Hupsistaheijaa, johan on kerrankin elämä tällä naisella!

Helou helou taasen. Minä en ihan oikeasti jaksa muistaa, kuinka miljoonasti olen pahoitellut hiljaiseloa blogissa. Tarvitsin vain hyggeillä, ajaa vapaalla, antaa suhista kaislikossa vähän aikaa. Teki kuulkaattes hyvää.

Anyway, tämä vimosin viikko on ollut suorastaan hämmentävä meikäläiselle. Se on nimittäin niin, että meikäläisen viikko koostui mm. kirahvin peffasta putoavien lukemattomien kakkapökäleiden tuijottamisesta, matkaihmetyksistä ja sellaisesta määrästä viiniä, että seitinohuet vaihtui kunnon hiprakkaan. Hyi minua ja hah, kaiken tämän tasapaksun elämän ohella kunnon aktiiviviikko tuntui siltä, kun olisin kerrankin elänyt. Sen siitä saa, kun sahaa työpaikan ja kodin väliä viikosta toiseen. Mutta mistäs sitä aloittaisi?

Case kirahvin peräpää

Facebook, tuon kaiken hyvän ja pahan alku ja juuri. Yhdysvaltalaisten FB-kamujen sivut alkoivat täyttyä tuossa vajaa kuukausi sitten eräästä kirahvista, joka oli ilmiselvästikin pieniin päin. Uutta tulokasta odotettiin kovasti saapuvaksi ja kyseistä kirahvia seurattiinkin Livestreamin kautta. Useampikin tuntui olevan innoissaan tapauksesta, joten päätin sitten minäkin katsoa, mikä siinä nyt on niin jännää. Ei olisi kannattanut.

Nyt seuraa nolo tunnustus. Minä, täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva nainen, jäin koukkuun. Lähes kolmen viikon ajan olen pyörittänyt tietsikan taustalla livelähetystä kirahvista, joka kävelee ympäri karsinaansa ja pissii sekä kakkaa järkyttävän paljon. Joka ikinen kerta, kun kirahvi nostaa häntäänsä odotan kavioita tulevaksi ja eihän sieltä peräpäästä tule muuta kuin kakkaa.  Eikä siinä vielä kaikki. Nyt Animal Adventure Park on perustanut synnytystä odottaville pienesti maksullisen tekstiviestipalvelun, mutta siihen hommaan minä en kyllä lähde. Että Livestream pyöriköön taustalla ja kakkapökäleet pudotkoon kirahvin takalistosta. Minen maksa siitä, että saisin kännyyni hälytyksen synnytyksen alkamisesta.

Kirahvivauvoista ihka oikeisiin vauvoihin ja pikkuiseen vauvakuumeeseen

Auts. Tunnustus numero kaksi. Pienoinen vauvakuume on nostanut päätään, mutta ei, minen väsää enää vauvoja. En edes unissani. FB on näyttänyt newsfeedissä yhden jos toisenkin suloisen vauvan kuvia ja voi jösses kun ne on söpöjä! Omat lapset on jo isoja. Pääsisäinen on tulossa. Minä en saa hömpsöttää ja huijata pääsiäispupulla pientä lasta tai kannella pikkuista maailman ihmettelijää sylissä, ihailla pikkuista vaippapyllyä. Niin juu, ja minulla on ilmiselvästi joku vaippafetissi. Aina kun katson vauvojen kuvia katsastan ensin nassun ja sitten heti pöksyistä pullottavan vaipan. Se on kuulkaattes niin, että äiti (ja jossain perheissä myös isä) tunnistaa kuvasta saman tien, onko vaippa täynnä pissiä vai ei. Ja voi ihanuus sitä kuvaa, jossa on tyhjä, tuore vaippa. Äiti minussa huokaa tuolloin tyytyväisyyttään. Että juu, oudot on meikäläisen ilot, kirahvin peräpää ja tuntemattoman tenavan kuiva vaippa.

Hip hei, juodaans oikeen kahdella kädellä!

Minä rakastan Rantapallon porukkaa. Minä rakastan sitä hyvää pössistä, joka meidän Rantapallolaisten välillä on. Eipä siis ollut ihme, että pistin ilmoittautuen koulutukseen ja pieneen viinihetkeen, joka järjestettiin Punavuoren Ahven -nimisessä ravintolassa perjantaina. Siellä me kouluttauduimme skumppaa lipittäen, mansikoita napsien ja maisteltiin lopuksi vielä viinejä. Pieni tyttö, useampi lasi viiniä ja a vot, olihan erilainen (ja hauska) ilta.

Kotiin päädyin pidemmän kaavan kautta, kun palloiltiin muutaman bloggaajan kanssa Ruttopuiston alueen rakennustyömaan nurkalla ja julkisetkin oli jo pidentäneet liikkumisvälejään. Junalla perähikiän pikkuiselle juna-asemalle X ja sieltä taksitolpalle. Ei takseja tiedossa tolpalla eikä muutenkaan pidempään aikaan, joten ei muuta kuin takaisin juna-asemalle ja junalla asemalle Y, josta löytyikin takseja useampi kappale tolpalta. Rankka työviikko pohjalle, viiden tunnin yöunet edellisenä yönä ja kotimatka yhden pämppi-illan jälkeen sellaiset 2 tuntia. Sanotaanko vaan, että pikkuisen ryytynyt nainen olin seuraavana aamuna, pankaas kattoen noita silmänseutuja.

