Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

lokakuu 2017

Rikkaita vai ei? Miten meillä on varaa matkustella niin paljon?

”Miten teillä on varaa matkustaa noin paljon?” lienee se kaikkein yleisin kysymys, jonka useasti matkustava joutuu kuulemaan ihmisiltä. Minut tunteva ihminen ei ihmettele asiaa enää yhtään, ja lapsetkin ovat oppineet selittämään asian koulussa niin, ettei sielläkään ole paljoa sanomista asiaan. Matkablogeissa kuitenkin nousee välillä kommenteissa tietyt asiat pöydälle, enkä voinut olla itsekin tarttumatta aiheeseen.

Tuossapa minä. Kultalusikka suussa syntynyt pikkuinen prinsessa, joka kuppaa mieheltään kaikki rahat ja elää makoisaa elämää tuhlaten rahansa käsilaukkuihin ja koruihin. Kävelee pikkurilli pystyssä ja matkustaa kaiken kukkuraksi erilaisten blogin kautta tulevien yhteistöiden turvin sponssattuna ympäri maailmaa. Nokka pystyssä tietty ja valittaa, jos on nobody. Vai mites se meneekään?

Myönnän. Välillä tulee ihmeteltyä itsekin sitä, miten kummassa oman tilin saldo näyttää jotain ihan muuta kuin muutaman euron lähempänä palkkapäivää, mutta elämä näyttääkin olevan valintoja täynnä. Rikkaita emme ole. Tulemme miehen kanssa ihan hyvin taloudellisesti toimeen, mutta se on vaatinut normien vastavirtaan kulkemista. Jotain sellaista, mitä olemme joutuneet puolustelemaan vuositolkulla eri ihmisille. Mitä me sitten teemme mahdollisesti eri tavalla?

Asuminen

Asuimme aikoinaan vuokralla ja kun esikoinen teki tuloaan, havahduimme siihen, että isommalle asunnolle oli tarvetta. Teimme kuten moni muukin, marssimme pankkiin ja pyysimme lainatarjouksen asunnon hankkimista varten. Pääkaupunkiseudun asunnot olivat hintansa puolesta poissuljettuja, joten päädyimme katselemaan asuntoja Nurmijärven ja Järvenpään alueelta, mutta sieltä kotiin ajaessa ymmärsimme monen monta asiaa. Lapsen päiväkotipäivät tulisivat olemaan kohtuuttoman pitkiä, tarvitsisimme toisen auton töissä käymiseen tai matkakuluni olisivat niin kohtuuttomat kuukaudessa, että se vaikuttaisi talouteemme negatiivisesti. Me emme ajatelleet tulevaa verohyötyä vaan näimme vain sen, mitä menoja meillä tulisi olemaan kuukausittain. Ei kiitos omistusasumiselle.

Me päädyimme valitsemaan hyvästä ASO-yhtiöstä itsellemme edullisen asumisoikeusasunnon pääkaupunkiseudulta, joten matkakuluni ovat kohtuulliset. Ei tule hulevesimaksuja, pihanlaittokustannuksia, postilaatikko- jätemaksuja, asunnonomistajan yllätyskuluja, ei yhtikäs mitään. ASO-asumisessa maksamme kiinteän kuukausimaksun, joka sisältää niin käyttöveden kuin lämmityksen ja autopaikan. Rikkoutuneet keittiön kodinkoneet ym. hoitaa taloyhtiö, joten yllätyskuluja ei tule niidenkään osalta. Uudehkossa taloyhtiössä ei myöskään tarvitse pelätä putkiremontteja ja ainahan tästä asunnosta pääsee helposti eroon. Ja älkää olko huolissanne. Asiat on kyllä hoidossa, kun meistä miehen kanssa aika jättää. Lapsemme eivät tule jäämään tyhjän päälle, joskin heille on myös opetettu se, ettei mikään tule tarjottimella. He ymmärtävät rahan arvon ja valintojen tärkeyden erittäin hyvin. Sen kun ymmärtäisi moni muukin aikuinen ja lapsi.

