Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150
Monthly Archives

heinäkuu 2017

Esittelyssä: Hilton Tallinn Park ja King Deluxe One Bedroom Suite

Kesäkuussa 2016 Tallinnassa toimintansa aloittanut Hilton Tallinn Park on tasokas lisä Tallinnan hotellitarjontaan. 13-kerroksinen hotelli sijaitsee keskustan läheisyydessä, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä Viru-keskuksesta vehreän Politsei Parkin vieressä. Hotellissa on yhteensä 202 huonetta ja sviittiä, joista me varasimme hääpäivän juhlintaan King Deluxe One Bedroom Suiten. Meillä ei ollut aiempia kokemuksia Hilton Tallinn Parkista, mutta arvostelut Tripadvisorissa ja tuttujen kertomukset lupasivat hyvää hotellista.

Hotellista näki, että sisustuksen suunnittelusta oli vastannut dSign Vertti Kivi & Co:n sisustusarkkitehtitoimisto. Juuri se sama, joka on vastannut myös Viking Gracen ja Megastarin sisustuksesta. Hotellissa oli kaunista, värit lämpimiä ja yksityiskohdat tarkkaan harkittuja sekä katseen kiinnittäviä, mutta ajoittain tuntui siltä, että Vertti Kiven toimistossa ollaan liian rakastuneita tähtikuvioihin ja samoja ideoita käytetään kohteesta toiseen. Niin tai näin, hotelli oli silti iso ilo silmälle, jonka täydensi Hilton hotelleille tuttu hyvä ja ystävällinen palvelu kauttaaltaan.

King Deluxe One Bedroom Suite

Pohdimme varausta tehdessämme kahden sviitin, King One Bedroom Suiten ja King Deluxe One Bedroom Suiten välillä. Vaikka kyseiset sviitit ovat melkoisen samanlaisia, löytyy niistä pienoisia eroja. King One Bedroom Suite on kooltaan n. 53 m² ja ikkunoista avautuu näkymät Lasnamäen suuntaan, kun 65 m²:n King Deluxe One Bedroom Suitesta on puolestaan näkymät mm. Tallinnan satamaan ja vanhaankaupunkiin. Juuri tuosta kyseisestä syystä päädyimme isompaan Deluxe-sviittiin, ja viimeinen silaus päätökselle oli ihastumiseni makuuhuoneen komeaan kulmaikkunaan.

Meidän sviittimme #821 sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa, hotellin kulmassa. Sisääntulon lähellä oli vaatetangollinen kaapisto ja kaapistosta löytyi silitysvälineiden lisäksi housuprässi. Tilava, kaakeloitu wc sijaitsi myöskin sisääntulon yhteydessä.

Olohuone oli miellyttävän kokoinen, joskin hotellin rakenteen vuoksi olohuonetta halkoi iso tukipylväs. Kulmaikkunasta oli näkymät satamaan ja Lasnamäen suuntaan, ja sviitin kulmasijainnin myötä pääsi myös katselemaan halutessaan muiden huoneiden ikkunoihin. Aivan kaikkea ei peilaavat ikkunat peittäneet, joten tiettyihin huoneisiin näki jonkin verran sisälle.

Makuuhuone jatkoi miellyttävää sisustusta ja siitä tuli oikeastaan meidän lemppari isojen ikkunoidensa johdosta. Sänky oli yllätykseksemme hieman kovahko ja mies sai jonkin verran selkävaivoja sängyn takia, mikä oli nukkumillemme hotellisängyille harvinaista. Pimennysverhot pitivät maakuuhuoneen muutoin pimeänä, mutta kulman takia verhot eivät pystyneet kohtaamaan aivan täysin ja minäkin onnistuin heräämään aikaisin aamulla pilkistäneeseen valonsäteeseen. Iso plussa tuli hyvin toimivalle ilmastoinnille, joka oli säädettävissä erikseen molemmissa huoneissa.

Makuuhuoneesta oli käynti kylpyhuoneeseen pukeutumisalueen/vaatehuoneen kautta. Vaatekaappi sisälsi vaatetankopuolen sekä hyllypuolen, jossa oli myös turvalokero. Iso matkalaukku sujahti kätevästi silmiltä piiloon makuuhuoneen ja pukeutumisalueen välimaastossa olleen tukipylvään taakse.