Muistaakos joku muuten meikäläisen taksikuski-avautumisen muutama kuukausi sitten? Arvatkaas, miten taksimatka kotio meni? Tämän vuoden puhdas Mersu ja kaupanpäällisenä siisti sekä asiallinen kuski. Erinomaista!

Kutsuvieraana LeasePlan koeajopäivällä, voi että taas tuota meikäläisen miestä…

Sen minä vaan sanon, että olen todella iloinen ettei meidän työsuhdeauto ole menossa vielä vaihtoon. Pystyin siis kaikessa rauhassa keskittymään autojen ihailuun, eikä tarvinnut taivastella miehen autovalintoja. Monesta asiasta olemme miehen kanssa samaa mieltä, mutta jösses, joku valuvika tuossa minun miehessäni on autojen suhteen. Siinä missä minä ihailen edelleen isoja Audeja, Volvoja ja Bemareita, mies rakastaa hämärän näköisiä autoja. Juu ja isoja takakontteja. Lexus NX:n ja Opel Insignian ympärillä se pyöri pidemmän aikaa, ja minähän löysin valitettavaa molemmista. Ulkonäöt molemmissa oli melko ok, mutta Lexuksen takapenkkiläisille ei ole muuta ekstraa tarjolla kuin kallistuvat selkänojat ja Opel taas… No, sanotaanko vaan, että romantiikka on kaukana siinä autossa, kun oman miehen polvelle ei pääse kättään laskemaan. Kyseinen auto karsinoi etupenkkiläiset niin omiin koloihinsa, ettei sovi meikäläiselle tuommoinen. Piste.

Ja voi äitee tämänkin auton ulkonäköä. Tämänkin ympärillä mies pyöri. Onneksi auto oli aivan liian pieni.

Autoihmetyksestä ultimaattiseen kauhuun. Mikä lauantai!

Conjunction 2. Minen ole kauhuleffatyttöjä sitten yhtään. Kun on varustettu pelkääjän hermoilla, niin sitten on. Minä huusin, kiipesin sohvan selkänojaa pitkin, taputtelin kauhussa miehen polvea. Ja mikä on todennäköisyys sille, että kauhuleffaa katsoessa koeajopäiviltä kotiin tuotu ilmapallo pamahtaa yksinään olohuoneen lattialla? Meidän perheessä se on kuulkaattes tasan 100 %. Ei mulla muuta.

Ja last but not least, uusia matkasuunnitelmia pukkaa. Tai sitten ei.

Jah, kalenteri senkun täyttyy. Sanotaanko vaan, että hääpäivämatkakuviot taisi mennä uusiksi, tai sitten ei. Suurta pöhinää on kalenterissa ja osaa pistetään uusiksi, mutta minen uskalla tässä vaiheessa sanoa mitään. Jännästi kuitenkin vanhus saakin virtaa, kun tiedossa on matkojen suunnittelua.

Tiedättekö mitä? Pienet asiat, kuten aurinko, tekee minut äärettömän iloiseksi. Jotenkin tämä viikko oli kerrassaan erinomainen, joten päätin hauskuuttaa työpaikkamme atk:n porukkaa. Onko kukaan muuten pohtinut samoja asioita? Ja tähän perään se silmäniskuhymiö, jota en suosi postauksissani.

Mahtavaa sunnuntaita muruset, täällä syödään tänään parsahodareita!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply alex tiistai, huhtikuu 11, 2017 at 08:12

    Näinhän se elämä välillä menee: vuoristorataa, johoon välillä kuuluu niitä hiljaisiakin hetkiä ja välillä onneksi tällaisia energisoiviakin viikkoja. Kuulostaa niin tutulta.
    Heh…näihin live-lähetyksiin on helppo koukuttua – nimimerkillä ”Haikarakameraan hurahtanut” pari vuotta sitte… 🙂
    Aurinkoista pääsiäisviikkoa!

    • Reply Kthetraveller tiistai, huhtikuu 11, 2017 at 09:30

      Juu, melkoista vuoristorataa tämä elämä on, kiva kun on välillä vähän actionia. Itse asiassa nyt on sellaista pöhinää, että ihan itseäkin hirvittää/ihmetyttää. Pitääpä muuten kurkata tuo sinun kertomasi Haikarakamera.
      Oikein aurinkoista pääsiäisviikkoa sinnekin! 🙂

  • Reply Rantapallon bloggaajakoulutus Helsingissä 7.4.2017 maanantai, huhtikuu 10, 2017 at 13:31

    […] Pöndekengissä-blogin Mira Viitasalo suunnittelee seuraavaksi matkaa Sloveniaan. >> Lue tunnelmia blogi-illasta Passionate Traveller -blogista! […]

  • Reply Hanneli / duunireissaaja sunnuntai, huhtikuu 9, 2017 at 16:10

    Hah, minäkin päädyin taksiin. Ja katsoin onnellisena kotona kellosta, että olin minuuttia ennen bussin lähtöaikaa jo vuoteessa asti. Joten ei kaduta! Paitsi että siellä Ruttopuistossa mun ihka uudet tennarit saivat kivan mutakuorrutteen.

    • Reply Kthetraveller sunnuntai, huhtikuu 9, 2017 at 17:20

      Mulla taas meni nahkasaappaat melko pahaan kuntoon 🙁 Kiitti mukavasta juttuseurasta. Eiköhän me törmätä taas joku päivä.

    Leave a Reply