Matkakulut

Asunnon erinomaisen sijainnin takia maksamani matkakulut ovat kohtuulliset, kun minun ei tarvitse maksaa muusta kuin seutulipusta. Otan yleensä yli kuukauden pituisen seutulipun, jolloin matkalipun päivittäiseksi hinnaksi tulee hieman pienempi summa kuin 30 vuorokauden lipussa. Työnantajani tukee matkakulujani taloudellisesti tietyn summan verran, jonka myöskin käytän kerralla matkalippuuni silloin, kun sille on eniten tarvetta kuukausittaisten menojen takia. Mies puolestaan on onnellisessa asemassa ja ajelee työpaikkansa työsuhdeautolla, mutta siitäkin saimme aikoinaan tyhmän leiman otsaamme, kun maksoimme autosta jota emme edes omistaneet. Me näimme asian toisella tavalla. Ei vakuutusmaksuja eikä muitakaan yllätyskuluja, vaan pelkkä kiinteä menoerä kuukausittain verojen muodossa.

Palkka

”Jos matkustetaan miehen rahoilla niin sitten voi sitä miestä ihmetellä kuka tuon haluaa kustantaa, maailma kun on täynnä naisia ja vähemmän vaativia ja fiksujakin löytynee.”

Ai että näitä kommentteja eräässä blogikirjoituksessani.

Kyllä, mieheni tienaa enemmän kuin minä, koska olen ns. perustoimistohommissa. En ole siitäkään huolimatta koskaan käyttänyt mieheni rahoja hyväkseni ja maksan perheemme matkoista puolet, koska niin haluan ja vaadin. Joitain pikkuyllätyksiä mieheni saattaa kuitenkin joskus järjestää, mutta niille en mahda mitään.

Tämmöttis heinäkuussa 2014. Mies yllätti minut täysin ja vei meidät tuolloin yhdeksi yöksi maailman parhaaksi äänestettyyn hotelliin. Mies maksoi yön puolihoidolla, ihanan hemmotteluhoidon minulle ja kustansipa samalla oman huoneen puolihoidolla ystävättärelleni, joka oli mukana matkallamme. Luulisi tuommoiseen viiden tähden hotelliin kalliissa Sveitsissä uponneen kaikki kesälomarahat. Ei niinkään, sillä tiettyyn aikaan Sveitsissä saa ns. talviurheilukohteiden hotelleja edullisestikin.

Minulla oli aikoinaan tapana siirtää rahaa sivutilille säästöön lähellä uutta palkkapäivää, mutta rahan siirtäminen tuntui unohtuvan useampaan otteeseen. Olin kaikin puolin varovainen, enkä uskaltanut tehdä vakituisia kuukausittaisia siirtoja, koska pelkäsin yllätysmenoja. Sinne palkka/käyttötilille rahat tuntuivat jäävän ja elämä oli helppoa kun tiesin, että rahaa löytyi tililtä vaikka muutaman satasen käsilaukun ostamiseen tuosta vain. Niin siinä kävi, että tuli ostettua yhtä sun toista. Virhe.

Nykyään palkkani tulee edelleen samaisille tilille A, mutta pankkikortin käyttö on siirretty tilille B. Tilille B siirrän A-tililtä vain muutamia kymppejä/satasen tarpeen mukaan. Pankkikorttini mahdollisesti varastava henkilö ei paljoa hyödy anastuksestaan ja mikä parasta, minä en myöskään innostu vinguttelemaan pankkikorttia, kun tililtä löytyy vain se muutama kymppi.

Ylimääräisiä rahoja olemme sijoitelleen eri kohteisiin, mutta niistä en rupea enempää kertomaan.

Työpaikan lounaskulut

Ei aamukahveja Robert’s Coffeesta matkalla töihin. Työpaikan sumppi riittää minulle oikein hyvin. En käy lounaalla talon talon ulkopuolella, vaan syön omat eväät töissä. Säästöä syntyy kuukausitasolla jo aivan mukavasti, ja vuosittaisella tasolla lounaista syntyvällä säästöllä tekisi jo matkan jos toisenkin.

Muut menot

Meidän perheessä ei ole maksullisia harrastuksia. Liikkua ja muitakin asioita voi tehdä ilmaiseksi. Me emme polta, käy ravintoloissa kuin harvakseltaan tai osta viimeisintä huutoa olevia kalliita elektroniikkalaitteita tai muita tuotteita. Ruoka- ja päivittäistavaraostokset keskitämme ne hyvin palkitsevan S-ryhmän liikkeisiin, mutta käytämme tietysti kilpailevan ketjun kauppaa hyvän tarjouksen löytyessä. Hesaria tai muutakaan lehteä ei kolahtele postiluukusta, koska uutiset voi lukea maksuttomasti Iltalehdestä tai Ilta-Sanomista. Vaatteita ostelemme, mutta lapsetkin ymmärtävät, ettei paidassa tarvitse paistaa huippumerkkejä ja tiettyjä vaatteita lukuunottamatta H&M käy aivan hyvin hovihankkijasta. Vakuutukset, sähkön ja kaiken kilpailutettavan olemme kilpailuttaneet luonnollisestikin. Taloutemme menot maksamme miehen kanssa puoliksi.