Tilava kylpyhuone oli onnistuneesti suunniteltu. Lasinen vedettävä väliovi ei vienyt tilaa huoneesta ja maitolasi toi yksityisyyden wc:n puolelle. Tupla-allas oli luonnollisestikin käytännöllinen, kuten myös valaistu meikkipeili. Kylpyhuoneen ison koon takia suihkukaapissa oli tilaa isommallekin suihkuttelijalle, varustukseen kuului sadesuihku ja käsisuihku, eikä vesikään eksynyt kylpyhuoneen puolelle hyvän suunnittelun ansiosta. Miellyttävän kylpyhuonekokonaisuuden kruunasi syvä kylpyamme suihkulla, Peter Thomas Rothin peseytymistuotteet (sekä meikäläiselle niin tärkeä kylpynuttu ja kylpytossut).

Executive Lounge

Huoneluokkaan kuuluva Executive Lounge sijaitsi 11. kerroksessa. Sisälle pääsi kätevästi huonekortilla ja yksityisyys oli taattu, kun omaa huonenumeroaan ei tarvinnut kertoa loungeen saavuttaessa. Intiimiyttä ja tunnelmaa suureen tilaan toi väliverhot, jotka jakoivat tilan sopivasti kolmeen osaan. Sohva- ja istuinryhmien lisäksi loungesta löytyi ruokapöytiä, joista muutama kahden hengen ruokapöytä oli sijoitettu myös isojen ikkunoiden ääreen.

Loungen sisustus miellytti silmääni, mutta tarjonta sai hieman risuja. Päivisin loungessa oli tarjolla mm. olutta, virvoitusjuomia, vettä, mehua, kahvia ja teetä pienten snacksien ja hedelmien kera.  Illalla oli kaksi tuntia kestävä cocktail-tilaisuus, jolloin esillä oli puna- ja valkoviiniä, vahvempia alkoholeja, kahta erilaista lämmintä ruokaa, muutamia salaatteja, leikkeleitä, hedelmiä, juustoja sekä pientä makeaa. Ruoka oli hyvin lihapainotteista ja valitettavasti minä kasvissyöjänä kärsin ruokarajoitteestani melko paljon. Ensimmäisenä iltana kasvisvaihtoehtona oli pelkästään omena-sellerisalaattia. Kun kyselin asiasta, esille tuotiin myös punajuurisalaattia. Toisena iltana loungen noutopöydästä löytyi jälleen vain omena-sellerisalaattia, mutta kyselyni jälkeen noutopöytään ilmestyi sentään vihersalaatti. Mitään pientä lämpimää oli aivan turha olettaakaan saavansa koko yöpymisajanjakson aikana, vaikka jonkinlainen lämmin kasvisvaihtoehto olisi varmasti uponnut lihasyöjillekin.

Eipä lihaa syövä miehenikään ollut aivan tyytyväinen loungetarjontaan. Tiettyä mielikuvituksen puuttumista oli havaittavissa erityisesti ensimmäisenä iltana, kun lihaisan pastasalaatin ohessa tarjolla oli lämpimissä ruoissa joko kanaa tai pastaa lihaisalla kastikkeella.

Saanen esitellä ensimmäisen illan tarjonnan kasvissyöjälle. Alunperin tarjolla olleelle omena-sellerisalaatille sain kaveriksi kyselyni jälkeen punajuurisalaattia. Kiitosta kuitenkin henkilökunnalle siitä, että tulivat tarjonnan lisäämisestä minulle henkilökohtaisesti ilmoittamaan (nassumuisti).

Näkymät loungesta oli suoraan Politseiparkin ja vanhankaupungin suuntaan.

Aamupala The Able Bucher -ravintolassa

Söimme aamiaisen Executive Loungen sijaan hotellin pihviravintolassa, joka toimii hotellin buffetaamiaisravintolana. Sortimenttia oli riittävästi myös meille kasvissyöjille, miehen pekonit ja paistettavat munakkaat olivat ihan ok, mutta sekä mies että minä jäimme kaipaamaan marjoja aamupalalla. Osa kasviksista näytti olleen pilkotun ”jo aikoja sitten”, joten täyttä pisteytystä en aamupalalle pystynyt antamaan. Eräs työntekijä ilahdutti aamuamme toivottamalla huomenet ja kiitokset suomeksi.

