Notice: Trying to get property 'plugins' of non-object in /var/www/www.rantapallo.fi/wp-content/plugins/styles/classes/styles-customize.php on line 150

Puhutaanpa viineistä ja viininjuomisesta(ni)

Hip hei, puhutaanpas viikonlopun kunniaksi viinistä, tuosta minun lempijuomastani. Se on nimittäin niin, että ihana viini saa minut ajoittain hymisemään parhaimmillaan tyytyväisyyttä. Luen puolimielelläni arvosteluja viineistä ja saatan ostella pulloja niiden mukaan, mutta välillä viiniarvostelut saavat tämän blondin siniset silmät pyörimään päässä.

Öööö, mikä mättää. Taas?

Paas lukien muutama netistä poimittu arviosana viineistä!

Jalohomeinen: Que? Onko jalohome hienompi home kuin se home, joka möllöttää yli viikon verran pussissa muhineen leivän päällä?
Terävä piiskansivallus nousee lasissa: Tarkoittaako tuo nyt sitä samaa, kun minä joskus irvistän maistaessani viiniä? Päätä puistattaa ja silmistä nousee vesi, kun juoma ei vain osu ja uppoa tai tärähtää suussa ensitöikseen?
Juuri jauhettua kahvia tammesta: Ööö, minen tiennytkään, että tammesta saa kahvia.
Hedonistinen tuoksu: No nyt rupes kiinnostamaan. Minen kyllä olisi keksinyt sanoa mistään viinistä noin, mutta kyllä pitää nostaa nenää pikkusen taivasta kohti ja hymistä tyytyväisyyttä, jos tuommoinen juoma tulee vastaan.
Lantaa: Mitäpä tuohon sanomaan. Olen puolicitytyttö, eikä navetan tuoksut ole se meikäläisen juttu. Alkoon tai taxfreehen jää, piste. Ja voisiko Alko vaikka laittaa ruskeat hintalaput näille lantaviineille, ettei tulisi erehdyksissä moista ostettua?
Nahkainen: Hmm. Minun on kyllä seuraavalla kerralla haettava laukkukaapista Furlan laukkuni viinilasin viereen ja nuuskuteltava laukkua sekä viiniä vuorotellen. Tämän nuuskuttelun kyllä teen visusti kotona. Eihän sitä kehtaa tuonne julkisille paikoille mennä moista tekemään.
Märkää villasukkaa: Tarviiko tuohon sanoa mitään?
Vielä vauva: Oih, minä niin tykkään vauvoista, mutta viini, joka on vielä vauva, taitaapi jäädä kaupan hyllylle.
Kotakalvo: Yksi sana.  Que?

Ja tähän loppuun yhteisesti muutama: Hillottu parfyymi, hillitty homeinen sienimäisyys ja hillitty makea kynsilakkainen volatiilisuus. Minä en vain voi lopettaa pohtimasta, mistä kummasta noita kuvauksia oikein tupsahtelee mieleen. Miettiikö joku muu samaa?

Kuis siellä?

Tassu ylös sinä, joka olet joskus maistellut viiniä nolona ja pohtinut, onko päässäsi jotain vikaa, kun et sitten millään saa samaa suutuntumaa ja tuoksua nenääsi mitä viiniarvostelu sanoo. Pohdit yleensäkin sitä, miltä kotakalvo tuoksuu ja mistä näitä selostuksia keksitään? Tunnetko lievää tavismaisuutta, kun koet viiniä nuuskutellessasi enemmän nenään ryöpsähtävän HK:n meetvurstin tuoksun? Tunnetko noloutta, kun viiniasiantuntija pyörittää viiniä lasissa kauniissa kaaressa ja itse saat viinin läikkymään säälittävästi puolelta toiselle?  Tsip, täällä nousi meikäläisen tassu ylös! Ja se on kuulkaattes niin, että mieheni valitsee minulle ravintolassa viinit (osuu myös aina oikeaan) ja maistelee tarjoilijan tuoman viinipullon sisällön. Minä istun korvat luimussa siinä samalla miehen hoitaessa ritarillisesti tehtäväänsä. Onneksi olen nainen, enkä tunne pistoa rinnassa moisen takia.

