taipumaan enempään. Ihan hävettää.

Vasta nyt, kahdeksannella NCL:llä tekemällämme risteilyllä, rahtasimme luumme japanilaiseen Teppayanaki-ravintolaan. Buffetiin tykästyneet tenavamme otimme mukaan siitä syystä, ettei kyseessä ollut mikään perinteinen ruokaravintola. Itse kokkaustuokio oli jo melkoisen näyttävä show, jota jopa ”mitä välii” -teinit kiinnostuivat katselemaan vetäessään omia hampurilaisaterioita huiveihinsa. Onnistunut ilta, mutta jälleen kerran kävelimme tuskissamme ulos ravintolasta. Ei me sitten millään opita.

Sviitin hintaan kuulunutta butleria me käytimme matkan aikana ihan kiitettävästi. Sviitti-illallinen jäi tilaamatta ajanpuutteen vuoksi, mutta pikkupurtavia tuli tilattua ja kahtena aamuna nautimme kiireettömän aamiaisen oman sviitin rauhassa. Parasta olikin ottaa kahvikupponen tuoreiden hedelmien kanssa parvekkeelle ja ottaa ilo irti siitä lämmittävästä auringosta, jota ei kyllä tänä kesänä tässä maassa näkynyt. Että juu, katkeria ollaan.

Aamiaisia, lounaita ja illallisia tuli nautittua myös sviittimatkustajien ravintolassa The Epic Clubissa. Valitettavasti kyseisen ravintolan lounas- ja illallismenu ei tuntunut vaihtuvan matkan aikana kertaakaan, joten kasvissyöjän vaihtoehdot oli nopeasti maisteltu. Ravintola oli kuitenkin miellyttävä, asiakaspalvelu hyvää ja sijainti mitä oivin, sillä omasta hytistä matkaa ravintolaan taisi olla muutamia kymmeniä metrejä.

Satamakohteet

Kyllä kuulkaas useamman kerran harmittelin, kun avasin aamulla parvekkeen oven ja katselin avautuvaa näkymää. Me olimme valinneet hyttimme palveluiden sijainnin takia aluksen port sidelta, ja kerrankin laiva kiinnittyi satamaan yleisimmin juuri samaisella kyljellä. Yleisimmin ympärillä oli tylsiä parkkipaikkoja ja terminaalirakennuksia, mutta lähes samanlaiset näkymät olisi ollut monesti toisellakin kyljellä laivaa. Kyllä tuli ikävä pieniä luksusristeilijöitä, joiden etu on pääsy pienempiin ja kauniimpiin (?) satamiin.

Pelkkään laivallaoloon emme sentään syyllistyneet. Civitavecchiassa (Rooman satama) kävimme tekemässä pienen omatoimisen kävelyretken, mutta ainoa, mitä kaupungista jäi muistiin oli kuolleet kalat vesipisteellä, koirankakat keskellä katuja ja karmaiseva ripulinhaju torilla. Retki Nizzaan ja Monacoon + Monte Carlon kasinolle oli sentään jotain ihan muuta. Komeita maisemia ja autoja, ja tulpahan sitä käveltyä myös elämäni ensimmäisen kerran mukulakivisellä rannallakin.

Upea reissu ja paljon on siis luvassa postauksia. Sen mää vaan sanon, että Monacoon ja Nizzaan on joskus päästävä vielä uudelleen.

 

Risteily tehtiin yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta sain alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta lauantai, lokakuu 28, 2017 at 11:09

    Kiitos tästä postauksesta :)! Itse yritän vieläkin pähkäillä sen välillä, olisiko Haven meille sopiva vai pitäisikö valita pienempi risteilyfirma. Haven kyllä kuulostaa todella hyvältä. Sen verran halusin kysyä tuosta ruoka- ja juomapuolesta, että olivatko ne kuinka laadukkaita? Oliko ruoka siis hyvää ja syötävää vai mieleenpainuvaa? Ja oliko tarjolla halvimman hyllyn juomia vai kunnon samppanjaa yms. (luultavasti siitä tulee lisämaksu)? 🙂