Yhteenveto

Hotellin palvelu oli kauttaaltaan hyvää. Ystävällistä, hymyilevää, taattua Hiltonin laatua ja henkilökunnan kielitaito (englanti) oli ymmärrettävää, kansainvälistä tasoa. Henkilökohtainen palvelu jäi kuitenkin puuttumaan, eli juuri se, mitä matkoillamme nykyään kaipaamme. Koimme sijainnin aluksi hieman kaukaisena, mutta huomasimme vertailevamme Hiltonin sijaintia useaan otteeseen Sokos Hotel Viruun. Pidemmän päälle 10 minuutin kävely Virun kulmalle ei ollut mitenkään ongelmallinen ja Stockmannillekin oli miellyttävän lyhyt matka. Sviittimme oli erinomainen hääpäivän viettoon ja ikkunoista avautuvat näkymät verrattuna pienempään sviittiin oli juuri se ”the juttu”, minkä takia tässä postauksessa esittelemäni sviitti kannattaa varata. Executive Loungen tarjonta oli heikkoa näin kasvissyöjän näkökulmasta ja kuohuviiniä jäimme molemmat kaipaamaan loungessa, mutta palvelu oli hyvää. Hotellin Cafe and Bar Linnuteeta taikka kaunista Spa-osastoa emme ehtineet harmiksemme testaamaan.

Menisinkö uudelleen?

Hilton lähetti kyselyn vierailuni jälkeen, jossa kerroin rehellisesti juuri Executive Loungen tarjonnan heikkoudesta ja nimenomaan siitä, ettei erikoisruokavaliotani oltu otettu täysipainoisesti huomioon. Hilton Tallinn Park otti minuun yhteyttä, kertoi selvittäneensä asiaa ja lupasi, että seuraavalla kerralla yöpyessäni erikoisruokavalioni huomioitaisiin paremmin. Olin ennen tuota yhteydenottoa tehnyt päätöksen testata seuraavalla kerralla toista loungellista hotellia Tallinnassa, mutta nyt koen ainakin, ettei minulla ole mitään estettä majoittua Hilton Tallinn Parkissa uudelleen. Tavallisissa huoneissa majoittuvat ihmiset pitävät varmasti Hiltonin tasosta, joten voin suositella hotellia. Loungellisissa huoneissa majoittuville suosittelen etukäteistä asennoitumista hieman suppeampaan loungetarjontaan.

Sviittihinnat Hilton Tallinn Parkiiin lähtevät n. 200 eurosta/yö. Me maksoimme omasta sviitistämme 212,42 euroa/yö, joten kyseinen hinta pärjää enemmän kuin hyvin vertailussa suomalaisiin ja kansainvälisiin hotelleihin.

Kiinnostuitko? Hotellin sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Loma kotimaassa, ilo vai pettymys?

Hola! Tässä sitä ollaan kuulkaattes takaisin töissä neljän viikon lomaputken jälkeen. Blogiani seuranneet ovatkin tietoisia siitä, että käytännön syistä vietimme lomamme kokonaan koto-Suomessa kahden yön Tallinnan-keikkaa lukuun ottamatta, mutta hei, eikös Tallinna lasketa Etelä-Helsingiksi?

Meidän perheeseen/parisuhteeseen on kuulunut joka kesälomalla se, että suuntaamme vähintäänkin Keski-Eurooppaan tai toiselle puolelle maailmaa ihan vain siksi, että pääsemme irtautumaan ”arjesta” eli Suomesta. Haemme matkoiltamme aurinkoa ja lämpöä sekä rahoille vastinetta, joka ei välttämättä osu kohdalle täällä kotimaassa. Että nuin. Olen sen nyt sanonut. Minulla on viha-rakkaussuhde Suomi-lomiin ja mitkäs nyt onkaan tunnelmat vietetyn kotimaanloman jälkeen?

Ah tätä Suomen suvea!


Myönnetään. Kelit ei suosineet meitä lomailijoita oikeastaan yhtään. Neljä päivää taisi olla meillä sen verran lämpimiä, että pystyimme oleskelemaan ulkona hieman kevyemmissä vaatteissa. Tatti meikäläisen otalla kasvoi sitä mukaa, kun heräsin aamuisin pilviseen ja kylmään keliin, enkä voinut haaveillakaan biitsipäivästä. Odotin ja odotin kiltisti kuumaa kesäpäivää, jolloin olisin voinut talsia jätskikiskalle ostamaan tötteröjätskin mutta pah, sitä päivää ei tullut. Sanomattakin selvää, että Suomi-lomalle tuli plussat ja miinukset -listaan niin iso miinus, ettei Suomi-kuvani toivu siitä koskaan. Tänä päivänäkin yritän tsempata itseäni sen suhteen, ettei Suomi voi säälleen mitään, mutta kyllä eteläisemmästä sijainnista olisi apua. Veikkaan, että pelkkä siirtyminen naapurimaamme Ruotsin kohdalle saattaisi auttaa merkittävästi. Pojot ulkomaanlomille.