Mutta hei, tarviiko sen viininmaistelun olla niin vakavaa ja viinihetkien suoranaista pönötystä? Eikö siitä viinistä voisi vaan nauttia hyvässä seurassa tai itsekseen lököverkkarit päällä, villasukat jalassa ja silti ottaa ilon irti kaikesta maistelusta? Todeta pelkästään sen, onko viini hyvää vai pahaa ilman suurempia selittelyjä? Ja se on kuulkaattes niin, että Alkon hyllyltä poimittu kaunisetikettinen tai isoin alkoholiprosenttinen pullo ei välttämättä olekaan se paras viini ruoallesi taikka tilanteeseen. Minä olen paasannut varmaan aiemminkin ja teen sen nyt.

Ruoan ohessa nautittu, juuri kyseiselle ruoalle valittu viini muodostaa sellaisen kombinaation, että oksat pois. The viini täydentää aterian, luo viimeisen silauksen onnistuneeseen iltaan ja no, on vaan paras ruokajuoma tietyillä aterioilla.

Että nuin, nyt olen sen sanonut. Olen viini-/skumppa- ja samppanjatyttö. Joskus hipsimme miehen kanssa lauantaina Alkoon kysymään myyjän suositusta suunnittelemallemme aterialle ja ostamme kyseisen viinin. Osa viinistä menee aterialla, mutta illalle jätämme tuolloin loput viinistä ja nautimme sen hedelmien, marjojen ja juustojen kera. Jos Alkosta ei tartu matkaan viiniä aterialle, niin sitten hankimme jonkun kuohuviinin tai samppanjan maisteltavaksi lauantai-illalle. Siellä me sitten miehen kanssa istua nökötämme telkun ääressä ja arvostelemme viiniä innoissamme. Kola-Ollin sanoin, joskus kuohuva on vaan liian hapokasta ja ilta menee lipittäessä ja röyhtäillessä. Ah, niin romanttista. So not.

Hedelmätarjotin

Siinähän niitä, skumpan kyytipoikia yhdellä kertaa lauantaina. Skumppa tosin kannattaa maistella ennen marja/hedelmäsatsia.

VicarageViinilinna 2

Anyway, pääsin viime keskiviikkona kutsuttuna käymään Viinilinnan tiloissa maistelemassa viinejä ja olipahan keikka. Viinilinna haluaa tarjota uusia kokemuksia ja elämyksiä meille suomalaisille metsästämällä laadukkaita sekä kiinnostavia viinejä maailmalta, ja totta vie se sopi tälle kokeilunhaluiselle naiselle. Melkoinen taivas siis aukeni keskiviikkona tälle viininautiskelijalle ja mikä parasta, maistelussa sai olla oma itsensä. Puhuttiin asioista tavanomaisesti, ilman kotakalvoja ja jalohomeita. Opimme sen, miten viiniä pitää maistella. Vaikka siinä edessäsi seisoisi maailman ihanin mies tai nainen, suloisin koira, kissa tai lisko, niin simmut kiinni, nenä lasia kohti ja nuuskuttelua suu auki. Niin se vaan kuules on, että paljon enemmän siitä viinistä sai irti tuolla tavalla. Juu ja opimme myös tavan, jolla pullon voi avata näyttävämmin eikä viiniä ole todellakaan etikettiin katsominen. Jos yksi viini ei maistunut, niin mikäs siinä, pois vain ja uutta maistelemaan. Illan tarjonta oli monipuolinen ja melkoinen makupaletti, joten muutama mukava uutuus sieltä sitten löytyikin Alkosta metsästettäväksi.

Viinilinna

Viinilinnan maistiaisissa. Nanna viini ja auringonlasku. Toimii. Aina.

Meikäläisen suosikki?

Tähän loppuun on ihan pakko mainostaa uutta lempparikuohuviiniäni, Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut (Alkossa 11,69 euroa). Kyseinen kuohuviini kuuluu Viinilinnan valikoimiin (ei maisteltu viinimaistelussa) ja tulee Uudesta-Seelannista. Marlboroughn alueella sijaitsevan viinitilan omistavan pariskunnan toinen osapuoli on muuten suomalainen Satu Lappalainen ja kaunis etikettikin on suomalaisen taiteilijan, Sirpa Ala-Lääkkölän käsialaa. Huippua!

Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc

Viinilehti kuvailee lemppariskumppaani seuraavasti:

”Avoin ja aromikas tuoksu muistuttaa voimakkaasti karviaisesta, herukkapensaasta ja vihreästä omenasta. Kuiva maku on sekin tuoksun mukaisesti erittäin aromikas. Sen kesäisistä vivahteista voi erottaa yrttisyyttä ja raparperia. Terhakkaat kuplat yhdessä raikkaan hapokkuuden kanssa tekevät kokonaisuudesta hyvin napakan. Viini jättää pitkään maistuvan, veden kielelle nostattavan jälkivaikutelman.”