Matkailuun menevä raha

Kanta-asiakkuus kannattaa lentoyhtiöillä, varustamoilla ja hotelleissa. Käytämme pisteitä, kanta-asiakashintoja ja tarjouksia hyväksemme sekä vertailemme tietysti tarkkaan, mistä minkäkin saa halvemmalla. Ilmaisöiden pyytämistä hotelleilta blogikirjoitusta vastaan en kuitenkaan harrasta. Omatoimisten matkojen maksamisen hoidamme osissa. Emme varaa koskaan samaan aikaan samalle laskutuskaudelle osuvia lentoja, kalliita risteilyjä ja/tai hotelleita. Seuraamme tarkkaan luottokorttiemme laskutuskauden vaihtumisen, joten kuukausittaiset luottokorttimaksut eivät huitele kohtuuttomisssa summissa. Emme myöskään koskaan maksa luottokorttimaksujamme osissa, joten ylimääräisiä kuluja ei synny. Pikavippejä emme käyttäisi missään hädässä.

Mikä tärkeintä, emme koskaan elä yli varojemme. Olemme suojanneet tulevaisuutemme ja varautuneet siihen, että taloudessamme voi tapahtua jotain yllättävää. Me tiedämme, ettei omistaminen tuo onnea ja itse asiassa omistaminen tulee tulevaisuudessa aiheuttamaan ainakin meille suoranaista harmia.

Tyhmiä kenties olemme, kun emme ota tässä vaiheessa suuria rahallisia riskejä maksimaalisten voittojen toivossa tai maksa omaa asuntoa/autoa pois. Kaikki edellä mainittu kuitenkin mahdollistaa meidän perheen matkustamisen ihan eri tavalla kuin sen perheen, joka makselee ison asunnon lainaa pankille ja ennen kaikkea niitä kuluja, joita omistamisista tarvittaessa syntyy.

Elämä on valintoja joka päivä, siitä aamukahvista lähtien. Sen kun vain jokainen ymmärtäisi.

Suuntaa-antava kuukausibudjettini

Mitkäs ne minun pakolliset talouden puolikkaat kuukausimenoni sitten on, summat noin-summia.

Asuminen 510 euroa
Omat matkakulut kokonaishinnaltaan 106,50 euroa
Lounas + kahvikulut 60 euroa
Netflix 5,50 euroa
Nettiliittymä 7,50 euroa
Oma kännykkäliittymä kokonaishinnaltaan n. 40 euroa

Yhteensä: 729,50 euroa

Tuon lisäksi tulee aivan normaalit perheen ruokakulut, vakuutukset tietyin väliajoin ja muut mahdolliset lasten kiinteät kännykulut, vaatekulut ym. Kaikkeen voi todellakin vaikuttaa, mitä ruokakoriinsa laittaa ja mitä summia eri tuotteista maksaa. Pihejä emme ole, mutta kaikista pienistä säästöistä omalle peruspalkkaisen tililleni on kasvanut ihan mukava summa. Ihan ilman elämistä mieheni siivellä, omistamatta yhtään mitään.

No, miltäs näyttää? Olemmeko tyhmiä, kun olemme tehneet päätöksen olla omistamatta tässä vaiheessa yhtikäs mitään? Millaisia säätöehdotelmia sinulla on? Kaikki ehdotukset otetaan mielenkiinnolla vastaan, sillä aina voi tulla jokin uusi säästöidea minullekin vastaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Välimeren risteily: Ensitunnelmat Norwegian Epicistä

Heippa! Siitä onkin pitkä tovi, kun tänne olen viimeksi kirjoittanut. Välimeren risteily tuli ja meni, laivalta marssimme ulos viime sunnuntaina mutta edes jonkin sortin postauksen väsäämiseen meni tuhottoman kauan. Sen siitä saa, kun rahtaa luunsa töihin heti matkan jälkeen, yrittää saada kodin hommat rullaamaan ja lomailustaan täysillä nauttineista tenavista nuorempi koki pienoisia motivaatio-ongelmia koulunkäyntiä kohtaan. Pitkiä keskusteluja, tsemppaamista ja keskeytyneistä kirjoitusyrityksiä tuhannen kappaletta. Toddler’s night on meidän perheessä mennyt jo aikoja sitten ohi, mutta teenager’s ”Toi on niin noloo ja mitä välii” -life on mukavasti täällä. Että elämä on. Onneksi yöunet ei enää tässä taloudessa katkeile.