Hotelliloma Suomessa vs. ulkomailla


Majoittuminen, tuo meidän lempijuttu. Me rakastamme hotelleita, tykkäämme nauttia huoneesta, vaadimme tasoa ja asiakaspalvelua. Kaikki tuo siten, että hinta-laatusuhde on kohdallaan ja olemme valmiita maksamaan useamman satasen/yö, kun se oikea hotelli osuu kohdalle. Cumuluksen kaltaiset hotellit ei vaan säväytä meitä ja minikokoa oleva huone saa olon ahdistuneeksi. Siinä vaiheessa kun huoneen hinta huitelee melko reippaissa lukemissa Suomessa ja toisesta maasta saa isomman huoneen tai huoneen tasokkaasta hotellista samaan hintaan, rupeaa ulkomaat taasen huutelemaan meidän perheen nimeä. Ettekö usko? Panin hakea heinäkuun viimeiselle lauantaille yhden yön aamupalallista hintaa kahdelle hengelle suurin piirtein samantasoisesta ja -kokoisesta sviitistä loungeoikeudella, ja seuraava saldo tuli: Hilton Helsinki Strandin King-sviitti 472,50 euroa/yö, Radisson Blu Plazan Executive Suite 462 euroa/yö ja Hilton Tallinn Parkin King Deluxe One Bedroom Suite 228,75 euroa/yö. Vielä kun tuohon lisää vaikkapa Cumulus City Centre Kuopion puolta pienemmän ja loungeoikeudettoman huoneen samalle ajankohdalle hintaan 256 euroa/yö, niin tämä nainen rahtaa kapsäkkinsä ymmärrettävistä syistä vaikkapa Tallinnaan. Pojot ulkomaanlomille.

Siirtyminen paikasta toiseen

Matkustaminen, se välttämätön paha. Suomen etuna on se, että autollakin pärjää liikkumisen suhteen. Lentokoneella ei ole pakko matkustaa ja Onni-bussit kulkee edullisesti. VR on yksi iso mysteeri minulle kesähintojensa puolesta, mutta kyllä sieltäkin varmaan jotain edullisia lippuja kesällä saa. Matkustaminen Suomessa paikasta toiseen voi olla edullista tai kallista, mutta parhaassa tapauksessa samaan hintaan pääsee lentämään Euroopan metropoliin ja ottamaan sen edellä mainitsemani laadukkaan hotellihuoneen. Pojoissa tasapeli Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Kyllähän sitä nyt pitää saada syödä maittavasti ja nauttia sen kanssa lasi viiniä/olut


Suomen suurista kaupungeista löytyy varmasti upeaa ruokaa. Hintakin voi olla sen mukainen. Pienemmissä kaupungeissa saat tyytyä Rossoon ja muihin ketjuravintoloihin, mutta kyllä hintaa aterioinnille silti tulee melko mukavasti, kun kaksi tai useampi nauttii kolmen ruokalajin illallisen juomineen. Me kävimme miehen kanssa Tallinnassa syömässä laadukkaan aterian Vegan Restoran V:ssä. Kaksi alkupalaa, kaksi pääruokaa, yksi jälkiruoka sekä lasi viiniä ja pullo erikoisolutta kustansi n. 46 euroa. Meikäläisen pojot menee jälleen ulkomaanlomille.

Tapahtumat ja tekemiset

Suomi on kesätapahtumien luvattu maa. Täältä löytyy yhtä sun toista koettavaa ja liikkuminen autolla tapahtumakaupunkeihin on tarpeen tullen helppoa ja edullista. Rahaa saattaa palaakin sitten majoittumiseen ja muihin oheistuotteisiin. En vain voi olla mainitsematta sitä, että tölkki (0,33) olutta maksoi Pori Jazzien Jazzkadun baarissa 6 euroa. Gigantin sanoin: Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa. Ja me maksoimme.