Mitäs mieltä itse olen? Hyvin aromikas, monivivahteinen juoma, jonka maku pyörii pitkään suussa. Mikä messevintä, mukaan tupsahtaa passionhedelmän makua ja juoma sopii nautittavaksi myös yksinään. Minä olen erittäin kuivien kuohuviinien ystävä, ja Vicarage Lane Bubbly Sauvignon Blanc Brut tuo ihanaa pirteyttä meikäläisen skumppavalikoimaan olematta liian ”passionhedelmäinen” ja kesäinen.  Kipin kapin Alkoon, jos viini alkoi kiinnostamaan, sillä kyseessä on (kausiluontoinen?) poistuva tuote.

Ekstrapojot osasuomalaisuudesta. Niin juu, ja pakkohan sitä on matkabloggaajana tunnustaa. Kyseinen viini aiheutti sen, että Uusi-Seelanti kohosi bucket listillämme ja mukaan sisällytettiin vierailu Vicarage Lanen viinitilalla. Jonain päivänä. Jonain.

Hyvää viikonloppua muruset!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, syyskuu 23, 2016 at 14:27

    Tiedät tietysti, että viinit (erityisesti samppanja) ovat minun juttuni, mutta myönnän ihan saman, etten löydä noita ihmeen lantakasoja sieltä mineraalisesta viljakasasta :P. Saksassa asuva serkkuni on erään ravintolan sommelier, joten hänen kanssaan tuli keskusteltua pari vuotta sitten juurikin näistä viinien maisteluista. Mielestäni hänen lähestymistapansa asiaa kohtaan oli paras, jonka olen kuullut tähän mennessä. Hän sanoi, että maut ja hajut ovat juuri niitä, mitä sieltä itse löytää – ei niitä, mitä asiantuntijat sanovat sieltä löytyvän. Esimerkiksi hän sanoi, että joku viini voi tuoda mieleen niinkin erikoisen jutun kuin kumisen kasteluletkun, joka on lämmennyt nurmikolla kesäauringossa. Tuo on siis täysin validi vastaus :). Yleensähän hajut ja maut tuovat mieleen asioita omasta kokemuksesta ja menneisyydestä, joten niitä pitää uskaltaa ilmaista ihan rohkeasti.

    Hyvä postaus tämä :)! Harmi, etten päässyt itse Viinilinnan tilaisuuteen, mutta minkäs tekee flunssalleen. Ja ymmärrän, miksi piti saada juuri tuota (ilmeisesti oli kyse tästä kuoharista) kuohuviiniä kuvaussessiota varten, koska ei mikä tahansa kelpaa ;).

    PS. itse tajusin vasta viime kuussa (ainakin luultavasti), mitä se ”mineraalisuus” aina tarkoittaa. Olin siis löytänyt tuon maun ennenkin, mutten ollut tajunnut, että siitä oli kyse, kun asiantuntijat aina puhuivat tuosta ;).

    • Reply Kthetraveller perjantai, syyskuu 23, 2016 at 21:14

      KIITOS! Vastauksesi lämmitti niin mieltä ja hyvin kirjoitit. Minun oli ihan pakko googlettaa tuota minun lemppariskumppaa ja metsästää edes josyain mainintaa passionhedelmä. Ajattelin, että päässäni on vikaa kun siitä ei mainittu. Onneksi ainakin yksi kirjoitti ja meikkiksen naama meni hymyyn 🙂 Harmi kun et päässyt Viinilinnan tilaisuuteen, joku toinen kerta sitten.

      • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, syyskuu 23, 2016 at 23:44

        Kiva kuulla :)! Olen itsekin maistanut monista jutuista eri makuja, mitä ei ”virallisesti” oikeasti löydy, mutta WHO CARES :P. Makuasioitahan nämä ovat. Onneksi pääsin Viinilinnan avajaisiin pari viikkoa sitten, joten sentään vähän pääsin fiilistelemään noita :).

        • Reply Kthetraveller lauantai, syyskuu 24, 2016 at 11:09

          Mua NIIN harmitti kun en päässyt sinne, olis tahtonut. On se kumma kun työt estää välillä kaiken hauskan, mukavan ja kiinnostavan ?

    Leave a Reply