Mutta hei, mitä sitä enempää pölisemään tuosta meidän perheen työ-kauppa-koti -peruselämästä. Se on nimittäin niin, ettei ainakaan tässä vaiheessa ole hymy hyytynyt matkamme jälkeen.

Kokemuksia Norwegian Cruise Linen The Haven -sviittiluokasta

Erinomainen ja henkilökohtainen palvelu, nautinto, mielenrauha ja oma suojapaikka (eng. Haven). Tuon kaiken sanon juuri loppuneesta Läntisen Välimeren risteilystä Norwegian Epicin The Haven -sviittiluokassa.

Se oli ihan tavallista meininkiä terminaalin ulko-ovella Barcelonassa, mutta sen jälkeen laivayhtiö ottikin meidän palvelemisen asiakseen ja viikkomme Norwegian Epicillä oli täyttä lepoa ja nautintoa. Viikon aikana pakenimme väenpaljoutta useaan otteeseen sviittimatkustajien omalle rauhalliselle aurinkokannelle, kävelimme lukemattomia kertoja jonojen ohi ja huristelimme muutamia kertoja vain meille erityismatkustajille varatulla hissillä. Juoksutimmepa hieman butleria ja varasimme sekä vaihtelimme useaan otteeseen niin ravintola- kuin teatterivarauksiakin, kaikki helposti conciergen tiskillä The Havenin suojissa. Poissa oli Guest Relations -tiskin isot jonot ja vaikka kerran satuimmekin jonottamaan kyseisellä tiskillä, ohjattiin meidät jonosta pois ja vietiin tiskille erikseen pyydetyn virkailijan luokse. Me nautimme helposta elämästä täysin siemauksin ja hyi meitä, kun otimme The Havenissa matkustamisesta kaiken ilon irti.

Myönnän olevani tyytyväinen. Tyytyväinen siksi, että me maksoimme melkoisen summan matkasta ja koimme myöskin saavamme vastinetta rahoillemme. Tulen esittelemään eri postauksissa mm. sviittiämme, The Havenissa matkustamisen etuja ja itse laivaakin. Matkamme budjettitiedot on luvassa, arvostelen hotellimme Porta Fira Barcelonan, kerron päiväretkestämme Nizzaan ja Monacoon sekä tietysti kokemuksia Risteilykeskuksesta. Paljon siis tulee tarinaa matkastamme, mutta sitä ennen kuitenkin  pikku maistiainen upeasta viikostamme Välimerellä. Kannattaakin pistää meikäläisen Facebook -sivu seurantaan, jos tulevat postaukset kiinnostaa.

Aijai sitä sviittiä!

Viikon ajan kelluvan hotellimme huoneena toimi kokonaispinta-alaltaan noin 47 m²:n kokoinen The Haven 2-Bedroom Family Villa, eikä hyttiluokkavalintamme olisi voinut olla onnistuneempi. Riittävästi tilaa, rauhaisa parveke ja kaksi makuuhuonetta, molemmat omilla kylpyhuoneillaan. Me ateriomme useammankin kerran sviitissä, vietimme aikaa parvekkeella ja ehdinpä ottaa yhden kylvynkin upeassa kylpyhuoneessa ohi lipuvia merimaisemia ihaillen.

Ja ah sitä helppoa kaupanpäällisenä tullutta drinkkipakettia!

Juu, kyllähän se oli vaarallisen helppoa vilauttaa korttia ja saada ilmainen juoma kouraan baarissa kuin baarissa. Eihän me ihan hirveästi pystytty juomia lipittelemään maksuttomuudestaan huolimatta, mutta uusia drinkkejä oli kiva maistella aina silloin tällöin. Liekö muutama Bahama Mama -drinksu tullut tilattua Posh Clubilla viikon aikana, sillä erään kerran aurinkopediltä muissa asioissa noustuani tarjoilija käveli pikaisesti viereen ja lykkäsi mieheni ja minun lempijuomat kouraan. Yllättäen ja pyytämättä, kuten Anneli Jäätteemäen saama faksi aikoinaan. Parasta.