Olimme me sentään viisaitakin. Mietimme keväällä ostavamme liput Pori Jazzien Kirjurinluodolle, mutta pelkäsimme ailahtelevaa kesäsäätä. Ajatus kylmässä tai sateessa värjöttelemisestä tuntui sen verran vastenmieliseltä, että päätimme jättää lipun oston paljon myöhemmälle. Suomen suvihan näytti parhaat puolensa jälleen, joten otimme ilon irti Pori Jazzien maksuttomasta tarjonnasta. Ilmaisista Jazz-tuokioista Jazzkadun Cafe Jazzissa, Porin Kauppatorin kulmalla olleessa Korona Barissa ja Kirjurinluodon musiikista nautimme päälavan läheisyydessa joen toisella puolella. Piknik auringon hellimällä nurmikentällä ilmaisin eväin ja juomin, sellaisinkin, joita ei Kirjurinluodolle saa viedä, sai miehen ja minut hymistelemään tyytyväisyyttä. Kirjurinluodolla bailannut perhetuttu pisti puolestaan samaan aikaan harmistunutta kommenttia siitä, että piccolosamppanja oli maksanut Kirjurinluodolla 19 euroa. Mites se Gigantin lausahdus menikään?

On ihanaa nähdä, miten Suomi herää eloon kesällä. Ihmiset ovat iloisia, tekemistä riittää ja mikä parasta, sitä ilmaistakin/edullista, jotta hiukan tiukemmalla budjetilla elävätkin voivat nauttia tapahtumista. Ulkomailtakin löytää varmasti yhtä sun toista, joten pojot tasapuolisesti Suomi-lomille ja ulkomaanlomille.

Ihmiset

Kävin ostoksilla Leppävirran S-Marketissa juhannuksen alla ja näin jotain niin suloista, että muistelen visiittiäni vieläkin lämmöllä. S-Market oli täynnä vanhuksia parhaimpiinsa tälläytyneenä, suut hymyssä ja mieli ilmiselvästi korkealla. Siinä minä katselin heitä ostosten lomassa ja iloitsin siitä, että niin moni vanhus oli kerääntynytt kirkolle hoitamaan juhannusjuhlaostokset. Tuossa S-Market -hetkessä oli jotain sellaista, joka lämmitti mieltäni kovasti. Maalla sijaitsevissa kylissä ja pikkukaupungeissa vaan on tunnelmaa ja sellaisia leppoisia ihmisiä, joita ei pääkaupunkiseudulta tai isoista kaupungeista löydy. Pipo löystyy ihan kummasti, kun maalle pääsee. Pankaas testaten ja tähän väliin en voi olla mainostamatta Savoa oivana matkailukohteena. Pojot Suomi-lomille.

Jos laskette tarkkaan, niin kyllä minä rankkaan ulkomaanlomat tässä listauksessani korkeammalle. Me jäimme tänä vuonna pakon sanelemana Suomeen lomailemaan, mutta ensi vuonna tilanne on toivottavasti erilainen. Me suuntaamme Suomen rajojen ulkopuolelle jättäen kotomaamme lasi-iglut ulkomaisille turisteille ja ministeri Lintilälle. Ennen ensi kesää odotan kuitenkin tänä syksynä koittavaa Välimeren risteilyä ja olen samaan aikaan onnellinen siitä, ettei minun tarvitse lomailla tässä vastenmielisessä, kylmässä kesäkelissä. Myönnän ihan suoraan, että fiilarini tästä maasta lomailukohteena olisi saanut tänä kesänä paremmat pojot, jos aurinko olisi paistanut lomallamme lämpimästi tai kuumasti. On se vaan kumma, ettei sitä iloa suoda meille.

Kehtaako joku vielä veikata, että saadaan tänä kesänä kunnon lämpökelit tai jopa helteet vähintään viikoksi?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kokemuksia: Seikkailupuisto Huikee Porin Yyterissä

Jahas. Suomen kesä ei todellakaan näyttänyt parhaimpia puoliaan meidän kesälomalla tänä vuonna. Sen saimme kokea karvaasti jo vajaa viikko sitten, kun suuntasimme lämpimässä kelissä kesäisin vaattein kohti Yyterissä sijaitsevaa Seikkailupuisto Huikeeta vain ja ainostaan todetaksemme, että lämpötila oli vaivaiset 15 astetta. Ei muuta kuin korvat luimussa takaisin autoon, lämmitys täysillä päälle ja auton nokka kohti lämpimämpiä seutuja. No, opimmehan ainakin katsomaan Yyterin sään seuraavalla kerralla ennakkoon. Yyteri kun ei ole sama asia kuin Pori, mitä keleihin tulee.