    • Reply Kthetraveller lauantai, lokakuu 28, 2017 at 11:54

      Ns. Premium-juomista tulee lisämaksu, eli samppanja ei kuulu hintaan. Yhden kerran tilasimme premium-juomapohjaiset Martinit. Niiden sisältämä alkoholi oli parempaa versiota, joten maksoimme välin drinkkipaketin maksimin ja drinkin hinnan väliltä. (Esim drinkkipaketti kattaa juomat 15 taalaan saakka ja juomamme maksoi 17,95. Maksoimme siis drinksustamme 2,95 + 18% palvelumaksun). Samppanja puolestaan oli kokonaan ehtaa itseään, joten siitä joutui maksamaan koko hinnan. Ihan ravintolatasoisia juomia siellä kuuluu pakettiin ja esim. Gineistä hyllyltä löyty mm. Bombay Saphire ja Beefeater. Mies kiinnitti huomiota, että yleisimmin gini-pohjaisissa juomissa baarimestarit käyttivät Bombay Saphirea. Toniceista löytyi Schweppes ja Soda club. Yhteen GT:hen miehen juomat siten jäi, kun hän tykkää Yuzu Ochan Originalista (japanilainen tonic).

      Ruuasta sen verran, että valitettavasti bulkkifirmoilla ei ultimaattisia makuelämyksiä edes erikoisruokaravintolassa saa, ja jopa meidän omien risteilylauttojen a la cartet voittaa bulkkiristelyfirmojen erikoisravintolat. Pistän syyksi ihan myös sen, että Suomen ja Ruotsin välillä laivayhtiöt saavat täydennystä ruokavarastoonsa vaikka molemmissa päissä, joten a la carten puolella pohjoismaiset raaka-aineet näkyvät ja tuntuvat. Voisi sanoa että se, mitä söit omalla laivavierailullasi Silversealla vastanneen NCL:n erikoisruokaravintoloiden tarjontaa. Se, mitä olen lukemistani keskusteluista käsittänyt, niin parempaa ruokaa isoilta laivoilta saisi Celebrityn puolella. Celebrity kuuluukin meidän bucket listaan, joten saas nähdä, milloin sinne asti pääsemme.

      Pienemmät risteilyfirmat ja laivat kiinnostaisi minua myös kovasti juuri palvelunsa, nautinnollisuutensa ja rauhallisuutensa sekä satamiensa takia. Minä haen todellakin palvelua ja nassun tuntemista palvelutilanteissa ja siksi Silversea, Azamara jne. olisi varmasti se minun juttu. Mutta… viihdettä ja sitä musiikkia minä kaipaisin iltaisin. Ei mitään isoja bileitä, mutta laiva ei vaan saisi mennä kiinni kello 22 ohjelmistonsa suhteen. Tämmöiselle viihdettä tykkäävälle The Haven olikin oiva ratkaisu. Saimme haluamamme palvelun ja tarvittaessa rauhan, sekä riittävästä viihdettä julkisella puolella.

      Mieti siis, mitä haet matkaltasi. Riittääkö rauhallinen oleminen, joku show ja kenties ilta jossain kaupungilla (jos laiva yöpyy) satamassa. Silloin pieni ja tasokas laiva on ehdottomasti se sun juttu. Jos taas haluat viettää iltasi erilaisissa baareissa, käydä kurkkaamassa erilaisia esityksiä, syödä erilaisissa ravintoloissa ja ottaa ilon irti vesipuistojen aktiviteeteista sun muista, niin ison laivan The Haven on se sun juttus. En suosittele todellakaan isoja laivoja perushytissä ja katso myös tarkkaan, mitä muiden varustamoiden sviittietuihin kuuluu. Joskus joudut viettämään aikasi pääosin kuitenkin siellä julkisella puolella, vaikka kuinka olisi sviittimatkustajan kortti taskussa ja pääsisit jonojen ohi satamassa.

      Jos ja kun päädyt NCL:n The Haveniin, niin suosittelen ottamaan sen myös uudesta laivasta. Epicillä ikä näkyi laivalla + hytissä ja muutama paikkaus sieltä löytyi. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja kaikkialla oli erittäin siistiä.

      Toivottavasti tästä on apua.

      • Reply Jerry / Pako Arjesta sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 18:06

        Kiitos erittäin kattavasta vastauksesta :)! Itselle tämä maailma on vieläkin ihan utopiaa, vaikka opinkin pikkuhiljaa mm. sinun postauksistasi, miten kaikki toimii.

        Hyvä tietää, että tuosta otetaan vain juomapaketin ja juoman välinen hintaerotus, jos paketti löytyy taskusta. Miksen ole koskaan kuullut tuosta tonicista :O!??!?! Kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Saako sitä Helsingistä jostain?