Auringonpalvontaa ja vesileikkejä

Pienet ol ilot muutamana satamapäivänä, kun me jäimme laivalle ison matkustajamassan vyöryessä muurahaisjonona laivasta ulos retkilleen. Me suuntasimme yleiselle uima-allaskannelle, josta aurinkopeti löytyi helposti, eikä lasten tarvinnut jonotella kovinkaan paljoa vesiliukumäkiin. Siinä vaiheessa kun porukkaa alkoi kerääntyä isommalti aurinkokannelle, me aikuiset vetäydyimme rauhallisen Posh Clubin suojaan ja lapset suuntasivat katselemaan maksuttomia elokuvia sviittiin.

Erinomaista viihdettä, pikkuiset kapteenin kekkerit & prinsessailta

Cruise Critic on rankannut risteilyvarustamoista NCL:n isojen laivojen viihdetarjonnan parhaimpien joukkoon, eikä laivalla todellakaan käynyt aika pitkäksi. Lasten kanssa matkustettaessa me emme voineet keskittyä täysillä aluksen viihdetarjontaan, mutta pystyimme silti käymään kuuntelemassa iltaisin musiikkia ja katsomassa muutaman shown. Ehdottomaksi suosikiksi ohjelmistosta nousi musikaali ”Priscilla, Queen of the Desert”, jonka musiikki vei mennessään ja esiintyjät olivat kerrassaan loistavia.

Norwegian Cruise Line on tunnettu Freestyle-konseptistaan mikä tarkoittaa mm. sitä, ettei vaatetustaan tarvitse hirveästi murehtia. Laivalla ei siten ollut myöskään varsinaista Formal-iltaa, mutta Norwegian’s Night Out -iltana matkustajilla oli mahdollisuus tälläytyä parhaimpiinsa. Tälle prinsessalle tuommoinen ilta sopi jälleen kuin nenä päähän, ja kerrankin päälle sujahti jotain tavallista värikkäämpää kapteenin sviittimatkustajille järjestämille kutsukekkereille. Kapteenia itseään ei kekkereillä kovinkaan pitkään näkynyt, mutta mitäpäs tuosta. Musiikki soi ja tarjoilijat kiertelivät ahkeraan tarjoamassa ilmaisia juomia sekä erilaisia cocktail-paloja, joten täytenä pullottava vatsa täyttyi vielä lisää eväksistä.

Ja mites ruoka?

Ruoka, tuo ihana ja paha asia. Tyhmästä päästä kärsi koko ruumis, kun me söimme miehen kanssa aivan liikaa matkamme aikana. Soijaa pukkas otsalta ja me pyörittelimme päitämme harmillisina illallisten jälkeen. Monta kertaa huulille nousi kysymys ”olko pakko?” ja samaa me kysyimme taas seuraavana päivänä. Meillä oli kaksi kanta-asiakkaille kuuluvaa maksutonta erikoisravintolaillallista, ja Ultimate Dining -paketin myötä tuli kolme maksutonta erikoisruokaravintolaa lisää. Neljä ateriointia me jaksoimme niistä käyttää hikiseen, eikä kertaakaan innostuttu hakemaan tapamme mukaan yöruokaa, ”nattmatia”. Ei vaan yksinkertaisesti pystynyt taipumaan enempään. Ihan hävettää.

Vasta nyt, kahdeksannella NCL:llä tekemällämme risteilyllä, rahtasimme luumme japanilaiseen Teppayanaki-ravintolaan. Buffetiin tykästyneet tenavamme otimme mukaan siitä syystä, ettei kyseessä ollut mikään perinteinen ruokaravintola. Itse kokkaustuokio oli jo melkoisen näyttävä show, jota jopa ”mitä välii” -teinit kiinnostuivat katselemaan vetäessään omia hampurilaisaterioita huiveihinsa. Onnistunut ilta, mutta jälleen kerran kävelimme tuskissamme ulos ravintolasta. Ei me sitten millään opita.

Sviitin hintaan kuulunutta butleria me käytimme matkan aikana ihan kiitettävästi. Sviitti-illallinen jäi tilaamatta ajanpuutteen vuoksi, mutta pikkupurtavia tuli tilattua ja kahtena aamuna nautimme kiireettömän aamiaisen oman sviitin rauhassa. Parasta olikin ottaa kahvikupponen tuoreiden hedelmien kanssa parvekkeelle ja ottaa ilo irti siitä lämmittävästä auringosta, jota ei kyllä tänä kesänä tässä maassa näkynyt. Että juu, katkeria ollaan.