Ihana Yyteri

Upea, lähes kuuden kilometrin pituinen hiekkaranta Yyteri lienee kaikille tuttu. Matalan pohjansa ansiosta se on erinomainen lapsiperheille ja tekemistä löytyy varmasti kaikenikäisille. Vapun alla 2017 avattu Seikkailupuisto Huikee lomakeskus Yyteri Beachin yhteydessä onkin mukava lisä alueen palvelutarjontaan ja oikea must visit -kohde. Onneksi viime viikonloppuna aurinko helli Yyterissäkin sen verran, että pääsimme suuntaamaan auton nokan kohti seikkailupuistoa ja meillehän tuli melkoinen päivä!

Kokemuksia korkealla keikkumisesta meille oli kertynyt aiemmin kolmelta eri Karibian-risteilijältä ja Tallinnan Pirita Seiklusparkista. Hiukkasen henkseleitä paukutellen me astuimme Huikeen lipunmyynnin ovista sisään, mutta nassut vakavoitui pian. Kypärä? Miksi? Hanskat? Eihän nyt sellaisia tarvita. Vai? Valjaatkin oli jotain ihan muuta kuin aiemmissa kohteissamme. Turvaohjeistukset oli sellaista luokkaa, että niiden sisäistämisessä meni jonkin aikaa. Juu ja mahdollisista mustelmista/naarmuistakin varoitettiin. Alkoi hieman pohdituttamaan mihin sitä olikaan itsensä laittanut.

Ja sitten me lähdimme lasten kanssa radalle, siis sen jälkeen, kun olimme käyneet vielä pakollisen testiradan valvojan ohjeistamana. Radat 3-5 oli käytävä kuulemma läpi, että pääsisi jatkamaan vaikeammille radoille ja oikeastaan ihan hyvä niin. Uudenlaiset kokovartalovaljaat ja niiden käyttäminen vaati opettelua käytännössä, sekä kasvatti rohkeutta lähteä keikkumaan korkeammalle. Sitä rohkeutta tarvittiinkin, sillä radat on rakennettu puiden latvoihin 3-13 metrin korkeuteen. Että nuin. Pikkuista paniikin poikasta olikin odotettavissa tällä korkeanpaikankammoisella.

Lähes 1,5 kilometriä seikkailurataa, kolme vaikeustasoa

Varaa usea tunti seikkailuun, jos kyseessä on  nätti päivä. Ruuhkia syntyy ja valjaiden vapautumista saattaa joutua jonottamaankin. Me pääsimme sopivaan väliin, mutta useiden kanssaseikkailijoiden myötä radoilla joutui välillä odottamaan omaa vuoroaan. Ehdottomasti suosituin rata tuntui olevan keskivaikea Liuku, josta löytyi myös 150 metriä pitkä liuku puusta toiseen. Työtä liun ääreen pääsemiseksi tosin sai tehdä, kuten myös muillakin radoilla.

Ekat tehtävät suoritettu. Vielä hymyilyttää.





84 erilaista haastetta, paljon tasapainoilua ja maitohapoilla olevia käsivarsia. Muutama mustelma ja hiertymä. Kypärä oli tarpeen ainakin meikäläisellä, kun kalautin muutaman kerran valjaiden kiinnityslukkoja väsyneensä pääkoppaani. Hanskat oli pakko ostaa kolmella eurolla/pari jo alkuvaiheessa rataa, sillä ne oli todellakin tarpeen. Päivän jälkeen mehut oli minulta ja lapsilta niin poissa, että istuimme kyläpaikan ruokapöydässä hiljaisina ja nälkäisinä seikkailupuistosta palattuamme. Jösses, sanon minä.

Voittajafiilis!

Mielipiteemme Seikkailupuisto Huikeesta

Henkilökunta oli ystävällistä ja ammattilaisen oloista. Kokovartalovaljaat loivat turvaa, joten minäkin korkeanpaikankammoisena uskaltauduin keikkumaan korkealla. Minulla ei itse asiassa ollut aikaa keskittyä katsomaan alas, sillä aivot tekivät täyttä työtä keikkuvilla esteillä katseen ollessa kiinnittyneenä tehtävärataan. Ainoastaan kerran eksyin katsomaan alas maahan ja meinasin panikoitua tasanteella seistessäni, mutta onneksi takaa tulevat ihmiset pitivät huolen siitä, ettei aikaa paniikin kehittämiselle ollut.

