Kohtalo kiusaa ja opettaa minua. Se on varma!

Helouta vaan ja oikein hyvää vappupäivää itse kullekin. Toivottavasti teillä ei koske ainakaan kovasti päähän ja ilmakin näyttää ihan mukavalle.

Kuulkaas, nyt tulee sellaista itkua ja kitinää, että kannattaa lopettaa postauksen lukeminen tähän, jos ei negativiiset minä minä-jutut kiinnosta. Tai eihän tämä ihan minä minä -akselillekaan taida mennä, sillä kyse on enemmänkin omasta uskomaailmastani. Siitä, että uskon vahvasti kohtaloon.

Minä uskon siihen, että hyvyys ja nöyryys palkitaan. Liika lesoilu, leveily ja onnen hehkuttaminen julkisesti kostetaan kohtalon toimesta. Pohdinkin kyseisiä asioita aikoinaan blogipostauksessani Kell’ onni on, se onnen kätkeköön? ja olen siitä lähtien opetellut muuttamaan asennettani. Eihän kohtalon/ylemmän tahon koston pelkäämisessä ole mitään järkevää. Vai?

Te tiedätte, miten avoimesti olen kertonut teille tulevasta Pariisin matkasta. Fiilestellyt täällä kotona, iloinnut avoimesti töissä, ollut kuten normaalit ihmiset, jotka hehkuttavat onnellisena tulevaa matkaa. Ei olisi pitänyt. Paha, paha kohtalon sormi!

Lapsiamme Pariisin lomamme aikana hoitamaan tuleva henkilö soitti tänään meille. Hän on telonut jalkansa kotonaan pahasti, mutta päivystyksessä ei edes suostuttu kuvaamaan jalkaa. Annettiin kepit kouraan ja klassinen Burana-resepti. Eipä Burana auta tilanteessa, eikä jalka anna astua ollenkaan. Yli 300 kilometrin matka meille, kaksikerroksinen kämppä ja kaksi lasta, joilla on niin paljon koulun erikoisohjelmaa ja parit kokeet lomamme aikana, ettei lapsia todellakaan voi kotoaankaan minnekään muualle viedä lomamme ajaksi.

Me varasimme Pariisin hotellista ihan mukavan sviitin lomamme ajaksi. Maksoimme yöpymiset ennakkoon ilman peruutusoikeutta, jotta saisimme majoituksen edullisemmin. Tottahan toki me uskoimme vahvasti pääsevämme matkalle!

Kohtalo. Tuo kakka. Anteeksi paha sanani, mutta minua opetettiin taas. Olen vihainen tällä hetkellä, tärisen ja sähisen. Märkä tiskirätti on paukaistu päin näköä ja opetettu jälleen, ettei niistä tulevista matkoista passaa hehkutella.

Mies tutkii vakuutusehtoja matkan peruuntumisesta, joko saamme rahat takaisin tai sitten emme. Selvittelee lastenhoitajan kanssa asioita, netti ja puhelin laulaa. Esikoinen reppana sai oman osansa meikäläisen kireästä fiilarista, kun ääneni kohosi hitaasti pukeutuvalle teinille. Nyt nolottaa ja tekisi mieli vain kadota jonnekin peiton alle pohtimaan yhtä kysymystä. MIKSI?

Onneksi ei sentään kukaan ole kuollut. Vielä. Viikatemies odottanee meidän Välimeren risteilyä.

Yksi vaivainen kuva teille. Tuo henkilö tuossa sumun keskellä, se on kuin tietty ihminen ihmismassassa, jonka kohtalo bongaa ja iskee siihen käsiksi. Tiedostan erittäin hyvin, että minun ongelmani ovat todella pieniä ja mitättömiä. On surullista,  että maailmassa on hyviä ihmisiä, joita kohtalo potkii päähän vuodesta toiseen isommaltikin. Sen kun tietäisi, miksi niin on.

Kuva muuten napattu viikonloppuiselta risteilyltämme m/s Gabriellalla. Meillä oli ihana LUX Seaside Premium -parvekehytti ja nautittiin matkastamme tosi paljon. Lisää tuosta reissusta ja tarkempi hyttiesittely myöhemmin.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Susannastravels sunnuntai, toukokuu 7, 2017 at 21:49

    Onpas harmittava juttu!
    saisikohan sen hotellin esim. siirtää myöhemmälle ajalle? sitä voisi yrittää? ettei koko hotellin maksu menisi täysin hukkaan

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, toukokuu 7, 2017 at 22:49

      Heips Susannastravels! Meillä kävi hyvä tuuri. Päästiin kun päästiinkin matkalle ja laittelinkin matkan varrelta kuvia ja tarinaa Faceen. Tänään tultiin kotio ja nyt on naama messingillä 🙂

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle maanantai, toukokuu 1, 2017 at 17:40

    Voi ei miten kurjaa! Tottahan sitä saa olla harmistunut ja ketuttaa, jos odotettu matka peruuntuu. Sehän on ihan normaalia, eikä siihen tarvitse sekoittaa maailman nälkää näkeviä lapsia. Toivottavasti saatte vakuutuksesta rahanne takaisin ja Pariisi odottaa teitä sitten joku toinen kerta. 🙂

    • Reply Kthetraveller maanantai, toukokuu 1, 2017 at 18:44

      Kiitti Elina. Täällä yritetään nyt tsempata kaikin puolin. Ollaan huomenna viisaampia. Uskomatonta vaan tosiaan, miten kummassa tämä osui omalle kohdalle juuri silloin, kun ajattelin rohkaista itseni ja kertoa ilolla matkasuunnitelmista. Hassu elämä 🙂

  • Reply Jerry / Pako Arjesta maanantai, toukokuu 1, 2017 at 15:02

    Kuten jo sanoinkin kommenttiisi, todella inhottavaa, että nyt kävi noin :/. Toivotaan, että jonkinlairen ratkaisu löytyy tai saatte edes rahanne takaisin.

    • Reply Kthetraveller maanantai, toukokuu 1, 2017 at 15:41

      Toivotaan. Lastenhoitaja menee nyt kuvauttamaan jalkansa huomenna ja vaatii saada kunnon todistuksen tapahtumasta. Sen kanssa sitten taistellaan vakuutusyhtiön kanssa. Ehdoissa lukee, että rahat pitaisi saada takaisin, mutta kyllähän sinä nyt vakuutusyhtiöt ja niiden ”ihanat” lääkärit tiedät.

      • Reply Jerry / Pako Arjesta tiistai, toukokuu 2, 2017 at 13:21

        No, toivotaan, että menee läpi 🙂

        • Reply Kthetraveller tiistai, toukokuu 2, 2017 at 14:38

          Toivotaan. Pieni toivo tunnelin päässä vielä on, mutta se selvinnee ehkä huomenna.

    Leave a Reply