Välimeren risteily: Terkkuja Barcelonasta!

Moikkis! Täällä sitä vihdoin ollaan, Barcelonassa. Olo on jokseenkin hömelö, sillä en minä vielä muutama päivä sitten edes uskonut pääseväni tänne äidin jouduttua sairaalaan. Viimeisin viikko on tosiaan ollut minulle tunteiden vuoristorataa, isoja ja pieniä itkuja sekä menettämisen pelkoa. Sen siitä saa, kun meikäläisessä sattuu olemaan ennustajan vikaa.

Yli 17 vuotta sitten satuin ennustamaan oman isäni kuoleman, ja havahduin tämän tulevan Välimeren risteilyn varaushetkellä epämiellyttävään tunteeseen. Minä tunsin joka sielun sopukalla, että äitini joutuisi sairaalaan matkamme alla tai kuolisi meidän matkamme aikana. Niinhän se sitten kävi, että Varkauden aluesairaalassa hölmöiltiin isommalla kädellä yli viikko sitten ja äiti joutui kärsimään huonoista päätöksistä tosiaan tämän yli viikon ajan. Vajaassa viikossa äidin tilanne huononi jo niin pahasti, että vasta 6 päivää jalan toimintakyvyttömäksi tulemisesta hänet lähetettiin kunnon sairaalaan tutkittavaksi ja operoitavaksi.

Se hetki oli minulle musertava, kun äiti soitti ja ilmoitti veritulppaepäilystä sekä siirrosta ambulanssilla äidin tilan huonontumisen takia. Se tuska ja järkytys oli niin valtava, että tärisin ja pitelin oksennusta, huusin ja itkin töissä. Minä olin ennustanut rakkaan äitini sairaalaan joutumisen, mutta nyt pelkäsin jo kuolemaakin. Kohtalon sormi, tuo kirottu asia. Se oli jälleen löytänyt minut. Olinko omilla ajatuksillani aiheuttanut tapahtumat ja kutsunut kohtalon äidin luokse? Vai osaanko minä tosiaan ennustaa, kuten monina muinakin kertoina? Sen kun tietäisi.

Äiti operoitiin hyvässä (?) sairaalassa ja on nyt kotona toipilaana. Olen vihainen siitä, ettei Varkauden aluesairaalan lääkäri määrännyt mitään tutkimuksia ja toimenpiteitä, vaikka epäili äidillä olleen juuri se vaiva, joka sai hänet heikkoon kuntoon ja mikä olisi pitänyt myös alkuunsakin hoitaa pois. Useita kivuliaita öitä useammassa paikassa sekä useampi ambulanssikyyti + bonuksena verenmyrkytysepäily. Yhteiskunnan varojen tuhlaamista ja suoranaista tunarointia. Surullisinta, ettei lääkäriä taideta saada vastuuseen omista hölmöilyistään, koska äitini ei kuollut.

Me siis katsoimme, että uskallamme lentää kaikesta huolimatta tänne Barcelonaan ja täällä me nyt olemme. Vihdoin ja viimeinen olemme päässeet nauttimaan auringosta ja lämmöstä eli jostain semmoisesta, mitä emme ole nähneet ja kokeneet pitkään aikaan. Tilanne täällä Barcelonassa on ainakin tässä vaiheessa rauhallinen, ja uskaltauduimme jopa käymään ostoskeskuksessa shoppailemassa. Olen ihmeen vapautunut ja peloton, mutta se saattaa johtua yli viikon kestäneestä henkisestä myllytyksestä äidin takia. Minen huolehdi mellakoista ja turisteja inhoavista paikallisista. Normaalin varovaisuuden kanssa tässä liikutaan, joten otamme jalat alle jos ihmiset alkavat jossain kokoontua ja mölistä.

Hotellimme ei sijaitse keskustassa ja hyvä niin. Melkoinen työ meillä oli metsästää sellaista sopivan oloista hotellia perheellemme. Minulle oli tärkeää, että hotellimme sijaitsee mellakoitsijoille ja terroristeille ”ei niin kiinnostavalla” alueella, lapsemme nukkuvat samassa huoneessa kanssamme ja hotellin taso on hyvä, joten pitkän harkinnan jälkeen päädyimme Hotelli Porta Firaan. Onhan tämä vähän hassun näköinen ulkoa ja näkymätkin on vähän semmoset ja tommoset, mutta palvelu toimii, huone on ok:n kokoinen ja siisti tämä on. Teen hotellista oman esittelypostauksen myöhemmin.

Huomenna me sitten astumme Norwegian Epicin sisuksiin ja aloitamme viikon mittaissen Välimeren risteilyn. Hemmottelua, nautintoa ja hyvää viihdettä on varmasti tiedossa, mutta kaikkein eniten odotan matkalta lämpöä/helteitä ja aurinkoa. Päivittelen kuulumisia matkan varrelta erityisesti Facebookin puolelle, joten pistäkees seuraten, jos Välimeren risteily & Norwegian Epic kiinnostaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply alex lauantai, lokakuu 14, 2017 at 19:20

    Tsemppiä ja jaksamista; toivottavasti äitisi tervehtyy pikaisesti.
    Hienoa, että pääsitte matkaan – nauttikaa (toivon mukaan aurinkoisesta) Välimerestä!

    • Reply Kthetraveller lauantai, lokakuu 14, 2017 at 19:41

      Voi kiitos Alex. Nyt alkaa olla luottavaisempi mieli äidin suhteen ja sitä myöten odottelen risteilyä innokkaammin. Eiköhän tästä tule hyvä reissu.

    Leave a Reply