Negatiivistakin sanottavaa löytyi hieman. Tehtäväelementit oli ajoittain melkoisen haastavia myös helpoilla radoilla, joten arimmat lapset jumittivat tehtävien etenemistä. Itkua ja huutoa kuului, sekä keskellä rataa kauhusta kankeana istuvia/seisovia lapsia. Ostetulla lipulla (25 euroa yli 130 cm:n pituiset) sai seikkailla kolme tuntia, mutta tuo raja taisi rikkoutua ruuhkien ja jumittavien lasten takia. Kukaan henkilökunnasta ei sentään tullut huutelemaan yläilmoihin siitä, että aika olisi mennyt umpeen. Pelisilmää henkilökunnalta löytyi, ja he saivatkin tsempattua muutaman panikoijan etenemään radalla.

Tiukka keskustelu olisikin monessa perheessä paikallaan ennen Huikeeseen menoa, sillä puistoon ei passaa mennä henkseleitä paukutellen. Vapaasti keikkuvat puupökkelöt ovat työläitä ja korkeus saattaa tuntua lapsesta pahalta, varsinkin kun tehtävää saa olla suorittamassa vain yksi henkilö kerrallaan. 18-25 euroa siitä, että lapsi pistää paniikiksi muutaman tehtävärastin jälkeen saattaa tuntua isolta rahalta. En suosittelekaan rataa herkälle lapselle, mutta korkeanpaikankammoinen saattaakin löytää itsensä puista keikkumasta. Uskokaa minua kun sanon, että hankalien tehtävien myötä ei ole yksinkertaisesti aikaa katsella alas.

Huikee sai minulta ja lapsilta huikeen hyvät pisteet. Radalle sattuneet panikoijat verottivat fiilistä, mutta muutoin tehtävät olivat monipuolisia, haastavia ja hauskoja. Valitettavasti viimeinen rata, vaikea Voima jäi testaamatta kokonaan, sillä muut radat olivat jo imeneet energiat vähiin.

Vahva suositus meidän perheeltä! Seikkailupuisto Huikeen sivuille pääset suoraan tästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hääpäivä- ja lomakuulumisia

No moikka! Pahoittelut tästä hiljaiselosta, mutta vilinää ja vilskettä on riittänyt aivan liian paljon täällä suunnalla. Tänään, 7.7. 2017, vietämme miehen kanssa 16. hääpäivää ja eihän tämä mitään herkkua ole. Itse asiassa ensimmäisen kerran elämässäni minäkin päivämäärät muistava nainen unohdin kokonaan hääpäivän olemassaolon, mutta onneksi tuo oma armas toivotteli hääpäivät heti aamupalapöydässä nähtyämme. On se vaan hyvä, että joku sentään muistaa. Että nuin. Olo on kaikkea muuta kuin hehkeä. Olen ilmiselvästi väsynyt, sillä eilen olin tunkemassa täyttä kahvipannua lääkekaappiin ja tänään sitten etsiskelin lautasia siivouskaapin siivousainelokerosta. Miten tähän on tultu?

Se toisenlainen juhannus

Juu, olisihan se minulle tärkeä keskikesän juhla voinut mennä paremminkin. Paikalla oli rakkaita ihmisiä, uusi suloinen vauvelikin, mutta silti juhannukseen kuului ulkopuolisista asioista koituvaa surua ja ei edes paikalla olleesta henkilöstä johtuvaa ajoittaista vihaakin, joten viikon mökkeilyn jälkeen olo oli henkisesti aivan kuitti. Minä otan hyvin tuskaisesti aina kaikki minun rakkaille tapahtuvat asiat, joten ensimmäiset yöt mökkiviikon jälkeenkin meni pohtiessa pahaa maailmaa.

Siis ihan oikeasti! Mikä on todennäköisyys sille, että örkkimörkki odottaa juuri minua saapuvaksi?. Kyllä tuli otettua taas muutama hyppyaskel taaksepäin, kun olin ottamassa itselleni tikkoja tikkataulusta.

Juhannuksen must, saunavihta.

Mutta oli mökkikeikassamme paljon hyvääkin. Näin pitkästä aikaa minulle rakkaita ihmisiä, nautimme yhdessä, saunoimme (liikaa) ja söimme hyvin. Kelit oli melkoisen onnistuneita, vaikka aurinkoisempaakin ja lämpimämpää olisi saanut olla. Juhannuksen jälkeen se vilinä ja vilske alkoikin, kun ajoimme tiistaina kotio, keskiviikkona hoidimme käytännön asioita ja piipahdinpa minä töissäkin hoitamassa yhden asian pikaseen. Torstaina meidän piti lähteä viemään tenavia Länsi-Suomeen isovanhemmille hoitoon, mutta se kesälomamme ainoa lämmin ja nätti päivä innosti lorvimaan ja ostimme tenaville bussiliput Tampereelta etiäpäin. Mies uhrasi perjantain viemällä lapset Tampereelle ja ostamalla samalla keikalla uuden sängyn kuopukselle, kun meikä keskittyi kotona siivoukseen ja pakkaamiseen. Tulihan siinä samalla pölpötettyä hieman vlogiakin, mutta siitä lisää myöhemmin.