Aamiaisia, lounaita ja illallisia tuli nautittua myös sviittimatkustajien ravintolassa The Epic Clubissa. Valitettavasti kyseisen ravintolan lounas- ja illallismenu ei tuntunut vaihtuvan matkan aikana kertaakaan, joten kasvissyöjän vaihtoehdot oli nopeasti maisteltu. Ravintola oli kuitenkin miellyttävä, asiakaspalvelu hyvää ja sijainti mitä oivin, sillä omasta hytistä matkaa ravintolaan taisi olla muutamia kymmeniä metrejä.

Satamakohteet

Kyllä kuulkaas useamman kerran harmittelin, kun avasin aamulla parvekkeen oven ja katselin avautuvaa näkymää. Me olimme valinneet hyttimme palveluiden sijainnin takia aluksen port sidelta, ja kerrankin laiva kiinnittyi satamaan yleisimmin juuri samaisella kyljellä. Yleisimmin ympärillä oli tylsiä parkkipaikkoja ja terminaalirakennuksia, mutta lähes samanlaiset näkymät olisi ollut monesti toisellakin kyljellä laivaa. Kyllä tuli ikävä pieniä luksusristeilijöitä, joiden etu on pääsy pienempiin ja kauniimpiin (?) satamiin.

Pelkkään laivallaoloon emme sentään syyllistyneet. Civitavecchiassa (Rooman satama) kävimme tekemässä pienen omatoimisen kävelyretken, mutta ainoa, mitä kaupungista jäi muistiin oli kuolleet kalat vesipisteellä, koirankakat keskellä katuja ja karmaiseva ripulinhaju torilla. Retki Nizzaan ja Monacoon + Monte Carlon kasinolle oli sentään jotain ihan muuta. Komeita maisemia ja autoja, ja tulpahan sitä käveltyä myös elämäni ensimmäisen kerran mukulakivisellä rannallakin.

Upea reissu ja paljon on siis luvassa postauksia. Sen mää vaan sanon, että Monacoon ja Nizzaan on joskus päästävä vielä uudelleen.

 

Risteily tehtiin yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta sain alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Välimeren risteily: Terkkuja Barcelonasta!

Moikkis! Täällä sitä vihdoin ollaan, Barcelonassa. Olo on jokseenkin hömelö, sillä en minä vielä muutama päivä sitten edes uskonut pääseväni tänne äidin jouduttua sairaalaan. Viimeisin viikko on tosiaan ollut minulle tunteiden vuoristorataa, isoja ja pieniä itkuja sekä menettämisen pelkoa. Sen siitä saa, kun meikäläisessä sattuu olemaan ennustajan vikaa.

Yli 17 vuotta sitten satuin ennustamaan oman isäni kuoleman, ja havahduin tämän tulevan Välimeren risteilyn varaushetkellä epämiellyttävään tunteeseen. Minä tunsin joka sielun sopukalla, että äitini joutuisi sairaalaan matkamme alla tai kuolisi meidän matkamme aikana. Niinhän se sitten kävi, että Varkauden aluesairaalassa hölmöiltiin isommalla kädellä yli viikko sitten ja äiti joutui kärsimään huonoista päätöksistä tosiaan tämän yli viikon ajan. Vajaassa viikossa äidin tilanne huononi jo niin pahasti, että vasta 6 päivää jalan toimintakyvyttömäksi tulemisesta hänet lähetettiin kunnon sairaalaan tutkittavaksi ja operoitavaksi.

Se hetki oli minulle musertava, kun äiti soitti ja ilmoitti veritulppaepäilystä sekä siirrosta ambulanssilla äidin tilan huonontumisen takia. Se tuska ja järkytys oli niin valtava, että tärisin ja pitelin oksennusta, huusin ja itkin töissä. Minä olin ennustanut rakkaan äitini sairaalaan joutumisen, mutta nyt pelkäsin jo kuolemaakin. Kohtalon sormi, tuo kirottu asia. Se oli jälleen löytänyt minut. Olinko omilla ajatuksillani aiheuttanut tapahtumat ja kutsunut kohtalon äidin luokse? Vai osaanko minä tosiaan ennustaa, kuten monina muinakin kertoina? Sen kun tietäisi.

Äiti operoitiin hyvässä (?) sairaalassa ja on nyt kotona toipilaana. Olen vihainen siitä, ettei Varkauden aluesairaalan lääkäri määrännyt mitään tutkimuksia ja toimenpiteitä, vaikka epäili äidillä olleen juuri se vaiva, joka sai hänet heikkoon kuntoon ja mikä olisi pitänyt myös alkuunsakin hoitaa pois. Useita kivuliaita öitä useammassa paikassa sekä useampi ambulanssikyyti + bonuksena verenmyrkytysepäily. Yhteiskunnan varojen tuhlaamista ja suoranaista tunarointia. Surullisinta, ettei lääkäriä taideta saada vastuuseen omista hölmöilyistään, koska äitini ei kuollut.