        Se Silversean tutustumisruokailu oli tasoa ”ihan hyvä”, muttei mitään todella erikoista. Ehkä tuo vähän pelottaa risteilyillä, koska jos maksaisi ison summan siitä, että on viikon tai pari laivalla, olisi rasittavaa, jos ruoka ei olisi oikeasti hyvää. Mutta sitähän ei voi tietää ennen kuin yrittää.

        Haven on vahvasti harkinnassa, mutta Silversea on luultavasti se, minne suunnataan ensimmäisellä kerralla. Tuo viihdetarjonta ei ole meille tärkeää, mutta asiakaspalvelu, rauhallisuus ja laatu ovat, eli ehkä se on meille sen takia kaikkein paras.

        Tästä oli huimasti apua, kiitos :)!

        • Reply Kthetraveller sunnuntai, lokakuu 29, 2017 at 18:20

          Ollos hyvä. Ja tuo japanilainen Tonic, emme ole löytäneet sitä Helsingistä ainakaan googlettamalla. Sitä itse asiassa tehtiin Espanjassa, joten mies osti sitä innoissaan pienen satsin Barcelonasta kotiin vietäväksi. Perusmaku on vahva mutta pehmeä, mutta niitä toniceja tuntui löytyvän myös erilaisia makuina. Mies toikin kotiin kirsikkaisen, minttuisen ja sitruksisen tonicin. Vielä ei ole ehtinyt maistaa.

          • Jerry / Pako Arjesta maanantai, marraskuu 6, 2017 at 11:48

            Jep, ei oikein tunnu löytyvän mistään :/. Pitää joskus yrittää maistaa jossain :).

          • Kthetraveller maanantai, marraskuu 6, 2017 at 12:57

            Suosittelen. Italiasta ja Espanjasta olemme sitä tosiaan bonganneet, mutta niin japanilaisena sitä juomaa mainostetaan, vaikka on Euroopassa tehty.

  • Reply katerina perjantai, lokakuu 27, 2017 at 15:51

    Oi, ihanalta kuulostaa teidän risteily! Mikä saa teidät risteilemään, kun kerran olette jo monesti olleet?
    Entä oletteko risteilleet myös muiden varustamojen aluksilla?
    Itselläni on monesti ollut ajatuksena lähteä Välimeren tai Karibian risteilylle, mutta jäänyt vielä kokematta.

    • Reply Kthetraveller perjantai, lokakuu 27, 2017 at 16:54

      Moi Katerina, kyllä se on matkustamisen helppous. Sama hotellihuone, vaikka kohteet vaihtuu. Ruoasta ja juomasta ei tarvitse yleensä maksaa, riippuen tietty laivayhtiöstä. Saman katon alta löytyy siis tasokas huone, hyvä palvelu, aktiviteetteja, hyvää ruokaa ja viihdettä. + kohteita ja reittejä on vaikka muille jakaa.

      Olemme tähän mennessä risteilleet vain Royal Caribbeanin ja Norwegian Cruise Linen laivoilla, mutta halu on testata muitakin + Royal Caribbeanin isoja laivoja.

  • Reply Tuutöötituu perjantai, lokakuu 27, 2017 at 15:43

    No vähän pistää kateelliseksi risteily!
    Odotan innolla tarkempia postauksia.
    Jos pennut on mitävälii-kohdassa elämäänsä, niin parin vuoden päästä ne tokenee ja sitten ne voi jo jättää himaan. Tai ainakin perässäveto helpottuu huomattavasti!

    • Reply Kthetraveller perjantai, lokakuu 27, 2017 at 15:51

      Juu, toinen alkaa olla jo siinä iässä, että perässäveto on jo melkoisen helppoa, mutta onkin luonteeltaan semmoinen iisipiisi. Kuopus on sitten hankalampi tapaus. Melkoista maanittelua sai tehdä, kun tyypin piti herätä retkeä varten klo 5.30. No, pääsipä näkemään muutaman sellaisen asian, jotka ilahdutti ja painoi vaakakupin plussan puolelle. Ehkä hän oppii vielä joku päivä, että pysymällä uima-allasalueella missaa paljon kivaa nähtävää ja koettavaa. 😀 Kiitti kommentista Tuutöötituu. Aivan ihana nimimerkki sulla!

    Leave a Reply