Tallinnassa hääpäivää ennakkoon viettämässä

Kuis Tallinna? Lauantaina suuntasimme Gabriellalla lahden yli, nautimme olostamme Hilton Tallinn Parkin hulppeassa sviitissä, söimme hyvin ja vähemmän hyvin, mutta eihän se viikonloppu Tallinnassa nyt niin romanttisissa tunnelmissa sujunut.

Tadaah! Skål vaan Tallinnan satama ja Silja Europa!

Ihan hulppea sviitti meillä oli. Olohuoneen kulmaikkunasta näkyi satama ja makuuhuoneen kulmaikkunasta puolestaan Tallinnan vanhakaupunki. Palvelu Hiltonissa oli hyvää ja voin suositella, mutta tarkempi esittely ja arvostelu hotellista tulee myöhemmin, kunhan kiireet hellittävät.

Ja ai jai sitä ihanaa päivällistä Vegan Restoran V:ssä!

Tallinnasta saavuimme ryytyneinä maanantaina, tiistaina purimme ja raivasimme kuopuksen huoneen kalusteet ja appiukko liittyi remonttiavuksemme siihen saakka, kunnes apua ei enää tarvita. Viikonpäivät on meikäläisellä hakusessa kun ollaan paiskittu 12-14-tuntisia päiviä remontoinnin kimpussa, sillä yhteensä neljä huonetta saa uuden ilmeen. Eikä siinä vielä kaikki. Ostettiin kuopukselle Ikeasta sänky ja sanotaanko vaan niin, että sen kokoamisessa ei sanoja säästelty. Tuloksena vesikello keskellä kämmentä, kynnet atomeina ja mustunut keskisormi.

Täytyy myöntää, että jotain terapauttista tapettien repimisessä ja seinän rapsuttelussa oli, mutta tämä remonttikaaos suorastaan ahistaa. Makuuhuoneessamme on lähes kahden makkarin kamat ja yläkerran aulassa kamoja toinen mokoma. Purnukoita, pressuja ja likaa, eikä alakertakaan sen kauniimpi ole.

Juu ja se meidän hääpäivä

Aamu lähti tuttuun tapaan käyntiin, kun appiukko herätteli hommiin. Tuore kahvi tuoksui keittiössä ja aamupalalla selvisi tosiaan, että hääpäivästähän oli kyse. Voi, jos olisin sen tiennyt, niin olisin tilannut eilen mieheltä juhlan kunniaksi pillitäysmehun aamupalalle ja laittanut hieman salaatinlehtiä ja juustoa leivän päälle. Nyt meikä veti brekkarinsa (maustamaton jugurtti marjoilla ja myslillä + paahtoleipä & kahvia) Kärcherin ikkunapesintä ruokapöydällä kattellessa. Eihän se ruokapöytäkään normaalilla kohdallaan ikkunan edessä ollut, vaan keskellä keittiön lattiaa. Mitäs sitä aurinkoa ihaillessa, kun sisätiloissa sitä kuitenkin huseerataan.

Hääpäivän kunniaksi sain kunnian pestä keittiön ikkunat. Tuo minun oma rakkaani on ollut jotenkin fiksoitunut aina siihen, että hän pesee ikkunat, joten vihdoin tänään, lähes 20 vuoden yhdessäolon jälkeen, minä pääsin pesemään ikkunat. Tarttis varmaan pistää ruksi seinään, mutta nyt ne on niin komiasti maalatut, että jätetään tekemättä. Tässä remontin aikana on ollut päiviä ja hetkiä, jolloin olen tuntenut syvää ketutusta tähän projektiin ja rumaan kämppään, mutta nyt tuota puhdasta ikkunaa ja pesuaineen tuoksua nuuskutellessa tulee vahva usko siihen, että kait tämä tästä vielä joku päivä paremmaksi muuttuu.

Hyvää perjantaita, viikonloppua ja aurinkoista kesäpäivää muruset. Nauttikaahan ulkoilmasta. Minä en ihan oikeasti tiedä, milloin minä ehdin tuonne ulos pistämään nenäni ja yleensäkin lomailemaan, joten ottakaan ilo irti minunkin puolesta.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.