Me siis katsoimme, että uskallamme lentää kaikesta huolimatta tänne Barcelonaan ja täällä me nyt olemme. Vihdoin ja viimeinen olemme päässeet nauttimaan auringosta ja lämmöstä eli jostain semmoisesta, mitä emme ole nähneet ja kokeneet pitkään aikaan. Tilanne täällä Barcelonassa on ainakin tässä vaiheessa rauhallinen, ja uskaltauduimme jopa käymään ostoskeskuksessa shoppailemassa. Olen ihmeen vapautunut ja peloton, mutta se saattaa johtua yli viikon kestäneestä henkisestä myllytyksestä äidin takia. Minen huolehdi mellakoista ja turisteja inhoavista paikallisista. Normaalin varovaisuuden kanssa tässä liikutaan, joten otamme jalat alle jos ihmiset alkavat jossain kokoontua ja mölistä.

Hotellimme ei sijaitse keskustassa ja hyvä niin. Melkoinen työ meillä oli metsästää sellaista sopivan oloista hotellia perheellemme. Minulle oli tärkeää, että hotellimme sijaitsee mellakoitsijoille ja terroristeille ”ei niin kiinnostavalla” alueella, lapsemme nukkuvat samassa huoneessa kanssamme ja hotellin taso on hyvä, joten pitkän harkinnan jälkeen päädyimme Hotelli Porta Firaan. Onhan tämä vähän hassun näköinen ulkoa ja näkymätkin on vähän semmoset ja tommoset, mutta palvelu toimii, huone on ok:n kokoinen ja siisti tämä on. Teen hotellista oman esittelypostauksen myöhemmin.

Huomenna me sitten astumme Norwegian Epicin sisuksiin ja aloitamme viikon mittaissen Välimeren risteilyn. Hemmottelua, nautintoa ja hyvää viihdettä on varmasti tiedossa, mutta kaikkein eniten odotan matkalta lämpöä/helteitä ja aurinkoa. Päivittelen kuulumisia matkan varrelta erityisesti Facebookin puolelle, joten pistäkees seuraten, jos Välimeren risteily & Norwegian Epic kiinnostaa.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Matkahuolia ja yksityiselämän huolia pukkaa

Hah, tiedättekö sen tunteen, kun jostain vaan tulee haisu, ettei hommat tule menemään niinkun Strömsössä? Jonkinlainen kutina minulla on tulevasta Välimeren risteilystä ollut jo pidemmän aikaa, mutta en minä ihan tämmöistä härdelliä uskonut syntyvän. Kohtalon mielikuvituksella ei todellakaan näytä olevan rajaa.

Suuntana Barcelona, tai sitten ei

Tiedätteks mitä? Minulle on ihan sama, saako Katalonia itsenäisyyden vai ei, mutta Barcelonan hässäköiden ajankohta ei oikein ilahduta minua. Muutama otsanrypistys tässä on jo keretty nassulle vääntää, sillä meidän perheen pitäisi matkata Barcelonaan ensi viikolla. Me välttelimme tänä vuonna Yhdysvaltoihin matkustamista ennalta-arvaamattoman oranssin miehen takia ja päätimme jäädä Välimerelle pörräämään. Näyttääpi hieman siltä, että virhe tuli tehtyä.

Trump ja Pohjois-Korean Kim Jong-un ovat kyllä kuin kaksi hiekkalaatikolla toisiaan nokittelevaa poikaa huutelemassa toisilleen ”meidän iskällä on parempi auto kun teidän iskällä”. Katalonia ja Espanja puolestaan taistelevat hiekkalaatikolla jo hiekkalapiot tanassa ja potkiskelevat toistensa hiekkakakkuja siinä samassa. Voitte vaan kuvitella, kummalle hiekkalaatikolle pakon sanelemana suunnistaisin. Eihän siinä mitään, kyllä me pystymme välttelemään väkimassoja ja istumaan korvat luimussa hotellihuoneessa, mutta kaikki muu siinä ympärillä onkin ongelma. Jos ja kun touhu Barcelonassa alkaa mennä huonompaan suuntaan, miten käy meidän liikkumisten? Satamaan täytyisi päästä jollain liikkuvalla menopelillä, sillä tulevaan Välimeren risteilyyn on pistetty kiinni useampikin tonni. Rahoja kun ei saa takaisin, jos jättää menemättä laivalle jonkin muun kuin vakuutuksessa hyväksytyn syyn takia.

Jotenkin sitä on ottanut ihmeen ”whatever” asenteella koko meidän reissun. Huomattiin tuossa eilen, että lapsille tarttis varmaan tilata jotain parempaa Seppälää päälle, joten pantiin tilaus hovihankkijalle (H&M) sisään. Saas nähdä kerkeekö vaatteet tulla siten, että ne saa vielä pyöräytettyä pyykkikoneessa. On se vaan kumma, että joulun ja kesäloman lisäksi myös kaikki muutkin lomat tuntuu tulevan yllätyksenä. Hyvä me.

Eikä siinä vielä kaikki: Lääkärin hoitovirhettä odotellessa

Että nuin. Tuommoista turinoin aluksi ja jotain tuommoista piti maailmalle laittaa. Tulipa pienoinen yllätysmomentti tuohon kaupan päälle, ja tämä päivä onkin mennyt puhelin korvalla ja itkua vääntäessä.

Oma rakas äitini soitti tänään ja kuulin jo hänen äänestään puhelimessa, ettei ihan kuulumisia oltu kyselemässä. Äidin jalka oli turvonnut muutama päivä sitten todella pahasti niin, ettei sitä pystynyt taivuttamaan ja liikkuminen oli mahdotonta pahojen kipujen takia. Eilen äiti suunnisti jo päivystykseen kun terveysasemalla ei ollut tarjolla aikoja, mutta eihän siellä päivystyksessä tehty mitään. Jonottamista jonottamisen perään, kunnes neljän tunnin odottelun jälkeen lääkäri tuli paikalle, katsoi hieman jalkaa ja epäili, että polven tekonivelen takia jalan sisällä oli verenvuotoa. Että mitäs lekuri sitten siihen? Äidin polvi oli lääkärin mielestä liian kivulias tutkittavaksi, joten lääkäri määräsi kaksi kipulääkettä kouraan annettavaksi ja häipyi sanaakaan sanomatta. Takaisin lääkäri ei tullut, eikä myöskään määrännyt verikoetta. Ei yhtikäs mitään.

Äiti lähti kotiin ja soitti tänään aamulla uudestaan kysyäkseen tilannettaan, joka oli täysin auki. Tuloksena oli ilmoitus, ettei vapaita tutkimusaikoja ollut ja käskettiin soittamaan huomisaamuna uudestaan. Epäillyn sisäisen verenvuodon, kipujen, turvotuksen ja verikokeiden puuttumisen takia käskytimme äitiä ottamaan yhteyttä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. KYS puolestaan ilmoitti, etteivät he voi ottaa äitiä tutkimuksiin, ennen kuin äiti on saanut lähetteen Varkaudesta. Kaupungista, josta se ei irtoa. Yksityisellä ei ole tänään Varkaudessa aikoja, joten nämä tunnit huomisaamuun saakka on nyt kiinni siitä, kuinka hyvin äitini elämänkumppani, minun varaisi, äidin kuntoa seuraa.

Minä menetin oman rakkaan isäni yllättäen yli 17 vuotta sitten. Se surun raastama puhelu, mikä Varkauden sairaalasta äidiltäni tuli oli niin pahaa kuultavaa, etten halua enää koskaan kokea mitään sellaista. Minua ei hetkauttaisi nämä asiat pätkääkään, jos inhoaisin omaa äitiäni tai hän olisi minulle yhdentekevä. Minun äitini on kuitenkin äärettömän rakas ja maailman hyväsydämisimpiä ihmisiä, joten on hyvin tuskallista pelätä puhelua, jota en halua vielä kuulla.

Päässäni on vain yksi iso kysymys. Miksi lääkäri ei määrännyt edes verikoetta poissulkeakseen tiettyjä asioita?

P.S.: Minun piti ottaa muutama iloinen kuva teille itsestäni tähän postaukseen. Taidan jättää väliin, sillä nämä itkusta turvonneet silmät ei ihan muutamaan hetkeen asetu. Eipä turvonneiden silmien laskeuduttuakaan tule mitään tuoretta kuvaa, sillä olen päättänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja käydä katsomassa Se -elokuvan. Eipä se kauhusta kankea naamakaan sen nätimpi ole.

 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.